Älä herätä minua!


Vanhametsä on alue Quinn metsässä, joka on täysin kuollutta. Tällä alueella ei kasva mitään. Maa on pelkkää tomuista, tamppautunutta multaa. Suuri, karu alue on täynnä pystyyn kuolleita, kivanlahoavia puita. Vain harva olento viihtyy tällä alueella. Väitetään, että metsä on kuollut magian vaikutuksesta. Musta magia olisi kuihduttanut tämän osan metsää, johtuen velhojen salaseurojen tapaamisista aikanaan.

Valvoja: Crimson

Viesti Pe Helmi 24, 2012 11:46

Älä herätä minua!

Tobias

Oli talvi ja oli kylmä, Tobias tunsi itsensä väsyneeksi, hyvin väsyneeksi. Hän löntysteli hitaasti ja hartaasti kohti pientä luolamaista koloa, jonka hän oli juuri havainnut. Mies oli vaihtanut muotoaan karhuksi, olihan niin paljon lämpimämpää. Paksun karvapeitteen kanssa, ei ainakaan palelisi niin paljoa.
Uros työnsi ensin kuononsa arvostelevasti sisälle ja haisteli kolon tunkkaista ilmaa. Kolo ei ollut asuttu, joten karhu voisi mennä sinne iloisin mielin ja nukahtaa tyytyväisenä. Olihan hän tehnyt jo suuren kierroksen katselemassa, löytyisikö hänen äitiään täältä päin. Metsä vain oli liian suuri, eikä Tobias uskonut, että tuo enää metsässä päin asuisi. Joko toinen olisi vain mennyt kylään (vaikka oli mies sielläkin etsinyt) tai sitten toinen oli lähtenyt kauemmille maille.. ehkä jopa taivaaseen asti.
Tobias työnsi koko päänsä sisälle ja tarkasteli hämärää, tunkkaista piilopaikkaa. Se oli juuri sopiva urokselle, muita sinne ei mahtuisi, mutta karhun olisi sielä hyvä maata, lämpimässä.
Lopulta Tobias mönki kokonaan sisään ja huokaisi tyytyväisenä. Sammal ja lumikattoinen kolo oli sopivan hämärä ja lämmin.. täydellinen. Siksi uros laskeutuikin mahdollisimman nopeasti makaamaan hyvään asentoon. Lopulta Tobias löysikin rentouttavan ja melkeinpä täydellisyyttä hipovan asennon, jossa hän pystyi vain laskemaan massiivisen päänsä ja sulkemaan silmänsä. Näin uros oli hetkessä unessa.
Unta suuremmin karhu ei nähnyt, mutta nukkuminen oli itsessään jo Tobiakselle ihana asia näin talvisin, kun muutenkin karhut nukkuivat talviuniaan. Silti tuo ihana asia katkesi yllättäen. Tobias havahtui johonkin ääneen, suuremmin hän ei tiennyt, mikä se oli, mutta se oli katkaissut miehen täydellisen hetken. Uros ei ensin olisi halunnut nousta, mutta silti hän päätti tehdä sen, koska ei hän enään saisi unen päästä kiinni.. ainakaan ennenkuin olisi murjonut äänen aiheuttajan.
Uros ryntäsi ulos kolosta vauhdilla, murahtaen äänekkäästi ja lumi pöllysi kolon katolta alas suuren karhun juostessa lumiseen maisemaan ärtyneenä kuin.. vasta herättetty karhu.

//und there it goes! Nipustin jos Lyronin kanssa haluaa saapua ja vastata, en pane pahakseni :3 Toivottavasti alku kelpaa. (://

Ritari
Ritari

Viestit: 1217

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti La Helmi 25, 2012 11:09

Lyron Brell

Kylmän huurteinen pakkasaamu, vasta heräilevä aurinko, joka ei kirkkaasta paisteesta huolimatta lämmittänyt lainkaan loivat täydellisen sään mustan suden aamulenkille metsässä. Lyron oli noussut ja lähtenyt hiljakseen lauman luota lämpimästä kotiluolasta raikkaaseen ulkoilmaan. Nyt susi viiletti mustana viivana lumikinoksissa. Jos umpihangessa kiitäminen ei auttanut pitämään kroppaa timminä niin ei sitten mikään!

Aikansa juostua ja tarkkailtua ympäristöä, Lyron hiljensi vauhtiaan ja lopulta pysähtyi keskelle nietoksia sekä lumista maisemaa. Kaikki oli näyttänyt normaalilta. Osa eläimistä oli vaipunut unille talven ylitse, osa oli vaihtanut suojavärityksiään ja osa yritti epätoivoisesti metsästää vähäiseksi käynyttä pieneläin riistaa. Lyronin hengitys höyrysi ja susi virnisti itsekseen hyvinkin susimaisesti. Tunne kumpusi jostain hyvin syvältä suden rinnasta, haltiankin tahtoa voimakkaammin ja kaunis lumoava ääni pääsi valloille. Musta susi ulvoi keskellä luminietoksia. Jossain lähistön puiden oksilla hyppeli muutama orava ja nämä saivat lumihiutaleita tipahtelemaan Lyronin yllä. Näky olisi kenestä vain upea.
Tai melkein kenestä vain. Uniltaan herätetty mesikämmen ei osannut oikein arvostaa Lyronin upeaa laulantaa tai taianomaista talvimaisemaa. Alfa keskeytti ulvonnan kääntäen katseensa katseensa yllättäen alkanutta murinaa päin. Lumi vain pöllähti kun tuo metsien kuningas oli rymistellyt voimalla kolostaan. Mustan suden ilme on tyyni, ei hämmästyksen, pahoittelun tai säikähdyksen merkkejä näkyvissä; tosin, kaikkia näitä tunteita liikuskeli Lyronin sisällä.
"Anteeksi jos herätin." Lyron sanoo lyhyesti vaikkei uskonut hetkeäkään noin raivoisan karhunuorukaisen jättävän asiaa siihen. Susi-Lyron oli käynyt istumaan ja nyt nosti ahterinsa hangesta ollen vähän enemmän valmis mikäli karhu nyt päättäisi nostattaa kahakan asiasta. Olihan herätys sentään ollut pelkkä puhdas vahinko!

//Ja täällähän me hyvin viitseliäinä :>//
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Viesti Su Helmi 26, 2012 1:02

Tobias

Ulkona karhua odotti musta susi... sellainen, johon ei joka päivä uskonut törmäävänsä. Toinen jopa puhui, mutta uros viis veisasi toisen anteeksipyynnöistä. Hän karjaisi ja jäi hetkeksi kuuntelemaan, kuinka pienet metsäneläimet, kuten jänikset ja oravat juoksentelivat pakoon. Pitkäksi aikaa Tobias ei jäänyt luontoa kuuntelemaan, vaan pien hän lähti juoksemaan kohti sutta. Hangen päällä lepäävä puuterilumi pöllysi korkealle suurten käpäleiden halkoessa hangen päällystöä ja niiden pureutuessa syvemmälle valkean aineen läpi, melkein aluskasvillisuuteen asti. Onneksi hanki kesti ison karhunkin painoa sen verran, ettei Tobiaksen täytynyt juosta liian korkeassa lumessa, se nimittäin haittaisi ryntäystä enemmän kuin paljon.
Suuremmin massiivinen karhu ei ajatellut, mitä seuraavaksi tapahtuisi, mutta hän vain juoksi muristen kohti sutta. Lumen pöllytessä Tobias ei ollut varma, missä asennossa tai mitä susi teki, mutta ainakin hän erotti tumman hahmon edessään.. päästessään lähemmäs Tobias antoi vain käpältensä puhua puolestaan ja hän huitoikin niillä rajusti ilmaa ja kaikkea mitä eteen nyt sattuikaan tulemaan. Tietenkin kera karjaisun.

//Hienoa!//

Ritari
Ritari

Viestit: 1217

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Su Maalis 04, 2012 11:02

Lyron Brell

Kuten odotettua, diplomatia ei toiminut. Lyron loikkasi hulluna ryntäävän karhun tieltä ja valmistautui taisteluun. Lumi pöllysi ja se aiheutta vaikauksia nähdä vastustajaa mutta onneksi Lyronin muut aistit auttoivat tässä tilanteessa ja alfa saattoi nojata aisteihinsa niin lujasti että kävi loikkaamaan lumipilven keskeen kun kuuli tauon toisen rynnäyksessä. Iskun ei ollut tarkoitus loukata karhua ainoastaan kaataa takamukselleen, niinpä Lyron vain hyppäsi karhun naaman eteen ja ponnisti sitten kiireesti kaikilla neljällä raajallaan vauhtia karhun naamalta ja rintakehältä niin että sen voimasta mesikämmenen luulisi kaatuvan. Lyronin ponnistus samalla riitti saamaan hänet itsensä pois karhun ulottuvilta jos tuo mahtava otus kävisi uuteen iskuun. Lyron oli eläintä paljon ketterämpi, mikä oli sanomattakin selvää, mutta älykkyydeltään Lyron ei suoranaisesti voinyt olla varma voittaisiko, mutta yritettävä sitä oli.
Nopeasti musta susi olikin kehitellyt idean. Ensin hän väistelisi karhun iskuja taaksepäin, johdattaen ison eläimen perässään erään läheisen pökkelö puun juureen. Silloin Lyronin suunnitelmassa oli että hän väistäisi viime hetkellä karhun iskua antaen karhun näin ollen iskeä suoraa puuhun, josta katkeaisi karhun suuresta voimasta oksia jotka tippusiivat suurien lumimassojen kanssa karhun niskaan. Eiköhän se viilentäisi jopa tämän kuumakallen niin että loppu voitaisiin hoitaa ihan vain keskustelemalla, Lyron miettii nerokkaasti päässään ja ryhtyy toteuttamaan suunnitelmaansa.

//Saat "autohitata" Lyronia seuraavaan viestiin ton suunnitelman mukaisesti jos on tarvista ettei tule ihan tynkää viestiä :) Siis just silleen että väisti yms.//
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Viesti Su Maalis 18, 2012 3:49

Tobias

Hyökkäys numero yksi oli epäonnistunut, kuten Tobias oli arvellutkin. Nyt kuitenkin susi teki seuraavan siirron, se hyppäsi hänen eteensä ja takaisin. Tobias oli tietenkin väistänyt, mutta koska iskun ei ollut edes tarkoitus osua häneen, oli väistäminen turhankin vauhdikas eikä suuri karhu saanut tasapainoaan tarpeeksi nopeasti hallintaan, joten hän taaksepäin tupsahtaen lumeen. Kevyt lumi leijaili hiljakseen maahan, kun hieman noloissaan Tobias nousi ylös katse terävästi sudessa, joka selvästi mietti jotain.. mutta tuskin mitään syvällisempää.. sehän oli vain.. susi.
Tobias lähti uudestaan kohti tuota tummaa sutta, haluten vain vahingoittaa toista, vaikka ajatus siitä olikin jo laimentunut. Tobias ei saisi enää unta.. ei tämän jälkeen, mutta silti leikin kesken jättäminen ei kuulostanut edes vaihtoehdolta miehen korvaan.
Susi väisti taas karhun hyökkäyksen. Tobias oli odottanutkin jotain sen kaltaista.. hän oli hännillä tässä. Tobby oli vain vahva... mutta hidas. Hän ei pystyisi tekemään kunnon hyökkäystä, niin, etteikö susi kerkeäisi alta pois, mutta ei karhulla ollut mitään suunnitelmaa.. mitä hän muka voisi tehdä toisin? Ison kokonsa puolesta, hän olisi aina suden näkyvillä..
silti, vaikka Tobias tiesi, ettei voinut voittaa, hän lähti uuteen hyökkäykseen.. sen epäonnistuessa, hän lähti seuraavaan ja sitäkin seuraavan hyökkäykseen.. Tobby ei edes tajunnut joutuvansa vain syvemmälle metsään. Hän oli turhautunut, mutta uskoi silti, että ehkä jossain vaiheessa susi väsähtäisi.. koska ainakin Tobiaksen voimat riittivät vielä pitkälle.. harmillisesti susi ei näyttänyt kovinkaan väsyneeltä, mutta kyllä karhulla oli aikaa.. kunhan toinen ei lähtisi juoksemaan karkuun, koska silloin Tobias olisi jäänyt jälkeen.. ainakin tällaisessa maastossa.

Siinä se susi taas seisoi, ei edes kovin kaukana Tobiaksesta. Sillä oli selvästi jotain mielessän, mutta mitä tuollainenkaan susi voisi mitään tietää.. ainakin monet olivat sanoneet hänelle, että eläimet ovat tiedottomia, elävät vain vaistojensa varassa.. eivät ne ajattele suurempia suunnitelmia.. mutta entä jos ajattelelevatkin? Entä jos tuolla sudella oli juuri ajatus, miten saada Tobias hengiltä? Sitä karhu ei jäänyt odottamaan, vaan hän laittoi kaikki peliin ja lähti hiljaa kohti sutta, kiihdyttäen sitten koko ajan, kunnes hän ei pystynyt enää juoksemaan kovempaa. Susi oli ihmeellisen pitkään paikoillaan.. ainakin Tobiaksen mielestä. Karhu jopa sulki hetkeksi silmänsä ja kun hän ne sitten aukaisi, olikin hänen edessään puunrunko, jota päin Tobby onnistui kovalla vauhdilla törmäämään. Runko oli jo puoliksi laho, joten se kaatui helposti. Puunrungon katketessa tulivat myös sen päällä lepäävät lumimassat karhun niskaan.

//Näin. Anteeksi tosiaan hittailin aikasta paljonkin ja laitoin suunnitelmasi toteen, mutta ehkä ee pahastu? :3 ja viivästys.. >///< //

Ritari
Ritari

Viestit: 1217

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Ma Maalis 26, 2012 8:11

Lyron Brell

Kaikki näytti etenevän suunnitelman mukaan. Mesikämmenen olemuksesta Lyron osasi ovelana lukea, että tätä selvästi hämmensi. No kovin usein karhu ei tainnut joutua tälläiseen tappeluun suden kanssa. Tai jonkun kanssa jota luuli sudeksi. Pikkuriikkinen susimainen virne kohosi Lyronin huulille karhun olevan täysin vietävissä.
Finaalissa jossa karhu iski paljon suuremmalla voimalla kun Lyron oli edes ajatellut puuhun, tuli sieltä varsin massiiviset lumimassat kuuma kallen niskaan. Lyron loikki takaisin toisen luokse ja kaivoi tassuillaan enimmät lumet karhun päältä pois ettei tälle kuitenkaan sattuisi mitään. "Oletko kunnossa?" Lyron kysyi samalla telepaattisesti karhulta, tai ainakin yrittäen tavoittaa näillä sanoilla karhua mikäli tämä olisi tajuton tai jotain.
Ei alfa oikein jaksanut uskoa että karhu olisi hengestään pääsyt, sen verran väkeviä karhutkin olivat.

//Sori en oikeen voinu kirjottaa enempää ku ku ku ku :D:D//
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Viesti Ma Huhti 16, 2012 5:59

Tobias

Tobias kirosi mielessään sitä, että oli juossut täyttä päätä puuhun päin, vaikka toinen oli osannut väistää häntä muillakin hyökkäyksillä. Samalla Tobias kirosi särkyä pääsään. Olikohan tämä suden alkuperäinen toive, vai oliko Tobias tehnyt tämän tyhmyyttään. Ainakin tässä tuli todistetuksi, että susi voitti. Kuitenkaan toinen ei jättänyt karhua lumimassojen alle, vaan oikeastaan auttoi häntä, oikeastaan jopa kysyi, että oliko hän kunnossa.. Hän vain hymähti vastauksen ja pudisteli viimeisetkin lumet päältään nousten seisomaan. Hetken karhu vain katsoi tummaa sutta ilmeettömästi. Sitten hän muisti, ettei susien pitäisi osata puhua.. ei varsinkaan telepaattisesti. Tobias siristi silmiään pienesti tajuten, ettei toinen ollut mikä tahansa susi.. hän epäili toisen olevan jopa muodonmuuttaja. Hetken karhu etsi sanoja, joita hän ei tuntunut löytävän.
"Et ole tavan susi." Karhu sanoi tavallisesti, kuin väite olisikin jokapäiväinen asia.
"Voitit. Olen pahoillani, että menetin malttini." Tobias sanoi huokaisten. Hän tunsi olevansa tyhmä, sekä äkkipikainen, vaikka niitä kumpaakinhan hän ainakin osaksi tosiaan olikin. Karhu laski takapäänsä tömähtäen maahan ja katsoi toista rauhallisesti. Hän halusi tietää enemmän toisesta.. enemmän mitä hän oli miehiään.
"Olet väistämättä viisain susi jonka olen kohdannut." Tobias sanoi kunnioitusta äänessään. Tässä hän nyt oli, ei saisi unta hetkeen ja jopa kaukana täydelliseltä tuntuvalta luolastaan, joten jos vain toinen salli, hän ainakin aikoisi tutustua tuohon tummaan hiippariin paremmin.
Hän tiesi hävinneensä, oli jo tunnustanut sen toisellekin. Tappelu ei olisi tässä tilassa enää kuin epätoivoista, vaikka hänen tekikin mieli huitaista toista käpälällä.. vain osoittaakseen, että pystyi kyllä osumaan ja kun hän sen teki, se sattui.

//ÄÄH! anteeksi tosiaan. |: en edes ajatellut, etten oikein jättänyt sinulle saumaa omalle ropetuksellesi Dx//

Ritari
Ritari

Viestit: 1217

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Pe Touko 25, 2012 8:37

Lyron Brell

Lyron nauroi lempeästi karhu ressulle. Hän ei ollut todellakaan ihan tavallinen hukka metsän siimeksistä. "En ole, en", Lyron vain sanoi myhäileväisesti. Hän ei ollut oikeastaan hyvillään voitastaan vaan siitä että oli tavannut toisen. Tämä vaikutti hyvin mielenkiintoiselta ja oli kieltämättä varmasti vahva. Jos yksikin karhun huitaisuista olisi osunut Lyroniin, olisi tämä lentänyt kauniissa kaaressa tahraamaan lunta verenpunalla, sillä karhun mahtavimmat aseet olivat epäilemättä tämän terävät kynnet käpälissä.
Toinen tunnusti häviönsä. Se oli Lyronista hyvin kunnioitettavaa ja kypsää, molemmat sellaisia asioita joita ei oikein voisi olettaa karhuilta. Tämä yksilö oli selvästi erilainen. Erilainen, kuten Lyron itse. Voittonsa alfa susi kuittasi nyökkäyksellä, mutta löytyi vaiteliaalta mieheltä muutama sananen anteeksi pyynnölle: "En muistele pahalla."
Havaittuaan kunnioitusta toisen äänessä tämän kehaistessa Lyronia älykkäimmäksi susi hukkaseksi jonka oli kohdannut Lyron hymähti ja kumarsi hieman mesikämmenelle. "Olen Lyron. Metsänoikeus-lauman johtaja ja vaatimattomasti varmasti älykkäämpi useimpia susia." Demostroidakseen moista väitettä musta susi muuntautui komeaksi haltia mieheksi vain sekunneissa. Kauaa Lyron ei pysytellyt tässä muodossa, sillä ei siinä oikein viihtynyt ja alastomana haltiana oli ulkona kevät säässä hitusen viileämpi mitä lämpimän turkin omaavana sutena. Yhden merkitsevän katseen kerkesi haltia luoda varmasti hieman ainakin hämmättelevään karhuun, kun tämä muuntautuikin takaisin kookkaaksi sudeksi. "Joku sanoisi lahja, minä sanon vaihtoehto ja ehkä jopa mahdollisuus." Näillä viisailta kuulostavilla sanoilla alfa kommentoi muodonmuutos kykyään.
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Ritari
Ritari

Viestit: 1217

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Pe Touko 25, 2012 8:37

Lyron Brell

Lyron nauroi lempeästi karhu ressulle. Hän ei ollut todellakaan ihan tavallinen hukka metsän siimeksistä. "En ole, en", Lyron vain sanoi myhäileväisesti. Hän ei ollut oikeastaan hyvillään voitastaan vaan siitä että oli tavannut toisen. Tämä vaikutti hyvin mielenkiintoiselta ja oli kieltämättä varmasti vahva. Jos yksikin karhun huitaisuista olisi osunut Lyroniin, olisi tämä lentänyt kauniissa kaaressa tahraamaan lunta verenpunalla, sillä karhun mahtavimmat aseet olivat epäilemättä tämän terävät kynnet käpälissä.
Toinen tunnusti häviönsä. Se oli Lyronista hyvin kunnioitettavaa ja kypsää, molemmat sellaisia asioita joita ei oikein voisi olettaa karhuilta. Tämä yksilö oli selvästi erilainen. Erilainen, kuten Lyron itse. Voittonsa alfa susi kuittasi nyökkäyksellä, mutta löytyi vaiteliaalta mieheltä muutama sananen anteeksi pyynnölle: "En muistele pahalla."
Havaittuaan kunnioitusta toisen äänessä tämän kehaistessa Lyronia älykkäimmäksi susi hukkaseksi jonka oli kohdannut Lyron hymähti ja kumarsi hieman mesikämmenelle. "Olen Lyron. Metsänoikeus-lauman johtaja ja vaatimattomasti varmasti älykkäämpi useimpia susia." Demostroidakseen moista väitettä musta susi muuntautui komeaksi haltia mieheksi vain sekunneissa. Kauaa Lyron ei pysytellyt tässä muodossa, sillä ei siinä oikein viihtynyt ja alastomana haltiana oli ulkona kevät säässä hitusen viileämpi mitä lämpimän turkin omaavana sutena. Yhden merkitsevän katseen kerkesi haltia luoda varmasti hieman ainakin hämmättelevään karhuun, kun tämä muuntautuikin takaisin kookkaaksi sudeksi. "Joku sanoisi lahja, minä sanon vaihtoehto ja ehkä jopa mahdollisuus." Näillä viisailta kuulostavilla sanoilla alfa kommentoi muodonmuutos kykyään.
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Ritari
Ritari

Viestit: 1217

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Su Heinä 08, 2012 8:28

Taidan vetää Lyronin uusien pelien takia pois, mutta jos haluat pelata loppuun niin ota yhteyttä:)
Muuten jos et niin oli kuitenkin kiva pelata!
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Viesti Ke Elo 08, 2012 11:05

//graah! tottakai haluan jatkaa, joten jatkoa seuraa: //

Tobias

Onneksi susi ei ottanut Tobiaksen kömpelöä hyökkäystä pahalla ja he saivatkin aivan mielenkiintoisen keskustelu hetken aikaiseksi. Ainakin jos otti huomioon toisen muodonmuutoksen.
Se sai Tobiaksen hämilleen, erittäin hämilleen. Hän katsoi kuinka toinen muuttui haltiaksi ja siitä taas takaisin sudeksi. Tobby kunnioitti vavasti sitä, että toinen oli näyttänyt mikä on, sillä nyt Tobiaskin tunsi olevansa rennonpi tietäessään, ettei ollut aivan tavallisen suden kanssa tekemisissä ja toki myös tieto siitä, että hänet oli voittanut muodonmuuttaja sai karhu herran olon hieman paremmaksi.
"Olet siis johtaja, tämän Metsän Oikeus - Lauman. Onko teitä enemmänkin laumassa, muodonmuuttajia?" Tobias kysyi kiinnostuneena, ehkä hän löytäisi äitinsäkin sieltä.. vaikka se olisi epätodennäköistä. Mutta mahdollista.
"Tämä voi kuulostaa varmasti varsin tyhmältä.. koska en tiedä laumastasi mitään, mutta.." Tobby keskeytti lauseensa ja mietti jatkoa tarkkaan.
"Mutta olisikohan mitenkään mahdollista, että minä pystyisin liittymään laumaasi..? Tai siis kun ei minulla ole muutakaan paikkaa minne mennä ja olisin varmasti oiva apu ja lupaan tehdä kovasti töitä lauman suhteen." Tobias sanoi ja hän tunsi koko ajan poilttavaa tarvetta päästä mukaan laumaan, olla taas osa jotain, tuntea muita, tietää, että joku välittää.
"Kun tuota.." Tobias aloitti, muutti muotoaan ja jatkoi sitten loppuun. "Kun olenhan minäkin muodonmuuttaja." Hän sanoi ja katsoi kysyvästi suteen. Siinä samassa hän muutti muotonsa takaisin karhuksi ja oli tyytyväinen, että oli onnistunut noinkin nopeassa muutoksessa niinkin hyvin. Se teki häneen itseensä suuren vaikutuksen, koska hän ei ollut niin hyvä muodonmuuttaja kuin voisi olla.
Nyt hän vain jäisi odottamaan tuomiotaan..

//yep. vastasin. olen erittäin pahoillani erittäin pitkästä viivähdyksestä. >://

Paluu Vanhametsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö