Apu ei olisi pahitteeksi! // Ylva:3


Vanhametsä on alue Quinn metsässä, joka on täysin kuollutta. Tällä alueella ei kasva mitään. Maa on pelkkää tomuista, tamppautunutta multaa. Suuri, karu alue on täynnä pystyyn kuolleita, kivanlahoavia puita. Vain harva olento viihtyy tällä alueella. Väitetään, että metsä on kuollut magian vaikutuksesta. Musta magia olisi kuihduttanut tämän osan metsää, johtuen velhojen salaseurojen tapaamisista aikanaan.

Valvoja: Crimson

Viesti Pe Kesä 29, 2012 8:46

Apu ei olisi pahitteeksi! // Ylva:3

Sofía

Jalat alkoivat jo tuntua hiukan kipeiltä, olihan neito harhaillut jo jonkin aikaa. Eli koko päivän. Jos tämä olisi ollut järkevä, ja ottanut Soran mukaan, ei hän olisi tässä tilanteessa, yksin ja kylmissään. Sofían poskia pitkin alkoi valua epätoivon kyyneleitä. Koko päivänä kukaan ei ollut tullut vastaan, tai jos oli, ei Sof ollut kuullut, tai hänet oli kierretty kaukaa. Kyyneleet sumensivat näkökykyä entisestään, ja lopulta Sofía törmäsi pystyyn kuolleeseen puuhun ja kaatui maahan. Kyyneleet vaihtuivat äänekkääseen nyyhkytykseen, ja Sof asetti kätensä suunsa eteen, ettei olisi ruvennut kiljumaan turhautumistaan. Kättään purren tämä potkaisi ilmaa, koska oletti että puu oli siinä, mutta potkaisipas ohi, ja jalassa tuntui inhottava muljahdus. Kuului pieni risahdus ja Sofía säpsähti. Alkoi kuulua pelästynyttä säksätystä, jostain aivan läheltä, ja Sof arvasi että se oli orava, mutta sekin tuntui jo liian pelottavalta. "Auttakaa joku..." Sofía nyyhkäisi, ja toisti samaa, pikku hiljaa ääntään korottaen, ja kohta lause kiiri jo pimenevässä metsässä korkeana, epätoivoisena huutona. Säksätys olikin jo loppunut, mutta pienikin ääni sai tämän puristamaan silmänsä kiinni, ja puremaan huultaan. Lämmin ja rautaisen makuinen veri tulvalhti tämän suuhun. Tämä oli siis peloissaan purrut huuleensa haavan. Sof kääntyi vatsalleen varovasti ja painoi päänsä maahan, kuivuneen ruohon ja mudan sekaan...

//OLINHAN MINÄ TÄHÄN VASTANNUT MUTTA EN NÄKÖJÄÄ OLLU!!!>;c kiisiisisisi... tuli näi lyhytki...

Viesti Su Heinä 01, 2012 4:10

Azrael

Neitokaisen tietämättä silmäpari, tai oikeastaan vain yksi silmä, tarkkaili tuota kauempaa. Ilta ei onneksi ollut täysin sysipimeä, mutta tottumattomalle varsinkin pimeää. Azrael olisi nähnyt paremmin demonimuodossaan, mutta ei pitänyt siinä olemisesta ja toisaalta tuo nainen saisi paskahalvauksen, jos käyttäisi sitä muotoa. Ajatus sai miehen suupielet kaartumaan hetkeksi huvittuneeseen hymyyn ja mies sukaisi hieman sotkuisaa partaansa. Miehellä oli yllään tummat vaaatteet, housut ja takkimainen musta polven alapuolelle yltävä nahkaliivi, jonka alla oli pitkähihainen paita. Ranteita suojasi nahkaiset rannesuojat ja käsissä oli kieritetty nahkanyöriä kämmenen suojaksi jättäen kuitenkin sormet näkyviin. Rinnan poikki kulki vinottain asevyö, joka piti miehen selässä isoa miekkaan. Toinen vyö kulki miehen uumalla ja siitä riippui varsijousi ja pieni nuoliviini sekä tavallisen oloinen puukko. Mies risti kätensä rinnalleen neitokaisen potkiessa tyhjää ilmaa ja pudisti huvittuneena päätään. Ei edes halunnut arvailla mitä toinen teki täällä ja täysin eksyneenä mitä ilmeisemmin. Azrael olisi voinut antaa asian olla, lähteä vain pois. Niin olisi kaikkein parasta. Eikö? Välillä demonista tuntui että tuon päänsisällä oli ärsyttävä ääni joka patisti auttamaan toivottomia tapauksia jos jonkinmoisesta tilanteesta johon tyhmyydessään olivat joutuneet. Azrael murahti itselleen ja lähti kävelemään muukalaista kohtaan.

"En tiedä onko sinulle koskaan kerrottu", mies aloitti päästyään kuuloetäisyydelle. "Tuo ei ole kovinkaan terveellistä", tuo murahti matalalla äänellä, jossa oli tietty härnäävä sävy. Mies läheni toista vielä muutaman askeleen ja jäi sitten seisomaan paikalleen ristien kätensä uudelleen rinnalleen. "Sinä suorastaan huudat, että olet täysin väärässä paikassa", tummahiuksinen mies totesi katsellen neitokaista ainoalla näkevällä silmällään, toinen huokui valkoisuutta ja silti tuntui tuijottavan naista.

((ei tarvi kriiseillä XD ))

Viesti To Heinä 12, 2012 10:02

Sofía

Neito puristi hampaat yhteen ja nosti likaantunutta päätään mudan ja muun lian keskeltä. Oli kohtalaisen lämmintä, mutta silti Sof värisi. Neito hätkähti kun kuului puhetta. Joku mies. Nonniin! Hyvä Sofía! Neitokainen tuhahti, varsin ilkuvalle äänelle. "On kerrottu, mutta sinä, kuka ikinä oletkaan, taidat olla röyhkeyksien huippu!" Tämä kivahti. Vaalea, ohut kangas joka verhosi tämän kehoa paljaista olkapäistä hiukan nilkan yläpuolelle, oli repeytynyt ja täydellisen pilalla, joka sattui olemaan neitokaisen pienin huolen aihe. Neiti nousi varovasti istumaan, ja kampesi itsensä puun avulla seisomaan. Sitten tämä lähti kädet tukea ojossa etsien, haparoimaan itselleen tietä. "Kyllä olen väärässä paikassa." Tämä sanoi yleensä tyyni ääni värähdellen.

"Voi Kristus sentään..." Sofía mutisi, ja haravoi käsillään ilmaa, astellen samaan aikaan varovasti eteenpäin. Samassa tämä seisahtui ja alkoi hieromaan turhautuneena lähes sokeita silmiään. Tämän mieleen kertautui hyvät käytöstavat, ja se, että jos aikoi pyytää apua, piti käyttäytyä kohteliaasti, henkilöstä riippumatta. "Herra hyvä, jos olet vielä siinä, voisitko mitenkään kertoa missä minä olen. Pyydän syvästi anteeksi äskeistä töykeyttäni. Olin hyvin kiihdyksissäni... Jos voisitte antaa anteeksi?" Sof sanaili nöyrästi. "Toivon etteivät aikeesi ole... öhm.. pahat..." Tämä vielä lisäsi, olihan tuolla silti mahdollisuudet tehdä mitä vain, koska Sofía ei mikään ihmenainen ollut.

Viesti La Heinä 28, 2012 1:00

Azrael

Sekaverinen demoni seisoi paikallaan toisen rämpiessä ylös ja naurahti toisen kipakalle vastaukselle. "Onhan sitä tultu kuultua", tuo vastasi leppoisasti pahastumatta toisen sanoista. Turhaa sellainen nyt oli kun kyseessä oli heiveröinen neitokainen. Ääni muuttui kuitenkin pian kellossa, mikä sai miehen hymyilemään hieman huvittuneena, mikä vain kasvoi naisen sanojen myötä. "Jos olisi, olisinko nähnyt vaivaa ilmoittaa itsestäni?" tuo kysäisi ja laski kätensä puuskasta ottaen muutaman askeleen sivullepäin. Azrael ei ollut ihmismuodossakaan mikään kovin pieni tapaus, mutta liikkui silti yllättävän hiljaa. "Tai toisaalta, kertoisinko sitä sinulle?" tuon oli pakko vielä kysyä ja naurahti sitten noukkien maasta sopivankokoisen kepukan. Kepukan ympärille pyöritti öljyllä valellun rätin, joka oli mukana juuri tätä tarkoitusta varten ja pian tulukset iskivät kipinää ja tulen roihahdus loi valoa kaskikon ympärille. Azrael oli yllättävän lähellä toista, mies nosti soihtua ylemmäs ja katsoi toista ainoalla näkevällä silmällään, joka nyt kiilteli ruskeana tulen kajossa. "Parempi?" tuo kysäisi. Tuli paljasti miehen itsensäkin paremmin, mutta toisesta tuskin oli mitään vaaraa, mutta toisaalta toinen saattoi säikäähtää pahemmin miehen hieman karkeaa ulkomuotoa ja ruhjottua silmää.

Lopulta tuo suostui vastaamaan neidon kysymykseen. "En ajatellut satuttaa sinua vaan tarjota apuani", tuo totesi laskien soihdun sopivalle korkeudelle. "Jos et huomannut olet metsässä, tai no tämä on joskus ollut metsä, miten sinä tänne asti olet tietämättäsi päätynyt?" mies kysäisi sillä seikka kiinnosti tuota oikeasti vaikka ei sinänsä ikinä udellut toisten asioita. Miehen näkevä silmä ja jollain karmivalla tavalla myös täysin valkoiseksi haalennut silmä katselivat neitokaista jotenkin arvioivasti päästä jalkoihin ihan vain uteliaisuutta lähinnä arvioiden toisen fyysistä jaksavuutta, mutta toisaalta ei toinen huonomman näköinen neitokainen ollut.

Viesti To Elo 02, 2012 8:55

Sofía

Sof yritti hymyillä hiukan, mutta se näytti varmasti enemmänkin ehkä kärsimystä täynnä olevalta irvistykseltä. "Niin, kai minä sinuun voin jotenkin luottaa." Tämä myöntyi ja tämän hartiat lysähtivät kun tämä löysi yhden pystyyn kuolleista puista, ja nojasi siron selkänsä siihen. Samassa tämän sumea näkökenttä valaistui, ja tämä hätkähti. "Apusi olisi hyvin tervetullutta." Sofía sanoi ja sulki hyödyttömät silmänsä. Niillä ei tekisi mitään! Tämä oli siis siinä metsässä, joka "ei ollut enää elossa". Toinen esitti sellaisen kysymyksen, johon Sofía pelkäsi kovasti vastata, mutta jos tämä valehtelisi, voisi tulla sekaannuksia. "Olen... No huono näköinen, ja kun pimenee en näe oikeastaan mitään... " Sofía sanoi hiljaa ja nousi kunnolla seisomaan. "Onko sinulla joku nim-..." Tämä aloitti mutta jätti kesken. "Eikun siis mikä sinun nimesi on?" Sofía sanoi rajusti punastuen toilailustaan. Mennä nyt vieraalle miehelle puhumaan noin! "Minä olen Sofía." Neitokainen sanoi ja laski kasvonsa kohti maata. "Jos saan luvan?" Tämä sanoi, tosin ei kauheasti odotelut lupia vaan nosti katseensa ja astahti lähemmäs toista. Sitten tämän kasvoille nousi keskittynyt ilme. Pitihän tämän nyt tietää minkä näköinen tuo oli! Tummat hiukset, sen tämä erotti parhaiten. "Minkä väriset sinun silmäsi ovat, en erota..." Tämä mutisi, ja siristi silmiään, kun taas kohta tämän silmät olivat lautasen kokoiset. "Anteeksi..." Tämä pahoitteli ja laski taas kasvonsa kohti maata. Samassa tämän pää notkahti ylös. "Niin, minkälaista apua sinä tarjosit?" Sof tiedusteli, uteliaisuutta äänessään.

Viesti Su Elo 05, 2012 9:52

Azrael

Miehen täytyi myöntää itselleen, että yllättyi suuresti tajutessaan ettei toinen tosiaan nähnyt edes paremmassa valossa. Se ei mahtanut olla helppoa, mutta toisaalta miehen päähän pälkähti sekin miksi neitokainen ei ollut opetellut pärjäämään ilman silmiään. Asiasta ei tietenkään voinut ääneen kysellä, eihän sitä parane olla liian tuttavallinen tuntemattomille ja muutenkin yritti pysyä poissa muiden ongelmista. Azrael ei liikahtanutkaan toisen tultua lähemmäs vaan katseli itseään tiirailevaa neitokaista rauhallisesti takaisin. Tosiaankin miehen toinen silmä oli täysin valkea, siitä tuskin erotti että iiristä tai pupilia oli koskaan ollutkaan. Arvet silmän ympärillä kertoivat myös omaa tarinaansa. Pieni, kolkko naurahdus kumpusi miehen kurkusta toisen ensin todetessa ettei nähnyt tuon silmienväriä, joka kuitenkin pian näytti neitokaiselle valkenevan. "Mitä turhia, olen tottunut", mies huomautti ja otti hieman parempaa otetta soihdustaan.

Niin, mitä apua tuo toiselle tarjoisi? Ei ollut oikein ajatellut asiaa, mutta ehkä tuon näin aluksi olisi parempi päästä tästä pystyynkuolleesta metsiköstä pois. Azrael kohautti olkiaan toisen kysymykseen. "Kaipa sinä jostain olet tullut tai olet menossa, voin saattaa sinut minne haluat. Toisaalta, jos et näe yöllä sitää vähää, etkä osaa käyttää muita aistejasi, voisi olla helpompaa liikkua päivällä. Minulle on oikeastaan ihan sama", mies lisäsi ja tottahan se oli. Yöllä oli kesäisin viileämpää matkustaa ja tietysti vähemmän kanssamatkustajia, jotka saattaisivat saada vihiä miehen demonipuolesta. Siitä ei yleensä seurannut muuta kuin harmia ja kiihkouskovaisten lyttääminen alkoi käydä tylsäksi. "Niin ja minulla tosiaan on nimi Sofia, muutamakin, mutta voit kutsua minua Azraeliksi".

Viesti Su Elo 05, 2012 11:55

Sofía

Neito hymyili pienesti. Soihtu sai tämän silmät erottamaan edes jotakin. "Ei, minä vain sitä että hiukan säikähdin. En osannut odottaa mitään sellaista..." Tämä sanoi. Tämä ei tosiaan ollut odottanut mitään tuollaista, eikä varsinkaan sitä että tämä näkisi niin hyvin, tosin vain hetkellisesti. Naisen sormet kävivät tunnustelemaan omia käsiään ja kasvojaan. Iho oli täynnä pieniä pintahaavoja, ja kasvoissa ei sen isompaa haavaa ollut. Jalat todennäköisesti oli mustelmilla ja täynnä syvempiäkin haavoja, sen verran niitä kirveli. Tämä ei uskaltanut lähteä kokeilemaan jalkojensa tilannetta. "Olisihan se ihan hyödyllistä päästä täältä pois. Mutta se että..." Sofía aloitti, mutta tämän päähän iskeytyi tieto siitä minkälainen maanvaiva tämä olikaan. "Ei, ei mitään. Minä vain sitä että asun ihmisten kylän reunoilla... Voi kauhea, sinulla on varmasti parempaakin tekemistä kuin saatella lähes sokeaa akkaa kotiin..." Tämä huokaisi surkeasti. "Ja ei, minulla ei ollut mitään päämäärää... Vain se etten homehtuisi huoneeseeni, tai joutuisi kuuntelemaan tylsiä juorukellojen höpinöitä... Ja sitten minä vain huomasin että oho, en tiedä missä olen. Sitten tuli paniikki ja lähdin juoksemaan..." Sof sanoi, eikä itsekkään tiennyt miksi selitti miten oli eksynyt. Pieni paniikki iski taas, nimittäin oli pimeää ja metsässä saattoi olla mitä vain.... Paitsi olihan tällä Azraeliksi esittäytynyt mies vieressään, mutta jos tuo päättäisikin ettei jaksaisikaan tai haluaisikaan auttaa tätä millään tavalla, ja lähtisi, neito jäisi aivan yksin. Sofía peruutti askeleen ja nosti kätensä hiuksiinsa. Tämä vajosi maahan istumaan ja hieromaan silmiään, joiden näkö hävisi näköjään heti pienenkin paniikin tai hätäännyksen mukana, ja palasi jos tämä rentoutui "Anteeksi." Tämä sanoi taas ja tämän hartiat lysähtivät. Neiti yritti selvästi rauhoitella itseään...

Viesti Ma Elo 06, 2012 1:23

Azrael

Miestä kävi tuo tyttönen sääliksi, mikä oli sinänsä ärsyttävää tuon itsensäkin mielestä. Azrael huokasi ja kyykistyi toisen eteen koskettaen varovasti tuon käsivartta saadakseen toisen huomion paremmin itseensä. "Oikeastaan, ei minulla ole juuri nyt sen parempaa tekemistä. Jos jaksat, voimme liikkua jo nyt olettaen että suostut luottamaan minuun", mies totesi ja hymyili pakostakin vinosti näiden sanojen myötä kokien omaa kivaa lähinnä kuin mitään muuta. "Voin viedä sinut kotiisi, mutta en voi kannella tätä soihtua. Tai no voin, mutta se ei ole terveellistä. Täällä on nälkäisempiäkin petoja kuin minä", miehen oli aivan pakko viljellä omaa kieroutunutta huumoriaan. Peto, sehän hän itse periaatteessa oli. Avuttomien kimppuun tuo ei kuitenkaan käynyt ja tämä neitokainen vaikutti varsin avuttomalta.

Mies käänsi kätensä kämmenpuoli ylöspäin tarjoten sitä toiselle. "Voin opastaa sinua kerta et näe mitään, mutta jotta se sujuisi sinun pitää luottaa minuun" mies selitti kärsivällisesti ja tuon äänensävy oli rauhallinen saadakseen toisen rauhoittumaan. Sekaverinen nousi ylös tarjoten kuitenkin yhä kättään tuolle. Mies katseli toista hetken hiljaa ja empi päänsäsisäisesti seuraavia sanojaan. "Tiesitkö, että näköaisti ei ole välttämättä oleellinen?" tuo kysäisi epämääräisesti. Azrael, mies mietti, hankkiudut itsesi taas toisten sotkuihin jos jatkat tätä menoa. Hyvännäköisten naisten sotkuihin mutta silti. Siitä ei koskaan seurannnut mitään hyvää. Varsinkaan jos kyseessä oli hyvännäköinen nainen.

Viesti Ke Elo 08, 2012 9:59

Sofía

Tämä tunsi pienen kosketuksen käsivarrellaan, ja neito säpsähti. Sitten tämän jännittyneille kasvoille nousi arka hymy. "Voi kiitos... ja suostun luottamaan..." Sofía sanoi ja hymyili uudestaan. "Olen niin suuri taakka muutenkin, mutta olisiko minkäänlaista mahdollisuutta... että saisin hiukan siistiä itseäni? Näytän kauhealta, aivan varmasti, enkä voi missään nimessä mennä minnekkään tämän näköisenä..." Tämä sanoi hiljaa ja sipaisi hiukset korvansa taakse. "Ja toki jos saattaisit minut kylän reunoille, voisin jäädä yöksi jonnekkin sinne, koska kotiin en täksi yöksi vielä mene..." Tämä sanoi äänessään päättäväisyyttä. "Enkä halua että sinä joudut huolehtimaan minusta YHTÄÄN sen enempää, kuin että saatat minut jonnekkin, ja jos saisin edes märän rätin, jolla voisin puhdistaa kasvoni." Nainen sanoi ja huokaisi perään. Toinen tarjosi kättään - ja tuon käsi erottui vaivoin soihdun valossa - ja tämä tarttui siihen haparoiden. Tämä nousi toisen mukana, pudottaen kätensä hitaasti toisen kädestä. "Tiesin, mutta olen niin hyödytön ilman näköaistiani... Niin turha. Jos näkisin edes hiukan paremmin, voisin ehkä tehdä paremmin töitäni, ja minusta olisi hyötyä. Olen turha." Tämä vuodatti hiljaa ja nosti lopulta käden suunsa eteen. "Anteeksi, en olisi saanut vaivata päätäsi omilla murheillani. Anteeksi.." Sof sanoi nöyrästi.

Viesti La Elo 11, 2012 1:00

Azrael

Miehen mielessä kävi kysyä miksi toinen ei kotiinsa halunnut, mutta se ei ollut hänen asiansa. Ei todellakaan. Nahka narahti kun mies kohautti olkiaan. "Siistiytyminen keskellä kuollutta metsää voi olla hieman vaikeaa", tuo hymähti ja heitti soiuhdun maahan tampaten sen sammuksiin. Ei tarvinnut valoa ja se vain paljastaisi nuo muille täällä liikkujille. Kuin sopivasti jossain kaukana ulvoi susi ja pian sen jälkeen kaksi muuta ääntä vastasivat ensimmäiselle. Ne olivat metsällä, sekaverinen ajatteli, mutta ei ollut huolissaan. Kokemuksesta tiesi isompienkin susien kiertävän tuon kaukaa haistaessaan tuon hajun. "Tästä ei ole vaivaa", palkkasoturi murahti ja otti kiinni toisen kädestä ohjaten sen käsivarrelleen, jotta toisen olisi helpompi seurata miestä pimeässä. "Aina voi joko alistua osaansa tai kehittyä", mies huomautti jotenkin etäisesti ja rykäisi sitten kurkkuaan. "Ei se tietysti ole minun asiani." tuo lisäsi ottaen muutaman tunnustelevan askeleen eteenpäin tarkkaillen miten toinen pystyisi pysymään perässä. Kun seuraaminen näytti luonnistuvan mies jatkoi kävelemistä suunnaten siihen suuntaan missä oletti metsän reunan olevan. Onneksi tuolla oli hyvä suuntavaisto.

Muutamia askeleita kului hiljaisuudessa Azrael ainoastaan murahteli varoituksia neitoselle, jotta tuo ei kompastuisi pimeässä. Lähes sokeana ei varmasti ollut mukava elää, tuo mietti. Olihan hän menettänyt toisen silmänsä ollessaan vasta poika, mistä ajasta ei halunnut sen enempää muistella. Azraelin muistot lapsuudestaan äitinsä kanssa eivät olleet mitenkäänpäin mukavat. Eikä ihmiselle se voinut olla helppoa, noilla oli niin paljon heikommat aistit jo alunperin. Azrael vilkaisi neitosta sivusilmällä, jonka erotti hyvin yönpimeydessä. Toinen oli sievä, vaikka olikin nyt varsin ruhjottu, mutta auttoiko ulkonäkö, jos ei pystynyt toimimaan yksinään?

Viesti Ti Elo 14, 2012 3:48

Sofía

"No niin... Mutta edes jotenkin? Osaisitko sanoa MITÄÄN keinoa, koska jos menen tämän näköisenä kotiin..." Tämä sanoi huokaisten ja levitteli suhruista mekkoaan. Samassa jossakin ulvoi susi ja Sofían hartiat painuivat kyyryyn. Neitokaisen silmät harhailivat ympäriinsä. "Jos siitä ei olisi vaivaa, olisin kiitollinen..." Sof sanoi nöyrästi ja huokaisi toistamiseen. Tämän käsi ohjattiin toisen käsivarrelle, ja tämän sormet puristuivat tiukasti toisen käden ympärille. Mies astahti varovaisen askeleen eteenpäin, ja Sofía astui perässä. "Eiköhän tämä onnistu jotenkin." Neito tokaisi ja hymyili hiukan. Toisen varoitukset olivat tervetulleita, nimittäin pari kertaa tämä joutui tarraamaan toisesta kaksin käsin kiinni, ettei olisi kaatunut. "Anteeksi." Tämä sanoi, kun meinasi kaatua oksaan. "En minä oikeasti näin avuton ole. Tämä on vain niinsanottu poikkeus..." Neito sanoi, hiukan punastuen. Tämä ei tosiaan ollut poikkeus, nimittäin neito oli aina naamallaan, tai tämän ympärille kasautui kaikki ongelmat. Aina joku joutui pelastamaan Sofían jostakin, ja tosiaan, neitokainen häpesi sitä...

Viesti Pe Syys 14, 2012 1:22

Miehen suupieli nyki vinoon hymyyn toisen sanojen johdosta. "Eipä se mitään, harvempi on tottunut pimeässä ja tälläisessä maastossa kulkemaan", mies vakuutteli yllättävän lempeällä äänellä, jotta toinen rauhoittuisi. Naisen aikaisempaa pyyntöä mies tuumaili ja mietti oliko törmännyt puroon tai lampeen tai johonkin. Paikalleen oli turha jäädä asiaa miettimään, joten johdatteli toista samalla eteenpäin. Hiljaisuus kesti tovin ja se alkoi vaivaamaan yksisilmäistä miestä jotenkin, joten tuon oli pakko avata suunsa uudemman kerran. "Mitä sinä muuten teet? Mesävaeltelu ei selvästi ole juttusi, mutta kaikki osaavat jotain", tuo sanoi ystävämielisesti vaikkakin hieman kiusaavasti. "Kokeilisit keskittyä muihin aisteihisi kuin näköösi", tuon oli pakko vielä huomauttaa vaikka hetki sitten oli päättänyt ettei se ollut hänen ongelmansa. "Ja mitä siistiytymiseen tulee... olisiko helpompaa käydä jossain majatalossa ennen kotiin menoa?" tuo lisäsi aikansa asiaa mietittyä, kerta ei muutakaan tähän hätään keksinyt. "Jos tuuri käy saatamme törmätä puroon...tai johonkin, mutta en voi mennä vannomaan", tuo lisäsi haluamatta kuulostaa välinpitämättömältä, mutta toisaalta mitä väliä silläkään pitäisi olla, eihän edes tuntenut toista.

Azrael tuli siihen tulokseen, että tuolla oli vakava heikkous. Pulaan joutuneet sievemmän sukupuolen edustajat nimittäin. Mies jäi pohtimaan tätä ongelmaa ja suki vapaalla kädellä partaansa huomaamattaan, mitä teki yleensä kun pohti jotain. No, eipä siitä varmaan haittaakaan ollut, jos joskus teki jotain ns. hyvää ilman mitään erityistä palkkiota. Tavallaan se tuntui virkistävältä normaaliin verrattuna, joten eipä sillä kannattanut päätään vaivata. Näin Azrael tämän itselleen järkeili ja yritti pysyä nykyhetkessä. "Sinun pitäisi kiinnittää huomiota siihen mitä teet... äh ei se tosin ole minun asiani sanoa", mies lisäsi tajuttuaan kuulostavansa jotenkin saarnaavalta kaikkine ehdotuksineen. Miksi nainen nyt tuiki tuntematonta miestä kuuntelisi? Miksi edes pitäisi? Vastaus oli miehen mielessä yksinkertainen, ei pitäisikään.

((Anteeksi kauheasti että on kestänyt ties kuinka kauan. Ollut huonompi ajanjakso.))

Viesti La Syys 15, 2012 9:28

Sofía

"Kyllä minulta metsässä kulkeminen onnistuu, päivisin tosin..." Tämä sanoi hiljaa ja astui potkaisi tossujen verhoaman varpaansa kiveen. Neitokaisen huulilta karkasi pieni: ai, ja tämän käsi nousi suun eteen. "Inhottava kivi..." Tämä mutisi ja jatkoi matkaansa lähes normaalisti, varoen hiukan jalkojansa, ettei potkisi niitä toisiin kiviin. "En minä tiedä mitä osaan... Olen pienessä kapakassa töissä tarjoilijana.. Ja no, vaikeiden eläinten kanssa olen ihan hyvä..." Sofía sanoi hiljaa. Tämä ei ollut yhtään varma, missä tämä oli hyvä! "Minulle on aivan sama, missä siistiydyn, kunhan saisin hiukan puhdistella haavoja ja naamaani. Isäni hyväksyy sen että olen yön pois, mutta se että jos näytän peikolta, ja olen koko yön pois? Ei, en usko että sen jälkeen hän uskoo sen että olen ollut yötä jossakin turvallisessa paikassa..." Nainen selitti pitkästi, normaaliin tapaansa.
Toinen selvästi jäi ajattelemaan jotakin, ja niimpä Sofía vain asteli varovaisesti eteenpäin. Tämän toinen käsi pysyi koko ajan kiinni repaleisessa mekon helmassa, ettei tuuli tarttuisi siihen. Neitokaisen olo oli jo hiukan parempi, mutta likaisia ja verta vuotavia haavoja kirveli ilkeästi, mutta tämä yritti olla välittämättä niistä. "Ei, ei se haittaa, saathan sinä kertoa mielipiteesi. Tosiaan, tuo oli hyvä neuvo. Olen kyllä yrittänyt kiinnittää huomiota asioihin mitä teen... Ja no, minähän sokeuduin tuosta noin vain. Naps, ja olin lähes sokea, onneksi en nyt aivan täysin, vaan valoisalla erotan muotoja ja värejä ja sellaista. Voi kauhea, taas puhua pulputan kuin joku hullu... Anteeksi.." Neitokainen sanoi, ja punastui pahemman kerran, kiittäen onneaan että oli pimeä.

//ei kyllä todellakaa haittaa!:o ei tollasta tartte anteeks pyytää, jos on tällanen joku huono ajanjakso!:) ihan sama miten nopiasti peli etenee[: //

Viesti La Syys 15, 2012 10:47

Azrael

"Puhu vain, ei se minua haittaa", sekaverinen demoni vakuutteli toiselle huvittunut hymy huulillaan jota toinen ei pystynyt näkemään. Ehkä hyvä niin. Oli kuitenkin tarkoittanut mitä sanoi, tuosta oli ihan mukava kuunnella toisen höpöttelyä ihan arkipäiväisistä asioista. "Sinun kannattaisi ottaa selvää", tuo tokaisi viitaten siihen missä toinen oli hyvä. Ei voinut olla virnistämättä itsekseen. "Vai tarjoilijatyttö", tuo totesi hieman huvittuneisuutta äänessäänkin jo. "Toisaalta, eipä siinäkään mitään vikaa ole. Tehdä jotain...yksinkertaista"; mies huomasi pohtivansa ääneen ja puristeli vapaata kättään muutaman kerran nyrkkiin ärtyneenä itselleen, mutta ei halunnut toisen huomaavan sitä.

Azrael yritti parhaansa mukaan auttaa toista olemaan kompuroimatta. Matka sujui kaikesta huolimatta vallan nopeasti, eikä aikaakaan kun kauempana näkyi öisen kaupungin harvoja valoja, mutta valoja yhtä kaikki. "No ei enää pitkä matka, majatalo kieltämättä kuulostaa ihan mukavalta", tuo totesi hymähtäen hiljaa sukien rehottamaan päässyttä partaansa. Oli aikonut yöpyä metsässä, taas, mutta asiaa tarkemmin ajateltuna se alkoi pidemmän päälle käymään ankeaksi. Vieroksui kaupungeissa ja kylissä olemista, aina myös saattoi olla joku, joka tunnistaisi tuon demoniksi ja siitä sitten vasta soppa syntyisi. Sosiaalisessa puolessaankin miehellä oli kieltämättä kehittämistä, mutta oli petrannut siinä vuosien varrella jo paljon. Silti oli mieluummin se kuunteleva osapuoli kuin itse äänessä. Siksi myös piti siitä, että tuon siro autettava jaksoi höpötellä ties mistä kuitenkaan utelematta pelkästään jotain asioita miehestä itsestään.

Azraelin päähän pälkähti, että hereillä olevat ihmiset saattaisivat käsittää koko tilanteen ihan väärin. Sekaverisen askeleet hidastuivat kunnes tuo lopulta pysähtyi ja kääntyi katsomaan neitokaisen kuntoa. Tuo näytti kieltämättä suht telotulta, mitä tässä valossa näki, ihmismuodossaan Azraelin yönäkö ei ollut niin hyvä kuin demonimuodossa. Eipä sille kai mitään voinut, mies pohti tajuten sitten ettei ollut selittänyt yhtäkkistä pysähtymistä. "Ajattelin vain.. no ei sen väliä, jatketaan niin pääset siistiytymään ja.. no kotiisi", mies sanoi ja jatkoi matkaa otsa hieman kurtussa. Tämä näyttäisi kaikkea muuta kuin normaalilta, mutta toisaalta oli tottunut siihen. Ehkäpä kukaan ei kysellyt mitään tai sitten kerrankin tajuaisi asian oikean laidan. Kokeilemalla se vain selviäisi, ei auttanut siis muu kuin marssia kylään ja etsiä majatalo.

Viesti Ma Syys 17, 2012 2:30

Sofía

Kerrankin saan puhua! Tämä hihkaisi, ja jatkoi joutavaa höpöttelyään: Syksyllä on kyllä ihmeen kaunista! Mutta huono puoli on se, että ulkona olo ajat vähenevät, kun pimenee niin nopeaa! Nainen todellakaan ei nähnyt mitään. Oli liian pimeää edes puiden erottamiseen. Niin kannattaisi. Sof sanoi. Onko siinä jotakin oikeaa vikaa jos on tarjoilija? Neitokainen kysyi, täysin tosissaan, ei loukkaavasti, eikä loukkaantuneesti, vaan hiukan hädissään. Asia jäi vaivaamaan tämän päätä, vaikka tuo kerkesi jo sanomaan, ettei siinä olisi mitään vikaa, mutta asia kuulosti viattoman ja nuoren neitokaisen korvissa jotenkin... jännältä? Toivottavasti siinä majatalossa, minne menemme, on sakset, koska minun pitää leikata tämän mekon helmaa reilusti, ettei se näytä pahasti siltä, että sitä on revitty! Tämä sanoi, ja pysähtyi toisen vierelle, kun toisen askeleet hidastuivat. Mitä nyt? Mitä ajattelit? Kerro minulle. Tämä sanoi, ja osoitti ettei liikkuisi vapaaehtoisesti enää yhtään edemmäs, jos tuo ei kertoisi, kääntämällä päänsä toista kohti, kallistamalla päättään, ja vetäisemällä kätensä puuskaan. Jep jos Sofía halusi tietää mikä tuon sai pysähtymään, tämä näytti sen. Sof oli hyvä esimerkki siitä, että jos oli esim. sokea, se ei estänyt tätä olemasta herttainen, puhelias tai kovapäinenen...

//:D pikku-Sofía on jääräpää:D//
Seuraava

Paluu Vanhametsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö