Kirjoittaja Ylva » 04 Loka 2011, 22:47
Nainen katseli miestä hetken ja purskahti sitten varoittamatta nauruun tuon sanojen tai asenteen johdosta. Tai molempia. Nauru ei ollut ivallista, se kallistui enemmän hyväntahtoisen huvittuneisuuden puolelle. Moni ei kuvailisi naista hyväntahtoiseksi, muttei nähnyt tässä paikassa ja tässä tilanteessa mitään sellaista, jotta pitäisi alkaa ärhentelemään. Mies kiehtoi naisen uteliaisuutta, ei ainoastaan paikasta johtuen vaan ihan jo erikoisen rotunsa takia. Niin kauan kuin tuo ei alkaisi pahemman kerran ärsyttämään naista osasi leikkiä kiltisti ja tiesi hyvin, että äksyilemällä ei saisi toista puhumaan.
Sipaisi mustia hiuksia pois kasvoiltaan johon ne olivat valahtaneet ja katseli tuikkivin silmin miestä yrittäen samalla tulkita tuon käytöstä, puhetta ja eleitä. Yleensä oli varsin hyvä ihmistuntija, muttei luottanut taitoihinsa liikaa. Oli aina niitä, jotka osasivat salata sen minkä halusivat. "No kerta minulla on nimi, jolla kutsua sinua voit kutsua minua Ylvaksi", sanoi nojautuen puunrunkoa vasten ristien kätensä rennosti rinnalleen siirtämättä katsettaan miehestä. "jokaisella oma makunta, enhän minäkään täällä olisi jos paikka olisi mielestäni täysin vastenmielinen, eikö? Sanotaan, että olen läpikulkumatkalla." totesi kohauttaen paljonpuhuvasti olkiaan. Naisella ei ollut tarvetta kertoa sen tarkemmin miehelle puuhistaan, ei sen enempää kuin tuolla oli naiselle. Eikä Ylva sen enempää aiheesta kysellyt. Jokaisella oli salaisuutensa, sen tuo tiesi varsin hyvin. Asioita saattoi kaivella, mutta tietyllä hienovaraisuudella.
Kallisti hieman päätään, mikä sai osan hiuksista valahtamaan takaisin naisen kasvoille. "Mikä itseasiassa on femuri? Ei, en ole nähnyt sinun laistasi miestä aikaisemmin. Ja olen nähnyt jos jonkin moista", lisäsi vino hymy huulillaan. Katseli miestä vielä jonkin aikaa, naurahti jollekin omalle ajatukselleen tai paremminkin hymähti. "Helpottaako se, jos sanon etten ole täysin ihminen? Rotukysymykset kun ovat nykypäivänä niin kovin pinnassa".