Kun aurinko on puoliunessa...

Vanhametsä on alue Quinn metsässä, joka on täysin kuollutta. Tällä alueella ei kasva mitään. Maa on pelkkää tomuista, tamppautunutta multaa. Suuri, karu alue on täynnä pystyyn kuolleita, kivanlahoavia puita. Vain harva olento viihtyy tällä alueella. Väitetään, että metsä on kuollut magian vaikutuksesta. Musta magia olisi kuihduttanut tämän osan metsää, johtuen velhojen salaseurojen tapaamisista aikanaan.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Niehku » 12 Heinä 2011, 20:40

Lucanya Vendethiel

Haltia kaarti selkäänsä taaksepäin hämmästyksestä. Vihasi kaikkia yhtä paljon? Mutta tästäpä vasta Lucan uteliaisuus heräsi innokkaana. Poika lisäsi vielä pelkäävänsä kaikkia. No, olihan tuo suhtautunut Lucanyakiin hieman omituisesti ja karttelevasti.

"Ai? Miksi niin? Eivät kaikki ole pahoja." blondi kysäisi.
"Esimerkiksi minä. Ei minua kannata pelätä. En myöskään kiellä, etteikö jotkut haltiat olisi ilkeitä. Sama pätee kaikkiin muihinkin rotuihin." Luca lisäsi ja painoi toisella kädellä olkapäätään ensimmäisen lauseen kohdalla. Lassella täytyi todella olla menneisyydessä jotakin, joka on traumatisoinut nuoren ja siksi tuo on niin epäluuloinen kaikkia kohtaan.

//Samoin jälleen meikä Suomessa pitkän tauon jälkeen :D//
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 12 Heinä 2011, 23:56

Lasse

"Kyllä ovat. Joko avoimesti tai piilotetusti, jokainen olento tällä saarella on paha, minä mukaan lukien. Paha, ilkeä, juonitteleva, itsekäs, julma, rasisti, väkivaltainen. Jokainen on noista jotakin, siitä ei pääse yli.", Lasse luetteli kun Luca totesi, ettei kannattanut pelätä, tai ettei ainakaan tuo ei ollut paha. Lasse oli eri mieltä, olihan hänenkin ensinmäinen kohtaaminen haltioiden kanssa oiva esimerkki siitä, kuinka nuo esittivät mukavaa, ja iskivät sitten kimppuun kun sitä vähiten odotti. Syy miksi Lasse reagoi jokaiseen Lucan liikkeeseen jotenkin, eikä päästänyt tuota hetkeksikään silmistänsä, vaikka korvansa olivatkin tarkkailemassa tuulia.
"Ei vaikka kuinka puhutaan rauhasta, tietää jokainen sydämmessään ettei rauhaa saada ennen kuin toinen osapuoli on tuhottu. Kaikki tulevat iloitsemaan voitosta, muistamatta että vastapuolellakin on ollut perheitä, vanhempia, lapsia, lemmikkejä... ja jokainen heistä katosi. Silti he riemuitsevat, vain koska itse selvisivät. Selviytymisessä ei ole mitään väärää, kunhan sitä ei tehdä toisten kustannuksella...", Lasse lähes kiihtyi puhuessaan. Hän oli selviytymisen maisteri, vaikka hänen naarmuiset ja luiset sormensa väitti muuta, samoin erakonluonteensa. Mutta päästessään aiheeseen joka sai hänet vimmoihin, hän unohti kokonaan selviytyjänmuurinsa, antoi niiden pudota ja päästi tunteitaan pintaan.
"Ihmisten ja haltioiden sotilaat eivät säästele edes lapsia, ja pitävät silti tekojansa oiketettuna... kunhan itse selvitään.", tuo vielä murisi, peikkojen taisteluveren kiehuessa syvällä sisimmässä.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Niehku » 13 Heinä 2011, 19:46

Lucanya Vendethiel

Voi, millaiset voikaan olla nuoren mielipiteet maailmasta ja sen väestä. Ainoa, jonka Lucanya hyväksyisi kuuluvan itselleen pojan luettelemista, oli väkivaltainen. Ja sekin vain silloin, jos olisi pakko. Jos blondi ei kuuluisi Rajavartioihin, ei hän väkivaltainen missään nimessä olisi. Haltia pudisteli päätään kuunnellessaan Lassen selitystä.
"Millä perusteella luokittelet itsesi pahaksi? Tai minut? Ethän edes tunne minua niin hyvin." Lucanya sanoi. Hän ei voinut uskoa, mitä Lasse oli sanonut.

"Sota voidaan lopettaa neuvottelemalla. Ei siihen tarvita toisen osapuolen antautumista, vaan kummankin yhteisymmärrystä. Sitä en tiedä, miksei neuvotella, vaan tapellaan. Minusta se on naurettavaa, siksi ryhdyin puolueettomaksi ja teen asian eteen sentään jotain." blondi kommentoi vuorostaan. Lassen sanottua viimeisen lauseensa, ymmärsi Luca, miksi vihasi noita kahta rotua.
"Kaikki riippuu puolueesta. Jos koira on ihmisen lemmikki, haltiat tappavat sen samoin tein. Ei sillä ole väliä, onko kyseessä eläin tai lapsi tai mikä hyvänsä. Kaikki toiselle kuuluva pitää hävittää." haltia kertoi esimerkillään. Hän ei ollut koskaan lasta tai lemmikkiä tappanut.

"Jos olet tuota mieltä kaikesta, mikset kerro sitä muillekin? Vähäinenkin sotaa vastustava mielipide on aina eteen päin." blondi kysyi Lasselta.
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 16 Heinä 2011, 20:11

Lasse

Lassen suusta karkasi omituinen sihahdus kun Luca sanoi, että Lasse ei tuntenut häntä.
"Niin kauan kun kuljet kahdella jalalla, kannat myös myös jokaista pahaa tunnetta sisälläsi, vaikka koetat niitä piilottaa. Niitä kantaa myös kuninkaat, sen takia tämä saari ei voi edes neuvotella.", puolipeikko murahti, kääntäen katsettansa muualle. Korvat nytkähtivät, Lasse oli kuulevinaan jotain. Se joka oli lähtenyt hänen peräänsä, oliko se vielä jahtaamassa häntä?
"Kaiken lisäksi, minkä luulet kuuluvan molempien puolien ehtoihin rauhasta? Täydellinen antautuminen. Liian paljon on tapahtunut, että rauhaa saadaan aikaa enää ilman että toinen rotu katoaa. Jos haltiat olisivat pysyneet piilossa vielä vuosisadan pari, ehkä molemmat rodut voisivat antaa jo periksi...", Lasse murisi vielä, katseen sinkoutuessa puitten väliin. Hampaat paljastuivat, hän oli varma että siellä oli jotain. Hajuaisti petti hänet usein tässä tilanteessa, mutta korvat ja silmät eivät. Siniset silmät sinkoutuivat Lucaan, aivan, tuo oli varmasti ollut vain viivykkeenä! Harhautuksena! Se pakomatkakin oli varmasti ollut vain harhautusta, olento joka oli jahdannut häntä halusi vain hänet tähän pisteeseen, että hänet voitaisiin saartaa! Tuo kyyristyi heti, kaikki levällään niin hän voisi syöksähtää mihin tahansa suuntaan vauhdilla, ja loikata sitten pakoon. Vielä ei ollut myöhäistä!
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Niehku » 16 Heinä 2011, 20:32

Lucanya Vendethiel

Neito ei ymmärtänyt enää, mitä toinen selitti. Tuo vaikutti välillä olevan suunnilleen samalla taajudella asioista kuin blondikin, mutta toisinaan taas Lasse kumosi kaiken jyrkillä mielipiteillään. Luca huokaisi syvään. Ehkä voisi ehdottaa jotain toista puheenaihetta. Haltia mietti sisimmässään "pahoja" tunteitaan, mitä ne oikein olivat? Totta kai jokainen olento Cryptissä oli syntinen, tavalla tai toisella. Pian Lasse syyttikin jo haltioita, joiden olisi pitänyt pysyä poissa vielä kauan ajan. Neito tuhahti moiselle. Mistä ihmeestä toinen tiesi tästä kaikesta, jotta oli pystynyt muodostamaan vastalauseita. Hänhän oli erakko! Tai, kenties ei ole aina ollut.

Keskusteluun tuli hiljainen tauko. Hetken katsottuaan muualle, siirtää Lucanya katseensa jälleen Lasseen. Tuo oli alkanut käyttäytymään taas omituisesti. Mitä nyt oli tulossa? Aikoiko poika hyökätä Lucan kimppuun? Lasse nimittäin kohdisti jotenkin varautuneen ja tuiman katseensa suoraan neidon silmiin. Pian poika teki äkkiliikkeen ja kyyristyi. Oliko se jokin taisteluasento?
"Mitä oikein teet?" Lucanya kysyi, vaikkei ollut varma, oliko edes pitänyt suutansa enää aukaista.
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 16 Heinä 2011, 22:41

Lasse

Lasse oli varsin nuori erakko, joa näköjään törmäsi vähä liiankin usein muihin olentoihin, vaikka koetti sitä vältelläkkin. Oli hänellä lapsuuden kokemuksensa, joita käyttää, ja vakoilihan hän haltioita ja ihmisiä muutenkin, häntä ei saataisi kiinni edes kymmenien voimilla! Korvat luimistuivat taas, ja Lassen katse pomppi edes takaisin, hän oli lähes varma että joku oli käymässä kimppuun, ja yritti peruuttaa uhkaavasta tunteesta. Luca meni kysymään, varmaan tuota oli käytetty syöttinä tuon tietämättä...
"Ne.. ne tulevat...", Lasse mutisi, enää huomaamatta Lucaa, hän keskittyi vain siihen tunteeseen joka painosti häntä miltein joka puolelta.
"Ne tulevat taas ja taas ja taas ja jahtaavat niin kauan kunnes väsyn...", blondi puhui taas omituisia asioita, häntä alkoi taas pelottamaan, ja peikonveri joka oli hetki sitten ollut valmiina kiehumaan ja pistämään hänet raivoihin, laantui itsekkin Lassen pelkurimaisen luonteen edestä.
"Minun täytyy päästä täältä pois, nyt!", tuo vielä jatkoi panikointiaan, ja koettaessaan liikkua sotkeentui jalkoihinsa hiukan, kompastuen maahan mutta nousten siitä nopeasti, ainoastaan kompuroidakseen taas.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Niehku » 16 Heinä 2011, 22:58

Lucanya Vendethiel

Haltia kurtisti toista kulmaansa ja pää kellahti hiukan vinoon. Mitä poika höpisi? Lucanya antoi katseensa kiertää ympäristön läpi, havaitsematta kuitenkaan ketään tai mitään. Nyt haltia oli kuitenkin varma, ettei Lasse yrittänyt hänelle tehdä mitään.
"Ketkä?" blondi kysyi uteliaana ja alkoi itsekin tarkkaavaiseksi, vaikkei tiennyt, puhuiko Lasse nyt totta vai oliko tuon tunteet mielikuvituksen tuotetta. Jahtaavat, taas? Lucasta tuntui, että Lassen ahdinko oli nyt samanlainen kuin heidän tavatessaan ja pojan kierittyä alas kumpareelta.

Lasselle ilmaantui paniikki, eihän raukka päässyt kunnolla liikkumaan pelkonsa lomasta.
"Lasse, rauhoitu!" Lucanya kehotti noustessaan itse seisomaan. Tuo läheni poikaa, auttaakseen tätä.
"Sinulle ei käy mitään, kun minä olen tässä. Tule, lähdetään." neito selitti pojalle. Lucanyaa ahdisti itseään se, oliko metsässä nyt kenties joku tai jokin, jota vastaan tuo pystyisi taistelemaan vai olivatko nuo pelot vain Lassen omassa päässä.
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 17 Heinä 2011, 13:54

Lasse

Poika ei saanut sanaakaan suustaan, ei hän osannut selittää että ketä sieltä oli tulossa ja miksi se häntä jahtasi, hän vain tiesi että sieltä oli tulossa jotain. Jotain joka tahtoi kiduttaa hänet ilmeisesti hitaasti hengiltä, antaen valheen pakomahdollisuuksista, mutta sitten kun hän luuli viimein päässeensä karkuun, niin iskikin uusiksi kiinni! Ärsyttävää kuin mikä, ja turhauttavaa. Mutta kaikista eniten se oli lamaannuttavaa, tieto siitä että tämä jatkuisi niin kauan kuin hän olisi elossa, oli vain yksinkertaisesti masentava, ajatus vei hänet epätoivoon...

Luca käski rauhoittumaan, nousi jopa ylöskin. Lasse otti heti takapakkia, ja kun tuo eksyi liian lähelle huitaisi Lasse kynsillänsä toista, että toinen pysyisi kauempana.
"Älä tule lähemmäs!", tuo ulahti paniikissa, yrittäen peruuttaa vielä. Ei häntä ihan sormien napsauttamalla rauhalliseksi saatu, kun hän kerran paniikkiin joutui. Lucan onneksi Lassen kynnet olivat ehkä terävät, mutta myös lyhyet, niillä korkeintaan saisi pieniä pintanaarmua aikaan, ellei hän kävisi ihoon kiinni. Ainoa todellinen vaara hänessä taisikin olla loikkavoima, jos sitä aseena aikoi käyttää... Mutta takaisin asiaan, Lasse tunsi sydämensä takovan hullun lailla, tuttu sanailu alkoi taas hänen päässänsä ja hetken aikaa Lasse oli varma että jopa Luca kuului näihin jahtaaviin hirviöihin, näkökenttä kun päätti vääntää kaikesta tavallista tummempaa ja isompaa.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Niehku » 17 Heinä 2011, 15:02

Lucanya Vendethiel

Blondi hypähti taaemmas kädet sivuilla pojan huitaistaessa häntä. Ilmavirta tuntui vasten Lucaa, muttei kynnet onneksi raapaisseet. Haltia ottikin pari askelta takaisin, muttei istuuntunut, vaan seisoi paikallaan.
"Selvä, selvä! Yritin vaan auttaa." Lucanya selitti. Hän ei tiennyt, mitä pojan kanssa pitäisi tehdä. Ympäristössä ei edelleenkään näkynyt ketään tai mitään, eikä kuulunut. Haltia alkoi uskoa, että tämä oli vain Lassen omaa, omituista mielikuvitusta, eikä siihen pystynyt kukaan muu puuttumaan. Eihän toinen ollut vastannut edes, kuka tai mikä oli tulossa.

Oliko tämä tavallista erakoilla? Alkavat nähdä ja ehkä kuullakin omia päässään. Neito päätti pysyä paikoillaan, vaikka se oli vaikeaa kun toinen oli täydessä kauhussa ja paniikissa. Mutta kai se oli Lassen omaksi parhaaksi, haltia ei häiritsisi tuota. Blondi ei ollut aikaisemmin nähnyt mitään tämän kaltaista, harvoinhan hän kyllä erokkoihin törmäsikin. Oli huolestuttavaa, että näinkin nuorella oli tälläinen ongelma. Neito pysyi hiljaakin, vaikka olisi halunnut edes rauhoitella puheellaan. Ettei mielikuvitukselle kannattanut antaa voittoa, vaan taistella takaisin. Kuvitella vaikka hirviöiden sekaan jonkin soturin, joka karkoittaisi moiset mielestä. Tuntui hyvin typerältä seistä vaan paikallaan ja katsella, mitä Lasselle tapahtuu, mutta muutakaan Luca ei voinut.
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 30 Heinä 2011, 02:28

Lasse

Puolipeikko ravisti päätänsä niin rajusti kuin pystyi, ja heitti kätensä korvillensa, sulkien silmänsä. Kaikki näyttäisi paremmalta silmät kiinni, ehkä jahtaajansa kyllästyisivät hänen kiusaamiseensa jos näkisivät ett hän luovutti jo. Ei hän enää jaksanut! Hajuaisti kertoi että Luca ei ollut liikkunut mihinkään, ja lopulta Lasse uskaltautui raottamaan toista, heikommin näkevää silmäänsä, nostaen kätensä pois korvien päältä. Blondi tärisi kuin horkassa, ja jalat eivät suostuneet enää liikkumaan mitenkään, aivan kuin olisi tunto kadonnut koko kropasta.
"Menikö ne?", puolirotuinen kysyi heikolla, tärisevällä äänellä, vetäen huppuansa pois nähdäkseen ja kuullakseen paremmin. Yleensäkkin niin tumma poika oli kalvennut tavallistakin haltiaa vaaleammaksi, ja silmänsä pupilli oli kutistunut hyvin pieneksi (puolisokeassa silmässähän ei pupillia ollut). Miksi Lasse kysyi Lucalta eikä katsonut itse, oli mysteeri kaikille paitsi Lasselle itsellensä, jonka logiikasta saanut koskaan mitään selvää muutenkaan.

[[Äh, pirun lyhyt >_< Anteeksi kesto, vaikeuksia saada minnekkään vastittua... onneksi sain heräteltyä peli-intoja toisen foorumin kautta ^^ ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Niehku » 31 Heinä 2011, 21:25

Lucanya Vendethiel

Blondi ajatteli kaiken aikaa, kumpa tuo pystyisi edes vähän jotenkin auttamaan Lassea. Pojan meno alkoi käydä huolestuttavan pahaksi tuon ravistellessa niin pahasti päätään. Neidon sydän takoi varmasti vähintääkin yhtä kovaa kuin pojankin. Yhtäkkiä Lasse kysyi, olivatko ne jotkut jo kadonneet. Ne, jotka vain toinen näki.
"Uskon niin." Lucanya päästi varmana suustaan, vaikkei ketään siis ketään muita ollutkaan havainnut koko aikana. Ehkä se rauhoittaisi pojan mieltä.

Tilanne voisi tästä tyytyä. Ainakin Luca niin halusi uskoa. Hän alkoi miettimään, oliko tämä Lassen jokapäiväistä omituista käytöstä. Jo pelkkä ajatus karmi ja pelotti, jos kohtasit joka päivä näitä selittämättömiä asioita, ääniä ja näkyjä. Asioita, joita muut eivät havainneet. Tietysti pelissä oli Lassen oma mielikuvitus, mutta jotain muutakin tuon päässä täytyi olla. Mielikuvituksen liika tuottaminen vain pahensi asiaa. Ja koska poika selviää yksin metsässä ja viihtyy siellä hyvin, on tuo erakko ja siten tuota ei kukaan ainakaan pysty auttamaan.

//Aah, eipä mitään :) niitä inspiksen kadotuksia sattuu :'D//
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 09 Elo 2011, 18:27

Lasse

Lasse nieli ja haukkoi pienen kauhun pitäessä yhä otettassa hänestä. Kalpeus, tärinä, sydämmentykytys, se kaikki alkoi pikkuhiljaa normalisoitua. Kynnet jotka olivat vahingossa raapineet Lassen ihoa samalla kun tuo oli painanut käsiänsä korviaan vasten, olivat kärjistään hiukan punertavat. Poika laski kätensä korviltansa, katsoen sitten käsiänsä hiukan, jotka vielä tärisivät. Mutta ainakin uhka oli ohitse, Lasse hengitti syvään jonkin aikaa sulkien silmänsä sitten. Kohta katse nousi, vaikka huppu peittikin silmät yhä. Puolipeikko huokaisi, vetäen sormensa hiustensa lomasta antaen hupun nousta kasvoja varjostamasta vähäksi aikaa. Mitä hän oikein teki? Säikkyi kaikkea, tärisi kuin hermoheikko, tiuski kaikille ja lamaantui pelosta aivan liian helposti.

Vielä viimeinen syvä hengähdys, ja käsien laskeminen maan tasolle. Lassea nolotti, paljon, ja tuon posket punehtuivat pahemman kerran. Ei hän ventovieraiden edessä tahtonut panikoida! Lasse ravisti päätänsä karistaakseen nolostukset pois, ja puraisi sitten huultansa.
"Ei taas..."

[[Wohoo, ees jonnekki vastattu :'D ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Niehku » 09 Elo 2011, 18:45

Lucanya Vendethiel

Haltia-neito katseli liikkumattomana yhä vain Lassea, huolestunut ilme kasvoillaan. Poika laski hitaasti kätensä korviltaan, katseli niitä hetken. Huppu näytti myös laskevan tuon kasvoilta. Oliko toinen rauhoittumassa? Kuin todellisen ponnistuksen tehtyä, nuoren kädet koskettivat jälleen maata. Samassa Lasse punastui, eikä Luca tiennyt miksi. Kuitenkin näky helpotti hänenkin oloa, varsinkin pojan sanoessa edes jotakin.
"Oletko kunnossa?" pääsi hetken kuluttua haltian huulilta. Hän halusi tietää selityksen tähän kaikkeen.

//:D ja miulta hävyttömän lyhyttä..//
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 11 Elo 2011, 17:31

Lasse

Olen olen, tai ainakin sitä Lasse tahtoi sanoa syvällä sisimmässään, mutta päälimmäinen ärhäkkä puolustusmekanismi jota myös peikon luonteeksi sanottiin, pisti heti vastaan ja seuraavat sanat sanottiinkin ärähtäen.
"No miltä näyttää?", kuului, ja heti Lasse puri huultansa tiukasti kiroten sitten hiljaa terävän kielensä. Toki hän vielä tärisi, ja puristi sormensa maata vasten niin että äsken kärjistä punertavat kyntensä painuivat multaan, ja keräsivät taas kaiken maa-aineksen kynsien alle. Kasvoille, oikeastaan nenänvarteen, ilmestyi ryppyjä Lassen irvistäessä itsekseen ja kääntäessään pään nopeasti muualle Lucasta. Ärsytti. Hän tahtoi pois täältä, muttei jaksanut liikkua, tiedättekö millaista se on? Mutta samalla hän tahtoi tutustua Lucaan, elää kuin normaali haltia, eikä mikään erakoitunut ja inhottava peikko... Hän puraisi taas huulestansa.
"Olen olen..."

[[Samaa vikaa, ja kohtaus vaan junnaa paikoillaan :'D ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Niehku » 11 Elo 2011, 18:00

Lucanya Vendethiel

Hetken kuluttua Lasse vastasi hyvin ärtyneenä haltian kysymykseen. Luca huokaisi kääntäen päänsä maata kohden, kuin tuntien syyllisyyttä asiaan, vaikkei tuo ollut tehnyt mitään. Olisi pitänyt taas pitää suunsa kiinni. Kuluttaisiko haltia koko loppupäivänsä tähän? Katsoen vihaista poikaa, joka kärsi. Tekemättä asialle yhtään mitään, koska ei voinut. Tämähän kidutti myöskin neitoa.

Lucanyan miettiessä ajatuksiaan kokoon ja yrittäessä vastailla omiin kysymyksiinsä kuumeisesti mielessään, varmisti Lasse yhtäkkiä tyynemmin olonsa. Blondi vilkaisi tuota, mutta käänsi samoin tein katseensa melkein samaan sammaleeseen. Pojan piti rauhoittua, eikä haltia ehkä nopeuttanut asiaa yhtään, saattoikin vain pahentaa pelkällä olollaan.

Sitten haltia keksi. Ehkä hän voisikin auttaa Lassea. Hän nousi hitaasti seisomaan, jottei pelästyttäisi toista.
"Minä lähden nyt. Jos haluat seurata, niin tule." Luca sanoi rauhallisesti, lempeällä äänellään ja lähti hidasta vauhtiaan kävelemään. Tosin, tuo pysähtyi hetken kuluttua ja kääntyi poikaan päin odottamaan. Jos Lasse ei haluaisi jäädä yksin, tuon tulisi voittaa pelkonsa, nousta ja mennä itse haltian luo. Jos taas poika ei millään tulisi, jatkaisi haltia kävelyään.

//Huuu, keksin pienen jujun xD//
Niehku
 

EdellinenSeuraava

Paluu Vanhametsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron