Purkkiruokaa ||varattu


Vanhametsä on alue Quinn metsässä, joka on täysin kuollutta. Tällä alueella ei kasva mitään. Maa on pelkkää tomuista, tamppautunutta multaa. Suuri, karu alue on täynnä pystyyn kuolleita, kivanlahoavia puita. Vain harva olento viihtyy tällä alueella. Väitetään, että metsä on kuollut magian vaikutuksesta. Musta magia olisi kuihduttanut tämän osan metsää, johtuen velhojen salaseurojen tapaamisista aikanaan.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13549

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Syys 06, 2011 12:57

Ada

Olento sihisi jälleen omiansa. Harmi ettei vampyyri ymmärtänyt mitään mitä tuo puhui, mutta toisaalta, ei hän ollut varma halusiko edes tietää. Lelacã näytti veristä kieltään vampyyrille ja pudisti päätään. Tuo ei siis apua tarvinnut, tai niin se ainakin väitti.

Vampyyri katseli hetken olennon touhuja, kunnes nousi ylös ja otti pari askelta lähemmäksi Lelacã, kaivellen samalla takkinsa taskua. Taskustaan tuo otti pienen nahkapussukan, joka oli täynnä jauhetta. Vampyyri käveli uhkarohkeasti aivan hirviön viereen, avasi pussukan ja tiputti siitä jauhetta suoraan tuon haavaan. Se varmasti kirveli, mutta lopetti verenvuotamisen muutamassa sekunnissa. Näytti siltä kuin jauhe olisi polttanut haavan umpeen.. Ada kuitenkin tiesi, että jauhetta oli turvallista käyttää, jopa näin kirottuna hirviönä.
Tiputettuaan jauhetta Ada perääntyi alta aikayksikön. Tuohon olentoon ei vielä kannattanut luottaa täysin, vasta hetki sittenhän tuo oli yrittänyt pistää hänet suihinsa!
"Noin, etpähän enää vuoda!" Ada totesi peruuttaessaan kauemmaksi "Ja etpähän saa mitään rumia tulehduksia haavaasti.. Ties mitä bakteereja kielessäsi on!"
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ti Syys 06, 2011 3:09

Lelacã

Ada lähtikin yhtäkkiä tulemaan Lelacãa kohti ja tämä lopetti oitis haavan nuoleskelun. Hän koetti saada peruutettua kauemmas. Mitä tuo nyt aikoin. Lelacã näki nahkapussukan. Uu? Lisää herkkua? Lelacã ajatteli ja ojentui nuuhkimaan pussia. Mitä ikinä se olikin lihalta se ei tuoksunut. Ada tuli aivan viereen ja avasi pussukan. Pah, en minä mistään jauhosta piittaa. Lelacã ajatteli juuri kun Ada pudotti jauhetta hänen haavaansa. Kirvely iski kuin salama taivaalta. Lelacã hutoi hännällään ympäristöä ja päästi hurjaa sihinää. Vampyyri ehti perääntyä kauemmaksi juuri kun Lelacã läiskäisi tämän suuntaan hännällään. Lelacã kierähti selälleen ja puuskahti. Kaikki olivat nykyään niin arvaamattomia. Toinen selitti bakteereista ja tulehduksista.
"Eipä se minua paljoa olisi haitannut," Lelacã sihahti ja katsoi Adaa maan kamaralta.
"Olisit voinut varoittaa ennenkuin teet mitään tuollaista", hän sanoi.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Avatar

Monarkki

Viestit: 13549

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Syys 07, 2011 12:54

Ada

Hirviön reaktio pulveriin oli odotettavissa. Tuo alkoi huitomaan hännällään hullun lailla, eikä näyttänyt pitävän sitten yhtään tästä pikku parannuksesta. No, Ei voinut mitään. Ada virnuili pienesti huivinsa suojissa. Vaikka se kirvelikin, oli tuon olennon reaktio silti huvittava.
"En yhäkään ymmärrä sihinääsi" Vampyyri totesi olennon jälleen yrittäessä selvästikkin kommunikoida "Mutta oletan että kiroat pulveria ja että olet närkästynyt minulle tuosta tempauksesta".
Sen pystyi näkemään olennon silmästä. Tosin, kuka tahansa olisi tässä tilanteessa närkästynyt vampyyrille enemmän tai vähemmän. Lelacã otti tilanteen kuitenkin yllättävän rauhallisesti. Hyvä vain, Ada ei olisi halunnut tuon hyökkäävän uudemman kerran.

Hetken Ada katseli otusta vielä, kunnes tuhahti ja kääntyi kannoillansa.
"Minun täytyy mennä. Täytyy ehtiä takaisin suojaan ennen kuin aurinko nousee.. Ei huvittaisi palaa poroksi, vaikka sinun kanssasi on ollut niin kivaa leikkiä" Vampyyri totesi, lähtien kävelemään hitaasti mutta varmasti Lelacãn ohi eteenpäin. Seurasi olento tai ei, Vampyyri suuntasi kulkunsa kohti piilopaikkaa.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ke Syys 07, 2011 6:47

Lelacã

Lelacãs katsoi miten vampyyri käveli hänen ohitseen varman näköisenä. Lelacã kierähti oikein päin ja kääntyi katsomaan vampyyrin lähtösuuntaan.
"Nähdään myöhemmin purkkiruoka!" Lelacã sihisi vitsillä vielä tytön perään. Alkujaanhan sinun piti olla lounaani. hän mietti ja heilautti häntäänsä. Hän katsoi haavaansa, josta ei ollut paljoa jäljellä. Hän heilutteli tyytyväisenä häntäänsä. Aurinko alkoi tosiaan hiljalleen nousta vanhojen puiden takaa. Lelacã atsoi sen loistoa ja hieroi silmäänsä. Hän ei onnekseen ollut menettänyt sitä vielä tällä kerralla. Adaa ei enää näkynyt, eikä se ollut ihme. Ihmiset eivät paljoa nähneet muita kuin omansa rotuisia. Ehkä tässä muodonmuutoksessa oli tullut pari hyvää puolta. Lelacã hengitti raikasta ilmaa syvään. Sitten hän sulki kauluksensa ja kaivautui maan alle. Piakoin hänen häntässäkkin katosi maan alle.

//Kiitos pelistä!
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Edellinen

Paluu Vanhametsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö