Lelacã
Puoliksi ihminen. Voisi siis kai käyttää termiä ihmisfriikki, sekun oli yleistynyt sodan myötä. Kaikki olivat nykyän niin tarkkoja roduista, ettei enää edes nenää saanut kaivaa ilman että joku epäilee jonkin rotuiseksi ja käy kimppuun. Sodan myötä Crypt oli mennyt hieman sekaisin, ainakin haltioiden ja ihmisten keskuudessa. Lelacã yhdisti sanan ihmisfriikki moniin asioihin, mukaanlukien itseensä vaikkei myöntänytkään asiaa helpolla. Seuraava kysymys sai käärmeen sydämmen jättämään yhden lyönnin välistä. Lelacã jäi koomaamaan paikalleen katse suunnattuna horisonttiin. Tuo kävi lyhyen menneisyytensä mielkessään läpi ja eli jokaisen hetken uudelleen. Kohta käärme havahtui ja katsoi vähän vihaisena uteliasta sarvipäätä. Kohta katse kuitenkin vaihtui onnelliseen ja kärme syöksyi halaamaan toista. Kaikki kuusi kättä rutistivat Rääkin Lelacãa vasten ja tuo olisi nuollut toisen naamankin puhtaaksi, mutta kunnioitti hygieenisiä lakeja sen verran että alski tuon kohta maahan.
Käärmeen häntä heilui puolelta toiselle kuin onnellisella koiralla ja tuo tapitti Rääkkiä silmä onnellisen pyöreksi kääntyneenä.
"Minä tiesin, minä tiesin että joku huomaisi ja tietäisi!" käärme sihisi kovaan ääneen ja luikerteli ympyrää. Kohta käärme rauhottui huohottaen ja nyökkäsi vielä jotta Rääkki ymmärtäisi arvauksensa menneen oikeaan.