Kirjoittaja Mori » 22 Heinä 2014, 21:54
Edward
Sellaisia, jotka eivät tajua elämän arvokkuutta. No tottahan toki hän tajusi, mutta silti se tuntui niin arvottomalta.Eikä hnä sanonut siihen sanaakaan. Yuráiden totesi, ettei hän ollut esitellyt itseään. Siitäkös mies hämmentyi täysin. "Mitä? Miten niin? Sanoin sinulle ihan alussa keskusteluamme, että olen Edward. Vai tarvitsetko siis sukunimen? Sukunimeni on Ravenscar taidan olla sitten viimein. En tiedä." hän lausahti ja jäi sitten tölläämään toista edelleen hölmistyneen. Olipas siinä ihan höperö haltia. Saarnasi minkä ehti, mutta ei edes muistanut, että hän oli esitellyt itsensä. Kukas nyt oli epäkohtelias, kun ei kuuneltu, mitä vastapuoli oikein lausui.
Miksei hän pitänyt elämäänsä elämisen arvoisena. Miksiköhän? Edward loi katseen, joka oli hyvin pitkä, surullinen ja hyvin pelokas. Hän ei tiennyt, pitäisikö kertoa, mutta luovutti sitten. Hän oli vuodattanut jo menneisyyttään kahdelle henkilölle, niin mikse sitten kolmas? Sääliköön jos halusi. Hän ei jaksanut yrittää. "Tapoin vanhempani, ystäväni, kyläni. Kukaan ei tietenkään selvinnyt, enkä halua tietää miten tein sen. Tiesin sen jo miten.... Omien käsieni kautta. Eiväthän ne tietenkään olleet kädet, mutta kuitenkin." hän mutisi hiljaisena ja kurtisti kulmiaan. Haltia tuntui kohtelevan häntä kuin poikaa. Näkikö tuo toienn hänet niin säälittävänä. Ehkä se ärsytti, mutta kai se toi jonkin kotoisan tunteen, kun se kreivikin piti häntä vielä pitkään pienenä poikana.
Taas kysymys. Kuinka pitkään. "Ehkä... Kuusi kuukautta? En muista, en halua laskea, en tiedä." hän vastasi samalla puristaen kätensä nyrkkiin. Hän ei halunnut muistaa, hän ei halunnut nähdä niitä painajaismaisia muistoja verisistä ruumiista. Hän ei halunnut. Yuráiden istahti ja pyysi kertomaan hänen muodonmuutoksestaan. Edward katsoi toista hetken. Käänsi katseensa ja lysähti sitten istumaan. "Se ei ole sen ihmeellisempi. Täyden kuun aikaan, en pysty hallitsemaan muodonmuutostani. Tosin, olen harjoitellut, jonka takia pystyn tai siis niin. Pystyn muuntautumaan sudeksi milloin haluan, vain täydenkuun aikaan en pysty muuntautumaan ihmiseksi. Ei se minua sinällänsä haittaa." hän sanoi ja nojasi toiseen jalkaansa.
Jos totta puhuttiin haltia tuntui olevan kuin isä, joka kuunteli poikaansa hädässä. Se lohdun tunne sai Edin silmät kiilumaan. Hän tunsi rinnassaan puristavan tunteen. Hän näki isän ja äidin hymyilevät kasvot. Isän ylpeät kasvot ja äidin rakastavat. Voi kuinka hän niitä kasvoja kaipasikaan. Hän kaipasi niitä niin. Ja hän oli mennyt ja tappanut kaikki, vailla itsehillintää, hänen petonsa oli tappanut kaikki. Kun hän sitten nosti päänsä lopulta ylös, hänen silmänympäryksensä näyttivät hieman punertavan. Ei hän ei itkenyt, mutta se tuntuio jo siltä, kuin hän olisi itkenyt itsensä tyhjiin. Kuihduttanut loppuun, kuolemaan. OI tuo kaunis ja lohdullinen kuolema. Oi tuo petollinen kuolema.
Edward kuitenkin kiskoi itsensä todellisuuteen ja siihen, että Yuráiden näytti odottavan jatkoa. "Jos totta puhutaan. Elämäni oli mitä parhain päin. Olin tietämätön teistä haltioista, kuulin vain pahaa ja aloin jo hetken ehkä vihaamaan teitä. Mutta se sitten loppui siihen. Minut muutti jokin, joka tuhosi lopulta elämäni. Onnellisen elämäni. Sitten rakastuin ja uskoin, että ehkä minulla olisi mahdollisuus kirouksesta huolimatta. Mutta ei. En saanut sitä tilaisuutta ja suistuin yhä syvemmälle. Voit varmaan samaistua?" hän kysyi katsoen haltia miestä.
"Epätoivo sekä pelko itseäni kohtaan on raastavaa, mutta elän sen kanssa ja ihmettelen välillä, miksi edes olen täällä. Ei minulle voi suoda sitä mahdollisuutta, kuin elämä. Minä en ole ansainnut sitä. Tai sitten se on rangaistukseni." hän lopetti hyvin tiivistetyn tarinansa. Yksityiskohtia ei tarvinnut kertoa. Ei kirouksesta, ei toisesta persoonasta, mutta se saattoikin olla ihan selkeä. Eihän sitä koskana tiennyt.
Asiat olivat niin kuin olivat. Nyt tuo kuollut metsä tuntui kuvastavan hänen pimeyttään sisällään. Ensin valoa, jonka sopukoissa kuitenkin kyti pimeys. Pimeys, joka joskus sammutti valon.
//Ed tulee Dhur-sedän polvelle ja vuodattaa huolensa :'D