Joka kerta kun kuuraparran ote kenraalin kaulalla kävi kiristymään, korahti Darius pienesti. Henkeä oli muutenkin vaikea saada vertavuotavan nenän takia, kenraalin koittaen vain saada edes joten kuten hengityksensä kulkemaan. Darius ei kuitenkaan koittanut rimpuilla toisen otteesta minnekään. Ei hän tästä pääsisi ja moinen riehuminen saattaisi provosoida Delathoksen uuteen hyökkäykseen ja sitä Darius ei halunnut. Nyt toinen sentään oli suhteellisen rauhallinen, eikä jostain syystä ollut vielä päästänyt Haukansilmää hengiltä. Jokin selvästi pidätteli mielipuolta, mutta mikä? Darius ei kyllä tiennyt, olisiko halunnut tietää syytä siihen... Mutta oli syy mikä tahansa, oli Darius kiitollinen ollessaan vielä sentään hengissä.
Moniäänisesti Delathos käski kenraalia olemaan hiljaa. Tai Darius oletti tuon puhuvan hänelle, kenellekäs muullekaan tässä tilanteessa? Kiltisti kenraali pitikin suunsa kiinni sen jälkeen, kerta nyt oli parempi totella toista. Ei Dariuksella juuri muuta vaihtoehtoa ollutkaan. Se silittelykin loppui Delathoksen käskiessä lopettamaan, kenraalin kuitenkin pitäen kätensä toisen harteilla vielä. Delathos soi myös mahdollisuuden kenraalille seistä omilla jaloillaan ja sekös tuntui helpottavalta, joskin pakkasherran käsi kaulalla oli vielä turhankin uhkaava. Kenraali ehti jo luulla Delathosin rauhoittuneen, mutta se oletus osoittautui nopeasti vääräksi, kuuraparran käydessä lyömään Haukansilmän uudemman kerran vasten puunrunkoa. Darius parahti, samalla kun ne kädet viimein nousivat takaisin ottamaan kiinni Dealthoksen kaulaa pitelevän käden käsivarresta.
Irvistäen kenraali koitti saada Delathosin otetta irti, kuuraparran jälleen huutaen moniäänisellä äänellään lopettamaan. Enää Darius ei oikeastaan tiennyt kenelle Delathos huusi, huusiko edes kellekään. Tuo oli sekaisin, epävakaassa tilassa, mahtoiko edes tiedostaa kuka oli ja missä oli, saatikka mitä oli tekemässä ja kenelle.
Haukankatse kääntyi maan puoleen jään jälleen levitessä jalkojen alla. Se kohme kävi kohoamaan myös Dariuksen takana olevaan puunrunkoon, saaden vanhan ja onton rungon natisemaan ilkeästi. Darius oli selvästi avaamassa suunsa jälleen, kun Delathos kävi yllättäen heittämään kenraalin kauemmaksi itsestään, puunrungon rikkoutuessa siinä samalla. Darius lennähti maahan, ilmat lensivät pihalle samalla kun kenraali älähti pienesti. Jälleen kerran sai Haukansilmä tasailla hengitystään ja sykettään, ollen jo itse lopen uupunut tästä kaikesta. Ei hän kyennyt edes heti nousemaankaan, tuijottaen hetken kohti taivasta kovinkin luovuttaneena.
Kaikesta huolimatta Darius kävi kampeamaan itsensä ylös. Sentään Delathos ei enää hyökännyt, mutta ei liioin näyttänyt voivan kovin hyvinkään. Haukansilmä seuraili hetken sivummalta valkohapsen touhuja, miettien tarkasti, lähtisikö lähestymään vai ei. Ääni päässä kyllä käski nyt pysymään kaukana pakkasherrasta, kerta tuon otteesta oli pakoon päästy, mutta toinen ääni taas...
Hitaasti, varovaisesti Darius lähti ottamaan ontuvia askeleita Delathosin luokse, lähestyen erittäin varovaisesti sotilasta, joka näytti nyt siltä että oli saavuttamassa voimiensa rajat. Ehkä tämä oli sittenkin virhe, ehkä olisi vain kannattanut ottaa jalat alle ja perääntyä, mutta jostain syystä Haukansilmä ei sitä tehnyt. Ehkä sotilaiden ja rakkaan ystävän menettäminen oli tarpeeksi suuri isku tehdäkseen Dariuksesta tyhmänrohkean, Haukansilmän askeltaessa nyt kovinkin vakaasti Delathoksen luokse. Vaikka näyttikin rauhalliselta, oli Darius silti valmis väistämään ja perääntymään, mikäli Delathos yrittäisi jälleen päälle käydä.
"Del..." Ääni rohisi huohotuksesta kuivan kurkun takia, Dariuksen käydessä jälleen toistamaan kuuraparran nimeä "Anna minä autan sinua...".
//TO THE PYLLYLANDeikun. Zarga ja Dara päätyy kuule sen baarin vakioasiakkaiks, jahka vaan myöntävät itselleen että vähän tekis mieli siellä leirinuotiolla aina reissussa vehtailla. DARI HUUTAA APUVA NIIN MAAN PERKELEESTI ETTÄ HUH. Irin on pakko tulla. höhö tulla. DELI RAUHOITTUU KYLLÄ NYT //