Anteeksi, mutta nyt viette kyllä väärän sielun


Vanhametsä on alue Quinn metsässä, joka on täysin kuollutta. Tällä alueella ei kasva mitään. Maa on pelkkää tomuista, tamppautunutta multaa. Suuri, karu alue on täynnä pystyyn kuolleita, kivanlahoavia puita. Vain harva olento viihtyy tällä alueella. Väitetään, että metsä on kuollut magian vaikutuksesta. Musta magia olisi kuihduttanut tämän osan metsää, johtuen velhojen salaseurojen tapaamisista aikanaan.

Valvoja: Crimson

Viesti Ti Elo 16, 2011 4:32

Nyx

Lohikäärme katseli loukkaantunut silmä vetistäen vastustajan ilmalentoa ja rysähdystä suoraan puun oksalle. Moinen ilmalento ei näyttänyt sitä liiemmin haittaavan, mikä oli varsin harmillista. Päin vastoin, se piru näytti entistä raivokkaammalta ja kävi vastahyökkäykseen.

Mutta naaras oli kuitenkin saanut kirkuvan ihmisen itselleen, ja nappasikin onnettoman saaliinsa pään hampaisiinsa aikomuksenaan murskata sen kallo siihen paikkaan.

Naaras ei kuitenkaan ehtinyt sen pidemmälle suunnitelmassaan tappaa saaliinsa. Nyxin epäonneksi raivoisa vastustaja oli käynyt sokeasti hänen päälleen ja näemmä onnistunut pääsemään aivan hänen päänsä viereen.

Lohikäärme jähmettyi siihen paikkaan; jos sillä pirulla oli jonkinlainen ase piilossa, olisi naaras vakavassa vaarassa. Hänen niskaansa ei suojannut suomupanssari, ja olisi mahdollista että tuo piru oli tarpeeksi vahva iskeäkseen pitkäteräisen veitsen suoraan hänen niskaansa,mikä voisi vahingoittaa häntä vakavasti, tai jopa tappaa. Eikä uhkaus silmän puhkaisemisesta sekään houkuttanut.

Niinpä Nyx ei liikauttanut lihastakaan, ja odotti mitä tapahtuisi. Ihminen sen sijaan jatkoi kirkumistaan aina vain, tosin olihan hänen päänsä lohikäärmeen leukojen puristuksessa.

Viesti Ke Elo 17, 2011 6:54

Soul Safer

Hyökkäys oli onnistunut, vaikkei toivotulla tavalla. Lohikäärme jähmettyi, Safer vaistosi sen. Jännittyneisyys huojui ilmassa, mutta mitään muuta kuin ihmisen kiljuntaa ei kuulunut. Safer pysähtyi automaattisesti tajutessaan, ettei vastustaja liikkunut. Hän oli enemmän kuin ymmällään. Hän voisi nyt riisua huivinsa riistää uhrin hengen, kun lohikäärme oli paikoillaan, mutta Safer ei olllut varma missä asennosaa uhri oli. Sielun varastamiseen tarvittiin katsekontakti, eikä uhri sitä luultavimmin asennossaan pystynyt antamaan. Safer haisteli ilmaa, miehen hiki haisi ilmassa terävästi, joten se jyräsi kaikki muut hajut alleen. Safer toimi nopeasti, hän hyökkäsi lohikäärmeen pään suuntaan, koettaen vahingoittaa tuon toistakin silmää ja sitten hän hyppäsi nopeasti uhrin luo vetäen huivin silmiltään. Enää katsekontakti, mutta Safer ei nähnyt uhrin silmiä, hän ei nähnyt siinä pmeydessä mitään. Hän puristi silmänsä kiinni pettymyksestä.

Viesti Ke Elo 17, 2011 7:42

Nyx

Ennenkuin lohikäärme ehti tajuta mitä tapahtui, tunsi hän toisessakin silmässään polttavaa kipua; näemmä hänen vastustajansa ei ollut typerä, ja oli ottanut kohteekseen hänen näkönsä. Naaras urahti ja päästi ihmisestä irti, perääntyen samalla muutamia askeleita.

Mutta nyt Nyx oli huonoakin huonommassa jamassa; hän näki vain sumeasti, epämääräisiä varjoja ja hahmoja. ja hänen valtava ruhonsa tarjoaisi viholliselle mainion maalitaulun johon olisi helppo osua.

Lohikäärme murahti; sokeana hän ei voisi tehdä paljoakaan, mutta jotain hän voisi tehdä ollakseen pienempi maalitaulu.

Nyx huokasi. Joutuisiko hän tosiaan tekemään tämän... Mutta ei sille enää mitään voinut, hänellä ei ollut aavistustakaan mitä vastustaja oli tekemässä, mutta varmasti se muistaisi lohikäärmeen läsnäolon pian.

Aikaa ei ollut hukattavaksi, naaras keskitti kaiken voimansa muodonmuutokseen, nyt jos koskaan hänen oli tehtävä se ennätysajassa, sillä ollessaan lohikäärmeen ja ihmismuotonsa välimaastossa hän ei voisi juurikaan puolustautua. Onneksi kaikki sujui ongelmitta; näemmä hänen kirottu vastustajansa ei ehtinyt kiinnittää häneen huomiota. kaiken kaikkiaan, lohikäärme oli menettänyt valtaosan fyysisestä voimastaan, mutta hänen satakuusikymmentä senttinen vartensa olisi pienempi kohde. Kaiken lisäksi hän oli täydellisen alasti; mutta nyt ei ollut aikaa neitimäiseen sievistelyyn ja hienohelmaisuuteen.

Nyx asettui puolustusasentoon, odottaen hiljaa mitä tuleman piti; palaisiko hänen näkönsä ennenkuin hänen kurkkunsa revittäisiin auki, vai joutuisiko hän pakenemään metsän läpi henkensä edestä tässä heikossa muodossaan.

Viesti To Elo 18, 2011 3:50

Soul Safer

Se tuoksu, se tuoksu, joka oli tullut lohikäärmeestä muuttui, se miedontui ja sen vierelle tuli ihmisille ominainen tuoksu. Safer käänsi päänsä vastustajaansa päin automaattisesti. Vastustajasta ei lähtenyt enää niin syvä hengityksen ääni, kuin ennen. Oliko tuo muuttunut? Safer oli hetken ymmällään, mutta koska vihollinen ei tuntunut hyökkäävän, Safer syöksyi uhrin kimppuun. Hänen silmänsä olivat yhä kiinni ja hän aukaisi ne. vaalean siniset silmät pääsivät valloileen, niiden etsiessa uhrin silmiä.
Lopulta hän otti uhrin pään käsiinsä ja näin sielun ryöstäminen voisi alkaa. Safer kuunteli sivukorvallaan ex-lohikäärmeen liikkeitä, mutta sielun varastamisen mukana tullut tyytyväisyys ja kylläisyys saivat hänen aistinsa himmentymään.
Hetkessä uhrin silmistä lähti vaaleita suortuvia, jotka löysivät tiensä Saferin silmiin. Tämä oli lasten leikkiä. Kunhan kukaan ei häntä pysäyttäisi, olisi tämän miehen sielu viety hetkessä.

Viesti To Elo 18, 2011 4:15

Nyx

Lohikäärme, nyt ihmismuodossaan, joutui ajattelemaan hetkisen mitä tehdä seuraavaksi. Hän ei liikkunut hetkeen, odottaen jotain tapahtuvaksi. Sekuntien kuluessa hänen näkönsä alkoi palata, tosin hitaasti.

Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, hänen kimppuunsa ei käyty. Ilmeisesti vastustaja ei pitänyt häntä uhkana, nyt kun hän oli muuttanut muotoaan.

Naaras koetti nähdä, koetti todellakin, ja näkikin; oliko molempien saalistajien tavoittelema ihminen viimein päättänyt tapella henkensä puolesta, vai oli vastustaja päättänyt viimein napata saaliin. Lohikäärmeen sumea näkö ei antanut tähän selvää vastausta, hän näki vain kaksi hahmoa niinikään päällekkäin jonkin matkan päässä.

"Ei käy. Tämä ei kerta kaikkiaan käy!", lohikäärme ärjäisi, tosin selkeämmin ja hiljempaa tällä kertaa. Hän ei totisesti luopuisi saalistaan vielä, ei nähtyään kaiken tämän vaivan.

Nyx pinkaisi juoksuun, ja loikkasi kaksikon päälle. Ihmismuodossaan hän olisi tavattoman heikko verrattuna normaaliin itseensä, mutta raivo sai naaraan koettamaan mitä hyvänsä. Niinpä hän koetti upottaa hampaansa jompaankunpaan hahmoon, aivan sama kumpaan, kunhan tuo toinen joko saisi osuman ja hänen keskittymisensä herpaantuisi, tai ihminen tulisi purruksi ja naaras saisi paremman kuvan siitä missä tämän pää oli.

Viesti To Elo 18, 2011 7:30

Soul Safer

Soul Safer tunsi, kuinka sielun viimeisimmätkin rippeet leijuivat hänen sisäänsä. Tunne oli sanoinkuvaamaton, kun hän viimein ajatteli saavansa sielun kokonaan. Silti, hän tajusi vasta liian myöhään, että uhka olikin lähtenyt liikkelle. Hän tajusi sen vasta törmätessään.
Katsekontakti hävisi ja sielu pakeni Saferin silmistä hetkessä. Ennenkuin poika edes kerkesi sulkea silmiään iskusta yllätyyneenä. Hän oli epäonnistunut, vaikka voitto oli niin lähellä. Se sattui häneen henkisesti, sekä fyysisesti. Hän tunski, kuinka joku upotti hampaansa hänen lihaansa.
Safer parkaisi, pitkään ja kuuluvasti. Hänen vihansa oli suuri, nälkä palasi ja mustuus valtasi hänen mielensä, enää ei ollut aihettakaan vaistojen pimittämiselle. Nyt oli aika vapauttaa peto.
Safer riuhtaisi itsensä irti uhkan hampaista, jonka jälkeen hän siirtyi nopeasti kauemmas. Nopealla liikkellä hän myös kiinnitti huivinsa takaisin silmilleen.
Veri valui hänen jalkaansa pitkin, siihen tuo Uhka oli upottanut hampaansa ja riuhtaus oli tehnyt haavasta suuremman. Silti Safer ei osannut surra, vaikka hän tunsi, kuinka hänen verensä valui jalkaa pitkin maahan.
Ei ollut aikaa surra. Safer hengitti raskaasti, mutta päättäväisesti. Hän voisi samantien viedä tuon toisenkin sielun, jos hän sellaista omisti. Samapa tuo olisi... hän hyökkäsi, kesken hyökkäys hypyn hän muuttui koiraksi ja kynnet edellä hän laskeutui jonkun päälle. Alleensa jääneestä uhrista hän ei ollut tietoinen, kunhan hän pääisi vahingoittamaan tuota mahdollisimman paljon...

Viesti To Elo 18, 2011 9:30

Nyx

Lohikäärme pystyi haistamaan veren. Johonkuhun hän siis oli osunut. Mutta tyytyväisenä myhäilyyn ei ollut aikaa; ei nyt kun joku oli hyökännyt suoraan hänen päälleen.

Nyx pystyi viimein näkemään. Se kirottu ihminen, demoni, tai mikä lie se sitten olikaan oli muuttunut taas koiraksi ja raapi ja raastoi hänen ihoaan vimmatusti.

Naaras oli kauhuissaan. Se piru oli menettänyt järkensä ja tätä menoa tappaisi hänet; heikossa ihmismuodossaan lohikäärme ei voisi juurikaan taistella vastaan, ei varsinkaan nyt kun hänellä ei ollut edes vaatteita, aseesta puhumattakaan.

Lohikäärmeen järki ja muistot kaikista niistä kokemuksista ihmisenä paloivat pois vaistojen ottaessa vallan.

Nyx ärähti, hän vuosi verta kasvoistaan ja käsistään joilla hän oli koettanut suojata kaulaansa ja kasvojaan. veri valui noroina hänen silmiinsä kun hän alkoi muodonmuutoksen takaisin omaksi itsekseen. Hän ei ollut edes ehtinyt ajatella tekevänsä niin, se vain tapahtui. Hän tunsi kuinka hänen luunsa kasvoivat ja muuttivat muotoaan, ihonsa koveni ja tummeni, sarvet, siivet ja häntä alkoivat tehdä tuloaan. Mutta ehtisikö hän ajoissa, vai onnistuisiko vastustaja ottamaan hänet hengiltä kesken kaiken.

Viesti Pe Elo 19, 2011 6:17

Soul Safer

Safer raapi vinhatusti, välillä päästäen ulvahduksia. Hän haistoi uhrinsa veren ja järki jäi aivojen taakse. Peto oli ottanut täydellisen vallan, veren haju sai sen voimistumaan, hän tunsi, kuinka tassut kostuivat verestä ja kynnet upposivat lihaan, rikkoen ihon. Mutta nyt tuo hänen alleensa joutunut uhri muutti muotoaan, Safer tunsi sen hyvin selvästi. Ihoa alkoi olla hankalempi raapia ja kokoakin tuli lisää. Sekä ulokkeita, jotka alkoivat muistuttaa siipiä ja häntää. Safer tajusi pian, että hänen vihollisensa tällä metsästys reissulla oli muodonmuuttaja. Safer rupesi raapimaan yhä enemmän, toivoen, että tuo kuolisi ennen muodonmuutosta, mutta toisin kävi. Kun muodonmuutos läheni loppuaan, Saferin oli pakko antaa periksi ja hypätä sivuun tuota vahingoittamasta.

Viesti Pe Elo 19, 2011 7:48

Nyx

Lohikäärme huohotti raskaasti. Hän oli verinen, väsynyt ja raivoissaan. Mutta vastustaja oli sentään lopettanut hyökkäyksensä.

"Tiedätkö sinä pieni itikka ketä vastaan taistelet!", Nyx ärjäisi ja heilautti häntäänsä, katkaisten pienen kuivuneen puun. Hän kuopi maata kynsillään ja mulkoili vastustajaansa raivokkaasti. "Lohikäärmettä, itikka, sinun vastuksesi on lohikäärme. Kuvitteletko sinä todella voivasi voittaa?" naaras murisi matalasti, ja otti muutaman askeleen eteenpäin.

"Ei, sinä et voi voittaa. Sinä joko väistyt tai kuolet" Nyx ärähti, veti henkeä ja vapautti jopa oudolla tavalla kauniin mustavioletin liekkinsä sisuksistaan, suoraan tuota outoa vihollista kohti.

Viesti Pe Elo 26, 2011 4:31

Soul Safer

Safer hymähti vastustajansa puheille, hän oli ollut oikeassa vihollisen suhteen.
"Tiedätkö ketä vastaan itse taistelet norsu...?" Safer kysäisi hiljaa, pirullinen hymy huulillaan. Sitten hän kuuli lohikäärmeen vetävän henkeä ja samassa hän tajusi, että tulisi kuumta paikat, jos hän ei västyisi. Safer siis väisti nopeasti, mutta täpärästi vihollisensa lieskat ja samalla hän aikoi kostaa yrityksen. Safer hyppäsi puuhun ketterästi, josta hän koetti hypätä lohikäärmeen päälle, sokeana ja tiedottomana sekunnit kuluivat minuutteina ja aika mateli. Hän tajusi, että hän oli hypäänyt, mutta mihin? Osuisiko hän pian lohikäärmeeseen, maahan, puuhun vai saisiko eteensä uuden lieskameren...

Viesti Ke Elo 31, 2011 11:50

Nyx

Lohikäärme virnisti toisen alkaessa väistää hänen liekkinsä. Naaras oli jo oppinut, että nopea hänen vihollisensa osasi olla, ja ilmeisesti myös sokea. Siinä naaraalla oli ollut pähkäilemistä, ehkä soturi oli peittänyt silmänsä antaakseen itselleen haasteita, ehkä kyse oli jostain sairaudesta tai vammasta, mutta lohikäärme muisti antaneensa sokealle veljelleen huivin silmien peitoksi nuorempana. No, väliäkö sillä, sokea oikeasti tai ei, huivi päässään toinen tuskin näki.

Niimpä vastustajalta jäi näkemättä lohikäärmeen virnistys, joka olisi voinut paljastaa jonkin olevan pielessä.

Nyx arveli toisen käyvän vastahyökkäykseen mitä pikimmin puuhun päästyään. Niimpä hän kääntyi selin, veti uudestaan henkeä ja vapautti lieskansa; tosin maahan tällä kertaa. Lohikäärmeen tuli sytytti kuivan maan helposti, ja lohikäärme hymähti tyytyväisenä ja väisti. Aivan kuten hän oli odottanut, vastustaja oli hyökännyt. Mutta tällä kertaa loikka meni piirun verran ohi naaraan väistettyä, ja vihollinen päätyi pattitilanteeseen.

Lohikäärme oli tehnyt maahan palavan puoliympyrän, jonka keskellä vihollinen nyt oli. Liekit olivat korkeita ja ympyrän sisältä poishyppääminen olisi varmasti vaarallista. Ainoassa liekittömässä kohdassa seisoi lohikäärme, joka ei sanonut mitään. Hän mietti, pystyykö vihollinen näkemään liekkimuurin valon, vai joutuisiko päättelemään rätinän perusteella että hän oli loikannut ikävään tilanteeseen. Naaras katseli toista jäänsinisillä silmillään, odottaen ottaisiko vihollinen vielä kerran yhteen hänen kanssaan ja riskeeraisi henkensä, vai koettaisiko hän hypätä muurin yli kärventäen itseään ehkä pahastikin, mutta välttäen lohikäärmeen hampaat ja liekin.

Viesti Ke Elo 31, 2011 3:46

Soul Safer

Safer tunsi maan allaan, hyökkäys oli siis epäonnistunut. Suuremmin ajattelematta hän oli jo lähdossa tekemään uutta hyökkäystä, mutta polttikin itsensä lieskoihin. Kavahtuessaan taaksepäin hän tajusi, että oli ykisnkertaisesti vankina. Hän ei pääsisi lohikäärmeen ohi, ainakaan satuttamatta itseään, eikä hän kyllä pääsisi liekkienkään läpi itseään satuttamatta. Hitaasti paniikki alkoi vallta hänen ruumiinsa, ei hän ollut tätä näin ajatellut, tai no mitä hän olisi koskaan ajatellut? Nyt hän kirosi, miksei vain voinut ajatella... miksei voinut vain olla tavallinen, kuten muut. Hän olisi selvinnyt monista tilanteista, jos ei olisi tälläinen...
Safer oli sekaisein paniikista ja vihasta, että hän ei osannut ajatella enää selkeästi... ainakaan niion selkeästi kuin yleensä pystyi. Hän olisi halunnut vain hypätä lohikäärmeen päälle ja satuttaa sitä kaikilla mahdollisilla tavoilla, mutta se olisi ollut sama kuin itsemurha.
Toinen vaihtoehto olisi tietenkin hypätä liekkien läpi ja hyvällä onnella säästyä pienien palovammojen kanssa, toisaalta hyppy voisi mennä pieleen ja hän jämähtäisi keskelle liekkejä, jolloin henkiin jäänti ei olisi niin varmaa. Safer päätti kuitenkin kokeilla liekkeihin hyppäämistä, ei lohikäärmeen katseen allekkaan voinut jäädä, joten Safer kääntyi kohti liekkejä, tunsi niiden lämmön ihollaan, kuuli niiden rätisevän edessään ja haitoi palaneen maan.
Huokaisu tai kaksi, kunnes hän hyppäsi "pelottomana" liekkeihin. Alku ei ollut paha, vaikka polte kovenikin, juuri kun Safer ajatteli, ettei kestä sitä, liekit loppuivat ja hän kaatui kosteaan maahan. Heikosti hän ryömi kauemmas liekkeistä, mutta oli hetkessä uudestaan pystyssä, ottamassa vastaan uusia iskuja. Hän tunsi palohaavojen poltteen, mutta koetti sulkea ajatuksensa niistä pois.

Viesti To Syys 01, 2011 12:16

Nyx

Nyx alkoi taas virnistellä itsekseen. vastustajan reaktio lohikäärmeen luomaan tilanteeseen oli ollut varsin kiinnostava; monestiko hän oli nähnyt vastustajan vaipuvan polvilleen rukoillen petoa olemaan armollinen. Toisinaan naaras olikin suostunut armonaneluun ja päästänyt vankinsa menemään, jos tämä oli onnistunut osoittamaan lohikäärmeelle asianmukaista kunnioitusta.

Naaras oli jo miltei toivonut että tämäpäiväinenkin vihollinen olisi tehnyt niin, ja osoittanut lohikäärmeelle hieman kunnioitusta. Naaras olisi epäilemättä päästänyt tämän menemään.

Mutta kerta se hullu oli päättänyt loikata liekkimuurin yli ja kärventänyt itseään, ei hän lienee vielä ollut valmis lopettamaan. Kunnioitettava loikka tai ei, se ei häntä pelastaisi kokonaan. Ei, jos palavaa maata olisi enemmänkin.

Niimpä Nyx veti uudestaan henkeä ja kohdisti liekkinsä, no, kaikkialle ympärilleen. Hän koetti sysyttää paljon maata ja puita palamaan mahdollisimman laajalta alueelta. Sen pitäisi suuresti hankaloittaa vastustajan liikkumista, mutta lohikäärmeelle hänen omasta liekistään ei vaaraa juuri olisi. Tosin aina oli vaarana että joku ulkopuolinen huomaisi palon, mutta se ei ollut tämän ajan murhe.

Viesti Pe Syys 02, 2011 4:56

Soul Safer

Safer kuuli pian kun lohikäärme veti uudestaan henkeä ja hän osasis jo odottaa uutta tuliseinää, mutta tämä oli hieman suurempi pakkaus, tulta... tulta ja vain tulta. Minne Safer väistikin, siellä oli sitä pirun kuumaa kamaa. Kun hän koetti paeta puuhun sai hän huomata, että sekin oli yltäpäätä siinä samassa kuumassa ja rätisevässä asiassa. Tulessa. Kaikki oli tulessa. Safer tunsi liekkien polttavan hänen ihoaan.
Hän ei jäisi tähän kuolemaan...
Safer vaihtoi muotonsa Keepperiksi, se oli helpointa, vaikkakin hyvin kivuliasta palovammojen takia, silti ehkä järkevintä. Hän lähti juoksemaan suuntaan, jossa lohikäärme luultavasti oli... eikai tuo suuri otus liekittäisi itseään...? Jos hän pääisi lohikäärmeen kyytiin, hän olisi turvassa... ainakin se oli hänen suuri toive.

EDIT: Vastaamisesi on jäänyt tässä aika pahastikin, joten en ole varma enää yhteistyöhalukkudestasi. Vedän täten hahmoni pois pelistä, mutta ilmoittele, jos haluat jatkaa.
Edellinen

Paluu Vanhametsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö