Kun aurinko on puoliunessa...


Vanhametsä on alue Quinn metsässä, joka on täysin kuollutta. Tällä alueella ei kasva mitään. Maa on pelkkää tomuista, tamppautunutta multaa. Suuri, karu alue on täynnä pystyyn kuolleita, kivanlahoavia puita. Vain harva olento viihtyy tällä alueella. Väitetään, että metsä on kuollut magian vaikutuksesta. Musta magia olisi kuihduttanut tämän osan metsää, johtuen velhojen salaseurojen tapaamisista aikanaan.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ma Touko 09, 2011 10:54

Kun aurinko on puoliunessa...

Lasse

Vauhdin hurma olisi vienyt kenet tahansa mukanaan, jos olisi päässyt roikkumaan Lassen olkapäällä vaikkapa pienenä ötökkänä tuon juostessa ja loikkiessa puiden lomista karkuun omia demoneitaan. Huppu peitti arpisia kasvoja, mutta vaaleansiniset silmät löysivät aina kohdan, johonka kannatti loikata, ja jossa olisi tarpeeksi vakaa pohja että pääsisi käyttämään jalkojen voimia.
"Juokse juokse pikku-Lasse, jalkasi kantavat vielä. Juokse juokse pikku Lasse, et sä pakoon pääse meitä.", laulu kantautui hiljalleen Lassen tarkkoihin korviin, ja vaikka laulu kuullostikin aivan nuorten lasten hippaleikkilaululta, niin sitä se ei juuri nyt ollut. Lauluääni oli matala ja särisevä, siinä oli metallinen ja kaliseva sävy. Lasse ei edes tahtonut nähdä laulajaa, hänelle riitti ääni. Mutta mitä nopeammin hän juoksi, sitä lähempänä se kuullosti olevan, laulaja oli oikeassa, hän ei pääsisi karkuun! Ja kun hän viimein pysähtyisi, olisi tämä hippaleikki hänen kohdaltansa ohitse, häntä odottaisi vain painajaiset ja kauhuntäytteiset hetket, kun hänen psyykkeensä jälleen kerran repisi itseänsä kappaleiksi.

Lassen varpaat olivat osuneet märkään oksaan maassa tuon yrittäessä tehdä vauhdikasta superloikkaansa taas. Tottakai se luiskahti jalan alla, ja pojan hyppy suuntautui suoraan alaspäin, pientä rinnettä alas. Mukkelis makkelis, sammaleet ja viimesyksynä alas varisseet neulaset sekä lehdet saivat kyytiä Lassen kieppumisen myötä. Tuo haki taas jalansijaa, ja sen saadessaan, loikkasi märästä kieputuksestaan viimein irti. Samalla hän törmäsi johonkin, ja sekös hänet sai paniikkiin!
"Irti! Minä en halua!", tuo huusi ilmoille samantein, luullen joutuneensa äskeisen, häntä jahtaavan mielikuvansa kynsiin. Ei käynyt edes mielessä nousta ylös, hän vain peitti päänsä valmiiksi ohuilla käsivarsillansa, painaen samalla huppua hiukan alemmas ettei kasvoihin saisi yhtäkään ylimääräistä osumaa. Jalat olivat muuttuneet hyytelöksi pelon voimasta, hän ei voinut enää loikata tai juosta, ainoa asia mitä hän saattoi odottaa oli tuleva selkäsauna...

[[Vapaa liittyminen \o ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 705

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti Ke Touko 18, 2011 9:45

Lucanya

Vanhassametsässä Luca ei ollut käynyt pitkiin aikoihin. Eikä toisaalta ihmekään, eihän se mukavantuntuinen paikka ollut. Häntä kuitenkin kiinnosti ja jotenkin kiehtoikin omalla tavallaan harmaasävyinen, synkkä metsä. Blondi tuntui olevan suorastaan vastakohta moiselle, mutta kuten sanotaan, vastakohdat täydentävät toisiaan. Neitokainen arvosti tietenkin luontoa ja tuo halusi selvittää, oliko metsässä minkäänlaista elämää.

Lucanya istahti alas mättäälle, josta tuon takaa avautui pieni kumpare. Haltia oli keräillyt retkensä aikana mukaan taipuisia pajuja, kauniita lehtiä, ynnä muuta mukavaa, joita voisi liittää hänen koruihinsa. Tässä metsässä sai ainakin olla rauhassa. Lucaa ei pelottanut, vaan tuo otti tyynesti pussukastaan koristekiviä ja alkoi näpräillä samalla kun uppoitui tyystin ajatuksiinsa ja tuntui kuin ympärillä ei kuulunut tai näkynyt yhtikäs mitään.

Lucanya alkoi hyräillä jotakin laulua itsekseen, mutta piankos se keskeytyi, kun tuo tunsi jonkun tärähtävän vasten tämän selkää. Blondi hätkähti säikähdyksestä ja katsoi taakseen. Tuo joku aneli päästämään jotakuta irti hänestä...? Eihän Luca ollut tuohon edes koskenut. Lucanya heitti kädestään keskeneräisen korunsa syrjään ja pikaisesti mittasi toisen katseellaan. Tuo oli poika ja oli hyvin peloissaan.
"Tuota... Oletko kunnossa? Ei täällä ole ketään muita, enkä minä tee sinulle pahaa." Luca sanoi tyypillisellä, enkelimäisellä lempeällä äänellään, josta erottui myös pieni huolestunut sävykin. Blondi ei uskaltanut toiseen tarttua, jos tuo hätääntyisikin liikaa. Sen sijaan tuo piti katseensa pojassa, vaikka olisi vain halunnut raottaa toisen käsiä tämän kasvojen edestä.

//Jeah! Täältä tullaan! :D//
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ke Touko 18, 2011 10:13

Lasse

Lassen hiljaisen uikutuksen läpi kuului ääni, lempeä ja kaunis. Mutta Lassen mieli väänsi tuon myös petolliseksi ja kavalaksi. Poika nosti varovaisesti katsettansa, hän ei tahtonut nähdä mikä hirviö häntä koetti huijata, vaan että oliko hänellä pakomahdollisuutta. Kun Lasse sai viimein kurkattua huppunsa alta, tajusi än ettei kyseessä ollut hirviö, vaan haltia. Mikä sai tuon kauniin äänen vain tuntumaan huiputtavammalta, haltioihin hän ei voinut luottaa enää! Hillitön tärinä kuitenkin alkoi, Lassen nousten varovaisesti kontillensa, katsoen yhä tumman hupun piilosta toista. Vai ei ketään muita... Lasse katsoi ympärillensä, kääntäen päätänsä ympäriinsä miltein kuin pöllöt, ja palauttaen katseen tuohon. Tuohan oli ollut oikeassa! Lasse nielaisi vielä, nostaen toisen jalkansa kyykkyyn, ja katsoen sitten uudemmin haltiaa.
"Mitä... Miten päädyit tänne?", Lasse lopulta uskaltautui kysymään, nostaen toisenkin jalkansa niin että hän pääsi kyykkimään. Pojan oli pakko varmistaa, että kyseessä oli oikea lihaa ja verta oleva henkilö, eikä vain yksi hänen harhoistansa. Oikeat henkilöt kun jotenkin karkoittivat hänen harhansa, vaikkakin vain hetkeksi... pieni hetki ilman pelkoa teki vain hyvää, vaikka hän ihan yhtä lailla pelkäsikin näitä oikeita asioita. Lasse nosti huppuansa aivan pikkuisen, että näkisi paremmin, yhdellä toimivalla silmällä ei paljoa varjoista nähty, jos sen parina oli sumeasti kaiken näyttävä kaksoiskappale.

[[a WOOHOO \o/ ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 705

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti To Touko 19, 2011 8:21

Lucanya

Tärinänsä lomasta poika kurkisti ja näki Lucan. Blondi itse ei vain nähnyt kunnolla toisen kasvoja, mutta tämä odotti silti hiljaa paikoillaan. Toinen sai itsensä kontilleen, vaikkakin oli yhä peloissaan. Pojan tiivis katse pysyi lähes koko ajan haltiassa, joten Lucanya erotti ainakin toisen silmät. Poika kysyi kummallisen kysymyksen näin heti alkuun.
"Olen kävellyt täällä jo jonkin aikaa... Sitten päätin istahtaa tähän hetkeksi." Lucanya vastasi kummallisuudesta huolimatta. Toinen uskalsi jo huppuaan vähän siirtää syrjään kasvojensa edestä.

Kuka kumma tämä poika oikein oli? Ja miksi tuo pelkäsi niin pahasti ja mitä tai ketä? Uteliaat kysymykset täyttivät väkisinkin Lucan pään, mutta blondi piti ne vielä syrjässä. Hän ei myöskään odottanut näkevänsä noin nuorta täällä päin. Yleensä nuo viettivät kavereiden kanssa aikaa keskenään.

//ja lyhyttä pukkaa heti alkuun.. eijei :<//
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Pe Touko 20, 2011 10:13

Lasse

Kävellyt jonkin aikaa ja sitten istahtanut... Ei sitä lasse ollut ihan kysymyksellään tarkoittanut, mutta kuitenkin. Tuo oli aika selkeä merkki siitä että tyttö oli joko äärimmäisen taitavasti kudottu mielen ansa tai sitten ihan lihaa ja verta. Ainut tapa ottaa siitä selville! Lasse ponkaisi jaloillensa, vetäen toisella kädellä hupun taas alas, ja jäi sekunniksi paikoillensa. Kohta hän lähti taas liikkeelle, ottaen askeleen pari lähemmäs tyttöä ja ottaen tuota samalla kädestä hetkeksi kiinni, nostaen silmiensä tasalle ja törkkästen sormen päällä pari kertaa. Todellisuus iski viimein takaisin, tuo oli oikea! Poika päästi sähähtäen irti ja loikkasi taaksepäin.
"Olet aito!", tuo hihkaisi, osittain peloissaan ja osittain innoissaan. Harvoin hän tapasi muita, ja vaikka yleensä välttelikin muita, niin nyt tuon läsnäolo karkoitti painajaiset. Kohta ne palaisivat tietysti, mutta pieni hetki teki terää.
"Kai olet aito?", puolipeikko vielä varmisti, nostaen taas huppua katsoakseen tyttöä tarkemmin paremmalla silmällään. Eihän tuo vastaus siis paljoa totuutta muuttaisi, mutta pakkohan se oli varmistaa vielä. Huppu vedettiin taas silmille, ja Lasse päästi helpotuksen huokauksen.

[[Samaa täällä päässä x'D ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 705

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti Su Touko 22, 2011 8:49

Lucanya

Poika nousi äkisti ylös ja hetken kuluttua tuli Lucaa lähemmäksi ja yllätykseksi tuo tarttui toista kädestä. Ennen kuin neito ehti mitään kysyäkään tai älähtää, sormenpäillä tunnustelun jälkeen ote kädestä oli jo hellittänyt. Poika hehkutti Lucan olevan aito, totta kai hän oli! Haltia oli hämmentenyt toisen käyttäytymisestä, tuo kallisti päätään nuoremman varmistassa asiaa kysymällä.

"Olen. Ihan aito haltia." Lucanya vastasi ja viimeistä lausettaan sanoessa tuo hymyili pienen virneen kera. Hän istui yhä paikallaan katsellen tuota kummallista poikaa.
"Oletko eksynyt?" blondi kysäisi, kuin vinkaten toista kertomaan, mikä sai hänet kysymään moisia kysymyksiä. Oliko tuo elänyt koko elämänsä metsässä niin, että Lucanya oli hänen ensimmäinen humanoidi? Vai tuo oli kenties aikaisemminkin tavannut Lucan kaltaisia, mutta aikaväli on vain ollut pitkä, joten pojasta tuntui se sitten uskomattomalta. Toinen nimittäin vaikutti ihan erakolta.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Su Touko 22, 2011 9:18

Lasse

Haltia, aito haltia. Poika ei tiennyt iloita vai kauhistella. Haltiat olivat kuitenkin ilkeää sakkia, mutta toisaalta, oli pitkä aika kun hän viimeksi oli törmännyt kehenkään. Joten kai se oli ilon asia. Mieluummin ilkimyksen kanssa kuin aivan yksin, vai mitä?
"Eksynyt? Metsään? Enhän minä...", poika aloitti, mutta kohti loppua mutisi hiukan. Lasse ei ollut koskaan eksyksissä, hän pystyisi elämään missä ikinä tahtoikaan, kunhan oli kaukana muista elollisista. Tosin silti näiden tapaaminen näin äkkiseltään oli kyllä myös piristävä kokemus, vaikka - myönnetään - aika erakko olikin. Lasse nousi ylös seisomaan, koettaen pudistaa tummasta viitastansa neulasia ja sammaleesta. Käsi tuli tumman viitan kätköistä jälleen, ja pyyhkien kaikkea sotkua pois, vaikka osa olikin pienen kosteuden takia pahasti juuttunut.
"Minä en koskaan eksy. Koska selviän missä tahansa, ja se on ainut asia mitä tarvitsen.", tuo vielä jatkoi, nypäten yhden risun hupustansa. Jostain kuului rasahdus, ja Lasse säpsähti heti, kyyristyen osittain ja yrittäen katsoa rasahduksen suuntaan. Kun reitti oli selvä hän uskalsi suoristautua hiukan.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 705

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti Ma Touko 30, 2011 3:18

Poika ei näyttänyt reagoivan mitenkään pahasti, muttei iloistunutkaan kuullessaan Lucan olevan haltia. Parempi niinkin, kuin että toinen olisi paennut. Nuori aloitti ensin vastaamisensa blondin kysymykseen, mutta loppu jäikin kuulematta ja haltia ei oikein tiennyt, miten suhtautua. Olihan poika sen kieltänyt, ettei ollut metsään eksynyt.

Toinen alkoi puhdistella itseään kaikesta metsästä tarttuneista kasveista. Luca vaihtoi istuma-asentoaan, eikä oikein tiennyt, pitikö tässä nyt myös seistä. Hän kuitenkin pysyi nyt aloillaan. Poika varmisti tällä kertaa sujuvammin, ettei ollut eksyksissä nyt, eikä koskaan muulloinkaan. Sen kuuleminen helpotti osittain Lucan tilaa.
"Oletko sitten elänyt koko ikäsi metsässä?" Luca kysyi, kun ei muutakaan oikein keksinyt. Paras oli kysellä toiselta asioista, joihin tuo tiesi varmasti vastauksen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ti Touko 31, 2011 12:39

Lasse

Ja toinen se vain istui aloillaan. Ihan hyvä vain, Lasse ei ollut äkkinäisten liikkeiden suurimpia ystäviä, ja yksikin väärä liike olisi saanut hänet pomppaamaan suoraan kattoon - tai no, taivaisiin - ja pakenemaan paikalta pää kolmantena jalkana. Toinen jatkoi kyselyään, Lassen viimein saadessa viimeisenkin näkemänsä risun pois.
"Metsässä? Minä asun missä huvittaa. Metsä, ranta, vuoret, kalliot, joenvarret. Olen jatkuvasti liikekannalla, vaikka pysyvän pesän olenkin tehnyt, niin liikun silti enemmän ulkosalla...", Lassen ääni hiljeni taas viimeisen sanan kohdalla hiukan hämmentyneemmäksi. Haltiahan oli miltein saanut selville että miksi hän oli jatkuvasti liikeessä. Tosin ei sillä väliä ollut, hyvähän tuon oli varmaan tietää, millaisen sekopään kanssa olikaan tekemisissä.
"Tosin talvet pysyn luolassani. Ei parane mennä ulos paljoakaan, jäädyn vielä jonkin puunoksalle ja jään variksien ruuaksi. Tai erittäin hyvällä tuurilla korppien. Kunhan en naakkojen, niitä en tahdo ruokkia."

[[Ah, miten runollisesti kuvasitkaan elämääsi Lasse... not. ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 705

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti Su Kesä 12, 2011 5:21

Lucanya

Blondi nyökkäsi pari kertaa pojan kertoessa, että tämän elämä keskittyi luontoon ja se oli hänen kotinsa. Toisen vastaaminen oli nyt rohkeampaa, josta Luca oli hyvillään. Toinen myös mainitsi ja ihan omasta aloitteestaan, miten eli talvisin. Vaikka hän puhuikin, että saattaisi päätyä lintujen ruuaksi kylmään kuoltuaan, ei se haltiaa mitenkään järkyttänyt. Sillä tottahan se oli, ja oli hyvä, että poika tajusi sen seikan iästään huolimatta. Talvella tosiaan kannatti pysytellä vaikka luolassa suojassa kaikelta, etenkin siltä kylmyydeltä.

"Olet oikeassa. Luonnossa on hyvä asua, oli sitten mikä vuodenaika tahansa." blondi tokaisi silittäen sammalta vierellään.
"Onko sinulla muuten nimeä? Minä olen Lucanya Vendethiel, mutta voit kutsua Lucaksikin." haltia kysäisi ystävällinen ilme kasvoillaan.

//Hahhah :D//
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ti Kesä 14, 2011 1:05

Lasse

Lasse kallisti päätänsä toisen puhuessa luonnosta, ja miltein jo hymyillen, ainakin suupielissä nytkähti jo kerran pari. Lasse ei ollutkaan hymyillyt pitkään, pitkään aikaan, eikä aikonut nytkään hymyillä, suupielet lopettivat nykimisensä ja laskeutuivat takaisin normaaliin asentoonsaa. Luonnossa asumisen ihanuutta tajusi harva, sen ihanaa rauhaa ja hiljaisuutta, vapautta ja rajoittamattomutta. Haltia sitten meni kysymään Lassen nimeä, esitellen itseänsä Lucaynyaksi. Lasse kallisti päätänsä, kun toinen lyhensi nimensä Lucaksi, sehän oli ihmisen nimi!
"....Lasse.", arpinaama totesi hiljaa, kadoten sitten jälleen hiljaosuuden syövereihinsä vähäksi aikaa, mutustellen poskensa sisäpintaa. Teki mieli kysyä toisen poikamaisesta, ihmisen lempinimestä.
"Miksi Luca? Miksi sellainen lempinimi? Saat ihmisrakastajan maineen.", tummempi kaksikosta lopulta kysyi, hän harvoin kysyi asioita toisista mutta uteliaisuus iski liian lujaa takaraivossa omaa tahtiansa, ja vaikka Lasse olikin huono tottelemaan, hän suostui tällä kertaa tanssimaan uteliaisuutensa pillin tahdissa.

[[Olipas pätkää, anteeks ^^' ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 705

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti Ke Kesä 15, 2011 7:58

Lucanya

Blondi huomasi pojan omituisen ilmeen, ei ollut varmaa, hymyilikö kenties toinen vai ei. Hymyä ei tullut, mutta lähellä huulien kaartuminen kuitenkin oli.
Lucanya säväytti jälleen kiitollisen hymynsä kuullessaan toisen nimen. Se oli tavallinen ja yksinkertainen.

Haltian kulmat nousivat hiukan yllättyneinä. Lasse oli kysynyt toisen lempinimestä, joka tuon mukaan antoi ihmisrakastajan maineen. Blondi naurahti, hän ei ollut koskaan kuullut vastaavaa. Ei sillä, että se olisi kuulostanut tyhmältä, vaan se oli otettu toisesta näkökulmasta.
"Monet muut ovat sanoneet sen kuulostavan liian poikamaiselta minulle, mutta entä sitten? Pidän siitä nimestä koska... Veljeni kutsui minua aina niin." Lucanya kertoi ja sanoi viimeisen lauseen vaimeasti.
"Ihmisrakastaja? Ei, en minä heitä suorastaan rakasta, minulle kaikki rodut ovat tasa-arvossa, sillä olenhan puolueeton." blondi jatkoi iloisempana.

//Eipä tää miullakaa mikää romaani oo :'D//
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ti Kesä 21, 2011 9:26

Lasse

Mokoma meni nauramaan hänelle! Lasse mutristi huuliansa, ja huupunsa piilossa myöskin kurtisti kulmiansa, tuhahtaen pienesti. Lassea kun ei oltu erityisen hyvällä tilanteentajulla pilattu, tai toisten olentojen ymmärtämisen taidolla siunattu, ei hän ymmärtänyt mitä hauskaa tässäkin oli. Luca sitten kertoi, että se oli poikamainenkin, ja Lasse pyöräytti silmiänsä.
"Sen kyllä huomasin... Ja outo veli sinulla, jos kutsuu sinua ihmisen nimellä, jos et kerta sellaisten parissa elä.", tuo mutisi, raaputtaen hiukan kaulaansa väsähtäneesti. Ja jälleen häneltä jäi se pieni seikka huomaamatta, että hänen ei ehkä pitäisi sanoa noin, varsinkin kun puheenaiheena oleva henkilö - oletettavasti - ei ollut enää läsnä. Tosin koska Lasse olisi näitä tajunnut.

Kohta tuli se iänikuinen virsi tasa-arvosta ja rauhasta, joka kummallista kyllä kuului vain yksilöiltä, ei massoilta. Lasse nyrpisti nenäänsä, tasa-arvo ei kuulunut hänen elämäänsä, eikä hän sitä kannattanutkaan erityisemmin. Hän ei ollut kenenkään kanssa yhdenvertainen, hän kuului jokaisen rodun hierarkian alapuolelle. Lucan julistaessa olevansa puolueeton, pudisti Lasse päätänsä epäuskoisena.
"Puhdasrotuset eivät voi olla kokonaan puolueettomia. Sydän kallistuu aina hiukan omaa rotua kohtaan, ellei ole tullut petetyksi.", Lasse murahti, rapsuttaen tällä kertaa toiselta puolelta kaulaansa. Hän tarvitsisi kyllä kylvyn, kutkutti siihen malliin.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 705

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti Ke Kesä 22, 2011 9:53

Lucanya

Blondi havahtui kuultuaan pojan sanovan velivainajaansa oudoksi. Hetken aikaa haltia tuijotti hiukan tuimasti Lassea, mutta pian käänsi katseensa muualle sanomatta sanaakaan. Ei vihoittelu nimittäin ollut neidon tapausta, vaikka hänelle tärkeää mennyttä ihmistä olikin loukattu. Luca unohti nopeasti sen tilanteen, laittaen syyksi pojan huonot sosiaaliset taidot. Eihän nimittäin haltia halunnut toisen säikähtävän ja luikkivan karkuun.

Lassella oli jälleen oma mielipiteensä rauhaan ja tasa-arvoon.
"Hmm..." blondi mietti laittaen kätensä leualleen. Tosiaan, ehkä se oli totta. Jopa Lucanya saattoi pitää haltoita muita parempina, mutta hyvin harvoissa tilanteissa.
"Totta. Ja varsinkin, jos on elänyt koko elämänsä sen oman rodun kanssa." Luca sanoi nostaen sormensa pystyyn. Blondi oli kertonut kaikille tuntemilleen, että hänelle olisi aivan sama, mitä rotua hän edustaisi. Rotuihin, jotka kykenivät ajattelemaan, olivat kaksijalkaisia ja muutenkin ihmisten tai haltijoiden tapaisia. Sillä kuinka vaikka lintuna pystyisit toimimaan Rajavartijana?
"Selvä! Myönnän kallistuvani sen pienen hivenen haltijoiden puolelle. Siksi, etten osaisi kuvitella elämääni, jos olisin vaikkapa ihminen. Mutta tätä samaa mieltä ovat varmasti muutkin. Ja, olen pyrkinyt ja tulen pyrkimään tähän tasa-arvon kantaani." blondi julisti ottaen pienet, kuvaavat kädenliikkeensä mukaan. Hänestä tälläinen keskustelu oli mukavaa. Ei Lucanya tietenkään ottanut tätä vitsinä tai yleisenä hupina. Lassehan oli melkein kuin toinen ääripää haltiasta, siksi toisen kuunteleminen asioista oli mielenkiintoista.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ti Heinä 05, 2011 10:20

Lasse

Lucan ilme sai vain Lassen nostamaan toista kulmaansa, eikö tuon veljestä saisi muka sanoa mitään? Pöh, ihan tylsää! Onneksi tuo ei sanonut mitään, taisi kai tajuta vanhan sanonnan, että sivustakatsojalla on kahdeksan silmää... Jälleen kerran hän raaputti niskaansa, kohta hänen niskansa olisi täynnä verisiä naarmuja tätä menoa...

Lopulta tuo tunnusti että Luca tosiaan oli puolueellinen, vaikkakin vain hiukan. Lasse virnisti itsetyytyväisenä, kerrankin hän voitti. Tosin toinen koetti olla tasa-arvoinen.
"Minä taidan olla yksi harvoista tasa-arvoisista henkilöistä koko tällä pirun saarella: Inhoan kaikkia yhtä paljon.", blondi töksäytti, mutristaen huuliansa jälleen mököttävän näköisesti. Peikot, haltiat, lohikäärmeet, ihmiset, kaikki yhtä inhottavia hänen mielestään. Pysyköön vain kaukana, kyllä puolirotuinen pärjäsi. Hän oli pärjännyt tähänkin asti, ja pärjäisi aina, ei hän tarvitsisi toisten onnea, iloa tai suruja...
"Inhoan ja pelkään.", tuo mutisi vielä, silmien sirristäen katsettaan läheiseen kiveen.

[[Jahhuu, takasin täällä \o/ ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.
Seuraava

Paluu Vanhametsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö