Kotiinpaluu

Pohjoisempana Kleth vuorista, Quinn metsien pohjoisempien osien takana sijaitsevat laakeat tunturit. Tunturit jatkuvat aina metsän reunalta kauas mantereen pohjoiselle reunalle, josta löytyy monien metrien pudotus jäiseen mereen. Tunturien välistä löytyy tasaista, hyisiä alankoja. Tunturimaat ovat alati viiman ja kylmän sään runtelemia. Kesäisin muutama kukka saattaa kukkia ja marjapensas tuottaa marjoja, mutta muuten heinää suurempaa kasvillisuutta ei löydy. Talvi tulee huomattavasti aikaisemmin tunturimaille, kuin muualle Cryptiin ja talvi myös kestää täällä huomattavasti pidempään. Karusta maastostaan huolimatta Tuntureilta löytyy elämää, aina eläimistä taruolentoihin ja jopa humanoideihin.
Suurin tunturi tunturimailla on nimeltään Kouta. Sen juurella sijaitsee suurin alankomaa nimeltään Vishal. Vishalilla sijaitsee eniten kasvillisuutta ja elämää. Sen läpi virtaa yksi pohjoisen suurimmista joista, Ukko nimeltään, joka laskee hitaasti Kleth vuorilta kohti pohjoista, mutkitellen tunturien välistä.

Valvoja: Crimson

Kotiinpaluu

ViestiKirjoittaja Crimson » 07 Tammi 2016, 23:20

Wyrius


Kylmä pakkanen puhalsi tuulen mukana päin kasvoja, jotka hupun suojiin oli piilotettu. Siltikin kylmä sai posket ja nenänpään punoittamaan, sekä korvat vihlomaan vilusta, väittipä siihen kylmään aroilla puhaltavaan tuuleen tottuneen kuinka hyvin tahansa. Pehmeä lumi satoi hitaasti taivaalta, peittäen hangessa tarpovan kolmen kentaurin jäljet alleen, jotka olivat kotikonnuilleen palaamassa matkaltaan. Kauppatavarat olivat menneet jälleen hyvin kaupaksi. Luotetut ja ansioituneet kaupantekijät kyllä muistettiin, kulkivat nuo sitten kahdella tai neljällä koivella, ja aina talvella hyödyttävät lämpimät nahkat ja turkikset, sekä suolatut lihat joita pohjoisen riistasta irtosi olivat menneet kaupaksi jopa ylihinnoin saakka. Rahoilla oli ostettu hyödykkeitä omilleen, sekä tuliaisia etelästä - joihin erityisesti Wyrius oli jälleen kerran nuorintaan varten pistänyt korkean panoksen tapansa mukaisesti.
Hurjatuuli polki lumista reittiä ensimmäisenä muiden edellä, vaikka sitä vasenta etujalkaansa oli jo pidempään kivistänyt, mutta siitä viis matkaa piti taittaa kohtuullisen ripeästi eteenpäin kohti pohjoista. Kohti niitä kotoisia tuntureita, joilla jäätyneen joen varressa oma klaani piti sijojaan, ellei sitten mitään ikävää ollut sattunut. Mutta tuskinpa. Harva viihtyi näin pohjoisessa ja vaikka viihtyikin, ei se kamalasti houkutellut alati varuillaan olevan kentaurilauman kimppuun hyökätä väkisin tai suosiolla näin paljaassa maastossa. Varsinkaan, kun noilla puolipedoilla oli selvästi kenttäetu pitkine koipineen hangessa tarpoessa.

Joki soljui hiljaa kookkaiden jurttien läheisyydessä, vedenpinnan päälle kasautuneen paksun ja märän lumen ollessa painanut jäätä rikki sieltä täältä paikoitellen. Kauempaa saattoi jo erottaa Wyriuksen ja kahden muun lähestyvän leiriä, muutaman nuo hoksanneen jo ääneen hihkaisten iloisena kauppamiesten palaavan ja osoitellen kaumpana laskeutuvasta iltahämärästä huolimatta erottuvia kentaureja. Nuo olivat takuulla nälissään ja matkastaan uupuneita, vanhinten tietäen hyvin ettei matka näin pohjoisesta Klethin alapuolelle ollut mikään lyhyt taitettava etenkään näin talvisin. Eikä kaupankäynti suinkaan ollut myöskään niin helppoa, kuin olisi voinut päältäpäin uskoa.
Saattoi jo pelkästään turkishupun suojista maahan katsoen suunnistaa sen lyhyen matkan leirin reunalle, kotoisan tuoksun leijuessa kylmänkin läpi sieraimiin ja nuorimpien soittelujen ja ilakoinnin kaikuessa ilmaan jostain telttarykelmän seasta. Vaikka ilta olikin jo tuloillaan ja laskenut aurinko värjännyt selkeän taivaan erilaisiin oranssin sävyihin, oli leiri valaistu jo kirkkaasti soihduin ja nuotioin, eikä kenelläkään tuntunut olevan kiire hiljentyä aloilleen.
Lämpimästi kolmikkoa tervehtivät vastaantulijat saivat Wyrrin kohottamaan katsettaan paremmin huppunsa suojista, kentaurin laskiessa vaatekappaleen viimein päästään niskalleen lepäämään. Samalla siinä hieman hiuksiaan heittäen paremmin sen huppunsa päälle ja kasvojen vieriltä hieman kuuraiseksi värjäytyneitä harjaksia takaisin oikoon. Hymyillen tummaharjaksinen tervehti toisia, vastaillen jos kuulumisista kysyttiin ja miten kauppa oli etelässä käynyt. Eipä heillä kamalasti ollut mitään ylimääräistä enää mukanaan, paitsi tietenkin niitä paluulahjoja, joista varmasti olisi taas omalta osaltaan iloa ja hyötyä pidemmäksi toviksi.

Wyriuksen johdolla kolmikko marssi purkamaan kuormiaan yhdelle tummakankaiselle jurtalle. Siellä tavarat saatettiin laskea viimein selästä painamasta. Ja Wyrri sai pistää kunnolla vailla painolastia alas maaten mukavan karhealle taljalle kirjoittamaan kauppakirjoihin viimeiset tarvittavat merkinnät, samalla kirjaten ylös paljonko tienestiä oli ylipäätään myyntitavarasta tullut ja mihin osa niistä oli käytetty. Vielä energiaa täynnä olevat nuoremmat lähtivät järjestyksellisesti kokoamaan sisätiloihin kauppiaiden tavaroita, siinä samalla mukavia jutustellen kokeneempien kanssa jotka markkinoitaan kävivät nopeasti vielä lävitse, ennen kuin perheittensä tykö pääsisivät palaamaan.


//Heboiset tulloo, ootko Aksu valmis ::DD:D:D:D:DDDD//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kotiinpaluu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Tammi 2016, 00:03

Nuka


Nuka oli odottanut. Ja odottanut. Pitkään, jos siitä lähdettiin. Aina kun isänsä lähti kauppareissulle etelään, ei tyttö voinut olla kuin huolissaan. Ainahan ne reissut olivat menneet hyvin ja loppupeleissä isä oli palannut takaisin leiriin, mutta aina se pieni pelko ja varovaisuus kummitteli mielen sopukoissa.
Siitä oli jo pidempi tovi, kun Wyrius muutaman muun mukana oli lähtenyt etelämmäs kauppoja tekemään. Jo heti lähtöpäivästä lähtien Nuka oli odottanut innolla isänsä palaavan, huolestuen entisestään sitä mukaa, mitä päivät ohi viipottivat. Typeräähän se oli tuolla tavoin odottaa, mutta ei nuorella kentaurilla muutakaan tekemistä ollut. Totta kai hän auttoi päivät leirissä siellä täällä, lähinnä kokaten ja vaatteita, peitteitä ja teltannahkoja parsien. Näin pohjoisessa tuntureiden juurilla, alankomailla ei muutenkaan ollut kauheasti tekemistä, ellei pidemmälle leiristä meinannut lähteä. Ja Nuka jos joku, ei lähtenyt leiristä pitkälle! Hän oli harvinaisen tyytyväinen oloonsa täällä. Olihan hänellä seuraakin ja silloin tällöin Pikisulka vieraili hänen luonaan. Näin uuden talven alkaessa oli Pikisulka ehättänyt jo kiikuttaa Nukalle vaihtokaupaksi pari lasihelmeä ja yhden hopeisen kolikon - ja totta kai lintu oli vastalahjaksi saanut ruokaa enemmän kuin itse kykeni syömään.

Pimeä oli jo laskeutunut kinoksista valkealle alankomaalle, leirin valmistautuessa iltatoimiin. Lumi laskeutui hiljalleen niskaan, mutta kylmä ei tuntunut haittaavan tämän yhteisön menoa. Nuka totta kai oli pukeutunut lämpimästi villapaitaan ja nahkaiseen, turkispäällysteiseen takkiin - joka ylti aina alaruumiin yllekin. Käsiä koristi kankaiset kynsikkäät ja kaulaa valkeavillainen kaulaliina. Kyllä Nuka sillä varustuksella pärjäsi, vaikka tietenkin saattoi palella jos liian pitkäksi aikaa paikoilleen jäi - näin pohjoisessa kun pakkanen tuppasi puremaan kahta kauheammin, kylmän viiman ujeltaessa vähän väliä laakeilla alankomailla.
Nuka oli kahden vanhemman kentauritamman kanssa valmistamassa suurempaa lihakeittoa kyläläisille, kun väki alkoi huudella kauppiaiden olevan tulossa. Se jos mikä lämmitti nuoren naaraan mieltä, enemmän kuin se vieressä räiskyvä nuotio jonka yllä lihapata porisi. Vanhemmat tammat huomasivat kyllä nuoren tytön innostuksen ja tiesivät tasan tarkkaan mistä se johtui - olihan Nuka isäänsä odottanut jo pitkään palaavan. Niinpä nuo kävivät hätyyttelemään Nukaa pois ruuanlaitto hommista, suorastaan käskien tuota menemään isänsä luokse. Nuka totta kai nyökkäsi kiittäen ja lähti nelistämään leirin toiseen päähän, johon matkalaiset olivat lastiaan käyneet purkamaan.

Tyttö sai toppuutella askeliaan, ettei sentään jurtasta sisään olisi juossut. Nätisti Nuka hymyili muille samalla kun sisään jurttaan asteli ja heti kun isänsä näki, kävi tuon luo ravailemaan mitään sanomatta. Se hiljaisuus myös jatkui, kun Nuka kävi mitään varoittamatta kietaisemaan kätensä makuulleen asettuneen isänsä kaulan ympärille, painaen päänsä vasten tuon hartiaa.
"Sinä palasit", Oli ensimmäiset sanat Nukan suusta, kentauriklaanin käyttämällä kielellä, "Ei kai luontoäiti teidän matkaanne liikaa koetellut?".
Nuka päästi irti isästään ja perääntyi muutaman askeleen, jääden seisomaan tuon lähelle kuitenkin.
"Näin tähdenlennon. Vanhimmat ennustivat selkeää säätä taivaantulien iltana", Nuori tyttö kävi kertomaan nopeasti mitä merkittävää hänelle oli tapahtunut ja mitä oli luvassa juhlailtana, joka oli tuleva pian.


//NYT NE HEBOISET POIS TÄÄLTÄ :---D MUTTA OLEN VALMIS OH GOD I AM RDY //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kotiinpaluu

ViestiKirjoittaja Crimson » 08 Tammi 2016, 01:20

Wyr sai suurikokoisen teltan lämpimän sisäilman tähden repiä takkinsa turhankin muhkeaa turkiskaulusta enemmän alas, ja lopulta avata takkiaan kunnolla, jotten sentään paahtunut olisi vaatetukseensa. Se vaaleanruskea, hieman kulahtanut nahkainen takki, jonka sisusta oli vuorattu pehmeällä turkiksella oli kyllä pakkasta vastaan mitä parhain, mutta lämmitetyissä sisätiloissa äkkiäkös sitä alkoi hikoilemaan kerrospukeutumisen tähden. Takin alla oleva tummansävyinen, paksumpi paitakin tuntui toistaiseksi olevan liikaa, mutta ei Hurjatuulella ollut tässä nyt vielä töitä tehden niinkään sijaa alkaa varustustaan vähentämään takkia ja hanskojaan enempää. Ja mitä pikemmin kirjanpito saataisiin tehtyä, sitä pikemmin hän pääsisi kotiinsa tapaamaan Nukaa ja Meletiä, mikäli vanhempi sisaruksita sattui olemaan kotosalla omilta kiireiltään. Ja mikä parasta, Wyr pääsisi jakamaan etelästä haalimat tuliaisensa tyttärilleen!

Aikansa suurikokoinen sulkakynä heilui tasaiseen tahtiin miehen kädessä, Wyriuksen keskittyessä suotta hidastelematta kirjaseensa, johon tottunesti allekkain musteella merkitsi tietoja. Tai sitä keskittymistä kesti siihen saakka, kun Wyrri erotti sivusilmällä tutun pikkuisen tepastelevan innokkaana raolleen jätetyltä teltan suuaukolta sisään. Tietysti muut vierestä kävivät Nukan tunnistamaan ja seurailemaan hymyillen kun hallavaharja peremmälle kirmasi – ja siinä vaiheessa Wyrius uskoi tekevänsä oikean päätöksen, kun nosti sen musteesta yhä kostean sulkakynän kärjen vihkosestaan ylös, juuri ennen kuin Nuka kaulaansa kiepsahti kiinni isäukkoaan halatakseen.
Wyrius kävi hymisemään pehmeästi nuoremman korvaan, vasemman kätensä kiertäen tyttärensä harteille ja kevyesti painoi tuota itseään vasten. Samalla hymyillen niin leveästi kuin kylmiltä kasvoiltaan saattoi ja painaen silmiään kiinni siitä onnesta, mitä Nukan halaaminen sai hänessä sillä hetkellä aikaiseksi. Olihan hänelläkin ikävä ollut! Hyvä jos Wyriuksella oli edes yhtä päivää matkojensa aikana, jolloin hän ei olisi murehtinut siitä pärjäisivätkö Melet ja Nuka klaanin seurassa keskenään. Olihan noilla aina Halona, mutta vanhimmalla oli omatkin touhunsa. Ei tuo siten enää ehättänyt olla perheen elämässä mukana ja nuorempia kaitsemassa kuten ennen, vaikka taisi tietääkin että oli aina kaikesta huolimatta tervetullut kotiin viipymään pidemmäksi toviksikin.

Tietenkin palasin, en ikinä jättäisi palaamatta ilman että siitä etukäteen ilmoittaisin”, kylmästä vuotavaa yhä punertavaa nenäänsä niiskauttaen Wyrius huomautti heidän kielellään lempeällä äänensävyllään Nukalle, päästäen tuon karkaamaan siitä mukavan lämpimästä halauksesta sitten, “Minkä sinäkin tiedät kyllä ihan hyvin”. Wyrius palasi sen vihkosensa puoleen, uittaen sulkakynää musteessa siinä ohessa, kun tarkemmin kuunteli hallavaharjaista nuorukaista joka kertoi nähneensä tähdenlennon ja että vanhimmat olivat heidän alkuvuoden juhlaansa selkeää säätä ennustaneet. Sehän kuulosti enemmän kuin mainiolta! Vaikka selkeä sää tiesikin pakkasia, mutta ei kylmä ennenkään heitä ollut haitannut.
Etelässä on hieman lämpimämpää, mutta huomattavasti enemmän lunta mitä täällä. Eipä tuolla kamalasti muuta hallaa pahempaa ollut”, Wyr alkoi hymyillen tuumailla siitä kirjoittamisensa ohesta, lopulta saaden laskea sulkakynän kädestään alas. Mustetta vielä kuivaksi puhallellen, ennen kuin vihkosen käsissään sulki ja ojensi sen sitten ohitseen kulkevalle tammalle, joka enemmän kirjanpidosta Wyriuksen tavoin ymmärsi.
Hienoa kuulla että sää suosii juhliamme jälleen - minä kun kutsuin luotettuja vieraitakin etelästä seuraksemme. Liekö pääsevät tulemaan, sen me näemmä kuitenkin vasta tulevana iltana”, Wyrri selitti Nukalle, hanskoja paremmin käsiinsä vetäisten ja vierelleen laskeneen olkalaukun käsiinsä poimien. Hän oli todellakin jättänyt kutsun muutamille kauppakumppaneilleen hyväsydämisyyttään, joskin uskoi noista loppujen lopuksi oikeastaan vain yhden todella pääsevän paikalle Kleth vuorista pohjoisemmas ilman, että sitä tarvitsi pitemmällä aikataululla lähteä suunnittelemaan.

Hurjatuuli kävi ähkäisten jaloilleen kohoamaan siitä taljalta. Olihan se hetken lepo auttanut, ja nyt kun ei lastia tarvinnut selässä kantaa, oli olonsa suorastaan vapautunut!
Wyrius kuroi kädellään pörröttämään Nukan päätä, katsoen merkittävästi nuorempansa silmiin. Ehkä jopa jollain tavalla haastavasti, miehen hymyillessä vinosti kuin suurempaakin salaisuutta pidellen.
Mukaani taisi tarttua vahingossa taas tuliaisia”, Wyr paljasti, kädellään tapauttaen olkalaukkunsa kantta muutaman kerran, ojentaen keveän laukun Nukalle kannettavaksi. Sen sisällä oli askartelutarvikkeita, värejä, pieniä kangasrullia, muutamia nätimpiä tytöille sopivia asusteita ja koruja, joista kaikki oli tarkoitettu Nukalle. Meletille Hurjatuuli oli tuonut vartavasten tuota varten tilaustyönä tehdyn kamman ja pienen peilin, sekä hiuskoruja, keskimmäisen niin kovasti tykätessä laittaa hiuksiaan nätiksi jo pelkästään ihan muuten vain! Ja itselleen… itselleen hän oli ostanut lisää paperia, mustetta ja laadukkaita sulkakyniä.


//VIELÄKÖ ON VILLI HEBOISIAAAAAAAA ;;DD;D;DD;;DDDD AKSU ON AINA VALMIS, MINÄKIN TAHTOISIN//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kotiinpaluu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Tammi 2016, 01:53

Nuka kävi hymyillen naurahtelemaan isänsä sanoihin siitä, ettei tuo jättäisi kertomatta, jos ei palaisi. Kyllähän Nuka sen tiesi - yhtälailla hän tiesi sen, ettei isänsä jättäisi palaamatta muuten vain. Aina tuo tulisi takaisin perheensä luo. Aina. Jos ei muuten, niin äidin tähden.
Nätisti Nuka paikoillaan seisoi kätensä ristien eteensä, Wyrin kertoessa millainen sää etelässä oli ollut. Lunta enemmän, mutta vähemmän pakkasta. Nuka sinällään kiitti onneaan, ettei lunta täällä niin hirveästi ollut - hän kun ei kovin suuressa hangessa kyennyt liikkumaan niin hyvin, mitä muut, hieman isommat ja jykevämmät yksilöt! Tosin ei tämä pakkanenkaan kovin mukava ollut, mutta onneksi oli tuli joka lämmitti ja paljon vaatteita, mitä ylleen pistää. Öisin toki oli palellut, kun jurtan sisäinen tulisija oli käynyt hiipumaan, mutta vuorotellen sisarukset olivat sitä käyneet kohentamassa. Ja totta kai Nuka oli aina Halonan tai Meletin kyljessä kiinni, nuorin kun sai helpoiten unta kun oli joku, jonka kylkeen kyhnätä.

Isä kertoi, että tuleviin alkaneen vuoden juhliin oli tulossa vieraita! Luotettuja sellaisia. Moisesta uutisesta Nuka kävi paikoillaan muutaman kerran askeltamaan innostuksesta, totta kai häntä kiinnosti nähdä minkälaista väkeä etelästä tuli - vaikkakin eihän hän ujouttaan noille puhumaan uskaltautuisi koskaan...
Tietenkin se, kuinka moni saapuisi, oli eri aisa. Mutta kun oli tarjottu, oli myös annettu. Jos joku ei päässyt, jaksanut tai halunnut tulla, turha valittaa, etteikö Suleykaarin heimo heille olisi tarjonnut arvovieraan titteliä juhlissaan! Nuka kävi ottamaan pari askelta taemmas isän noustessa ylös, tytön mutristellen huuliaan sen ähkäisyn myötä. Varmasti se vanha osuma jalkaan vihloi pitkän matkaamisen jälkeen, eikä ollut ihme, jos Wyrius mielellään olisi vetäytynyt saman tien maaten. Olihan tuo taittanut pitkän matkan kauppareissuillaan. Pieni, heleä naurahdus karaksi nukan huulilta isän pörröttäessä hänen hiuksiaan ylös noustuaan, katseen kuitenkin kirien huoltajan kasvoihin. Siihen omalla tavallaan haastavaan katseeseen käytiin vastaamaan samanmoisella, kera vinon hymyn, silmien vähän väliä vilkuillen Wyriuksen laukkujen puoleen. Totta kai hän oli odottanut jotain tuliasia ja halusi niistä jo kuulla - joskin jos mitään ei ollut luvassa, ei Nuka siitä itseensä ottanut. Aina ei voinut voittaa.

Mutta, tytön iloksi isä ilmoitti tuoneensa jotain tuliaisia. "Vahingossa", kuten tuo ilmaisi.
"Ai niinkö?", Nuka kävi naureskelemaan, samalla kun otti vastaan sen keveän laukun. Sen sijaan että olisi heti käynyt sisältöä tutkikaan, painoi Luka laukun vasten rintaansa hymyillen.
"Melet on varmaan jo koti jurtalla. En tiedä missä Halona on, häntä ei ole näkynyt päivään, kun metsästys retkelle lähti muutaman muun kanssa. Me myös valmistimme Shantan ja Niallin kanssa lihamuhennosta - teille kaikille riittää kyllä syötävää siitä!", Nuka kävi innoissaan kertomaan, samalla kun paikoillaan tepasteli, pikkuhiljaa lähtien kulkeutumaan kohden jurtan uloskäyntiä, olettaen isänsä seuraavan, kerta kirjaamisensa oli saanut tehtyä.


// VOI CRIM NYT :D:D:D:D:D:D:D:D:::D AINA VALMIINA. SUDENPENNUT ON AINA VALMIINA. eiku. "emmä koskaan tee kentauri hahmoa" hups T: Aksu //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kotiinpaluu

ViestiKirjoittaja Crimson » 08 Tammi 2016, 02:50

Wyrri katseli hetken kullannuppunsa perään, varmistellen ettei se laukku lattialle tuon sylistä kävisi tipahtamaan. Mutta taisipa nuoremman ote olla niin tiukka, ja puristus rintaansa vasten varma, ettei olkalaukku alas tipahtaisi ja sisältöään pitkin poikin jurtan matotettua lattiaa levittäisi. Kyllä Nuka osasi olla varovainen, vaikka se innokas paikallaan tepastelu toista kielikin sillä hetkellä, saaden Wyriuksenkin naureskelemaan pikkuista seuraillessaan.
No pitäähän minun nyt, kun tähän vuodenaikaan pääsen kerrankin sesonkikojuja tarkastelemaan lähemmin”, Hurjatuuli hymyili. Vaikka taisipa hän tuoda turhankin usein toisten makuun aina jotain tytöilleen, mutta kyllä Wyr rajat tiesi. Ei hän koskaan ostaisi mitään ylitse perheensä varojen, jottei liian täpärällä tarvinnut elää, vaikka välillä törsättyä tulikin enemmän. Kuten nyt tälläkin kerralla esimerkiksi - mutta vuodenvaihteen jäljiltä kojut toisaalla myivät halvemmalla juhlinnasta jääneitä, mitä ihmeellisimpiä, toinen toistaan kauniimpia esineitä. Ja kun hän kerrankin oli sattunut olemaan tähän aikaan käymässä jossain muualla, ei Wyrius ollut kyennyt vastustamaan kiusausta. Ja mikäli laukun sisältö sellaisenaan ei Nukaa miellyttänyt, uskoi Wyrri kyllä tuon osaavan askarrella niistä kädentaidoillaan mieluisia. Nuka kun oli niin näppärä ja taitava käsistään.

Wyrri nyökkäsi nopeasti muille tovereilleen, noiden kyllä ymmärtäen täysin uudenlaisen “kiireen” vetävän oria matkaansa Nukan malttamattomuutta seuraillessaan, ennen kuin suurikokoinen veteraani lähti seurailemaan hallavaharjan perään. Joutuen siinä oviaukolla selvästi kumartumaan, ettei olisi koko telttaa mukaansa kiskaissut ja hytisten hetken kylmän viiman puhaltaessa ulos astuttaessa suoraan päin juuri lämmenneitä kasvoja.
Eiköhän isosisaresi ennen juhlaa kuitenkin palaa, se on kuitenkin hänen ja kumppaninsa valittu vuosipäivä”, Wyr hymisi taas tyytyväiseltä näyttäen, tietäen kyllä ettei Halona ikinä jättäisi niin tärkeää päivää väliin ilman hyvää syytä. Varsinkaan jos oli oman kumppaninsa jättänyt leiriin ja itse lähtenyt metsästysretkelle muiden mukana toisaalle.

Mutta parempi siis käväistä aluksi kotona viemässä tavarat ja noutaa pikkupata, söisin mielelläni kotosalla teidän kanssanne ja asettuisin alas ennemmin kuin lähtisin vaihtamaan kuulumisia muiden kanssa”. Tosiaan. Nyt kun hän siinä harvinaisen näkösällä seisoskelikin ei ollut enää kuin ajan kysymys, milloin joku ensimmäinen suupalteista iskeytyisi kauempana kyläilleen Wyriuksen seuraan ja sen jälkeen Hurjatuuli saisi kuunnella sitä palpatusta koko lopun iltaa! Aina siihen saakka, että kehtaisi ystävällisesti ilmoittaa tahtovansa lepäämään tai muulla tavoin keksi noista päästä eroon…
Mistä puheenollen…”, mietteliäänä, silmät suurina Wyrri vain tuijotti hetken eteensä, kumartuen sitten reippaasti Nukan puoleen kuiskatakseen, “Vieläkö se salainen piiloreittisi toimii ja vie meidät kotiin ilman että kukaan meitä huomaa?”. Olihan se omanlaisensa leikki, isän ja tyttären omia pelleilyjä, joita kaikki eivät aina jaksaneet ymmärtää - mutta jotain, johon Wyrius oli aina valmis ennemmin mitä kilpajuoksuun pitkän matkan jälkeen!


//MY LITTLE PONIES ELI MINUN PIKKUISET HEBOISET ;>>>> Saakelin sudenpennut, mä meen pilaan niitten valmiuden. “Emmä koskaan enää ropeta” hups T: Crimi//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kotiinpaluu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Tammi 2016, 03:22

Nuka oli enemmän kuin innoissaan lahjasta, jonka isänsä hänelle oli tuonut. Oli kuitenkin rumaa heti ensimmäisenä käydä lahjoja availemaan ja sitä paitsi, Nukalle oli suurempi ilo nähdä isänsä, kuin saada lahjoja. Tietenkin hän oli kiitollinen siitä, mitä ikinä isänsä toikaan, mutta juuri nyt hän halusi keskittyä Hurjatuulen läsnäoloon ja kuulla kaikki, mitä tuolla oli kerrottavana! Siinä missä myös itse halusi kertoa tuolle kaiken, mitä oli tapahtunut - joskaan leirissä ja hänen elämässään ei mitään suurempaa tupannut tapahtumaan. Tai no, olihan se päivittäinen arki suurta Nukalle, mutta joku joka matkasi aina etelään asti, ei ehkä välttämättä niistä uutisista niin hetkahtanut.
Vaikka kuinka himotti, ei Nuka käynyt siihen kassiin kurkkaamaan. Sen sijaan tyttö asteli nätisti ulos jurtasta, seuraillen koko ajan isäänsä katseellaan. Nuka kävi nyökkäilemään myöntävästi hymähdellen, Wyriuksen tuumaillessa vanhimman sisaren kyllä palatessa viimeistään ennen juhlaa, kerta kyseessä oli myös Halonen ja tuon kumppanin vuosipäivä. Sitä Raakile ei jättäisi väliin, hurjasta ja kovapäisestä maineestaan huolimatta. Kyllä Halonella se pehmeäkin puoli oli, jos tuon vain tunsi.

"Kuulostaa hyvältä. Melet on varmasti pitänyt tulen jurtassa lämpimänä, pääset lepäämään sinne heti", Nuka kävi nyökkäilemään jälleen, isän ehdotellessa kotiin vetäytymistä ja suuresta padasta ruokaa hakemista pienempään, jotta he voisivat kotosalla syödä. Nuka piti siitä ideasta, mieluiten hän kotiin vetäytyi perheen kanssa, kuin leirin suurtulella söisi yhdessä - nyt kun isänsä juuri oli matkoiltaan palannut, tuolle varmasti esitettiin kysymyksiä ja vaadittiin tarinoita matkoista, joten siellä Nuka ei olisi puheenvuoroa saanut, saatikka sitten kehdannut pyytää, kun isänsä kanssa halusi jutella. Totta kai hän nautti isänsä tarinoista, mutta mieluummin hän jutteli tuon kanssa henkilökohtaisesti, kuin kuunteli kaikkienkorville tarkoitettuja tarinoita.
Nuka kohotti kulmiaan pienesti isänsä seuraavat, mietteliäät sanat kuullessaan, nojautuen pienesti kohden suurta oria tuon kumartuessa kuiskaamaan jotain hänelle. Sanat kuullessaan virne kävi kohoamaan nuoren tytön huulille, Nukan nyökytellessä jälleen pienesti.

"Toimiihan se, kuten aina", Nuka kävi kertomaan, lähtien saman tien kaartamaan suuntaan josta isä oli puhunut. Hiljaisempi, pieni polku leirin reunamilla, jossa tuskin kukaan liikkui näillä hetkillä - totta kai siellä oli kylmempää ja vastaan saattoi tulla leirivartija, mutta muuten siellä ei ketään kyllä liikkunut, "Seuraa vain, siellä on hiljaista. Minä voin myös hakea meille pienen padallisen muhennosta, te voitte jo rauhoittua jurttaan, Varmasti Melet haluaa kanssasi myös jutella!", Nuka selitti, iloisesti eteenpäin askeltaen.
Kulku veikin sitä hiljaisempaa reittiä eteenpäin, Nukan askeltaessa tottuneesti kapeita, tampattuja polkuja pitkin.
"Pikisulka toi minulle tämän", Nuka kävi kertomaan samalla kun eteenpäin kulki, pienesti kääntyen Isänsä puoleen ja kaivaen esiin etuhiuksiaan koristavan, sinisenkuultavan lasihelmen, "Annoin sille kiitokseksi palan leipää - niin! Leipää, haenko meille myös tuoretta leipää? Valmistimme sitä tänään muutama tunti sitten, siihen määrään kyllä meni viimeiset viljavarastot, joten lisää pitäisi hakea... Mutta nyt leipää riittää ainakin toviksi koko kylälle!", tyttö selitti innoissaan, samalla kun isänsä kanssa ohitti yhden kylän sotureista, joka vahtivuoronsa tähden reunamia kiersi. Nykyään aina leirin reunoja kieri muutama soturi, varmistellen ja vahtien, ettei vihollinen missään nimessä pääsisi yllättämään.


// :----------DD VIELÄKÖ ON VILLIHEBOISIAAAAAA. Et pilaa sudenpentujen bileitä. "Pistän koko TNFän alas" T aksu "Ei mut kelaa jos. Kentaureja" T Crim "OMG JOOO" ;D;D;D; //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kotiinpaluu

ViestiKirjoittaja Crimson » 08 Tammi 2016, 04:35

Pelkät sanat nostattivat viekkaan ja itsevarman virnistyksen Wyrin kasvoille. Hän luotti Nukan keksimään reittiin, joka kaarsi ehkä hieman kauempaa, mutta oli takuulla rauhallisempi vaihtoehto kuin edes yrittää leirin halki taivaltamista. Muut saisivat Hurjatuulen puolesta jäädä satimeen hänen sijastaan ja mennä nuotiolle tarinoimaan siitä mitä etelässä oltiin taas koettu! Hän halusi hetken perheensä kanssa. Mielellään pitkän sellaisen, jonka aikana he saattaisivat hyvinkin vaihtaa paremmin taas kuulumisia ja sovitella josko seuraavina päivinä jotain yhdessä tehtäisiin, kun isäkin nyt kotona jälleen oli. Ja tietenkin Wyrri halusi kuulla olivatko hänen lahjansa olleet mieluisia!

Nopeasti tummaharjainen vilkaisi vastakkaiseen suuntaan varuillaan, ennen kuin muutaman ripeämmän askelluksen myötä käännähti sijoillaan ja lähti seuraamaan Nukan perässä kiertoreitille. Pelkkä nuoremman iloisuus sai Wyriuksen alati hymyilemään ja kallistelemaan päätään vuoroin puolelta toiselle. Mutta se kuopuksensa näkeminen vain nostatti vanhankin mielialaa yllättävästi, vaikka miten maassa olisi ollut – Wyrin tapauksessa Nukan kultainen hymy tuntui poistavan sen uupumuksen jo vanhoista luista ja väsyneistä lihaksistakin!
Varmasti matka kuitenkin jatkui, Nukan tarjoutuessa siinä samalla eteenpäin askeltaessa hakemaan sitä yhdessä toisten kanssa tekemäänsä muhennosta ruuaksi, ehdotellen että isäukko kävisi jo sijoilleen kotitelttaan rauhoittumaan. Kieltämättä se kyllä kuulosta enemmän kuin mieluisalta ehdotukselta. Eikä kyllä hänestä tainnut olla kieltämään Nukaa ahertamasta, jos tuo halusi näin olla avuksi. Hurjatuuli oli niin keskittynyt ihastelemaan nuorimpansa tarmokkuutta, ettei edes tajunnu olevansa vain hiljaa ja nyökkäillen myöntyen Nukan sanoihin – kunnes tuo kävi mainitsemaan lahjasta jonka Pikisulka oli tuolle tuonut. Pienen sievän ja kirkkaan lasihelmen, joka sai Wyrrin kumartumaan ja katsomaan sitä kuin parhaintakin hiottua jalokiveä epäröiden. Millähän korulippaalla se harakka oli tällä kertaa käynyt repimässä kaulakoruja ja pihistämässä aarteita toisilta, mokomakin raakkuja… mutta olihan se fiksu lintu, se oli pakko myöntää, kun se välillä toi oikeasti hyödyllisiäkin tavaroita omaa kauppaa käydäkseen hallavaharjan kanssa. Ja oli se helmikin nätti, ja Wyrius oli enemmän kuin iloinen jos moinen pienikin aarre oli Nukalle niin suuri ja teki tuon onnelliseksi.

Mutta ennen kuin Hurjatuuli ehätti vastata nuoremmalle mitään, muisti tuo taas jotain muuta, lintuystävänsä palkitsemisesta mainitessaan. Kuitenkaan jälleen ori ei kehdannut heidän kylässään tapahtuneista tarinoivaa tyttöä keskeyttää, hiljaisena tuota vain kuunnellen ja siinä ohimennen päällään nyökäten tervehdykseksi vastaan tulevalle vartijalle.
Kuulostaa siltä kuin olisit ahkeroinut muidenkin eteen, muista vain ettet kuitenkaan selkääsi katko toisten puolesta”, Wyrius naurahti, toista kulmaansa laskien ja katsellen selvästi kaikesta huolimatta mielissään Nukan puoleen.
Hyvän hinnan annoit kuitenkin linnullesi vaihtokaupasta - vielä jokupäivä olet yhtä pätevä kaupankävijä kuin isäsi!”, tumma ori naurahteli, eteenpäin katseensa jälleen suunnaten, “Sitä vlijaa ehtii kuitenkin miettiä myöhemmin. Vaihdamme vaikka toiselta täällä kulkevalla heimolta, ellemme uudelleen etelässä ehdi vierailla tai kykene neuvottelemaan niiden… kutsuvieraideni kanssa sattuneesta”. Jos lohikäärmekylän Seyr oikeasti sattuisi paikalle liitämään kaikista epäilyksistä huolimatta, kävisi noilta kyllä varmasti leikiten muutaman viljasäkin kuljettaminenkin tänne jos nätisti pyydettäisiin – maksua vastaan, tietysti. Mutta kuten Wyr itse sanoi, moista puutetta ehdittiin miettiä myöhemminkin.

Tuore leipä kyllä maittaisi, matkalla meillä oli vain kuivia känttyjä ja nekin menivät pihalla yöpyessä jäätymään kiveäkin kovemmiksi palikoiksi! Sai siinä kyllä aikansa veitsellä koputella, että niistä sai minkäänlaista jyvää irti...”, Wyrri lähti harmittelemaan kulmiaan kurtistaen. Eihän matkamuonien kuulunut niin kamalan övereitä herkkuja edes olla, mutta olisi se tietenkin ollut mukavaa saada edes suolapurkki matkaan jolla säilöttyä ja valmiiksi kuivaa ruokaa olisi voinut maustaa lisää! Olihan aroilla ja Quinnissa sijaitsevissa kylissä myös omanlaisensa tarjonta, mutta harvoinpa sitä pysähdyttiin mitään ihmeellistä matkaan ostamaan, joka saattaisi vain pilaantua hetkessä.


//JA VIELÄKÖ JOSSAIN MUSTALAINEN LAULAA JA TANSSII MUSTALAISNAINEN. Onks se nyt sitten se Edna? Varmana pilaan toisten bileet kun muo ei niihin kutsuttu! “En enää tee lisää hahmoja kun vanhatkin seisoo” “Poistetaan kaikki” ~ja heti seuraavana aamuna~ ::D:D:D:D:DDDDDD//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kotiinpaluu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Tammi 2016, 13:32

Nuka kävi naureskelemaan iloisesti isän mainitessa, että tytöstä tulisi vielä itsensä veroinen kaupankävijä - näin kun nuori oli ehättänyt "kauppaa" käymään Pikisulan kanssa. Se kauppahan oli lähinnä sitä, että lintu toi Nukalle jotain ja Nuka antoi linnulle vastineeksi ruokaa, enemmän tai vähemmän, mihin harakka mieluusti tyytyi. Sen enempää ei neuvoteltu ja sen suuremmin ei kyselty mistä mahdolliset lahjat olivat peräisin. Ei selvästikään ihan luonnosta, tuskin tällaisiakaan helmiä ihan tuntureilta tuosta vain löytyi, mutta kaiketi harakalla oli omat keinonsa saada aarteitaan.
"Vielä minä sinut kaupanteossa päihitän odotas vain!", Nuka kävi uhoamaan isälleen vitsillä. Eihän hänellä ollut muuta kuin Pikisulka "kauppakumppanina", joten suuremmat kaupat saivat odottaa tulevaa. Totta kai häntä kiehtoi matkaaminen etelämmäs kauppojen merkeissä, kuten isänsä teki, mutta vielä ei ollut aika.

Sitä viljaa kyllä ehätti miettimään sitten myöhemmin, kuten Wyr kävi sanomaan. Juuri nyt he olivat saaneet leivottua erinomaisen erän leipää ja pitäneet sen lämpimässä koko päivän ajan, joten sen suhteen ei tarvinnut murehtia. Eikä kyllä muunkaan ruuan suhteen. Heillä oli vaikka mitä talven varalle varastoituna, joten nälkään he eivät tulisi kuolemaan - elleivät sitten liikaa muonavaroja käyneet kauppaamaan ulkopuolisille. Tietenkin Nuka pisti korvan taakse sen kutsuvieraiden kanssa neuvottelun mahdollisuuden, kenties heille oli tulossa vieraita kauempaakin, jostain, mistä viljaa sai helpommin? Sehän olisi vain hyvä, vaikkei klaani varsinaisesti tarvinnut viljatuotteita selvitäkseen talven yli.
"haen meille sitä sitten myös!", Nuka kävi ilmoittamaan hymisten, Wyrin tuodessa esiin halunsa syödä myös tuoretta leipää, kerta sellaista oli tarjolla.

Ei aikaakaan kun he saapuivat kotijurtalle, jonka kattoaukosta savu nousi ja valo kajasti, indikoiden ainakin Meletin olevan paikalla.
"Lähden saman tien hakemaan soppaa, palaan pian", Hentoääninen tyttö hymyili isälleen samalla kun sisään astahti ja kävi viemään tuliaislaukun tulisijan vierelle odottamaan, missä Melet teetä oli alkanut keittämään. Käteen napattiin pienempi, musta pata jonka kera Nuka lähti saman tien matkaan - mitä nopeammin hän kävisi ruuan hakemassa, sitä nopeammin he pääsisivät rauhoittumaan omiin oloihinsa. Painoihan se pata jonkin verran jo tyhjänäkin, mutta juuri nyt Nuka ei käynyt valittamaan. Kyllä hän jaksaisi, mitä vain isän tähden.
Nopein askelin nuori naisenalku kipitti soppapadalle, siinä samalla kyyneleen jos toisenkin silmäkulmaansa tirauttaen. Ilosta, tietenkin ja siitä myös vanhemmat tammat kävivät huomauttelemaan hymyillen, heidän auttaessa Nukaa täyttämään soppapadan. Tyttö otti myös mukaansa yhden aikaisemmin leivotuista leivistä, sekä suuren palan vuohenjuustoa. Jahka kaiken oli saanut mukaansa, kipitti Nuka takaisin kotijurtalle.

"Se on sopivasti lämmintä"
, Tyttö kävi hymyilemään laskiessaan padan padankannattimelle, koukkuun sisätulen ylle, jotta ruoka pysyisi vielä lämpimänä tovin jos toisenkin. Leipä ja juusto laskettiin tulen vierustalla olevalle, matalalle puualustalle, jota näin pöytänä saattoi käyttää. Vieläkään Nuka ei alas malttanut istahtaa vaan kävi hääräilemään soppakulhojen ja leipäveitsien kanssa, jottei Isänsä tai siskonsa tarvinnut niiden tähden liikkua minnekään - molemmilla noista oli ollut rankka päivä omalla tavallaan, Nuka oli vain leiponut ja valmistanut ruokaa, joten hänellä riitti energiaa.


// :-------DDD SE on se Edna joo. Tai olis Edna jos Edna suostuis laulaan ja tanssiin, se kyl vetää kaikkia turpaan jos tanssiin pitäis lähtee. Kaikki oli kutsuttu sudenpentujen bileisiin, sinä paska et vain halunnut tulla koska olit ernu. JA NIIN SEURAAVANA AAMUNA :D:D:D:D:D: No, onneks meil on kato koko loppu elämä aikaa riehuu TNFssä näiden kans. Sit ku kaikki muut on jo lopettanu ja kadonnu, tääl me ropetellaan vanhuksinakin vielä Hihitellään WyrriLorylle ;D;D;D; //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kotiinpaluu

ViestiKirjoittaja Crimson » 08 Tammi 2016, 20:29

Kotijurtalle saavuttiin, Wyriuksen maltillisesti jäädessä vielä telttarakennelman ulkopuolelle odottamaan kun Nuka ohitseen sitä pataa lähti hakemaan sisätiloista. Eipä Wyrillä mikään kiire ollut asettua alas, joten ihan hyvin hän saattoi odottaa ja katsoa nuorimman matkaan ennen kuin sisään astuisi itse. Nukalla tuskin hetkeä pidempään kesti, kun tuo sen tummapintaisen kattilan kanssa lähti kiitämään suurempaa soppapataa kohden, isän katsellessa hymyillen tytön perään ennen kuin kumartumaan kävi jälleen sisälle päästäkseen.
Wyrri kävi lämpimästi tervehtimään kotona teetä laittavaa Meletiä, keskimmäisen avittaessa isäänsä purkamaan ne lämpimät tamineet ja kevyet panssarit yltään siinä samalla kun pystyssä vielä oltiin. Nuorempi tummaharjainen viikkasi näppärästi isän suurikokoisen takin ja lämmikkeet pienempään myttyyn syrjemmälle, palaten suorastaan kiirehtien halaamaan myös Wyrriä ensityökseen ja toivottamaan tuon lämpimästi takaisin kotiin retkiltään.
Wyriuks vielä irrotteli paitansa yltä, ympärillään kiristävät vyöt, ennen kuin ori pisti maaten siihen tulen äärelle lämpimään ja toi sormiaan lähemmäs tulta. Voi kuinka hyvältä se tuntuikaan, kun tunsi kuinka lämmin hohka kävi sulattelemaan kohmeisia sormia paremmin viimein. Meletin tarjotessa teekupposta isänsä puoleen, otti Wyr sen mielellään vastaan ja painoi kylmiä näppejään lämmennyttä kippoa vasten, katseen ovensuulle samalla kohottaen kun Nuka pomppi herkullisten tuoksujen kera takaisin sisälle.
No sinähän nopea olit!”, Wyrri naurahti, seuraillen kuinka nuorin kiinnitteli pataa tulen ylle.

Kyllä taas kelpaisi saada kunnollista kotiruokaa vatsaansa pitkän matkan jälkeen, ja oman perheensä kesken vieläpä. Pelkkä soppapadasta nouseva tuoksu sai veden kielelle ja vatsan kurnimaan entisestäänkin! Ja vaikka miten Hurjatuuli oli yhä valmis nousemaan sijoiltaan ja ottamaan ruokaa itsekin, oli Nuka niin tarmokkaan skarpilla päällä että oli vain parempi antaa tuon purkaa energiaansa näin. Kunhan ei itseään satuttaisi innostuksissaan, mitä tietenkin se tulen lähellä hääräily ja leipäveitsien kanssa pläräily enteilivät, kuten tavallistakin. Mutta ei Nuka mikään tolvana ollut. Kyllä tuo osasi katsoa ettei hiilillä kävellyt ja ettei terillä itseään vahingossa viiltäisi, tuskin siitä edes haavaa pahempaa olisi tullut ja senkin saattoi pelkällä vedellä ja harsolla hoitaa nopeasti kuntoon.

Sinäpä taas olet vauhtia täynnä”, Wyrius huomautteli nuorimmalleen ovelasti virnistäen, vastaanottamaansa kulhoon sitä soppaa kauhaisten mieleisensä määrän siinä samalla.
Olisit Nuka hyvin voinut olla kirmaamassa meidän mukanamme etelässä vikkeläkoipisena, ehkä otankin seuraavalla kerralla sinut matkalle mukaan”, liekö nuoruuttaan pikku hallavaharjainen edes jaksanut isompiensa mukana pitkään taivaltaa, olisihan se ollut varmasti mielenkiintoinen kokemus itse Nukallekin, jos tuo isänsä mukaan joku päivä tahtoisi. Pikkuisen käsityötkin olivat niin laadukkaita ja huolella tehtyjä, että niistä olisi Nuka saattanut pennejä itselleenkin ansaita halutessaan!
Wyrius hörppäsi lämmintä soppaa, jonka mehevä maku seikkaili pitkin makunystyröitä hetken.
Eihän siellä ehditty kysellä perääni?”.


//Ednasta Cryptin Esmeralda, 5/5. Kannatan tätä idea. Eikun. NO ANNA KUN MÄ ERNUILEN SITTEN RAUHASSA, MEEN TEKEEN OMAT SAVUMERKKINI METÄN REUNAAN PERKELE! Ja poltan koko metän samalla. Hups. No mut niinpä. Täällä me sitten vielä vanhoilla päivilläkin homoillaan JA NYT. NYT SE WYRRILORY… miksei mulla oo photoshoppia ja sopivaa piirtopöytää tähän macillekin…//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kotiinpaluu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Tammi 2016, 21:40

Nuka kävi hymyilemään tyytyväisenkujeilevasti Wyrin huomautellessa, tyttärensä nopeudesta. Totta kai hän nopeasti nyt toimi, mitä nopeammin hän sai hommat pois alta, sitä nopeammin hän pääsisi istahtamaan alas ja vaihtamaan kuulumisia isänsä kanssa. Oli tässä jo odoteltukin viikko jos toinenkin. Se oli aina yhtä raastavaa aikaa, kun joutui odottelemaan isäänsä matkoilta. Kyllä Nuka ymmärsi että pitkät matkat etelään eivät taittuneet viikossa, mutta silti. Jos tuo viipyi reissullaan normaalia pidempään, kävi Nuka huolestumaan ja huolestuneena hän ei saanut unta eikä syönyt kunnolla eikä kyennyt keskittymään mihinkään tovia pidempää.
Wyrrin mainitessa, että nuorin olisi voinut tällä vauhdilla voinut lähteä kauppamiesten kanssa kirmaamaan etelään, ei tyttö voinut olla naurahtamatta.
"Tiedät kyllä että haluaisin etelässä käydä... Mutta en usko, että minusta on pitkää matkaa taittamaan. Vauhti ja kestävyys kun eivät ole sama asia", Nuka nyökytteli, tiedostaen kyllä ettei se matka ollut helppo. Totta kai hän halusi joskus etelämmässä käydä, mutta näin nuorena se tuskin oli aiheellista. Tai niin Nuka oli uumoillut, ehkä hän eksyisikin etelämmäs aroille vielä joskus jonkun seurassa seikkailemaan.

Kun kaikki oli valmiina, kävi Nuka viimein istahtamaan alas ja vähentämään vaatetta, sen verran että yläkroppaa jäi verhoamaan villainen, valkea poolopaita. Lähellä ollut tilkkutäkki käytiin repimään alakropan ylle lämmittämään, tyttö kun piti lämpimästä ja saattoi näin sisätiloissakin hieman palella, varsinkin näin talvisin. Nuka otti yhtälailla kulhollisen soppaa, käyden puhaltelemaan sitä pienesti ettei kieltään polttaisi heti ensitöikseen syödessä.
"Kyllä he vähän kyselivät, mikset leiritulille ruokailemaan tullut", Nuka vastasi isälle, samalla kun kävi murtamaan leivästä kantapalan itselleen ja ojensi leivän sitten Wyriukselle.
"Kerroin, että halusit jo lepäämään pitkän matkan jälkeen - kyllä he ymmärsivät, mutta saat kuulemma huomenna kertoa matkastasi paremmin", tyttö kertoi, repien leivänkannastaan palasen ja kastoi sen soppaan, ennen kuin suuhunsa pisti.

"Miten matkasi meni? Ettehän törmänneet hankaluuksiin?", Niin se kysymysaalto lähti käymään, Nukan tietenkin haluten jälleen kuulla kaiken mahdollisen, "Puhuit kutsuvieraista? Ketä kaikkia kutsuitte juhlaan? Tuleeko tänne paljonkin vieraita?", totta kai vieraat pelottivat Nukaa omalla tavallaan, mutta oli hän silti utelias näkemään uusia kasvoja, vaikkei ehkä suutaan saanut auki vieraiden seurassa. Mutta kerta vieraat olisivat luotettuja kauppakumppaneita, ei noita tarvinnut sillä tavalla varsinaisesti pelätä - eivät he kimppuun kävisi ja leiriä tuhoaisia...
"Kuinka jalkasi voi? Tarvitsetko siihen salvaa?", kuopus vielä kyseli, nyökäten isänsä vasemman etujalan puoleen.


// ESMERALDA ESIIN. Meen kysyyn Lörriltä haluaisko Albinus koittaa polttaa Ednan roviolla - sit tarvitaan vielä se kellonsoittaja. SIELLÄ SAVUMERKKEJÄS PÖSSYTTELET Aka tupakkaa polttelet. Hyi ei saa, hyvän metsän tuhoaisit. Forever gay. ITTE ALOTIT. ITTE LINKKASIT MULLE SEN KUVAN :D:D:D:D:D: Nuka kävelee sisään jurttaan ja näkee tämän wyrriloryn ja sen jälkeen Nuka ei enää puhunut //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kotiinpaluu

ViestiKirjoittaja Crimson » 08 Tammi 2016, 22:52

Hurjatuuli laski kulhon kädestään syrjemmälle, äkkiseltään käyden kätensä ympärille kiertäneellä nauhalla sitomaan hiuksiaan sen verran kiinni, ettei niitten tarvinnut ruuan seassa uiskennella. Nauha oli paksu, nahkainen, ja saihan sillä pituuttakin olla enemmänkin kuin tarpeeksi Wyriuksen paksua kuontaloa kesyttääkseen edes hitusen. Kun pitemmän harjakset oli taltutettu takaraivolle poninhännälle, otti Wyrri vastaan sen leivän jota Nuka hänelle tarjosi. Reilun palan siitä itselleen taittaen, ennen kuin ojensi nuotion toisella laidalla istuvalle Meletille leivänkannikkaa, tytön ottaen sen kiittäen vastaan.
Ennen pitkään mokomat ovat ovella kuitenkin kolkuttelemassa ja käymässä taloksi tänne, ellen suurtulella näyttäydy aikanani”, ori hörähti, kastaen itsekin sitä paksua leipäpalaansa keiton sekaan, “Saisi heitellä niitä täältä suojasta käsin hevosenkengillä, oppisivat valmiiksi pysymään kaukana ja varuillaan!”.

Wyrri keskittyi hetkeksi kippailemaan soppaa suuhunsa, pistäen kuitenkin jokaisen niistä Nukan kysymyksistä mieleensä. Ei hänellä mikään huono muisti ollut. Ja kun sitä kauppaa kävi saattoi kysymyksiä tulla yhtenä virtana enemmänkin useasta suusta; sinällään se oli myös opettanut kuuntelemaan montaa henkeä yhtä aikaa ja painamaan näin pääkoppaan täysin tarkoin valikoidut tiedot niin, että ne myös helposti mieleen muistuisivat myöhemmin. Wyr kävikin hymyilemään huvittuneena, ottaen vain hyvillään vastaan sen huolenpidon jota kuopus hänelle soi koivestaan kyselemällä.
Väsynyt vain, kyllä minä pärjään ilmankin tällä kertaa”, Hurjatuuli vastasi itsevarmana malttaessaan paremmin laskea sitä soppakulhoa suultaan alas.
Ei etelässä kuinkaan ihmeemmin mennyt, tyypillisiä kylänahinoita kun ylihintoja pyydellään ja tuotteille on yhtäaikaa monta ostajaa rähisemässä kimpussa”, Wyrri naureskeli, “Käytiin jopa haltioiden kaupungin porttitoreilla, tahtoisin viedä teidät käymään siellä joskus”. Aikaa oli ollut, joten miksikäs ei? Wyrius ei olisi ikimaailmassa harkinnut lähellekään varsinkaan kääpiöiden sijoja käyvänsä enää, mutta suippokorvien porttitorit olivat luokseen huudelleet jo ties pitkään. Pitihän niitäkin päästä katsomaan edes kerran kunnolla, vaikka niin kovin etelässä olivatkin.
Sainpahan piirtää karttoihini lisää sisältöä, ehkä vielä jokupäivä saan koko mantereen pienemmässä kaavassa taltioitua paperille”, Wyrius kertoi soppansa ääreen hetkeksi palaten.

Jaoin kutsuja puolueettomille kyläpäälliköille joiden kanssa ollaan kauppaan käyty pitemmät ajat”, Wyr lähti paremmin kertomaan siitä keitä hän olikaan pohjoiseen kutsunut. Melet nosti tietenkin innokkaana katsettaan isänsä puoleen, odottaen ihan yhtä innokkaasti ketä vieraita täällä olikaan tulossa käymään.
En kyllä usko että näin lyhyellä varoitusajalla heistä kukaan on näin kauas pohjoiseen pääsemässä - paitsi ehkä yksi - ei tänne kuitenkaan niin helppo ole matkata monestakin syystä”, karu faktahan se oli, ja talvella välimatkat oli entistäkin hankalampia taivaltaa, “Säälihän se on - mutta odotellaan nyt, ei pidä lyödä samantien hanskoja tiskiin ja luovuttaa! Ties vaikka sieltä tulisi enemmänkin sakkia pohjoisen tulia ihailemaan parhaimmillaan”, Hurjatuuli jatkoi taas hymyillen. Kyllä hän yhä uskoi että moni kutsutuista olisi halunnut päästä paikalle mutta… niin, heimo asui niin pohjoisessa, että olisi vähintään vaadittu puoliväliin vastaan tulemista, ettei matka olisi vaikuttanut niin tuhottoman pitkältä. Vaikka tietenkin vieraat oltaisiin voitu majoittaa leiriinkin yöksi tai pariksi, ei siitä olisi ollut minkäänlaista haittaa! Ei suinkaan!
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kotiinpaluu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Tammi 2016, 23:31

Ajatus isästä heittelemässä hevosenkengillä liian innokkaita rupattelijoita päin näköä sai Nukan hymyilemään soppakulhonsa takana. Tottahan se oli, että moisiin toimenpiteisiin sitä saisi varmasti ryhtyä, jos Hurjatuuli meinasi piilossaan pysytellä ja vältteli liian pitkään reissustaan kertomista. Kyllä isä varmasti siitä reissusta kaikille halukkaille kertoisi sitten ajallaan, nyt oli kuitenkin ymmärrettävää, että matkamies halusi rauhoittua omiin oloihinsa perheen kanssa.
Maltillisesti tyttö odotti, että isä lähti kysymyksiin vastailemaan ja sitten kuunneltiinkin tarkkaan. Siinä samalla ruokaa syöden, Wyrin kertoessa ettei mitään erikoista matkalla ollut sattunut. Nuo olivat käyneet ihan haltioiden kaupungilla asti, mikä sai nuorimman ilmeen kirkastumaan - haltioista ja noiden maagisenkauniista kulttuurista Nuka oli kuullut juttua jos toistakin, mutta harmikseen ei ollut vielä päässyt tutustumaan sen lajin edustajiin paremmin. Häntä kiehtoi suuresti haltiakansa ja näiden kauniit asusteet ja kuulemma uskomattoman hienot rakennukset, joiden loistolle ei löytynyt vertaistaan. Sitä Nuka halusi päästä todistamaan vielä joskus!

Wyr myös kertoi ketä varsinaisesti oli juhliin kutsunut. Puolueettomia kyläpäälliköitä, joista kovin moni tuskin kuitenkaan paikalle pääsi. Olihan juhliin vain vuorokausi aikaa ja matka pohjoiseen osasi olla haastava, raskas ja vaarallinen. Tuskin ihan jokainen sitä lähti taittamaan näin lyhyellä varoitusajalla. Sääli sinänsä.
"Sen näemme sitten", Nuka kävi toistelemaan nyökkäillen, tietämättä varsinaisesti oliko iloinen siitä ettei liikaa vieraita ollut luvassa vai surullinen.
Siinä jutellessa Nuka sai oman annoksensa syötyä, hänellä kun ei muutenkaan kova nälkä ollut alunperinkään. Isä ja Melet saisivat soppaa tuhota vielä mikäli halusivat - ja tietenkin Halona jos tuo kotiin tänään tulisi. Jahka ateriansa oli syönyt, kävi Nuka kuromaan sen isän laukun, jossa tuliaisia oli. Hymyillen Nuka vilkaisi nopeasti Wyrin puoleen, ennen kuin kävi laukkua availemaan ja sen sisältöä tutkimaan ja esille nostamaan. Myös Melet katseli mielenkiinnolla mitä Nuka oli saanut. Askartelutarvikkeita ja värejä, kangasrullia - värikkäitä kankaita, kaiken lisäksi! - ja nättejä asusteita sekä koruja. Ilme tytön kasvoilla kirkastui entisestään niitä tuliaisia katsellessa, Nukan heti alkaen miettimään mitä kaikkea tekisikään näillä raaka-aineilla. Hänellä oli ideaa jos toistakin ja todennäköisesti hyvin pian nämä kaikki olisivat löytäneet jo käyttötarkoituksen.
"Kiitos isä, kiitos", Nuka kävi kiittelemään siinä vielä nousten ylös ja kävi uudemman kerran halaamaan isäänsä kiitokseksi. Halauksen jälkeen Nuka kävi poimimaan tuliaisiaan syliinsä ja kiikutti niitä oman makuusijansa vieressä sijaitsevan pienen pöydän ja säilytysarkun luokse, käyden asettelemaan tavarat talteen järjestykseen.



// Jätkä feidas mut, jätit yksin off-game viesteihin //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kotiinpaluu

ViestiKirjoittaja Crimson » 09 Tammi 2016, 01:11

Ruokailuhetki jatkui maltillisesti, Wyriuksen jo satsaillessa soppakulhoonsa lisää sitä lämmintä, maittavaa keittoa, joka mukavasti vatsanpohjia lämmitteli. Kun ruokaa oli tarjolla, ei Hurjatuuli aikonut heittää tilaisuutta hukkaan ja hyvän sopan antanut jäähtyä kylmäksi kun kova nälkäkin oli!
Siinä jutustelun ohessa Wyrri seuraili miten Nuka viimein antoi malttamattomuudelleen periksi, ja kävi raottamaan sen olkalaukun kantta, missä eteläntuliaiset niin Nukalle kuin Meletille yhä olivat. Hymy kiri omilla kasvoilla leveämmäksi sitä mukaan, kun Nuka sai nosteltua lahjojaan esille ja tuntui ilahtuvan yhden toisensa perään enemmän. Siitä jo saattoi päätellä, että nuorin piti siitä mitä isänsä oli tuolle toisaalta hamstrannut ja aika vain näytti, miten taiteellinen nuorukainen keksikään niitä esineitä ja asioita mielikseen käyttää.
Lämmintä soppakulhoa sisältöineen vietiin kauemmas toisessa kädessä, Wyrrin vastaanottaessa nuoremman tyttärensä halauksen ja kiitoksen lahjoistaan. Lämmittihän se mieltä taas seuraavaksi ikuisuudeksi. Wyr oli valmis tekemään jälkipolvensa eteen ihan mitä tahansa, jonka taisivat tyttäretkin tietää, mutteivät koskaan isäänsä kohtaan kohtuuttomia siitäkään huolimatta olleet.

Voi kunpa olisinkin voinut tuoda enemmän, mutta minun piti valita teille parhaat siitä kaikesta mitä tarjolla oli”, tummaharjainen hymisi tyytyväinen hymy kasvoillaan. Vielä jokupäivä hän veisi tytöt toreille ostoksille ja nuo saisivat aivan kaiken mitä ikinä haluaisivatkaan! Mutta se päivä ei ollut tänään. Eikä varsinkaan talvella, kun pohjoisessa suuremmalla joukolla talvehdittiin lähekkäin muiden Jääsaarelaisten kanssa ja oltiin turvassa yhdellä joukolla. Tulevana kesänä siihen ehkä siunautuisi aikaa lähteä tyttöjen kanssa pidemmälle matkalle ilman kiireitä ja velvollisuuksia. Tai niin Wyrri halusi ainakin uskoa ja oli erittäin toiveikaskin suunnitelmiensa suhteen!
Mukavasti se ilta lähti etenemään kuulumisia vaihdellen, kenenkään missään välissä ehättämättä ikävystyä sijoilleen ja turhautua keskusteluun. Kaikilla oli niin paljon kerrottavaa toisilleen, ja viimeistään kun Halonakin ehätti iltaa myöten kotonaan vierailemaan omalta matkaltaan palatessaan, lämmitti esikoisen kotiin saapuminen tunnelmaa entisestään. Tietenkin Wyrri oli vanhintaankin muistanut lahjoin, jotka varmasti olivat mieleisiä ja hyödyllisiä tuolle ja kumppanilleen, jotka niin tiiviisti elämää keskenään viettivät. Olihan noilla omakin koti ja elämä, mutta Halona tiesi että tänään oli erityinen ilta, kun isä palasi ennen juhlapäivää omilta töiltään ja tietenkin halusi Meletin ja Nukan tavoin viettää sen erityisen hetken tarinoita kuunnellen isäukolta ja lämpimästä ruuasta nauttien seurassa.
Aina siihen saakka, kunnes viileämpi yö ja synkkä pimeys kunnolla pohjoiseen laskeutuivat, ja oli aika käydä nukkumaan.

---

Uusi päivä valkeni, auringon lähtiessä lämmittämään yön jäljiltä pakkasesta kimmeltäviä hankia. Pieni väsynyt savuvana nousi jurtan kattoaukosta ylös viileään ilmaan, joka kuitenkin oli lämpimämpi mitä edellisenä päivänä. Yö oli tuonut leudomman kelin pohjoiseen, josta jo aamuvirkuimmat ilakoivat pihalla - vanhemmat töihinsä ja velvollisuuksiin heräillen, nuoremman muuten vain ravailemaan ja leikkimään. Hetkeäkään noilla ei ollut tuhlattavaksi - toisin kuin Wyriuksella, joka veteli mukavasti niskatyynyään vasten, lämmin huopapeite päällään hirsiä niin leveästi ilmeisesti kuin vain hevosenpuolikkaaltaan kykeni. Edes kimeimmät ääneet eivät sikeitä vetävää Hurjatuulta saaneet hereille, hyvä ettei mies sentään kuolaposkella levännyt, niin tyytyväisenä tuo jaksoi levätä sijoillaan ja kerätä voimiaan tulevaa päivää varten.
Olihan se suuri päivä.
Ei pelkästään taivaantulten iltaa ajatellen.
Vaan Wyrri halusi ehdottaa Nukalle, josko he voisivat viettää päivää yhdessä!


//MÄ OLIN KOPIOIVANI KAIKEN MUT EN MÄ SITTEN NÄKÖJÄÄN KOPIOINUKAAN TÄSTÄ PERKELEEN GOOGLE SHITISTÄ KO SE VEI NE VAIVIHKAA TOISELLE SIVULLE!!! Syytän viiniä. Viini on syyllinen.

Lory tulee järkkään semmotteet roviot et huh. Jacka voi olla kellonsoittaja - Jacka luuli että vain musikaalisuudella on väliä. TUMPPAAN SEN SÄTKÄN SINNE KUIVAAN RISUKKOON JA WHUMMM! Senkin homo. NO NIINNNNONIIN VIELÄ MÄ PIIRRÄN SIITÄ OMAN VERSION! Oh lords, Nuka elä tuu sisälle kun isot miehet urheilee if ya know what I mean//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kotiinpaluu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Tammi 2016, 11:23

Ilta jatkui, kuulumisia vaihdeltiin puolin jos toisin ja lopulta Halonakin liittyi seuraan, palattuaan metsästysretkeltään. Kaikki kolme tytärtä olivat totta kai innokkaita kuulemaan isänsä matkoista ja siinä samalla myös kertoen mitä pohjoisessa sillä välin oli tapahtunut - tosin eipä täällä mitään tavallista leiriarkea suurempaa ollut. Talvisin meno kävi kovin rutiiniomaiseksi, joten kerrottavaa ei varsinaisesti ollut pahemmin. Myöskään juoruja tai muuta suurempaa ei eristyksissä elävä heimo tietänyt, ellei nyt sitten kyläyhteisön sisäisiä juoruja ja uutisia laskettu.
Yön kuitenkin käydessä laskeutumaan pohjolaan, painuivat he nukkumaan. Päivä oli ollut pitkä tavalla tai toisella itse kullekin, joten lepo varmasti kelpasi. Eikä aikaakaan, kuin koko leiri alkoi pikkuhiljaa hiljetä yöhön, vain leirivahtien pitäen silmällä laakeita erämaita vihollisten varalta...



Yö meni ja aamu tuli. Nuka oli heräilemässä ensimmäisten joukossa, kuten myös sisarensa. Heillä kaikilla oli tekemistä tänään, joten vaikka eilinen ilta oli rupattelun myötä hieman venynyt, ei se antanut syytä jäädä pidemmäksi toviksi nukkumaan aamusta. Ainoa joka hirsiä pitkälle saattoi vetää, oli Wyrius, jolla ei leirissä erillistä tehtävää ollut tähän hätään.
Nuka puki päälleen jälleen sen paksun poolovillapaidan, sekä valkean porontalja takin, jonka huppu oli valtavan kokoinen. Näillä vetimillä Nuka kävi auttamaan leirinuotioiden sytyttelyssä ja samalla haki suolalihaa, makkaraa, vuohenmaitoa ja eilistä leipää heidän kotijurtalleen, jotta isänsä voisi syödä rauhassa edes jotain kotosalla. Pitihän toki Nukankin syödä, hänen oli määrä käydä tänään katsomassa omat ansansa mahdollisen riistan varalta! Toissa päivänä hän oli ne viritellyt, joten nyt oli korkea aika käydä tarkistamassa - mikäli ansaan oli jäänyt rusakko tai muu pieneläin, olisivat tuntureiden pedot paikalla pian, jos saalis liian kauan tarjolla oli.

Nukan kiikuttaessa aamiaista kotijurtalle valmistettavaksi, tuli myös Pikisiipi paikalle. Se oli ollut pari päivää teillä tietämättömillä, mutta nyt laskeutui jurtan katolle rääkymään, ilmoittaen olemassaolostaan - ja mahdollisesta nälästään. Jurtan oven avautuessa Pikisiipi lennähtikin sisään kuin pahainen tunkeilija, käyden tottuneenoloisesti laskeutumaan tulisijan vierelle hyppelemään. Nuka huomasi linnun kantavan jotain jälleen nokassaan, ilmeisesti lahja matkoilta. Siihen ei kuitenkaan vielä kiinnitetty huomiota, tytön käydessä laskemaan nahkaan käärityt ruokatarpeet puualustalle ja lähti kohentamaan kotitulta, jottei se sentään täysin sammuisi. Siinä samalla hyräillen pienesti, antaen isänsä yhä lepäillä - heräilköön tuo sitten kun huvitti.
Jahka tuli oli saatu jälleen roihuamaan, istahti Nuka tulen ääreen valmistelemaan valurautapannua kokkausta varten, siinä samalla ojentaen kätensä linnun puoleen. Pikisiipi hyppeli heti käden luo ja laski nokassaan olleen aarteen - hopeisen hiuspinnin - tytön hyppysiin. Mistä ikinä olikaan tuon löytänyt, olihan se nätti lahja. Leivästä käytiin murtamaan pieni pala, joka ojennettiin Pikisiivelle kiitokseksi. Lintu nappasi sen ahnaasti nokkaansa ja hyppeli hieman syrjemmälle mokomaa nokkimaan.



// VIINI ON SYYLLINEN KAIKKEEEN. Lory ei nyt alota mitään rovioita. LORY EI. Jackasta kellonsoittaja. ET NYT TUMPPAILE SUN TUPSUJAS MIHKÄÄN. Homo olet sinä. Piirrä oma versio, I dare you, ennen kun mä piirrän. Urheilee :-----DDD Vähän joogaa harrastavat siellä. Venyttelevät kunnolla, jos tiedät mitä tarkoitan. yhyy nakkilaan, en tahdo nakkilaan yksin //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kotiinpaluu

ViestiKirjoittaja Crimson » 09 Tammi 2016, 18:28

Wyrius sai rauhassa nukkua siihen saakka, kunnes tuttu raakkuminen teltan katolta havahdutti orin unestaan hereille. Siitä tuttavallisenvaativasta rääkymisestä ei kyllä voinut erehtyä, eiköhän Nukan lintuystävä olisi taas paikalla ansiotaan kerjäämässä, kuten tavallista. Mutta sen sijaan että olisi edes osoittanut olevansa varsinaisesti hereillä, Wyrri vain huokaisi syvään ja yritti vielä jatkaa linnun metelöinnistä huolimatta untaan. Vaikka olisihan se ollut jo korkea aika herätä, ei Wyrius ollut tottunut päivät pitkät lojumaan pelkästään sijoillaan!

Huomenia”, yhä puoliuninen mies mumisi lattianrajasta kuullessaan jonkun astuvan sisälle. Silmiään mies kuitenkin kävi raottamaan, vilkaistakseen Nukan saapuvan kotio ruokatarpeiden kera – samalla kun se pahanilmanlintu hyppeli sisälle itsekin kuin talonomistaja konsaanan. Eihän se mitään haittaa tehnyt, ei edes repinyt heidän tavaroitaan ja koittanut täältäkin varastaa. Wyrri ei vain ymmärtänyt lemmikkien perään, joista ei mitään varsinaista hyötyä irronnut, ja hyväksyi Pikisulankin heille vain koska se omalla tavallaan teki Nukan onnelliseksi ja piti tuolle seuraa. Sentään nuorin katsoi itse linnun perään, eikä se jäänyt heidän muiden vastuulleen katsoa tummasulkaisen perään.
Taasko se lintusi on täällä – sehän käy tiuhempaan kauppaa kuin itsekään ehätän”, Hurjatuuli kävi väsyneenkarhealla äänellään tuumaamaan vielä silmät kiinni sijoillaan levätessään, vetäen kinttujaan paremmin itseään vasten ettei niin leveästi olisi paikoillaan rötköttänyt enää. Samalla sitä huopaista peitettä käytiin kiskomaan ylemmäs, kentaurin antaessa itselleen vielä hetken köllötellä sijoillaan, ennen kuin kunnolla kohotti itseään makuualustaltaan ylös. Wyrillä oli yllään vihertävä pellavapaita yön jäljiltä lämmittämässä, ja paksut hiukset taas niin kovin pöyhkeinä yön jäljiltä , kun tyynyä vasten oli nuohonnut menemään.

Halona ja Melet olivat jo lähteneet omien askareittensa pariin. Ja oliko se yllätyskään vastuuntuntoisissa tyttärissä, siinä missä Wyrius oli mielestään ansainnut leponsa ja sai tänään vain odotella juhlaan osallistumista. Kehitellä leirinuotiotarinoita mielessään korkeintaan ja tietenkin vastaanottaa kutsuvieraansa, mikäli noita päivänmittaan tänne ilmestyisi.
Wyrius selvitteli sormillaan pienillä takuilla olevaa harjaansa, kuivaa suutaan maiskuttaen pariin otteeseen.
Onko sinulla jo jotain suunnitteilla tälle päivälle?”, Hurjatuuli tiedusteli nuorimmaiseltaan, katseella seuraillessa kuinka Pikisulka siinä vieressään tyytyväisenä leipäpalaansa nokki ja piti huolen siitä ettei yksikään murunen ehättänyt sen suulta karata.
Minun piti jo eilen illalla ehdottaa että… olisimme tehneet jotain yhdessä, mutta olin kaiketi niin väsynyt että se sitten jäi”.


//DAMN YOU VIINI! Lory menee tuikkaan Aranin kalsarit tuleen. Katsotaan ketä sit hymyilyttää. TUMPPAAN KOHTA TOISENKIN SINNE SAMAAN RISUKASAAN, YRITÄPÄ ESTÄÄ! Nyt loppuu se homottelu. Ja niin jälleen Crimin hahmoista kuoriutui homoja. Multa on bannattu oikeus tehdä heteroita. Sellatteet revittelyt käynnissä että huhuh ::D:D:D:D:D:DDD MÄ TAHDON SUN SEURAKS NAKKILAAN LÄHETÄÄN ROLLAAN TORILLE JA VETÄÄN JONNEJA TURPAAN//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Seuraava

Paluu Tunturimaat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron