Paha päivä, hyvä seura.

Vanhametsä on alue Quinn metsässä, joka on täysin kuollutta. Tällä alueella ei kasva mitään. Maa on pelkkää tomuista, tamppautunutta multaa. Suuri, karu alue on täynnä pystyyn kuolleita, kivanlahoavia puita. Vain harva olento viihtyy tällä alueella. Väitetään, että metsä on kuollut magian vaikutuksesta. Musta magia olisi kuihduttanut tämän osan metsää, johtuen velhojen salaseurojen tapaamisista aikanaan.

Valvoja: Crimson

Paha päivä, hyvä seura.

ViestiKirjoittaja Kitty » 07 Kesä 2011, 16:22

Miki

Päivä oli alkanut hyvin, mutta nyt kaikki oli toisin. Isä oli taas raivostunut tyttärelleen, joka oli muutaman vastalauseen jälkeen paennut tilannetta. Nyt hän juoksi henkensä edestä, aivan kuin itse paholainen kannoillaan. Ei häntä kukaan tosin seurannut, jokin vain pakotti juoksemaan kauemmas ja kauemmas kotoa. Kylä muuttui vehreäksi metsäksi, joka taas taittui harmaaseen vanhaan metsään.
Miki oli niin hädissään ettei kiinnittänyt huomiota ympäristöönsä, vain etenemisellä oli väliä. Pieni kiljaisu pääsi ilmaan kun oksat raapaisivat kasvoja, sitten toinen kiljaisu kun jalat kopsahtivat maassa olevaan puunrunkoon ja tyttö kaatui. Jyrkkä mutta lyhyt alamäki seurasi kaatumista. Miki pyöri mäen alas, haparoiden nousten takaisin jaloilleen mäen alapuolella, hän tajusi olevansa keskellä aavemmaista metsää.
Tyttö otti muutaman askeleen eteenpäin, sitten taakseppäin. Paniikissa hän vilkuili ympärilleen, ei ketään missään.
Jalat tärisivät ja lopulta pettivät alta. Tyttö lyyhistyi polvilleen maahan ja alkoi itkeä. Syyttävät sanat painoivat mieltä ja viilsivät sydäntä, eikä pienintäkään havaintoa siitä missä hän saattaisi olla, niinpä pieni nyyhkytys muuttui hysteeriseksi itkuksi. Hengitys oli epätasaista ja hyvin vaivalloista, itku tukki nenän ja kyyneleet sumensivat nääkökentän. "Ei... taas.... ei... enään..." Tyttö mutisi itsekseen minkä itkun väliin pystyi sanomaan. Miki huojui edestakaisin puristaen kätensä nyrkkiin, hän koitti keksiä jotain muuta ajateltavaa jotta saisi paremmin happea, mutta paniikiin ja surun vallassa oleva tärisevä keho ei suostunut yhteistyöhön.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 07 Kesä 2011, 17:34

Clarence

Mikä raikas ilma pienelle iltakävelylle. Tuuli hyväili mukavasti kasvoja ja vieno hiljaisuus vallitsi ympärillä. Hajamieliset askeleet veivät valkeaa nuorukaista eteenpäin. Metsä havisi ympärillä, kuin se kuiskailisi hänelle, muttei sen kieltä ymmärtänyt. Ei nuori demoninpuolikas ollut maanläheinen haltia. Silti tunnelma sai Clarencen hymyilemään pienesti itsekseen, antaen tähtien johdattaa häntä syvemmälle metsään. Oli mukava iltaisin lähteä kuljeskelemaan jonnekin rauhalliseen paikaan, päivisin nuorenmiehen elämään kuului kiirettä isänsä kirjapajalla, hän oli hyvänä apuna. Kenties iltahämärä ja pimeys muutenkin olivat enemmän hänen luontonsa, demonin vertahan hänen suonissaan osittain virtasi.
Huomaamatta ajankulkua tai suuntaan minne asteli, Clarence huomasi lopulta olevansa vanhassa metsässä. Suurten tammien latvat kurottelivat tähtiä, jotka lehvästöjen välistä kurkkivat. Mikään ei saanut nuorukaista vielä kääntymään takaisin, vakka hän tiesi olevansa kaukana kotoa. Pienet risut raksahtelivat mukavasti paljaiden jalkojen alla, mutta jokin sai puoliverisen yhtäkkiä seisahtumaan. Jokin rikkoi rauhallisen tunnelman, muut äänet tuntuivat kaikkoavan sen ympäriltä, jolloin Clarence pystyi kuulemaan vain nyyhkytystä, itkua. Nuorimies käänsi katseensa äänen suuntaan, näkemättä kuitenkaan mitään. Uteliaisuus pakotti nuorukaista ottamaan askelia suuntaan, josta tämä nyyhkytys kuulyui ja pian tämä siirsi tiheikköä pois tieltään nähdäkseen tytön maahan polvistuneena itkien lohduttomasti. Kyllä Clarence oli hieman epävarma, muttei hän voinut lähteä edes kysymättä tarvitsiko tyttö apua.
Varovasti nuorimies kömpi pusikon suojista esille, tuoden miltei valoa valkeudellaan, tai siltä se ainakin näytti tässä hämäryydessä. Hiljaa hän asteli lähemmäs vierasta neitoa ja pysähtyi muutaman askeleen päähän kumartuen tuon puoleen pienesti. Um oletko kunnossa? Clarence sai kysytyksi, ääni oli hieman hento mutta kuului selvästi sen hiljaisuuden keskellä.

//Wuhuu!! Tästä lähtee >:3 //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 07 Kesä 2011, 18:50

Miki

Tyttö kuuli pienen rapsahduksen ja nostaessaan katseensa takaisin ympäristöön hän näki edessään miehen. Hyvin kalpea mies säikäytti tytön jo entuudestaan. Miki ponkaisi jalkansa suoriksi saadakseen mieheen etäisyyttä, valkea hahmo sanoi jotain mutta se meni ohi korvien kun tyttö haukkoi happea. Puhuminen ei tullut kysymykseenkään kun ei hengittäminenkään oikein luonnistunut. Maisema alkoi huojua ja pyöriä, hengittäminen ei onnistunut kun oli näin paniikissa ja peloissaan. Miki asetti kätensä kaulalleen, aivankuin se muka auttaisi jotain. Tytön kasvoista näkyi että kaikki ei ollut kohdillaan, hengittäminen oli aivan liian kiivasta, happea ei tullut tai mennyt tarpeeksi. Miki sulki silmänsä ja suunsa, ajatusten risteillessä hengittäminen vain unohtui. Tyttö näytti siltä kuin olisi hikotellut, koko keho nytkähti jokaisella olemattomalla "hengenvedolla". Jonkun pitäisi saada hänet havahtumaan jotta ajatukset loksahtaisivat paikoilleen, pois paniikista ja pelosta ja niistä aiheista jotka nämä aiheuttivat.

//Hahaa jes =) //
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 07 Kesä 2011, 19:06

Clarence

Tyttö suorastaan säikähti Clarencea, joka itsekin säpsähti toisen reaktiota, kavahtaen askeleen taemmas, niin kuin tyttökin. Nuorukainen ei kuitenkaan ollut yhtä paniikissa kuin toinen, kaikki selvästi ei ollut kohdallaan. Kyyneleiden kastelemat kasvot olivat pelon vallassa, eikä tyttö tajunnut kunnolla hengittää. Raukka oli aivan peloissaan.
Ei mitään hätää. En minä mitään pahaa tee, vaikka siltä näytänkin. Clarence yritti nyt rauhoitella ja polvistui samalla tytön vierelle. Aranlaisesti nuorimies kohotti teräväkyntistä kättään ja laski sen rauhoittavasti toisen olalle. Kyllä hän tiesi että saattaisi pelottaa tyttöä vain enemmän, mutta miten muutenkaan tuo rauhoittuisi? Ei mitään hätää. Clarence toisti uudelleen.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 07 Kesä 2011, 19:27

Miki

Miki oli kuulevinaan jonkinlaista ääntä, mutta hän ei pystynyt keskittymään siihen, pimeys oli ainoa asia läsnä, nyt kun silmätkin olivat kiinni. Pian hän kuitenkin tunsi jotain olkapäällään, silmät räpsähtivät auki ja sitä seurasi syvä hengenveto. Miehen käsi oli tytön olalla, toinen yrittikin vain auttaa. "Ei mitään hätää" Kuului miehen vaaleilta huulilta. Vielä muutama hieman syvempi hengenveto ja sen perään syvä nielaisu. "Ki-kiitos..." Miki änkytti, kyyneleet virtasivat yhä vuolaasti tytön poskia pitkin, mutta ainakin hän pystyi taas hengittämään. Nyt rauhallisesti hengittäen tyttö nojautui kohti miestä, katsoen vain suoraan eteensä. Miki räpytteli silmiään, niitä kirveli kaiken itkemisen takia.
`Ei mitään hätää´ Tyttö kertasi vielä mielessään miehen rauhoittavat sanat.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 07 Kesä 2011, 19:44

Clarence

Tyttöhän kiitti, se kertoi että pahin pelko oli tuon osalta ohi. Ei Clarencenkaan tarvinnut huolehtia pelkäsikö toinen häntä vai ei. Kuitenkin nuorukaisen hätkähdykseksi tyttö nojautui häneen päin, näyttäen vaitonaisena katselevan vain tyhjyyteen. Puoliverinen avasi suutaan kuin aikeissa sanoa jotain, muttei saanut ääntään kuuluviin. Ei hän kuitenkaan hädässä olevaa tyrkännyt pois, kenties tuo oli hieman voipunut ja tarvitsi tukea. Varovasti Clarence vei kätensä toisen selälle ja silitteli pienesti, varoen tietenkin teräviä kynsiään, ei hän halunnut repiä toisen vaatteita.
Oletko kunnossa? Ei nuorimies tiennyt mitään muutakaan sanottavaa ja pitihän hänen saada selville millainen hätä tytöllä oli. Nuorukaisella saattaisi kulua enemmän aikaa mitä hän isälleen oli sanonut, mutta eipä tuolla nyt ollut väliä.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 07 Kesä 2011, 20:04

Miki


Vaalea nuorukainen silitteli hellästi tytön selkää, se lohdutti. Miehen kysyessä onko kaikki kunnossa alkoi harmaat aivosolut raksuttaa.
`Olenko kunnossa ?` Miki kysyi itseltään vastaten sitten toiselle. " Kyllä minä nyt olen kunnossa, ainakin melkein." Vaimealla äänellä jatkaen "En tiedä missä olen." Tyttö toljotti vielä hetken kaukaisuuteen, kunnes kiinnostus toiseen heräsi. Haltia nosti katseensa ylös nähdäkseen toisen kasvot. Alottaen leuasta tyttö kävi katseellaan läpi toisen kasvon piirteitä, pehmeän näköiset valkeat huulet, nenä, posket, harmaat hyvin vaaleat silmät saivat tytön katseen jähmettymään hetkeksi, mutta vain hetkeksi, siitä katseen matka jatkui vaaleisiin pitkähköihin hiuksiin joiden seasta tuli sarvet. Mitä ihmettä sarvet ? Oliko tämä ystävälliseltä vaikuttava mies katala demoni ? Muutoin tyttö olisi varmaan paennut metsään tai säikähänyt, mutta miettiessään sitä ettei hänen isänsäkkään vastannut haltioiden perusluonnetta niin miksi tämä demoni olisi niinkuin useimmat ? Sarvista tyttö laski taas katseen miehen silmiin, niin vaaleita silmiä ei Miki ollutkaan ennen nähnyt.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 07 Kesä 2011, 20:39

Clarence

Kyllä tyttö oli kunnossa, tuo ei vain tiennyt missä oli. Ei tiennyt tarkalleen Clarencekaan, mutta kyllä hän täältä pois osaisi. Ei huolta, tiedän kyllä reitin kylään. Nuorukainen totesi, yrittäen piristää toista ja kohotti vienon hymyn huulilleen.
Hiljakseen tyttö näytti heräilevän paremmin paniikistaan ja itkustaan, tuo kohotti katsettaan enemmän Clarencen kasvoihin, näyttäen tutkailevan häntä hyvin tarkkaan. Kun kaksikon katseet kohtasivat, muuttui nuorukaisen ilme hieman vaivaantuneeksi, ujo kun hieman oli. Katsekontakti kuitenkin katosi hetkeksi ja tyttö näytti katselevan hänen päälaelleen. Pienesti nuorimies siirsi katsettaan ylös, kuin muka pystyisi näkemään itsekin mitä toinen oikein katseli, kun viimein tajusi sarvensa. Vaalea katse laskeutui takaisin tyttöön ja käsi laskeutui pois tuon selältä, hän osasi kyllä odottaa milloin toinen kavahtaisi taemmas ja pakenisi
Sitä ei kuitenkaan tapahtunut, tyttö laski katseensa vain takaisin häneen. Pienesti ihmetellen hän katseli toista takaisin. Sinä et.. eh? Clarencen lause jäi kesken, jokin oli kiinnittänyt hänen huomionsa ja se jokin roikkui tytön kaulassa. Spiraali, kauniin punertava spiraali. Kuin jähmettyneenä nuorukainen jäi tuijottamaan korua, hän oli nähnyt sen ennenkin.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 07 Kesä 2011, 21:20

Miki

"Kylään ? En aio mennä kotiin jos sitä mietit..." Miki tuhahti, muttei ilkeästi. Toinen ei tiennyt tilannetta eikä siten voinut aavistaakkaan miten kylään meneminen tai pikemminkin kotiin meneminen ahdisti. Nuorukainen lakkasi silittämästä tytön selkää, kuinka harmillista se kun tuntui niin mukavalta. "En mitä ?" tyttö uteli katsoen toisen silmiin. Miki huomasi kuitenkin miehen katseen suuntautuvan alas, vähän turhan alas. Tyttö punastui tehdessään hätäisiä johtopäätöksiä siitä mitä mies toljotti. Miki katsoi tarkkaavaisesti toista silmiin, sitten hän kallisti päätään uteliaasti. Suupielet nousivat hieman, mutta ei sitä voinut hymyksi sanoa. "Niin mitä olit sanomassa ? Minä en mitä ?"

//Huisi lyhyttä =D//
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 07 Kesä 2011, 21:35

Clarence

Clarencen katse pysytteli herkeämättä korussa, se toi mieleen hyisen veden ja tytön joka vajosi vain syvemmälle pimeyteen. Nuorukainen oli kohottamassa kättään kuin aikeina koskettaa tuttua spiraalia, mutta tyttö sai hänet havahtumaan ja vaalea katse nousi takaisin tuohon.
A Niin Mitä? Puoliverinen takelteli ja tajusi samalla katselevansa yhtä tuttua tyttöä silmiin kuin korukin.
Siis Sinä et aio juosta karkuun? Clarence lopulta sai ajatuksensa kohdalleen, antaen katseensa harhailla hivenen muualle toisesta häpeissään. Ei hän oikein kunnolla saanut sanoja ulos suustaan, tilanne oli kaikin puolin outo muutenkin.

//Ei se mitään, ei tääkään pitkä ole ja repesin ku itekki tajusin et se kattelee vähän turhan alas xD //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 07 Kesä 2011, 22:40

Miki

Nuorukainen vaikutti olevan kuin transsissa, hän vain toljotti eikä sanonut mitään. Pian mies kohotti teräväkyntistä kättään, tämä liike sai tytön punastumaan entisestään kunnes liike pysähtyi ja mies alkoi puhua. Hän kuulosti hämmentyneeltä ja katse kohosi takaisin tyttöön. "Ei pidä olla ennakkoluuloinen." Miki totesi hyvin vakavalla äänensävyllä kun toinen ihmetteli miksei tämä juossut karkuun. Haltia huomasi miehen elehtivän hieman vaivaantuneesti, joten tyttö nousi nyt istumaan suoraan. Hieman hämmentyneenä itsekkin kun ei ollut tajunnut nojaavansa niin paljon toiseen. Metsä oli muuttunut yllättävän viileäksi, tai sitten Mikistä vain tuntui siltä kun oli niin yht äkkiä lakannut liikkumasta. Iho nousi kananlihalle värähtäen.
Toinen tuntui kamalan tutulta, tyttö ei vain keksinyt mistä hän voisi mahdollisesti tuntea tuon kalpean demonin. Hiljaisuutta kesti jo liiaksi ja Miki päätti rikkoa sen. "Mikä on nimesi ?" Tyttö kysyi hyvin uteliaana.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 07 Kesä 2011, 23:16

Clarence

Clarence hymähti jotain tytön vastaukselle, muttei siitä saanut selkoa, tuskin nuorukainen itsekkään. Hiljaisuus tuntui painostavan inhottavasti, eikä puoliverisestä ollut sitä rikkomaan, joten tyttö teki sen hänen puolestaan. Tuo esitti kysymyksen, kysyi hänen nimeään. Clarence Nuorimies sai vastatuksi ja käännettyä katseensa takaisin toiseen hieman rohkeammin. Entä sinun? Hän kysyi itsekin.
Clarencen katse karkaili vähän väliä takaisin koruun, ei hän kuitenkaan tajunnut sen näyttävän epäilyttävältä, mutta saattoi pelastaa väärinkäsityksen kysymällä viimein; Mistä olet saanut tuon korun? Kyllä hän oli varma että kyseessä oli sama tyttö, mutta kannatti se ensin varmistaa.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 07 Kesä 2011, 23:36

Miki

´Clarence... Kaunis nimi´ Miki pähkäili, muttei kauaa kun toinen jo kysyi tytön nimeä. "Miki." Haltia vastasi, huomaten taas nuorenmiehen poukkoilevan katseen. Yllätyksenä Clarence kysyikin mistä Miki on saanut spiraalin jota kantoi kaulassaan. Muistot tulivat takaisin ja tyttö jähmettyi, kylmä pimeä vesi, viimeiset kuplat happea nousivat pintaan, kaikki toivo oli menetetty, kunnes epämääräinen valkea hahmo tuli apuun.
"Olin hukkua, jokin veti minua kohti järven pohjaa kunnes näin valkean hahmon..." Miki tauotti palaten vielä muistoihinsa.
"Tajuhan siinä meni, mutta kun heräsin oli kaulassani tämä." Tyttö sanoi koskettaen spiraalia. Sitten hän loi katseensa Clarenceen, olisiko hän voinut olla.. Äh ei kai nyt sentään, Miki ajatteli elättävänsä turhia toiveita. Sydän alkoi tykyttää silkasta jännityksestä mitä jos tuo demoni olisikin ollut valkea pelastaja ?
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 07 Kesä 2011, 23:57

Clarence

Miki, lyhyt ja oikeastaan söpö nimi, tyttö oikeastaan näyttikin aivan Mikiltä. Sitä Nuorukainen ei kuitenkaan pitkään miettinyt, toinen ryhtyi kertomaan miten oli saanut korunsa. Tarina oli tuttu, liiankin tuttu, sääli ettei Miki näyttänyt tunnistavan häntä, mutta tuskin toinen edes olisi pystynyt. Olihan nuorukainen vain kadonnut sinä iltana nuoren tytön luota, tuon viimein avattua silmänsä. Hän oli ollut tuolloin kuudentoista ja vielä ujompi mitä nykyään, hän oli vain luikkinut varjoihin, vaikka tyttö oli perään huudellut.
Ei Clarence oikein tiennyt mitä sanoa, jotenkin tuntui typerältä vain tokaista että hän oli Mikin tuolloin pelastanut. Hyvä Hyvä että pidit sen. Nuorukainen totesi, pidellen ujon katseensa alhaalla. Mitä hän oikein puhui? Tai siis niin, minä se taisin olla. Clarence yritti vielä mutista jotain.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 08 Kesä 2011, 00:15

Miki

Uskomaton tunne valtasi tytön kun hän kuuli Clarencen sanovan olevansa tytön pelastanut hahmo. Valtava hymy levisi Mikin kasvoille ja silmät suorastaan säihkyivät. Niin monet kerrat tyttö oli haaveillut näkevänsä pelastajansa uudestaan ja tässä hän nyt istui, ihan Mikin vieressä. Tyttö kurotti käsiään miehen ympärille aikeissa halata tätä. Mikin olisi tehnyt mieli huutaa ja pomppia kun oli niin iloinen, mutta tyytyisi kyllä vain haliin. Tähän tilanteeseen olisi varmaan sopinut syvät kiitokset mutta tyttö oli aivan liian innoissaan tehdäkseen jotain kohteliasta tai järkevää.

//Here comes the hug //
Kitty
 

Seuraava

Paluu Vanhametsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron