Kirjoittaja Templer » 11 Elo 2011, 18:24
Soul Safer
Soul Safer istui tuttuun tapaan metässä. Katsellen puita harmaantuvia ja sammalta märkää hän tärisi. Ei, ei hän kylmästä tärissyt, vaikka sade piiskasi hänen niskaansa ja katseli hänen hiuksensa märiksi. Hän tärisi nälkäänsä, pian olisi vaikea pidättää tuota himoa saada sielu. Aurinko oli laskeutunut hetki sitten, kukaan tuskin ilmaantuisi tänne metsän siimekseen iltaisin, mutta eksyjiä aina oli. SS ei voinut olla varma, etteikö hän olisi hyökännyt suoraapäätä kylään, jos ei saisi pian päivittäistä sielu annostaan. Ei sillä, olisihan jonkun eläimen sielu riittänyt vallan hyvin, mutta ihmisen sielu oli se riittoisin. Sen sielun päällä makasi murheita, syntejä ja iloja. Siitä olisi iloa pitkäksi aikaa ja hän jaksaisi taas pitkään olla syömättä, sekä hän vain rakasti sitä, että pystyi pidättelemään himoaan, se oli kuin kiduttamista, itsensä kiduttamista.
Pian hänen tarkka kuulonsa havaitsi jonkun lähestyvän, askelista päätellen kyseessä oli ihminen. Hengityksen tiivis tahti kertoi, että ihminen oli luultavimmin eksynyt. Tätä oli paha kestää, se tuli lähemmäs. Kohta hänellä ei olisi mahdollisuuksia nälkää vastaan.
Siispä hän kääntyi hitaasti kohti ääntä ja haisteli... ilma oli raikas, koska satoi. Hän pystyi haistamaan selvästi metsässä juoksentelavan miehen... vai oliko kyseessä nainen? Sade pyyhki tuoksut, joten uhri oli kaukana. Ei ollut järkeä lähteä vastaan, kyllä se uhri sieltä pikku hiljaa saapuisi... askel askeleelta... kohti Soul Saferia.
//Eli Morthaxin Nyxille lava on vapaa. (: //