Ada
Olento sihisi jälleen omiansa. Harmi ettei vampyyri ymmärtänyt mitään mitä tuo puhui, mutta toisaalta, ei hän ollut varma halusiko edes tietää. Lelacã näytti veristä kieltään vampyyrille ja pudisti päätään. Tuo ei siis apua tarvinnut, tai niin se ainakin väitti.
Vampyyri katseli hetken olennon touhuja, kunnes nousi ylös ja otti pari askelta lähemmäksi Lelacã, kaivellen samalla takkinsa taskua. Taskustaan tuo otti pienen nahkapussukan, joka oli täynnä jauhetta. Vampyyri käveli uhkarohkeasti aivan hirviön viereen, avasi pussukan ja tiputti siitä jauhetta suoraan tuon haavaan. Se varmasti kirveli, mutta lopetti verenvuotamisen muutamassa sekunnissa. Näytti siltä kuin jauhe olisi polttanut haavan umpeen.. Ada kuitenkin tiesi, että jauhetta oli turvallista käyttää, jopa näin kirottuna hirviönä.
Tiputettuaan jauhetta Ada perääntyi alta aikayksikön. Tuohon olentoon ei vielä kannattanut luottaa täysin, vasta hetki sittenhän tuo oli yrittänyt pistää hänet suihinsa!
"Noin, etpähän enää vuoda!" Ada totesi peruuttaessaan kauemmaksi "Ja etpähän saa mitään rumia tulehduksia haavaasti.. Ties mitä bakteereja kielessäsi on!"