Pelasti kamunsa || Pappis


Vanhametsä on alue Quinn metsässä, joka on täysin kuollutta. Tällä alueella ei kasva mitään. Maa on pelkkää tomuista, tamppautunutta multaa. Suuri, karu alue on täynnä pystyyn kuolleita, kivanlahoavia puita. Vain harva olento viihtyy tällä alueella. Väitetään, että metsä on kuollut magian vaikutuksesta. Musta magia olisi kuihduttanut tämän osan metsää, johtuen velhojen salaseurojen tapaamisista aikanaan.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13549

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Elo 16, 2012 1:30

//Notta että ehkä jotain K-agna varotusta //


Noidan sanat suorastaan vain provosoivat miestä, joka oli tottunut ottamaan väkisin jos tosissaan halusi. Se, oliko Ofelian sanat tahallisesti vai tarkoituksellisesti provosoivia, oli kuitenkin yksi suuri kysymysmerkki. Alf ei tunnetustikaan ollut kovin hyvä tulkitsemaan toisten mielentiloja varsinkaan naisten joten ei tuo vaivautunut pahemmin miettimään, mitä noita päänsä sisällä pyöritteli. Äänestä päätellen tuo kuitenkin yritti vain haistatella haltialle, mutta sanoja seurannut haastava hymy antoi vain lisää ristiriitaisia viestejä puoliveriselle.

Ei sinun ääneen tarvitsekaan huutaa Alf kävi tokaisemaan samalla kun antoi kasvojensa painautua vasten naisen hiuksia, niskan kohdalla Osaan kyllä sen verran elekieltä lukea, että näen kasvoistasi jos huudat sisäisesti.
Huulet kävivät laskemaan suudelman naisen niskalle, samalla kun mies myhäili itsekseen. ote noidan kädestä kävi tiukentumaan samalla, kun tuota painettiin yllättäen rajummin vasten seinää.
Lopulta puoliverinen kävi kääntämään Ofelian kohden itseään, painaen tuon sitten takaisin vasten seinää. Noidan molemmat kädet käytiin nostamaan seinää vasten tuon pään yläpuolelle ja siroista ranteista otettiin vain yhdellä kädellä kiinni. Ei Alf uskonut tarvitsevansa molempia käsiään pitääkseen naisen kädet kurissa. Kasvot hakeutuivat Ofelian kasvojen puoleen ja huulet lähtivät vaativasti hakemaan noidan huulilta huomiota, halusi nainen sitä tai ei. Vapaana seikkaileva käsi kävi puolestaan laskeutumaan naisen kylkeä pitkin lantiolle.

Viesti Ma Syys 10, 2012 7:47

//notta kuulostaa ihan jepalta

Ofelia tiesi, että siitä mitä tapahtuisi seuraavien minuuttien aikana(tai sekuntien riippuen Alfin staminasta) ei tule olemaan kovinkaan lempeä kokemus hänelle. Puolihaltia vaikutti kovaotteiselta ja, kun naista painettiin rajummin seinää vasten, tämän oli vaikea kiinnittää huomiotansa kaulalle kohdistuviin suudelmiin eikä hän ehtinyt kontrolloida itseään sen vertaa, että olisi kyennyt estämään yllättyneen henkäisyn, jonka Alf aika varmasti kävisi tulkitsemaan väärin. Tai oikein, Ofelia ei osannut sanoa asiasta juuri muuta kuin, että oli iloinen miehen hellittäessä hetkeksi otettaan kääntäessään hänet ympäri. Tosin niin kauan kuin hänen kätensä olivat toisen otteen alla hänen oli vaikea tuntea itseänsä joksikin muuksi kuin otettavaksi.

"Sinulle", noita aloitti miehen huulia vältellen, "ei olla juuri taidettu opettaa kuinka naista kohdellaan." Alfilla saattoi olla kokemuta, mutta Ofelia arveli ettei hän tainnut juuri piitata vastapuolen mielihaluista, kunhan saisi tuon tyydytettyä omalla aavistuksen verran rajulla tavallaan. Tai sitten hän purki vain kahlittua agressiota, jota Ofelian valvovan silmän alla eläminen oli kasannut. Noita ei osannut sanoa eikä hän tässä tilanteessa juuri välittänytkään.
Naisen lantio liikahti kevyesti Alfin käden puoleen Ofelian salliessa miehelle pääsyn huulillensa. Tavallaan, hän ajatteli ja yritti rentouttaa itseänsä, on varsin mukavaa, kun ei tarvitse itse huolehtia tästäkään. Ofelia harvoin, jos koskaan alistui miehelle, joka sattui hänen kanssaan sängyn jakamaan. Tällä kertaa hänelle ei juuri annettu muita vaihtoehtoja.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13549

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Syys 20, 2012 1:47

Mitä enemmän Ofelia kävi vastustelemaan, sitä enemmän alkoi puoliverinen tästä toimenpiteestä innostua. Noita ei kuitenkaan ollut kovin ärhäkkäästi pistämässä hanttiin, taisi kuitenkin pitää siitä, mihin tämä oli johtamassa. Kyllä Alf tiesi, miten lujaa naiset ja miehet osasivat pistää hanttiin, mikäli tosissaan eivät halunneet joutua häpäistyksi. Ofelian sanoihin ei aluksi reagoitu, vasta sitten, kun nainen alkoi antamaan myöten puoliverisen toimille.
On kyllä Puoliverinen tokaisi suudelmien välistä, hengityksen käydessä jo muuttuessa malttamattomanraskaaksi Mutta mielestäni sellaista kohtelua ansaitsevat vain naiset, jotka tietävät paikkansa.
Oli kai sanomattakin selvää, että puoliverinen oli jonkin asteen sovinisti. Ei sinänsä yllätys. Kuitenkaan puheiden ei annettu hidastaa yhä pidemmälle etenevää toimitusta, josta molemmat osapuolet eivät todennäköisesti olleet yhtä innoissaan. Tai no, mistä sitä tiesi.

Yllättäen puoliverinen tempaisi Ofelian irti seinästä ja heilautti tuon samalla liikkeellä huoneen sohvalle. Ennen kuin nainen ehti edes harkita ylös ponkaisemista, oli puoliverinen laskeutunut tuon ylle. Huulet kävivät jälleen vaatimaan huomiota naisen omilta, mutta karkasivat kuitenkin aika ajoin jakamaan enemmän tai vähemmän lempeitä suudelmia kauniimmanosapuolen kaulalle. Välillä suudelmat muuttuivat jopa pieniksi näykkäisyiksi, niin huulien kuin kaulan puolella.
Toinen käsistä otti vastaan miehen oman painon, mutta oli valmiina käymään kahlitsemaan jälleen naisen kädet, mikäli tuo meinaisi huitomaan alkaa. Vapaana liikkuva käsi kävi jälleen seikkailemaan Ofelian lanteiden tienoolle, kunnes kävi nousemaan kiusallisen hellästi pitkin kylkeä, aina rintakehälle, johon se jäi hyväilemään aluksi hellin, mutta lopulta ronskimmin ottein.


// Jos se haluaa niin tee aikahyppy nyte. K agnaa kaiketi yhä ilmeisesti. Joo. Ota räkäpäisen sekava vastaus //

Viesti Ti Syys 25, 2012 4:35

k-agna

Alfin huomautuksen jälkeen asiat alkoivat eskaloitua harvinaisen nopeasti. Ofelia salli itsensä nauttia siitä mitä juuri tapahtui vaikkei puolihaltiasta juuri välittänytkään, mutta samat taisivat olla tuntemukset myös miehen puolella. Yksin ei kukaan liian pitkään jaksa, joten aina välillä tarvitsee hiukan... Viihdykettä. Seuraavina hetkinä kädet kokeilivat toistensa kehoja, vaatekappaleet poistuivat välistä, suudelmat vaihtoivat omistajaa tai käivät tervehtimässä kaulaa, poskea, korvantaustaa, mikä vain sattui aiheuttamaan huomattavimman reaktion. Ofelia joutui myöntämään itselleen, että Alf tosiaan oli keskivertoa kyvykkäämpi, mutta hän aikoi kuitenkin pitää päänsä ja olla kertaakaan kiihkossaan kutsumatta tuon nimeä. Hetkittäin se kuitenkin osoittautui varsin vaikeaksi...

**

"Voitin..." Ofelia sanoi virnistäen, poski Alfin paljasta rintaa vasten ja piirteli sille kapealla sormellaan ympyröitä, "Mutta kyllä sinäkin ihan hyvin pärjäsit." Noita hymyili tyytyväisenä, koska arveli puolihaltian tarttuvan tuohon provokaatioon ja mikäs olisikaan sen hauskempaa kaiken tapahtuneen jälkeen.

//Siinä teille aikahyppyä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13549

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Syys 29, 2012 1:37

Seuraava tovi liisi kuin siivillä. Niinhän se sanontakin kuului, aika kului kuin siivillä, kun oli hauskaa. Lyhyt tuo tovi, toinenkaan ei ollut. Mutta kun se lopulta oli ohi, olivat molemmat osapuolet tyytyväisiä. Tai no, Alf ainakin oli ja itsekkäästi päätti että niin oli myös Ofeliakin.
Mies hengitti rauhallisesti maatessaan selällään. Toinen käsi oli eksynyt niskan taakse tueksi, toinen taas harhaili hivelemässä noidan kylkeä ja alaselkää, rauhallisin, levollisin liikkein. Pukinpartaisia kasvoja koristi tyytyväisen leveä hymy, samalla kun puoliummistettu katse harhaili katossa. Vähemmästäkin hymyilytti, Alf ei edes muistanut koska viimeksi olisi ollut näin kivaa. Yleensä naiset vain makasivat sängyllä kuin lumoutuneet lahnat ja sitten kitisivät, että miehet olivat itsekkäitä rakastajia. Miksi siis panostaa itsekään toisen miellyttämiseen ja mielihalujen täyttämiseen, jos nuo olettivat, että miehen piti tehdä kaikki tässä leikissä ja he saivat vain maata selällään.

Kun korva kuitenkin kävi kuulemaan Ofelian äänen, laskeutui katse naiseen.
Ah, mutta Ofelia. Luulin ettei tämä ollut kilpailu! Eikö tarkoitus ollutkaan viettää laatuaikaa yhdessä ja samalla tutustua toisen anatomiaan? Eikö? Taisin erehtyä Virneenpoikanen kasvoilla kävi kasvamaan.
Minun pitäisi pidättää sinut.. antaa ilmi Laki ei katso hyvällä kaltaisiasi.. piilottelevia noitia Puoliverinen jatkoi, ilmeen vakavoituessa, ainakin hetkellisesti Mutta ehkä voin antaa sinun mennä jos nätisti pyydät

Viesti La Syys 29, 2012 7:12

Ofelia ei vaivautunut edes vastaamaan sanoin Alfin olettamukseen vaan tyytyi vain virnistämään silmiään pyöräyttäen. Edes miehen hetkellinen vakavoituminen ei saanut noitaa hellittämään hymyään.
"Jos joku meistä ei tiedä paikkaansa, se olet sinä", nainen totesi viitaten Alfin aiempiin sanoihin ja nousi istumaan hajareisin miehen lanteille ja antoi kynsiensä liukua hitaasti tämän vatsaa vasten niin, että niistä jäi vaalea jana ihoon, "Laki ei myöskään katso hyvällä petturipuoliverisiä, jos oikein muistan... Jos koen sinut uhkaksi itselleni..." Ofelia piti pienen tauon kumartuessaan näykkäisemään Alfin repaleisia korvia, enemmän tai vähemmän kivuliaasti, ennen kuin jatkoi kuiskaten: "En jätä sinua eloon vaikka nätisti pyytäisit."
Avatar

Monarkki

Viestit: 13549

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Syys 29, 2012 7:42

Kulmat kohosivat huvittuneena naisen avatessa suunsa. Kävikö tuo taas uhkailemaan? Puoliverinen ei yhäkään osannut ottaa tosissaan naisen uhkailuja, vaikka ehkä olisi pitänyt. Ehkä hän saisi ennemmin tai myöhemmin tuta sen, ettei naista kannattanut aliarvioida. Ei ainakaan tätä naista.
Ofelia kuitenkin kävi nousemaan istumaan miehen ylle, käyden vetämään kynsiään pitkin puoliverisen ihoa. Virne miehen kasvoilla kasvoi, samalla kun tuo päästi pienen hymähdyksen ja henkäyksen välimuodon huuliltaan. Omat kätensä kävivät hakeutumaan naisen reisille, pienesti hivellen tuon kalpeampaa ihoa. Se samainen virne pysyi myös kasvoilla Ofelian seuraavien sanojen myötä. Molemmat osasivat pelata tätä peliä, selvästikin. Mutta sehän teki kaikesta vain mielenkiintoisempaa, näin ainakin Alfin mielestä.

Näykkäisy korvassa sai miehen sähähtämään pienesti, tosin äännähdystä sävytti myös pieni naurahdus.
Niinkö meinaat? Mies tiedusteli laskiessaan pienen suudelman naisen kaulalle, joka yhä yllään oli Meneekö tämä nyt siihen, että odotamme maltillisesti kumpi meistä ensin puukottaa selkään, hmm?
Mutta! Mies hihkaisi ennen kuin Ofelia ehti mitään vasta Niin paljon kuin sinun ruumiinlämmöstäsi nautin, vaativat jo toiset neidot huomiotani, olen siitä aivan varma Käsi kävi läimäisemään sanojen välistä napakasti, mutta kevyehkösti naisen persposkea. Ja virne sen kun kasvoi.
Puoliverinen kävi kampeamaan itsensä väkisin ylös, pois naisen alta. Ofeliaa ei kuitenkaan tylysti heitetty pois päältä, vaan mies kieräytti tuon ensin alleen tai ainakin vierelleen ennen kuin nousi ylös ja kävi etsimään metakassa sinne tänne lennelleitä vaatekappaleitaan.

Viesti La Syys 29, 2012 8:13

"En tiennytkään, että sinulla on noin harhainen maailmankuva", Ofelia sanoi kulmiansa kohottaen ja hieraisi tympeänä kohtaa, jota Alf oli läimäissyt, antaessaan tuon nousta sohvalta pois. Nainen kietoi läheisen viltin ympärilleen ja seurasi rauhassa, kun mies keräsi vaatteitaan lattialta. Tämä oli jo parantunut haavoistaan ja kuntoutunut ilmeisesti varsin hyvin ainakin äskeisten tapahtumien perusteella. Ofelia katsoi kuitenkin, ettei luonnossa maksaminen ollut kelvollinen vastine puolihaltian hengenpelastamisesta.
"Mene vain, jos haluat. Haavasi ovat parantuneet", noita sanoi ja pyyhkäisi hiuskiehkuran korvansa taaksen, "Olet minulle kuitenkin yhä henkesi velkaa. Soisin ettet unohtaisi sitä."

Hän kuitenkin epäili suuresti miehen kykyä pitää moinen asia mielessä, joten hän nousi ylös ja kävi hakemassa Daemonin ruukkun. Hän kaatoi lattialle lorauksen ruukun sisällöstä, josta oitis muodostui pieni kymmensenttinen demoni, joka näytti samalta kuin kaikki muutkin ruukun demonit. Ofelia nosti pikkuisen maasta ja toi sen Alfin luokse.
"Toivottavasti tämä pieni muotoinen varotoimi ei haittaa sinua", nainen totesi hymyillen ja laski demonin miehen olkapäälle. Sen kummempia kyselemättä demoni iski pikkuruiset hampaansa tämän kurkkuun ja joi pienen tilkan puolihaltian verta.
"Laitan tämän pikkuisen mukaasi", Ofelia kertoi ja kääri peitteen tiukemmin ympärillensä, "Hän pitää sinua silmällä ja ilmoittaa minulle heti, jos olet aikeissa tehdä jotain, mikä vaarantaa minut. Turha myöskään yrittää tuhota tai karistaa häntä kannoiltasi. Hän löytää sinut mistä vain. Hänen kauttaan myös ilmoitan, kun sinun on aika maksaa velkasi. Silloin sinä tulet kipittäen tänne takaisin, ymmärräthän?" Hän ei kyllä varsinaisesti piitannut ymmärsikö Alf tai ei, sillä demoni tulisi pysymään tuon kintereillä kävi mitä hyvänsä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13549

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Syys 30, 2012 2:43

Vaatekappale toisensa jälkeen löysi tiensä miehen käsiin ja niistä tuon ylle verhoamaan jo kohtuu hyvin parantunutta kroppaa. Alkoi kyllä olemaan aikakin päästä kotiin, samojen vaatteiden kuluttaminen alkoi tuntua jopa ei-niin-siististä miehestä epämukavalta. Eipä tuolla kuitenkaan ollut varaa valittaa, oli vaatteensa kuitenkin jokseenkin pesty tänä aikana. Huomiotaan mies ei Ofeliaan kiinnittänyt, vaikka kuuntelikin tuon puheita korva tarkkana.
Niin menenkin, vaikka se haluaminen saattaakin olla kaksipiippuinen kysymys Haltiankuvatus mutisi noidalle tuon puheiden välistä. Velkaansa hän ei käynyt kommentoimaan, vilkaisi vain nopeasti virnistäen kohden naista, ennen kuin kävi kiskaisemaan paitansa takaisin ylleen.

Puoliverinen käännähti rennonlaiskasti kohden noitaa tuon tullessa lähemmäksi. Tumma katse kävi kuitenkin laskeutumaan kauniimmasta osapuolesta tuon käsissä seisovaan, pieneen otukseen. Alf ei ehtinyt edes suutaan avata, kun tuo pieni, torahampainen otus kävi hyppäämään olkapäälle ja sen pahemmin odottamatta upotti hampaansa miehen lihaan. Närkästynyt, yllättynyt huudahdus pääsi ilmoille, samalla kun käsi vaistomaisesti kävi iskeytymään kurkussa roikkuvaan demoniin. Otus repäistiin irti kaulasta ja nostettiin vihaisesti nyrkissä pitäen näkyville. Tuo räyhänhenki hymyili, virnuilu suorastaan niin, että torahampaat näkyivät.
Katse kuitenkin kohosi Ofeliaan tuon selittäessä pikku vakoojansa tehtävän. Tietenkään Alf ei uskonut, ettei tuota olentoa voinut karistaa kannoilta. Sehän nähtäisiin!
Jaa! Tavalliset naiset kadunkulmalla antavat satiaisia, noidat sitten demoneja?! Mies kysyi närkästyneenä nostaessaan virnuilevaa miniatyyridemonia naisen puoleen Voit pitää sen kyllä, minähän en sinun pirujasi kanna mukanani!
Noiden sanojen myötä kävi pikku demoni lennähtämään iloisesti kiljuen, kauniissa kaaressa huoneen perimmäiseen seinään, mätkähtäen voimalla jonka johdosta otus murskaantui pelkäksi epämääräiseksi massaksi.

Sen sileän tien oli puolihaltia kiskaissut kengät jalkaan ja lähti harppomaan poispäin huoneesta, putiikin poikki pihalle, riuhtaisten vielä viitan omansa tai ei mukaan ohi mennessään. Ei sen suurempia tai kauniimpia hyvästejä, mies vain poistui.
Tovin ehti haltianpuolikas lompsimaan kylässä, etsien lähdössä olevia vankkureita tai jotakuta, jolta saisi hevosen vuokrattua. Etsinnät kuitenkin keskeytti pieni, musta demoni olalla, joka ilmoitti olemassaolostaan päästämällä korkean äännähdyksen. Mies suoraan sanottuna pelästyi, minkä seurauksena demoni napattiin uudestaan käsiin ja viskattiin pois. Tämä tapahtumaketjua alkoi kuitenkin toistua, jopa silloin kun Alf viimein löysi matkaan lähtevän kauppiaan ja pääsi pientä maksua vastaan tuon kyydillä kaupunkiin. Koko matkan ajan haltianpuolikas sai viskellä yhä uudestaan ja uudestaan palaavaa pikkudemonia milloin mitäkin puuta päin, kunnes puoliveriselle alkoi pikkuhiljaa valjeta, ettei tuosta eroon pääsisi.


// Kuppa ja kuus muuta, muun muassa demoni //

Viesti Su Syys 30, 2012 3:24

Ofelia hykerteli tietäväisesti, kun pikkuinen demoni lensi huoneen poikki.
"Kehno yritys..." hän sanoi hymyillen ja lähti keinuvin askelin poimimaan vaatekappaleensa lattialta. Tänä aikana Alf sai itsensä täysiin pukeisiin ja poistui ulos Ofelian vilkuttaessa hänen peräänsä. Liike tuntui yllättäen kovin tyhjältä ja hiljaiselta hymyn haihtuessa noidan kasvoilta. Demonit tulivat rapistellen huoneeseen emäntänsä jalkojen juureen.
"Älkää huoliko, pikkuiseni", tuo sanoi heille, "Pikkuveljenne tulee pärjäämään mainiosti hänen kanssaan." Noita tosin osasi aavistaa, että kuluisi päiviä ennen kuin Alf luopuisi yrityksistään tuhota se.
Ofelia päätti olla murehtimatta asiaa sen enempää. Puolihaltia oli vihdeoin poissa ja hän saattoi viimein palata normaaleihin rutiineihinsa. Omaan rauhaansa. Pelkkä ajatuskin kuulosti varsin miellyttävältä ja ensi töikseen nainen päätti ottaa kuuman kylvyn vaikka sen järjestäminen olikin vaivailloista. Hän uskoi ansainneensa sen kaikkien näiden viikkojen jälkeen.

//Kuulostaa vallan hienolta.
Edellinen

Paluu Vanhametsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö