Kotiinpaluu


Pohjoisempana Kleth vuorista, Quinn metsien pohjoisempien osien takana sijaitsevat laakeat tunturit. Tunturit jatkuvat aina metsän reunalta kauas mantereen pohjoiselle reunalle, josta löytyy monien metrien pudotus jäiseen mereen. Tunturien välistä löytyy tasaista, hyisiä alankoja. Tunturimaat ovat alati viiman ja kylmän sään runtelemia. Kesäisin muutama kukka saattaa kukkia ja marjapensas tuottaa marjoja, mutta muuten heinää suurempaa kasvillisuutta ei löydy. Talvi tulee huomattavasti aikaisemmin tunturimaille, kuin muualle Cryptiin ja talvi myös kestää täällä huomattavasti pidempään. Karusta maastostaan huolimatta Tuntureilta löytyy elämää, aina eläimistä taruolentoihin ja jopa humanoideihin.
Suurin tunturi tunturimailla on nimeltään Kouta. Sen juurella sijaitsee suurin alankomaa nimeltään Vishal. Vishalilla sijaitsee eniten kasvillisuutta ja elämää. Sen läpi virtaa yksi pohjoisen suurimmista joista, Ukko nimeltään, joka laskee hitaasti Kleth vuorilta kohti pohjoista, mutkitellen tunturien välistä.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Kesä 11, 2016 11:00

Re: Kotiinpaluu

Eihän Saga ollut edes huomannut ajankulua, ennen kuin nyt, kun Wyrius kävi ilmoittavan juhlien alkavan. Se selitti, miksi pikku tamma äkkiä oli ravannut ulos - tuo oli varmasti innoissaan juhlista! Eihän Saga tiennyt, että Nukan piti auttaa valmisteluissa, joten hän vain oletti Nukan olevan turhankin innokas juhlien alun suhteen. Siinä samalla se oma innostus tietenkin kasvoi, tummahipiän hypäten saman tien jaloilleen kun Wyrius ehdotteli tulille päin lähtöä. Nuorin lohikäärmeistä tuskin malttoi odottaa, että pääsisi näkemään kentaurien juhlat! Totta kai häntä kiinnosti ne enemmän kuin ehkä olisi pitänyt!
"hah, pilailetko!?", Pumpkin pärskähti omahyväisesti, Wyriuksen kysellessä tarvitsiko hän kenties jotain lämmikettä, "Olen juhlienne kuumin pakkaus, lumi tulee sulamaan ympäriltäni heti kun sinne saavun!", eihän hän todellakaan vaatetta ylleen tarvinnut ja jos muka kylmä tulisi, kävisi nuori serpentti kinkeämään Lokenen kylkeen kiinni!
"Tule tule tule mennään jo!", Saga sitten siirtyikin hoputtamaan Lokenea, napaten pidempää naarasta kädestä kiinni kuin mikäkin pikkulapsi ja lähti tuota kiskoen hoputtamaan eteenpäin.

Nuka oli jo edeltä ehättänyt ravaamaan suurelle tulelle, jossa valmistelut olivat jo täydessä käynnissä. Totta kai nuorta tammaa oli kaivattu apuun - kerta hän avuksi oli lupautunut! - joten kun Nuka paikalle saapui, pääsi hän samantien työhön. Vielä oli paikkoja järjesteltävissä ja soihtuja sytytettävänä, puhumattakaan tarjoiltavien valmistamisesta ja lämmittämisestä. Nuka kävi enemmän kuin mielellään auttamaan, joskin hän tietenkin halusi juhlien alkaessa palata isänsä ja vieraiden seuraan. Sen vanhemmat kyllä ymmärsivät, joten ei kukaan ollutkaan aikeissa pitää nuorta tammaa koko iltaa työntouhussa - kyllä työt tulisi tehtyä muutenkin.


// NOPEASUOLI eiku. Et dissaa Takedaa ku mul oli pienenä hirvee crush siihen. Maksalaatikko toimii aina. HOMEJUUSTO TOIMII AINA, AKSU ON PAIKALLA KUN HOMEJUUSTOA ON eiku //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3832

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Pe Kesä 24, 2016 2:42

Re: Kotiinpaluu

Lokene sai tehdä kaikkensa pysyäkseen pystyssä, Sagan kiskoessa häntä mukaansa niin vauhdilla että isommalla naaraalla oli vähällä pettää tasapaino samantien! Mutta pysyipä vain nutturapäinen pystyssä, kiirehtien ystävättärensä perässä aina ulos asti.
Naaraskaksikkoa vuorostaan seurasi päätään pudisteleva Lorythas. Ei hän ollut olettanut noiden kahden olevan niin täpinöissään, mutta ilmeisesti Lokenen tämänkaltainen olemus sai omanlaistaan intoa ja puhtia myös Sagaan, joka ei niin oma-ärsyttävä-itsensä ollut. Olihan tuolla nokkavuutta yhä, mutta siitä heidän isäntänsä näytti olevan omasta puolestaan vain huvittuneentyytyväinen, eikä mieltään pahoittanut punaisen pirun naljailuista.

Kun naisparivaljakko oli jo matkalla tulelle päin, siirtyivät myös kyläpäällikkö, ja sarvipäisen jälkeen Wyrri ulos jurtasta, huolellisesti jäljessään sulkien jurtan oven. Lämpö pysyisi sisällä, ja tulisijaan paahtamaan jäänyt hiillos riittäisi pitämään sisätilan sellaisena, että sinne voisi tarvittaessa lämmittelemäänkin palata. Ei sekään olisi ollut mikään yllätys. Lapset ja vanhemmat kävivät usein kotonaan hakemassa lämmikettä niskaansa, jos yhteisestä illasta tulisi liian kylmä ja toisinaan jäivät myös sulattelemaan itseään toviksi kotijurttiinsa. Ja myöhäisten pakkasten saapuessa, kylmää kestämättömimmät ja kokemattomimmat lähtivät lepäilemään omaan tahtiinsa suurtulelta lämpimään. Wyrius oli hyvä esimerkki siitä, millainen ori ei tulilta poistunut ennen kuin kaviot eivät enää lumella kunnolla pitäneet ja sitä luuli olevansa kuin mikä tahansa pahainen pegasos. Tänään hänellä oli kuitenkin vieraita kestittävänään, jonka takia Hurjatuuli oli päättänyt ottaa rauhallisemmin – pitihän hänen olla hyvä isäntä Briarin kyläpäällikölle ja tuon kumppanuksille!
Tulelle saavuttaessa tarjolla oli jo nuorimmille lämmintä mehua ja pelejä. Vanhimmat pitivät sijaansa taljoilla tulen äärellä, keskustellen keskenään jotain syvällisen tärkeää – mukamas. Toiset vain nauttivat varsinaisten juhlien alkamista, taivaantulien välkehdintää odotellen jo hämärtyvälle taivaalle syttymään, toisten yhä hoitaen juhlavalmisteluita hymy huulillaan. Näistä yksi oli Nuka, johon Wyriuksen katse tietenkin ylpeänä heti kohdistui. Paikalla oli myös kotoa aikaisemmin lähtenyt Melet, sekä isä saattoi olla aivan varma siitä, että olisi kuullut Halonan nauravan jossain raavaille miehille, jotka jo mittaa ottivat toisistaan olutkolpakot ja -sarvet kourissaan.

Vaikka koipiaan matkantekemisestä kivistikin jo aavistuksen, tömisteli ori tulen äärelle Nukan luo seurailemaan tuon tekemisiä, jahka oli neuvonut Seyriä ja tuon naaraspuolisia tovereita istumaan iltaa miten mielivät. Huolimatta suotta siitäkään, vaikka vanhemmat tammat katsoivat siihen heidän tielleen tullutta Hurjatuulta aavistuksen nyreinä, toisten käydessä jopa kevyesti töytäisemään oria kiusallaan kylkeen jos ohitse kulkivat kantamuksineen. Kyllähän nuo tiesivät Wyrrin tulleen Nukaa katsomaan, mutta heidän työmaillensa oli loppujen lopuksi ihan turha tulla tuonkaan pyrkyrin piehtaroimaan – osasi tyttö katsoa itsensä perään ilmankin!
Alkaakos kaikki olla valmista?”, mustanahkainen tiedusteli vaativaan sävyyn pikkutammalta, vinosti hymyillen tyttärensä puoleen vielä.
Wyrius kävi laskeutumaan hieman, toisen kätensä laskien hallavaharjan puoleen ja toisella osoitti kauemmas horisonttiin, jossa taivas jo loimuili säyseissä sävyissä.
Näyttää siltä että taivaantuletkin ovat vaihteeksi ajoissa tänä vuonna – katsoppa tuonne, siinä tulevat jo ensimmäiset vihreät tanssivat valot”.


//Nopeasuoli on niin sairaan nopea ja värikäs. EN DISSAA TAKEDAA. Takeda on hieno, se saamarin Johnin omistaja sen sijaan oli ihan pyllystä. Maksalaatikko on mun vihollinen. OISPA HOMEJUUSTOO, MIKSEN OSTANU TÄNÄÄN HOMEJUUSTOO//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Kesä 24, 2016 1:49

Re: Kotiinpaluu

Innosta uutta energiaa saanut tamma valmisteli muiden mukana iltaa, kaiken alkaen olla jo aikalailla valmista. Pikkuhiljaa juhlat käynnistyivätkin, kaikenlaisten puuhien, pelien ja puheiden alkaessa kehittyä ympärille, sitä mukaan mitä porukkaa paikalle saapui. Eihän tällaiseen juhlaan mitään virallista aikaa ollut, väki valui paikalle kun pimeä laskeutui ja pitojen huipennus olisivat taivaantulet - milloin ikinä ne päättivätkään näyttäytyä.
Valmisteluihin keskittynyt Nuka vilkaisi isänsä puoleen, tuon saapuessa paikalle ja käyden puhuttelemaan häntä. Tyttö nyökkäsi kysymykselle valmisteluista, kääntäen katseensa sitten taivaalle kun Wyrius ensimmäisistä vihreistä valoista mainitsi. Pikkuhiljaa ne tosiaan alkoivat kehkeytyä taivaalle, kuten oli uumoiltu.
"Ne saapuvat nopeasti", Nuka hymähti katsellen taivaalle, ennen kuin virnistäen katseensa laski takaisin isäänsä, "Joten sinulle tulee kiire päästä pöhnään ennen kuin ne päättyvät", nuori lisäsi, samalla tönäisten isäänsä kylkeen.
"Mene, asetu. Tulen perästä sitten"

Ilta lähti käyntiin, kun porukkaa oli jo sen verran paikalla, että pidot saattoivat alkaa. Kaiken maailman tarjottavaa valmistettiin pitkin iltaa suuren tulen ääressä, joten tarjoiltava ei päässyt loppumaan - varsinkaan alkoholipuolelta. Mitä enemmän nelijalkaisten klaani joi, sitä äänekkäämmäksi meno kävi. Musiikki lähti pauhaamaan kun soittajat saapuivat rumpuja paukuttamaan, naurun ja puheen säestäen kappaletta jos toistakin. Puhumattakaan siitä töminästä mitä kentaurien jaloista lähti, näiden ilakoiden ja juhlien. Saga oli seuraillut juhlien kehittymistä alusta asti, mutta loppupeleissä tummahipiä oli yhtälailla menossa mukana, kuin kokeneetkin konkarit. Sentään pikkuliskolla oli hauskaa.
Nuka puolestaan tuttuun tapaansa pysytteli syrjemmällä, katsellen tarjottavien perään ja auttaen tarvittaessa - osallistuen myös muiden muusikoiden mukana soittamiseen välistä. Yhtälailla nuorella tammalla hauskaa oli, vaikka ei niin ronskisti ilakoinnissa ollutkaan mukana.

Ilta vaihtui yöhön ja yön tullen taivaantulet kävivät roihuamaan. Hetkeksi kaikki ilakointi hiljeni revontulien käydessä tanssahtelemaan täydessä loistossaan, mutta taivaantulien tanssin myötä jatkui se tanssi ja musiikki myös tunturimaalla. Se meteli ja ilakointi varmasti kuului kauas pitkin tuntureita, kunnes pikkuhiljaa juhlat lähtivät hiljenemään. Yön pikkutunneilla väki alkoi olla jo sammumispisteessä tai niin väsyneitä muuten vain, etteivät omaan jurttaansa meinanneet löytää. Väki väheni vähenemistään, vain sitkeimpien jääden hiipuvalle suurtulelle vielä juttelemaan ja viimeisiä antimia tuhoamaan.
Saga oli kirjaimellisesti sammahtanut yhdelle taljalle, kuorsaten siinä ketarat ojossa lohikäärmeenä, kuin mikäkin maailmanomistaja. Pikkuliskon energia oli loppunut kesken, mutta Nuka puolestaan oli vielä virkeänä ja ahkerana paikalla. Nuori tamma oli tosin pysähtynyt seisoskelemaan suurentulen ääreen, katselemaan ylös taivaalle vielä niitä viimeisiä hiipuvia taivaantulia, jotka niin kauniisti kirkkaalla tähtitaivaalla kiemurteli. Voi kunpa sen olisi voinut ikuistaa jotenkin, Nuka olisi mielellään katsellut tällaista värien loistoa ja taivaan kauneutta loputtomiin.


// EN DISSAA TAKEDAA KUN SE ON MUN HUSBANDO. IRTI SIITÄ SE ON MUN. Se Johnin omistaja oli aika viiksekäs kaveri. Tohtori seksikäs. Takeda x tohtori seksikäs, uus otp. MAKSALAATIKKO ON HYVÄÄ :D EN YMMÄRRÄ SUO. EN TIEDÄ MIKSET OSTANUT HOMEJUUSTOA, KOSKA OLIT HÖMELÖ?? //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3832

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Su Kesä 26, 2016 12:52

Re: Kotiinpaluu

Wyrius päästi hörähtävän naurahduksen suustaan Nukan tönäistessä häntä kylkeen ja hoputtaessa asettumaan alas oluen äärelle. Kyllähän isäukko sen aikoisi tehdä, ellei kukaan kookkaan Hurjatuulen apua missään kaivannut, hän kun oli hyvä kantojuhta voimiensa puolesta.
Menen menen - pärjäilkäähän sitten keitoksienne kanssa, meistä moni ei varmaan malta enää odottaa saavansa maistaa noita”, Hurjatuuli huomautti kädellään nenänsä alta pyyhkäisten peukalon kärjellään, ja ennen kuin tyttärensä luota poistui, silitti hän pikkutammaa olkapäältä muutaman kerran. Ahkera tyttö, ei tuollaisesta voinut olla kuin ylpeä.

Niinpä juhlinta kuitenkin alkoi. Wyrius pysyi alussa kutsuttujen vieraittensa luona, mutta pian Lorythaksen, Lokenen ja Pumpkinin rentoutuessa iltaa viettämään vapaammin, uskalsi Hurjatuuli poiketa myös vanhojen ystävien tykönä. Tuoppi tuopilta juomaa alkoi kulua, raikuva nauru täytti leirin ja tanssista lähtevä töminä kuului varmasti kauas, kun niin kookkaat kuin pienetkin kentaurit maata lähtivät tamppaamaan musiikin tahdissa. Tunnelma oli uskomattoman lämminhenkinen ja mukava jopa Seyrin makuun, kun väki toivotteli taivaantulia tervetulleiksi taas pohjoisen taivaalle vuotuiseen tapaansa.
Haltioituneena niitä tulia seurailtiinkin, väen hiljentyessä ihan toistensa kylkiinkin kiinni taivaan loistaessa kauniissa sävyissä kauttaaltaan. Lorythas oli päättänyt, että haluaisi tuoda tänne pohjoiseen vielä Dariuksen ja Iriadorin joku päivä. Olihan hän itse nähnyt revontulia monet kerrat, mutta mahtoivatko etelämpänä asuvat haltiat olla kertaakaan nähneet tällaista pohjoisen taivaan loistoa? Siinä iltaa vietellessään kyläpäällikkö oli päästänyt turhista murheista irti, seuraillut intensiivisesti nelikoipisten menoa hymyillen ja itsekin sievoiseen humalaan ehättänyt maistellessaan kentaureitten juomia. Olivathan ne erikoisia hienostuneemman maun omaavalle, mutta ei Lorythas ollut näin pohjoiseen tullut mistään valittamaan. Kyläpäällikkö oli osallistunut myös Wyriuksen kehotuksesta orien seuraan korttipeleihin, jossa porukalla aikaa oli kulutettu hyvän juoman ja lämminhenkisen keskustelun ohessa huomaamattakin pitemmän tovin.
Hiljalleen alkoi kuitenkin tulemaan se hetki, kun mölyä piti hiljentää, toisten painellessa lepäämään pitkän päivän jäljiltä ja kiitellessä mennessään juhlia valmistelleita. Sitkeimmät jäivät vielä odottamaan suurtulen hiipumista, räkättävän naurunkin välillä kantautuessa sieltä täältä korviin, mutta muuten juhlapaikka alkoi rauhoittua.

Hurjatuuli oli tapansa mukaan yhä paikalla, ja sinnittelisi ihan viimeiseen asti. Lempeä hymy lepäsi tumman orin kasvoilla, tuon maatessa taljoilla viltti selällään pitämässä kolottavat luut lämpiminä. Kädessä oli vielä tyhjenevä kolpakko lämpimällä juomalla varustettuna, Wyriuksen pitäessä seuraa Lorythakselle ja Lokenelle, sekä sille pikkuliskolle, joka tosin vieressä kuorsasi jo menemään. Kevyen punan poskillaan humalastaan omaava kyläpäällikkö, omaa humalaisuuttaan kehräilevä Lokene ja hieman ankarampaan tuiteriin itsensä juonut Wyrri olivat ehättäneet jo suunnitella, kuinka Briar voisi osallistua suuremmallakin porukalla seuraavana talvena pohjoisen juhliin. Siinä missä kentaurit olisivat kutsuttuja lohikäärmekylän syysjuhliin osallistumaan, mikäli nuo vielä vuorten paremmalla puolen majailivat.
Puhetta oli myös ollut lähtemisestä. Seyrin pitäisi seurueineen palata vielä tänään takaisin Briariin, minkä Wyrius ymmärsi ihan hyvin. Päivä oli ollut noillekin varmasti pitkä – olisihan heillä ollut tarjota yösijaa kolmikolle, mutta mikäli nuo mielivät kotiin lähtemään näinkin myöhään, ei Hurjatuuli aikonut vieraitaan estää. Niinpä kauppakumppanukset olivat jättäneet toisilleen jo hyvästit, sisarusten lähtiessä Lokenen roikkuen veljensä käsipuolessa hanakasti kiinni ja siinä askelissaan sekavuuttaan haparoiden ja hihitellen vielä Nukan luokse. Pitihän heidän kiittää nuortakin tammaa, joka heitä oli aikaisemmin kestinnyt Hurjatuulen kotona, ja ollut sitkeästi juhlinnassa ja niiden järjestämisessä mukana.

Hopeaharjainen kaksikko seisahtuikin lähelle pikkutammaa, Lorythaksenkin katsahtaessa sinne taivaalle, jossa viimeiset revontulet vielä välkehtivät.
”Tuosta saisi varmaan ihan hienon taulun, jos osaisi maalata”, sarvipäinen hymisi lempeällä äänellään, ”Mutten minäkään osaa kuin piirtää korkeintaan luonnoksia”. Lokene kävi aivan tyhjästä pärskähtämään veljensä olkapäähän nojaillessaan, käyden sitten varovaisen hellästi notkahtamaan tyttökentaurin puoleen, halaten kovinkin estoitta hallavaharjaa ja kokeillen tuon pehmeää harjaa kädellään. Oli se vain niin suloinen. Ei ehkä yhtä suloinen mitä Saga, mutta suloinen silti!


//TAKEDAAAAAa. No ihan varmana Takedal ja tohtori seksikkäällä oli jotain menos takahuoneen puolella, ihan kympil. Uus otp incoming, entiset väistykää tieltä! MAKSALAATIKKOA EI SE HAISEEKI JO IHAN KAMALALTA MUN NENÄÄN :DD OLIN ULTIMATE HÖMELÖ, as always. Lohduttaudun sillä et tänään on sunnuntai ja mulla on sentään vielä viiniä tälle päivälle. JA KAHVIA//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Kesä 26, 2016 2:02

Re: Kotiinpaluu

Taivaalle katselu alkoi pikkuhiljaa väsyttämään, unentarpeen muistutellen olemassaolostaan nyt kun rauhallisenkaunista tähtituiketta katseli. Mutta ei Nuka halunnut vielä nukkumaan, vaikkei juuri sillä sekunnilla saanutkaan itseään irti taivaan tuijottamisesta ja takaisin liikkeelle - hänhän olisi unohtunut siihen varmaan koko yöksi, ellei joku tyttöä olisi keskeyttänyt.
Tällä kertaa sen hiljaisen hetken kävi keskeyttämään sarvipäiset kaksijalkaiset. Pienesti Nuka hätkähti vieraan ääntä, vaikka olikin jo tottunut Seyrin ja tuon seuralaisten läsnäoloon. Olivathan nuo yllättävän mukaviakin, näin muukalaisiksi. Varsinkin Lorythas Nukaa kiehtoi, heillä kun oli sentään yhteisiä harrastuksia... ja olihan Lory nyt omalla tavalla jopa komea, nuoren tytön silmiin.

Toista kulmaansa pienesti kohottaen Nuka vilkaisi Lorythakseen, tuon puhuessa tauluista. Mitä taulut varsinaisesti olivat, sitä Nuka ei tiennyt - eihän hän ymmärtänyt taidemaalaamisen päälle mitään, kun sitä ei heidän klaanissaan harrastettu. Väreillä värjättiin käsitöitä, kankaita ja nahkoja ja lähinnä taulua oleva asia klaanin keskuudessa taisikin olla nahalle piirretyt luolamaalaustyyppiset rustailut.
"Niin", Nuka kuitenkin vastasi, sen pahemmin kyselemättä tähän väliin tauluista enempää - mutta sikäli mikäli se oli tosiaan tapa ikuistaa jotain näin kaunista, oli tamma kyllä kiinnostunut!
Eipä hän kyllä ehättänytkään mitään kyselemään, kun kaksijalkaisista se naaras kävi yllättäen notkahtamaan Nukan puoleen ja halaamaan pikkutammaa. Nukan silmät laajenivat ja tyttö hetkeksi vain jähmettyi paikoilleen, tietämättä mitä tähän nyt sanoa. Toisaalta hän ymmärsi, olihan koko ilta ollut aika läheistä ja railakasta ja selvästi nainen oli humalassa - humalassa kun aikuiset tuppasivat taantumaan lapsen tasolle tai vastaavasti kävivät kovinkin herkiksi ja läheisiksi, näin Nukan kokemuksella... ja olihan sitten niitä, jotka nostivat nyrkit pystyyn kun alkoholia otettiin - kuten nyt Halona...

Niinpä Nuka ei pistänyt pahakseen siitä halauksesta, saatikka silittelystä. Sen sijaan Nuka kävi varovaisesti, jokseenkin jäykähkösti kietomaan omat pienet kätensä Lokenen ympärille, suoden tuolle pienen halauksen vastaukseksi tähän spontaaniin hellyydenosoitukseen.
"Lähdettekö?", Siinä samalla pikkutamma tiedusteli Lorythakselta, hän kun ei tiennyt meinasivatko Briarin vieraat lähteä yötä myöten matkaan takaisin kotiin vai jäisivätkö nuo yöksi.



// Entiset roskiin, uus otp is here. MAKSALAATIKKO ON HYVÄÄ HEI T: timi. MMmMMMm mäki haluun viiniä. mut mul on EDiä, tästä lähtee pärinät. Pärinät on muutenkin YOU KNOW WHY//
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3832

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Su Kesä 26, 2016 2:42

Re: Kotiinpaluu

Puolikäärmeen katse käännähti Lokeneen ihmeissään, toisen käydessä valahtamaan Nukaa vasten. Lorythas nosti toisen kätensä kasvoilleen pidätellen sitä aavistuksen nolostunutta punaansa kasvoillaan – eihän Lokenen olisi sopinut noin tehdä, mutta eipä naaraalla tainnut juurikaan olla tietotaitoa siitä, kuinka humanoidina olisi pitänyt käyttäytyä pitemmän päälle. Sentään pikkutamma ei pistänyt vastaan, vastaten siihen suuremman halaukseen varovaisesti ja sai sillä hopeakäärmeen kehräämään hiljaa kentauria vasten, eikä Lokenella ollut siitä mihinkään kiire poistua.

Seyr huokaisi ja kääntyi paremmin Nukan puoleen, viitsien sen kätensäkin laskea takaisin alas. Olihan tuo aika suloista, kaipa sisarensa kaipasi yhtälailla läheisyyttä mitä hän, ja kun Sagakin oli vässähtänyt keskenkaiken, oli Lokene pysynyt alati Vaernissa kiinni nuokkumassa.
”Anna anteeksi Lokenelle, hän… tämä kaikki on niin uutta hänelle, Pumpkin opetti hänet muuttumaan tuollaiseksi ja tässä on näemmä lopputulos”, Lorythas naurahti päätään muutaman kerran pudistaen silmät suljettuina. Voi kuinka tämä kaikki muuttaisi nyt asioita… tiedä sitten oliko tällainen muodonmuutoskikka hyödyksi vai haitaksi pidemmän päälle, mutta yhä Puolikäärme jaksoi olla mielessään kiitollinen Sagalle. Hän ei olisi ikinä kyennyt itse tekemään mitään tällaista.
”Taidan saada itse lentää mokomat takaisin Briariin muutenkin”, Lory lisäsi, vilkaisten etäämmällä kuorsaavaan Pumpkiniin. Mutta se katse palasi kuitenkin hallavaharjaisen tytön puoleen, joka täällä oli omissa oloissaan ollut taivasta katselemassa.

”Mutta lähteminen oli suunnitelmissani, jätin jo isällesi jälleen näkemiset ja halusin vielä tulla kiittämään sinua siitä, kuinka meitä aikaisemmin kestitsit kotonanne ja nyt juhlissakin”, Hopeakäärme puhui lempeästi ja rauhallisesti tytölle, pitäen ystävällisen ja vaarattoman katsekontaktin Nukassa.
”Kutsuin teidät myös saapumaan klaaninne kanssa tulevana syksynä sadonkorjuujuhliimme, sikäli mikäli olette vielä lähistöllä silloin ja uskallatte lohikäärmekylääni tulla”.


//Meillä alkaa oleen niin paljon kohta otp shittei, ettei uusille oo ees tilaa. No eiköhän tohon meidänkin syöttöporsaaseen maksalaatikko tipaha, päitsi sen sijaan on sitä mieltä että hyi. VIINII. Sä ja sun edis, PÄRISEE MAKE. NO PÄRINÄT ON JOO, KAHVIT LÄIKKYY JO, EN PYSY HOUSUISSANI//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Kesä 26, 2016 3:03

Re: Kotiinpaluu

Nuka hymyili, hymähtäen vähättelevästi Lorythaksen pyydellessä anteeksi sisarensa puolesta, joka ei ilmeisesti humanoidina pahemmin ollut elämäänsä viettänyt eikä täten näemmä tietänyt ihan vielä kaikkea siitä, mikä oli sopivaa ja mikä ei. Eipä tämä yhäkään Nukaa haitannut tällä erää, vaikka vähän aristikin sitä vieraan kosketusta. Sentään Lokene oli hellä ja varovainen ja mukavan lämmin.
Vieraat aikoivat kuitenkin lähteä, mikä sinällään oli sääli. Nuka vasta oli tottumassa noiden läsnäoloon ja seuraan, mutta mikäli he halusivat lähteä, ei tammasta ollut noita estelemään. Hetkeksi haikeaksi muuttuneille kasvoille kuitenkin kohosi hymy, Lorythasin mainitessa, että heidän klaaninsa oli kutsuttu seuraavana syksynä sadonkorjuujuhliin Briariin. Jo itse konsepti sadon korjaamisesta oli outo Nukalle, heidän klaaninsa kun ei viljellyt mitään kun asuinsijaa vaihtelivat, joten kun siinä yhteydessä puhuttiin vielä juhlista, oli Nuka kiinnostunut.

"Se olisi mukavaa", Tyttö nyökkäsi pienesti tälle ehdotukselle. Hän ainakin haluaisi lähteä niihin juhliin, mutta eriasia oli sitten pääsisikö hän ikinä. Yksin hän ei voinut - ja tuskin saisikaan - lähteä ja sitten ei osannut sanoa, olisiko kukaan muu kiinnostunut. Totta kai Nuka mieluiten halusi isänsä kanssa lähteä matkaan, mutta Wyriuskin oli kiireinen mies, ties vaikka kauppareissuilla olisi juuri sadonkorjuujuhlien aikaan.
"Pitää varmistaa menoja", tamma vielä lisäsi, näin todeten, ettei itse ainakaan osannut sanoa juuta tai jaata tämän suunnitelman suhteen.



// Mutta aina yksi barbaarilessupari sinne sekaan mahtuu. Eikun mitä. Mäitsi et ymmärrä hyvän päälle. HOUSUT LENS JA PÄRINÄ VAAN PAHENEE KOHTA RANTAUTUU RAIVOTAR eikun nyt //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3832

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Su Kesä 26, 2016 3:33

Re: Kotiinpaluu

Sarvipäinen oli jopa näennäisesti iloinen siitä, että Nuka vaikutti kiinnostuneelta saapumaan omiensa mukana Briariin. Useimmat kun tietenkin säikkyivät lohikäärmeitä täynnä olevaa kylää, väitettiinpä siellä olevien petojen olevan kuinka kesyjä tahansa.
”Eiköhän tulemisenne järjesty – isäsi ehätti jo pöhnässään lupailla, että toisi teidät vaikka väkisin tyhjentämään ruokapöytämme antimet parempiin suihin”, Lorythas naurahti Nukalle, tytön mainitessa aikataulujen yhteensopivuudesta – tai niin Seyr ainakin oletti.
”Joten tervetuloa vain, jopa aikaisemminkin, jos arojen puolella satutte liikkumaan”, kyläpäällikkö mainitsi. Kyllähän heille vieraat aina olivat tervetulleita, kunhan noiden aikeet olivat vain hyviä ja tämän myötä hän osasi jopa Hurjatuulen porukkaan luottaa enemmän. Noilla oli uskomattoman hyvä yhteishenki, kaikki puhalsivat yhteen hiileen ja osasivatpa nuo pitää hauskaakin tavalla, johon oli helppo antautua itsekin mukaan.

Lokene kehräsi yhä sijoillaan, näyttäen siltä että varmaan voisi siihen simahtaa Pumpkinin lailla piakoin itsekin. Pikkutamma oli niin siro ja pehmeä, että Lokene olisi halunnut jäädä tänne pitämään pikkuisesta huolta – mutta mielessään naaras tiesi, että heidän pitäisi pian lähteä. Vaikka eipä karvaläjä ollut siinä kunnossa, että osaisi suunnistaa edes eteenpäin. Kuten veljensä oli maininnut, taisivat Lokene ja Pumpkin päästä ensimmäistä kertaa lentämään Vaernin selässä takaisin kotiin. Sekin olisi kokemuksena Lokenelle aivan valtavan mieleinen! Vaikka varmaan olisi ollut ihan kivaa istua toisen selässä ja katsella ympärilleen humanoidin silmin… tuskin Lorythas päästäisi naaraista kumpaakaan istumaan selkäänsä, varsinkaan kun uroksella ei ollut satulaa selässään.
”Pidähän isästäsi ja sisaristasi huolta, talvi on pian taas ohitse… ja ajat etelämpänä ovat hieman… kyseenalaiset”, Puolikäärme tuumasi, ottaen pari askelta Nukaan päin jotta voisi pikkutammaa vasten notkahtaneen Lokenen korjata siitä takaisin itseään vasten. Saattoipa hän siinä Nukaankin hipaista vahingossa käsillään, kun rauhallisesti hymisevän Lokenen keräsi omaan kainaloonsa hihittelemään, naaraan kyllä ihan mielellään kietoen kätensä veljensä ympärille ja tuohon nojasi.
”Me taidamme kuitenkin käydä hakemassa Pumpkinin vielä mukaan ja lähdemme sitten”, Seyr suoriltaan viimein ilmaisi, pienesti päällään kumartavan eleen suoden vielä Nukalle, ”Kiitos, että saimme olla juhlissanne mukana”.


//No todellakin. Vaikka kaksi samantien. Eiku. Mäitsi on vähän tommonen. Mäitsi ei ymmärrä ees kahvin päälle, mut Frani vois kyl ottaa. LESSUT RANTAUTUU, TÄÄ ON LEPAKKOJEN KESÄ. Eiku mitä nyt taas äiti//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Kesä 26, 2016 3:46

Re: Kotiinpaluu

Nuka ei voinut olla naurahtamatta pienesti, kun Lorythas kertoi Wyriuksen jo peräti lupailleen, että he kyllä tulisivat niihin pippaloihin. Kaikkeahan sitä saattoi lupailla, varsinkin muutaman tuopillisen jälkeen, mutta sen näki paremmin sitten syksyllä. Kuulemma he olisivat silti tervetulleita jopa aikaisemminkin vierailulle, sikäli mikäli aroilla sattuivat liikkumaan. Sekin totta kai kiinnosti Nukaa, hän kun oli jo vähän uumoillut isänsä kanssa, että pääsisi mukaan kesällä kauppareissulle etelään. Nimenomaan kesällä, hyvien säiden aikaan. Jakoi matkaamiseen kokematonkin tamma pidemmänkin matkan taittaa, kun ei esimerkiksi lumessa tarvinnut tarpoa...
Nuka nyökkäilikin tälle ehdotukselle, näyttäen innostuneelta ideasta, vaikka ei siitä ääneen kyennytkään ilmaisemaan.

Lopulta Lorythas kävi kehräilevän seuralaisensa poimimaan kentauria halailemasta, Nukan koittaen parhaansa mukaan auttaa sarvipäistä siinä tehtävässä. Ehkä pientä punaakin siinä poskipäille nousi, kun Seyr niin lähelle tuli, Nukan sillä hetkellä vältellen selvästi suoraa katsekontaktia.
"Minä pidän", Nuka lupaili Lorythasille, tuon kehottaen nuorinta pitämään siskoistaan ja isästään huolta - todellisuudessa roolit taisivat kyllä olla toisinpäin. Siitä mitä etelässä tapahtui, Nuka ei varsinaisesti tiennyt, mutta oli tietoinen ettei siellä liikkuminen ollut kovinkaan turvallista, varsinkaan yksin.
Jälleen tamma nyökkäili myöntävästi, Lorythasin ilmoittaessa heidän tekevän lähtöä. Yhä se oli kovin suuri sääli, että nuo poistuivat, mutta ehkäpä he uudemman kerran tulisivat tapaamaan.
"Kiitos että tulitte. Turvallista matkaa", Nuka kiitti Seyriä tuon kumarrellessa, vilkaisten sitten nopeasti ylös taivaalle, "Älkääkä törmätkö tähtiin".



// EIKUN. Mäitsi on tullu emäntäänsä. paitsi kahvin suhteen. Franille ei kahvia sehä saatana räjähtää. LEPAKOITA ULLAKOLLA. //
Edellinen

Paluu Tunturimaat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia