Reach to Shadows, My Dear

Vanhametsä on alue Quinn metsässä, joka on täysin kuollutta. Tällä alueella ei kasva mitään. Maa on pelkkää tomuista, tamppautunutta multaa. Suuri, karu alue on täynnä pystyyn kuolleita, kivanlahoavia puita. Vain harva olento viihtyy tällä alueella. Väitetään, että metsä on kuollut magian vaikutuksesta. Musta magia olisi kuihduttanut tämän osan metsää, johtuen velhojen salaseurojen tapaamisista aikanaan.

Valvoja: Crimson

Re: Reach to Shadows, My Dear

ViestiKirjoittaja Mori » 05 Marras 2017, 14:51

Aamuherätykseen ei kulunut kovin kauaa. Maurus sitä paitsi oli täysin tottunut odottamaan. Hän oli jo muutenkin sen verran iäkäs, ettei aika merkinnyt hänelle paljoa. Hän odotti sen verran mitä kukin yksilö tarvitsi toimittaakseen tarpeensa ja hän jatkoi eloaan. Kartanon keittiössä kilahti kello. Maurus kuunteli kuinka keittiön elämä alkoi nopeutumaan. Astiat kilahtelivat ja tekivät kartanosta elävämmän. Maurus toki suosi enemmän metsää ja luonnon ääni kuin talon sisäisiä ääniä. Kuitenkin sivistyksen kanssa vuorovaikutuksessa oleminen on hyvää vaihtelua, vaikka se olisikin hyvin äänekäs.
Pian nuorehko paljelija kiidätti aamiaistarjotinta käsissään kohti Rosalban huonetta. Tämä pysähtyi Mauruksen kohdalla, jolloin demoni avasi silmänsä ja katsoi palvelijaa silmiin, kun tämä toivotti huomenta. Mies nyökkäsi ja palvelija koputti ovea sen jälkeen. Ennen oven avaamista palvelija vielä vilkaisi Maurukseen, joka nyt tuijotti toista silmä tarkkana. Ohikulkijalle se saattoi vain näyttää tuijotukselta, mutta Maurus tarkkaili palvelijan jokaista elettä, lihaksien liikkeitä sekä jopa toisen hengitystä. Hän etsi merkkejä käyttäytymisestä. Hän tutki toista murto-osa sekunnissa, kun tämä livahti nopeasti huoneseen. Keskustelu huoneessa oli normaali, jokainen hengenveto ja sanojen väliss olevat taot kuulostivat normaaleilta. Maurus ei ainakaan tässä palvelijassa kokenut mitään epäiluttävää. Eikä tarjottimella olevat asiat tuoksahtaneet tai näyttäneet mitenkään epäilyttäviltä. Aamiainen oli siis turvallinen, eikä Maurus kokenut tarvetta keskeyttää toisen aamiaista.

Rosalba kuitenkin huomasi hänet ja toivotti hänelle huomenta. "Hyvää huomenta neiti Rosalba. Kuinka mahdoitte nukkua yönne?" Maurus kääntyi ja kysyi pienen kumarruksen kera. Hitaasti pitkähkö mies liikkui ovesta sisään ja katsoi palvelijaa, joka tunsi hänen katseensa niskassaan. "Mitä yöhön tulee, se oli hyvin rauhallinen", Maurus aloitti raportin ja katsoi palvelijaan merkittävästi. Tällöin tämä hätkähti hieman ja ymmärsi poistua huoneesta siksi aikaa, kun mies raportoisi neidille yön tapahtumat. Oven painautuessa kiinni Maurus käänsi katseensa Rosalbaan. "Yö oli todellakin hyvin rauhallinen", hän vielä painottu, mutta veti sitten takkinsa suojista esiin viinipullon. Mies piteli sitä käsissään kevyesti. "Joku leikkii meidän kustannuksellamme", hän aloitti hymyillen pienesti. "Löysimme tämän pullon yöllä kirjastosta ja oletimme, että se oli jäänyt teiltä kesken. Tietysti mietimme, miksi sitä ei oltu korjattu pois, kerta se lojui yksinään kirjastossa", Maurus selitti rauhallisesti ja ojensi sitten kätensä pyytäen eleellään Rosalban tyhjää vesilasia. Hän otti lasin ja hitaasti valuutti pullon tumman nesteen lasiin. Punainen veri oli voimakkaamman hajuinen, kun se oli lojunut siinä jo hetken. Se oli paksumpaa ja tummempaa. "Kuten näet ja varmaan haistat, se on verta", demoni vielä selvensi ja katsoi lasissa olevaa tummaa nestettä. "En tiedä mitä leikkiä täällä joku harrastaa, mutta hän selkeästi kokeilee rajojaan", Maurus totesi ja silloin miehen demoninen huvittuneisuus paistoi tämän kasvoilla. Se kuitenkin oli hyvin nopeasti poissa.
"Teidän ei kuitenkaan tarvitse huolestua tästä, karsimme hyvin pian häiritsijät talosta", Maurus ilmoitti. Hänellä oli suunitelma, mutta tänään hän seuraisi Rosalbaa koko päivän ja tutkisi jokaista palvelijaa. Oli myös hyvin mahdollista, että mahdollinen tekijä teki työtä kauempaa kuin talossa, mutta tällä oli talossa sanansaattaja sekä toimittaja, joka teki työt tämän puolesta.
Mori
 

Re: Reach to Shadows, My Dear

ViestiKirjoittaja cardea » 21 Marras 2017, 22:03

Rosalba nojasi tuoliinsa ja katseli demonin tuloa huoneeseen. Hän näytti paljon paremmalta jo hyvin nukutun yön jälkeen. "Oikein makeasti, kiitos kysymästä", nainen totesi hymyillen. Maaseudulle tulo oli ollut paras päätös hetkeen. Hän siemaisi vettään kun palvelija kipitti ulos huoneesta ja sulki oven perässään. Kun Maurus alkoi painottaa yön olleen rauhallinen, varoituskellot alkoivat soimaan naisen päässä. "Minä haistan, mutta sanan ja sitä ei seuraa mitään hyvää", hän totesi ja oli oikeassa. Viinipullo oli harmittoman näköinen ja ensin hän luuli sen olevan myrkytetty. Hän ojensi tyhjän lasin ja katsoi kuinka rikas ja syvän punainen neste valui lasiin. Nesteestä ei voinut erehtyä. "Selkeästi... Lisäksi he haaskaavat hyvää viiniä", Rosalba totesi ja tuijotti lasia otsa hieman kurtussa.

Oli lähes karmivaa, että tapaus huvitti Maurusta. Tosin... Demonit tuskin olivat saaneet mainettaan paijaamalla kissanpentuja. "Uskon sen. Jos voin mitenkään auttaa, antakaa minun tietää. Asiasta tuskin kannattaa nostaa sen isompaa meteliä", Rosalba totesi ja joi loput vedestään. Hän alkoi syömään puuroaan, joka ei tosiaan vaikuttanut rikkaiden ruualta. Se oli kuitenkin lyömätön vatsan kannalta ja Rosalba piti sen mausta. "Aion aamiaisen jälkeen pukeutua ja suunnata käymään puutarhassa sekä talleilla", Rosalba kertoi ja sekoitti hieman hunajaa puuroonsa. Vaikka hän oli nukkunut hyvin, hän ei ollut syönytkään kunnolla. Hänen ei tälläkään hetkellä juuri tehnyt mieli ruokaa, veri kuvotti häntä, mutta jotain oli syötävä.

"Mistä eläimestä veri muuten oli? Osaatko sanoa?", Rosalba kysyi ja katsoi demonia silmiin. "Ah ja oliko huone mukava teille?" Rosalba kysyi ja haki katseellaan Mayaa. Hän ehkä maksoi kaksisolle ja olisi voinut majoittaa nuo vaikka talliin, mutta kohteliaisuus oli ilmaista. Lisäksi hän tunsi olonsa paremmaksi kun kaksikko oli lähellä.
RosalbaNessaNiketaDiana
cardea
Porvari
 
Viestit: 900
Liittynyt: 02 Loka 2015, 16:35

Re: Reach to Shadows, My Dear

ViestiKirjoittaja Mori » 22 Marras 2017, 23:42

Rosalba katseli verta ja tämän kasvon lihasten pienet nytkähdykset, silmien liikeet ja muu tämän kasvoilla kertoivat demonille enemmän kuin mikään tulkitsija. Hän ei kuitenkaan keskittynyt naisen eleiden tai ilmeiden tuottamiseen, vaan siihen mitä tämä totesi asiasta. "Tietenkin", Maurus vastasti naisen pyyntöön tiedosta, jos tästä olisi apua. Ensisijaisesti Rosalba oli heidän asiakas ja Maurus keskittyi siihen. Hän ei niinkään pitänyt ensisijaisenä heidän kanssaan leikkiään. He ehtisivät kyllä Mayan kanssa leikkiä niin paljon kuin halusivat öisin. Kaikkien nukkuessa ja olessa tiedottomia demonien läsnäolosta. Rosalba ilmoitti, mitä aamiaisen jälkeen aikoisi tehdä, mihin Maurus vain nyökkäsi.
Aihe vaihtui nopeasti. "Se on lehmän verta", Maurus vastasi. Sitten aihe vaihtui uudestaan. Mies ei kuitenkaan miettinyt asiaa sen enempää. Olihan hänen kanssaan vaikean tuntuista puhua, kerta niin jäykältä hän vaikutti aina näissä sosiaalisissa tilanteissa. "Erittäin. Kiitämme sisareni kanssa vieraan varaisuudesta", Maurus vastasi hieman kumartaen kiitokseksi. "Sisareni on kiertelemässä taloa, hän saapunee seuraksemme hetken kuluttua", mies totesi ja kuunteli hiljaisena talon ääni. Vaikka heidän rotunsa oli kuuluisa äänettömyydestä, kyllä oman rodun omistaja osasi tuntea sekä kuulla toisen rodun edustajan askeleet.

"Saanko kysyä erästä asiaa neiti Rosalba?" Maurus tiedusteli. "Ovatko palveluksessanne olevat henkilöt uskovaisia?" hän aloitti rauhallisesti. Totta kai demoni vaistosi pyhät asiat ja hän tiesi tasan tarkkaan kellä ja missä oli risti, joka oli mahdollisesti siunattu. Joillakin risteillä ei ollut taas voimaa yhtään, sillä niitä ei oltu siunattu Jumalan nimeen. "On suuri riski, että teitä uhkaava mahdollinen henkilö voi käyttää näitä uskonnollisia esineitä meitä vastaan", mies selitti. Pitihän kaikki riskit ottaa huomioon. Maurus ei kuitenkaan sanonut sitä, kuinka pitkän ikä oli kaartuttanut jonkin tapaista sietokykyä niitä inhottavia asioita kohtaan. Tietysti pyhät asiat voittivat heidät aina, mutta pienet asiat, kuten ristit, siunaukset yms. Eivät satuttaneet demoneita paljoa. Tekivät olosta vain hieman epämukavan. Sitä ei voinut kuitenkaan koskaan tietää, jos joku näistä palvelijoista kantoi pientä pulloa pyhää vettä mukanaan.
Oveen koputettiin ja Maya avasi oven. Vihkeästo nainen astui sisään. "Hyvää huomenta neiti Rosalba", nainen toivotti. "Kai nukuitte yönne rauhassa?" tämä kysyi, koska olihan se kohteliaisuus kysyä.
Mori
 

Re: Reach to Shadows, My Dear

ViestiKirjoittaja cardea » 28 Tammi 2018, 17:24

Rosalba huokaisi helpotuksesta, kun kuuli lajin ja pyyhkäisi hiuksiaan. ”Hyvä, pelkäsin jonkun loukanneen hevosiani. Tosin, minulla ei ole tällä tilalla kuin hevosia ja muutama kana keittiön tarpeisiin sekä puutarhan lannoitukseen. Lähes kaikki liha ostetaan sekä maito on yleensä osana vuokran maksua muutamalta vuokralaiselta”, Rosalba kertoi ennen kuin kyseli kaksikon viihtymisestä. Tälle hän vain nyökkäsi tyytyväisenä. ”Hyvä, toivottavasti palvelijat ovat olleet yhteistyöhaluisia”, talon emäntä vain totesi lapatessaan ruokaa suuhunsa.

Kun Maurus kysyi palvelijoiden uskonnollisuudesta, Rosalba kohotti kulmiaan. Hän joutui miettimään asiaa hetken. ”Osa voi olla, mutta en usko kenenkään olevan todella kova uskossaan. En ole varsinaisesti nainen, jota hurskas ihminen haluaisi palvella. Olen oikeastaan kaikkea sitä, mistä raamattu ei pidä. En ole kieltänyt heiltä uskontoa ja sunnuntaisin suurin osa on vapaalla”, Rosalba totesi tuumattuaan asiaa. ”Palvelijoilla voi olla hallussaan uskonnollisia esineitä, mutta minulla ei ole täällä mitään siunattua tai edes rukoushuonetta”, Rosalba sanoi ja jatkoi syömistään. Hän oli melkoinen kapinoija nykyisessä ilmastossa. Hänhän oli jestas sentään palkannut demonin suojelemaan itseään!

Kun ovi avautui koputuksen jälkeen ja Maya asteli sisään, Rosalba hymyili kohteliaasti. ”Huomenta ja kiitos nukuin mainiosti. Toivottavasti olet tyytyväinen huoneeseen ja kuinka teitä on kohdeltu”, Rosalba vastasi ja kauhoi viimeiset puurot suuhunsa. Hän ei kuitenkaan koskenut enää muuhun ruokaan. Hän oli syönyt lähes maistamatta mitään. ”Palatakseni vielä pyhiin esineisiin, onko jotain, mikä on teille erityisen haitallista?” kurtisaani kysyi. Hän halusi tietää, jos jokin saisi hänen suojelijansa niin huonoon kuntoon, että hän saattaisi joutua itse pulaan.
RosalbaNessaNiketaDiana
cardea
Porvari
 
Viestit: 900
Liittynyt: 02 Loka 2015, 16:35

Re: Reach to Shadows, My Dear

ViestiKirjoittaja Mori » 29 Tammi 2018, 13:33

Osa voi olla uskonnollisia, mutta ei kovassa uskossa. Se oli hyvä asia. Demonit eivät juurikaan välittäneet siitä, että talossa asuisi joku, joka haalisi kasan pyhiä asioita ympäröimään itseään. Toisaalta eivät demonit mitään pyhiä asioita aistineet kovinkaan paljoa, edes kovin vahvoja sellaisia ei talosta tuntunut löytyvän. Oli hyvä tietää, ettei heidän emäntänsä ollut kovin uskollinen uskonnolle. Kyllähän joskus nekin, jotka ovat hyvin uskonnollisia saattoivat langeta demonien käsiin ja ottaa heiltä apua, kerta Jumala ei sitä suonut.
"Olemme oikein tyytyväisiä huoneeseen ja meitä kohdellaan oikein hyvin, ihmisille tavanomaisella tavalla", Maya vastasi Rosalballe pieni virne huulillaan. Rosalba vielä palasi pyhiin asioihin, joka sai molemmat demonit kuuntelemaan tarkkaan emäntäänsä. "Kaikki pyhät asiat, kunhan ne on siunattu ja uskottu", Maurus totesi. Hän jatkoi kuitenkin vielä asiaansa. "Olemme kyllä hyvin sietokykyisiä pyhille asioille, kunhan emme koskea sitä tai lähesty sitä. Meille kuitenkin vaarallisimpia asioita ovat enkelit", Maurus selvensi ja katsoi Rosalbaa. Hänen kasvoilleen kuitenin levisi demoninen hymy. "En kuitenkaan usko, että täällä päin enkeleitä tulee olemaan", hän sanoi huvittuneena.

"Ei meillä ole mitään hätää, sillä aistimme kyllä, jos täällä olisi nmiin vahva pyhä asia, että se olisi vaaraksi meillä", demoni kertoi ja katseli, kuinka rosalba oli jättänyt muut ruokansa koskematta. Toki oli mahdollista, että ruoka oli yritetty myrkyttää jollakin, mutta Maya taisi pitää tarkkaa lukua siitä, mitä ruokaa tarjottimella oli ja mitä niiden pitäisi sisältää. Onneksi demoneilla oli hyvä hajuasti ja Maya varmasti pystyisi haistamaan jos ruoka tuoksahtaisi joltain muulta kuin sen pitäisi. "Käymmekö päivärytmiinne? Poistumme siksi aikaa, kunnes saatte vaatteet ylle", Maurus kysyi. Mies alkoi hitaasti kävellä kohti ovea ja otti Mayan mukaansa. He poistuivat paikalta pienen kumarruksen kera.
Mori
 

Re: Reach to Shadows, My Dear

ViestiKirjoittaja cardea » 19 Heinä 2018, 00:00

Mauruksen kertoessa, että enkelit olisivat vaarallisia kaksikolle, kurtisaani ei voinut olla virnistämättä. "En ole eläessäni edes tavannut enkeliä ja voin olla melko varma, etteivät he etsiytyisi kaltaiseni seuraan. Olet siis oikeassa, tuskin heitä on tänne eksynyt", hän vakuutti ja koetti olla liian hilpeä. Ajatus enkeleistä, puhtoisista vaippa versioista tai mahtavista taivaallisista sotilaista, oli aina ollut Rosalballe kaukainen. Hän eli niin syvällä synnissä, että olisi varmasti enemmän demoni kuin puhtoinen pulmunen. Ehkä hänenkin kannattaisi siksi pysyä kaukana taivaan sanansaattajista. Hän ei voinut olla kuitenkaan hymähtämättä ajatukselle enkelistä kurtisaanien keskellä, koettaen vakuuttaa heille herran sanaa.

Demonit alkoivat vetäytyä ja Rosalba nyökkäsi: "Eiköhän se ole parasta. Tulen pian". Hän vääntäytyi ylös tuolista oven sulkeuduttua ja vaelsi vaatekaapilleen. Oikeammin vaatekaappi oli huone. Hän sormeili hetken asuja miettien, mikä olisi tämän päivän mielialaan sopiva. Hän ei haaskaisi aikaansa mekkoihin. Hän aikoi tänään liikkua. Lopulta hyvin pehmeät ruskeat nahkahousut tuntuivat olevan tarkoitukseen täydelliset. Kurtisaani puki vielä ylleen sinisen paidan ja istuutui kampauspöydän ääreen harjaamaan ja letittämään hiuksensa pitkälle ranskalaiselle letille. Hän olisi voinut toki pyytää palvelijaa tekemään sen, mutta hän halusi tänään olla itsenäinen. Hän pesi kasvonsa huolella, suihkautti hajuvettä hennosti päälleen ja hypähti lempi saappaisiinsa. Hän oli valmis tulevaan päivään, jolloin hän ei ajattelisi pääkaupunkia tai mitään muutakaan. Hän työstäisi puutarhaansa, hevosiaan, söisi ja koettaisi nukkua.

Pyyhältäessään huoneesta ulos Rosalba etsi katseellaan Maurusta tai Mayaa. Suunta oli selkeä: ulos. Hänen sormensa janosivat koskemaan kasvien lehtiä ja kitkemään rikkaruohoja. Siksi hän ei mennyt ulos pääovista vaan kiersi taakse, pienelle sivuovelle, jonne piti kulkea keittiön läpi. Hän nyökkäili nopeasti palvelijoilleen matkallaan, muttei vaivautunut puhumaan. Pihalla hän käveli muutaman askeleen ja veti keuhkonsa täyteen raikasta ilmaa, jossa tuoksui keittiö puutarha ja hevosen lanta. "Tänään on hyvä päivä kitkeä", hän totesi enemmän ehkä itselleen, kuin vartijoilleen. Sen sanottuaan Rosalba käveli ohi palvelijoiden hoitaman alueen omalleen. Hän ei epäröinyt hetkeäkään vaan laskeutui polvilleen maahan ja antoi rikkaruohoille kyytiä, kuin olisi voinut niin kitkeä harmilliset henkilöt elämästään.
RosalbaNessaNiketaDiana
cardea
Porvari
 
Viestit: 900
Liittynyt: 02 Loka 2015, 16:35

Re: Reach to Shadows, My Dear

ViestiKirjoittaja Mori » 28 Elo 2018, 09:20

Mitä ikinä Rosalba ajattelikaan, tuo ei ollut lähelläkään demoneita. Kaksijalkaiset olivat enkelien silmissä puhtoisimpia kuin demonit itse. Nämä olivat oikeutettujs oikeudenkäyntiin, mutta demoneille sitä ei herunnut. Asia toi mieleen menneen tapauksen, jonka Maurus piti aina mielessä. Hän ei aikonut koskaan unohtaa tai antaa anteeksi.
Ovi suljettiin perässä ja kaksikko nojautui seinää vasten. Maurus kuunteli, kuinka huoneen vaatekaappi avautui. Kuinka kädet siirsivät vaatteita ja hapuilivat vasten kangasta. Lopulta emännän sormet koskivat kangasta, joka kuulosti nahkalata ja sisarus psri saattoi avrata minkälainen päivä saattoi olla vastassa. Olivathan he palvelleet erilaisia ja monenlaisia isäntiä ja emäntiä. Ei ollut vaikeaa arvata, hevosia rakastavan emännän ajatuksen juoksua, vaikka Maurus ja Maya olivat tunteneet Rosalban vain hetken. Hajuveden voimakas, mutta muille hento tuoksahdus pääsi valloittamaan ilmaa. Maya irvisti ja sai vain katseen veljeltään.

Ovi avattiin ja Maya muuttui keihääksi, Maurus nyökkäsi neidolle ja lähti tämän rinnalla rauhallisesti kävelemään. Rosalba johdatti suuntaa pienelle sivuovelle, keittiön kautta. Maurus ei suonut palvelijoille katseita. Hän keskittyi vain nuuhkaisemaan ilmaa ja kiinnittämään keittiön hajuihin sen hetken, kun he porhalsivat sen ohitse. Ulos päästiin nopeasti ja demoni katseli sinistä taivasta ja siirsi katseensa naiseen, joka onnessaan veti ilmaa keuhkoihinsa. Kun Rosalba lähti omien puuhiensa luokse, kitkemään maata, Maurus haki itselleen läheltä, jostain puiden suojasta istumapaikan. Hän istui alas ja asetti keihään olalleen. Mies pienesti nyhti jotain ruohoa tai pikkuisia rikkaruohoja irti maasta ja aina välillä käytti niitä huulillaan, jolloin kasvit katosivat tuhkana ilmaan.

//Anteeksi odotus! Unohdin hetkeksi, että missä meidän töpö oli xD//
Mori
 

Re: Reach to Shadows, My Dear

ViestiKirjoittaja cardea » 02 Tammi 2019, 23:06

Rosalba tunsi itsensä rentoutuvan kun hän pääsi koskettamaan kasvejaan ja maata. Sillä oli aina ollut häneen rauhoittava vaikutus. Lisäksi kasvit joihin hän koski vaikuttivat virkistyvän silmissä ja juovan auringon valoa entistä innokkaammin. Puoliverinen unohtui töihinsä ja hyräili hiljaa lauluja. Hän kohotti katseensa kukkien ja yrttien joukosta vasta kun hän koki saaneensa urakan päätökseen. Aurinko oli kohonnut taivaalla korkeammalle. Hetken Rosalba haki katseellaan Maurusta, joka istui vielä puiden suojassa. Hän hymyili sekunnin verran kunnes kumartui poimimaan kukan käteensä ja sujauttamaan sen pitkään lettiinsä. Hän käveli pesemään kätensä pienessä ämpärissä, joka oli ilmestynyt palvelijan toimesta lähelle pyyhkeen kanssa.

”Tallit ovat seuraavaksi”, hän huikkasi vartijalleen ja lähti kulkemaan niitä kohti huomattavasti rennommin askelin. Hän oli rakastanut kukkien tuoksua, mutta lannan ja hevosten tuoksu ei ollut hänen sieraimissaan yhtään sen hullumpi. Hän vaihtoi muutaman sanan nopeista tallimestarin kanssa ennen kuin meni tervehtimään jokaista hevosta. Hän jutteli jokaiselle pienen hetken paijausten ja rapsutusten lomasta. Eläimet reagoivat häneen hyvin lempeästi ja hapuilivat vain herkkuja silkkisillä huulillaan, joita tietenkin löytyi. Hän lopulta siirtyi takaisin ulos laitumen viereen ja jäi nojailemaan siihen ajatuksissaan. 

Siinä seisoessaan hänen oli helppoa tuudittautua turvallisuuden tunteeseen. Se tunne katoaisi kuitenkin pian, kun hänen vihollisensa antaisi itsestään muistutuksen.

//Saa keksiä jonkun kivan pikku toiminnan :D Voin myös itte kehittää jotain kunhan aivot ei lyö ihan näin tyhjää//
RosalbaNessaNiketaDiana
cardea
Porvari
 
Viestit: 900
Liittynyt: 02 Loka 2015, 16:35

Re: Reach to Shadows, My Dear

ViestiKirjoittaja Mori » 09 Maalis 2019, 21:29

Rosalba teki töitään jonkin aikaa hyvässä keskittymisessä. Oli selvää, että nainen piti siitä mitä teki. Tavallaan myös hieman outoa, että niin arvovaltainen nainen teki sellaisia naisia tai sellainen nainen, jolla olisi varaa palkita henkivartija rinnalleen saatikka sitten se, että tämän henkeä uhattiin. Muutaman hetken ajan Maurus tuijotti ympäristöä. Hän kuunteli lähistöltä kuuluvia ääniä ja joskus salakuunteli talon väen puuhia. Veden lorinan kuuluessa, siirsi Maurus kiinnostuksensa kohti Rosalbaa, joka oli pessyt kätensä mullasta. Tämä käveli hieman lähemmäksi miestä ja Maurus nousi paikoiltaan hieman puhdistellen vaatteitaan. Tallit olivat kuulema seuraavaksi ja niin mies nyökkäsi siihen. Hän lähti seuraamaan toista. Vaikka naisen omat askeleet olivat muuttuneet rennommiksi, miehen omat tuntuivat aina olevan varuillaan. Lähes äänettömät askeleet seurasivat toisen paljon kova äänisempiä askelia. Tallit sijaitsivat heidän äskeisestä oli paikastaan muutaman metrin päässä. Lanta ja hevoset tuoksuivat voimakkaasti ja siihenkös hopeinen keihäs värähti. Sen vihreä silmä liikahteli ja Maurus vilkaisi sisareensa. Molemmat tuntuivat jakelevan merkittäviä silmäyksiä toisiinsa.
Nainen ei viihtynyt tallissa kovin pitkään, vaan siirtyi ulos laitumen viereen. Maurus itse jäi katseleemaan tätä tallin seinälle. Hän kuitenkin tuntui valpastuvan aikamoisesti. Hän kuuli kaukaa, kuinka kevyet askeleet, mutta nopeat alkoivat lähestyä. Se ei tuntunut eikä haissut ihmiseltä. Laitumella oli kuitenkin muutama nauttimassa maan ihanaa vihreää ruohoa. Ilmaan nousi äkisti kova hevosen hirnahdus. Kaukaa saattoi nähdä, kuinka yksi ori potki viimmatusti ilmaa ja näytti vauhkoavan. Se lähti siitä syöksymään kohti aitaa, jossa Rosalba nojaili rennosti. Maurus oli ottanut tässä vaiheessa muutaman suuren harppauksen naisen luokse, vetänyt tämän kauemmaksi ja hypännyt aidan toiselle puolelle. Vauhkoava hevonen lähestyi ja oli valmiina puskemaan kaiken pois tieltään. Demoni syöksyi hevosta kohti, hypähti kevyesti samalla tehden ilmassa voltin ja laskeutui täydellisesti orin selkään. Hän tarttui hevosen harjasta ja veti. Hevonen hirnahti ja nousi takakavioilleen. Se yritti pudottaa miehen selästään, mutta Maurus piti kiinni ja piti itsensä helposti hevosen selässä.

Jonkin aikaa ori taisteli, mutta demoni piti sen hallitusti otteesaan, eikä antanut sen juurikaan lähteä juoksentelemaan minnekään. Hevonen alkoi väsyä ja pian se rauhoittui. Maurus katsoi hetken tilannetta ja hyppäsi lopulta pois sen selästä. Hän kävi hevosen rauhallisesti läpi, kun eläin tasasi hengitystään. "Sitä on purtu", hän ilmoitti Rosalballe ja toi hevosen aidan luokse. Hän osoitti hevosen takajalkaa, joka oli verinen ja puremajälki näkyi siinä selkeästi. Maurus jätti hevosen naisen käsittelyyn ja kävi kurkkaamassa mitä hevosen alkupaikassa oli tapahtunut. Kaukaa hän näkikin jo, kuinka siellä makasi kallonsa murtanut susi. Susi kuitenkin omasi jotain, mitä normaalit sudet eivät omanneet. Kaulapannan ja se oli hyvin laiha. Demoni päätteli helposti, että sutta oli pidetty vankina ja nälkäisenä. Kun se oli päästetty vapaaksi lähistöllä, se oli tiedettävästi ohjattu tänne. Ei tämä ollut mikään yhteen sattuma. Maurus tarttui suden ruumiseen ja kantoi sen sitten Rosalballe näytille.
"Mitäs luulet? Olisikohan sillä ihmissuden verta veressään?" kuului naisen ääni, kun Maya oli muuttanut muotoaan keihäästä humanoidisemmaksi ja istui nyt aidalla. Hän hymyili Rosalballe. "Taitaa olla varoitus tai sitten pelottelua", Maya tuumasi ja silmäili sutta.

//Tuollaista minä keksin. Anteeksi, että saa odottaa"
Mori
 

Re: Reach to Shadows, My Dear

ViestiKirjoittaja cardea » 18 Maalis 2019, 14:03

Rosalba antoi katseensa levätä laitumella. Hän kurtisti kulmiaan kuullessaan hirnahduksen, jonka sävy ei ollut normaali. Se oli hälytys, varoitus muulle laumalle. Nainen valpastui ja haki katseellaan vaaraa. Se saattoi olla käärmekin, mutta aina oli vaara, että se olisi myrkyllinen. Yhtäkkiä hän tunsi, kuinka Maurus veti hänet kauemmas ja muutamassa sekunnissa, Rosalba tajusi miksi. Hän näki suuren orin ravaavan kohti heitä, villinä pelosta. Sen silmissä oli sellaista pakokauhua, joka teki siitä vaarallisen. Tämä kyseinen ori olisi kelvannut sotaratsuksi, mutta se oli liian lempeä ja ei omannut juuri tulisuutta. Rosalba oli ostanut sen pilkka hintaan ja sillä oli erityinen paikka naisen sydämessä. Toisaalta, jokainen eläin jota hän hoiti oli mahtunut sinne.


Kun Maurus syöksyi kohti hevosta, Rosalba huudahti: ”Älä satuta sitä!” Hän saisi eläimen rauhoittumaan, mutta tiesi, että se voisi johtaa loukkaantumiseen. Kun Maurus hyppäsi sen selkään, ori ei pitänyt siitä laisinkaan. Se halusi juosta, paeta ja nyt sen selässä oli jotain, mikä tuoksui uudelta saalistajalta. Se taisteli Maurusta vastaan, mutta demoni pysyi selässä. Rosalban sydän oli kurkussa kun hän katsoi tapahtumaa. Tallikädet olivat nopeasti ohjanneet muut hevoset sisälle, mutteivat tulleet lähellekkään oria. Kukaan ei halunnut isoa kaviota päähänsä.

Lopulta eläin rauhottui ja juoksi aitauksen luokse. Hän oli halunnut tehdä sen jo aiemmin, mutta hän tiesi että Mauruksen tehtävä oli pitää hänet hengissä. ”Ei hätää poika, ei hätää”, hän sanoi hevoselle ja jähmettyi kun patsas Mauruksen sanoessa puremasta. Hän käänsi päänsä ja tuijotti orin jalkaa. Adrenaliini oli varmasti pitänyt kivun poissa, mutta pian eläin olisi tuskissaan. Hän hyppäsi aitaukseen ja kumartui lähemmäs. Hän vaistomaisesti antoi haltia äitinsä verestä saadun lahjan vaikuttaa eläimeen. Se oli sulaa voita hänen käsissään ja antoi hänen tutkia haavaa. Se oli ruma. Akillesjänne oli onneksi säästynyt ja hampaat olivat osuneet enemmän lihaksiin kuin jänteisiin. Jos sitä olisi purtu vähänkään alemmas, tilanne olisi ollut toinen. Hän antoi orin tallimestarin hoitoon luvaten tulla itse katsomaan sitä hieman myöhemmin.

Eläimet olivat tallissa kun Maurus saapui takaisin laihan suden kanssa. Sen kallo oli murskautunut sisälle ja muutenkin ruumis näytti saaneen osumaa isoista kavioista. Rosalban silmät säikyivät pidätellystä vihasta. Hän hätkähti hieman kuullessaan Mayan äänen ja kääntyi katsomaan tyttöä. Hän käänsi katseensa takaisin suteen. ”Varmasti. Sen keho on hieman erilainen kuin normaalin suden. Niitä on näillä seuduilla yhden lauman verran, mutta se ei ikinä ole ollut hevosilleni vaarallinen”, Rosalba totesi ja osoitti kohtia, joissa oli vinossa muutakin kuin hevosen aiheuttama murtuma. Naisen kädet tärisivät hieman kun hän pyyhkäisi hiuksiaan. ”He satuttivat minun hevosiani”, hän sanoi ääni täynnä pidäteltyä raivoa. Hän katsoi Maya ja Maurusta molempia: ”Minä haluan heidät kiinni. Kukaan ei satuta minun suojattejani”. Aivan kuin häneen kohdistuvat hyökkäykset olisivat olleet pikku juttuja. Rosalba oli aina elänyt tietäen, että hän voisi menettää henkensä hyvinkin helposti. Hän pyrki varautumaan kaikkeen, mutta hän hyväksyi sen. Hänen eläimensä… Hänen ainoa todella tärkeä kohtansa omassa testamentissa oli taata, että jos hän kuolisi, niillä ei olisi hätää.
RosalbaNessaNiketaDiana
cardea
Porvari
 
Viestit: 900
Liittynyt: 02 Loka 2015, 16:35

Re: Reach to Shadows, My Dear

ViestiKirjoittaja Mori » 25 Maalis 2019, 19:35

Demoni sisarukset katselivat vuorotellen sutta ja emäntäänsä, joka näytti siltä kuin olisi valmis lähtemään itse sotaan omien eläintensä vuoksi. Se mahdollisesti oli myös niin, sillä naisesta huomasi, että tämä välitti hyvin paljon eläimistään. ”Hmmm, luulen että he ovat pitäneet sutta nälässä, rääkänneet tätä ja päästäneet lähelle hevoslaitumiasi”, Maya tuumasi. ”Kuka tahansa lähtisi siinä nälän, ja kaltoinkohtelun viimassa raivon valtaan ja yrittäisi surmata itseään helposti isomman ilman hyvää strategiaa” nainen jatkoi ja pienesti tästä saattoi nähdä, kuinka tämä nautti emäntänsä suuttumuksen tunteesta. Rosalba halusi tekijät kiinni ja halusi päästä näistä eroon.

Sisarukset katsoivat toisiaan hetken ja sitten kummatkin laskivat katseensa emäntäänsä. ”Tahtonne on lakimme” Maurus sanoi matalalla äänellään ja hitaasti polvistui naisen eteen. Hän katsoi tätä suoraan silmiin. ”Jos haluatte, voimme jäljittää heidät ja joko surmata tai tuoda teidän tykö”, hän kertoi. Sitten demoni nousi yhtä hitaasti seisomaan kuten oli tehnyt laskeutuessaan. ”Mutta tällöin sopimuksemme purkautuu”, hän totesi. Jos sisarukset saisivat kiinni nämä, jotka uhkasivat ja yrittivät tehdä pahaa Rosalballe olisi heidän sopimuksensa loppu. Maurus voisi jäljittää tapahtumista vastuussa olevan henkilön ja joko todeta, että tämä olisi kaiken alku ja juuri tai jatkaa siitä vielä. Jos ilmenisi, ettei alkua ja juurta oltukaan löydetty vielä. Hän kyllä hoitaisi asian loppuun, sillä se merkitsisi lopullista sopimuksen loppua.
Maurus katsoi Rosalban silmiin pitkään. ”Kuinka haluat meidän toimivan?” hän kysyi lopulta. Emäntä sai lisäkatseen Mayalta, joka pienesti nojautui kohti naista. ”Olemme täysin käskynne alaisia”, nainen lisäsi kuiskasi ja soi emännälleen viekkaan hymyn. Demonin lailla Mayasta oli mukavaa yllyttää ketä vain tekemään päätös, joka takaisi heille ehkä hieman hauskemman reissun, kuin jonkun lapsenvahtimisena olemisen.
Mori
 

Re: Reach to Shadows, My Dear

ViestiKirjoittaja cardea » 20 Touko 2019, 10:36

Rosalba tuijotti sutta ja tunsi hieman sääliä. Hän tiesi, miltä tuntui olla lukittuna ja muiden vallan alla. Se pelko ei ikinä lähtisi hänestä, mutta hän oli koettanut pelata asiat niin, että hän ei ikinä joutuisi siihen tilanteeseen uudestaan. Hänellä oli valtaa nykyään ja ihmisiä veloissa, joita oli helppoa kutsua. ”Järjestän palvelijat hautaamaan hänet”, nainen totesi ja sipaisi hiussuortuvan korvansa taakse. Hän ei voinut tehdä mitään muuta otuksen hyväksi. Ilman nimeä tai mitään muuta tunnistusmerkkejä hauta jäisi nimettömäksi.

Kun sisarukset totesivat, että hänen tahtonsa oli laki, Rosalba terästäytyi. Hän pohti valintojaan hyvän hetken. Demonien lähellä olo toi turvaa, mutta hän ei halunnut olla riippuvainen näistä loppu ikäänsä. Tämä oli aiheuttanut jo tarpeeksi vaivaa ja taloudellisia menetyksiä. ”Minä haluan tietää ensin kuka tämän takana oli. Alaisille saatte tehdä mitä näette parhaaksi, mutta todellisen syyllisen haluan käsitellä itse. Tuokaa hänet minulle”, Rosalba lopulta sanoi harkittuaan asiaa hyvän hetken. Hän ei voisi välttämättä noin vain antaa tappolupia, sillä paljon riippui siitä kuka oli tekijä. Eikä hän ollut täysin tuntematon hiljaisuudessa kuiskatuille uhkauksille, jotka hän oli valmis toteuttamaan. 

Hän kohtasi molempien demonien katseen ja sanoi: ”Kun minulla on syyllinen, olette vapaita sopimuksestamme.” Hän ei kiittänyt, sillä se voisi jättää hänet velkaan, josta ei selviydyttäisi helpolla. Hän oli kiitoksensa antanut kovassa valuutassa.
RosalbaNessaNiketaDiana
cardea
Porvari
 
Viestit: 900
Liittynyt: 02 Loka 2015, 16:35

Re: Reach to Shadows, My Dear

ViestiKirjoittaja Mori » 30 Touko 2019, 13:06

Kuolevaisten tapa haudata asioita, jotka eivät olleet näiden kanssa samaa rotua tai samalla älytasolla oli outoa. Susi oli kuitenkin loppujen lopuksi vain eläin, joka mätänisi ja maatuisi yhdeksi maan kanssa ajan kanssa. Sen lihasta muut eläimet saivat ruuan, niin miksi haaskata sitä hautaamalla täysin syömäkelpoinen liha? Ei sillä, että Maurus söi mitään kiinteää kuin muodollisuuden vuoksi, mutta se oli yksi asia, joka ihmetytti demonia aina välillä. Tietenkään hän ei antanut sen näkyä kasvoillaan. Vielä oudompaa oli, että Rosalba halusi palvelijoittensa erikseen tekevän sudelle haudan tai hautaamisrituaalin, mikä ikinä se nyt olikaan. Eihän demonina sellaista kovin usein todisteltu. Maurus kuitenkin nyökkäsi naisen sanoihin. "Haluatko, että siirrämme sen jo valmiiksi johonkin, johon se on hyvä haudata?" hän tiedusteli. Tietysti hän voisi ihan hyvin jättää ruumiin siihen, josta palvelijat sen joutuisivat noukkimaan.
Sitten Rosalba siirtyi itse oikeaan aiheeseen ja pohti, mitä halusi mahdolliselle viholliselle tehtävän. Tämä totesi, että alaisille demonit saisivat tehdä minkä tarpeksi näkivät, mutta itse pääruuan tämä halusi pöytäänsä elävänä. Maya pienesti pärskähti taustalla, joka sai veljen katsahtamaan sisareensa. Nainen vain katsoi muualle ja niin Maurus jatkoi kuuntelemistaan. Kun syyllinen olisi Rosalballa demonit olivat vapaita sopimuksestaan. Tietenkään Maurus ja Maya eivät olleet vaatineet toiselta palkioksi paljoa, mutta Maurus tunsi pienesti vastuuta siitä, että nainen oli palkannut hädässä demoneja suojelioikseen. "Kuten käskette", Maurus totesi naiselle rauhallisesti ja mietti hetken ohjeita sekä sitä miten heidän tulisi nyt edetä. Tällöin Maya astui hänen takansa lähemmäksi Rosalbaa.

Naispuolinen demoni tuli aivan Rosalban viereen, pienesti kumartuen tämän puoleen ja toi kätensä emäntänsä kasvoille. Vihreät silmät loistaen Maya katsoi suoraan Rosalban omiin kauniisiin silmiin. "Kunhan muistat, että ensikerralla elä palkkaa alaiseksesi demoneja, olit onnekas, ettemme syöneet sinua", hän sanoi kasvoillaan hyytävän hymy. "Kunhan vitsailen", Maya sanoi ja päästi yhtä nopeasti irti toisen kasvoista. Pienesti kikattaen nainen muuttimuotonsa keihääksi, jonka Maurus nappasi käteensä. "Maya on oikeassa, kaikki demonit eivät välttämättä ole palkittavissa tai hallittavissa, jos koskaan tarvitset suojelusta, niin hae sitä saman rotusiedustajalta" Maurus neuvoi rauhallisesti ja pienesti hymyili muodollisuuden vuoksi. Hänen kasvoillaan hymy kuitenkin jäi melko jäykäksi.

//Mites me nyt oikeen edetään tästä tämän vihollisen nappaamisella? Timeskip, vai saako Rosalba jonkun heurekan ja toteaa, et lähdenkin mukaan wuhuu XD//
Mori
 

Re: Reach to Shadows, My Dear

ViestiKirjoittaja cardea » 02 Kesä 2019, 19:24

Rosalba ravisti päätään. Ei demonin kannattanut tuhlata aikaansa siihen, kun heillä oli työmiehiä samaan. Sen sijaan hän halusi kaksikon keskittyvän johonkin olennaisempaan. Mayan pärskähdys sai Niketan hieman kohottamaan kulmaansa. Mukavaa, että hänen vihollisistaan oli edes hupia jollekulle... Käskynsä annettua Rosalba katseli kaksikkoa kunnes Maya astui yllättävän lähelle. Rosalbasta tuntui, että demonit olivat lähes koko ajan pitäneet häneen etäisyyttä. Hän itse suorastaan suosi sitä, sillä hän joutui sietämään koskemista, joka ei tuottanut hänelle iloa. Hän oli kuitenkin tottunut siihen ja kun demoni toi kätensä hänen kasvoilleen, Rosalban ilme ei värähtänyt. Ei edes kun hänelle muistutettiin demonien vaarallisuudesta. Silloin hän ehkä hieman kohotti kulmaansa hyytävälle hymylle. Lähes yhtä nopeasti Maya kuitenkin irrotti otteensa ja astui kauemmas kertoen vain vitsailleensa ja sitten muuttuen keihääksi, joka kieltämättä oli tehokas tapa lopettaa keskustelu siihen. Hän käänsi katseensa Maurukseen, joka omalla tavallaan muistutti demonien vaarasta. "Ihmisethän ovat vain kykeneviä hyvään ja aina ennakoitavissa... Enkä minä ikinä kuvitellut voivani hallita teitä. Tiesin vain, että teidän palkkaamisenne oli teko, jota kukaan ei odottanut. Ettekä te ole ensimmäiset demonit, joiden kanssa olen asioinut. Voisin myös sanoa, että en suosittele muita kurtisaaneja työn antajia. He olisivat venyttäneet tätä sopimusta niin pitkään kuin mahdollista", Rosalba totesi ja tunsi syvällä sisimässään pientä ärtymystä. Hän ei ehkä ollut vuosisatoja vanha tai näyttänyt siltä kuin elämä olisi antanut hänelle oppeja ihmisten ja muiden olentojen luonteesta, mutta hän tiesi kyllä hyvin mitä riskejä oli ottanut. Hän ei tarvinnut keihästä kertomaan sitä itselleen. Nainen ei kuitenkaan sanonut mitään. Ärsytyksen ja vihan peittäminen olivat niin vahvasti osa sitä, mitä hän teki ettei hän edes ajatellut asiaa enempää.

"Huolehtikaa vain sopimuksen täyttämisestä ja oikeastaan, minä en halua edes nähdä tekijää. Tappakaa tai älkää, mutta tehkää selväksi, että minun rauhaan jättämiseni on paras päätös, jonka he ikinä tulevat tekemään", Rosalba sanoi kääntäen selkänsä demonille sekä keihäälle ja lähti kohti kartanoa. Hän viittoi palvelijoita ruumista kohden käskien näiden haudata olento. Hän kaipasi itse viiniä, sillä hän tunsi päänsäryn alkavan silmiensä takana. Hän halusi kaiken vain loppuvan. Hän oli lopen kyllästynyt varomaan mitään tai ketään. Lisäksi hänen täällä olonsa oli tulonmenetystä, joka oli tuomassa häntä aina lähemmäs mukavia eläkepäiviä. Hän oli antanut asian hoidettavaksi muille ja nyt hän voisi vain odottaa tuloksia.
RosalbaNessaNiketaDiana
cardea
Porvari
 
Viestit: 900
Liittynyt: 02 Loka 2015, 16:35

Re: Reach to Shadows, My Dear

ViestiKirjoittaja Mori » 03 Kesä 2019, 09:41

Rosalba totesi, ettei ollut koskaan edes kuvitellut hallitsevan demoneja siihen Maurus nyökkäsi vain lempeästi katsellen emäntäänsä. “Tietenkään”, hän sanoi ja katseli, kuinka nainen oli ärtynyt Maya sanoista. Keihäs hänen kädessään helisi ja Maurus tiesi, että Maya nauroi. Siinä ärtymyksen esikuvaa katsellessa Rosalba sanoi, että heidän tulisi vain hoitaa sopimusloppuun ja tekisivät he sitten mitä ikinä, kunhan sopimus saataisiin tehtyä. Maurus nyökkäsi ja katsoi, kuinka nainen vielä käveli pois, kunnes otti nopean lähdön emäntänsä pihalta.
Mauruksen ei kauaa tarvinnut etsiä, sillä hänen näkönsä ja vauhtinsa oli kaukana ihmisten kantavuudesta. Hän oli jäljittänyt vihollisen alaiset ensimmäisenä ja löytänyt näiden leirin läheltä Rosalban maita. Alaisilta demoni oli saanut vastaukseksi mistä löytää ison kihon, henkiin hän oli jättänyt alaiset, mutta sitonut nämä yhteen nippuun ja tipauttanut lähimmälle kylälle. Siitä demoni oli odottanut yön tuloa ja luikkinut läheiseen kylään, jossa vihollinen kuulemma yöpyi. Demonien rodun lailla hän pysyi varjoissa ja hitaasti ilmestyi vihollisen huoneeseen. Maurus vangitsi vihollisen onnistuneesti ja oli varmaan siinä samalla säikyttänyt puolikuoliaaksi.

Hän nappasi vihollisen yön turvin mukaansa ja kiisi tuo mukanaan kohti Rosalban sijaintia. Siinä yöllä Maurus asetteli pelosta kalpean vihollisen kiinni Rosalban oven eteen ja nappasi yhden kukan, jonka laittoi kuin koristeeksi tärisevän henkilön korvan taakse. Hän kumarsi talolle ja katosi sisarensa kanssa yön suuhun. Sopimus oli täytetty ja demonit olivat vapaita taas jatkamaan.

//Sairaan nopea ja lyhyt lopetus, kiitos pelistä :)//
Mori
 

Edellinen

Paluu Vanhametsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron