Syysillassa || varattu

Vanhametsä on alue Quinn metsässä, joka on täysin kuollutta. Tällä alueella ei kasva mitään. Maa on pelkkää tomuista, tamppautunutta multaa. Suuri, karu alue on täynnä pystyyn kuolleita, kivanlahoavia puita. Vain harva olento viihtyy tällä alueella. Väitetään, että metsä on kuollut magian vaikutuksesta. Musta magia olisi kuihduttanut tämän osan metsää, johtuen velhojen salaseurojen tapaamisista aikanaan.

Valvoja: Crimson

Syysillassa || varattu

ViestiKirjoittaja Lotdow » 03 Loka 2011, 21:34

Randy

Ruskeat lehset peittivät koko maan ja narisivat jalkojen alla. Kuolleet puut hohtivat kylminä nousevan kuun valossa ja tuuli kuljetti lehtiä vähän väliä eteenpäin. Yön kylmyys alkoi syödä metsikköä ja levittää pimeyttä. Pimeys levisi kaikkialle, jokaiseen nurkkaan hiljalleen. Ilta oli pitkällä, ja aurinko oli ehtinyt painua vuorten taakse piiloon. Eläimet olivat hiljentyneet kokonaan ja ihmiset menneet nukkumaan. Sen koommin ei haltioitakaan näkynyt. Eikä ketään muutakaan.

Vain Randy istui yksinään puun oksalla ja katsoi taivaalla mollottavaa kuuta. Sen pyöreys sai mieleen tuulenpesät joita näki kesäisin puiden oksilla lehtien keskellä. Muttei nyt, nyt oli syksy ja syysilta jos tarkkoja oltiin. Enää eivät kesän lämpö tai riemut vallanneet Cryptiä, nyt oli vain masentava syksy joka muistutti aina yhtä kylmästä talvesta. Randy huokaisi ja nojasi puun runkoon. Oli liian hiljaista ja tylsää. Unikaan ei ollut tullut joten metsälle oli tullut halu lähteä. Ketään ei näkynyt, eikä ollut ketään kelle jutella. Paitsi itsekseen ja koska se oli ainut seura nyt Randy teki parhaansa pitääkseen itsensä muka sosiaalisena.
"Aivan minullekkin kuuluu hyvää. Voisitko kertoa itsestäsi? Ai, minun nimeni on Randy ja olen femuri", hän selitteli itsekseen oksalla. Seura olisi ollut kerrassaan mukavaa nyt, muttei tähän aikaan kukiaan enää viitsinyt olla ulkosalla. Oli niin kylmäkin, ellei sitten joku halunnut paleltua. Ei Randykään halunnut, mutta silti hän istuskeli siinö kaikessa rauhassa. Jos nyt vain joku tulisi seuraksi.

//Tervetuloa Ylva, pelimme voi alkaa!
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 03 Loka 2011, 22:00

Kolkossa metsässä miehen tietämättä oli kuin olikin muuta elämää. Pari keltaisia silmiä oli nauliintunut puunoksalla keikkuvaan, itsekseen höpöttelevään mieheen, jonka kuunvalo paljasti niillekin joilla ei hyvää yönäköä ollut. Mustaturkkinen, iso susi oli jolkotellut lähistöllä ja haistanut miehen jonkin aikaa sitten. Se oli pitänyt huolen siitä ettei tuohon kiinnitettäisi huomiota ja hiljakseen tarkkaillut iltahämärän kulkijaa paikassa, jossa kenenkään ei pitänyt olla varsinkaan tähän aikaan. Lopulta susi oli vain jäänyt katselemaan miehen touhuja ja näytti nyt siltä, että oli jo äärimmäisen tylsistynyt.

Silmänräpäyksessä suden tilalla seisoi huppupäinen hahmo. Nainen laski toisen kätensä lantiolleen kallistaen päätään saaden mustat hiukset valahtamaan hupun kätköistä. Kuun hopeisessa valossa välähtivät kultaiset silmät, joilla oli varsin kiehtova vaikutus varsinkin miespuolisiin henkilöihin. Jäntevä nainen seisoi paikallaan katsellen yhä puussa istuvaa miestä, miettien selvästi yhä mitä tekisi. Ylva ei ollut yleensä seurallinen, mutta tietyllä tapaa nainen oli utelias. Ja tylsistynyt. Ehdottomasti tylsistynyt.

Kohautti itsekseen olkiaan kuin johonkin sanomattomaan kysymykseen ja lähti astelemaan puuta kohden jonka oksalla mies kökötti. Naisella oli yllään mustat housut ja tummanruskea avokauluksinen, pitkähihainen paita ja sen päällä musta viitta. Viitan alta vilkkui naisen uumalla oleva tummassa huotrassa oleva miekka ja koristeellinen tikari välkehti aina välillä kuunvalossa. Jos olisi halunnut mikään näistä ei olisi tullut ilmi, mutta näin teki tiettäväksi muukalaiselle, että osaisi varmasti puollustaa itseään, jos siihen päädyttäisiin. Mustat nahkasaappaat pitivät hyvin vähän ääntä, mutta ritisevät lehdet antoivat varovaisimmankin kulkijan ilmi eikä toisaalta naisella ollut enää mitään syytä piilotella läsnäoloaan.
Pysähtyi puun juurelle jossa mies majaili ja vilkaisi ylös oksalle itsekseen hymyillen, vinoa hieman huvittunutta hymyä. "Voisin huomauttaa parikin asiaa mielenterveydestäsi... mutta mieltäni askarruttaa enemmän kysymys mitä femuri tekee puussa keskellä kuollutta metsää?" nainen kysyi tummalla äänellä mieheltä paljastamatta kasvojaan. Huppu peitti ne hyvin kuun kirkkaalta valolta pientä epämääräistä kultaista välkettä lukuunottamatta.

//Kiitoksia, ja tässähän tämä sitten//
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 04 Loka 2011, 15:01

Randy

Korvat värähtivät ja sekunnissa Randy oli seisalteen oksalla. Hänellä oli kaksi puukkoa käsissään ja hengitys kuulu hyvin. Hän kallisti vähnä päätään ja katsoi alhaalla olevaa tulijaa, kasvoja ei näkynyt. Mistä tuo tiesi hänen olevan femuri? Olikohan vieras nähnyt Randyn kaltaisia ennenkin vai oliko tuo salakuunnellut hänen itsekseen puhumisiaan. Randy nyrpisti nenäänsä ja totesi:
"Se ei kuulu sinulle, vaikka samaahan minä voisin kysyä sinultakin." Mitä toinen sitten teki kävelemässä keskellä kuollutta metsää. Täällä luulisi olevan uatiota tähän aikaan vuorkaudesta. Tuskinpa se loppujen lopuksi Randylle kuului mitä toinen täällä teki, ainakin yhtä vähän mitä toisinpäin.
"Mutta toisaalta, voin kertoa että olen iltakävelyllä", Randy sanoi, enempää tuon oudon vieraan tuskin tarvitsisi tietää. Uteliasuus kuitenkin valtasi Randyn ja tämä kallisti päätään vieläkin enemmän oikealle.
"Mistä teisit että olen femuri?" hän kysyi ja suoristi päänsä.
"Kuulitko jutteluni vai oletko nähnyt meitä enemmänkin. En ole ainakaan nähnyt täällä muita minun rotuisian", hän sanoi ja laski puukkojaan heittoasennosta pois. Ehkei tuota tarvitsisi puukottaa.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 04 Loka 2011, 16:09

Naisen silmät välähtivät hupun varoissa miehen uhkaavan eleen johdosta, muttei itse ainakaan näennäisesti tehnyt mitään. Oli jo päättänyt pärjäävänsä miehelle taistelussa jos se olisi tarpeen, oikeastaan siitä saattaisi tulla jopa mielenkiintoista. Sivuutti kokonaan miehen kysymyksen siitä miksi itse oli täällä ja hymyili vinosti tuon kysymykselle. "Itsehän juuri vähän aikaa sitten esittelit itsesi sellaiseksi... Randy." Sanoi kuin asia olisi itsestään selvä. Tarkkailtuaan miestä naisen täytyi myöntää ettei ollut aikaisemmin kohdannut mitään tuon kaltaista ja se saattoi olla osasyynä naisen uteliaiseen käyttäytymiseen. Kohotti hitaasti kätensä ja laski huppunsa alas niskaan paljastaen kultaiset silmänsä ja kasvot joissa oli jotain synkkää viehätysvoimaa. Silmiä lukuunottamatta vaikutti ihmiseltä.
"Jos olisin aikonut vahingoittaa sinua olisin tappanut sinut jo" huomautti leppoisasti nyökäten päätään miehen aseiden suuntaan. Se pitikö väite paikkansa oli eri asia mutta nainen taisi vakaasti uskoa, että olisi voinut tappaa miehen niin halutessaan. Kohotti katseensa hetkeksi kuuhun ja sen ympärillä loistaviin tähtiin ja jotain epämääräistä kävi naisen synkissä silmissä. Palautti kuitenkin nopeasti katseensa mieheen ja silmien tuike muuttui takaisin ilkikurisen huvittuneeksi. "Ei sangen mukava paikka iltakävelylle"
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 04 Loka 2011, 21:27

Randy

Ponnistuksen kautta Randy loikki ketterästi oksia pitkin takaisin maan kamaralle. Naisen kultaiset silmät saivat hänen epäilyksensä heräämään hiljalleen. Tuohon ei voisi luottaa liiaksi.
"Minä päätän siitä, mikä on mukava paikka", Randy sanoi itsevarmasti. Jos tuo osoittautui demoniksi, niin no, siitä ei sitten enää tarvitsisi puhua.
"Ja jos tämä paikka ei kerran ole mieleesi, niin miksiköhän mathdoitkaan olla täällä?" Randy toisti omalla tavallaan aikaisemmin esitetyn kysymyksen. Nainen tiesi hänen nmensä itsepuhumisen takia, mutta nimi ei haitannut. Ainahan totuutta voisi vääntää ja Randy voisi väittää olevansa vaikka Tapio, taikka Lucas nimeltään. Nainen ei voinut loppujen lopuksi kuitenkaan tietää mikä hänen oikea nimensä oli, vai?
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 04 Loka 2011, 22:47

Nainen katseli miestä hetken ja purskahti sitten varoittamatta nauruun tuon sanojen tai asenteen johdosta. Tai molempia. Nauru ei ollut ivallista, se kallistui enemmän hyväntahtoisen huvittuneisuuden puolelle. Moni ei kuvailisi naista hyväntahtoiseksi, muttei nähnyt tässä paikassa ja tässä tilanteessa mitään sellaista, jotta pitäisi alkaa ärhentelemään. Mies kiehtoi naisen uteliaisuutta, ei ainoastaan paikasta johtuen vaan ihan jo erikoisen rotunsa takia. Niin kauan kuin tuo ei alkaisi pahemman kerran ärsyttämään naista osasi leikkiä kiltisti ja tiesi hyvin, että äksyilemällä ei saisi toista puhumaan.

Sipaisi mustia hiuksia pois kasvoiltaan johon ne olivat valahtaneet ja katseli tuikkivin silmin miestä yrittäen samalla tulkita tuon käytöstä, puhetta ja eleitä. Yleensä oli varsin hyvä ihmistuntija, muttei luottanut taitoihinsa liikaa. Oli aina niitä, jotka osasivat salata sen minkä halusivat. "No kerta minulla on nimi, jolla kutsua sinua voit kutsua minua Ylvaksi", sanoi nojautuen puunrunkoa vasten ristien kätensä rennosti rinnalleen siirtämättä katsettaan miehestä. "jokaisella oma makunta, enhän minäkään täällä olisi jos paikka olisi mielestäni täysin vastenmielinen, eikö? Sanotaan, että olen läpikulkumatkalla." totesi kohauttaen paljonpuhuvasti olkiaan. Naisella ei ollut tarvetta kertoa sen tarkemmin miehelle puuhistaan, ei sen enempää kuin tuolla oli naiselle. Eikä Ylva sen enempää aiheesta kysellyt. Jokaisella oli salaisuutensa, sen tuo tiesi varsin hyvin. Asioita saattoi kaivella, mutta tietyllä hienovaraisuudella.

Kallisti hieman päätään, mikä sai osan hiuksista valahtamaan takaisin naisen kasvoille. "Mikä itseasiassa on femuri? Ei, en ole nähnyt sinun laistasi miestä aikaisemmin. Ja olen nähnyt jos jonkin moista", lisäsi vino hymy huulillaan. Katseli miestä vielä jonkin aikaa, naurahti jollekin omalle ajatukselleen tai paremminkin hymähti. "Helpottaako se, jos sanon etten ole täysin ihminen? Rotukysymykset kun ovat nykypäivänä niin kovin pinnassa".
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 05 Loka 2011, 08:40

Randy

Niin pettyneen kuin helpotuneen huokaisun myötä Randylle selvisi ettei tuo ollut nähnyt femureita.
"No, me olemme famur vertigója jos tarkkoja ollaan. Ja me-" femuri selitti mutta viimeinen lause joka naisen suusta pääsi sai hänen niskakarvansa pystyyn. Lause tömähti siihen paikaan. Randyn ilme tuimistui monta astetta ja hänen suupielensä väämntivät alaspäin.
"Ja valaiseeko se, jos sanon etten pidä kestään joka ei suostu ilmaisemaan minulle rotuaan täysin selvästi?" Randy kysyi ilme samoilla lukemilla. Nainen kävi välillä liian lähellä demoneita. Randyn ote puukoista tiukkeni jälleen ja hän seurasi naisen jokaista liikettä.
"Sinä tiedät minun rotuni, joten minulla on täydet oikeudet tietää sinun rotusi", Randy huomautti vielä ja hänen naamalleen levisi hetkellinen hymy. Seuraava lause jonka nainen tulisi sanomaan voisi olla joko huono tai hyvä asia. Randy oli ja pysyi valmiusasennossaan. Hän oli samalla paniikissa ja samalla valmiina hyökkäykseen. Se oli varmasti Ylvankin erotettavissa.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 05 Loka 2011, 10:44

Muljautti kultaisia silmiään miehen reaktiolle. Oli jo ollut pääsemässä johonkin, mutta selvästi tällä miehellä kuten monella muulla oli ennakkoluuloja rotuja kohtaan. Tosin oli huomannut ei-ihmisten kanssa oli varsin hyödyllistä todistaa olevansa jotain muuta kuin pelkkä ihminen. "En tiedä pääsemmekö tässä puusta pitkälle, poju, voinhan sanoa sinulle mitä tahansa, eikö niin?" Huomautti haroen hajamielisesti hiuksia pois silmiltään. Tarkkaili vielä jonkun aikaa miehen olemusta, kohatti sitten olkiaan ja suoristi selkänsä puunrungosta ottaen pari askelta poispäin. Kääntyi miehen puoleen ja silmänräpäyksessä naisen tilalla seisoi iso, musta naarassusi, jolla oli kultaiset silmät ja kiiltävä turkki. Antoi miehen pällistellä hetken itseään, kunnes muutti muotonsa takaisin ihmiseksi.

"No niin, tämän verran en ole ihminen. En tiedä rodustani sen enempää. Riittääkö?" kysyi melkein jopa haastavasti. Naista alkoi pikkuhiljaa ärsyttämään miehen pakkomielle tuon rotuun, vaikka sille varmasti oli hyvät syyntä. Laski kätensä lanteilleen jokseenkin jääräpäisen oloisena, eikä selvästi halunnut jatkaa tätä aihetta sen pidemmälle. "Pointti on, etten ole täällä uhkaamassa sinua. Jos välttämättä haluat voin hyvin jatkaa matkaanikin, jos kuun tuijottaminen sopii sinulle paremmin." töksäyti hieman ärtyneen oloisena. Naisen silmät olivat lopettaneet ilkikurisen tuikkeen ja näyttivät nyt hyvin vakavilta ja synkiltä. Jollain kierolla tavalla se lisäsi naisen tummaa viehätysvoimaa, mutta siitä oli myös aistittavissa että osasi olla vaarallinen, jos näin päätti. Toisaalta naisella ei ollut vieläkään mitään halua alkaa tappelemaan, mieluummin vain lähtisi pois.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 05 Loka 2011, 14:57

Randy

Vai alkoi nainen haastamaan riitaa, sehän sopi. Randy seurasi nopeaa muodonmuutosta naisesta sudeksi ja toisinpäin. Demonitkin pystyivät olemaan muodonmuuttajia, ja tämä sai Randyn sotkuun. Hän ei halunnut puukottaa ketään viatonta, kuten oli jo pari kertaa meinannut tapahtua. Kuitenkin nainen näytti olevan vakaasti sitä mieltä ettei tiennyt rodusta mitään. Kävihän tuo. Randy sujautti puukkonsa takaisin vöihin ja nyökkäsi. Se riitti tiedoksi ainakin toistaiseksi. Randy nyrpisti nenäänsä kun toinen selosti ettei ollut uhkaammassa häntä.
"Pontti on, että minä sattan olla uhkaamassa sinua", Randy huomautti ja nojasi läheiseen puuhun. Ei ollut naisen syy olla tiedoton omasta rodustaan, mutta demoneita Randy ei suvaitsisi. Ja ainahan toinen olisi voinut valehdella. Väärä vale niin tuo saisi puukon otsaansa, jopa ohi suunsa puhuminen voisi johtaa siihen.
"No niin Ylva, minä olen tosiaan Randy ja rodultani olen femuri. Ja sinä olet rodultasi toistaiseksi tuntematon ilmestys. Tämän verran me siis tiedämme toisistamme", Randy sanoi ja katsoi Ylvaa. Kieltämättä kaunis näky, muttei kovin luotettavan oloinhen. Ainakaan Randystä.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 05 Loka 2011, 16:51

Nainen hymyili vinosti miehelle. "Et välttämättä halua mennä siihen", sanoi leppoisasti muttei jäänyt epäselväksi että se oli samalla myös varoitus. Ei nainen mieheen luottanut, ei täysin, mutta sen verran, että saattoi kuluttaa aikaansa jauhamalla jotain tyhjänpäiväistä tuon kanssa. Hymähti itsekseen ja laski kätensä lanteiltaan rennoksi sivuleen. Ilkikurinen pilke oli palannut nyt naisen silmiin.
"Mitä muuta meidän täytyy toisistamme tietää nauttiaksemme toistemme seurasta?" kysyi kohottaen toista kulmaansa. Kallisti päätään ja asteli lähemmäs miestä tekemättä kuitenkaan mitään uhkaavaa oikeastaan päin vastoin. Tarkkaili miehen olemusta yrittäen painaa mieleen tuon rodulle ominaisia piirteitä, jos vaikka joskus törmäisi toiseen tälläiseen. Tieto oli valtaa ja kaikki uusi tieto oli tervetullutta.
"Kerroppa, Randy, oletko aivan yksin täälläl ihastuttavassa maisemassa?" kysyi kallistellen taas päätään kysymyksen kohdalla. Eleessä oli jotain huvittavan susimaista. Naista ei ollut helppo lukea ja salasi varmasti paljon asioita toiselta, joita ei tuolle halunnut jakaa.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 05 Loka 2011, 21:24

Randy

Nyökkäys riitti vastaukseksi viimeiseen kysymykseen. Ehkei heidän tosiaan tarvinnut tietää toisistaan sen enempää joten Randy rentoutui.
"Sinäkin taidat olla yksi, sikäli mikäli voin näin arvella?" Randy huomautti. Hän kohautti kohtapuolin olkiaan ja siirsi katseensa maasta puun latvaan.
"En kaipaa kommentiasi mutta minä en tunne oloani turvalliseksi tässä maan kamaralla. Mentäisiinkö ylös?" femuri ehdotti ja ennenkuin sai vastauksen hän jo singahtikin oksia pitkin viereisen puun latvaoksistolle istumaan. Jos nainen sudeksi osasi muuttua niin tuskin kiipeäminen olisi mikään ongelma, vaikka tuskin nainen teki samanlaisia kolmen metrin korkuisia hyppyjä ylöspäin. Rnady keinui siellä ylä oksistossa ja katsoi Ylvaa.
"Tuletko?" hän huikkasi. Jotenkin hänestä tuntui että hän oli tässä jutussa parempi kuin toinen.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 05 Loka 2011, 21:40

Ylva ei ehtinyt sanomaan mitään sen enempää kun mies jo loikku ylös puuhun. Mumisi itsekseen jotain epäselvää "puuhipeistä" ja mittaili puuta katseellaan. Osasi kiivetä, hyvinkin jos tarkkoja oltiin ei vain ollut samaa mieltä puissa kököttämisen mukavuuksista. Muljautti itsekseen silmiään ja huitaisi kädellään ilmaa paljon puhuvasti miehen kysymykseen. Heilautti kuitenkin itsensä näppärästi oksille ja kipusi puuta pitkin ihan ketterästi ylös tosin se lähinnä vaikutti kömpelöltä miehen suoritukseen verrattuna.
"En ole koskaan tajunnut.... teitä puuhippejä... jotka nökötätte mielummin oksalla... kuin joku pirun tirppa." Jutusteli samalla kun hivutti itsensä miehen tasalle ja istahti puunrungolle vilkaisten alas. No ei ainakaan haluaisi tippua täältä. Toinen syy miksi ei pitänyt puussa olemista hyvänä ideana oli se, että tiesi miehen olevan täällä niskan päällä. No elämässä kannatti joskus ottaa riskejä varsinkin kun oli tylsistynyt.
Nosti katseensa mieheen ja hymyili vinosti. "No, olen täällä. Parempi? Niin ja... minä kuljen yksin." Sanoi heilutellen oksalta roikkuvia jalkojaan. Näytti hetken siltä, että mietti jotain synkkien silmiensä takana, mutta ravisti sen tiehensä suunnaten huomionsa takaisin femuriin. "Pidätkö siitä?" kysyi päätään kallistaen, "siitä, että olet yksin?" Varsin odottamaton kysymys naiselta. No jos tietyiltä henkilöiltä kysyttäisiin nainen ei käyttäytynyt ollenkaan kuin sama henkilö joka hiippaili kylän varjoissa. Ylva osasi muokkaantua tilanteeseen parhaansa mukaan, se mitä nainen todellisuudessaan oli oli useammalle arvoitus. Tarvitsisi paljon kärsivällisyyttä ja paljon työtä, että olisi ns. oma itsensä, jos itse edes tiesi mikä se tarkalleen oli.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 06 Loka 2011, 08:00

Randy

Huokaisun myötä Randy pudisti päätään. Yksin ei ollut kiva olla juuri koskaan, muttei voinut mitään.
"Toisaalta en halua ketään hituria hidastamaan minua ja minun töitäni", hän huomautti vielä. Randy voisi hyvin kuvitella mukaansa jonkun tsepäisen kakaran joka ei osannut kiivetä puuhun ja kiljuisi heti jos näkisi demonista edes vilauksen. Sellaista Randy ei voisi sietää, rajansa kaikella. Hän naurahti hitusen itsekseen ja käänsi katseensa Ylvaan.
"Sinun ulkoisen olemuksesi perusteella taidat viihtyä yksin?" Randy arvasi. Ulkonäkö saattoi tottakai pettää, niin Ylvan kuin hänenkin kohdalla. Oli niin hiljaista, vaikka välillä jostainpäin maailmaa kuuluikin joku yksinäinen suden ulvahdus. Olivatko kaikki täällä Cryptillä yksinäisiä?
"En kyllä ole paljoa yksin, onhan sunnuntaisin perhosjahti aina kesäisin ja sitä jatkuu keskiviikkoon asti", hän sanoi ja hymyili. Perhoset kun olivat niin kaunis ja ihana asia. Ainut pysyvä seura oikeastaan, tällä Cryptin maaperällä. Randy rapsutti niskaansa ja pyyhkäisi sitten kätensä poskisarviinsa.
"Oletko sinä kotoisin Cryptiltä?" hän kysyi. Randyn veikkaus oli että ei, mutta kuka tietää onko se oikea vastaus.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 06 Loka 2011, 09:24

Ylva naurahti miehen lisäykselle. Tiesi tunteen ja oli aivan samaa mieltä. Osaamattomat henkilöt olivat kaikkea muuta riski omalle hengelle ja toisista huolehtimen hidasti asioita ja vaikeutti niitä todella paljon. Susien ulvoessa naisen katse muuttui hetkeksi etäiseksi ja kallisti päätään äänen suuntaan. Ulvonta oli aina rauhoittanut naista, vaikka ei edes tiennyt miksi. Muutenkin, susien seurassa tunsi olonsa kotoisaksi, ainut paikka ja aika kun niin oli tuon elämässä. Sudet olivat rehellisiä.
"Kuten sanoin, liikun yksin", totesi miehen kysymykseen. Oli kokonaan toinen seikka halusiko oikeasti olla yksin, vaikka tätä kovasti itselleen uskottelikin. Yksin oli helpompaa, itseensä saattoi luottaa, toisiin ei. Viileä syystuuli leikki naisen vapaana olevilla hiuksilla, eikä näyttänyt välittävän siitä paljoakaan, vaikka tuuli viskoi ne aina välillä naisen kasvoille, joka olisi monia häirinnyt. Naisen katse terävöityi miehen viimeisen kysymyksen kohdalla ja tuo käänsi katseensa taas takaisin suoraan mieheen. Näytti harkitsevan vastaamista, kohautti lopulta olkiaan. "Olen kasvanut täällä", totesi yksinkertaisesti. Ei halunnut jakaa itsestään liikoja, mutta tuskin näistä tiedoista oli miehelle mitään hyötyä saati tulisi koskaan tätä uudemman kerran tapaamaan.
Epämääräinen hymy, joka sai naisen silmät tuikkimaan ilkikurisesti levisi naisen huulille. Muutti painopistettään käsiinsä, joilla piti kiinni oksasta ja nojautui lähemmäs miestä. "Olen yksinäinen susi, niin sanoakseni, mutta jopa yksinäiset suden nauttivat toisten seurasta... aina välillä." Kallisit päätään niin, että osa hiuksista peitti suurinpiirtein puolet naisen kasvoista. "Vai et kai väitä, että seura ei lämmitä yksinäisiä öitä?" Ylva kysyi kohottaen hieman toista kulmaansa.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 07 Loka 2011, 09:29

Randy

Femuri kohautti olkapäitään ja totesi:
"Riippuu mistä seurasta puhutaan." Seuraa oli monenlaista, enemmän tai vähemmän positiivista. Tästäkään seuralaisesta Randy ei ollut liian varma, muttei toisaalta tuominnutkaan toista vihamiehekseen. Ylva alkoi itseasiassa vaikuttaa ihan mukavalta. Randy rykäisi nyrkkiään vasten ja kääntyi oksalla naisen puoleen.
"Taisi rotselostukseni jäädä hiukan kesken vai?" hän naurahti ja alkoi selittämään.
"Olen siis femur. Ruokavaliomme on erittäin yksinkertainen, syömme vain toukkia, korentoja ja ampiaisia. Liikumme puissa, koska ainakaan minä en osaa juosta, enkä uida", Randy selosti ja tunsi pientä ylpeyttä itseään kohtaan. Oli hienoa olla femur. Randy kekkui puun oksalla. Hänen kasvava mielenkiinto toista kohtaan oli jo aivan äärimitoilla ja hänen suunsa oli levinnyt hymyyn.
"Sinä olet siis ihminen, mutta toisaalta olet susi. Muttet ole ihmissusi, ja et tiedä mikä olet rodultasi. Niinkö?" Randy toisteli itsekseen ja kallisti päätään. Hän oli vähän jo pudonnut kärryiltä toisen rodun suhteen.
Lotdow
 

Seuraava

Paluu Vanhametsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron