Kirjoittaja Templer » 31 Elo 2011, 15:46
Soul Safer
Safer tunsi maan allaan, hyökkäys oli siis epäonnistunut. Suuremmin ajattelematta hän oli jo lähdossa tekemään uutta hyökkäystä, mutta polttikin itsensä lieskoihin. Kavahtuessaan taaksepäin hän tajusi, että oli ykisnkertaisesti vankina. Hän ei pääsisi lohikäärmeen ohi, ainakaan satuttamatta itseään, eikä hän kyllä pääsisi liekkienkään läpi itseään satuttamatta. Hitaasti paniikki alkoi vallta hänen ruumiinsa, ei hän ollut tätä näin ajatellut, tai no mitä hän olisi koskaan ajatellut? Nyt hän kirosi, miksei vain voinut ajatella... miksei voinut vain olla tavallinen, kuten muut. Hän olisi selvinnyt monista tilanteista, jos ei olisi tälläinen...
Safer oli sekaisein paniikista ja vihasta, että hän ei osannut ajatella enää selkeästi... ainakaan niion selkeästi kuin yleensä pystyi. Hän olisi halunnut vain hypätä lohikäärmeen päälle ja satuttaa sitä kaikilla mahdollisilla tavoilla, mutta se olisi ollut sama kuin itsemurha.
Toinen vaihtoehto olisi tietenkin hypätä liekkien läpi ja hyvällä onnella säästyä pienien palovammojen kanssa, toisaalta hyppy voisi mennä pieleen ja hän jämähtäisi keskelle liekkejä, jolloin henkiin jäänti ei olisi niin varmaa. Safer päätti kuitenkin kokeilla liekkeihin hyppäämistä, ei lohikäärmeen katseen allekkaan voinut jäädä, joten Safer kääntyi kohti liekkejä, tunsi niiden lämmön ihollaan, kuuli niiden rätisevän edessään ja haitoi palaneen maan.
Huokaisu tai kaksi, kunnes hän hyppäsi "pelottomana" liekkeihin. Alku ei ollut paha, vaikka polte kovenikin, juuri kun Safer ajatteli, ettei kestä sitä, liekit loppuivat ja hän kaatui kosteaan maahan. Heikosti hän ryömi kauemmas liekkeistä, mutta oli hetkessä uudestaan pystyssä, ottamassa vastaan uusia iskuja. Hän tunsi palohaavojen poltteen, mutta koetti sulkea ajatuksensa niistä pois.