Apu ei olisi pahitteeksi! // Ylva:3

Vanhametsä on alue Quinn metsässä, joka on täysin kuollutta. Tällä alueella ei kasva mitään. Maa on pelkkää tomuista, tamppautunutta multaa. Suuri, karu alue on täynnä pystyyn kuolleita, kivanlahoavia puita. Vain harva olento viihtyy tällä alueella. Väitetään, että metsä on kuollut magian vaikutuksesta. Musta magia olisi kuihduttanut tämän osan metsää, johtuen velhojen salaseurojen tapaamisista aikanaan.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Ylva » 18 Syys 2012, 17:40

Azrael

Mies tuijotti hetken epämääräisesti jääräpäisesti pysähtynyttä naista ja sitten tuon oikea suupili nyki väkisin ylöspäin. Epä Sofia ollutkaan ihan tavallinen hempukka, vaan tuolla näytti olevan oma tahto ja vahva sellainen. "Ajattelin vain, että ihmiset saattavat ymmärtää tämän tilanteen hieman... väärin", mies totesi matalalla äänellään, kuului kahhadus kun tuo kohautti olkiaan. "Mutta eipä se olisi mitään uutta, jos nyt siitä lähetään", mies totesi rapsutellen hapsottumaan päässyttä partaansa. Azrael ei paljoa arvostanut, jos persoona oli hilajinen ja alistuvainen, jokaisella piti olla oma tahtonsa ja tehdä asiat kuten itse katsoi parhaaksi. Tässä saattoi tietysti olla jotain tekemistä miehen lapsuuden kanssa, mutta ei pahemmin miettinyt sitä tai yhdistellyt asioita häiriintyneeseen lapsuuteensa.

"Tule nyt vaan, niin päästään sisälle", mies totesi pyytävällä äänensävyllä janoten jo tuopillista olutta ja lämmintä suuhunpantavaa. "No jos ei ole, veitsi varmaan käy yhtä hyvin", tuo totesi miettien, että se ei tosiaan olisi niin siistiä veitsellä kuin saksilla, mutta kuitenkin parempi kuin neitokaisen leninki oli nyt.

((heh, ihana tytteli XD))
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 23 Syys 2012, 15:17

Sofía

Toinen pysähtyi tämän mukana, ja koska Sofía tiesi, ettei tuo kertoisi jos tämä vain inttäisi, ja käskisi tuon kertoa, joten tämä yritti asetella kasvoilleen mahdollisimman haastavan katseen. Jääräpään kädet valahtivat sivulle, ja tämän kasvoille levisi hymy, joka hukkui pimeyteen, mutta hymyn kuuli tämän äänestä: "Tosiaan, tämän voisi ymmärtää monella tavalla väärin, mutta eiköhän asian saa selvitettyä, ei se nyt niin vaikeaa voi olla ymmärtää, että sinä vain autat minua!" Tämä ripustautui taas kiinni toisen käteen eikä saanut enää hymyään hiipumaan. Jos tämä pääsisi harjaamaan hiuksensa, pesemään kasvonsa ja haavansa lämpimällä - tai kylmällä - vedellä. Sofía asteli varovaiseen tyyliinsä eteenpäin. "Niin, kyllä veitsikin kelpaa." Tämä totesi ja hieraisi vapaalla kädellä silmiään, ja meinasi horjahtaa, mutta korjasi tasapainonsa. "Voi anteeksi..." Tämä huokaisi nimittäin oli todennäköisesti saanut toisenkin horjumaan. "Yritin vain hiukan hieroa silmiäni koska niitä särkee.." Tämä sanoi hiljaa katuvalla äänellä.

//;D//
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 27 Syys 2012, 21:07

Azrael

Mies vain hymähti tuon anteeksipyyntöön, ei tuo ollut edes horjahtanut. Neitokainen tuntui miehen rinnalla todella hentoiselta, eikä tuollainen tönäisy saanut paljoa aikaiseksi. Mies muuttui kieltämättä vaiteliaammaksi mitä lähemmäs nuo asutusta pääsivät. Pian sytytetyt lyhdyt katujen varsissa valaisivat noiden tietä kaksikon astellessa kaupungin rajojen sisäpuolelle. Mies ei tuntenut paikkaa, mutta kylät eivät olleet tähänkään mennessä olleet kovinkaan erilaisia sen suhteen mikä oli missäkin. "Eiköhän täällä ole joku majatalo...lähellä", mies murahti tähyillen nähdäkseen kylttiä, joka kertoisi oven vievän majataloon. Sellainen löytyikin suhteellisen pian, joten kaksikko pääsis sisälle lämpimään.

Ei tämä paikka ollut kovinkaan viehättävä, mutta ei mistään huonoimmastakaan päästä. Joitakin ihmisiä istui salissa juopottelemessa, muut asiakkaat olivat varmasti jo unten mailla. Soturi asteli tiskille yrittäen olla välittämättä uteliaista katseista joita nuo saivat osakseen. "Huoneen yöksi ja löytyisikö vielä leipää?" sekaverinen tiedusteli hyvin neutraalilla sävyllä laskien kolikkoja pöytään, jolloin vasta tiskin takana seisovaan mieheen tuli eloa, joka paremminkin tiiraili naispuoleista asiakasta kuin Azraelia, ennen kuin rahasta tuli kyse. "Njuu eiköhä se järjesty", isäntä sanoi hieraisten nenäänsä. Tuo kaiveli tiskinalta avaimen jonka läväsi tiskiin "Seittemäs huone, toisessa kerroksessa", tuo ilmoitti ja katosi sitten kyökin puolelle hakemaan leipää, jota mies oli pyytänyt. Azrael otti avaimen käteensä ja kääntyi naisen puoleen ojentaen sen tuolle. "Tuossa, mä oon täällä salissa, jos palauttaisit tuon sitten kun olet valmis", mies hymähti ja sai aikaiseksi pienen hymyn toisen suuntaan. Sanoista päätellen Azrael oletti toisen luikkivan tiehensä mahdollisimman nopeasti.

Leivänsiivuja juusto lisukkeena tuotiin lautasella miehen nenäneteen "ja olutta" tuo lisäsi ja sai haluamansa maksaen niistä ihan kohtuu hinnan. Otti ateriansa ja meni vapaaseen pöytään istumaan, irrotti kuitenkin miekan selästään laskien sen lattialle viereensä, jotta pystyisi paremmin istumaan.

((autohittailin ne nyt tuonne, ei varmaan haittane)
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 28 Syys 2012, 17:18

Sofía

Neito huokaisi, nimittäin yht'äkkiä kevyt tunnelma muuttui hiukan vaivaantuneeksi, mutta Sof yritti olla ajattelematta sitä. Nämä pääsivät sisälle majataloon, ja Sof helpottui, kun pimeys alkoi väistyä, ja tämä alkoi erottamaan asioita paremmin. Tämä yritti seurata miestä parhaansa mukaan, ja yritti olla törmäämättä kehenkään. Neitokainen erotti, että tiskin takana oleva mies oli suunnannut katseensa tähän, ja Sofían kasvoille nousi kohtelias hymy. Tämä ojensi kätensä, ja otti avaimen käteensä. "Kiitos kovasti. Minulla ei menen kauaa..." Tämä sanoi edelleen hymyillen, ja alkoi tavoittelemaan portaita, ja löysikin ne varsin nopeasti, jonka jälkeen tämä alkoi nousta niitä harkitun hitaasti, koko ajan jalkojaan tuijottaen. Kun Sofía pääsi toiseen kerrokseen, tämä etsi seitsemännen oven, ja yritti aukaista ovea, mutta avain ei millään meinannut mennä paikoilleen. Tämä polvistui, ja yritti nähdä paremmin missä avaimenreikä oli. Kun yht'äkkiä avain upposi avaimenreikään, ja ovi aukesi, tämä lensi polvilleen, ja kuuli tyytyväisen hörähdyksen. Tämän nenään leijaili tunkkainen viinan haju. Sofían takana seisoi todella juopunut mies, ja tämä ei kerennyt ajatella, kun tämä oli jo syöksynyt seisomaan, lukitsemaan oven, jättäen miehen oven toiselle puolelle. Tällä kertaa kuului pettynyt huokaisu. Sof pyyhki miehen mielestään, ja alkoi tutkia todella, todella pieneen huoneeseen. Pöydällä oli lähes kaikki mitä tämä tarvitsi. Siinä oli pieni vati, jonka vieressä oli rätti, ja Sofíalle selvisi myös, että vesi oli kylmää kun tämä kastoi veteen rätin. Tämä pyyhki kasvojaan, ja pyyhkäisi jalkansa puhtaiksi. Sof aikoi tehdä vielä toisen kierroksen, mutta ensin tämä etsi pöydän laatikosta sakset, joilla tämä alkoi leikkaamaan mekkonsa reunaa, ja lopulta se oli niin lyhyt, että se ylettyi hiukan yli polvien. Sofía oli jo nyt punainen, kun joutui edes ajattelemaan, että joutuisi astelemaan alas...
Neito pyyhkäisi vielä käsiään ja jalkojaan toiseen kertaan, ja sen jälkeen paineli rättiä vasten kasvojaan. Kun tämä arveli olevansa valmis, tämä istahti sängyn reunalle, ja näpräsi mekkonsa helman reunaa. Se oli häpäisevän lyhyt, ja tästä tuntui, että ei voisi mennä suurien ja juopuneiden miesten eteen olematon mekko päällään, mutta tämän oli kai pakko. Neito aukaisi oven, ja samainen mies joka oli jo yrittänyt ahdistella Sofíaa, syöksyi tähän kiinni. "Sinun onni, etten ole luovuttavaista tyyppiä." Mies hörähti, ja painoi hennon neidon vasten rintakehäänsä. Kylmä hiki kihosi naisen otsalle, mutta ihan kuin tämä ei osaisi itseään puolustaa? Tämä sai juuri sopivasti nostettuaan polveaan, ja painettua sen miehen haaraväliiin. "Irti." Tämä puuhkaisi, ja alkoi töniä haisevaa juoppoa kauemmas itsestään, ja lopulta kun Sofía vain painoi ja painoi polveaan, miehen oli pakko päästää irti ja taipua kaksin kerroin. Tämä syöksyi huoneesta, hyvä kun oli muistanut ottaa avaimen itselleen. Sof kompuroi portaita alas, samalla yrittäen nykiä hamettaan alemmas..
Tämä kipitti miehen luo, joka erottui selvästi muista, ja huokaisi. "Juuri minun tuuriani..." tämä puuskahti, ja otti läheisestä tuolista tukea.
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 28 Syys 2012, 23:22

Azrael

Rujon oloinen mies ei pahemmin ollut saanut juttuseuraa ja hyvä niin. Tuo oli keskittynyt aterioimiseensa ja saikin syötyä ennen kuin naista kuului takaisin. Miehen ainut näkevä silmä kävi aina välillä rappusten juuressa ja lopulta tuo vain nojautui taaksepäin ja otti oluttuopin käteensä hörppien sitä. Tämän salin porukka oli niin tyypillistä juoppolallia, että pelkein huvitti. Ei ehkä sopivin paikka Sofian kaltaiselle tytölle, mutta eihän tuon tänne tarvinnutkaan jäädä. Katse kävi välillä tarkastamassa portaikon kuitenkin ihan huomaamattaan josko toinen sieltä jo tulisi. Lopulta mies laski tuopin pöydälle juotuaan siitä yli puolen ja pyyhkäisi suupieliään joitea ruokkoamaton parta ympäröi.

Lopulta neitokainen tupsahti näkyvään hälyyttävän vikkelään, mikä sai miehen kurtistamaan kulmiaan ja nousemaan ylö. Tuo kuitenkin oli jo pöydän luona, joten liikkeelle ei mies ehtinyt lähteä. "Mikä hätänä?" tuo kysyi katsellen lyhempää naista alaviistoon nostaen sitten katseensa tuon olanyli portaisiin kuin odottaen sieltä tulevan jonkun muun. "Paljon parempi muuten", mies huomautti vaikka ei sillä hetkellä suoraan katsonutkaan naiseen. Hame nyt oli epätavallisen lyhyt, mutta mies ei tuota nyt vielä siveettömäksi laskenut. Tosin kaikki eivät olleet nähneet kaikkea mitä tuo arpinaama yhdellä silmällään ja ihan hyvä vain niin. Katse laskeutui takaisin neitokaiseen hieman kysyvän oloisena. "Saatanko sinut kotiin vielä?"
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 07 Loka 2012, 14:02

Sofía

Tämän silmät kertoivat että tämä oli pahemman kerran säikähtänyt. "Joku vanha juoppo vain ahdisteli minua, ei siinä mitään." Neitokainen sanoi vähätellen, ja puuskahti hiukan. "Tämä on kyllä aivan liian lyhyt..." Sof totesi hiljaa, katsahtaen ympärilleen, yrittäen nähdä, jos joku olisi kääntänyt päänsä tätä kohti, mutta tämä ei erottanut mitään ihmeellisempää, joten niinpä tämä hymyili pienesti miehelle. "Käyn viemässä tämän avaimen." Tämä tokaisi, ja kipitti tiskin luo. "Palauttaisin tämän avaimen." Neito sanoi tiskin takana seisovalle miehelle. "Ojennas se tänne." Mies sanoi naurahtaen, ja Sofía ymmärsi tuon tavoitteen, joten tämä heitti avaimen vain tiskille, ja kääntyi, astellen miehen luo.
"Voi, olisi todella kilttiä jos saattaisit... Kotini on... En oikein ole varma missä tällä hetkellä olemme... Mutta se on sellainen aika suuri, ja siinä on piharakennus.. Voi kauhea." Sofía selitti, ja tajusi, että monen talon pihassa oli pieni lisärakennus. "No, emmeköhän me sinne löydä." Tämä vielä tokaisi ja laski katseensa lattiaan.

//Sori tekstin lyhyys, ja siihe vielä kesto;p//
Onzki
 

Edellinen

Paluu Vanhametsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron