TULTA MUNILLE

Vanhametsä on alue Quinn metsässä, joka on täysin kuollutta. Tällä alueella ei kasva mitään. Maa on pelkkää tomuista, tamppautunutta multaa. Suuri, karu alue on täynnä pystyyn kuolleita, kivanlahoavia puita. Vain harva olento viihtyy tällä alueella. Väitetään, että metsä on kuollut magian vaikutuksesta. Musta magia olisi kuihduttanut tämän osan metsää, johtuen velhojen salaseurojen tapaamisista aikanaan.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Elo 2010, 16:55

Pumpkin

Pumpkin oli päätöksensä tehnyt veljensä suhteen. Belialin todetessa naaraan löytävän veljensä, hymähti Pumpkin pienesti. Naaras eipäili sitä suuresti, mutta ainahan saattoi tulla yllätyksiä matkaan. Mutta nyt, tuo päätti sivuuttaa veljensä ja keskittyä urokseen, joka oli saanut naaraan tuntemaan tunteita, joita tuo ei edes uskonut omistavansa.
Uros kertoi vieneensä oraakkelin ainoan sielunpeilin. Naaras katsoi suoraansanottuna järkyttyneenä nuorta urosta. Maailmanpelastaja luonne huusi säälimään viimeisen silmänsä menettänyttä jättiä, mutta kerta tuo oli täysi kusipää, ei Pumpkin antanut periksi. Näköelimen menettäminen oli oikein itseriittoiselle vanhimmalle, oppisihan kunnioittamaan tai ainakin varomaan nuorempaa sukupolvea, joka tulisi vielä joskus syrjäyttämään rapistuvan vanhuksen.

Belialin seuraavat sanat saivat naaraan hymähtämään pienesti.
"emmeköhän me osaa häntä varoa" Pumpkin totesi. Totta kai oraakkeli tuisi vielä joskus nuoren uroksen perään kostoaikeissa - mikäli niinkin säälittävään tekoon lähtisi - eikä Belial tuntunut olevan niitä henkilöitä, jotka välittivät omasta hengestään. Joten oraakkelin piti löytää toinen tie kostaa nuoremmalleen.
"Jos pysyttelemme ihmisten joukossa, olemme hänen saavuttamattomissaan" Pumpkin huomautti, olematta kuitenkaan varma oliko asia näin. Mikäli oraakkeli halusi heidän kimppuunsa, tarvitsisi tuo kuolevaisen muotonsa. Tuskin vanhus lähtisi koko kylää tuhoamaan vain koston tähden, halusihan tuo säilyttää tietyn tasapainon tässä maailmassa.

Belial ilmoitti pääsevänsä kohta pystyyn. Naaras nyökkäsi pienesti ja nousi itse jo ylös. Pumpkin ei tiennyt olisiko Belial tarvinnut apua, mutta uskoi tuon olevan sen verran ylpeä olento, ettei hyväksynyt apua näin arkisessa toimessa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Elo 2010, 18:02

Pumpkin

Vihdoin Belial nousi ylös, vaivalloisesti, mutta kyllä tuo tolpillaan pysyi. Pumpkin hymyili pienesti ilosta, nähdessään kumppaninsa nousevan omin avuin. Se meinasi sitä, ettei tuo ollut luovuttanut. Pumpkin ei antaisikaan tuon luovuttaa. Naaras oli jo sen verran kiintynyt urokseen. Kuten oli jo käynyt ilmi.
Käsky kävi palautua kylälle. Pumpkin nyökkäsi pienesti ja lähti kävelemään Belialin rinnalla, antaen tuon johdattaa menoa. Pumpkin ei yhäkään osannut suunnistaa tässä valtakunnassa, joten antoi mielellään sen tehtävän Belialille.
"Olen varma että he kaipasivat sinua yhtä paljon mitä sinä oikeasti heitä" Pumpkin totesi Belialin viimeiseen huomautukseen, virnistäen pienesti.

Matka sujui rauhallisesti ja hitaasti. Mitään kiirettä ei pidetty ja yö oli ehtinyt pitkälle, kun kaksikko saapui metsän reunoille. Reunoilta saattoi nähdä tunun turvallisen ihmisten kylän, joka oli vielä hereillä. Moinen näky lämmitti sydäntä.
Matka jatkui kylälle, mistä kaksikko etsi rauhallisen paika alkaa hoitamaan yhteenotossa syntyneitä ruhjeita.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Edellinen

Paluu Vanhametsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron