Eksyksissä!


Vanhametsä on alue Quinn metsässä, joka on täysin kuollutta. Tällä alueella ei kasva mitään. Maa on pelkkää tomuista, tamppautunutta multaa. Suuri, karu alue on täynnä pystyyn kuolleita, kivanlahoavia puita. Vain harva olento viihtyy tällä alueella. Väitetään, että metsä on kuollut magian vaikutuksesta. Musta magia olisi kuihduttanut tämän osan metsää, johtuen velhojen salaseurojen tapaamisista aikanaan.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Su Marras 20, 2011 10:15

Lelacã

Puoliksi ihminen. Voisi siis kai käyttää termiä ihmisfriikki, sekun oli yleistynyt sodan myötä. Kaikki olivat nykyän niin tarkkoja roduista, ettei enää edes nenää saanut kaivaa ilman että joku epäilee jonkin rotuiseksi ja käy kimppuun. Sodan myötä Crypt oli mennyt hieman sekaisin, ainakin haltioiden ja ihmisten keskuudessa. Lelacã yhdisti sanan ihmisfriikki moniin asioihin, mukaanlukien itseensä vaikkei myöntänytkään asiaa helpolla. Seuraava kysymys sai käärmeen sydämmen jättämään yhden lyönnin välistä. Lelacã jäi koomaamaan paikalleen katse suunnattuna horisonttiin. Tuo kävi lyhyen menneisyytensä mielkessään läpi ja eli jokaisen hetken uudelleen. Kohta käärme havahtui ja katsoi vähän vihaisena uteliasta sarvipäätä. Kohta katse kuitenkin vaihtui onnelliseen ja kärme syöksyi halaamaan toista. Kaikki kuusi kättä rutistivat Rääkin Lelacãa vasten ja tuo olisi nuollut toisen naamankin puhtaaksi, mutta kunnioitti hygieenisiä lakeja sen verran että alski tuon kohta maahan.

Käärmeen häntä heilui puolelta toiselle kuin onnellisella koiralla ja tuo tapitti Rääkkiä silmä onnellisen pyöreksi kääntyneenä.
"Minä tiesin, minä tiesin että joku huomaisi ja tietäisi!" käärme sihisi kovaan ääneen ja luikerteli ympyrää. Kohta käärme rauhottui huohottaen ja nyökkäsi vielä jotta Rääkki ymmärtäisi arvauksensa menneen oikeaan.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti To Marras 24, 2011 10:51

Hieman jännittyneen oloisena Illidan odotti käärmeotuksen vastausta. Eikai sarvipää osunut arkaan kohtaan? Illidanin ilme oli vähintäänkin yhtä jännittynyt kuin sen mieli. Olisi pitänyt miettiä kaksi kertaa enemmän ennen kuin esittää noinkin henkilökohtainen kysymys tuollaisen ulkonäön omaavalle otukselle. Käärme suorastaan jähmettyi, tuijotti horisonttiin mietteisen oloisena. Puolidemonin selkäpiitä riipi. Eikai toinen vain pahastunut...

Vihdoin Illidan sai Lelacãn katseen osakseen. Ensiksi katse oli vihainen, mikä sai sarvipään melkein pinkomaan pakoon. Yllättäen ilme muuttui kuitenkin onnelliseksi ja käärme suorastaan syöksyi halaamaan Illidania. Pakko myöntää, Illidan luuli pari ensimmäistä sekuntia että nyt käärmeotus tulisi lopullisesti hyökkäämään sarvipään kimppuun, tai jopa syödä tuon. Ihmetys oli kuitenkin suuri; käärme halasi Illidania. Puolidemonin silmät olivat hämmästyneet, eikä tuo oikein tiennyt mitä tässä tapahtui. Lelacã kuitenkin laski Illidanin pian maahan ja sarvipäällä todellakin riitti miettimistä. Hölmistynyt katse naamallansa tuo toljotti toista, kuin kysyen äskeistä tapahtumaa.

Käärme puhui ja puheesta Illidan ymmärsi yskän. Otus oli melkoisen onnellisen näköinen, Illidanin täytyi jopa myöntää että tuolla tuli mieleen jonkinsortin koira. Iloinen - ehkä hieman helpottunutkin - hymy kaartui sinitukan suupielille. Miehestä tuntui kuin tuo tajuaisi nyt edes hieman Lelacãa. Ilmeisesti toiselle oli suuri juttu kun sitä kutsuttiin ja katsottiin ihmisen nimikkeellä. Mitäköhän toiselle oikein oli käynyt ihmisenä? Tuskin kukaan tuosta vain saisi kyseisenlaista ulkonäköä. Illidan kuitenkin päätti tukkia suunsa, ettei vaan vhingossa tuikkaisi vääriä sanoja. Jo äskeisessä tilanteessa Illidan oli kuin peura ajovaloissa. Onneksi kaikki oli kääntynyt parhain päin.

"Mitä sinä teet täällä? Asutko sinä metässä? Ja niin... anteeksi kun tulin häiritsemään uniasi.", Illidan alkoi pian puhumaan ystävällisen sävyyn. Tuo ei enää jopa edes nähnyt edessään mitään käärmemäistä hirviötä, vaan ihmisen jota maailma oli kohdellut kaltoin. "Itse olin läpikulkumatkalla, tuota...", Illidan virkkoi ja mietti hetken. Tuo päätti jättää ammattinsa mainitsemisen. "...menossa ihmisten kylään, niin. Satuinpa vaan erehtymään suunnasta ja kuin ihmeen kautta eksymään tänne.", sarvipää jatkoi ja hymyili silmät kiinni hieman huvittuneen oloisena. Typerä Illidan. Kyllä nyt palkkamurhaajan pitäisi suunnat osata...
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Pe Marras 25, 2011 10:09

Lelaca

Käärme ei edes ehtinyt vastata ensimmäiseen kysymykseen kun toinen tuli perässä.
"Ei se mitään", Lelaca sihisi vastaukseksi toisen pahoitteluun ja kääntyi nuolemaan haavaansa käsiensä välissä. Tuo pyyhki levinneet veret pois suomuilta ja pyyhki kielensä hampaisiinsa.
"Ja jos sinua kiinnostaa miksi olen täällä", Lelaca aloitti ja kaapi välissä kynsillään hampaidensa väliä. "Minut pakotettiin tänne, minkäs teet." Sitten käärmettä ei enää kiinnostanut jatkaa samassa aiheessa. Käärme katsoi revennyttä kylkiluiden väliään nuuhkaisten seltä valuvaa verta.
"Saisit pitää puukkosi kurissa", Lelaca huomautti ja pyyhkäisi kylkien välistä tulevaa verta kädellään- senkin tehdäkseen tuo joutui kumartumaan alaspäin. Käärme kuunteli, kun Rääkki kertoi minne oli ollut menossa kallistaen päätään. Ihmisten kylään? Onnekas, olen vasta 19 ja elämäni on ollut kolme vuotta pilalla... Lelaca tuhahti mielessään ja katsoi maata surkeana. Toisilla vain oli vielä se mahdollisuus talssia kylään kuin vettä vaan. Kohta käärmeen masentunut ilme vaihtui huvittuneeseen.
"Hah! Eksynyt?! Vuoden juttu!" käärme sihisi nauraen ja helutteli häntäänsä taas. Tuo nosti katseensa maasta ja katsoi Rääkkiä. Viimeinen asia mitä tälle käärmeelle voisi tapahtua olisi metsään eksyminen.

Hetken ajan hiljaa pysymisen jälkeen Lelaca pyörähti ympäri ja nuuhki ilmaa. Tuo seurasi puiden vilahduksia ja selasi katseellaan maaston ja pyörähti takaisin Rääkkiä kohti. Tuo osoitti metsäään yhdellä kuudesta kädestään ja sihisi: "Tuonnepäin, saavut ihmisten kylään alle kahdessa tunnissa, jos pidät kiirettä." Vihdoinkin käärme osasi jotain mitä muut eivät. Paitsi sihistä, mutta se nyt ei ollut kehumisen arvoinen asia, mielummin Lelaca leikkaisi kielensä pois. Käärme katsoi Rääkkiä paikallaan.
"Nytkö sinä lähdet?" tuo sihisi hieman arkana yksinjäämisen idealle.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti Su Joulu 18, 2011 1:00

Käärmeolento vuosi vieläkin hieman verta. Illidan tunsi olonsa typeräksi, ei olisi pitänyt noin helposti käydä taistoon, vaikkakin toinen näyttäisi hieman.. eriskummalliselta? No, olihan se yleistä pelkätä kaikkea uutta ja vierasta. Illidanin olo ei paljon parantunut kun Lelacan kertoessa että tuo oli pakotettu tänne metsään. Sarvipää tajusi raskaan nielennänsä. Toisella oli varmasti raskasta. "Niin. Anteeksi.", sinihius vastasi käärmeelle tikaripuheista ja rapsutti vaivaantuneena niskaansa.

Lelacan elämä oli kuulemma ollut kolme vuotta pilalla. Illidanin olisi tehnyt mieli lohduttaa toista, mutta päätti olla hiljaa. Eihän mies tiennyt mitä toinen oikein oli joutunut kokemaan, joten oli parempi pitää suunsa kiinni. Sitäpaitsi sääli tuskin lohduttaisi, pikemminkin vain lisäisi tuskaa.

Illidan veti suutansa vain hymyyn Lelacan naureskellessa sille että sarvipää oli eksynyt. No, mikäs siinä. Illidan tiesi että käärmeotus osaisi varmasti liikkua metsässä, jos se täällä kerran asusteli, mutta Illidan ei olisi silti voinut arvata että Lelaca neuvoisi tuolle tien. Ajattelepa, äsken vielä tapeltiin ja nyt välit olivat yllättävän hyvät.

Illidan nyökkäsi pienen terävästi, lämmin ystävällinen hymy huulillaan. "Kiitos. Ilman sinua harhailisin varmaan vuorokausia täällä metsässä.", sinipää virkkoi hieman huvittuneeseen sävyyn. Samassa Lelaca kuitenkin vaikutti siltä kuin tuo ei haluaisi vielä jäädä yksin. Jos totta puhutaan niin Illidanin piti mennä pian hoitamaan työnsä, mutta eipä pari sananvaihtoa paljon veisi aikaa pois. "No jos totta puhutaan niin minun täytyy mennä pikapuoliin suorittamaan työtehtävää. Mutta eipä silti tappavaa kiirettä ole.", Illidan virkkoi melko huolettomaan sävyyn. Eipä tuolla ollut muutenkaan tapana stressata turhista asioista.

"Toivottavasti kukaan ei tule jatkossa häiritsemään uniasi.", Ilidan tokaisi huvittuneena ja otti pari askelta paikallaan kuin herätelläkseen jalkojaan. "Mainitsit että olet 19-vuotias. Minä olen 25-vuotias enkä voi sanoa juuri koskaan elämäni olleen onnellista. Paitsi silloin kun olin pieni, kun äitini oli vielä elossa.", Illidan tokaisi mietteliään oloisena. "Tosin, tunsin itseni taas onnelliseksi kymmeniin vuosiin kun kohtasin pari päivää sitten Chikan.", sarvipää jatkoi ja tuo hymyili aitoa hymyään maskinsa takana, muistellen Chikaa. Voi kunpa ne hetket saisi takaisin. Missäköhän Chika nyt oli? Olikohan hän kunnossa?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ma Joulu 19, 2011 8:50

Lelacã

Käärme hymyili tyytyväisenä toisen kiitokselle. Hymyllä jota ei voinut kukaan erottaa silmin, sen verran kuihtuneet ja kadonneet tuon suupielet olivat ja alaleukaa ei edes näkynyt. Ellei Lelacã haukottelisi, mutta se olisi ollut lähinnä pelottavaa. Onnnekseen Lelacã sai kuulla ettei toinen ollut lähdössä ainakaan heti.

Oli outoa, kun toinen oli häntä vanhempi. Ei henkisen oloisesti tietenkään, eihän Lelacã tiennyt maailman ihmeistä vielä uuri mitään, mutta ruumiillisesti olisi voinut kuka tahansa veikata käärmettä vanhemmaksi. Mutta se oli surullista ajateltavaa, turhan surullista nyt. Lelacã rapsutti alimmilla käsillään selkäänsä ja allisti päätään.
"Chika? Kuka Chika?" käärme kysyi uteliaana. Tuon tyttöystävä vai äitikö? Tuskin äiti. Vaan ehkei asia kuulunut hänelle. Lelacã halusi silti kuulla lisää, ehkä se saisi Rääkin myös pysymään tässä kauemmin, jotta käärmeen ei tarvitsisi jäädä taas yksin.

"Sanoit että sinulla on työtehtävä hoidettavana. Mikä sitten, leipuriko olet?" käärme naurahti, ei tuolla ainakaan leipää mukana ollut. Sen olisi haistanut, mutta nyt tuoksui vain Lelacãn oma kuollut haju. Tuskin tuo oli käynyt kylvyssä pariin vuoteen, mutta olihan siinä välissä aina sadellut.

//Hiukan lyhyttä pukkaa...
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti To Tammi 12, 2012 1:00

"Chika... sanotaanko nyt vaikka näin että olemme ammattisisaruksia. Sama ammatti siis.", Illidan sanoi hieman salaperäisesti ja hymyili onnellisen oloisena. Elämä todellakin hymyili, tänäänkin mies oli kohdannut mukavan uuden tuttavuuden, vaikkakin toisen ulkonäkö antoi ymmärtää hieman tosin. Mutta oli väärin tuomita pelkän ulkonäön perusteella.

"Ammattini... noh, tuota noin... Oletko aivan varma että haluat kuulla?", Illidan kysäisi ja naurahti hieman, vaivaantuneen oloisesti. Mies kuitenkin päätti kertoa, tuskin toinen nyt ainakaan potkisi pakoon. "Olen yksinkertiasesti niinkin alhaisen ammattiryhmän edustaja kuin palkkamurhajaa tai -varas. Kyllä sen varmaan maskistanikin huomaa.", Illidan kertoi katsoen käärmeotusta ja odottaen sen reaktiota. Toivottavasti toinen ei nyt mitään kohtausta saisi tai hyökkäisi uudestaan kimppuun. Joillekkin se oli ihan sama oliko vastaantuleva palkkamurhaaja tai ei, mutta joillekkin se herätti suorastaan inhoa ja vihaa.

[ Mullakin vähän lyhyttä, mutta pääasia että peli kulkee c: ]
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti To Tammi 12, 2012 4:12

Värähdys kävi Lelacãn ruumiin läpi kun tuo kuuli toisen ammatin. Ei se sen suurempia ajatuksia herättänyt, muutakuin sen että heistä löytyi lisää yhtäläisyyksiä. Varastelihan käärmekkin, omalla tavallaan, eovät ne lehmät itsekseen kävelleet pois pelloilta. Murhaaminen siinämielin että oli ihmisiäkin, omia lajitovereita, tulut syötyä. Pelkkä ajtuskin puistatti, ihme ettei ruoka tullut ylös, kun Lelacã mietti mitä kaikkea oli pistänyt suuhunsa. Käärme pyörähti ympäri koko ruumiinsa mitalta ja alkoi rapsuttamaan hännänpäätänsä. Hauskan kuuloinen rapina lähti suomuista kun niitä rapsutti kolme kynttä hetken aikaa, kunnes käärme kääntyi takaisin normaalimpaan asentoon.
"Vai että palkkamurhaaja", Lelacã sihisi vihdoin hiljaisuuden jälkeen. "Olet siis nytkin matkalla päättämään jonkun elämän." Lelacã heilutteli keiltään vähän väliä ilmassa ja pohti ketä Rääkki aikoi mennä tappamaan. Tuskin asia kuuluisi hänelle sen enempää mitä mikään muukaan. Harvasta asiasta käärmeen piti enää välittää, korkeintaan tarpeistaan.

Palkkamurhaaja herätti käärmeessä monia ajatuksia. Yleisesti ottaen käärme olisi pinkonut häntä koipien välissä pakoon, mutta nyt he olivat ottaneet jo kerran yhteen. Sitäpaitsi Lelacã uskoi toisen pelkäävän hänen hyökkäävän uudestaan, siinämissä käärme pelkäsi Rääkin iskevän salakavalasti kimppuun. Lelacã vilkuili kylän suuntaan ja muuhunkin ympäristöön.
"Onko sinulla kiire?" käärme sihisi päätään kallistaen.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti To Tammi 12, 2012 5:04

Illidan nyökytteli tyynesti Lelacãn todetessa vielä sarvipään olevan palkkamurhaaja. "Niinkin voisi sanoa. En kuitenkaan ajattele ammatissani ihmisiä.. noh, ihmisinä. Suljen tunteet pois, hoidan kylmäverisesti työni. Jollakin sitä on elettävä.", Illidan kertoi, ehkä vähän liikaakin ja tyytyi kohauttamaan olkapäitään. Nyt kun Illidan mietti, oli pari murhatapausta ollut, jossa mies jopa oli tuntenut myötätuntoa ja jopa itseinhoa. Koskaan ei ollut hieno asia murhata vaikkapa pienen lapsen äitiä, mutta oli pakko olla valmiina tekemään mitä vain palkkansa ja siten ruokansa eteen.

Käärmeotus muistutti kiireestä, jolloin Illidan tajusi ajankulun. "Tosiaan, minun pitäisi olla jo matkalla. Kiitos reitinneuvomisesta ja anteeksi vielä tästä sekaannuksesta. Toivottavasti tavataan vielä joskus ja voidaan keskustella vielä enemmän.", Illidan sanoi hymyillen, kunnes kirmasi lähimmän puun luokse, kiipesi latvistoon ja vielä heilautti kättään Lelacãlle hyvästien merkeiksi. Kohta Illidan katosi latvastosta, edeten kohti työtänsä.

[ Kiitos mukavasta pelistä! c: ]
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti To Tammi 12, 2012 8:06

Lelacã tapitti Rääkin perään ja rapsutti alaleukaansa. Käärme nosti kätensä vilktutukseen vielä ennenkuin toinen katosi jonnekkin puiden sekaan. Vähän erilaisen käsityksen saisi kyllä murhaajasta, joten maailma ja sen asukit olivat taas todistaneet sen että ulkonäkö saattaisi pettää. Luuloista puhumattakaan. Kun Rääkistä ei ollut enää jäljellä hiuskarvaakaan, käärme ravisti kaulustaan saadakseen jokaisen lihaksensa hereille. Kylmä alkoi hiljalleen tulla, ja olisi aika suunnitella jotain paikkaa, jossa viettää kylmimmät yöt. Luolastoissa kuluisivat varmaankin ne yöt. Lelacã nuuski ilmaa haistamatta mitään ihmeellistä, jonka jälkeen tuo sulki tuttuun tapaan kauluksensa ja katosi maan alle kuin ei koskaan olisikaan ollut paikanpäällä. Kaksikon tapaamisesta ei jäänyt mitään jäljelle, paitsi myllätty maa. Se että tultaisiinko tästä kohtaamisesta puhumaan jäisi käärmeen osalta hiljaiseksi. Rääkillä sen sijaan saattaisi olla ystävilleen kerrottavaa, jos tämä siis sellaisia omisti. Käärmeellä oli sellainen tunne, ettei tämä kohtaaminen jäänyt Rääkin kanssa viimeiseksi.

//Kiitos sinullekkin pelistä! ^^
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Edellinen

Paluu Vanhametsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö