Purkkiruokaa ||varattu


Vanhametsä on alue Quinn metsässä, joka on täysin kuollutta. Tällä alueella ei kasva mitään. Maa on pelkkää tomuista, tamppautunutta multaa. Suuri, karu alue on täynnä pystyyn kuolleita, kivanlahoavia puita. Vain harva olento viihtyy tällä alueella. Väitetään, että metsä on kuollut magian vaikutuksesta. Musta magia olisi kuihduttanut tämän osan metsää, johtuen velhojen salaseurojen tapaamisista aikanaan.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ma Elo 15, 2011 1:32

Purkkiruokaa ||varattu

Lelacã

Hiljainen yö pimensi koko Cryptin, ja vain täysikuu taivaalla loi valonsa maahan. Tähtiä näkyi siellä täällä pilvistä puhtaalla taivaalla, jonka tummansininen verho näkyi kauniin selvästi. Sää oli täysin tuuleton, mikään oksa ei hievahtanutkaan. Sumu nousi pikkuhiljaa yön hämärtyessä ja kosteuden kerääntyessä. Ilma oli mukavan viileä. Vanhassametsän pari pystyyn kuollutta puuta narisi hiljaisesti juurien pettämänä. Välillä sieltä täältä kuului rusahduksia kun jokin olento liikkui yössä. Aavemaista, mutta nälkä pisti Lelacãn nousemaan ylös maasta.

Multa sinkosi sivuille kun Lelacã nousi pois maan alta ja lopetti pyörimisen. Hän avasi kauluksensa ja tarkasteli puiden linnoittamaa aluetta. Metsässä oltiin edelleen. Happi oli alkanut loppua maan alla. Lelacã luikerteli puiden välistä eteenpäin ja sai välillä kuunnella ohitse lentävien lintujen huhuilua. Jos ei olisi ollut tarvetta saalisretkelle, olisi jäänyt nukkumaan! hän murisi mielessään ja lopetti luikertelunsa vähän matkan päässä. Missään ei näkynyt ketään, eikä mitään. Täysi hiljaisuus vallitsi hetken aikaa. Lelacã pyörähti ympäri häiriintyneenä hiljaisuudesta ja katsoi taakseen. Hänen häntänsä tuli normaaliin tapaan perässä ja kauempana olevat puut katosivat sumuun ja pimeyteen. Lelacã huokaisi syvään.
"Nyt jos vain ruoka astelisi mukavasti eteeni", hän sihisi omalla kielellään ja käänsi katseensa takaisin eteenpäin. Hän tiirasi ympärilleen jatkaen matkaansa hitaasti luikerrellen syvemmälle metsikköön.

//Tervetuloa! Juu, pelin nimi on aika mielenkiintoinen, muttei siitä enempää ;)
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Avatar

Monarkki

Viestit: 13555

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Elo 15, 2011 3:40

Ada

Vampyyri oli pitkästä aikaa päättänyt hankkiutua omaan rauhaan. Mikä olisikaan sen parempi paikka kuin vanha metsä, jossa liikkui hyvällä tuurilla pari eksynyttä, nälkäistä sutta. Ja niistä ei vampyyrille ollut harmia. Lisäksi punapää halusi vältellä vuorien läheisyyttä viimekertaisen tapahtuman jälkeen. Se oli varma, ettei tuo ollut luolastoihin menossa pitkään aikaan.
Tähtikirkas taivas oli kaunista katseltavaa. Lisäksi kuun valo loi aavemaisen kauniin tunnelman pystyynkuolleeseen metsään. Oli täysin hiljaista. Vain muutama pöllö huhuili siellä täällä, mutta muuten mitään ääniä ei kuulunut. Pieni tuulenvire sai puut narisemaan.

Rauhallinen ympäristö sai vampyyrin rentoutumaan. Ehkä tällä kertaa hän saisi viettää yönsä rauhassa, ilman mitään häiriöitä. Tuo taisi kuitenkin olla toive ajattelua. Cryptistä tuskin löytyi enää paikkaa, jossa olisi saanut olla rauhassa. Tosin, suurin osa väestöstä oli kohdistanut katseensa tantereelle. Siellä tapahtui, mutta Ada ei jaksanut edes välittää siitä sodasta. Hänelle oli oikeastaan se ja sama, kumpi osapuoli voitti. Vasta sen jälkeen tulisi huolestua muutoksista.

Nyt vampyyri kuitenkin asteli tyynen rauhallisesti pitkin vanhaa metsää, nauttien olostaan ja tästä hiljaisuudesta, osaamatta odottaa mitään, mikä saattaisi pilata tämän ihanan hetken...
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ma Elo 15, 2011 6:16

Lelacã

Hetken ympäriinsä vaeltelun jälkeen Lelacã pysähtyi paikalleen. Hän kaivoi tyhjää silmäkuoppaansa unisena. Kukaan ei tainnut olla tällä hetkellä tässä osassa metsää. Voisin vaihtaa maisemaa. Lelacã harkitsi mielessään ja oli jo sulkemassa kauluksensa kun huomasi kauempana hänestä jotain. Jotain liikkuvaa. Lelacã avasi kauluksensa saadakseen kunnon näkökentän. Lelacã havaitsi pienen punaisen vilahduksen puiden takana. Hän liukerteli matalalla lähemmäs ja yritti pysyä toistaiseksi piilossa. Lelacã sujahti puun rungon taakse mutta ei se hänen pitkää ruumistaan piilottanut. Hän vilkaisi toiselle puolelle ja huomasi yhden elävän olennon kauempana itsessään.
"Purkkiruokaa kuin tilauksesta", Lelacã sihisi hiljaa itsekseen. Hän sulki kaulustaan vähäsen jottei se näkyisi yhtä hyvin ja lähti luikertelemaan niin matalla kuin suinkin. Hänen kätensä työnsivät ruumiin sulavan liikkeen mukana häntä eteenpäin. Hän avasi suunsa ja antoi leukansa venyä eteenpäin jotta hän saisi nostettua hampaansa pystyyn. Tyttö oli hänestä aika kaukana. Lelacã kovensi tahtiaan kunnes ei enää edes yrittänyt pysyä piilossa. Hän heilautti häntänsä sivulta eteen yrittäen osua edessään olevaan tyttöön.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Avatar

Monarkki

Viestit: 13555

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Elo 15, 2011 7:43

Ada

Vampyyri ei kauaa ehtinyt - omasta mielestään - nauttimaan tästä hiljaisuudesta ja karusta kauneudesta, kun hälytyskellot alkoivat soida. Vampyyri vilkaisi ympärilleen tuntiessaan jonkin lähestyvän ja vaistot olivat oikeassa. Kauempaa rynnisti valtava, tuntematon olento joka ei näyttänyt kovin ystävälliseltä. Vampyyrin silmät laajenivat, mutta tuo ei jäänyt kauhusta kankeaksi, vaan väisti samantien vikkelästi iskun, jonka toinen yritti hännällään hänelle antaa. Vampyyri hyppäsi ilmaan ja tarrasi lähimmän, suuren puunrungon kaarnasta kiinni kynsillään, jääden siihen roikkumaan. Punatukka vilkaisi maahan tuota hirviötä, ihmetellen mikä hitto se mahtoi olla. Ada oli elämänsä aikana nähnyt vaikka mitä friikkejä, mutta tämä oli kaikista ehdottomasti karuin. Niskakarvat nousivat pystyyn jo pelkästä katsomisesta!
"Mikä HITTO sinäkin olet?!" Vampyyri sähähti hypähtäessään alas puusta ja veti esiin kaksi miekkaansa, osoittaen näin ettei todellakaan aikonut luikkia karkuun. Toinen oli haasteen heittänyt, joten siihen tultiin vastaamaan.

"No anna tulla rumilus, tätä vampyyria et niin helpolla saa!" Punatukka sähähti hampaidensa välistä, valmistautuen toisen seuraavaan liikkeeseen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ma Elo 15, 2011 8:09

Lelacã

Lelacã sihisi raivoissaan, kun hänen iskunsa meni hutiin.
"Mokomakin orava! Tule alas puusta ja tappele kuin-" hän sihisi vihaisena kun toinen hyppäsikin jo alas puusta. No sepäs kävi nopeasti. Lelacã päästi leukansa oikein pitkälle ja kumartui kohti punapäätä.
"Olin ihminen, nykyään voit kutsua minua Lelacãksi", Lelacã sanoi omalla kielellään. Sitten hän älysi ettei tuokaan tainnut häntä ymmärtää. Lelacã oli jo hyökkäämässä uudestaan mutta pysähtyi hetkeksi. Vampyyria? Liekö tuo turvallinen syödä? hän pohti ja katsoi tyttöä edessään. Toinen kiskaisi aseensa esille. Lelacã perääntyi hieman.
"Miksi kaikkilla on nykyään aseet mukana?" Lelacã parahti säikähtäneesti ja perääntyi hiukan. Hän näytti haarakasta kieltään vampyyrille ja olisi irvistänyt ellei koko hampaiden ylärivistö olisi näkynyt jo valmiiksi. Hän sihisi ja harkitsi uutta iskua. Toisaalta tuo äkäisen näköinen neiti voisi kiskaista häneltä pään poikki, joka ei ollut kovinkaan miellyttävä ajatus. Lelacãn nälkä vei kuitenkin voiton pelosta ja hän lähti uuteen syöksyyn kohti tyttöä. Leuka pitkällä ja hampaat ojossa.
"Revin kätesi irti yksi kerrallaan!" Lelacã sihisi uhmakkaasti.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Avatar

Monarkki

Viestit: 13555

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Elo 18, 2011 11:02

Ada

Vampyyrilla ei ollut jälleen hajuakaan, mitä tuo olento sähisi. Kai tuo yritti jotenkin kommunikoida, mutta siitä ei ollut hyötyä. Joten Vampyyri ei edes viitsinyt alkaa arvailemaan, mitä tuo yritti saona. Se oli varmaa, että tuo oli vihainen. Syystä taikka toisesta. Oli se syy mikä tahansa, tuon olennon kynsiin ei punatukka halunnut joutua.
No, hirviö lähti uuteen hyökkäykseen. Vampyyri sähähti itsekseen, katsellessaan tuota lähestyvää ja ennen kaikkea karua olentoa. Nainen jännitti lihaksensa ja väisti jälleen toisen hyökkäyksen, hypähtäen tuon yli juuri oikeaan aikaan. Laskeutuessaan vampyyri yritti tehdä nopealla viillolla vahinkoa hirviön pitkään ruumiiseen miekallaan, mutta ei jäänyt katsomaan osuiko tuohon vai ei. Sen sijaan vampyyri hyppi kauemmaksi ja laskeutui jälleen kuolleen puun oksalle katselemaan tilannetta.

Tällä kertaa punatukka jäi kykkimään puunoksalle, katsoen josko tuo olento osaisi kiivetä. Mikäli ei, muuttaisi vampyyri taktiikaansa tuon suhteen. Nyt ensiksi kannattaisi kuitenkin koittaa väsyttää tuo.
"Anna tulla rumilus, ota kiinni jos saat!" Vampyyri huudahti, virnuillen itsekseen huivinsa takana.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Pe Elo 19, 2011 8:56

Lelacã

Tyttö väisti nopealla liikkeellä hyökkäyksen. Lelacã ei ehtinyt nähdä kuin vilauksen punatukasta kun tämä jo loikkasi pois puusta. Lelacã tunsi ikävän viillon selässään ja käänsi itsensä säikähtäneenä ympäri. Tyttö kyykki taas puussa. Lelacã vilkaisi selässään olevaa viiltoa ja sihisi tytölle hurjana. No, enhän minä toki mikään kukkanen oli ulkonäöltäni. Enää. Lelacã ajatteli kun toinen päästeli haukkujaan puusta. Lelacã luikerteli puun juurelle ja katsoi ylös. Ei, sinne hän ei pääsisi. Hän ponnisti pari kertaa pieneen hyppyyn ja yritti tarrata tyttöä kiinni, muttei onnistunut. Hän kääntyi ympäri ja meni vähän matkan päähän. Lelacã jäi tuijottamaan vampyyria puussa, joka ei todennäköisesti tulisi alas vapaaehtoisesti. Niin lapselliselta kuin se tuntuikin Lelacã näytti tytölle kieltä. Hän rullasi häntänsä sivulle ja naputti sormillaan maata. Ajallaan tytön olisi pakko tulla alas.

"Tuletko alas nyt vai haenko sinut alas? Lelacã sihisi ja kiinnitti sitten huomionsa kuoleeseen puuhun. Hän veti häntänsä taas taakse ja luikerteli eteenpäin. Hän tönäisi puuta ruumiillaan kerran ja toisen. Hedtken mietittyään hän rupesi syöksyilemään päin puuta. En ehkä voi tulla ylös, mutta saatan saada sinut alas. Lelacã mietti ja työnsi puuta rungosta. Jos hän saisi puun kaatumaan hänelle saattaisi olla illallinen valmiina. Hän heittäytyi kerta toisensa perään päin vanhaan puuparkaa. Se huojui välillä iskujen voimasta, mutta Lelacã ei ollut varma saisiko sen kaatumaan. Lelacã puuskahti työntämisen jälkeen ja vilkaisi vampyyria. Näin helpolla hän ei luovuttaisi. Hän syöksyi taas kohti puuta ja jäi työntämään sitä. Äkillinen napsahdus sai Lelacãn säikähtämään. Puu kallistui pikkuhiljaa taaksepäin, mutta sen takana olevat puut estivät täydellisen kaatumisen. Lelacã katsoi silmä suurena aikaansaannostaan. Hän päästi yllättyneen sihahduksen. Sitten hän katsoi taas vampyyria ja irvisti tälle.

Lelacã lähti kallistuneen puunrungon päälle ja lähesyi tyttöä. Puunrungolla ei ollut helppo mennä niin pitkän ruumiin kanssa, mutta hän meni silti. Noi ketterällä tytöllä saattaisi olla nyt kaikki edut häntä vastaan, mutta Lelacã ei enää antaisi tuon hypätä noin vain pois paikalta. Hänen alaruumiinsa valahti välillä alas rungolta ja Lelacãlta meni hetki saada itsensä tasapainotetusti rungolle. Tytön ja hänen välillä oli vain pari metriä matkaa. Lelacã pyöräytti itsensä ympäri ja huitaisi ilmaa valtavalla hännällään siinä toivossa että saisi tytön lämäistyksi maan kamaralle, jottei hänen tarvitsisi enää yrittää pysytellä tällä puolikaatuneella puun rungolla.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Avatar

Monarkki

Viestit: 13555

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Elo 23, 2011 1:06

Ada

Vampyyri kyykki tyytyväisenä puussa, katsellen tuon olennon touhuja. Se selvästi mietti jotain ja pian hirviö näyttikin hänelle kieltä. Ada virnisti jälleen huivinsa suojissa, jääden sitten seurailemaan tuon puuhia. Mitä se aikoi? Vampyyri oli yllättynyt että olento pystyi edes miettimään loogisesti.. Kai tuo oli sitten järkevä olento, mikä teki siitä kaksin kerroin vaarallisemman.
Pian tuo olento lähtikin työntämään puuta kumoon toisen puun rungolla. Vampyyri katseli astetta huolestuneempana tuon touhuja, miettien mitä tekisi jos tuo olento saisikin puun kaatumaan.
Ei aikaakaan kun kuului terävä, äkillinen napsahdus, jonka seurauksena puu alkoi kaatumaan. Vampyyri tarrasi toisen käden kynsillään kiinni puun runkoon, varmistaen näin että pysyi kyydissä puun kaatuessa muutaman asteen kenoon, ennen kuin toisten puiden oksat ottivat vastaan.

Nyt tuo olento lähti kiipeämään kohti vampyyria. Perhana. Voisihan hän hypätä seuraavaan puuhun, mutta olento varmasti yrittäisi kaataa senkin.. Pian tuo oli jo niin lähellä, ettei aikaa miettimiseen ollut kauaa. Vampyyri vilkaisi ympärilleen nopeasti, virnuillen sitten itsekseen jälleen huivinsa takana. Olento huitaisi kohti vampyyria hännällään, mutta Ada hyppäsi sen yli kuin pikku tyttö joka hyppi hyppynarua. Samassa vampyyri tarrasi kiinni kymmenen sentin paksuiseen oksaan ja riuhtaisi sen irti, nousi seisomaan ja otti askeleen lähemmäksi hirviötä, osoitellen tuota nyt yli metrin pituisella, teräväkärkisellä oksalla suoraan sen ainoaan silmään.
"Askelkin lähemmäksi ja menetät näkökykysi lopullisesti" Vampyyri totesi jäätävän rauhallisesti, samalla kun laski katseensa kohden hirviön kasvoja.
Hän oli nopea ja tarkka. Jos tuo yrittäisi hyökätä, ehtisi vampyyri ennen sitä tuikkaamaan tuolta silmän päästä. Toivottavasti hirviö myös tajusi sen, ihan vain oman näkökykynsä tähden.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ti Elo 23, 2011 3:12

Lelacã

Nyt tyttö alkoi huitoa pitkällä kepillä. Lelacã perääntyi nopeasti ja kiljahti säikähtäneesti:
"Älä nyt tulistu! En ehtinyt edes tehdä mitään!" hän peruutti mahdollisimman paljon tytöstä. Lelacã meinasi pudota rungolta peruuttaessaan. Hän ei voisi sokeutua, ei ainakaan 20 vuoteen. Vampyyri näytti olevan tosissaan vihainen. Lelacã suojasi päätään kauluksellaan mutta jätti pienen näköyhteyden tyttöön. Lelacã tärisi ja poistui rungolta antaen tytölle täydet mahdollisuudet poistua paikalta. Vampyyria ei näemmä paranisi ahdistella, tuo oli astetta parempi taistelija. Lelacã peitti päätään kauluksellaan astetta enemmän. Hän kyyristeli sivussa ja koetti vetää saada hengityksensä tasattua. Hän heilautti häntäänsä ahdistuneena. Hän laski päänsä maata vasten häviönsä merkiksi.
"Puhko jonkun muun silmät", Lelacã sihisi anellen ja heilautteli häntäänsä sivulta toiselle. Tämä vampyyri ei kuuluisi ainakaan tänään hänen ruokalistalleen.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Avatar

Monarkki

Viestit: 13555

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Elo 31, 2011 2:18

Ada

Olento suorastaan kauhistui silmän puhkomisuhkauksesta. Hirviö lähti peruuttamaan pitkin runkoa, meinaten jopa tipahtaa alas. Ada puolestaan otti pari askelta tuon perään, osoittaen näin, ettei ollut bluffaamassa. Hän oli tosissaan, kuten aina. Tuo näytti olevan peloissaan.. hassua, jälleen yksi inhimillinen piirre, mitä ei osannut odottaa hirviöiltä. Olento peitti kasvonsa kauluksellaan, suojellakseen itseään tuolta kepakolta. Ada virnisti, hän oli voittanut tämä taistelun. Olento koitti tasaannuttaa hengitystään - ilmeisesti - ja lopulta painoi päänsä vasten maata, häviön merkiksi. Sehän oli helppo alistaa.
Ada katseli puun rungolta maassa sihisevää olentoa. Tuo oli jotenkin... säälittävä. Harvoin sitä törmäsi hirviöihin ja vielä harvemmin noista pystyi tulkitsemaan mitään tunteita, saatika inhimillisiä piirteitä.

Vampyyri hypähti alas puun rungolta ja kyykistyi vähän matkan päähän hirviöstä katselemaan sitä. Pitkä, terävä keppi pysyi kuitenkin kädessä. Ei Ada niin tyhmä ollut, että aseitaan laskisi.
"Olet säälittävä" Ada totesi suorasukaisesti katsellessaan olentoa.
"Mikä ihme sinä edes olet... Tai no, mitä minä sitä sinulta kyselen, ethän sinä osaa näemmä puhuakkaan" Vampyyri jatkoi, silmäillen olentoa kauluksesta hännänpäähän.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ke Elo 31, 2011 3:10

Lelacã

Lelacã teki nopean vilkaisun kauluksensa alta. Tyttö ei vieläkään ollut laskenut kepakkoaan ja Lelacã kiskaisi kauluksensa takaisin maantasalle. Ja jälleen kerran Lelacã sai kuulla itselleen tutun kysymyksen, mikä hän oli. Hän heilautti häntäänsä ja sihahti tottuneesti:
"Olen ihminen, usko tai älä", Sekin tietty oli turhaa, vampyyri ei ymmärtänyt sanaakaan mitä hän sanoi. Lelacã nosti taas hitusen kaulustaan ja ojensi vapisevaa kättään eteenpäin. Hän raapusti suttuisesti maahan: ihminen. Lelacã laski taas kauluksensa maata vasten ja nosti kätensä tiiviisti pitkä kehonsa viereen.
"Laittappa se tikku nyt pois, ettei kellekkään tule kipeää", hän sihisi kauluksensa alta anellen. Hän rullasi häntänsä kippuralle ja pysyi siinä yhtenä myttynä odottaen toisen siirtoa.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Avatar

Monarkki

Viestit: 13555

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Elo 31, 2011 11:55

Ada

Vampyyri katseli olentoa mietteliäänä. Tuo sähisi jälleen jotain, mistä vampyyri ei saanut mitään selvää. Sääli sinänsä, olisi ollut mukava kommunikoida tämän olennon kanssa tavalla tai toisella. Vampyyri oli jo valmistautunut lähtemään paikalta, jättäen tuon olennon omaan arvoonsa, kun tuo yllättäen veti kätensä esiin ja kirjoitti maahan jotain. Ada kurkotti hieman nähdäkseen mitä olento oli kirjoittanut maahan. Maassa luki sana "ihminen". Vampyyri ei voinut olla naurahtamatta. Tuoko muka ihminen?! Kaikkea sitä. Mikä tuo luuli olevansa! Toisaalta...
"Sinulla on aika outo käsitys ihmisestä" Ada totesi nousten ylös. Olento selvästikkin pelkäsi yhä häntä.
Ada vilkaisi kädessään olevaa tukevaa oksaa, tajuten mistä kenkä puristi. Vampyyri katsoi hetken alistuvan näköistä olentoa, lopulta heittäen keppinsä tiehensä. Vampyyri oli kuitenkin valmiina puollustamaan itseään. Toinen käsi ei koskaan mennyt liian kauaksi miekasta, mikäli tuo otus päättäisikin hyökätä.

"Taidat olla lihan syöjä" Ada toteisi, kaivaen taskuansa. Taskustansa tuo otti esiin pussukan, joka oli täynnä kuivalihaa. Ei Vampyyri ollut varma, oliko tuo lihan syöjä, mutta näin hän oletti. Punapää heitti pussukan olennon lähelle, kyykistyen sitten takaisin alas tutkiskelemaan tuota.
"Onko sinulla nimikin?"
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti To Syys 01, 2011 8:31

Lelacã

Kuului suhahdus ja rusahdus. Lelacã näki kauluksen ja maan välistä miten keppi singahti pusikkoon. Hän nousi takaisin pystyyn ja huokaisi helpottuneena. Lelacã vastasi nyökkäyksellä ruoansuhteen. Hän nuuhkaisi vampyyrin tarjoamaa pussukkaa pari kertaa. Luottettavan tuoksuista. Lelacä nappasi lihanpalan toisensa perään ja nielaisi. Vampyyri vaikuttikin jo vähän mukavammalta. Lelacã heilutteli häntäänsä ja raapusti maahan oman nimensä. Jos hänen suupielensä olisivat liikkuneet huomattavammin hän olisi hymyillyt. Sitten hän piirsi maahan ison nuolen joka osoitti edessä olevaa tyttöä. Hän kallisti päätään ja raapusti nuolen päälle: nimi?

Vanpyyri ei siis uskonut Lelacãn olevan ihminen, sekään ei ollut mikään ihme. Lelacã pudisteli päätään ja heilautteli häntäänsä. Vampyyri ei ymmärtänyt häntä joten hänellä ei ollut mitään mahdollisuuksia kertoa lyhyttä pätkää menneisyydestään. Paitsi jos hän vaivautuisi kirjoittamaan novellin siitä hiekkaan, joka ei tulisi kysymykseenkään. Lelacã nielaisi viimeisetkin rippeet pussukasta ja haukotteli leveästi. Hänen leukansa venyi erittäin alas ja hampaat kävivät kääntymässä pystyasennossa.
"Ai että kun kaikki ovat mukavia kun eivät riehu päättömästi!" Lelacã sihisi ja heilautti häntäänsä. Hän käänsi runkonsa ympäri ja nuolaisi pari kertaa haavaa selässään.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Avatar

Monarkki

Viestit: 13555

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Syys 05, 2011 2:01

Ada

Olento alkoi raapustamaan jotain hiekkaan. Vampyyri kurotti jälleen pienesti, nähdäkseen mitä tuo hiekkaan rustaili. Ilmeisesti olennon nimi oli Lelacã, tuon raapustettua moisen nimen hiekkaan. Ada mutristi pienesti huuliaan mietteliäänä, jättäen sitten asian sikseen. Jos tuolla oli nimi, kai siihen pystyi luottamaan? Jollakin tapaa. Mitä enemmän vampyyri tämän olennon kanssa kommunikoi, sitä inhimillisemmäksi tuo alkoi käydä. Se oli pelottavaa, mutta samalla mielenkiintoista.
Pian Lelacã rustasikin maahan kysymyksen, jonka avulla kyseli vampyyrin nimeä. Punatukka nosti katseensa virnullen olentoon, joka pisti poskeensa hyvillä mielin kuivalihat.
"Ada Wolfe. Jotkut kutsuvat Hukaksi" Vampyyri vastasi, jääden sitten katselemaan kuinka tuo olento haukotteli karusti. Sen leuka venyi epäinhimillisesti ja samalla paljastui terävät hampaat, joiden otteeseen ei olisi mukava joutua. Moinen näky suorastaan puistatti.

Pian Lelacã sähisi jälleen jotain, nuolaisten sitten parikertaa haavojansa selässään.
"Et olisi saanut yhtäkään haavaa jos olisit vain jättänyt minut rauhaan" Vampyyri huomautti hymähtäen "Tarvitsetko kenties apua niiden hoitamisessa?"
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ma Syys 05, 2011 6:02

Lelacã

Pari nuolaisua riitti puhdistamaan levinneet veret haavan ympäriltä. Lelacã kääntyi takaisin vampyyriin päin.
"Tarpeet ensin, sitten järki", Lelacã sihisi. Hän näytti Adalle veristä kieltään ja pudisti päätään. Mainiosti se siitä itsestään parani. Hukka, vihdoinkin joku muukin jolla on epätavallisempi nimi. Tai ainakin lempinimi. Hetken kuluttua haavaa vihloi taas ja Lelacã pyörähti taas niitä nuoleskelemaan. Itse asiassa veri on aika hyvää. Lelacã ajatteli, niin oksettavalta kuin ajatus Lelacãsta itsestäänkin tuntui. Eipä meinannut haavan vuoto lakata ollenkaan.
"Jos et olisi huitonut, ei olisi tullut yhtäkään naarmua", Lelacã huomautti. Häntä ei pelottanut päästellä kommentejaan kun tiesi ettei toinen ymmärtäisi sanaakaan.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Seuraava

Paluu Vanhametsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö