Paha päivä, hyvä seura.


Vanhametsä on alue Quinn metsässä, joka on täysin kuollutta. Tällä alueella ei kasva mitään. Maa on pelkkää tomuista, tamppautunutta multaa. Suuri, karu alue on täynnä pystyyn kuolleita, kivanlahoavia puita. Vain harva olento viihtyy tällä alueella. Väitetään, että metsä on kuollut magian vaikutuksesta. Musta magia olisi kuihduttanut tämän osan metsää, johtuen velhojen salaseurojen tapaamisista aikanaan.

Valvoja: Crimson

Viesti Ke Kesä 08, 2011 6:45

Clarence

Clarencen yllätykseksi Miki kurotti käsiään häntä kohti ja seuraavassa hetkessä tuo jo halasi häntä. Häkeltynyt ilme valtasi nuorukaisen kasvot nopeasti, toinen vain halasi häntä mitään sanomatta. Ujo punakin selvästi erottui vaaleilta poskilta.
Clarence viimein älysi laskea kätensä tytön selälle ja halata tuota pienesti takaisin, ei hän osannut kunnolla toimia kanssakäymisessä muiden kanssa, se ehkä hieman hävetti. Olihan puoliverinen jo aikuinen mies. Uh..um Ei kestä? Clarence sopersi, kai tämä oli Mikin tapa kiittää häntä?

//Awwww //

Viesti Ke Kesä 08, 2011 9:37

Miki

Tyttö oli niin haltioissaan, vasta kuullessaan miehen sokeltavan että eipä kestä Miki hoksasi olleensa aivan mykkä. Tyttö katsoi nuorukaista anovin silmin. "Ethän tällä kertaa vain katoa, ethän ?" Miki uteli kerratren vielä mielessään miten oli saanut huudella ja etsiä toista tuloksetta. Hervoton hymy laski hieman, nyt se oli jo suht tavallinen hymy. Mikin tuntiessa toisen kädet selällään hänen olisi tehnyt mieli pompata toisen syliin ja alkaa kehrätä, mutta tajusi ihan hyvin itsekkin että se olisi jo liikaa. Huomatessaan jotain punastuksen tapaista miehen kasvoilla alkoi tyttö miettiä oliko tämäkin liikaa ? No se ei tosin saanut tyttöä irrottamaan otettaan, joten ei kai se sitten ollut liikaa. "Clarence..." Miki sanoi, muttei jatkanut enempää. Tyttö mietti hartaasti kannattaisiko seuraavaa kysymystä kysyä, vai tulisiko hän katumaan jos kysyisi.

Viesti Ke Kesä 08, 2011 10:21

Clarence

Clarence katseli Mikia takaisin silmiin, tuon esittäessä pyynnön. Toisen katse oli lähes anova ja se sai nuorukaisen vaivautumaan entisestään. Ei hän ollut tiennyt että tyttö oli noinkin kovasti kaivannut hänen peräänsä ja pian puoliverinen tajusikin ilmeensä muuttuneen anteeksi pyytäväksi. En Clarence lopulta vastasi toiselle, kietoenkin käsiään paremmin tuon ympärille, kuin se kävisi anteeksipyynnöstä.
Tyttö aloitti jotain, lausumalla nuorukaisen nimen, muttei kuitenkaan jatkanut. Kysyvästi Clarence kallisti päätään, odottaen hetken hiljaisena oliko toisella sanottavaa. Niin? Hän rohkeni viimein kysyä.

Viesti Ke Kesä 08, 2011 1:19

Miki

Vatsassa kihelmöi kun nuorukainen otti parempaa otetta tytöstä. Mukavaa kun edes joku tuntui hyväksyvän hänet. Clarence sanoi anteeksipyytävästi ettei lähtisi tällä kertaa, se huojensi Mikin oloa syystä tai toisesta.
`Typerys Clarence on demoni, ei hän mitään hyvää tahdo, hän on paha paha PAHA !´ Itsesuojeluvaisto huuteli tytön päässä, siihen sydän huusi vastaan.
`Onko isäni hyväkäytöksinen ja lauhkea !? Ei taida olla !´ Miki kävi valtataistoa päänsä sisällä, ei hän tästä lähtisi, Clarence saisi nyt luvan olla oikeasti kiltti. piste. Nuorukainen keskeytti Mikin ajatukset sanomalla jotain. "Hm.. ? Aivan tahdotko spiraalin takaisin, vai saanko pitää sen ?" Miki jatkoi kesken jäänyttä lausettaan, spiraali toi hänelle toivoa kun olo oli yksinäinen tai surullinen, sillä oli paljon tunne arvoa mutta kun se ei oikeastaan ollut Mikin oma. Mistä sitä tietää jos toinen on katunut sen antamista ja tahtoo sen takaisin.

Viesti Ke Kesä 08, 2011 1:58

Clarence

Miki näytti vaipuvan hetkeksi ajatuksiinsa. Tietämättä mitä toinen ajatteli pysytteli Clerence hiljaa. Jos hän toisaalta olisi tiennyt , olisi se saanut mielen apeaksi, mutta tottumuksesta nuorimies olisi kyllä ymmärtänyt. Kuka nyt ei olisi epävarma sarvipäisen otuksen edessä, demonit olivat luoneet itselleen pahan maineen, josta Clarencekin joutui kärsimään, vaikka puoliverinen vain olikin.
Tyttö viimein vastasi, nuorukainen oli havahduttanut toisen kysymyksellään. Pidä se, sinunhan se on. Clarense totesi, jotenkin toisen kysymys tuntui hupsulta, mutta ei hän halunnut olla epäkohtelias.
Jälleen hiljentyen nuorukainen silmäili Mikin kasvoja ja tajusi kyynelnorot tuon poskilla. Se sai tytön näyttämään vain surulliselta ja kurjalta, vaikka hän olikin nähnyt tuon hymyilevän hetki sitten. Clarence veti hihaansa kätensä suojaksi ja vei sen nyt lähemmäs Mikin kasvoja. Hellästi nuorukainen pyyhki nyt tytön poskia omaan hihaansa. Kyyneleet eivät sovi kasvoillesi. Clarence kommentoi, pyyhkien pienesti Mikin silmäkulmiakin.

Viesti Ke Kesä 08, 2011 2:20

Miki

Mies vastasi kysymykseen toivotunlaisesti, Miki sai pitää spiraalin itsellään. Pian mies kuitenkin nosti kättään, hän pyyhkäisi hihallaan tytön kasvoja sanoen ettei kyyneleet sopineet niihin. Tytön sydän tykytti miehen käden kulkiessa hänen kasvoillaan. Viimeksi kun jokin osui hänen kasvoihinsa se oli inhottava oksa, pehmeä käsi oli mukavaa vaihtelua tähän. Pieni puna nousi tytön kasvoille, ei hänelle ollut ennen kukaan noin nätisti sanonut. "Kiitos, olet niin ystävällinen" Tyttö sanoi toljottaen miehen silmiä, ne olivat niin vaaleat, niin kauniit. `Hassua, tapasimme vasta hetki sitten ja hän tuntuu siltä kuin olisin aina ollut hänen kanssaan.´ Miki pähkäili vienosti hymyillen. Sitten tyttö liutti kätensä miehen olkapäätä pitkin kyynärvarteen ja siitä miehen kämmenelle. Hän asetteli Clarencen kättä kasvojaan vasten, kalpea iho oli ihanan pehmeä ja tuntui hyvältä kasvoja vasten. "Ihosi on niin pehmeä" Tyttö totesi sulkien silmänsä.

Viesti Ke Kesä 08, 2011 2:36

Clarence

Ei kestä, kuka tahansa olisi tehnyt samoin. Clarence totesi hymähtäen Mikin kiitokseen. Oli oikeastaan mukava kuulla että joku piti häntä ystävällisenä heti ensikättelyssä. Ei nuorukainen tajunnut hymyilevänsä.
Puoliverinen sai Mikin kasvot kuiviksi, mutta ei hän ehtinyt paljoa laskea kättään kun tyttö yllättäen tarttui siitä ja vei takaisin tuon kasvoja vasten. Clarense katseli toista huulet pienesti ihmetyksestä raollaan. Toinen kertoi kuinka pehmeä hänen ihonsa oli. Pehmeä? Voisiko ikänsä töitä tehneet kädet olla pehmeät? Ei Clarence voinut sille mitään, ujopuna kohosi väkisinkin poskille. Niinkö? Nuorukainen mutisi, uskaltamatta liikuttaa kättään mihinkään Mikin kasvoilta, terävät kynnet hipoivat jo vaarallisesti toisen ihoa. V-Varo kuitenkin kynsiä. Hän yritti varoitella.

Viesti Ke Kesä 08, 2011 6:17

Miki

"Ei pidä paikkaansa. Kaikki eivät olisi tehneet samoin." Miki totesi sitten avaten taas silmänsä. Toinen varoitteli terävistä kynsistään ja Miki hellitti otettaan, varovasti liuttaen kättään pois tietäen että liian nopeat liikkeet voisivat saada kynnet viiltämään ilkeästi ja se olisi noloa. Lähinnä nuorukaiselle tosin, Miki oli suht tottunut kipuun, niin kasvoissa kuin muuallakin. "Varonhan minä." Tyttö sanoi ja alkoi taas silmäillä uteliaana mihen kasvonpiirteitä, punottavat posket saivat Mikin ilmeen vekkuliksi, hän ei siis ollutkaan ainoa joka punastui. Ilta oli jo myöhä, aikaisemmin viileä tuulenvire oli nyt kylmä. `Olisi pitäny ottaa viitta mukaan´ Miki pähkäili samalla muistuttaen itseään syystä miksi oli keskellä kylmää aavemmaista metsää. Onneksi Clarencen vieressä oli lämmin ja tuntui miltei siltä kuin miehen kalpea iho pitäisi varjot loitolla.

Viesti Ke Kesä 08, 2011 6:41

Clarence

Miki väitti saman tien vastaan Clarencen tokaisuun, ei hän kuitenkaan ymmärtänyt miksi tyttö oli tuota mieltä, mutta kaikillahan oli omamielipiteensä.
Miki laski varovasti puoliverisen käden alas kasvoiltaan ja totesi että oli kyllä varovainen, siltä tuo näyttikin. Tyttö näytti jäävän jälleen tutkimaan katseellaan Clarencen kasvoja, eikä nuorukainen voinut ymmärtää mitä mielenkiintoista niissä muka oli. Vaalea katse harhaili muualle vaitonaisena, pitäisikö hänen sanoa jotain? Jotenkin nuorukainen ei pitänyt juuri nyt tästä hiljaisuudesta, vaikka yleensä asia oli aivan toisin, kenties hän ei vain halunnut näyttää typerältä Mikin edessä. Tuota, sanoit aiemmin ettet aio palata kotiin. Miksi? Et sinä tänne metsäänkään voi jäädä. Clarence viimein älysi todeta, yrittäen saada samalla tytön huomion pois hänen punehtuneista kasvoistaan.

Viesti Ke Kesä 08, 2011 6:59

Miki

Vekkuli ilme valahti synkäksi ja katse putosi maahan kun Clarence kysyi miksei tyttö tahtonut kotiin. "Pelkään, kotona ei ole hyvä olla. En jää mielelläni ulos yöksi, mutta vaihtoehdot ovat usein vähissä." Miki siirsi kätensä toisen ympäriltä omaan syliin. "Jos tulee kotiin vasta seuraavana päivänä kukaan ei kiinnitä mitään huomiota ja on helpompi olla." Säästäen Miehen jatkokysymykseltä miksi kotiin on huono mennä, tyttö jatkoi.
"Isä huuta minulle paljon, olen vain surkea pelle hänen silmissään. Joskus kun hän huutaa pelkään että hän myös lyö. Olen tottunut iskuihin ja osaan tapella, mutta jos oma isä lyö, se... se vain olisi liikaa..."
Suru saattoi jo kuulua Mikin äänensävystä, mutta ei hän enään alkaisi parkua. Muutama kyynel saattaisi pudota mutta siihen se jäisi. Nyt tyttö nosti kätensä kiinni spiraaliin, se muistutti nyt Clarencen aikaisemmista sanoista "Ei mitään hätää".

Viesti Ke Kesä 08, 2011 7:40

Clarence

Nuorukainen kuunteli hiljaisena tai mykistyneenä Mikin kertoessa syytä miksi ei halunnut mennä kotiin. Se oli toiselle pelottava paikka, monelle se oli varmasti turva, muttei se näin ollut tytön kohdalla. Siltä se ainakin kuulosti, toisen säästäessä häneltä vaivaa kysyä syytä pelolle. Ei ollut ihme miksi Miki oli keskellä metsää ja itkenyt lohduttomasti. Jälleen tuon ilme näytti nuupahtavan kuin kuihtuva kukka.
Ah.. Anteeksi, ei minun olisi kannattanut kysellä. En tarkoittanut pahastuttaa mieltäsi uudelleen. Clarence pyyteli anteeksi pienesti hätääntyen, vaikkei hän oikeastaan voinut mitenkään tietää toisen tilanteesta. Puoliverinen ei vain halunnut nähdä surua tytön kasvoilla. Ja jos et todella halua nukkua ulkona, voit tulla minun luokseni tai minun ja isäni. Clarence ehdotti pieni toivoa elättelevä hymy huulillaan.

Viesti Ke Kesä 08, 2011 7:57

Miki

"Äh, ei se mitään. Hyvä kun kysyit niin ei tarvite myöhemmin selitellä." Tyttö vastasi suunnaten katseensa taivaalle, puiden välistä näkyi muutama tähti, mutta oksat peittivät suurimman osan uljaasta yö taivaasta. Haltian korviin kantautui lupaava ehdotus, hän saisi jäädä Clarencen ja hänen isänsä luo yöksi. Clarence kuulosti melkein liian hyvältä ja "isä" kuulosti taas tympeältä, toisaalta ei tytöllä ollut mitään hahmotelmaa nuorukaisen isäukosta se sana vain toi mieleen Mikin oman isän. "En tahdo olla vaivaksi sinulle... ja isällesi." Miki sanoi hapuillen katseellaan yhä taivaalle. "Mutta teit kyllä tarjouksen josta on vaikea kieltäytyä."

Viesti Ke Kesä 08, 2011 8:20

Clarence

Et sinä ole vaivaksi. Clarence totesi kiireesti, pientä pettymystä saattoi erottaa nuorukaisen äänestä. Miki kuulosti siltä että kieltäytyisi tarjouksesta. Tyngät suipot korvat nytkähtivät pienesti tytön kuitenkin lisätessä että tarjouksesta oli vaikea kieltäytyä. Älä siis kieltäydy. Kyllä meillä on tilaa yövieraille ja ei isääni varmasti haittaa, hän on mukava haltia. Minusta olisi muutenkin muk Kesken lauseensa nuorukainen tajusi puhuvansa yhteen pötköön paljon asiaa ja aika innostuneella äänensävyllä. Puna kohosi väkisinkin takaisin poskille ja katse painui nolona alas. A-Anteeksi, innostuin Clarence mutisi nyt reilusti hiljempaa. Ei sinusta siis..olisi vaivaa.

Viesti Ke Kesä 08, 2011 10:42

Miki

Tytön suupielet nousivat jälleen nyt melkein nauravaan hymyyn kun hän kuuli miten innoissaan mies selitti että heillä olisi kyllä tilaa ja hänen isänsä olisi kiltti ja että se olisi nuorukaisen mielestä mukavaa. Niin Miki ainakin päätteli kesken eräisen lauseen jatkuvan. Tyttö käänsi äkkiä päänsä kohti toista, tuo todella tahtoi olla Clarencen seurassa ja tunne taisi olla molemmin puoleinen. Clarence näytti nyt kuitenkin nolostuneelta ja pyysi innostuineisuuttaan anteeksi. Miki vain naurahti. Tyttö nousi seisomaan ja ojensi kätensä nuorukaista kohden. "Mitä me tässä sitten vielä istumme ?" Miki sanoi innoissaan, iloinen hymy näkyi varmaan kauas ja selvästi.

Viesti Ke Kesä 08, 2011 10:58

Clarence

Clarencen katse pysytteli alhaalla, eikä tämä nähnyt Mikin nousevan jo ylös. Heleä ääni kuitenkin sai nuorukaisen nostamaan pienesti katsettaan ja huomasi siron käden, jota tyttö hänelle ojensi. Niin, mitä he tässä vielä istuivat? Vaaleille huulille nousi pieni hymy, se tarttui jotenkin Mikin ilon täyteisiltä kasvoilta. Nuorukainen kohotti kättään tarttuen varoen ja hellästi Mikin omaan, antaen toisen auttaa hänet ylös tai omin avuin hän kyllä pyrki suoristautumaan.
Hetken Clarence katseli yhdessä olevia käsiä, hymähti hiljaa ja vilkaisi pienesti ympärilleen. Tätä tietä. Nuorukainen totesi, kääntyen pusikkoa kohti, josta jonkin aikaa sitten oli esiin kömpinyt. Käsi ei höllännyt otettaan, mutta oli sen verran hellä että tyttö voisi päästää irti jos halusi. Parasta kuitenkin luultavasti oli pysytellä yhdessä, metsä oli arvaamaton paikka tähän aikaan. Sitä hokien itselleen Clarence ylitti välttää punasteluaan.
EdellinenSeuraava

Paluu Vanhametsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö