Kirjoittaja Janni » 08 Kesä 2011, 13:58
Clarence
Miki näytti vaipuvan hetkeksi ajatuksiinsa. Tietämättä mitä toinen ajatteli pysytteli Clerence hiljaa. Jos hän toisaalta olisi tiennyt , olisi se saanut mielen apeaksi, mutta tottumuksesta nuorimies olisi kyllä ymmärtänyt. Kuka nyt ei olisi epävarma sarvipäisen otuksen edessä, demonit olivat luoneet itselleen pahan maineen, josta Clarencekin joutui kärsimään, vaikka puoliverinen vain olikin.
Tyttö viimein vastasi, nuorukainen oli havahduttanut toisen kysymyksellään. Pidä se, sinunhan se on. Clarense totesi, jotenkin toisen kysymys tuntui hupsulta, mutta ei hän halunnut olla epäkohtelias.
Jälleen hiljentyen nuorukainen silmäili Mikin kasvoja ja tajusi kyynelnorot tuon poskilla. Se sai tytön näyttämään vain surulliselta ja kurjalta, vaikka hän olikin nähnyt tuon hymyilevän hetki sitten. Clarence veti hihaansa kätensä suojaksi ja vei sen nyt lähemmäs Mikin kasvoja. Hellästi nuorukainen pyyhki nyt tytön poskia omaan hihaansa. Kyyneleet eivät sovi kasvoillesi. Clarence kommentoi, pyyhkien pienesti Mikin silmäkulmiakin.