Lasse
Lasse katseli Lucanyan perään vähän aikaa, kallistelen päätänsä kuin eksynyt koiranpentu, ennen kuin nosti ahterinsa maasta ylös, katsoen taakseen ja sitten blondin perään. Mitä hän voisi tehdä? Hän tahtoi juosta. Juosta kovempaa kuin koskaan ennen, niin kovaa että jopa tuuli häviäisi hänelle. Se oli mahdollista, Lasse tiesi sen, muttei ollut vielä kokeillut. Mutta toisaalta toinen kiinnosti häntä, vaikka hän sitä ei myöntänytkään. Kohta puoliverinen kuitenkin nousi, katsoen toisen perään entistä kiinnostuneempana.
"Miksi seuraisin?"
"Miksi et seuraisi?"
Päätös oli tehty, Lasse seurasi Lucaa. Mutta vain koska hänen piti mennä sinne suuntaan jokatapauksessa, hänen piti päästä vuorille takaisin ennen kuin yksikään metsäpeikko huomaisi hänet. Olihan hänet kuitenkin karkoitettu... Ajatus siitä sai Lassen nostamaan kyntensä kasvoilleen, kokeilemaan varovaisesti silmänsä päältä menevää arpea, ja sitten sen vieressä olevaa... Voi kuinka hän inhosikaan arpiansa... Ajatuksissaan hän unohti kokonaan piilotella, joten kun Luca kääntyi, Lasse hätkähti sekunnin liian myöhään, loikaten puun taakse piiloon. Ehkä aurinko ehti sokaista Lucan tai ehkä tuo oli yhtä ajatuksissaan kuin hänkin tai ehkä tuo erehtyi nyt luulemaan Lassea pelkäksi varjoksi tai mielikuvituksensa tuotteeksi tai tai tai- Lassen ajatukset pyörivät samalla kun tuo painoi selkänsä puunrunkoa vasten.
[[Anteeksi, anteeksi, olen erittäin pahoillani hyvin HYVIN pitkästä tauostani :'( ]]