//Mysterious tänne kera dragoninsa *3* //
Dagnir
Aurinko oli piiloutunut pilvien taakse ja antoi vain harvojen säteidensä pilkottaa sieltä täältä pilviverhosta. Taivas alkoi olla kääntymässä hämärtymään päin ja joka puolella satoi maahan lunta, ei kuitenkaan tuiskuttaen vaan hiljalleen taianomaisesti tipahdellen. Vanhametsä oli kaikesta tästä huolimatta pelottava näky kuolevine puineen ja muutenkin synkän olemuksensa takia.
Dagniria kuitenkaan moinen hämäryys ei haitannut. Käärme istui pienellä kivellä käärmeen kokoon katsoen ja se tuijotteli taivaalle hajamielisenä, odottaen milloin aurinko päättäisi mennä lopultakin iltapuvulle ja kadota muutamaksi tunniksi taas näkyvistä. Se oli sinänsä harvinaista, sillä tavallisesti tätä lohikäärmettä ei saattanut nähdä alueilla joissa tuolle ei ruokaa siunaantunut ja toisena, se vihasi aurinkoa, koska sen valo vei siltä näön. Kuun valolla oli hieman samankaltainen vaikutus, muttei kuitenkaan yhtä voimakas. Tänä iltana siitä tuskin oli tarve huolestua, sillä käärme veikkasi tuon möllykän pysyttelevän visusti pilviverhon takana piilossa.
Viimein kun taivas alkoi jo punertaa, nosti lohikäärme ahterinsa maasta ja hypähti kiveltään alas. Se tallusteli arvokkaanoloisena kuolleen metsän keskellä, välittämättä siitä mitä sen eteen tulisi. Kuullessaan jostain läheltään rapinaa, se pysähtyi kuulostelemaan tarkemmin siinä toivossa että saattaisi löytää itselleen suupalaksi kenties jyrsijän tai muun pienen eläimen. Dagniria jopa onnisti muutamaan otteeseen, ja nämä pienet suupalat riittivät sille hyvin hetkeksi vatsantäytteeksi. Sitten käärme taas istahti maahan ja jäi pälyilemään ympärilleen. Sillä oli aavistus että jotain tulisi pian tapahtumaan. Aavistus, että joku muukin oli sillä hetkellä seikkailemassa tässä metsässä.