Kirjoittaja Mori » 05 Marras 2017, 14:51
Aamuherätykseen ei kulunut kovin kauaa. Maurus sitä paitsi oli täysin tottunut odottamaan. Hän oli jo muutenkin sen verran iäkäs, ettei aika merkinnyt hänelle paljoa. Hän odotti sen verran mitä kukin yksilö tarvitsi toimittaakseen tarpeensa ja hän jatkoi eloaan. Kartanon keittiössä kilahti kello. Maurus kuunteli kuinka keittiön elämä alkoi nopeutumaan. Astiat kilahtelivat ja tekivät kartanosta elävämmän. Maurus toki suosi enemmän metsää ja luonnon ääni kuin talon sisäisiä ääniä. Kuitenkin sivistyksen kanssa vuorovaikutuksessa oleminen on hyvää vaihtelua, vaikka se olisikin hyvin äänekäs.
Pian nuorehko paljelija kiidätti aamiaistarjotinta käsissään kohti Rosalban huonetta. Tämä pysähtyi Mauruksen kohdalla, jolloin demoni avasi silmänsä ja katsoi palvelijaa silmiin, kun tämä toivotti huomenta. Mies nyökkäsi ja palvelija koputti ovea sen jälkeen. Ennen oven avaamista palvelija vielä vilkaisi Maurukseen, joka nyt tuijotti toista silmä tarkkana. Ohikulkijalle se saattoi vain näyttää tuijotukselta, mutta Maurus tarkkaili palvelijan jokaista elettä, lihaksien liikkeitä sekä jopa toisen hengitystä. Hän etsi merkkejä käyttäytymisestä. Hän tutki toista murto-osa sekunnissa, kun tämä livahti nopeasti huoneseen. Keskustelu huoneessa oli normaali, jokainen hengenveto ja sanojen väliss olevat taot kuulostivat normaaleilta. Maurus ei ainakaan tässä palvelijassa kokenut mitään epäiluttävää. Eikä tarjottimella olevat asiat tuoksahtaneet tai näyttäneet mitenkään epäilyttäviltä. Aamiainen oli siis turvallinen, eikä Maurus kokenut tarvetta keskeyttää toisen aamiaista.
Rosalba kuitenkin huomasi hänet ja toivotti hänelle huomenta. "Hyvää huomenta neiti Rosalba. Kuinka mahdoitte nukkua yönne?" Maurus kääntyi ja kysyi pienen kumarruksen kera. Hitaasti pitkähkö mies liikkui ovesta sisään ja katsoi palvelijaa, joka tunsi hänen katseensa niskassaan. "Mitä yöhön tulee, se oli hyvin rauhallinen", Maurus aloitti raportin ja katsoi palvelijaan merkittävästi. Tällöin tämä hätkähti hieman ja ymmärsi poistua huoneesta siksi aikaa, kun mies raportoisi neidille yön tapahtumat. Oven painautuessa kiinni Maurus käänsi katseensa Rosalbaan. "Yö oli todellakin hyvin rauhallinen", hän vielä painottu, mutta veti sitten takkinsa suojista esiin viinipullon. Mies piteli sitä käsissään kevyesti. "Joku leikkii meidän kustannuksellamme", hän aloitti hymyillen pienesti. "Löysimme tämän pullon yöllä kirjastosta ja oletimme, että se oli jäänyt teiltä kesken. Tietysti mietimme, miksi sitä ei oltu korjattu pois, kerta se lojui yksinään kirjastossa", Maurus selitti rauhallisesti ja ojensi sitten kätensä pyytäen eleellään Rosalban tyhjää vesilasia. Hän otti lasin ja hitaasti valuutti pullon tumman nesteen lasiin. Punainen veri oli voimakkaamman hajuinen, kun se oli lojunut siinä jo hetken. Se oli paksumpaa ja tummempaa. "Kuten näet ja varmaan haistat, se on verta", demoni vielä selvensi ja katsoi lasissa olevaa tummaa nestettä. "En tiedä mitä leikkiä täällä joku harrastaa, mutta hän selkeästi kokeilee rajojaan", Maurus totesi ja silloin miehen demoninen huvittuneisuus paistoi tämän kasvoilla. Se kuitenkin oli hyvin nopeasti poissa.
"Teidän ei kuitenkaan tarvitse huolestua tästä, karsimme hyvin pian häiritsijät talosta", Maurus ilmoitti. Hänellä oli suunitelma, mutta tänään hän seuraisi Rosalbaa koko päivän ja tutkisi jokaista palvelijaa. Oli myös hyvin mahdollista, että mahdollinen tekijä teki työtä kauempaa kuin talossa, mutta tällä oli talossa sanansaattaja sekä toimittaja, joka teki työt tämän puolesta.