Ei, ei Delathos vieläkään ollut oma itsensä. Tai no, mistä Darius tiesi oliko tämä mielipuoli juuri se, mitä Delathos oikeasti oli, sen rauhallisemman version ollessa vain esirippu. Sitä kenraali ei kuitenkaan lähtenyt pohtimaan saatikka kyselemään, Haukansilmän käydessä peruuttamaan sitä mukaan mitä Delathos lähemmäksi tuli. Asettaan kenraali ei vetänyt esiin, ei hän yhäkään halunnut satuttaa Delathosta ja jos totta puhuttiin, ei Darius uskonut keihäästä olevan mitään hyötyä nyt. Piti vain perääntyä, väistellä ja pysyä kaukana tummahipiästä. Se osoittautui kuitenkin hankalammaksi tehtäväksi, kenraalin jalkojen alkaessa olla maitohapoilla. Eikä se haava pohkeessakaan kyllä auttanut asiaa yhtään, haltian kuitenkin pyrkiessä pysymään vielä menossa mukana. Koko ajan tarkka katse seuraili jokaista jäähaltian liikettä. Sentään tuokaan ei omaa asettaan ollut riuhtaissut matkaansa, joten lävistetyksi tulemisen vaara oli nyt pieni. Pieni, ei olematon, ties vaikka Delathos kykenisi kätensä iskemään kertaheitolla kenraalin lävitse.
"Delathos rauhoitu, et tiedä mitä olet tekemässä" Darius kävi jälleen avaamaan suunsa tiheän hengityksen lomasta, samalla kun pakkanen tuntui yltyvän ympärillä. Arvatenkin se johtui Delathosista, mutta kylmyys ei näyttänyt nyt kumpaakaan haittaavan, ainakaan vielä. Jos näissä pakkasissa Darius joutuisi pidempään riehumaan tässä varustuksessa, alkaisi se verottaa kenraalia entistä enemmän.
"Et ole oma its--" Pidemmälle kenraali ei taaskaan ehättänyt sanoissaan kun yllättäen paineaalto kävi pyyhkäisemään päin vanhempaa. Siinä samassa myös maa alla jäätyi, joka oli jo tarpeeksi kaatamaan Haukansilmän alas. Ei hän osannut odottaa yllättävää liukkautta kenkien alla, joten sen sileän tien oli silmäpuoli maassa. Kenraali älähti selän osuessa maahan, purren hammasta samalla yhteen. Nopeasti hän koitti ylös päästä, mutta Delathos oli toiminut huomattavasti nopeammin. Säälimättä kuuraparta kävi tarraamaan kiinni Haukansilmän pitkistä hiuksista, jotka kävivät värjäytymään kuurasta valkeiksi. Oli niin pirun kylmäkin.
Tietenkin Darius koitti pistää vastaan, mutta se osoittautui täysin turhaksi tuon raivohullun käydessä pieksemään kenraaliaan kovinkin säälimättömästi. Vähän väliä Haukansilmä yritti torjua, estää, väistää, päästä kauemmaksi ja jopa lyödä Delathosia, mutta mikään ei näyttänyt auttavan, eikä tummahipiä todellakaan päästänyt kenraalia nyt otteestaan, kerta kiinni oli saanut.
Mielessä kävi toki koittaa saada telepaattinen yhteys sotilaisiin, jotka ihmisten perään olivat lähteneet. Mutta Darius ei halunnut vaarantaa heidän henkeään nyt, kun Delathosia ei käynyt mikään pidättelemään. Jos tuo hyökkäsi Haukansilmän kimppuun, aivan varmasti kuuraparta kävisi myös puolituttujen sotilaiden kimppuun. Joten, apua ei pyydetty, ei keneltäkään. Haukansilmä sai pärjätä yksin, joskin se pärjääminen oli lähinnä iskujen vastaan ottamista ja toivomista siitä, että jos loppu tulisi, olisi se sitten nopea. Ei hän kuitenkaan kuolla halunnut, joten kovin tarmokkaasti pienempi miehistä koitti koko ajan pakoon tästä retuutuksesta. Turhaan.
Yllättäen pieksemisen ohesta kävi kuuraparta kumartumaan kenraalin puoleen. Darius ehti vain sähähtämään pienesti, kun se sähähdys vaihtuikin jokseenkin tuskaiseksi älähdykseksi. Tuo omituinen käsi kävi puremaan panssareista läpi ja rusensi mokoman suojauksen kuin se olisi ollut pelkkää paperia. Kaikesta pahoinpitelystä tuskaisesti huohottava haltia ehätti vain nostaa kätensä vasten Delathosin hartioita, kun tummahipiä kävi riuhtaisemaan Haukansilmän ylös ja ennen kuin Darius ehti tilanteen tasalle kunnolla, oli toinen paiskannut hänet vasten puunrunkoa.
Darius puuskahti ilmojen paiskautuessa pihalle, irvistäen samalla silkasta kivusta. Haava selässä ei pitänyt yhtään tuosta tempauksesta. Dariuksen teki mieli painua kasaan, mutta moiseen ei suotu edes tilaisuutta kun Delathosin toinen käsi kävi tarraamaan kiinni kenraalin kaulasta, tummahipiän samalla nostaen kenraalia ylemmäs vasten puunrunkoa. Haukansilmän toinen käsi hakeutui Delathosin käsivarrelle, joka häntä kaulasta piti, kenraalin koittaen pienesti repiä tuon otetta irti. Toinen käsistä oli vasten valkohapsen hartiaa, Dariuksen tavallaan ottaen tukea tuosta, ettei pelkästään nuoremman kädenvarassa roikkunut.
"D-Deltahos pyydänh" Kenraali aloitti ääneen, joskin puhuminen oli hankalaa kun toisen käsi oli kaulalla
"Rauhoitu. Tapat minut vielä!" Hetken kenraali empi, sanomatta tai tekemättä mitään. Pian tuo kuitenkin kävi nostamaan jalkansa Delathoksen puoleen, vetäen kuuraparran jalkalukkoon itseään vasten, saaden näin myös paremmin tuettua itseään. Hartialla levännyt käsi kävi ujuttautumaan Delathosin hiuksiin, vetäen mielipuolen kasvot lähemmäksi kenraalia. Se käsi kävi myös pienesti silittelemään toisen niskavilloja ja takaraivoa, kenraalin varoen raapimasta terävillä hanskoillaan toista liikaa.
"Del, kiltti" Darius aloitti nyt huomattavasti matalammalla, lähes kuiskaavalla äänellä ollessaan lähempänä kuuraparran korvaa
"lopeta. Pyydän". Oli ensimmäinen kerta kun Darius käytti Delathoksen nimen lyhennettä. Kyllä sitä muut kuiskauksen jäsenet tuntuivat silloin tällöin käyttävän kun jäähaltiasta puhuttiin, mutta Haukansilmä oli tähän asti puhunut kuuraparrasta sukunimellä lähes joka tilanteessa.
Kenraalin toinen käsi kävi laskeutumaan Delathosin käsivarrelta tuon vasemmalle poskelle, samalla kun takaraivon puolella oleva käsi veti jäähaltian kasvoja entistä lähemmäksi Kenraalin omia. Poskelle laskettu käsi kävi myös pienesti silittelemään toista, Dariuksen katsoessa alas toiseen. Haukansilmän katse oli anova, rauhallinen, omalla tavallaan myös alistuvan luovuttava. Hänen kasvoillaan lepäsi lähinnä odottava tuskainen ilme, joka paikan huutaessa kivusta ja uupumuksesta, puhumattakaan tuosta hyytävästä otteesta kaulalla.
"Del, pyydän...."// Pyllyt on vaarassa, pois täältä. No homo plz. Siellä riehuivat onnellisina Draenorin parhaimmassa homobaarissa, kyllä <3 HAPPY END. Iri, naistas-- ei kun siis miestäs hakataan, tuu auttaan. Voi vidun apuva nyt (------DDD Oon odottanu et saan käyttää tätä:
0/5 DELI MENIT LIIAN PITKÄLLE... taas //