Kotiinpaluu


Pohjoisempana Kleth vuorista, Quinn metsien pohjoisempien osien takana sijaitsevat laakeat tunturit. Tunturit jatkuvat aina metsän reunalta kauas mantereen pohjoiselle reunalle, josta löytyy monien metrien pudotus jäiseen mereen. Tunturien välistä löytyy tasaista, hyisiä alankoja. Tunturimaat ovat alati viiman ja kylmän sään runtelemia. Kesäisin muutama kukka saattaa kukkia ja marjapensas tuottaa marjoja, mutta muuten heinää suurempaa kasvillisuutta ei löydy. Talvi tulee huomattavasti aikaisemmin tunturimaille, kuin muualle Cryptiin ja talvi myös kestää täällä huomattavasti pidempään. Karusta maastostaan huolimatta Tuntureilta löytyy elämää, aina eläimistä taruolentoihin ja jopa humanoideihin.
Suurin tunturi tunturimailla on nimeltään Kouta. Sen juurella sijaitsee suurin alankomaa nimeltään Vishal. Vishalilla sijaitsee eniten kasvillisuutta ja elämää. Sen läpi virtaa yksi pohjoisen suurimmista joista, Ukko nimeltään, joka laskee hitaasti Kleth vuorilta kohti pohjoista, mutkitellen tunturien välistä.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Tammi 09, 2016 7:37

Re: Kotiinpaluu

"Huomenta", kuului nopea, heleäniloinen ääni Nukan käydessä heräilevää isäänsä tervehtimään, siinä samalla takkinsa riisuen, nyt kun tuli kävi jälleen lämmittämään jurttaa. Pannu aseteltiin telineelle tulen ylle kera makkaroiden, Nukan tarkkaillessa sivusilmällä Pikisulkaa.
"Pikisulka taitaa omistaa "kauppasuhteita" lähempää mitä sinä", Nuori virnisti isänsä kommenttiin lintuun liittyen. Siinä samalla Nuka kävi paremmin tarkastelemaan harakan tuomaa hiuspinniä. Siinä oli jonkinlainen symboli tinattuna pinnin varteen ja äkkiseltään kuvioista päätellen, pinni oli peräisin kääpiöiden mailta...
Se ei sinällään tuntunut hyvältä, tietää nyt Pikisulan käyvän varastamassa tavaroita kääpiöiden mailta, mutta toisaalta, harakkalinnut pitivät kiiltävistä asioista. Jos sellaisia lojui maassa tai näkyvillä, lähtivät ne helposti varkaiden mukaan. Ja tuskin tästä nyt mitään takaa-ajoa syntyisi, pinni tuskin oli kovinkaan arvokas ja jos lintu sen vei, saattoi edellinen omistaja vain harmitella, kuinka luontokappale kävi sen vohkimaan. Ei Pikisulkaa voinut yhdistää mitenkään heidän klaaniinsa - sehän tästä vielä olisi puuttunutkin.

"Minun täytyy käydä katsomassa ansat - sen jälkeen ajattelin auttaa illan valmistelussa"
, Nuka vastasi Wyriuksen tiedustellessa hänen tämänpäiväistä ohjelmaansa. Olihan se normaalia, että perheenjäsenet kyselivät toisiltaan päiväohjelmaansa, mutta tällä kertaa isällään oli jotain muutakin kysymyksensä suhteen mielessä.
Katso nousi paistuvista makkaroista isän puoleen, tuon ehdotellessa, että he tekisivät tänään jotain yhdessä. Hetkeäkään miettimättä Nuka oli jo jälleen nyökyttelemässä tarmokkaasti, hymyn kohotessa huulille.
"Käydään yhdessä katsomaan ansat! Siellä on muutenkin paripäivää kestäneen lumisateen jälkeen varmasti uudet kinokset jo...", Nuka ehdotti, tietäen kyllä isänsä tietävän, kuinka hyvä nuori tamma oli liikkumaan paksussa, korkeassa kinoksessa... Jos seurana oli joku suurempi, pääsi Nuka helpommin eteenpäin toisen jalanjäljissä!

"Mutta ensin syödään, ei tule nälkä tuntureilla", Nuka lisäsi, makkaroita kääntäessään, samalla kun suolalihan palan nappasi suuhunsa ohimennen.


// Lory mistä sä tiedät et Aran kalsareita käyttäis ;D;D;D;D Aran ei tarvii ees housuja ku se niis kaavuissa vetää, se on kato instant access. Eikun. MÄ TUUN ESTÄÄN JA KUSEN SUN TUMPPIEN PÄÄLLE. Voi Yoda. No mut kato, onhan sulla vielä Noel. Noel on hetero. Niinhän? Vai joko sekin vajos Dariuksen charmiin? eiku. JA ONHAN SHYVA HETERO? KAI??? Venyttely joka avartaa. TUU TÄNNE MUN SEURAKS PERSEILEEN JA PIERESKELEEN //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3777

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti La Tammi 09, 2016 9:51

Re: Kotiinpaluu

Ehkä se on tullut oppimaan mestareilta!”, Wyrius naurahti Nukan kertoessa lintunsa kauppasuhteista. Ehkä Pikisulasta olisikin pitänyt opettaa viestilintu, sitten siitä olisi ollut jotain suurempaakin hyötyä heille! Mutta pitäkööt tyttö nyt toistaiseksi pikkuystävänsä itsellään, ei tuon tarvinnut isänsä päähänpistoista ääneen kuulla tähän hätään.

Nuka selitti miten tuon pitäisi käydä ansojaan tarkastamassa. Se sai Wyrrin kohottamaan katseensa tyttärensä puoleen, joka siinä nuotion äärellä ahersi aamiaisen parissa hymyillen. Mahtoivat ansat olla jo lumen alle jääneitä, ellei niitä hyvin oltu merkitty - kyllähän hän oli Nukalle opettanut selvästi kuinka pienriistaa pyydyksillä pyydettiin. Eikä tyttö kyllä hassumpi siinä hommassa ollut! Pärjäsi varmasti paremmin kuin Melet, joka ei kamalasti muutenkaan ollut näyttänyt kiinnostustaan muuhun kuin toisten auttamiseen parantajana. Ja Halona oli sitten kokonaan oma lukunsa. Tuohan olisi päistikkaa juossut kääpiöidenkin porteille potkimaan pikkumiehiä päin turpia, jos lupa olisi annettu…
Heti pompotellaan työstä toiseen kun pääsen kotiin”, Wyrri hymyili kulmaansa kohauttaen, “Mutta tokihan mukaan lähden, kun siitä apua on. Taitetaan kestävä oksa matkaan niin voidaan ripustaa mahdolliset saaliit samantien riippumaan”. Olihan se myös järkevä vaihtoehto lähteä pienemmän matkaan, jos tuo sattumalta olisikin itsekseen kulkiessaan johonkin vaaralliseen törmännyt, vaikka ei valoisilla tuntureille kamalasti ketään liikkunut useimmiten ystävällisiä tahoja lukuunottamatta.

Wyrius kävi siirtymään hieman, pesten nopeasti kasvonsa vesikannusta käteensä kaatamalla vesitilkkasella ja sen jälkeen siitä samaisesta kannusta itselleen juotavaa kuppiinsa kaataen. Yön jäljiltä hänen suunsa kun tuppasi kuivumaan, eivätkä kylmät ilmat kamalasti sitä tapaa helpottaneetkaan, joten lasillinen vettä herättäisi taas kuivuneen kitalaen eloon. Kuppiaan samalla tyhjentäessään, Wyrius asteli lähemmäs nuotiota ja Nukaa, pistäen siihen lämpimien liekkien äärelle mukavasti vielä maaten. Mielessään jo varaillen mikä paistuvista makkaroista kuuluisi hänelle, ja mitä Wyrri todennäköisesti mustaksi saakka haluaisi siinä tulessa käryttää omaksi mielikseen.
Viet pian vanhempien työt suurtulella kun olet niin näppärä”, Wyrius huomautti nuoremmalleen, napatessaan käteensä muutaman niitä suolalihan siivuja, joita muutaman leivänkannikan päälle kävi pinoamaan, "Oletko miettinyt jos tekisit minulle seuraavalle kauppareissulle käsitöitäsi mukaan? Voisin yrittää niitä myydä ulkolaisille kun ovat niin taidokkaasti valmistettuja, ja saisit hieman käsirahaa itsellesikin".


//Oh lords. Lory ei tahdo tietää. Aran pistä helma takaisin alas. ET NYT PISSI MINNEKÄÄN SINÄ PISSAMESTARI! Joo eiköhän se oo vajonnu ihan yhtä alas kun kaikki muutkin. Siks Constakin on niin vihanen. KUKA SANOI ETTEI SHYVA TYKKÄIS MYÖS TYTÖISTÄ! Tiukat joogapantsut jalkaan ja menoks. MÄ TUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUN OTA KOPPI//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Tammi 09, 2016 10:51

Re: Kotiinpaluu

Nuka hymyili hymisten huvittuneena, isänsä mainitessa Pikisulan tulleen oppimaan mestarilta. Kenties, jostain lintu ainakin oli oppinut, että aarteita vaihtamalla sai ruokaa. Ehkä se hoksasi sen itse, ehkä se näki jonkinlaisen vaihtokaupan tapahtuvan ja alkoi sitä toimea matkia. Oli miten oli, nyt tuo lintu kävi kauppaa Nukan kanssa. Tosin ehkä tuo ennemmin oli sitä, että lintu toi hänelle jotain nättiä ja oletti saavansa siitä palkinnon. Vähän kuin koira, joka keppiä noutaisi. Ota tuostakin nyt selvää.
"Levätessä kuulemma lihoaa, kuten takajurtan Aldegund", Nuka virnisti isälleen joka työstä toiseen pompottelusta huomautti. Aldegund oli nuorten keskuudessa kovinkin yleinen naurunaihe, vanha tamma kun ei siinä timmeimmässä kunnossa ollut. Mutta ymmärsihän sen, tuo oli vanha ja jo seitsemän lasta maailmaan työntänyt, vanhalla rouvalla siis monta ruokkijaa, eikä tuon huonolta kunnoltaan tarvinnut pahemmin mitään tehdäkään.
Isä kuitenkin päätti lähteä mukaan ja hyötyisihän tuokin liikkeelle lähdöstä - eipähän tarvinnut jäädä muille heti aamutuimaan tarinoimaan kauppareissusta. Kyllä senkin aika vielä koitti, kun Wyriuksen oli pakko kertoa omin sanoin reissuista - mutta ehkäpä sitten illalla juhlissa, kun kaikki muutkin kertoivat tarinoita jos toisiakin kylän riemuksi. Nukaa kiehtoi tarinankertojan tehtävä, mutta hänellä ei harmikseen ollut vielä mitään tarinoita kerrottavanaan. Ellei sitten ne sadut ja legendat, mitä heimojen välillä muutenkin kulki - joskin hän taisi olla liian ujo moiseen tarinointiin muutenkin...

"Kyllä he saavat työnsä pitää niin kauan, kunnes eivät siihen kykene - minä olen vain valmiina sitten tuuraamaan, kun sen aika on", Nuka hymyili isänsä kehuihin - totta kai hän halusi kuulla, että itsestään oli edes johonkin tulevassa, vaikka ehkei se suurtulen ääressä hääriminen ollutkaan unelma ammatti. Mutta, oli siitä ainakin hyötyä klaanin eduksi.
Nuka kävi poimimaan kaksipiikkisellä haarukalla itselleen makkaran jäähtymään leivänviipaleen ylle, ojentaen sen jälkeen keittiövälineen isänsä suuntaan, antaen tuon katsoa itselleen mieluisan yksilön pannulta jahka halusi.
Katse nousi ruuasta isän puoleen tuon ehdotellessa käsitöiden tekemistä seuraavalle kauppareissulle. Nuka selvästi mietti asiaa, samalla kun suutaan pureskeli tyhjäksi, ennen kuin mitään asiaan sanoi.
"Voinhan minä - j-joskaan en usko että minun työni missään möisivät... Mutta materiaaleja on muutenkin enemmän kuin tarpeeksi henkilökohtaiseen käyttöön, joten ylimääräisiä töitä voin kyllä tehdä", Tyttö vastasi, pienesti epäillen sitä, ettei hänen - nuoren, kokemattoman, kouluttamattoman ja ennen kaikkea nimettömän käsityöläisen - työt missään möisivät. Mutta ehkä pohjoisen kulttuurien charmi puri jossain päin etelää?



// Lory vain esittää ettei halua tietää, totta kai Lory haluaa tietää kun Aran on kyseessä. T Aran, kuka häntä nyt voisi vastustaa. MINÄ PISSIN JA KAKIN MINNE HALUAN ET VOI ESTÄÄ. Consta on vihanen kaikille. Consta on silkkaa vihaa. NO! NO! KAI SHYVA SIT TYTÖISTÄ TYKKÄÄ senkö takia se Lilyn kyljes kiehnää. Frikkin murder lesbians. NO MUT DAGNIR ON HETERO?! Ei kyllä joogapantsuja tässä jumpassa tarvita. TUUU OTAN KOPIN JA PIDÄN HYVÄNÄNI //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3777

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Su Tammi 10, 2016 1:18

Re: Kotiinpaluu

Leivästä haukattiin pala, lihan sulaessa kielelle ja tuoden leivälle mukavasti makua, siinä samalla kuunnellessaan pienempää. Wyrius ojensi kättään poimiakseen Nukan antaman haarukan itselleen, sillä sitten käyden erottamaan tahtomansa makkaran pannulta, jonka asetteli keskemmälle, sille kuumimmalle kohdalle tietenkin vielä paistumaan. Vielä hetki, ja sitten kuori olisi hänen makuunsa tarpeeksi rapea ja tummunut.
Äläs nyt, siellä etelässä oltaisiin maksamassa takuulla jo siitä jos he saisivat kirjoittaa pohjoisen heimojen kulttuurista enemmän”, Hurjatuuli naurahti Nukan kuulostaessa kovin epäilevältä käsitöidensä suhteen. Niinhän sitä tunnetummaksi tultiin, kun alettii nuorena harrastaa ja käydä kauppaa tunnetumpien kauppiaiden kautta - hallavaharjainen pääsisi vielä pitkälle, jos etelässäkin huomattaisiin se potentiaali mihin Wyrrin pikkuinen kykenikään. Ja tietenkin se pohjoisen pieni uniikkius olisi vain haluttu ja mielenkiintoinen lisä!
Wyrius kävi poimimaan haarukan nokkaan viimein makkaransa, pitäen sen kaksipiikkisen nokassa vielä, kun se varmasti oli liian kuuma.
Siellä on yhtä jos toista kauppatavaraa, eivätkä sinun työsi todellakaan ole sieltä huonoimmasta päästä, mikäli vain tietysti maltat tykötarpeistasi luopua. Saahan niitä aina lisää kuitenkin”, tummatukkainen rohkaisi nuorempaa, “Voit sitten pistää tienestit säästöön - lähdetään yhdessä seuraavana kesänä käymään retkellä kun vanhalle leiripaikalle päästään ja kelit lämpenevät. Pääset sitten itse kiertelemään toreja”.
Mitäs siitä tuumaisit?”.

Hyvin tavanomaisista, arkisista asioista mukavasti keskustellen Wyrius ja Nuka istuivat tovin siinä nuotion äärellä ruokailemassa. Jäljelle jääneet ruuat säilöttiin hyvin ja jätettiin tulisijan läheisyyteen, mistä ne löytäisi helposti ja olisivat taas tarjolla, jos nälkä yllättäisi. Tai jos vaikka Melet kotona pyörähtäisi.
Wyrius kävi vaihtamaan yöllisen paitansa paksumpaan pooloneulepaitaan, selkäänsä vielä kiskaisten turkisvuorisen takin, joka mukavasti laskeutui selkäpuolelta lämmittämään myös kentaurin selkää aina hännän juurelle saakka. Kyllä se pahimman kylmän pitäisi loitolla, eikä Hurjatuulella ollut vaikeuksia pakkasessa selvitä!
Vyöt vielä vyötäiselle kiinni, toisen miekan huotra kaikenvaralta vasemmalle kyljelle kiinni, puukko taskuun punotun lankakerän kanssa ja hiukset kiinni - ja Wyr oli valmis matkaan.
Menen jo pihalle vuolemaan sen oksan valmiiksi”, Hurjatuuli ilmoitti, kynsikkäitä käteensä kiskoen, “Tule perästä kun olet valmis. Odottelen tuossa nurkalla”.

Hyväntuulinen ori talsi ulos jurtasta koipiaan venytellen. Vastaantulijoita tietenkin tervehdittiin, miehen astellessa siihen oman kodin nurkalle, johon matalaan pinoon oli pitkiä ja ohuita pinottu, jotta niistä polttopuita olisi voinut pilkkoa tarpeentullen. Mutta nyt niitä tarvittiin toisenlaiseen tehtävään, joten kaikessa rauhassa siinä Nukaa odotellessa, Wyr kävi veistelemään turhan pitkiä oksantynkiä irti pitkästä kapulasta, joka heidän mukaansa riistanhakureissulle tulisi.


//LORY EI TAHDO TIETÄÄ KUN ON ARAN KYSEESSÄ. T LORY. PISSAMESTARI AKSU STRIKES AGAIN. Consta senkin aggressiivinen otus. Halona tulee ottaan matsia sen kans. No ofc, kun Lily on niin nätti ja potentiaalinenkin ja hieno. Tottakai Shyva siitä tykkää. DAGNIR ON KEKSISEKSUAALI! Ei taida mennäkään joogapantsut jalkaan paitsi Lorylle, ja silläkin ne ois liian hotit. ELÄ PISTÄ MUO PURKKIIN KUITENKAAN, MUUTEN VOIT KYL PITÄÄ JA KAHVILLA RUOKKIA//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Tammi 10, 2016 1:56

Re: Kotiinpaluu

Pienesti Nuka hymyili isänsä kertoessa, että jo heidän pelkkä heimojen sanallinen kulttuuri saattoi olla kauppatavaraa etelässä - puhumattakaan sitten mahdollisista kädentöistä! Eihän Nuka sitä tiennyt, hän kun ei pitänyt heidän kulttuuriaan niin kovin ihmeellisenä. Hänelle se oli arkea, joten ei hän voinut vielä tietää, että tällainen arki oli joillekin harvinaista ja mielenkiintoista.
Puheet myös yhdessä etelään matkaamisesta saivat tytön jälleen hymyilemään ja nyt, muutaman vuoden jälkeen, Nuka ensimmäistä kertaa nyökkäsi myöntävästi suoraa tällaiselle suunnitelmalle.
"Mennään juu. Kesällä sitten. Siihen asti teen käsitöitä, laadukkaita sellaisia. Katsotaan, jos ne etelässä sitten kelpaavat", Nuka vastasi vaisusti, silti pientä rohkeutta äänessään, samalla kun se vaatimattomuuden ja nolostuneisuuden puna kävi nousemaan poskille. Vuosiin hän ei ollut edes harkinnut etelään lähtemistä, johtuen muutaman vuoden takaisesta verilöylystä... Mutta nyt pikkuhiljaa se ulkomaailma ja reissaaminen alkoivat kiehtomaan jälleen - siinä missä pelkkä leirin arki alkoi kyllästyttää. Hänen piti päästä pidemmälle, edes kerran vuodessa, jottei tulisi hulluksi. Olihan hän tyytyväinen elämäänsä, mutta silti, se pieni seikkailuhalun kipinä paloi yhä ujon tytön rinnassa.

Aamiainen isän kanssa sujui lähinnä niitä näitä jutellen ja pikkuhiljaa itse kukin sai syötyä. Nuka antoi vielä viimeiset leivänpalansa Pikisiivelle joka vierelle oli tullut kyttäämään, ennen kuin nousi ylös tulisijan vierestä.
"Tulen pian perästä!", Nuka vastasi Wyrrille, joka jo edeltä meni pihalle oksia vuolemaan. Nopeasti se alaruumiin ylle laskeutuva, valkea porontaljatakki kiskaistiin ylle ja mukaan napattiin olkalaukku, nuoliviini sekä jousi - varmuuden vuoksi. Laukkuun pakattiin pieni leili vuohenmaitoa ja tallessa ollut nahkakäärö, jonka sisältä löytyi syöttejä ansoihin - niin lihaa lihansyöjille, kuin myös porkkanoita kasvinsyöjille. Eriteltynä tietenkin, ettei lihan haju tarttuisi niin juureksiin. Käsiin vedettiin vielä kynsikkäät ja laukkuun pakattiin mukaan erikseen tumput ja sitten Nuka oli valmis lähtöön. Tosin, ennen lähtöään, Nuka kävi nappaamaan pienen puisen paljun käsiinsä ja iski sen tulisijan viereen jätettyjen ruokien ylle, vilkaisten virnuilevasti Pikisulan puoleen.
"Sinä et niitä omine neuvoinesi ota, Pikisulka", Tyttö hymisi linnulle joka päästi rääkäisyn, samalla hypähdellen kohti oviaukkoa, näin indikoiden pettymystään siihen ettei enempää ruokaa saanut.

Sitten Nuka suuntasi ulos jurtasta, hypellen iloisesti isänsä luokse, Pikisulan lennähtäen samalla ulos.
"Oletko valmis?", Nuka kysyi paikoillaan ravaillen, selvästi intoa puhkuen.
"Jätin ansoja napaketuille viime kerralla - toivottavasti ne ovat toimineet. Niiden turkki kun varmasti myy etelässä - ja jos ylimääräistä jää, ajattelin tehdä Meletille kauluksen takkiin niistä", Nuka kertoi innoissaan suunnitelmistaan - tietenkin hänellä oli ensimmäisenä mielessä mahdollinen turkis, oli eläin mikä hyvänsä. Turkiksista oli hyötyä niin vaatteissa kuin kauppatavarana, joskin kyllä se lihakin kelpasi.



// T LORY. NO EI ARAN LORYLLE ANTAISKAAN, VAIKKA PYYTÄIS. T ARAN. PISSAMASTERRRRrrRRRR. Consta ja Halona painii aikansa kunnes tajuaa et ei hemmetti, oon rakastunu. Shyva senkin. Murder waifu. Dagnir voi ei <33 Ei oo metroseksuaali vaan KEKSISEKSUAALI. Kelaa nyt Lory joogapantsuis... Tai joku Iri tai Dari tai Deli joilla on treenattu kroppa kauttaaltaan. EMMÄ SUO PURKKIIN PISTÄ KU SIELTÄ PURKISTA ET VOIS PELAA MUN KAA MITÄÄN. Kahvia, pekonia, kozelia ja ES //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3777

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Su Tammi 10, 2016 4:20

Re: Kotiinpaluu

Säpäleet ja tikut lentelivät ilmasta siihen puusijan viereen maahan, Wyriuksen vuollessa oksasta sopivaa. Siinä ohessa muutamia kyläläisiä eksyi myös Hurjatuulen juttusille ohi kulkiessaan, kuulostellen kuinka etelässä päin kolmikon matka oli sujunut, sekä millaisia tarinoita Wyrrillä olisi iltatulella kerrottavakseen taas muille. Olisihan sitä juttua varmasti piisannut enemmänkin, kunnes vanhempien keskustelun tuli keskeyttämään ulos kirmaileva Nuka, joka ilmoitti olevansa valmis lähtemään niitä ansoja katsomaan.
Wyrius asetti puukon takaisin tuppeensa, pistäen sen takkinsa taskuun talteen myöhempää varten.
Valmiina ollaan! - menemme katsomaan pyydyksiä, katsotaan sitten myöhemmin jos voin olla jossain avuksi juhlien eteen”, Wyrri tuumaili hymyillen, jälkimmäisensä lähinnä tarkoittaen seuralaisilleen, jotka ymmärtäväisesti tummatukkaiselle kävivät nyökyttelemään ja näkemisiä toivottamaan. Toivottivat myös metsästysonnea, ennen kuin matkaansa jatkoivat omine tehtävineen toisaalle.

Sinähän ne pyytänyt olet, kyllä niistä sinulle oma osuutesi turkkia liikenee”, Hurjatuuli vakuutteli. Kyllä Nuka saisi omasta saaliistaan pitää niin paljon kuin halusi, vaikka kaiken mieliessään. Tosin kuten pikkuinen sen oli ääneenkin todennut, olivat napakettujen turkit niin nättejä, että niillä nyhti helposti paljon rahaa myydessäkin. Pääasia, että he ehättäisivät ansapaikoille kuitenkin ensimmäisinä, eivätkä petoeläimet olisi pyydyksiä tyhjentäneet.
Mutta eiköhän lähdetä sitten, että joudamme takaisinkin aikanaan”, Wyrius hymisi, vuolemansa oksan nostaen toiselle olalleen yhdellä kädellä sitä pitääkseen, “Huutele perästä minne suuntaan mennään, suotta tässä mitään karttoja aletaan taskuista kaivaa”.


//KAKE ARAN. Voi Consta <3 Shyva on hero, et dissaa sitä tai muuten koittaa tuomiopäivä. Mäkin tahdon olla keksiseksuaali >: Oh lords Aksu et nyt riko mun nenää enempää ko se on jo kylmän sään takia ihan ruvella limakalvoilta ja vihloo hengittää sen kautta ::D:D:DD:D:DDDDD BUT GOOOOOOODY, löhöluola sohvalle ja pidetään kivaa <3//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Tammi 10, 2016 4:48

Re: Kotiinpaluu

Wyriuksen seuraan oli eksynyt "ylimääräisiä", jo näin alustavasti kyselemään mahdollisia uutisia. Mutta näemmä sen pidemmälle ei turinat jatkuneet, kun Wyrius ilmoitti olevansa valmis lähtöön, tarkastamaan ne pyydykset, jonka johdosta innokkaat kyselijät lähtivät omille teilleen, toiveena myöhemmin sitten kuulla uutisia ja tarinoita etelästä, jahka ilta laskeutuisi. Nuka kävi hymisemään tyytyväisenä isän lupaillessa, että hän saisi pyytämiensä eläinten turkikset pitää, sikäli mikäli jotain oli ansoihin jäänyt. Totta kai hän halusi ne itse pitää, mutta ymmärsi kyllä, että joidenkin eläinten turkikset olivat kovaa kauppatavaraa etelässä. Valkeat varsinkin, etelässä päin kun ei pahemmin valkoturkkisia olentoja ollut - näin nukan ymmärtääkseen. Joten jos ansaan oli osunut naali, oli sen turkki todella hyvää kauppatavaraa. Olihan sen turkki nätti, mutta siihen se lähinnä jäi. Ei niin pienen eläimen turkista saanut suurta iloa vaatteisiin, näin kun piti kylmään varautua, joten valkea turkki oli lähinnä koristelua varten. Ellei sitten enemmän mokomia pyytänyt.
"Lähdetään lounaaseen päin, ensimmäinen ansa on parin kukkulan takana", Nuka antoi ensimmäiset ohjeet, ennen kuin he lähtivät poistumaan leiristä.

Nuka ohjeisti isäänsä eteenpäin kinoksissa, jotka toden totta olivat parin päivän aikana ehtineet jälleen kasautua. Oli siis vain hyvä, että mukana oli joku suurempi, muuten Nukalla olisi kestänyt kahta kauheammin suorittaa tämä reissu. Myös Pikisulka lähti mukaan, lennellen heidän ja ansojen välillä raakkuen, se kyllä muisti mihin "emäntä" oli laittanut ansoja. Nuka oli fiksusti jättänyt lähelle leiriä ansoja, joissa oli lihasyöttejä - haaskaeläimet kun tuppasivat muutenkin pörräämään leirin lähellä jätteiden toivossa.
Iloisesti tyttö hyppeli isänsä jäljissä, hyräillen vanhoja klaanin taruloruja, kun he ensimmäiselle ansalle saapuivat. Sinne oli jäänyt kuin ihmeen kaupalla hopeakettu, joka selvästi oli ollut kuolleena jo tovin. Laiha, jäätynyt, eloton. Surullinen näky sinällään, mutta oli senkin turkki haluttua.
"Irrotan tämän. Tuon kukkulan takana on seuraava ansa, voit mennä jo edeltä sinne", Nuka kävi neuvomaan isäänsä, osoittaen pienen matkan päässä olevalle kukkulalle, jonka takaa joko löytyi myös petoeläin ansasta tai sitten ansa oli jäänyt tyhjäksi.
Pikisiipi ainakin lenteli jo kovaa vauhtia kyseiselle ansalle, kiertäen sen yllä muutaman ringin ja lähtien sitten liitämään takaisin kentauri kaksikon luo, aivan kuin koittaen hoputtaa noita jo seuraavalle ansalle.


// Aran on Kake. En dissaa Shyvaa en halua kuulle ukkosujelluksia taivaalta. Mä oon viinaseksuaali. eiku. RIKON SUN NENÄN KOSKA MULLAKI VUOTAA JO VERTA nimenomaan sen sään takia :DDDD Vaan se sää ja silleen. Löhöluola sohvalle ja katotaan sidoniat maratonina! //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3777

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Su Tammi 10, 2016 5:40

Re: Kotiinpaluu

Paksummat tumput vedettiin käsien suojaksi, ennen kuin kaksikko lähti matkaan sinne päin minne Nuka kävi heitä ohjeistamaan.
Lounaaseen siis!”, Hurjatuuli hymyili, lähtien isompine kavioineen mukavan joutuisaan tahtiin kulkemaan eteenpäin. Nyt kun lumi ei vielä ollut niin kamalan paksua ja upottavaa, saattoi sitä kulkea nopeamminkin. Vasta edessäpäin miestä koeteltaisiin syvemmässä hangessa, jonka lävitse pitäisi reittiä puskea eteenpäin niille hallavaharjaisen ansoille, joita tuo oli leirin lähelle laskenut. Toivoa sopi, että sieltä jotain todella löytäisi, ettei sentään tyhjinkäsin tarvitsisi suotta takaisin tulla, vaikka pyydykset oli tärkeää hakea myös takaisin kaikenvaralta joka tapauksessa.
Syvemmän hangen alkaessa, kävi Wyrius hidastamaan tahtiaan, jaloillaan laahaten peräänsä sopivaa reittiä Nukalle. Nuorempi pääsi ongelmitta seurailemaan isänsä perässä, ilman että tarvitsi lumeen upota. Omalla tavallaan se Nukan laulelu myös joudutti kulkua eteenpäin, Wyriuksenkin lähtiessä nuorempansa hyräilyihin mukaan ajoittain huomattavasti matalammalta niitä vanhoja lauluja hymisten etunenässä.
Ja kun ensimmäiselle pyydykselle saavuttiin, odotti isää ja tytärtä mieleinen näky, valkeaturkkisen ketun maatessa ansassa kuolleena. Yllättävän hyvässä kunnossa noin pintapuolisesti katsottuna, vaikka eläin muuten hieman nääntyneeltä vaikutti - eihän moinen yllättävää ollut, ottaen huomioon tunturien ankarat olot jos huonosti kävi.

Wyrri seuraili kuinka Nuka tarpoi ansan äärelle ja kaivoi sen paremmin esille lumesta, ilmoittaen hoitavansa tämän pyydyksen itse ja perään neuvoen seuraavan löytyvän läheisen kukkulan takaa. Wyrius nyökkäsi, katseen tarkkaillessa kuinka Pikisulka lähti omasta puolestaan paljastamaan ansan sijaintia ja suurempi ori lähti harakkaa seurailemaan perästä.
Tule tuonne sitten kun olet valmis”, Wyrri neuvoi, lähtien tarpomaan sinne kukkulalle jonne Nuka oli osoittanut.

Näemmä luontoäiti suosi pientä hallavaharjaa tänään, sillä pyydykseen oli tarttunut valkeaturkkinen jänis. Kenties kettu oli ajanut sitä ja jäänyt itse ansaan, mutta pitkäkorvainen ei sen pidemmälle ollut loppujen lopuksi ehättänyt - kuka tiesi. Siinä se kuitenkin valkeaan hankeen pedoilta naamioituneena oli jäänyt ansaansa, ja aika oli siltä hengen vienyt. Valkea jäniksenturkki oli myös pyydettyä, varsinkin jos sen malttoi myydä vasta kesän tullen markkinoilla - mutta ehkä Nuka halusi pitää molemmat turkeista, se jäi nähtäväksi.
Wyrius polki reitin pyydykselle kunnolla selväksi, kumartuen saaliin äärelle ja leikkasi sen puukolla irti. Nuka saisi tulla jäljessä hoitamaan pyydyksensä talteen, tummaharjaisen katsoessa toistaiseksi vain jäniksen ansasta. Naru sidottiin kuolleen eläimen takakoipien ympärille tukevasti, Hurjatuulen lähtiessä virittelemään tätä saalista roikkumaan sille oksanparrelle joka mukaan oli tullut. Veret olisi helpompi valuttaa myöhemmin, ja lihasta tulisi mehevämpää, joka pelkkänä ajatuksena jo jaksoi nostattaa veden miehen kielelle. Voi miten pitkä aika siitä olikaan, kun hän viimeksi oli saanut rusakkopaistia!


//MUTKUN UKKOSUJELLUKSET! Mä oon sit viskiseksuaali. Vaan se sää ja niin, niin, yhtään likaisia mielikuvia ei olla mielessä pyöritelty ja nenän verisuonet käy herkällä päällä aina kun wyrriloryt iskee. Imean. Imean wait what. LÖHÖLUOLA ON PARHAIN. JA SIDONIAT. Tahon sun luoooooooooo ;___;//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Tammi 10, 2016 6:16

Re: Kotiinpaluu

"tulen tulen!", Kuului vastaus isälle, joka seuraavalle ansalle jo lähti tietä tarpomaan, Nukan jäädessä tätä kettua irrottelemaan ansasta. Sentään se oli kuollut, Nuka ei varsinaisesti pitänyt siitä, kun joutui ansaan joutuneita eläimiä itse tappamaan. Niin sanottu "tuore" tappo ei muutenkaan ollut nuoren mieleen, vaikka kyllä ymmärsi harvinaisen hyvin sen, että välillä piti tappaa muita selviytyäkseen tässä maailmassa, oli kyseessä sitten kasvatetun sian tai villieläimen tappaminen.
Kettu kuitenkin irrotettiin ansasta, Nukan kerätessä ansan myös mukaan, se oli vielä käyttökelpoinen keppeineen ja naruineen, joten sille tarvitsi vain löytää uusi paikka mihin virittää mokoma - samaan paikkaan ei voinut pistää, eivät eläimet nyt niin tyhmiä olleet. Yleensä. Ketun kaulan ympärillä ollut naru otettiin irti ja kierrettiin pienemmällä lenkillä tuon takajalkojen ympärille, ennen kuin Nuka lähti isänsä jälkiä seuraamaan seuraavalle ansalle. Pikisulka lenteli innoissaan isän ja tyttären välillä hoputtaen molempia olemassaolollaan - ihmeen paljon mokomalla riitti energiaa kylmästä huolimatta. Tosin kohta tuo joko katoaisi omille teilleen tai laskeutuisi Nukan selälle matkustamaan, se oli aivan varma.

Tyttö ravaili reippaaseen tahtiin isänsä luo, joka näemmä napajänistä oksanparrelle viritteli. Tähän asti ansat näyttivät tuottavan hyvin, mutta vielä oli kolme muuta - ei Nuka koskaan varsinaisesti odottanut saalista, mutta kaksi viidestä oli jo hyvä tulos!
"Ah! Näemmä kohta voin korvata kylän metsästäjätkin taidoillani", tyttö tokaisi polleana vitsaillen, käyden ojentamaan ketunkutaletta isänsä puoleen, jotta tuonkin voisi oksanparrelle pistää.
"Seuraava ansa on tästä etelään, tuon suuremman kukkulan takana - jätin sen lähelle paikkaa, missä selvästi oli jonkin eläimen pesäkolo", Nuka selosti. Ei hän ollut aivan varma mikä eläin siellä asusti, ehkä supikoira tai napakettu, tai vain metsäjänis, ei hän vielä osannut tunnistaa kaikkien eläinten koloja.
"valmistimme olutta iltaa varten", Nuka kertoi lähtiessään isäänsä seuraamaan hänen osoittamaan suuntaan, "Tummaa sellaista. Paljon, varmasti kaikille riittää. Shantan mukaan meillä on myös väkiviinaa, mutta "vain kylän rohkeimmille" ", Tyttö lisäsi virnuillen, kertoen mitä kaikkea oli luvassa illan suhteen näin juomien puolesta.



// Ukkosujellukset on kyl uh. viskiseksuaali eli Consta. SE ON VAAN SE SÄÄ MÄ VANNON voi perkeleen wyrriloryt. eikun mitä. TAHDON SUT MUN LUOOOOOOOO täs tulee vastaan vaan se et jos oisit pidempään niin kisse ja koire //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3777

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Su Tammi 10, 2016 7:23

Re: Kotiinpaluu

Wyrius, Lorythas

Kylmäsi näppejä siinä solmua solmiessa oksanjuurelle, Wyrrin kääntyessä pian katsahtamaan kun ääni takaa ilmoitti Nukan tulosta. Tyttö oli saanut valkeaturkkisen ansasta irti, ja ojensi sitä isälleen kun lähemmäs oli ehättänyt.
Sinusta nimetään johtaja alta aikayksikön tuota menoa kun jatkat”, Wyrius naurahti, poimiessaan naalin käsiinsä ja lähtiessä virittelemään sen jaloissa kiinni olevaa narua siihen oksaan pitkäkorvaisen vierelle riippumaan. Jo kaksi valkeaa turkkia, taisi olla nuoremman onnenpäivä, jos loputkin pyydykset tuottaisivat tulosta, riittäisi Nukalle varmasti yksi ellei kaksikin nahkaa omittavaksi ilman että tarvitsisi siitä pahaa mieltä kokea.

Saamme taas nauraa kun “isot miehet” ottavat toisistaan mittaa”, Wyrius naureskeli. Eihän hänellä itsellään ollut tapana ryypiskellä, paitsi sitä olutta kun tilaisuus oli. Mutta sitäkin vain, koska hän niin kovasti piti tumman mallasoluen mausta! Jäi taas nähtäväksi, tarttuisiko se kuppi siitä huolimatta käteen ennen mittaan kun ilakoitiin, vai malttaisiko vanha Wyrri hillitymmillä juomilla iltaansa vietellä. Ehättäisikö edes juoda tuopillistakaan, kun piti kuitenkin muille tarinoita kertoa!
Sillä välin kun muut viinatynnyreitä tyhjentävät, ehätän itse pistellä ne oluet kurkustani alas!”, itsevarmasti mies tuumaili virnuillen, viimein saaden nojata sen oksan olalleen, mikä nyt kannatteli kahden valkeaturkkisen ruumiita jo valmiiksi.
Sitten pitäisi lähteä sinne etelään, kuten Nuka oli neuvonut. Tumput vetäistiin takaisin käsien suojaksi, Wyriuksen lähtiessä kääntymään sijoillaan ympäri, kun pari hieman suurempaa petoa kohosivat eteläisten kukkuloiden takaa esille. Toinen siivin, toinen liitäen. Vieri vieren ne kulkivat eteenpäin selkeää taivasta vasten, miltein tuntuen etteivät lohikäärmeet edes minkäänlaista huomiota kentaureihin kiinnittäneet - ainakaan aluksi.

Toinen niistä suurikokoisista lohikäärmeistä oli Lorythas. Puolikäärme oli todellakin ottanut Wyriukselta saamansa kutsun korvansa taakse muistiin ja päättänyt järjestää sen verran aikaa itselleen, että ehättäisi poikkeamaan pohjoisessa kun revontulia oli ennustettu. Tietenkin Hopeakäärme olisi halunnut ottaa myös luonaan yhä oleilevan Iriadorin matkaan, mutta koki ettei se ollut sovinnaista. Oli hän kertonut minne oli lähdössä, todennut että vielä joku kerta toisi haltioiden eliittikaksikon Dariuksen kera käymän Klethin tälläkin puolen, mutta nyt ei ollut se kerta.
Iriadorin sijaan Lorythas oli tietenkin mukaansa pyytänyt Lokenea, mutta poikkeuksellisesti myös Pumpkinia - joka jonnekin oli ehättänyt jo kadota, mutta seuraisi varmastikin isompiensa perässä ennemmin tai myöhemmin. Lorythas oli päättänyt kokeilla paremmin lentotaitoaan, kun kerrankin siunautui syy lentää pidemmän matkan ja koetella, osasiko sitä lainkaan niin hyvin petona taivaalla liidellä kuin oikeastaan luulikaan. Mutta pohjoiseen he olivat ehättäneet. Lentäneet aivan Klethin ääreltä pohjoista, kylmää ilmamassaa uhaten ja nyt jäljellä oli oikeastaan enää sen Hurjatuulen leirin löytäminen. Wyrius oli maininnut leirin löytyvän joen ääreltä, joten tuskin sitä oli vaikeaa loppujen lopuksi löytää kun vesireittejä seuraisi.
Sitä etsintää tosin yllättäen suorastaan helpotti se, että tuttu, tummanahkainen ori - syystä tai toisesta - kulki pienempi kentauri matkassaan hieman kauempana edessäpäin. Olivatko nuo vastaan tulleet vai muuten vain liikenteessä, ehkä siitä piti ottaa selvää ja käydä heti kutsun antanutta isäntää tervehtimässä tässä vaiheessa. Joskin Lorythaksesta alkoi tuntua harvinaisen huonolta idealta laskeutua näin - tuskin Wyr tiesi Puolikäärmeen omaavan lohikäärmemuodon. Ennemmin tai myöhemmin Hopeakäärme joutuisi muut kuitenkin kohtaamaan ja ehkä se hetki oli parempi kohdata nyt kuin myöhemmin.


//<33 eli Consta joo (D Ja Noel. Saatanan viskikurpat. NIIN SÄ VANNOT SE ON MONTA KERTAA ENNENKI KUULTU JA AINA SEURAAVAN HOMOILUN MYÖTÄ KUMOTTU. No mut kato Joonas saa hyvän syyn olla kotona, jätän sen kissevahiks tänne niin mun ei tarvi ottaa päitsii mukaan välttis kun sulla on Timi the hero siellä kuitenki ;>//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Tammi 10, 2016 8:01

Re: Kotiinpaluu

Nuka, Pumpkin



"Isot miehet ja Halone"
, Nuori kävi naureskelemaan isänsä sanoihin, "Ketunturkki vetoa, että Halone humalaisten yhteenotossa pieksee vähintään kaksi uhkarohkeaa oria!", kuului lisäys, Nukan kyllä tietäen mihin siskonsa kykeni hurjimmillaan - näin ystävällisissä yhteenotoissa. Sitten jos tosissaan taisteltiin, ei Nuka halunnut edes olla paikalla.
Heleä naurahdus karkasi Nukan huulilta, Isän uhotessa ehtivänsä juoda oluet ennen kuin muut väkiviinalta ehättäisivät moisiin edes kiinnittää huomiota. Sen näkisi sitten, mutta varmasti olutta riitti itse kullekin, niin muuten vain juomiseen kuin humalatarkoituksiinkin. Nukaa itseään kiinnosti lähinnä se musiikki ja tanssi, mitä taivaantulienjuhlan aikaan oli luvassa. Kehärumpunsa oli kunnossa ja valmiina liittymään muiden rumpujen joukkoon, siinä töminässä ja hälinässä kun lähinnä kuulikin vain rumpujen äänen - kaikki muut soittimet hukkuisivat kaviontömähdyksien alle alta aikayksikön. Paitsi sitten myöhään illalla, kun oli aika rauhoittua katselemaan taivaantulia ja kuuntelemaan tarinoita aikojen takaa. Silloin saattoi jopa kanteleella soittaa tarinoitsijan taustalla.

Matka suuntautui kohti eteläistä kukkulaa, joskaan he eivät ehättäneet montakaan askelta ottaa kun matka tyssäsi niille sijoilleen yllättävästä syystä. Kukkulan takaa kävi yllättäen kohoamaan ilmoille kaksi suurta, valkeaa lohikäärmettä. Ja sillä samaisella sekunnilla kun nuo näkökenttään tulivat, jähmettyi Nuka paikoilleen. Hymy ja iloisuus katosivat tielle tietämättömille, sydämen alkaessa hakata rinnassa silkasta säikähdyksestä. Yhtälailla Pikisiipi pelästyi, äkkiä räpiköiden "emäntänsä" luo turvaan noilta pedoilta. Nuka otti pari nopeaa askelta isänsä vierelle, tarraten tuota vaistomaisesti käsivarresta turvaa hakien. Mitään sanomatta, vain peloissaan katsoen noita petoja jotka taivaalla liisivät. Olihan hän kuullut taruja lohikäärmeistä, mutta ei koskaan nähnyt mokomia!


Tietenkin Pumpkin oli lähtenyt mukaan, kun hänet kerran kutsuttiin. Tietenkin, kerta Lokene oli lähdössä. Tietenkin, jotta voisi Lorythasia mahdollisesti ärsyttää - se kun tuntui olevan pienen naaraan elämäntehtävä tällä hetkellä! Kutsu oli käynyt osallistua pohjoisessa asustavien kentaurien klaanin juhliin, mitä ikinä nuo sitten juhlivatkaan. Kutsu oli varsinaisesti Lorythakselle tarkoitettu, mutta tuo päätti ottaa sisarpuolensa mukaan ja jostain syystä myös Sagan. Eihän Saga sitä kutsua kyseenalaistanut, mielellään hän lähti seikkailemaan pohjoisempaankin, kerta siellä ei vielä ollut ehättänyt käydä näiden vuosien aikana! Joten, hänen kontolleen jätetty sokea kissa oli kiikutettu Iriadorin luo, korkeahaltia kun Briarissa nyt sijaansa piti ja selitetty, että juuri nyt Pumpkin ei kyennyt katsomaan kissan perään kun matkaan lähti, joten Iriador saisi itse huolehtia kissastaan sen hetken. Tosin mitä Saga oli oppinut sitä karvapalloa ymmärtämään, viihtyi se mielellään lämpimässä. Iriador kun pitäisi vain kartanolla yhden takan lämpimänä, niin varmasti Áliyah pysyisi siinä lähettyvillä. Tosin, varmasti korkeahaltia osaisi kissansa perään katsoa, kuten oli tähänkin asti tehnyt ilman Pumpkinin apua.

Matkaan oli lähdetty hyvissä ajoin ja pieni punainen serpentti oli kuluttanut voimiaan jo heti alusta asti. Se oli temppuillut ja haastanut suurempiaan kilpailemaan vauhdin suhteen, mutta mitä pohjoisemmaksi matka eteni, sitä enemmän Sagan vauhti ja tarmokkuus alkoi hiipua. Ei häntä oltu luotu lentämään näin kylmässä - eihän hänellä ollut edes lämmintä turkkia, kuten Lokenella ja Lorythasilla!
Tästä johtuen pohjoisemmilla tuntureilla Pumpkin olikin suosiolla jättäytynyt alemmas lentämään, tullen myös hieman perässä päin, pitäen kuitenkin koko ajan silmällä kahden valkean lohikäärmeen lentoa. Pakkohan se oli myöntää, että Saga oli jopa vaikuttunut siitä, miten puolikäärme oli oppinut lentämään niin hyvin lohikäärmemuodossaan - puhumattakaan sen muodon kontrolloimisesta. Mutta siinä missä Lorythas oli opetellut tämän ajan lohikäärmemuotoaan hallitsemaan, oli Saga opettanut tuon sisarpuolelle myös uusia temppuja....

Edessä päin oli siintänyt hieman suurempi mäki, jonka rinteellä Saga oli nähnyt ansassa sätkivän ketun. Totta kai pikkulohikäärme oli tuosta kiinnostunut ja lennähtänyt vielä alemmas, laskeutuen tuon ketun viereen. Siinä se sätki ja huusi ansanarussa, punaisen serpentin vain kallistellen päätä puolelta toiselle sitä katsellen, kunnes kävi nappaamaan etukäpälällään kettua hännästä. Lehahtaen sitten ilmaan, repien valkean ketun irti ansasta, jatkaen matkaansa mäen ylilentäen. Se kettu huusi, mutta eipä se Sagaa näyttänyt häiritsevän.
Heti kun mäen yli oli entänyt, osui näkökenttään tutunnäköinen kentauri. Tuo samainen oli oli käynyt ajat sitten Briarissa - se oli se sama herra, jolta Lory kutsun varmasti oli saanut! Tai ainakin tuo oli yksi niistä kolmesta! Sen pidemmin ajattelematta, kävi Pumpkin syöksähtämään kohden kentauria, huomaten tuon vieressä olevan myös pienemmänkin.

"Heee'eeei!", Saga kävi huudahtamaan tervehdykseksi samalla, kun kävi rymähtäen laskeutumaan kentaurikaksikon lähelle, lumen pöllyten pikkuserpentin laskeutumisen myötä. Jahka maahan oli päässyt, siinä lumipyrähdyksen keskellä Pumpkin kävi myös muuttamaan muotoaan humanoidiksi, ettei niin "pelottava" olisi ollut.
"Löysin tämän mäestä, ansasta. Lienee kai teidän, vai?", Saga huudahti kävellessään lähemmäksi, nostaen sen yhä kauhusta ja kivusta rääkyvän ketun näkyville, pikkupetopoloisen koittaessa kovasti sätkiä itseään irti tummahipiäisen otteesta.

Nuka oli kauhusta jäykkänä yhä, nähdessään sen pienen punaisen lohikäärmeen tupsahtavan hankeen lähellä. Pian se punainen käärme katosi ja tilalla seisoi tummaihoinen naikkoinen - kovin vähissä vaatteissa tähän säähän, jos Nukalta kysyttiin - pidellen esillä kituvaa, haavoittunutta kettupoloista, selvästikään välittämättä sen eläimen kivusta tai tunteista. Moinen näky sai tietenkin Nukan nostamaan toisen kätensä suunsa eteen silkasta järkytyksestä, Toisen käden pitäessä yhä tiukasti kiinni isänsä käsivarresta...



// VISKIKURPAT ISKEE. NO. NO. PERKELE. Noni, Joonas saa olla kotosalla ja sä tuut tänne. Timi tosin tykkäis jos kissekin tulis tänne ;D;D;D;D;D OTA AAMU KAKKAA //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3777

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Su Tammi 10, 2016 8:01

Re: Kotiinpaluu

Wyrius oli niin keskittynyt seuraamaan katseellaan kahden liskon lentämistä, laskien katseensa vasta sitten Nukaan kun pikkuinen kähen käsivarteensa turvautui. Tietenkin tuota pelotti, ja tietenkin Wyrriäkin olisi pitänyt pelottaa, mutta hän oli nähnyt niin paljon pelottavampiakin asioita elämänsä aikana ettei kaksi komeannäköistä liskopetoa saanut kuin kylmät väreet nousemaan niskalle. Sitä paitsi, se toinen liskoista oli hänellekin tuttu - se oli lohikäärmekylän Seyrin ratsu, joka usein oli läheisyydessä käyskennellyt, kun Wyrius oli Lorythaksen seurassa ollut kauppakirjoja tutkailemassa. Ehkä tuo oli ottanut mukaan jonkun seuralaisekseen kaiken varalta, minkä Wyrius kyllä ymmärsi ihan hyvin.
Ei ole hätää kulta, he ovat tuttuja”, Wyrrin lempeä ääni lausahti Nukalle rauhoitellakseen nuorempaansa. Jos tässä hätä olisi ollut, oltaisiin sitä jo juostu pää viidentenä jalkana karkuun varoittamaan muitakin leiristä.
Kimeämmän tervehdyksen kuullessaan kiinnittyi Hurjatuulen katse pikkuliskon puoleen, joka kovalla vauhdilla tuntui lentävän heitä päin jotain kintuissaan. Wyrius astahti askeleen eteenpäin, hieman Nukan suojaksi kun lunta pölähti reippaasti ilmaan, punaisen serpentin laskeutuessa jonnekin hangen sekaan kuin mikäkin pakkolaskun tehnyt. Mutta sen sijaan että lumesta esiin olisi hyppinyt se sama punanahkainen, nousi sieltä tälläkertaa tummahipiäinen nainen kettu kourassaan.

Wyr katsoi harvinaisen ihmeissään kovin hentopukeisen naisen puoleen, joka niin tuttavallisesti heille puhui ja sitä saalista näytti. Vaikutti siltä että… - lohikäärmekö? - se seuraavankin mäen takanakin oleva ansa olisi tulosta tuottanut ja näin ollen kolmas turkki ja lihat olivat taattuja. Mutta että sitä piti tuolla tavoin hännästä roikottaa ja huudattaa, kyllä Wyrius tiesi harvinaisen hyvin mitä mieltä Nuka oli tuosta näystä.
Hurjatuuli astahti lähemmäs tummahipiäistä, kumartuen noiden puoleen ja kylmästi vain käsillään napsautti pienen ketun niskan poikki. Se ei tarvitsisi huutaa enempää ja loppu oli nopea, vaikka pistihän rääkyvä eläin vastaan ja yritti kentauria kädestä purra, mutta turhaan. Ei sillä ollut minkäänlaista mahdollisuutta päästä kiipelistään, ja he tarvitsivat siitä ketusta saatavat. Ja haavoittuneen yksilön laskeminen takaisin tunturimaille viimeisiä hetkiään odottamaan olisi ollut silkkaa typeryyttä.
“Olisitpa tuonut ansankin”, Wyrius lausahti hieman toruvaan sävyyn poimiessaan ketun kunnolla omiin käsiinsä - pitäisihän se viritelmä käydä noutamassa vielä mukaan joka tapauksessa, mutta kaipa tuo hätäpäiseltä vaikutta lisko ei sellaista ollut ajatellut eläintä napatessaan.
“Miten sinä edes… siis että oletko se punainen lisko joka tuohon äsken pamahti?!”, Wyr tiedusteli naiselta kovinkin hämmentyneenä, “Tuletko ehkä Briarista?”. Ei sitä joka päivä nähnyt tuollaista, eikä Wyrius edes olettanut vastaavan olevan mahdollista!

Sillä välin valkeat liskot olivat käyneet vaihtamaan hieman suuntaa, Lokenen lähinnä ilmoittaessa huomanneensa Sagan koheltavan itsensä alas. Tietenkin valkea naaras halusi mennä katsomaan että ystävänsä oli kunnossa, vaikka olikin tottunut Pumpkinin tempauksiin, jaksoin karvakasa olla huolissaan siitä että vielä jokupäivä pikkunaaras loukkaisi itsensä pahemminkin! Lähinnä naaraan johdatuksella kävi Hopeakäärmekin vaihtamaan suuntaa ilmassa, kaksikon laskeutuessa hieman etäämmälle kentaureista. Taisipa sen maassa lievänä tärähdyksenä tunteakin, kun sen kokoiset liskopedot lähemmäs laskeutuivat.

Lokene lähti tottuneesti, reippaasti auraamaan leveää reittiä jälkeensä, karvaläjän näyttäessä lähinnä kuin suurelta käärmeeltä joka hangessa luikerteli iloisena ja puuskutti menemään. Ehkä se saattoi pienemmän mielestä näyttää pelottavaltakin, kun lohikäärme sillä tavoin hangessa sukelteli omaksi ilokseen lähemmäs tullen, vaikka eihän naaras millään tavoin pahaa aikonut tai ketään säikyttää halunnut varsinaisesti. Mutta ei se näyttänyt olevan Lokenen ajatuksissa päälimmäisenä, naaraan ollessa kutakuinkin iloinen siitä että oli niin paljon koskematonta hankea jonka saattoi rikkoa siinä pyörimällä!


//Liitytääks Constan ja Noelin viskikurppa joukkoon? TEAM UP. Se ois vaan ilonen kun sais löhöö kotona eikä tarvis lähtee ajaan minnekään just kato ;> Successful plan is succesful. NO TIMIHÄN TYKKÄIS JOO JA PÄITSI OIS VETÄMÄSSÄ TAAS LÄTTYYN KO PÄITSI ON HERO :DD:D:D:D:DDDDDDD AAMUKAKKE OLI PARASTA, luin sen humalassa ja puoliunessa pedissä ja aamulla oli et mitä vittuu//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Tammi 10, 2016 9:35

Re: Kotiinpaluu

Isänsä kävi vakuuttelemaan, että nämä lohikäärmeet olivat... tuttuja? Kyllähän Nuka tiesi isänsä käyvän kauppaa ties minkälaisten otusten kanssa, mutta että ihan lohikäärmeiden? Tosin... eikös etelämmässä ollut kylä, jossa asui paljon lohikäärmeitä? Ei Nuka ollut varma, jotain hän oli kuullut aikanaan, mutta ei katsonut tarpeelliseksi painaa moisia tietoja korvan taakse. Ei häntä kiinnostanut lohikäärmeet varsinaisesti, vaikkakin lentäminen olisi ollut kiehtova kokemus... Mutta, ennemmin hän pelkäsi noita olentoja ja pysyi mielellään kaukana suurista, tarunhohtoisista pedoista.
Paikoilleen jähmettynyt tyttö katseli kauhuissaan tuota tuntematonta tummahipiää, joka ihminen näytti olevan... Kaiken lisäksi tuo puhui yleiskieltä, josta Nuka ei ollut ottaakseen selvää näin paniikkinsa keskellä. Sydän hakkasi rinnassa eikä Nuka olisi millään halunnut päästää isänsä kädestä kiinni, tuon käydessä lähestymään valkohapsista naista.

Pumpkin kallisti päätään suuremman kentaurin lähemmäs astellessa ja käyden taittamaan sen ketunkutaleen niskat. Saga oli vähällä älähtää ääneen, hän kun luuli että noita oli metsästetty lemmikiksi kenties? Miksi hän tosin moista oli edes luullut, se oli sitten seuraava kysymys. Kettu kuitenkin luovutettiin kentaurille, tuon siinä samalla huomautellen ansan perään.
"Voooin minä senkin hakea kyllä, vaikka heti", Saga virnisti kätensä ristien puuskaan. Se virne levisi entisestään orin käydessä ihmettelemään, oliko tämä edessä seisova naikkonen sama henkilö, mitä se äskeinen punainen serpentti. Aina se oli yhtä mukavaa tavata henkilöitä, jotka eivät olleet ennen eläessään nähneet lohikäärmeiden ottavan humanoidi muotoja.
"Kyllä juu! Taikatemppu, tadaaa!", Saga hihkaisi virnuillen, samalla käsiään levitellen kuin itseään esitellen.
"Briarista hyvinkin. Kerta kutsun Seyrille annoit, hän otti minut ja ratsunsa mukaan - sinällään hassua nyt ottaa ratsunsa erikseen mukaan jos meinaa itse lentää liskona, mutta onhan tämäkin vaihtelua Lokenelle. Hyvähän noiden kahden on ylhäällä lennellä tuolla turkilla, itsehän jäätyisin jos pidempään näin pohjoisessa lentelisin", Tuttuun tapaansa Saga höpötti ummet ja lammet, samalla katsellen kuinka Lorythas ja Lokene kävivät laskeutumaan lähettyville hankeen, maankin siinä pienesti tärähtäessä.

Nukan nähdessä valkeiden, suurempien lohikäärmeiden lähestyvän, kävi tyttö nopeasti nelistämään isänsä vierelle turvaan, piiloon. Pienesti jopa kiljahtaen ynähdysmäisesti sen maan tärähtäessä kahden suuren pedon painosta. Sagaa moinen hätiköinti vain huvitti, naisen katsellen virnuillen tytön puoleen.
"Pelottaako? Älä huoli, eivät ne sinua syö", Pumpkin naurahti, saaden Nukan vilkaisemaan puoleensa hämmentyneen kauhuissaan. Jotain tuo nainen oli syömisestä puhunut, mutta tähän hätään Nuka ei sen paremmin kyennyt käsittelemään yleiskielen sanoja päässään!
Nuka oli lähteä juoksemaan kauemmas, kun se siivetön karvalohikäärme lähti lähemmäs tietään auraamaan. Tyttö polkikin paikoillaan lunta ja tepasteli hermostuneesti, jälleen tarraten kiinni isänsä kädestä ja painautuen kiinni tuon kylkeen. Tuttuja tai ei, oli tuo lisko silti pelottavan näköinen.

"Lokene!", Pumpkin huudahti lähemmäs tulevalle naaraalle lohikäärmeiden kielellä, "Varo ettet pelota pikkuista hengiltä! Minä käyn hakemassa kukkulan takaa ansan mistä ketun revin, palaan pian!", noiden sanojen myötä pikkunaaras muutti muotonsa takaisin lohikäärmeeksi ja kohosi lentoon, pikavauhtia kiitäen kukkulan toiselle puolelle sen ansan hakemaan talteen.


// Liitytään joo. TEAM VISKIKURPAT. Suunnitelmamme on aukoton. PÄITSI VETÄÄ KOKO MAAILMAA TURPAAN. (DDDDDD Sä ja sun puoliunilueskelut. //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3777

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Su Tammi 10, 2016 10:49

Re: Kotiinpaluu

Oksa laskettiin paremmin nojaamaan olkapäälle, Wyriuksen kaivaessa valmiiksi leikkaamansa narunpätkän taskustaan ja lähti sitä kiertämään yhä lämpimän hopeaketun koipien ympärille. Siinä samalla vilkaistessa puhuvan tummahipiän suuntaan, joka kovasti vakuutteli että se sama pikkupeto oli. Taikatempuksi sitä itse nimittäen - kyllä Wyrius tiesi lohikäärmeiden maagisia usein olevan, mutta että tuollainen humanoidiksi muuttumisen taito. Sellainen olisi kyllä näppärä itsellekin, kun ei itse sieltä pienimmästä päästä kokonsa puolesta ollut! Mutta Briaristahan tuo kutale kuulemma oli ja Seyrin matkassa kulki, kuten isompi karvainen liskokin, joka siellä hangessa kiemurteli menemään kun hieman syrjemmälle katsahti. Ja toisen karvaisen perästä seurasi nelisiipinen liskopeto, joka katseli jotenkin pettyneenä villimmänoloisen kaksikon puoleen ja sitten kävi muuttamaan muotoaan - keneksipä muuksi, kuin itse Seyriksi. Että tuollakin osasi olla mokoma kyky, samainen mitä tällä tummahipiäiselläkin. Lieköhän kolmaskin kuulunut samaan kastiin vieläpä?

“Mitä enemmän juhlaväkeä, sitä riehakkaammat juhlat! Kyllä meillä riittää tilaa, ettekä suinkaan olleet ainoat joita pohjoiseen odotettiin”, Wyrri naurahti pienikokoiselle naiselle, kiskaisten samalla pitävän solmun samalla oksan ympärille ja siinä kettu nyt riippui kahden muun vierellä. Katse kääntyi vierellä tamppaavaan Nukaan, joka selvästikin hermotuksissaan oli lohikäärmeiden yllättävästä saapumisesta paikalle. Eipä kuopus tainnut aikaisemmin ollut nähnyt lohikäärmeitä, ei ainakaan Wyr sellaista muistanut, joten kertahan se oli ensimmäinenkin - mutta vaikka tällä kertaa oli kyse ystävällisistä pedoista, toivoi Wyrius ettei nuorimmaisensa siitä liikaa rohkenisi näiden petojen suhteen jos muitakin liskopetoja tapaisi joskus. Ne olivat arvaamattomia luonnossa, vaarallisia olentoja, joita ei turhaan kannattanut lähestyä!
Wyrius laski vapaan kätensä Nukan olkapäälle, kevyesti pienempää painaen lähemmäs itseään. Kovasti tummahipiäinenkin koitti vakuutella, etteivät isommat lohikäärmeet heitä söisi, mikä varmasti oli totta, mutta ymmärsikö Nuka sitä, taisi ollakin ihan toinen juttu tällä hetkellä. Lopulta lisko otti ominaisemman muodon itselleen, jotain Wyriuksellekin ymmärtämättömällä kielellä huikaten sille valkealle naaraalle, joka ystävättärensä äänestä seisahtui aloilleen ja kohotti päätään ylemmäs. Vähän kuin hangen alta kurkkaava lumikko, ennen kuin karvakasa painui takaisin lumeen mönkimään typeränä. Pikkulisko kuitenkin painui menojaan jonnekin, liekö sitä ansaa todellakin hakemaan hieman kauempaa.

Siinä kaiken muun häslingin keskellä Lorythas oli ehättänyt astella paksuun, valkeanhohtoiseen kaapuunsa sonnustautuneena lähemmäs. Kädet edessään ristissä, leveisiin hihoihin piilotettuina ja ylväänä kuten tuolla oli tapana kulkeakin.
“Eipä siitä voi sanoa kauan olevan, kun viimeksi tapasimme”, lempeästi hymyilevä sarvipäinen totesi, muutaman metrin päähän seisahtuen kentaurikaksikosta, Wyrrin kasvoille turkoosin katseensa kohottaessaan.
“Tervetuloa vain pohjoisen pakkasiin Seyr! Mukava nähdä että edes joku pääsi tulemaan näinkin kauas”, Hurjatuuli naurahti, astuen lähemmäs Puolikäärmettä ja kättänsä ojentaen kätelläkseen hopeaharjaista kyläpäällikköä. Tietenkin Lorythas siihen käteen tarttui ja tuttavallisesti puristi kerran jos toisenkin kättään kevyesti ravistaen, “Enhän olisi voinut heittää tilaisuutta hukkaan, kun kerran kutsunkin jätitte. Järjestin aikaa hieman itselleni ja otin nuo kaksikin mukaani ihmettelemään pohjoisen taivaan tulia”, Hopeakäärme totesi itsekin naurahtaen, sen jälkeen katseensa laskien Wyriuksen vierellä kovin jännittyneen oloiseen tyttöön.
“Sinä lienetkin sitten Nuka, ellen aivan väärässä ole”, Lorythas hymisi rauhallisesti, ojentaen varovaisesti kättään myös pikkukentaurin puoleen, tarttui tuo siihen kättelyyn sitten tai ei, “Tervehdys etelästä, olen Briarin kyläpäällikkö Lorythas, pelkkä Lorykin riittää”, hopeaharjainen vielä esittäytyi Wyrrin opettamalla tavalla, Suleykaarin käyttämällä kielellä puhuen. Siitäkös Hurjatuuli kävi maireasti virnistämään, muutaman kerran tapauttaen Nukaa olkapäälle rohkaistakseen tuota kyläpäällikköä tervehtimään edes kädenpuristuksella.

Olipa Nuka siihen käteen tarttunut tai ei, veti Lorythas sen lopulta omalle puolellee. Puolittain kääntyen osoittaakseen lähemmäs mönkinyttä Lokenea, joka pää kallellaan ihmetteli hevosenruumiin omistavaa väkeä.
“Tämä valkea karvakasa on ratsuni, Lokene”, Seyr puhui taas yleiskieltä, valkeasta naaraasta katseensa kääntäen suuntaan jonne Saga oli lehahtanut hetki sitten, “Ja se pienempi kulkee nimellä Pumpkin, tai ihan vain pelkkä Idioottikin riittää tarvittaessa”, Lory virnisti kiusoitellen.


//TEAM VISKIKURPAT RYYPPÄÄ PARHAITEN. Tosin mä luulen että ollaan pöydän alla jo siinä vaiheessa, kun Noel ja Consta vasta pääsee alkuun. Suunnitelma on parhain, niikö meidän kaikki plänit yleensäkin! PÄITSI ON TÄN GALAKSIN VAARALLISIN TURPAANVETÄJÄ. No sen siitä saa kun on silmät ristissä pedissä ja oot tillintallin - tänään taas uusiks, mullon vielä valkkaria!//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Tammi 10, 2016 11:52

Re: Kotiinpaluu

Pikkuhiljaa Nuka alkoi siitä alkusäikähdyksestä toipua, kerta mitään varsinaista hätää ei näemmä ollut. Kukaan ei hyökännyt kenenkään kimppuun ja isänsä ainakin tunsi nämä paikalle pöllähtäneet petoeläimet. Mutta, sen sijaan että olisi pitänyt henkensä edestä alkaa pelkäämään, nousi uusi pelko tilalle - nimittäin tuntemattomienpelko. Ujo tyttö kun ei tuosta vain kenellekään alkanut puhumaan ja vaikka kyseessä olikin isän tuttuja, ei Nuka kyennyt noiden kanssa heti lähtemään rupatteluun. Pikkuhiljaa sen yleiskielen ymmärtäminen alkoi kuitenkin sujua jälleen, Nukan kyeten säikähdykseltään nyt kunnolla kuuntelemaan ja kääntämään. Eivätpä nuo kovin vaikeita sanoja edes käyttäneet, joten helposti siinä keskustelussa pysyi mukana, kun vain kuunteli.
Ujouden iskiessä kävi Nuka nostamaan kädet puuskaan eteensä, toisen kämmenen kuitenkin eksyen pyörittelemään valkeita hiuksia etusormen ympärille hermostuneesti, siinä missä myös etukavioista toinen kuopi lumea vähän väliä kovin hermostuneenoloisesti. Vieraat olivat aina oma kynnys Nukalle, mutta näemmä tämä sarvipäinen mies oli hyvääkin pataa isän kanssa - ja jos isä johonkuhun noin luotti, oli kyseessä myös luottamuksenarvoinen henkilö.

Ja voi millainen se vieras olikaan. Näin pohjoisessa heimon keskuudessa harvoin näki noin karvatonta ja silokasvoista miestä! Ei tuo yhtään hullummannäköinen ollut kaksijalkaiseksi, vaikka olikin selvästi vanhempaa ikää mitä Nuka itse. Silti, pieni nolostuksen ja ihastuksen puna kävi tytön kasvoille kohoamaan. Ja tuon vaatteet! Ne vasta Nukaa kävivätkin kiehtomaan. Sitten se sarvipäinen kävi puhuttelemaan häntä, Nukan jähmettyen paikoilleen ja tuijottaen lohikäärmemestaria suoraa silmiin. Tuo tiesi hänen nimensä! Miten? -- tai no, tuskin se oli yllätys, jos Wyriuksen kanssa hyvää pataa oli. Ihan hyvin isä oli saattanut heistä kertoa tuttavilleen. Nuka kävikin nopeasti nyökyttelemään miehen todetessa hänen nimensä, kykenemättä vielä suutaan avaamaan tilanteen suhteen. Sitä tarjottua kättä katsottiin hetki, ennen kuin oma käsi käytiin ojentamaan varovaisesti pidemmän miehen puoleen kättelyn merkeissä - harvoin sitä näin tuli tervehdittyä, klaani kun ei varsinaisesti kätellyt keskenään. Se kuumotus poskilla tuntui vain kasvavan kun sarvipäisen käteen koski, jonka johdosta tytön oli vaikea pitää katsekontaktia sarvipäisen kanssa. Lopulta vieras kävi myös esittelemään itsensä Lorythakseksi, Briar kylän päälliköksi. Nukan yllätykseksi puhuen heidän klaaninsa kieltä. Nuka tuijotti hetken hämillään sarvipäistä, kunnes sai suunsa viimein auki.
"H-h-hauska tavata", Nuka vastasi, puhuen yleiskielellä, olettaen sarvipään osaavan vain tuon lauseen heidän kielellään - muutenhan tuo olisi varmasti puhunut jo alun alkaen sillä!

Käsi vedettiin nopeasti omalle puolelle kun kättelystä irrotettiin, Lorythaksen käydessä samalla esittelemään myös seuralaisensa. Iso valkea oli miehen ratsu, nimeltään Lokene. Ja se pieni serpentti joka ansaa oli lähtenyt hakemaan, oli kuulemma nimeltään Pumpkin - joskin tuota saattoi tarpeen tullen kutsua vain idiootiksi? Vitsi se oli, jolle Nuka kävikin pienesti naurahtamaan, kuitenkin nopeasti peittäen suunsa kädellään ja lähti katselemaan muualle.
Ja siitä "Idiootista" puheen ollen, sieltä se pieni serpentti syöksähti kukkulan takaa paikalle, laskeutuen jälleen tömähtäen lähistölle. Tuolla oli outo tapa laskeutua, eikö mokoma vauhtiaan osannut kontrolloida? Vai eikö se halunnut, kerta näytti nauttivan siihen lumeen tuuskahtamisesta.
"Löysin ansan!", Saga ilmoitti iloisesti lähemmäs hypähdellessä, siinä samalla jälleen muotonsa muuttaen humanoidiksi ja ojensi sen tuomansa ansan Wyriukselle.
"Onko niitä vielä jossain? Yllättävän hauskaa etsiä mokomia!", Saga jatkoi innoissaan.


// RYYPPY SILLE [höhö] No me ollaan jo haudas jos vedetään samaa tahtii ja yhtä paljon mitä ne. Ei lähetä siihen en halua kuolla darraan. Meidän plänit toimii aina. MÄITSI ON VAARA. VARO VAARAA. Sä ja sun valkkaris. Mul on punkkua <3 //
EdellinenSeuraava

Paluu Tunturimaat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö