Ei rauhaa, vaikka rauhallista on //sovittu//


Vanhametsä on alue Quinn metsässä, joka on täysin kuollutta. Tällä alueella ei kasva mitään. Maa on pelkkää tomuista, tamppautunutta multaa. Suuri, karu alue on täynnä pystyyn kuolleita, kivanlahoavia puita. Vain harva olento viihtyy tällä alueella. Väitetään, että metsä on kuollut magian vaikutuksesta. Musta magia olisi kuihduttanut tämän osan metsää, johtuen velhojen salaseurojen tapaamisista aikanaan.

Valvoja: Crimson

Viesti Su Loka 02, 2011 4:19

Ei rauhaa, vaikka rauhallista on //sovittu//

// Ja aihe on mitä on XDXDXD Ventus-setä kivasti Ryun kanssa :3 //

Kaz

Vihreyttä oli niukasti. Puista oli pudonneet lehdet ja neulaset jo aikoja sitten, eikä missään näyttänyt olevan minkäänlaista suojaa - millekkään! Vaikka maasto ei ollut järin tasaista, ja suuria kiviä oli siellä sun täällä, vanha metsä oli ikävän avara. Tiikerimielen niskakarvat nousivat pystyyn, vaikka hän ei tuntenut minkään elollisen olevan paikalla. Kaz rämpi keskellä ennen varmasti eloisampaa sammalmättäitä, jouduen välillä harppomaan askeliaan. Hän piti vähän väliä toista kättään ja vähän väliä molempia käsiään miekkojensa päällä, jos joku vaikka pääsisi yllättämään hänet. Petollista tämä alue, hän mietti. Vaikka maa näytti olevan vakaa ja voimakas, vääristä askelista sammaleelle tai tavalliselta näyttävään kohtaan voi jalka ratketa onkaloon. Tyttö meinasi tehdä sen jo kolmesti, mikä hävetti häntä itseäänkin. Sinänsä ei pitäisi, sillä hän pystyi nopeasti siirtämään painonsa takaisin toiselle jalalle ja hypähtää -ehkä turhan nopeaan- pois kohdasta.

Valoa metsässä ainakin riitti tällä alueella, ties vaikka muualla olisi enemmän puita tai kuihtuneita kasvistoja sitä suojaamassa. Tyttö tarkasteli ympäristöään kiiluvin silmin. Hän bongasi suuren kiven, jonka päältä hän voisi tähystää paremmin. Tuo lähti juoksemaan ja poukkoilemaan lahojen puiden yli määränpäähänsä. Puihin hän ei luottanut senkään vertaa, että hänen painonsa kestäisi runkoa lahoamasta. Sinänsä hän mikään tukeva ollut edes. Tyttö ponnahti puuta vasten, ja viistosti otti siitä vauhtia, päästäkseen kiven päälle.
Puu josta hän oli ottanut vauhtia, selvästi teki elämänsä viimeisen teon, koska se lahosi keskeltä ja kaatui toisen puun päälle. Kuului räminää, vaikkei kovin paljon ääntä tuon kokoisista puista lahoina lähtenytkään. Kaz nousi päkijöilleen ja tähysteli niin pitkälle kuin pystyi.

Viesti Su Loka 02, 2011 4:39

~ Ryu ~

Ryu käveli hiljaa kuolleessa metsässä. Missään ei näkynyt elollista elämää, mutta silti tuntui aina välillä kuin joku olisi kuiskutellut korvaan. Ehkä se oli vain tuuli, mutta silti Ryu olisi voinut vaikka väristä ja jäädä paikoilleen pelkäämään, ellei olisi ollut melkein kokonaan tunteeton. Poika raahasi painavaa viikatettaan perässään. Tuo pysähtyi hetkeksi aikaa ja istui maahan. Hän otti hattunsa pois päästään ja asetteli se viikatteensa kanssa eteensä. Poika laittoi kaapunsa hupun päähänsä ja veti syvään henkeä. Tuo sulki suuret, eriväriset silmänsä ja jäi sitten paikoilleen istumaan. Ainoastaan kuolleen tuntuinen tuuli heilutti hieman tuon etuhiuksia.

Ryu oli jo istunut paikoillaan ehkä tarpeeksi kauan. Poika nousi ylös ja katseli kaavun hupun takaa ympärilleen. Tuo nosti sitten hattunsa ja työnsi sen kaapunsa suojiin, aivan kuin siellä olisi ollut jonkinlainen salatasku. Hän nosti viikatteensakin maasta ja lähti sitten kävelemään eteenpäin. Hän nosti viikatteensa olkapäälleen ja piteli siitä toisella kädellään kiinni. Poika näytti nyt aivan Kuolemalta.

Ryu pysähtyi pian. Tuo kuuli hieman kauempaa ääniä. Aivan kuin joku olisi potkaissut tai tehnyt puulle jotakin muuta, koska pienen äänen jälkeen tuo kuuli monta hieman kovempaa ääntä. Aivan kuin jokin olisi lahonnut. Ryu siirsi huppunsa pois päänsä yltä ja laittoi hattunsa sen tilalle. Tuo laski viikatteen terän takaisin maahan ja alkoi taas raahaamaan sitä. Poika pysähtyi kuitenkin pian, kun huomasi jonkun piraatin näköisen ihmisen hieman kauempana, seisomassa kiven päällä ja tähystelemässä.

Viesti Su Loka 02, 2011 6:50

Kaz

Tyttö siristeli silmiään, mutta mitään jännittävää ei näkynyt. Jos olisi näkynytkin, olisi Kaz hämmästynyt. Täällä liikkui tuskin kukaan kymmenen vuoden sisään, tai harvemmin. Ehkäpä kaikki vain kulkivat ristiin? Metsähän oli suhteellisen iso. Tosin, tyttö mietti, että miksi kukaan tänne edes tulisi. Täältä ei saanut harvinaisia kasveja tai yrttejä, eikä niin ollen siis mitään aineksia, kun kaikki oli niin epämiellyttävän kuollutta. Ja kun ei ollut mitään vihreää, ei ollut hyönteisiäkään monia, eikä niin ollen lintuja, ei kettuja, ei mitään. Ainoa asia mitä täällä voisi tehdä oli varmaan huvikseen rikkoa lahonneita puita. Kuollut metsä oli siis hyvä paikka harjoitella vähän tekniikoita..

Sen ajatuksen kera Kazan huulille levisi hullaantunut hymy, ja hän vetäisi salamannopeasti miekkansa esiin ja kyyristi selkäänsä, naurahtaen itsekseen. Ennen varsinaisesti minkään suuremman aloittamista hän tunsi inhottavan tunteen, että joku tarkkaili häntä. Katsoi. Katsoi ehkä kuin idioottia..? Tyttö käänsi katseensa taaksensa, ja huomasi lyhyen hahmon jonkin matkan päässä.
Kaz kääntyi toisen puoleen ja laittoi miekat tuppeisiinsa.
"Öh.. eh.. MOI. Mikäs sinä oikein olet?" hän sanoi hiukan nolostuneena, vaikka hänen äänensä kuulosti kovin tuomitsevalta.
Toisella ei ollut juuri pituutta sen enempää kuin hänelläkään, eikä Kaz jostain syystä pystynyt erottamaan minkä ikäinen tämä hahmo oli. Ei kuitenkaan kovin vanha. Kaapu ja suuri viikate sai tytön hiukan epäluuloiseksi, mutta sitäkin enemmän kiinnostuneemmaksi siitä, mitä toinen oikein teki tällaisessa paikassa. Tai kuka hän edes oli. Kaz laittoi kätensä puuskaan, mutta varoi näyttämästä liian hyökkäävältä. Jotkut sanoivat että Kaz oli liian läpitunkeva.. johtui varmaan siitä kuinka suoraan hän puhui, ja kuinka itsevarma hän oli. Tyttö olisi halunnut sanoa jotakin vielä tähän perään, mutta päätti kuitenkin pitää turpansa supussa, kunhan hän saisi selville, oliko toinen hänen päänsä kimpussa vai joku neutraali tapaus.

Viesti Su Loka 02, 2011 7:04

~ Ryu ~

Ryu katseli tuon piraatin näköisen liikkeitä. Tuo astui hieman lähemmäs, kun tajusi sen tyypin nähneen hänet. Näytti ihan tytöltä. Juu, kyllä tuo oli ihan varmasti tyttö. Poika katsoi tuon tytön miekkoja ja astui taas vähän eteenpäin. Tuon kysymykseen ei kuitenkaan vastattu, vaan vilkuiltiin muualle. Kohta poika kuitenkin käänsi katseensa takaisin tuohon tyttöön.
"Olen ihmisnukke", tuolle tuntemattomalle tytölle vastattiin hiljaa ja tuota tutkittiin katseen avulla.
Ryu heilautti etuhiuksensa hieman sivummalle ja vilkuili ympärilleen, hieman silmiään siristäen. Poika laittoi hattua paremmin päähänsä ja veti viikatettaan hieman lähemmäs itseään.
"Mikä sinä sitten olet? Jokin piraatti vai?", tuo kysyy tytöltä hiljaa ja tuijottelee tuota, aivan kuin hänen silmänsä olisivat jähmettyneet paikoilleen.

Ryu laski viikatteensa maahan ja riisui kaapunsa. Tuo taitteli sen ja asetti maahan. Poika otti viikatteensa taas maasta ja käänsi katseensa siihen naiseen. Mitäköhän tuollainen tyttö teki tämmöisessä paikassa..?, poika kysyi itseltään mielessään ja tuijotteli tyttöä edelleen. Poika asteli taas pari askelta sitä tyttöä päin, mutta pysähtyi sitten parin metrin päästä tuosta. Tyttö näytti samanikäiseltä. Vähän pidempi kyllä, mutta se ei Ryua haittaisi, jos tuo hyökkäisi.

Viesti Ti Loka 04, 2011 7:39

Kaz oli mielissään saadessaan vastauksen toiselta. Kaapupoika ei nimittäin ensinäkemältä näyttänyt kovin ystävälliseltä tai puheliaalta. Pikemminkin ehkä melankoliselta ja hiljaiselta. Tiikerimieli piti siitä, että hänen stereotypiansa oli mennyt ojaan tässä suhteessa. Hän vihasi jossakin määrin olevansa puoliksi ihminen. Molemmat vanhemmathan hänellä olivat ihmisiä, mutta eläinsielu ja ruumis polveutui heidän suvussaan. Oli silti hölmöä välillä ajatella ihmismäisesti ja välillä tiikerinä. Ajatuksista lähti inhimillisiä juonteita, jotka ärsyttivät hänen sisäistä minäänsä. Sellaista se murkkuikä oli. Kaz kuitenkin pysytteli viileänä. Hän hallitsisi kyllä sitten tilanteen kuin tilanteen, ei hänen päänsä ihan täynnä kusta ollut.
Ajatellessaan kuitenkin paremmin toisen sanoja, sanaa 'ihmisnukke', Kazan oli hankala hahmottaa. Mitä semmoiset olivat? Nukkeja joista tehtiin ihmisiä poppakonsteilla vai ihmisiä joista tehtiin väkipakolla puoliksi tunteettomia ja laitettaisiin narun päähän? Kaz ei huomannut toisella minkäänlaisia naruja tai pantoja. Toinen ei siis ollut kenenkään omistuksessa. Sinänsä hassua, kun sana nukke on ollut Kazalle hyvin objektiivinen asia. Sellaisia omistettiin. Tämä kulki yksin. Miksiköhän?

Tiikerimielen silmissä välähti pienesti jokin, kun toinen kysyi häneltä puolestaan samankaltaisen kysymyksen.
"Voi olla.." hän sanoi kääntäen katseensa nopeasti pois.
Totta kai hän oli piraatti. Miltei syntyjään ollut. Kuitenkin hän jätti miehistönsä kauan sitten, kun hän tunsi sisällänsä poltteen. Se oli hänen tiikerinsä.
Kaz ei halunnut muistaa moisia epävarmuuden aikoja, joten hän käänsi keskustelun toiselle saralle.
"Mitäs teikä sitten täällä mettässä? Mitä te ihmisnuket täältä haette?" tyttö kysyi kuulostaen jo normaalimmalta kuin äsken.
"Itse tulin treenaamaan," hän jatkoi, sillä tiesi ettei tämä keskutelu mennyt mihinkään jos hän kysyisi ja toinen kysyisi häneltä aina vaan samat asiat.
Tottahan toki toista voisikin kiinnostaa samat aiheet mutta on sekin vähän hölmöä erikseen kysyä. Kaz pyrki tekemään asiat tehokkaasti. Nopeasti ja silti huolella ja hyvin. Hän piti asiansa niin yksinkertaisina kuin pystyi, se oli hänen mielensä tavoite.

Viesti Ti Loka 04, 2011 8:12

~ Ryu ~

Poika katseli hetken aikaa piraatilta näyttävää naista, ennen kuin kohautti pienesti olkiaan. Hän siirsi kätensä hatulleen ja laittoi sitä hieman paremmin päähänsä. Sinihattuinen poika kohautti sitten olkiaan pienesti kuullessaan tuon naisen kysymyksen.
"Oikeastaan meitä ihmisnukkeja on todella vähän. Taidan jopa olla ainoa", tuo sanoi hiljaa ja kallisti hieman päätään.
Ryu katseli naista hetken aikaa, ennen kuin jatkoi sitten yhtä hiljaa kuin äskenkin oli puhunut.
"Enkä minä täältä oikein mitään hae. Tulin vain kävelylle", hän sanoi, muttei paljastanut mitä oikeasti tuli tekemään.
Hän halusi tulla tänne juttelemaan "muitten" kanssa. "Muut" olivat kuolleita puita ja muita kuolleita ihmisiä jotka täällä olivat kuolleet tai joitten henget olivat tulleet tänne metsään "viettämään aikaanasa". Vaikkei hän niitten puhetta ymmärtänyt, niin silti hän pystyi kuulemaan pieniä henkäyksiä, jotka kuulostaisivat tavallisen ihmisen korvissa todella pelottavilta.

Ryu käänsi katseensa muualle ja kuiskasi jotain, niin hiljaa kuin pystyi, mutta silti ääneen. Hän vilkaisi sivusilmällään sitä tyttöä ja käänsi sitten katseensa takaisin sinne minne oli äsken katsonut. Ei hän siellä mitään kummitusta nähnyt, mutta hän silti kuuli jonkun kuiskuttelevan lähistöllä. Ryu pelkäisi tätä metsää, ellei hän olisi melkein kokonaan tunteeton.

//Joo mäki ihmettelisin mun roolausta jos olisin sä :DD

Viesti Ke Loka 19, 2011 5:46

//Anteeksi lopetin pelin, kun et oo tullu pitkään aikaan tänne :P Mut jos haluut, niin voit toki uuden pelin mun kaa alottaa

Viesti Su Loka 30, 2011 12:04

// Jaa ei se mitään ^^ otetaan joku toinen peli vaikka joskus muulloin, itekkin oon vähän poissaolevana ollut... T___T //

Paluu Vanhametsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö