Kirjoittaja Janni » 07 Kesä 2011, 17:34
Clarence
Mikä raikas ilma pienelle iltakävelylle. Tuuli hyväili mukavasti kasvoja ja vieno hiljaisuus vallitsi ympärillä. Hajamieliset askeleet veivät valkeaa nuorukaista eteenpäin. Metsä havisi ympärillä, kuin se kuiskailisi hänelle, muttei sen kieltä ymmärtänyt. Ei nuori demoninpuolikas ollut maanläheinen haltia. Silti tunnelma sai Clarencen hymyilemään pienesti itsekseen, antaen tähtien johdattaa häntä syvemmälle metsään. Oli mukava iltaisin lähteä kuljeskelemaan jonnekin rauhalliseen paikaan, päivisin nuorenmiehen elämään kuului kiirettä isänsä kirjapajalla, hän oli hyvänä apuna. Kenties iltahämärä ja pimeys muutenkin olivat enemmän hänen luontonsa, demonin vertahan hänen suonissaan osittain virtasi.
Huomaamatta ajankulkua tai suuntaan minne asteli, Clarence huomasi lopulta olevansa vanhassa metsässä. Suurten tammien latvat kurottelivat tähtiä, jotka lehvästöjen välistä kurkkivat. Mikään ei saanut nuorukaista vielä kääntymään takaisin, vakka hän tiesi olevansa kaukana kotoa. Pienet risut raksahtelivat mukavasti paljaiden jalkojen alla, mutta jokin sai puoliverisen yhtäkkiä seisahtumaan. Jokin rikkoi rauhallisen tunnelman, muut äänet tuntuivat kaikkoavan sen ympäriltä, jolloin Clarence pystyi kuulemaan vain nyyhkytystä, itkua. Nuorimies käänsi katseensa äänen suuntaan, näkemättä kuitenkaan mitään. Uteliaisuus pakotti nuorukaista ottamaan askelia suuntaan, josta tämä nyyhkytys kuulyui ja pian tämä siirsi tiheikköä pois tieltään nähdäkseen tytön maahan polvistuneena itkien lohduttomasti. Kyllä Clarence oli hieman epävarma, muttei hän voinut lähteä edes kysymättä tarvitsiko tyttö apua.
Varovasti nuorimies kömpi pusikon suojista esille, tuoden miltei valoa valkeudellaan, tai siltä se ainakin näytti tässä hämäryydessä. Hiljaa hän asteli lähemmäs vierasta neitoa ja pysähtyi muutaman askeleen päähän kumartuen tuon puoleen pienesti. Um oletko kunnossa? Clarence sai kysytyksi, ääni oli hieman hento mutta kuului selvästi sen hiljaisuuden keskellä.
//Wuhuu!! Tästä lähtee >:3 //