Emme Luovuta!//Sovittu

Vanhametsä on alue Quinn metsässä, joka on täysin kuollutta. Tällä alueella ei kasva mitään. Maa on pelkkää tomuista, tamppautunutta multaa. Suuri, karu alue on täynnä pystyyn kuolleita, kivanlahoavia puita. Vain harva olento viihtyy tällä alueella. Väitetään, että metsä on kuollut magian vaikutuksesta. Musta magia olisi kuihduttanut tämän osan metsää, johtuen velhojen salaseurojen tapaamisista aikanaan.

Valvoja: Crimson

Emme Luovuta!//Sovittu

ViestiKirjoittaja Nya » 21 Syys 2011, 09:23

Haru

Tyttö lenteli nopeasti metsästä, vanhaanmetsään. Hän pysähtyi hetkeksi ottamaan henkeä. Mahan laskeuduttuaan hän henkäisi syvään ja käveli hieman. haru kaarteli ja kierteli vanhanmetsän siimeksissä. "Eipä täältä taida löytyä mitään ihmeellistä..." Haru huokaisi ja meni pienen lammen luo. Siinä hän sitten pesi hikiset kasvonsa ja joi hieman raikasta vettä.

"Jaa-a? Mitäköhän sitä oikein tekisi..." Haru makasi nurmella ja hymyili itsekseen. Äkkiä hänen mahansa alkoi kurnia aika lailla. "No nyt kai sitten pitää mennä hakemaan ruokaa..." Tyttö nousi ja lähti lentoon. Hän etsiskeli aikansa ja löysi pari luumu- ja omena puuta. "Jes hedelmiä!" Tyttö otti ylhäältä kauniin omenan ja roiskutteli sitä sitten hyvällä ruokahalulla. Aikansa syötyä, Haru käveli taas samaan paikkaan.

Siellä tyttö atrkasteli vaatteitaan hän suoristi hieman pantaansa ja pyyhki mekkoaan. Haru halusi hieman parannella jousiamuntaa, joten hän otti jousensa ja alkoi ampua yhteen puuhun nuolia. Kun hän sitten oli osunut kaikilla nuolillaan hän meni puun luo ja vetäsi ne pois puusta ja laittoi ne nuolikoteloon. Nuolia oli melko vähän. Tyttö etsi hyviä suoria oksia ja alkoi tehdä niistä nuolen varsia. Pian ne kaikki olivat siistin näköisiä, hän etsi teriä niihin. Haru muovasi niistä teräviä ja hyvinkin voimakkaita. Tyttö liitti ne varsien päihin ja sai työnsä valmiiksi. Tytön nuoli kotelo oli nyt täynnä nuolia. Äkkiä hän kuulu ääniä kauempana ja alkoi kävellä sinne päin.
Viimeksi muokannut Nya päivämäärä 22 Syys 2011, 20:07, muokattu yhteensä 1 kerran
Nya
 

ViestiKirjoittaja Niki » 22 Syys 2011, 17:24

Zen

Tyttö käveli hieman karhealla nurmikolla korkeiden puiden seassa. Nikita seurasi tyttöä täysin haukkana ja valmiina puolustamaan tätä. Zen ei ole nimittäin ennen ollut vanhassa metsässä. Kaikki puut olivat hieman pystyyn kuolleita, suurimmaksi osaksi puut olivat havukeloja. Paljain jaloin oli ikävä kävellä, sillä teräviä kiviä piili karhean ruohon seassa melkoinen määrä, ja käpyjäkin riitti runsaasti. Nikita pyörähti välillä tytön edestä tämän taakse levottoman oloisesti. Näiden liikkeiden takia Zen oli välillä kompastua omaan suteensa. Tämä tapahtuikin hetkeä myöhemmin. Tyttö lensi rähmälleen maahan. ''Ei enää noita! Jooko, Nikita!'' Hän naurahti ehkä jopa hieman vihaisen oloisesti. Nikita se vain kallisti päätään ja työnsi kielensä ulos suusta läähättäen. Zen katsoi korkeita puita, joiden latvuston yläpuolella näkyi synkkiä pilviä. Kuun vähäinen valo osui puihin vain niistä joistakin harvoista rakosista, joita pilvien väliin välillä jäi. Zen nousi ylös ja pyyhkäisi hieman vaatteitaan. Häntä hermostutti olla vieraassa paikassa.

Tyttö kuuli välillä rapinaa jostain pensaikosta tai syvemmältä metsästä. Milloin mistäkin. Ilma tuntui hitusen kostealta ja hyttysiäkin oli riittävästi. Ääni tuntui liikkuvan nopeasti paikasta toiseen. Kenties liiankin moni teki näitä ääniä. Zen eteni yhä edemmäs ja edemmäs. Ruoho alkoi pehmenemään jalkojen alla, mutta alla tuntui olevan vettä, sillä maasto kumpuili tytön askeltensa mukaan hänen ympärillään. Kuolleiden puiden määrä lisääntyi ja paikka muuttui hieman suomaiseksi. Oikea rämeikkö! Tyttö ajatteli ja kääntyi takaisin. Ääniä alkoi taas kuulua. Se oli hieman karmivaa näin yöllä ja oli muutenkin jo tarpeeksi vaikeaa nähdä mihin jalkansa pisti. Onneksi Zen voisi vetää missä vain hätätilanteessa jousen ja pari nuolta esiin. Nuolia ainakin riitti, sillä Zen oli edellisenä päivänä veistänyt niitä lisää. Tikareita oli sen sijaan edelleen ne samat kolme. Äänet eivät pahemmin pelottaneet tyttöä, olihan hänellä aina mukana tuo tuttu ja turvallinen jousi. Äänet lisääntyiät ja kuuluivat edelleen voimakkaammin ja voimakkaammin edestäpäin. Välillä Zen luuli nähneensä valkeiden hiuksien heilahtavan kaukana edessä, mutta hän uskoi tätä kuvitelmaksi. Vilahduksien väli kuitenkin oli sen verran pieni, ettei se voinut olla totta. Varmuuden vuoksi tyttö kuitenkin otti jousen käteen ja nuolen valmiiksi esiin. Hän tuli pensaikon luokse, jossa hän oli vilahdukset nähnyt. Hän hieman raotti pensaita joistakin kohti käsillään. Missään ei näkynyt ketään. Silti kannatti olla aina varuillaan. Zen meni nojailemaan läheisen lehtipuun juurelle ja aukaisi hiuksensa. Nikita istahti maahan ja katsoi tyttöä kysyvästi. ''No mitä?'' Tyttö sanoi ja asettui selälleen nurmikolle. Pilvet eivät sentään sataneet, vaan menivät suosiolla ohi ja kuu sai taas loistaa. Zeniä väsytti, mutta metsän vaarallisuuden vuoksi hän ei uskaltanut nukkua.

//Tuliko vähän turhan pitkä? Ainiin, blackwolf voisit kirjoittaa tuohon otsikkoon, että peli on sovittu? :3
Niki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 22 Syys 2011, 20:09

Haru

Haru katsahti Kauemmas jossa makasi jokin, sehän oli tyttö! "Eh!!" Tytön suusta pääsi hiljainen ääni. Hän lensi nopeasti tytön luokse. Haru ei ollut varma, mutta häntä pelotti mennä lähemmäs, sillä tuo näytti jotenkin valmiina olevalta taistelemaan. Hän jäi ensimmäisen puun taakse kurkkimaan. Äkkiä tuuli pyhalsi hyvin voimakkaasti ja veti tytön mekon sekä hiukest mukanaan. Haru pelästyi, sillä tiesi paljastuneensa. Tyttö tuli hiljaa pois piilostaan. Olisi vaikka voinut vannoa, että hän näytti aivan aaveelta tulessaan pois piilostaan. "O-olen Haru.. KUka te olette? Ja ei ole mitään hätää minä en tullut taistelemaan." Haru hymyili vaisusti ja näytti hieman kiusaantuneelta. Sillä tytön luona hääri susi, joka näytti valmiilta juoksemaan hänen päälleen ja raatelemaan hänet kappaleiksi.

Haru hymyili ja lensi hieman lähemmäs, silloin hän näytti aivan enkeliltä, sillä auringon valo osui suoraan tytön selkään ja näytti edestä päin sellaiselta enkeliltä... "Kuulehan... Voisitko pyytää suttasi rauhoittumaan? Minä hieman pelkään sitä..." Haru melkeinpä kuiskasi, häntä oli alkanut karmia nämä kuolleet puut ja kuolleet kasvit. Haru hieman hymyili ja huokaisi sitten. "OLetko kenties yksin? Mitäs etsit?" Haru kysyi hieman arasti, ei ähn oiken halunnut tunkea toisen asioihin heti, jos ei tuntenut tätä hyvin. Haru meni istumaan tytön viereen maahan. Nurmikko ja kivet pistelivät saappikkaiden nahan lävitsekkin.

//Tehty on!! Ja nyt Lotdowia odotellaan.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 22 Syys 2011, 20:22

Morna

Hah, naurettavaa väkeä nuo sepät, eivät edes aseidensa perään osanneet katsoa! Morna nauroi mielessään juostessaan pois haltioiden kylästä. Vasta pitknä matkan päässä hän hidasti vauhtiaan ja pysähtyi kokonaan. Morna katsoi tyytyväisenä miekkaa jonka oli varastanut. Yö oli jo pitkällä, eikä aikaa olisi hukattavaksi. Huominen tulisi todennäköisesti olemaan yhtä rasittava kuin tämäkin päivä. Morna luimisti korvaansa. Pystyyn kuolleita puita näkyi joka paikassa ja maa oli täynnä kiviä ja moskia. Vanhassa metsässä oltiin, se oli selvä. Ja kaikki kun väittivät paikaa aavemaiseksi, Mornasta se oli pikemminkin kodikas. Hän huitaisi miekan puun runkoon kiinni. Sen terä teki puuhun loven josta valui pihkaa ulos. Huippukunnossa oleva miekka, mutta ilman työtä. Mornan korva väärähti kun hän kuuli puhetta kauempaa pusikosta. Ihminenkö? Ei auttaisi muuta kuin ottaa siitä selvää.

Morna käveli pitkin askelin äänien suuntaan. Hän ohitti monta puuta ja kiven lohkaretta. Siiten hän näki sen. Pari tytön tylleröä keskustelemassa. Hän luimisti korvaansa ja hänen silmänsä kapeni viiruksi. Miekka taisi sittenkin saada työtä, olivat nuo ihmisiä tai ei. Näin hienoa asetta ei voisi jättää kokeilematta, varsinkaan näin osuvalla hetkellä. Hän meni kyyryyn ja hipsi vähän lähemmäs. Ensin hän aikoi vähän salakuunnella kauempana käyvää keskustelua. Juuri kun hän oli saavinaan erotettua järkeviäkin sanoja lauseista hänen miekan terä osui kiveen ja kolahti. Morna vetäytyi vaistomaisesti läheiseen pensaaseen piiloon. Yllätyshyökkäys paras hyökkäys. Nyt hän vain voisi olla hiljaa paikallaan.

//Täällähän minä ja herra Agressioni olemme. Peli voi alkaa!
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Niki » 24 Syys 2011, 20:43

Zen

Zen kuuli edelleen ääniä lähsitöltä. Onneksi hän oli varuillaan jatkuvasti. Nikitakin voisi puolustaa hieman tiukan paikan tullen. Ehkä se mitä tyttö oli kuvitellut, oli ehkä totta. Ne valkeat hiukset.. Äänet loikkivat lähemmäs tyttöä. Nikita pyöri levottomasti tytön ympärillä ja murahteli välillä. Susi luultavasti vaistosi jotakin. Zeniltä meinasi mennä silmätkin jo kiinni - sen verran väsynyt hän oli. Pian hän kuuli puhetta: ''O-olen Haru.'' Zen hypähti äkkiä pystyyn, otti jousestaan tiukan otteen ja 'latasi' nuolen kohti puhuvaa ääntä. Zen huomasi valkohiuksisen tytön, joka näytti hieman aaveelta pimeässä yössä. Hän laski jousensa alas. Nikita murisi ja lähti juoksemaan kohti Harua. ''Nikita, ei!'' Zen huudahti ja tarrasi kiinni Nikitan turkista. Nikita oitis kääntyi takaisin, mutta jatkoi murisemista ja mulkoili Harua. ''Olen Zen Mai.'' Tyttö ilmoitti vakavissaan ja työnsi nuolensa takaisin nuolikoteloon. ''Oliko jotain tärkeää asiaa, kun säikäytit minut niin?'' Zen jatkoi ja piti kiinni murisevan sutensa turkista. ''Rauhoitus, Nikita..'' Hän sanoi na päästi irti. Nikita kiersi tytön ja piiloutui tämän jalkojen taakse. ''Olen yksin ja seurasin Nikitaa tänne. Se luultavasti vainusi jäniksen tai jonkun muun saaliseläimen ja juoksi suoraan tänne.'' Zen sanoi ja paijasi sutta, joka istui hänen jalkojensa takana. ''Mitäs sinä täällä sitten teet?'' Zen jatkoi ja hymyili jopa hieman.
Niki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 26 Syys 2011, 16:50

Haru

Tytön refleksi olivat vailla vertaa. Haru otti salaman nopesta nuolen ja jänntitti jousensa. Se näytti siltä, kuin nuoli ja jousi olisivat ilmestyneet hänen käsiinsä tyhjästä. Tyttö tähtäsi tarkasti ja ampui sinne missä oli kuulunut kolahdus. Nuoli osui johonkin, josta kuului kova ääni. Toivottavasti se olisi osunut siihen mikä nyt sielä olikin. "Anteeksi Zen, mutta olen täällä hyvin varuillani, sillä vaarahan voi piileksiä missä vain? Eikö niin?" Sen takia Haru lenteli levottomana. Hän hymyili ja katseli tiiviisti ympärilleen. Hän yritti nähdä kuka olisi lähistöllä, koska hän tunsi selvästi, että joku kuuntelia ja tarkaili heitä. Se tunne, jonka tyttö tunsi ei ollut mitenkään kiva. "En minä nyt oiken tiedä, miksi tulin tänne kunhan kiertelin. Pelkästä uteliaisuudesta!" Tyttö kohautti olkiaan ja alkoi taas tähyillä hieman hermostuneena ympärilleen.

Tytön siivet löivät rauhallisesti yhteen. Hän olisi valmis tarraamaan Zenin käsiin kiinni ja viemään hänet turvaan. Haru tiesi kyllä, että Zen ei välttämättä halua lähteä vapaehtoisesti ja jättää Nikitaa yksin. Ehkä tyttö pelkäsi suden loukkaantumista. "Olisiko parasta vain lähettää sutesi pois? Aavistan, että pian me olemme kiperässä tilanteessa." Haru pyysi sievästi ja hymyili hieman pelokkaasti. Kädet tärisivät ja koko olemus kertoi pelosta, mutta silmissä paistoi salaperäinen halu tapella ja tappaa se joka tulisi tuolta. Se oli tytön demoninenpuoli. "Tuleppas esiin sieltä! Sinut on huomattu!!" Haru huusi äkkiä äänekkäästi. Tyttö kuikuili ja hymyili liiankin halukkasti. Demoni kasvot paistoivat hetkelliseti, kunnes tytön pelokas ilme tuli esiin. Tyttö otti uuden nuolen esiin ja hän olisi valmis ampumaan vaikka heti kättelyssä. Tyttö kuunteli jokaista ääntä ja rashdusta. Hän oli jo valmistautunut pahimpaan.

"Olisiko parasta Nikita lähettää pois? Vai haluat senkin taistelevan henkihieveriin asti?" Haru sanoi kylmästi. Hikitippa valui hiljalleen ostaa pitkin. Tyttö pyyhkäisi sen pois ja huokaisi odottavasti. Tuuli puhalsi liian aavemaisesti ja sai tytön olon tukalaksi.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 26 Syys 2011, 17:04

//Sattuneista syistä ja sotkuista jatkamme nyt siis seuraavassa järjestyksessä tämän viestini jälkeen: Eli minä, Niki ja Nya. Tämä selvä? Jatkuu...

Morna

Nuoli suhahti salaman nopeasti ja loi viillon Mornan olkapäähän. Hän päästipienen lähdyksen ja katsoi nuolta, joka oli jäänyt törröttämään hänen takanaan seisovaan puuhun. Hän käänsi katseensa takaisin tyttöihin. Vai haluatte te kuolla? Saamanne pitää! Morna kirosi mielessään ja riuhtaisi nuolen irti puusta. Hän nakkasi sen takaisin tyttöjä päin lähes samalla voimalla mitä se oli tullut hänen luokseen. Morna kiristi otettaan miekan kahvasta. Sen työpäivä oli nyt lyöty lukkoon. Kukaan, ei kukaan tekisi hänelle enempää viiltoja ilman asian mukaista maksua. Salamana hän syöksyi pois pensaasta. Hän suoristi hitaasti itsensä ja katsoi tyttöjään pelkkänä viivana näkyvällä silmäällään. Mornan korva oli luimistunut äärirajoille.
"Hei vain kakarat, mahtaakohan teillä olla ajatustakaan mihin aikaan olette liikkeellä?" Morna kysyi kuin olisi puhunut 10-vuotiaille. Vihainen irvistys kasvoillaan hän rutisti entistä kovemmin miekastaan. Hän vei sen hitaasti sivulleen.
"No, sillä ei ole enää väliä", Morna totesi ja katsoi miekkansa terää.
"Sillä teistä tulee kohta vartaita!" hän ärjäisi. Ilman että kukaan ehti silmiään räpäyttää hän oli jo tyttöjen kimpussa.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Niki » 26 Syys 2011, 21:23

//Käy oikein hyvin.

Zen

Zen katsoi vierestä, kun tämä Haru otti salaman nopeasti nuolen ja tähtäsi. Myös Zen tähtäsi nuolen pensaikkoa kohti. Hän ei halunnut osua sillä siihen, mikä siellä pensaassa oli. Tämä nuoli oli varoitus. Nuoli lensi suoraa rataa puun runkoon pensaan takana. Se osui luultavasti lähelle Harun nuolta, joka upposi pensaikkoon. Oli ymmärrettävää, että Haru tahtoi olla varuillaa. Harun silmissä näkyi pelko, mutta samalla hän näytti siltä, että aikoisi pelotella jotakin. Silmissä oli jotakin pahuutta. Ehkä hän oli demoni. Zen katsoi pensaikkoon, johon nuoli oli osunut. Haru oli siis kierrellyt täällä pelkästä uteliaisuudesta. Zen ei tiennyt miksi, mutta hän ei tohtinut uskoa selitystä.
''Hmph..'' Hän murahti vaimeasti ja laski jousensa. Nikita pyöri hieman hermostuneesti välillä Zenin jalkojen ympärillä ja välillä Harun ympärillä.
''Rauhoitus nyt..'' Zen sanoi sudelle ja kumartui tämän eteen. Susi se vain työnsi kielensä ulos suustaan ja meni istualleen maahan kallistaen päätään. Harun aavistuksista huolimatta tyttö ei halunnut jättää suttansa yksin, vaikka sillä olisikin hyvät mahdollisuudet pärjätä. Myös Zen pelkäsi hieman - olihan tilanne tukala. Varsinkaan yöllä ei olisi turvallista liikkua pimeässä metsässä mahdollisen demonin kanssa. Kenties pensaikossa olisi myös jokin demonin kaltainen ihmisolio. Zen ei aikonut lähettää suttansa pois.
''Kyllä se pärjää. Pienestä koosta huolimattaan se on aika vilkas ja sitkeä.'' Zen kertoi nopeasti ja hipaisi sormillaan Nikitan mustaa selkää.

Haru huuteli pensaikossa piilevää ihmistä esiin. Zen ei halunnut hätäillä, sillä muuten hän hermostuisi taistelussa ja jäisi helposti alakynteen. Tyttö veti uuden nuolen nuolikotelosta ja laittoi sen pään valmiiksi jo jouseen. Hän olisi valmiina ampumaan. Tytöllä olisi myös lisäksi mukana kolme tikaria joita hän pystyi käyttämään, jos hyökkäys olisi liian nopea ja jousen käyttö kömpelöä. Zen kuunteli ääniä tarkkaan. Haru pyysi jälleen lähettämään suden pois. Zen ei edelleenkään aikonut tehdä tätä. Tytön mielestä kuulosti siltä, että Haru nimenomaan halusi päästä eroon Nikitasta. Ei onnistunut. Pensaikosta sen sijaan kuului yhä enemmän ääniä. Nuoli lensi takaisin pensaikosta ennen kuin Zen ehti huomatakkaan. Nuoli lensi melko matalalla, mutta siitä huolimatta Nikita onnistui väistämään tämän. Susi oli istunut tytön edessä, joten nuoli raapaisi nahkaa irti Zenin pohkeesta ja jätti siihen ikävän viillon. Ei kestänyt aikaakaan, kun pensaasta syöksyi jokin, joka huusi tytöille jotakin. Zenin otsalta valui hikikarpalo ja hän jännitti uuden nuolen kohti tätä pensasta tullutta henkilöä. Hän ei ehtinyt laukaista sitä, kun heidän kimppuunsa jo hyökättiin.
Niki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 27 Syys 2011, 16:11

Haru

Tyttö pelästyi pensaasta tulevaa ja ampui vahingossa ohi. Pian tämä tulikin jo heidän kimpuuunsa. Haru ei osannut tehdä juuri sillä hetkellä mitää, kuin yrittäen potkaista tuota naamaan. Hän tunsi kovan kivun, mutta ei ollut varma oliko se miekka vai jokin muu. Haru ehti vain ajatella, että on saatava Zen ja Nikita turvaan. Tyttö lennähti opeasti Zenin luo ja tarrasi tytön käteen. "Nikita! Seuraa meitä!!" Haru huusi niin kovaa, kuin kurkusta lähti. Hän lensi Zen käsien varassa hieaman kauemmaksi. Vettä! Onko missään vettä?? Tyttö ajatteli kiireesti ja yritti keskittyä.

Tytön kädet alkoivat nopeasti huitoa ilmaa ja se sai aikaan kosteanilman ansiosta pienen pyörteen tyttöjen ja Nikitan ympärille. Se ei suojaisi kauaa vain muutamia minuutteja, mutta se saisi luvan riittää. Haru laski toisen kätensä Zenin viillon päälle, käden ympärillä hehkui vettä ja paransi sen nopeasti kuntoon. "Noin! Nyt voit liikkua kunnolla!"
Nya
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 27 Syys 2011, 16:29

Morna

Miekka sivalsi ilmaa ja Morna jäi katsomaan hetkeksi aikaa kuinka tytön pinkoivat pakoon. Hän katsoi miekassa näkyvää verta.
"Tulkaa takaisin pelkurit!" hän karjaisi perään ja singahti perään. Hän jäi katsomaan hämmästyneenä vesipyörettä tyttöjen ympärillä. Liekö toinen jonkin sortin loitsuilija? Morna alkoi kiertää ympäri pyörettä kuin kissapeto vaaniessa. Hän rutisti miekkaa kädessään ja katsoi tyttöjä.
"Ette voi pysyä siellä ikuisesti", hän huomautti ja ilkeä virnistys levisi hänen kasvoilleen. Morna vilkaisi taivaalla näkyvää kuuta. Mutten vio minäkään. Hän lisäsi mielessään. Varne heräisi ajallaan kuitenkin. Morna huitoi miekallaan pariin kertaan ilmaa.
"Antakaa tulla pelkurit! Revin kielet ulos suustanne!" hän ärjyi ja osoitti sitten miekallaan sutta.
"Mukaanlukien tuolta!" hän huomautti ja lopetti kiertämisensä. Hetken ajan hän oli näkevinään vesipyörteen ohetuntuneen Loitsu ei tainnut olla ikuinen.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Niki » 28 Syys 2011, 18:29

Zen

Tyttö pelästyi hyökkääjän miekkaa ja onnistui väistämään tätä. Zen olisi valmis väistämään jokaisen iskun, jos siihen kykenisi. Nikita murisi viressä ja näytti siltä, että olisi juuri hyökkäämässä. Tytön ei tarvinnut olla kuitenkaan huolissaan Nikitasta, onneksi. Äkkiä Haru tarrasi Zenin käteen ja käski Nikitaa seuraamaan heitä. Harun huuto koski hieman tytön korviin. Nikita lähti seuraamaan pakenevia tyttöjä. Zen oli Harun käsien varassa aika heikosti. Älä missään nimessä päästä irti.. hän ajatteli ja puristi silmiään ja hampaitaan yhteen. Kuu loisti edelleen kauniisti taivaalta. Sitä vasten oli hienoa lentää. Myös Zen piti kiitti Harun käsistä, se lisäsi hieman turvallisuuden tunnetta. Hyvin pian Zenin kädet alkoivat hiota hänen harmikseen. Haru oli luonut pienen pyörteen tyttöjen ympärille. Myös Nikita oli tämän sisällä, mutta susi näytti hyvin kärsivältä ja hätääntyneeltä. Harun käsi laskeutui tytön viillon päälle. Tyttö ei tajunnut, että se parantaisi haavan.
''Kiitos!'' Zen huudahti hieman, sillä pyörre piti jonkin sortin kovaa ääntä.

Hyökkääjä huuteli jotakin tyttöjen perään. Zen ei mitenkään tiennyt mitä tämä huusi, vaikka erottikin joitain sanoja. Myös tämä tyttö voisi käyttää loitsujaan hyväksi tässä. Hän yritti luoda tuulta hyökkääjää kohti, jos vaikka tämä kaatuisi hyvällä tuurilla maahan. Käsistä ei lähtenyt pientäkään tuulen virettä. Johtuiko tämä täysikuusta? Vesipyörre alkoi ohenemaan tyttöjen ympärillä. Zenin kädet selvästi hikosivat ja ote alkoi lipsua. Ei aikaakaan kestänyt, kun Zen putosi maahan tömähtäen. Pudotuskaan ei ollut matala. Kyynärpäähän sattui - eikä mikään ihme, sillä siinä oli nyt nätti avohaava, joka oli roskien peittämä.
Niki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 29 Syys 2011, 11:29

Haru

Tyttö huokaisi ja otti taas vettä ja paransi avohaavan. Hän ajatteli koko ajn että hän tarvitaisi vettä ja pian. Pyörre hupeni koko ajan vain pienemmäksi ja pienemmäksi. Ei vielä en olevalmis! Ei vielä on liian aikaista! Haru tiesi miksi se oheni koko ajan vettä ei ollut tarpeeksi. Heidän olisi löydettävä sitä pian lisää, muuten Harun oli tapettava kasveja vedebn takija. Tyttö ei osannut oiken tehdä sillä hetkella mitään. Hän äkkiä kasorti veden heidän ympäriltään ja muidosti sillä vähäisellä vedellä tornaadon. Vesitornaado ohjautui kohti vihollista. Hän ehkä sai kaadettua tämän ja sitten kun Haru laskeutui maahan. Hän horjahti ja kaatui maahan.

"Aih!!" Tyttö hiidahti yritti nousta, jalasta valuo verta. Miekan terä oli kai osunut jalkaan kun hän oli yritänyt potkaista vihollista. Tyttö pystyi sentään lentämään. Tyttö nousi ylös ja veri tihkui aöas maahan. Hän otti jousen ja ampui niin hyvin ja tarkkaan. Osu! Haru ajtteli toivekkana. Hän kataeli nikitaa. Pyydän hartaaati ettemme kuole täsaä... Tyttä ajtteli hiljaa ja ampui uuden nuoöen voimakkaaati. Hän äkkiä alkoikon muuttua. Demoni oli alkamassa herätä liiallisen veren puutteessa. "Voi ei." Haru sanoi. Häntiesi ettei tuntisi ystäviä vihollisia.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 29 Syys 2011, 14:41

Morna

Vesipyörre läjähti Mornaa päin ja tämä lensi muutamia metrejä taaksepäin. Hänen hiuksista tihkui vettä ja hänen korvansa nyki.
"Vai että haluatte te pelata likaista peliä?! Olkaa sitten valmiita antamaan kaikkenne!" Morna ärjyi tytöille ja singahti eteenpäin. Vesipyörre ei enää suojannut tyttöjä ja kuolleita puita oli harvassa. Suojaton alue oli kuin luotu Mornan kenttäeduksi. Toisen tytön ampuma nuoli kimposi miekasn terästä pois. Säälittävää. Morna totesi mielessään.
"Okei, minun vuoroni", hän sanoi ja veti miekkansa taakse jälleen. Tällä kertaa hän tähtäsi kohti siivetöntä tyttöä. Nopeat ka pitkät harppaus askeleet saattoivat hänet alta aikayksikön tytön eteen ja hän viilsi miekallaan laajan kaaren. Sitten hän pyörähti vauhdissa kannoillaan ja sivalsi vielä kohti siivekästä tyttöä. Morna lopetti sinkoilun ympäriinsä ja kääntyi takaisin katsomaan tyttöjä. Nyt hän olisi voinut laskea kuinka monta viiltoa sai aikaan, muttei tehnytkään näin. Morna kääntyi takaisin ja lähti armottomasti samankaltaiseen iskuun mutta vaihtoi liikerataansa etteivät tytöt osaisi ennäkoida.
"Joko luovutatte kakarat?" Morna kysyi pirulliseen äänensävyyn.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Niki » 03 Loka 2011, 20:34

Zen

Avohaava parantui nopeasti Harun avulla. Tyttö näytti hieman demonilta, mutta silti hänellä oli parantavaa voimaa. Luoja lykky.. Zen ajatteli. Hän olisi täynnä haavoja ilman Harua. Tornado ohjautui vihollista kohti. Nikita murahteli kovaan ääneen, mutta Zen ei antanut tämän vielä hyökätä. Zen otti jousestaan tiukan otteen ja koitti tähdätä tällä kohti vihollista. Ei onnistunut, sillä tytön kädet tärisivät aivan liikaa. Zen kuuli Harun kirkaisun ja kääntyi tämän puoleen. Hän huomasi haavan tämän jalassa. Onneksi hän pystyi edelleen lentämään. Zen ei tässä tilanteessa voinut tehdä asialle yhtään mitään. Zen yritti etsiä jotakin, jolla voisi sitoa haavan. Haru sen sijaan yritti tähdätä nuolella kohti vihollista, mutta nuoli päätti kimmota pois vihollisen miekasta. Zen repäisi läheisestä pensaasta lehden irti. Lehti oli ruskea ja kuiva, joten sillä valitettavasti ei pystynyt sitomaan haavaa. Vihollinen sentään oli lentänyt muutamia metrejä taaksepäin pyörteen voimasta. Aukea alue ei ollut hyvä puolustuspaikka, sillä vastustajalla oli runsaasti tilaa puikkelehtia vaikka missä. Zen repäisi sen sijaan rusetin irti olastaan, mutta se ei riittänyt kiertämään Harun jalkaa tarpeeksi montaa kertaa. Tyttö käänsi katseensa takaisin vihollista, joka oli hyvin lähellä tyttöä. Miekka sivalsi ilmaa Zeniä päin, mutta hän onnistui vetämään jousensa miekan eteen hidasteeksi. Naps, jousipyssyn jousi katkesi molemmista päistä.
''Varo!'' Zen huusi Harulle. TYttö nappasi katkenneen jousen maasta ja sitoi sillä rusettinauhan kiinni Harun jalkaan. Heti tämän jälkeen hän otti tikarin ja viskaisi sen kohti vihollista.
Niki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 05 Loka 2011, 13:07

Haru

Haru

Haru pjensi nopesti jousensa Zenille ei hän tarvitsisi sitä kun voisi hallota vettä. Hän kuuli varoituksen liian myöhään. Jalka oli.. Noh ainakin sidottu, mutta miekan terävä terä sivalsi tytön käteen. Se teki pahan ja syvän haavan. Haava oli niin syvä että luu melkeimpä näkyi sieltä. Haru paiskautui vasten maata. Veri roiskahti kädestä ja kun hän paiskaantui kovaa teräviä kiviä päin... Kivet upposivat selkään ja hetkessä maa olikin jo aivan veren peittämä, siellä missä Haru makasi. Tytön silmissä pimeni kaikki oli liian kylmää ja kipeää. Mitään ääniä hän ei kuullut eikä nähnyt mitään. Harun silmät olivat jääneet pelottavasti auki. Tytön sisällä riehui ääni. Toinen osapuoli menetetty... Verta menetetty liian paljon.. Aktivoi ja herätä DEMONIPUOLI!! Harun kehon peitti mustia liekkejä muistuttava aura.

Verinen suu muodosti pelottavan hymyn. Tytön haavat alkoivat savuta. Aivan kuin veri olisi kiehunut haavoissa. Haavat umpeutuivat nopeaa vauhtia ja tyttö päästi korvia vihlovaa
naurua ilmoilla. Tytön hiukset leijuivat ilmassa, vaikka ilmassa ei ollut tuulta. Haru tuijotti verenpunaisilla silnillään vihollista. Hän nauroi. Siivet kaavoivat kaksi metrisiksi ja hän syösyi kohti. Potkaisi päin naamaa tai jotai pehmeää osaa vihollisessa. Haru palasi takaisin Zenin viereen. Hän ei ollut vielä sanonut sanaakaan. "Taidan vielä vähän aikaa taistella tässä olotilasa. Kunnes se saamarin enkeli herää..." Haru hymyili. Täysikuu.. Se antoi tytölle ihanan tunteen, aivan kuin hän olisi herännyt unesta ja saanut aloittaa heti pienen leikkimisensä. Kuolemn leikit olivat tämän puolen ihanimpia leikkejä. Haru katseli hohtavin silmin, hänen auransa liekit olivat nähtävissä. Mustia mustia, pimeitä likkejejä... Tyttö odotti kädet olivat jännityneet. Vettä pitäisi löytää piankoin. Aseettomana hän ei voisi kamalasti taistella. Puukosta nyt ei olisi kamalasti hyötyä.
Nya
 

Seuraava

Paluu Vanhametsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron