Päänne, olkaa hyvä (K-15)


Vanhametsä on alue Quinn metsässä, joka on täysin kuollutta. Tällä alueella ei kasva mitään. Maa on pelkkää tomuista, tamppautunutta multaa. Suuri, karu alue on täynnä pystyyn kuolleita, kivanlahoavia puita. Vain harva olento viihtyy tällä alueella. Väitetään, että metsä on kuollut magian vaikutuksesta. Musta magia olisi kuihduttanut tämän osan metsää, johtuen velhojen salaseurojen tapaamisista aikanaan.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Pe Tammi 02, 2015 5:22

Päänne, olkaa hyvä (K-15)

Chloros

Vanhametsä ties milloin kuollut ja miten. Kolkkoa siellä oli ja harvoin ketään siellä näki. Eräs ihminen kuitenkin juoksi henkensä edestä märällä maalla, jonka sulanut lumi oli tehnyt. Kolmoset erosivat toisistaan ja jahtasivat ihmistä. Ihminen ei kuitenkaan ollut yksin. Tämän mukana juoksi vanhempi yksilö. Mahdollisesti mies. Tuo yksilö ampui nuoli välillä taakseen, juurikaan ehtimättä tarkastella kohdettaan sen paremmin. Nuolet sinkoilivat sinne tänne. Viherpää nyökkäsi veljilleen. Altan hävisi näkyvistä, sitten Livius. Vain viherpää oli jäänyt jahtaamaan ihmisiä. Chloros pyöritteli kettinkiä. Hän heitti sen kohti miestä. Mies kaatui ja toinen ihminen, joka osottautui naiseksi, kirkaisi. Mies käski naisen paeta.
Viherpää veti kettingistä ja pian mies oli hänen lähellään. "Saasta!" mies huusi ja survaisi kuolen pään Chloroksen olkaan. Viherpää tarttui miehen kaulaan ja nauroi. "Katso." hän kuiskasi mairittelevasti ja käänsi miehen pään kohti naisen loittonevaa selkää. Äkisti Altanin punaiset hiukset vilahtivat naisen eteen. Kukkuu~ Vastaus oli vain kirkaisu, joka vaimennettiin yhdellä ohuella neulalla. Livius pyöritteli neuloja kädessään. Veljekset käänsivät katseensa Chlorokseen ja tämän pitelemään mieheen. Miehen ilme oli epätoivoinen. "Juuri noin. Tunne tuskaa ja menetystä." viherpää supisi miehen korvaan. Hän tönäisi miehen kumoon. Astui tämän päälle, jottei tämä pääsisi liikkumaan. "Tuokaa se nainen." hän huusi veljilleen, jotka raahasivat kuolleen ja elottoman naisen miehen kasvojen eteen.

Chloros seurasi miehen tuskaa. Tämän surua ja vihaa. Lopulta ihmissyöjä nyökkäsi veljilleen. Hän naurahti ivalliseen sävyyn. "Nauti esityksestä." hän totesi tyynesti. Altan kiskaisi naisen pään selkäpuolelle. Kuului rasahdus ja ääni, jota ei voinut sanoa inhimilliseksi. Mies värisi viherpään jalan alla. Tämä näytti sanattomalta. Chloros tarttui miehen kaulukseen ja rupesi raahaamaan tätä pois paikalta. "Eih! Ei! Ei!" mies alkoi vastustella. Yritti lyödä häntä ja rimpuilla itsensä vapaaksi. Ihmissyöjä survaisi kätensä läpi miehen kyljen. Kuului huuto ja sitten hiljaisuus.
Chloros oli etsinyt itselleen sopivan paikan ruokailla. Mies hengitti ja tunsi siis kaiken, mitä Chloros tekisi hänelle. Viherpää naksautteli hiljalleen ja hitaasti miehen jokaisen sormen katki. Jokaisen sormen kohdalla miehen verinen keho nytkähti. Ääntä ei kuitenkaan tullut. Yritti vain olla tarpeeksi kova, viimeiseen saakka. Chloros tutki hiljaa miestä. Hän työnsi kätensä miehen haavasta sisään, mikä aiheutti sen, että mies rupesi lopulta huutamaan. Tämä yritti katkaistuilla sormillaan vetää Chloroksen kättä ulos itsestään. Chloros katseli rauhassa miehen kitumista. Hän otti maskinsa pois ja repi miehen toisen munuaisen. Mies huusi, kirosi ja huusi. Pikku hiljaa miehen elon merkit muuttuivat hitaammiksi. Viherpää taas oli keskityynyt ihmisen syömiseen vihdoin. Hän oli avannut toisen rintakehän paljaaksi. Kaivoi sisältä sydämen ja muut syömäkelpoiset elimet. Mies oli jo kuollut ajat sitten.

Chloros siirtyi miehen käsiin. Hänellä oli kaikki aina tyydyttää ruokahalunsa. Tosin mieleen tuli nuoli, jonka mies oli iskenyt hänen olkaansa. Sen ihmissyöjä veti pois ja jatkoi, ei niin siistiä, syömistään.

//Suskari ole hyvä ja tuo psykopaattisi mukanasi.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Pe Tammi 02, 2015 7:13

Re: Päänne, olkaa hyvä

Rony (Ghost)

Ronylle tämä päivä oli siinä missä mikä muukin tahansa päivä, oli vain loskaista ja märkää. Syy miksi demoni oli ottanut turvallisen maankamaran sijaan matkaamis alustakseen taivaalle kohovat puut ja niiden vanhat paksut oksat, hyppien ja loikkien niiden päällä ihailtavan ketterästi kuin orava, juurikaan suurempaa melua itsestään pitämättä hyppiessään oksalta toiselle. Ainoa ääni joka rikkoi hiljaisuutta oli demonin hiljaa itsekseen hyräilemä, mahdollisesti lapsuudesta tuttu laulu. Ehkä Ronyn äiti oli sitä joskus lapsilleen hyräillyt.

Hyppiessään oksalta toiselle Ghost piti tarkan huolen ettei astunut liian heikolle oksalle ettei putoaisi, tai astunut lumen täyttämälle oksalle.. Demoni ei vain yksinkertaisesti tahtonut kastella jalkojaan lumisessa loska kelissä kerta ei omistanut yhtäkään kenkä paria, tai pikemminkin pystynyt pitämään niitä. Yksinkertaisia asioita joita demoni ehkä järjen sumentamassa mielessään saattoi kaivata ihmis elämästään. Toinen isompi syy oli vain se ettei Rony voinnut sietää vettä, hän vihasi tuota inhottavaa puhdasta ainetta.. se kastelisi hänen jalkansa, tekisi niihin hetken päästä kivuliaat inhottavat palovammat. Tietysti olisihan sitä voinnut etsiä mukavan lämpimän luolan jonne mennä turvaan tuota kauhistuttavaa ainetta, mutta Ghostkin tarvitsi syötävää, eikä demoni muutenkaan ollut mikään maailman kärsivällisin henkilö odottamisen suhteen. Hän tarvitsi hupia ja toimintaa itselleen, joista jälkinmäinen taisi juuri tapahtua. Kiljaisu ja myöhemmin selvää miehen huutoa.. Ghost pysähtyi, hiljeni hyräilynsä suhteen ja kyykistyi aloillensa jääden kuuntelemaan etäämmältä kuuluvia ääniä kallistelen eläimellisesti päätään puolelta toiselle virnuillen koko kehonsa peittävän tumman kaapunsa hupun suojista. Joku oli pulassa, mahdollisesti pääsemässä hengestään! Sen jos minkä demoni halusi nähdä! Ehkä haltiat ja ihmiset ottivat yhteen!? Tai jotain muuta yhtä viihdyttävää.. ja jälkikäteen pääsisi haaskoille syömään! Tai ehkä hän saisi lisää päitä kokelmiinsa! Haltoilla oli aina niin kauniit kasvot.. mukavan virheettömät ettei niitä voinnut pilalle vetää silppimalla. Ihmiset taas.. nos jos sieltä löytysi jokunen kaunotar kerta nainen oli mukana.

Näiden ajatusten kanssa demoni nousi ja lähti suuntansa vaihtaneena kohden ääniä, jotka alkoivat hitaan varmasti vaimenemaan.. Toivottavasti hän ehtisi edes jotakin näkemään! Edes hieman! Lähestyessään paikkaa ja ääniä demoni piti huolen että pysyi piilossa ja poissa mahdollisilta katseilta, hidastaen vauhtiaan ja hiipien oksia myöten lähemmäs jännitys huipussaan, hykerrellen itsekeen silkasta jännityksestä hullun hymy kasvoillaan. Mutta se hymy kuitenkin katosi kun demoni pääsi paikalle muuttuen surkeaksi pettymykseksi, uhri oli jo kuollut ja sitä söi jo joku muu friikki mitä sotkuisemmalla tavalla. Ghost tapitti näkyä paksulta, itsensä piilossa pitävän, oksan takaa hyvin pettyneen näköisenä tilanteeseen toisen käden sormien hitaasti yksitellen kiertyessä demonin ainoan aseen kahvan ympärille kaavun alla ajatuksenaan vetää tuo otus sillä sekunnilla päätä lyhyemmäksi, mutta Rony oli keräilijä.. Hän ei huolinut mitä tahansa roskaa kokoelmiinsa roikkumaan, pettyisi vain itseensä myöhemmin. Hänen olisi punnittava oliko tämä nilkin pää sopiva hänen täydelliseen pää kokoelmaansa. Demoni laski aseestaan irti ja pudottautui alas oksalta ja juuri ennen maata antoi häntänsä kietoutua kiinni yhteen alempana roikkuvasta oksasta. Hän ei edelleenkään halunnut osua tuohon loska lumeen.
"Sinulla ruma tapa, hyi." Ghost totesi huppunsa alta roikkuessaan tälle kummajaiselle vetäen kasvoillensa sen ystävällisen, mutta samalla niin häiritsevän viattoman hymyn.
"Syöt kuin sika.. haarukkaa ja veistä pitää käyttää! Eikö äiti opettanut?" Ghost kävi saarnaamaan viherpäälle ehkä turhimmasta asiasta.
"Niin ja olen Ghost, entä sinä heinätukka?" Demoni esitteli itsensä siltä seisomalta, vaikkei omalla nimellään, mutta nimi sekin oli.

//Tuli muute mieleen: jos tästä tappelua tulee niin voiko Chloros leikata jomman kumman Ronyn käsistä irti, kun joka tapauksessa ollut semmoista suunnitelmissa itselläni//
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Pe Tammi 02, 2015 8:11

Re: Päänne, olkaa hyvä

Mies oli ollut vain pieni huvi. Sillä ihminen ei ollut ihmissyöjän oletuksien mukaisesti kitunut tarpeeksi. Missä oli ollut se tuska? Naiset päästivät enemmän ääntä ja näyttivät tuskansa ilmeillään, kehollaan ja kampailullaan pysyä elossa. Viherpää oli pettynyt saaliiseensa. Ihminen kuitenkin oli pelkkä ruoka. Joten hän päätti nauttia jokaisesta suupalasta. Hätä tilanteissa täytyi sitten turvautua muihin kaksi jalkaisiin. Nautiskelevan syönnin keskeytti ääni hieman ylempää. Torui hänen syömistään. Chloroksen kasvot nousivat hitaasti ylös päin. Hänen kasvonsa olivat veren peitossa sekä kasvot olivat paljaat. Maski lojui maassa. Tuntematon lisäsi vielä ruokailu tavoista, joista hänen äitinsä olisi pitänyt opettaa. Viherpää näytti hetken vain tuijottavan mustalla silmällään tulijaa, kunnes sen harhaileva katse laskeutui takaisin kuolleeseen mieheen. Kuului tirskahdus, kun tulija esittäytyi Ghostiksi. Lopulta kuului vain kolkkoa naurua. Ihmissyöjä pyyhki vertaa suunsa ympäriltä. "Mitä se sinulle kuuluu, miten syön?" mies kysyi ivallisesti. Hän jatkoi nauramistaan ja nousi ruumiin yltä. Viherpää piteli katkottua kättä, jota repi hampaillaan. Avatulla poskella oli helpompi repiä lihaa. Joten siitä oli jonkin verran hyötyä.
Chloros kääntyi pahan hajuiseen tulijaan. Tämän haju sai miehen miettimään toisen rotua. Kenties siitä pelätyimmästä päästä. Demoni kenties. Ihmissyöjä ei vaivautunut esittäytymään. Hän ei kuitenkaan tekisi tähän heppuun sen vertaa tuttavuutta. "Mitä haluat?" Chloros kysyi ja kallisti päätän. Viimeisteltyään ihmisen käden ja heitettyään sen jonnekin, Chloros nosti katseensa ylös. Hän ei kaivannut katselijoita. Varsinkaan kun hänellä ei ollut maskia yllään.

Ihmissyöjä kävi hakemassa kaikessa rauhassa maskinsa. Nosti sen ylös, puhdisti ja laittoi sen kasvoilleen. Sokea musta silmä katsoi taakse päin, kun mies käänsi katseensa. Hän ei olisi yllättynyt, jos tuloja yrittäisi hyökätä. Takaa tai edestä. Olihan hän lähes kirjaimellisesti sokea. Lisäksi hänellä oli tukenaan veljensä, jotka ruokailivat vähän kauempana hänestä. Hän saisi telepaattisesti yhteyden. Chloros kallisti taas päätään. Häntä oli vaikeaa tulkita. Kehu tai ilmeet eivät kertoneet hänen ajatusmaailmastaan. Sanotaan, että viherpää oli suljettu kirja. Monen eri lukkojen ja alkemian avulla suljettu kirja. Alkemistien taidon näyte.
"Mitä haluat minusta? En kaipaa katselijoita." Chloros lähes sylkäisi sanansa suustaan. Hän piti kiinni kettingistään, joka oli huomaamaton kaapunsa takia. Mitä tunkeilija sitten ikinä halusikaan, saisi katua, että oli juuri tämän ihmissyöjän ateriointia häirinnyt.

//Toki. Saapahan Chloroskin omat huvinsa
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Pe Tammi 02, 2015 9:10

Re: Päänne, olkaa hyvä

Demonin pää nytkähti sivulle virneen kanssa kun viherpää tirskahti ja myöhemmin kyseli mitä demonille kuului miten hän söi saaliinsa, eihän se kuulunutkaan, mutta mies oli harvinaisen sotkuinen syöjä.. Sotki joka paikan verellä ja ruumiin osilla. Oli sitä siistimpiäkin tapoja nähty.
"Ja jätät todella paljon.." Demoni tokaisi laskien katseensa ihmissyjästä elottomaan, osittain syötyyn ihmisen elottomaan ruumiiseen jota demoni kävi läpi keltaisilla silmillään läpi, etenkin kasvoja. Ne eivät kuitenkaan tehneet demoniin sen suurempaa vaikutusta ulkonäöllään tai millään muullakaan pienellä asialla, joten demoni viskasi olkansa yli päänhaku reissunsa tämän ruumiin kohdalla. Ghost käänsi katseensa nyt takaisin viherpäähän, joka oli noussut ylös ja mutusteli kovin tyytyväisenä epäonnisen uhrinsa kättä.. ja esitti kysymyksen. Demoni kohotti kulminaan ja vaikutti menevän kovinkin mietteliääksi kysymyksen kuullessaan, kuin ei olisi ollut varma mitä vastaisi uudelle tuttavuudellensa, joten demoni vain kohautti laiskasti olkiaan.
"Liian raskasta luetella niitä kaikkia." Ghost sitten tokaisi.

Viherpää liikkui ja Ghost roikkui paikallaan seuraten miestä vain katseellaan kun tuo haki maskinsa, heittäen puoliksi syödyn käden maahan. Demoni kurtisti kulmiaan, huono tapainen mies todellakin! Hänkin oli parempi! Ainakin silloin kun tahtoi.. Ja ei Ghost ei aikonut tällä sekunnilla hyökätä toisen friikin kimppuun, ei vielä kun maassa oli valmiiksi tapettu atreia joka piti nyt vielä demonin mielenkiinnon poissa Chloroskesta ja tuon päästä, kasvoista.
"Sinusta? Eieijei sinusta.." Ghost rävähti nauramaan pudistellen päätään kun Chlores esitti kysymyksensä. Ei, ei hän juuri nyt halunnut mitään tuosta maskipäästä vaan tuon saaliista, ehkä itse ihmissyöjästä sitten myöhemmin tai ei koskaan. Demoni ei kuitenkaan ikinä vastausta antanut ihmissyöjälle vaan rauhoittui heilauttaen itsensä häntänsä avulla muutaman kerran puolelta toiselle, päästäen häntänsä otteen irti oksasta jossa se oli ollut ja heitti itsensä alemmas vasten puunrunkoa jääden vain siihen istumaan puoli kyykyssä vaakatasossa vastoin kaikkia mahdollisia fysiikan lakeja. Maassa olevaan lumi sohjoon Ghost oli jättänyt noin metrin mittaisen kunnioitus etäisyyden, mutta nyt hän oli tarpeeksi lähellä itse maassa makaavaa ruumista ja vielä vähän lähempänä viherpäätä.
"Haluatko syödä? Nyt olisi ruokaa." Semoni kysyi demonien kielellä kysymyksen, jota ei oltu tarkoitettu laisinkaan Chlorosille, vaan demonin itsensä sisällä olevalle toiselle demonille joka vain sekuntteja myöhemmin ilmestyi Ronyn viitan alta selästä kallomaisen päänsä kanssa ja iski hampaansa elottomaan mieheen kuin skorppionin pistin, nielaisi sen kokonaisena ja katosi yhtä nopeasti isäntä kehoonsa kuin oli ilmestynytkin. Tänä aikana Ghost oli nyt kohdistanut katseensa vihdoinkin kunnolla paikallaan seisovaan viherpäähän ja kävi tuota katseellaan läpi, eritoten kasvoja. Ne eivät olleet erityisen kauniit vaan oikeastaan hyvin poispäin työntävän rumat, mutta ainoa asia josta demoni kiinnostui oli tuon naamassa oleva maski.. se toi jotakin mukavaa ja demonista kiinnostavaa näihin hirviömäisiin ihmissyöjän kasvoihin. Huomaamattaan demoni oli asettanut toisen kätensä aseellensa, mutta tajusi ettei hän voinnut vain rynniä päälle.. se lumi sohjo oli tiellä. Että elämä oli välillä harvinaisen vaikeaa psykopaatille.

"Kiva maski.. sopii hyvin sinulle, saanko sen?" Demoni kysyi ystävällisesti hymyillen ja ojensi laihaa luisevaa kättään ihmissyjää kohden.
"..Edes kokeilla?"
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti La Tammi 03, 2015 12:34

Re: Päänne, olkaa hyvä

Tulija vakuutti, ettei halunnut hänestä mitään. Vai olisiko sekään koko totuus. Ihmissyöjä osasi olla varuillaan, mutta nyt hän ei jaksanut kiinnittää toiseen huomiota. Hänestä oli vähän ärsyttävää, että joku jaksoikin esittää kysymyksiä ja häiritä hänen ruokailujaan. Chloros havaitsi liikettä ja asennon vaihdon tulijassa. Demoni laskeutui pehmeästi maahan. Hyvän välin teki kuitenkin lumeen. Sitten se jokin tuli ja söi hänen saaliinsa. Viherpään olisi tehnyt mieli sanoa jotain, mutta unohti sen, pohdiskelleessaan mikä oli vienyt haaskan. Se ei ainakaan ollut demonin oma käsi tai pää. Jokin kolmaspyörä oli tullut ja hotkaissut ruumiin sisäänsä.
"Voisit sinäkin miettiä niitä käytöstapoja... Veit ruokani... En ollut vielä valmis." Chloros mutisi ärtyisään sävyyn. Hän oli keskeyttänyt ruokailunsa vain siksi, että se oli epämiellyttävää tulla katselluksi. Kun itse ei voinut katsella tunkeilijan liikkeitä, täytyi vain havainnoida ja olla varuillaan. Ihmissyöjä olisi syönyt koko ruhon, mutta se oli liian myöhästä nyt. Kiitos demonin. Viherpää hiveli mustaa, luista maskiaan. Hän manasi mielessään demonia ja kirosi, että häntä kaiveli edelleen pienoinen nälkä.
Sitten demoni sanoi jotain yllättävää. Kiva maski. Saanko kokeilla? Chloros tuijotti mustalla sokealla silmällään tulijaa. Hidas liike viestitti käden ojentamisesta. Ihmissyöjän ainokainen, avonainen silmä vääristyi ehkä vähäsen, kun hän tirskahti taas.

Chloros nauroi kolkosti. "Et saa." oli lopullinen vastaus miehen suusta. "Se ei sopisi sinulle. Tee oma. Se on helppoa." hän sanoi ivallisesti. Hän ei ollut innokas ojentamaan maskiaan toiselle. Tehkööt omansa. "Jos antaisin sen, en pystyisi tekemään uutta. Veit rakennus aineeni mahaasi... Tai selkääsi." ihmissyöjän hykerrys jatkui. Mies kuitenkin ryhdistäytyi ja kallisti päätään. "Älä unta näe, demonin kuvotus." sanat olivat silkkaa halveksuntaan. Chloros oli päättänyt. Otetaan ja annetaan. Demoni saisi luopua jostain raajastaan pian, koska vei törkeästi hänen ateriansa.
"Ja miksi olet niin kiinnostunut maskistani? Se on vain pelkkää ihmisluuta ja mustaa väriä." viherpää totesi. Hän oli siinä samalla ottanut keinuvia askelia yhden taakse ja takaisin eteen. Askelia, joista ei saanut selkoa. Perääntyisikö vai hyökkäisikö. Ihmissyöjä ei tehnyt aloitetta. Hän oli sen verran tarkkaillut toista, että uskalsi lyödä vetoa, että tuo kävisi jossain vaiheessa kiinni. Sen verran oudolta tyypiltä vaikutti. Olihan toinen demoni. Mitä demonit tekisivät, jos eivät saaneet mitä halusivat?
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Tammi 03, 2015 10:18

Re: Päänne, olkaa hyvä

"Voisit sinäkin miettiä niitä käytöstapoja... Veit ruokani... En ollut vielä valmis." Ghost vain myhäili hiljaa itsekseen maireasti ja jopa voitonruemuisesti virnuillen, mutta ei sanonut mitään, Mitäs ei pitänyt pikku saalistaan huolta! Nopeat syövät hitaat ja sitä rataa..

Demonin pirteä katse muuttui jälleen kerran surkean pettyneeksi kun viherpää ei tahtonut olla hänen kanssaan yhteistyö haluinen, eikä halunnut antaa luustaan tehtyä maskiaan. Sääli sen tempun avulla hän olisi voinnut päästä lähemmäs tuota... mitä lie otusta ja vetää pään irti ja tutkiskella sitä sitten pitäisikö sen vai ei, vai laittaisiko sen ihmisen tavoin ruokapöydän antimiksi. Miten vain kumpikin kelpaisi demonille.. Nyt kuitenkin tuo inhottava valkoinen vesisohjoinen oli demonin ja tuon viherpään välissä ja no Ghost oli kuin kissa joka kiersi kuumaa puuroa pystymättä koskemaan haluamaansa. Päälle hyppääminen olisi vain tyhmyyttä, terveenä ja hyvin voivana tuo mies vain väistäisi iskun helposti suoraan edestä ja märkään sohjoiseen lumeen koskiessaan demoni paljastaisi itsestään viherpäätä hyödyttävän heikkouden. Ghost oli ehkä hullu, mutta ei tyhmä.. Niimpä drmoni veti valkoisen luisevan kätensä takaisun tumman kaapunsa alle.
"Miksikö..? Siksi koska se on kivan näköinen, oikein hauska." Ghost puheli ja nousi seisomaan kumarassa asennossa laskematta katsettaan edessään olevasta friikistä. Niin lähellä, mutta niin kaukana ja mies käyttäytyi kuin ADHDta sairastava mukula. Pysyisi paikallaan edes sekunnin.
"Sopii hyvin kasvoihisi.. vaikka rumat ovatkin." Demoni hymähti hännän heiluessa hitaasti puolelta toiselle kaavun alla kuin saalistavalla kissalla. Saalis vain oli aavistuksen liian kaukana, mutta hyppy etäisyydellä.. Se kismitti kun demoni halusi omansa ja oikeastaan vain muutamaa sekunttia myöhemmin Ghost unohti sen pienen järjen äänen ja ponkaisi kohden tämän hetkistä saalistaan. Kevyt rakenteinen demoni tekoinen pistomiekka vedettiin esille ja sillä Ghost toivoi saavansa ilmassa ollessaan vedettyä tämän viherpään nupin irti. Hullu yritys, mutta ei tässä tilanteessa muutakaan voinnut.. vain perääntyä jos se olisi ollut demonin vaihtoehtona.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti La Tammi 03, 2015 11:15

Re: Päänne, olkaa hyvä

Demoni sanoi vain maskia hauskaksi. "Hauska?" ihmissyöjä toisti hitaasti. Hän ei edes ollut varma miten suhtautua tuohon samaan. Lopulta viherpään huulienvälistä kuului hymähdys. Josko tuo demonin koltiainen katoaisi hänen nenänsä edestä. Chloros liikkui, koska refleksit olivat paremmin hereillä. Demoneihin ei muutenkaan kannattanut luottaa. Kiusasivat toisia, luullen olevansa suurempia ja mahtavimpia kuin kohteensa. Se, jos mikä sai miehen sylkäisemään sanallisesti mokoman olion päälle. "No mutta kiitos. Peiliin kun en katso ihan joka päivä." mies tuumasi toisen sanoihin hänen kasvoistaan. Hän tiesi hyvin, miten rumat ne olivat. Hän ei silti välittänyt sen vertaa. Demoni olisi joko kaunis/komea taikka yhtä ruma kuin hänkin. Nyt ei kuitenkaan vaivauduttu avaamaan näkevää silmää, jotta voitaisiin vain tarkastella toisen ulkonäköä ja mahdollisesti kritisoida se lyttyyn.
Äkisti demoni liikahti. Nopeasti ja sulavasti tuon voimakkaat jalat irtautuivat maasta. Silloin viherpää teki miten itse katsoi parhaakseen.

Samaan aikaan kun toinen hyppäsi häntä kohti, rävähti tilattu silmä auki. Verta tirahti nopean avaamisen johdosta, mutta mitä sitä ajattelemaan kun oli tilanne päällä. Chloros näki miekan. Hän väisti täpärästi saamasta metalli esinettä kurkkuunsa. Kuitenkin hän näki, kuinka vasen olka sivallettiin puoliksi auki. Ihmissyöjä hyppäsi sivummalle. Katsoi vihollistaan. Hän oli oikeassa, demoni oli jopa häntä rumempi. "Sinullahan on kaunis tapa tervehtiä." viherpää totesi ja otti kiinni vasemmasta kädestään. Se riippui osittain kiinni ja osittain irti hänessä. Chloros repi käsivartensa irti. Pian olasta kasvoi uusi käsivarsi, jota ihmissyöjä liikutteli hykerrellen.

"Mitä minä muka tein sinulle? Särjin nautinnollisen aterian sulattamisen?" mies kysyi nauraen ja lähti liikkeelle. Hän heitti kettinkinsä kohti demoni. Jalkoja. Minne aiot seuraavaksi? Viherpää veti kettingistä. Samalla hän lähetti nopeita telepaattisia viestejä veljilleen. Hän tarvitsi vain yhden aseen lisää. Chloros hyökkäsi paljain käsin. Olihan se aika hullua, mutta kipua tunteva ihmissyöjä ei välittänyt loukkaantua vakavastikaan. Harvoinhan sitä pääsi leikkimään demonin kanssa. Vieläpä ehkä sellaisen, josta pääsisi näkemään oikeaa tuskaa. Olihan Chloros varta vasten avannut silmänsä nähdäkseen surkean vihollisensa.
Mies huutaisi nyrkillä kohti demonin vatsaa. Olihan heillä enemmän voimaa. Pystyivät survomaan kätensä elävien olentojen läpi helposti. Jonkinmoisen suomupeitteenkin läpi, mutta se kävi ehkä työstä. Ilman halki lensi puukko. Se iskeytyi viherpään kämmeneen. Altan. Voisit vähän edes yrittää tähdätä...
Näkyi punaiset hiukset, jotka katosivat pian. Viherpää oli ajat sitten perääntynyt demonista. Hän veti kämmenestään irti puukon. Varmaan oli ollut sillä kuolleella naisella. "Katsotaanko kuinka paljon pidät ääntä?" Chloros totesi heilutelleessaan veristä puukkoa. "Haluan kuulla miltä demonin kiduttaminen tuntuu." maskin sisältä kuului pieni ääni. Ehkä huulten tai siis puolikkaiden huulten nuolaisu. Ihmissyöjä syöksähti kohti saalistaan. Eitäthän demonitkaan kauhean pahalta maistuneet. Ehkä niiden lihassa vain oli huono jälkimaku. Lisäksi tämä Ghost oli viherpäälle käsivartensa velkaa. Silmä silmästä ja hammas hampaasta. Violetti silmä näytti nauravan.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Tammi 04, 2015 1:50

Re: Päänne, olkaa hyvä

Demonin kapea pistomiekka viilsi lihaa ja luuta, se sai demonin virnistämään itsekseen, vaikkei se ollutkaan osunut demonin haluamaan kohtaan mutta loukkaantuneena vastus yleensä heikkeni nopeammin ja olisi myöhemmin helpompi.. nyt hänelle vain jäisi väsyttäminen. Niin Ghost oli ehtinyt suunnittelemaan ku hänen jalkansa osuivat paksujen lumen peittämättömille suurille puun juurille jotka työntyivät ulos maasta, mutta kun Ghost kääntyi kohden vastustaan sain demoni märän rätin päin kasvojaan. Tuo piru repi kätensä irti ja kasvatti uuden.. Kuolematonko tuo oli? Ghost oli pettyneen harmistunut, ehkä hän oli ottanut aavistuksen liian ison palan sittenkin? Rony kun ei kuulunut fyysisesti niihin vahvimpiin demoneihin tai osannut mitään erikoista todelisuudessa, hän vain viilsi yllättävästi pään irti ja se oli siinä tai huumasi vastuksensa piikillä ja iski sitten. Kysymys kuuluikin toimiko myrkkypiikki tähän viherpäähän? Olisko kokeilu mahdollinen kokeilu muutaman haavan arvoista? Pidemmälle demoni ei ehtinyt punnitsemaan tilannettaan kun viherpää hyökkäsi, tai no pikemmin yritti saada demonin jalkoja kenttinkinsä ympäri puristukseen ja kaataa hänet.. Ghost sihahti ärtyneesti, ponkaisi ylemmäs puunrunkoa. mutta kettinki ehti kiertyä toisen jalan ympärille, jolloin ihmissyöjä nykäisi ketjuaan saadakseen demonin alas. Demoni vain nytkähti paikallaan osoittamatta putoamisen merkkejä ja katsoi olkansa yli silmät kiiluen tuota toista friikkiä. Hän oli vain kiinni, mutta ote oli tukeva puusta, eikä demonia haitannut jalassa oleva ketju tai siitä repiminen.. Jalat olivat kuitenkin vahvimmat ruumiinosat mitä Ghostilla oli. Pystyi tappamaan ihmisen yhdellä napakalla iskulla hengiltä.

Ihmissyöjä hyökkäsi demonin vangitsemisen jälkeen suoraan päälle ilman minkäänlaista aseitusta tai harkintakykyä, se oli virhe se.. Demoni virnisti, ponkaisi itsensä puusta irti vapauttaen samalla itsensä ketjusta, nyt kun sen kiristävä ote oli löystynyt lähestymisen johdosta, ja jäi nyt roikkumaan paksua puunrunkoa vasten pää alaspäin nelinkontin kyyryssä kuin eläin heilutellen piikikästä häntäänsä.
"Olet tyhmä, todella tyhmä pikku friikki~" Ghost vain sanoi vetäen kasvoillensa sen tutun sadistisen hymyn, joka katosi kun paikalle oli tullut toinen osapuoli joka ei ollut demonin puolella ainakaan, eikä ollut puolueetonkaan tilanteeseen. Viherpään toveri? Se ei ollut hyvä, ei ollut reilua tapella joukko voimalla yhtä vastaan. Lisä todisteen tästä vielä antoi se että tämä varjoihin kätkeynyt henkilö oli antanut toverilleen aseen, joka nyt kävi uhkailemaan. Ghost pyrskähti.
"Olen liian laiha sinulle.." Ghost totesi juuri ennenkuin vastapuoli syöksyi kohden puukkonsa kanssa, jolloin Ghost vain pyörähti ja kiersi puunrungon toiselle puolelle, jättäen hetkeksi ihmissyöjän nuolemaan näppejään, kun ilmestyi uudestaan hieman ylempänä samassa puunrungossa aikomuksenaan vain tuikuta myrkkypiikkinsä tämän otuksen lihaan.

// "Hän heitti kettinkinsä kohti demoni. Jalkoja. Minne aiot seuraavaksi? Viherpää veti kettingistä." -Voisin sanoa hittauseksi, mutta annan nyt olla kerta keksin siihen jotakin loogista. Mutta toivottavasti kysyt seuraavalla kerralla luvan kun päätät mitä hahmolleni tapahtuu.//
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Su Tammi 04, 2015 9:50

Re: Päänne, olkaa hyvä

Ohi meni. Ei Chloros muutenkaan ollut olettanut suuria tuloksia. Hän kierähti valkoisessa lumessa muutaman kierroksen, ennen kuin pääsi jaloilleen. Demoni nauroi hänelle. Sanoi hänen olevan pikku friikki. Sellaista nimitystä viherpää ei koskaan ollut kuullutkaan. Koska harva ihminen edes pääsi suunvuoroon hänen kanssaan. Demoni luikerteli ärsyttävällä tavalla puunrunkoa vasten, kuin iilimato, joka imi verta omistajastaan.
Toinen totesi hänen tyhmyytensä. Ihmissyöjä kallisti päätään ja naurahti kevyesti. "Jaa?" hän vastasi ja nauroi taas maireaan sävyyn. Demoni oli ärsyttävästi oksilla. Kyllähän Chloroskin osasi puissa hyppiä, mutta toisen raajat näyttivät luoduilta vähän nopeampaan vauhtiin. Lisäksi olisi viel typerämpää mennä sinne, missä demonilla oli pelikenttä etu. Miksei toinen siis laskeutuisi maahan? Olihan tuolla hyvät raajat ja kaikki. Siltikään arvon nirppanokka ei suostunut laskeutumaan hänen tasolleen ja taistelemaan nenät vastakkain.

Viherpään violetti silmä värähti samassa, kun hän näki pientä liikettä demonin käsissä. Mikä ikinä se olikaan, se ei olisi hyväksi ihmissyöjän keholle. Jotenka mies teki mitä teki. Puukon heittämisen sijaan Chloros heitti lunta. Hän ei tiennyt mikä muukaan tuota arkajalkaa pidätteli laskeutumasta maahan kuin lumi. Puhdas valkea lumi, jossa nyt oli punaisia läikkiä ja yksi irronnut käsi. "Sanotko itseäsi muka demoniksi? Arkajalka." mies mutisi häijyn nautinnollisella äänellä. Viherpää kahmaisi vähän lisää lunta käsiinsä. Hän ei ollut täydellinen tähtääjä, mutta toivo edes osuvansa johonkin demonia. Joko toinen kärsisi fobiasta lunta kohtaan tai sitten se oli jotain paljon mielenkiintoisempaa.

Viherpään piti kuitenkin olla varuillaan. Olihan demonilla jotain muutakin, jota käyttää. Sen verran kehokieltä osasi tämäkin friikki tulkata. Hän voisi kutsua milloin vain apua veljiltään. Siihen Chloros sortuisi vasta tositilanteessa. Tämä oli pelkkää leikkiä. Eihän kivun kanssa voinut tehdä vapaasti mitä tahtoi. Ilman sitä, asiat olivat paljon mutkattomampia. Siksi viherpää oli osittain hyvillään siitä, ettei tuntenut kipua.
Chloros odotti vastustajaansa, mutta teki äkkipikaisen liikkeen. Hän hyppäsi lunta käsissään oksalle ja yritti heittää kohti demonin käsi. Tiedä tähtäämisestä. Osui tai ei, mutta viherpää hyppäsi takaisin maan kamaralle ollen hyvin jännittynyt.

//Juuh, kysyn lupaa hittaukseen kun siihen on tarvetta. Toisaalta en kyllä koe hitanneeni mitenkään. Sillä lause: Hän heitti kettingin kohti demonin jalkoja. Kohti-sanahan ei varsinaisesti kerro osuiko vai ei. Enkä mitenkään kirjoittanut että se olisi osunut, joskin lause: Hän veti kettingistä. Mielestäni siinä on kaksi vaihtoehtoa. Joko viherpää sai demonin jalat tai sitten ei. Voihan hän tyhjääkin kettinkiä vetää takaisin itselleen. Lopuksi ajatus lause oli vain sitä varten, jos kettinki ei olisikaan osunut ja viherpää pohti minne demoni seuraavaksi suuntaisi.

Jos kuitenkin koet vastaukseni hittaamiseksi, pahoittelen ja yritän korjata kieleni. Pitäisi varmaan lukea enemmän romaaneja, kun äidinkieli on ihan kadoksissa.//
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Tammi 05, 2015 8:06

Re: Päänne, olkaa hyvä

Sääli, ohi meni.. Demoni veti piikikkään häntänsä takaisin puolellensa, mutta tämä kummajainen älysi tehdä jopa jotakin viisasta ennenkuin Ghost ehti paeta paikalta, tuo piru otti ja heitti lunta demonin päälle. Ainetta jota demoni oli tähän asti vältellyt kaikin keinoin ettei joutuisi sen kanssa millään tavalla herkän nahkansa kanssa kosketuksiin. Nyt kuitenkin tuo viherpää sitten oli päättänyt alkaa tulittamaan häntä sillä, mahdollisesti keksineenä ettei valkoinen demoni pahemmin välittänyt tuosta märästä aineesta. Eikä kyllä välittänytkään.. Demonin silmät laajenivat kun valkoinen vesinen jäinen neste lähti häntä kohden ja totta kai demoni oli hyvin halukas väistämään hyökkäyksen, mutta tähän hätään demoni oli hieman liian hidas välttääkseen osuman, toisekseen temppu oli tullut melko puuntakaa, joten ärähdyksen kera lumikokkare osu Ghostia toiselle poskelle. Normaalisti tälläinen "lasten leikki" kuin lumisota, jossa lapset tulittivat toisiaan lumella, ei ollut juurikaan haitaksi mutta demonin kohdalla.. kuului vain sihisevä ääni kun märkä lumi sulatti tiensä demonin nahkan läpi kuin syövyttävä happo. Ghost kirosi ääneen demoni kielellään ravistellessa tuota inhottavaa sulaa märkää litkua irti itsestään joka oli jo muutamassa sekunnissa ehtinyt jättämään verestävän, lihasveressä olevan kirvelevän haavan demonin toiseen poskeen.
"Näytänkö minä muka tanner sotilaalta?" Ghost sihahti hampaiden välistä viitaten omaan rohkeuteensa, jota ei oikeastaan ollut minkäänlaista tällä demonilla. Ghost juoksi pakoon kuin siltä tuntui jättäen ystävänsä ja kaikki pulaan jos niin vain oli tarve, oma henki oli aina ensinmäinen.

Ghost pisti merkille ihmissyöjän kädessä olevan toisen, uuden, lumipallon eikä näyttänyt järin iloiselta.. ehkä hänen olisi jätettävä tämä saalis sittenkin mahdollliseen ensikertaan kun mahdollisuudet olisivat paremmat? Tilanne oli melkein sama kun hän olisi yrittänyt taistella keskellä laavalenttää tuota otusta vastaan ja olisi nopeasti se altavastaaja pidemmällä tähtäimellä. Hän pystyi väistämään, mutta ei iskemään kunnollisia iskuja ja jos hän jotakin olisi halunnut tehdä se olisi riski. Kaatuminen lumeen ei ollut vaihtoehto, tuon friikin kynsiin jääminen ei ollut vaihtoehto. Tämä oli aivan liian aikaa hukkavaa kun muualla voisi olla huomattavasti helpompaa saalista.. Joten demoni oli kääntymässä lähteäkseen paikalta kun vielä oli ehjänä, mutta ihmissyöjä syöksyi jälleen kimppuun. Ghost kohotti yllättyneenä kulmiaan katsoen alas kun nulikka kipusi samalle okasalle hänen kanssaan ja yritti iskeä häntä lumella jälleen kerran, eikä Ghost antanut moisen uudestaan onnistuvan. Demoni hyppäsi ja tiputtautui alemmalle oksalle unohtaen sen ettei hän aivan kevyt ollut vanhalle laholle oksalle, kun kuului räsähdys ja demonin laskeutumis alusta petti pahemman kerran pudottaen demonin mukanaan maahan asti. Ghost, ketterästi kuin kissa, laskeutui mukavan pehmeästi maahan jaloilleen hieman kyyryssä tuntien kuinka märkä maa ja lumi reagoivat hänen karvaisten jalkojen kanssa sihisten, polttaen pikku hiljaa nahkaa pois lihan ympäriltä ja lihaa luun ympäriltä jos demoni olisi ollut aloillaan yhtään pidempää. Jokin napsahti sillä sekunnilla demonin päässä ja Ghost mulkkasi ärtyneenä kulmiensa alta ihmissyöjää syöksähtäen miestä kohden yrittäen muutamaan otteeseen potkaista tappavilla jaloillaan otusta rintakehään tai päähän astetta fataalimmin, ja sekunnin päästä demoni oli jälleen puussa. Jalat värisivät kivusta ja karva, nahkat kaikki oli kuin palanneet vereslihalle ja vuosivat verta tiputellen sitä oksalle, missä demoni oli, tai maahan märkään lumeen. Ghost ei kuitenkaan välittänyt haavoistaan tuon taviaallista, tuo vain tuijotti ihmissyöjää hiljaa nelinkontin kuin mikäkin eläin.

// Jep, mutta yleensä kun ropetellaan niin kirjoitetaan "yrittämisestä" ja "Hän heitti kettingin kohti demonin jalkoja" on hieman sellainen lauseenmuoto että sen voi ymmärtää hittauksena. :s Parempi muoto olisi esim voinnut olla: "Yritti heittää kettingin demonin jalkoja kohden ja kaataa."

Mutta ei asiasta sen enempää kerta ei vahinkoa sattunut :-D ...Ja etten riko peli inspiraatiotasi turhalla nipottamisellani ^^` //
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ma Tammi 05, 2015 8:33

Re: Päänne, olkaa hyvä

Chloros sai ensimmäisen yllätys osuman kohdalleen. Hän näki kuinka se teki demonille vahinkoa. Vahingon ilo paistoi miehen puolikkaasta päästä, joka näkyi maskin alta. Pian siihen yhtyi kutkuttava nauru. Kuinka hauskaa. Demoni näytti olevan hyvin vihainen, mikä teki ihmissyöjän leikistä hauskempaa. Toisen yrityksen demoni kuitenkin onnistui väistämään. Pettymys, mutta sen jälkeen tapahtui jotain yllättävää. Demonin oksa, jolle se oli laskeutunut, katkesi. Sen ääni oli, kuin huokaiseva kuolevainen. Se vei mukanaan niin oksan kuin demonin. Chloros seurasi tilannetta edelleen ylhäältä, kunnes laskeutui uhmakkaasti maahan. Hän nauroi. Hän nauroi nähdessään demonin sekä tämän jalat. Ne verestivät ja iho alkoi pikku hiljaa kadota niiden päältä.
Koska hauskasta hetken viemänä mies ei osannut varautua toisen hyökkäykseen osui tämä Chloroksen rintakehään. Ihmissyöjä ei kuitenkaan näyttänyt kovin yllättyneeltä. Hän kyllä lensi kauniilla kaarella lumeen. Viherpää liikkui heti, kun oli laskeutunut. Hän ei tiennyt mikä oli mennyt rikki, mutta varmaan rintalasta ja parisen luuta. Elimet eivät kuitenkaan olleet vaurioituneet kovinkaan pahasti. Kaiken lisäksi ne uusiutuivat nopeasti.
Viherpää nauroi taas häijyä nauruan. Hän tunnusteli hetken rintaansa ikään, kuin ei tietäisi missä oli mennyt vikaan. Eihän mies tiennytkään. Hänellä ei ollut hajuakaan missä meni vikaan. Hän saattoi kyllä maistaa suussaan veren, silti hän jaksoi nauraa hullun lailla. Kuinka hauskaa hänellä nyt olikaan. Demoni oli kaiken lisäksi pomppinut takaisin puuhunsa sähisemään kuin kissa. Kissa, joka pelkäsi vettä kuollakseen.

Chloros naksautti niskaansa hetken. "Ei valitettavasti tuntunut missään." hän totesi ja otti puukkonsa. Nyt hän maksaisi velkansa. Eikä tuo demoni pääsisi ennen sitä hänen käsistään. Chloros vihelsi kerran, mikä oli aika vaikeaa leikatulla poskella, mutta kaikkea uutta sitä keksii. Hän veti esiin takas kettingin. Sen päähän hän sitoi nopeasti puukon ja rupesi heiluttamaan kettinkiä. Tulehan leikkimään hieman.
Viherpää lähti liikkeelle. Hän hyppäsi puun oksalle. Yritti heittää kettinkinsä kohti demonin käsivartta. Jos toinen aikoisi karkuun. "Altaaan!" viherpää huusi rauhallisen maireasti. Kiiltäviä neuloja rupesi satelemaan. Ne yrittivät tähdätä demonin tielle. Estää mahdollisen pakoon pääsen. "Hammas hammasta, niinkö se meni?" Chloros kysyi kun hyppäsi demonin oksalle. Hän veti kettinkinsä takaisin itselleen otti puukon ja yritti sivaltaa toisen olkaa. Heti perään yritys toiseen ollaan. Jompikumpi käsi saisi lähteä. "Edes pieni maistiainen. En minä pelkästään ihmisiä syö." hän sanoi halveksuvaan sävyyn. Chloros piti tukevan asennon puunoksalla. Jos se risahtaisi heidän painostaan pitäisi vain keskittyä saamaan demoni alapuolelle. Näin Chloros voisi pehmentää omaa laskeutumistaan. Hah! Ihmissyöjä yritti työntää puukon kohti demonin oikeaa olkaa. Hän repisi sen vaikka irti paljain käsin. Miellyttävin osuus hänelle. Kipua, jota hänellä ei ollut.

//Juuh, mitä pienistä. Eikä tm nyt minun inspiraatioitani vie. Kunhan vähän säätää ajattelemaan paremmin itse tekstiä.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Tammi 06, 2015 12:40

Re: Päänne, olkaa hyvä

Ghost tosiaankin oli kissa joka pelkäsi vettä kuollakseen, hän ei voinnut sietää sitä yksinkertaisesti laisinkaan ja syykin oli todistettu hetki sitten. Demoni kirjaimellisesti sulaisi veriseksi mössöksi pois jos hänet uitettaisiin jorpakkoon.. Inhottava tapa kuolla, mutta ei Ghost heikkouksiaan ollut valinnut. Kipujaan enemmän demoni sai kuitenkin kiinnittää huomiota siihen ettei hänen, melkein jopa täydellinen osuma rintaan ollut saannut tuota friikkiä kaadetuksi asti, tai vaikeroimaan maassa tuskissaan. Sen sijaan tuo viherpäinen ihmissyöjä nauraa hekotti kun hullu, mutta verestä päätellen oli vahingoittunut, mutta ei välittänyt kivusta? Eikö tämä otus tuntenut kipua laisinkaan? Mielenkiintoista, mutta omalla tavalla ihailtavan pelottavaa ja jota vielä todisteena säesti ihmissyöjän omat sanat. Hienoa, nyt hänen olisi potkittava tuo otus muussiksi että saisi hengiltä? ..Tosin se kyllä mureuttaisi lihaa mukavasti.

Vihellys keskeytti demonin ajatukset saaden Ghostin katsomaan tarkkaavaisen varautuneena ympärillensä, pitäen kuitenkin ainakin sivusilmällä vahtia viherpäästä, joka myöskin vaikutti tekevän jotakin joten demoni katse kääntyi vihreäpäiseen ihmissyöjään, joka oli kiinnittänyt ketjunsa päähän puukon. Ghost kohotti kulmaansa, tuollako tuo aikoi vetää hänet hengiltä? Sitä ei edes tarvinut jäädä miettimään kun viherpää otti ja hyökkäsi ketjunsa kanssa, hyppäsi samalle puun oksalle, jolloin Ghost tietenkin pyrki pois ihmissyöjän läheltä parempaan paikkaan aikeissa, mahdollisesti häipyä kokonaan paikalta kuten oli alunperin suunnitellutkin. Mutta eihän sitä demonille sallittu kun esteeksi ilmestyi toisen osapuolen tekosena iso kokoisia neuloja demonin tielle. Ghost sihahti jarruttaen hyvinkin rajusti ja oli vaihtamassa suuntaa kun käsivarren hauiksen ympärille kiertyi viherpään oma puukko ketju viritelmä. Ghost kirosi mielessään ja oli aikeissa lydä viherpäätä jalkoihin hännällään kun ihmissyöjä nykäisi ketjusta saaden Ghostin horjumaan tasapainonsa kanssa ja kaatumaan polviensa varaan puun oksalle. Ketju irtosi käsivarren ympäriltä, mutta sen teräväpää oli nyt maskinaamalla joka oli iskemässä demonia jonnekkin. Demoni virnisti ja iski viime tingassa häntänsä puukon ja olkapäänsä väliin. Puukko upposi koko pituudeltaan hännän läpi ja Ghostin kasvoille vain syystä tai toisesta levisi virne, kivusta huolimatta. Pieni murahdus vain kuului kun ihmissyöjä irrotti puukkonsa vertavuotavasta hännästä.. ja tuo oli vielä uudestaan iskemässä sitä demoniin, joka yksinkertaisesti väisti fataalimmankin puukon iskun kallistamalla itsensä sivulle ja sen jälkeen demoni yritti yhdellä napakalla potkulla iskeä ihmissyöjän polven sirpaleiksi. Vaikkei tuntisi kipua, kyllä sen pitäisi liikkuminen estää. Tämän jälkeen demoni perääntyi, jääden kyykkyyn puunrunkoa vasten katsellen niin viherpäätä että yritti pitää silmällä tuon toveria..
"En minäkään, mutta liha on parempaa kun sitä hieman murjoo.." Ghost totesi virnuillen kallistaen muka suloisesti päätään sivulle.
"Ja suututko noin paljon siitä kun vein saaliisi?" Ghost kysyi tuhahtaen. Hän olisi voinnut yrittää lähteä, mutta hän tarvitsi paremman paikan ja ajankohdan poistua, etenkin tämän idiootin toveri pyöri lähistöllä varjoissa ja no tämä kaveri taas omisti ketjun jolla pystyi hyvin tarttumaan.

//Nyt tuli vähän kökkö kun illalla/yöllä myöhään kirjoitettu, koita kestää :-D //
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ti Tammi 06, 2015 10:26

Re: Päänne, olkaa hyvä

Osuma ei aikonut tulla toteutetuksi. Ensimmäinen isku osui häntään. Niinpä tietysti. Toisellahan oli se saamarin häntä. Sitten toinen yritys meni ohi, kun demoni väisti rivakasti. Samassa tämä myös potkaisi Chlorosin jalan polvea. Kuului vain rasahduksia, kun jalan luu murtui. Jalan asentokin vääntyi. Se otti pari kierrosta ympäri. Potku oli totta kai voimakas, mikä teki sen, että ihmissyöjän täytyi tarttua kiinni puuhun ettei lentäisi ulos.
Mies nauroi taas. Demoni oli perääntynyt ja näemmä odotti hänen tilaansa. Jalka oli nyt pieni asia. Viherpää ravisti kerran murtunutta jalkaansa. Sen kierrokset veivät jalan taas kohdilleen, eikä aikaakaan, kun se jo oli täysin entisellään. Kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kyky uusiutua rivakasti oli hyvä lahja. Se teki ihmissyöjästä hyvinkin vaikean saaliin. Rapa jolla demoni ehkä saisi hänet hengiltä oli yksinkertainen, mutta sitähän viherpää ei kertoisi viholliselleen. Demonin todetessa, etä ruokahan olisi hyvää vähän murjotumpana, mies pärskähti nauramaan. "Hah! Sitten saat valita jonkun toisen jota muusata rauhassa." hän totesi ja yritti taas sivaltaa kohti demonin olkaa. Hän pyöritteli toisella kädellään kettinkiään. Jonka yritti heittää demonia kohti ja vangita tämän kädet yhteen. Olisi helpompaa hyökätä niin tai sitten ihmissyöjä joutuisi horjuttamaan demonin tasapainoa.
Demonin vielä mainitessa, oliko hän nyt niin vihainen yhden saaliinsa viennistä. Ei, Chloros ei ollut vihainen. Ei siitä. Hän ei ollut missään kohdassa ollutkaan vihainen. Hänhän nautti koko leikistä, jonka demoni itse oli aloittanut. Kutkuttava nauru taas kantautui maskin perukoilta. "En." hän sieti vastata. Hän yritti taas uudestaan, tyrkätä puukon olkaan ja mahdollisesti sivaltaa lihaa ja luuta, kunnes repisi kädestä sen mitä oli jäljellä. Demoni kyllä oli hankala vastus. Oli häntä ja nuo raajat. Kaikkea sellaista mitä ihmissyöjä ei onnekseen omistanut. Hän oli ihan tyytyväinen, ettei ollut vielä typerämmän näköinen kuin nyt.

Chloros yritti tarttua demonia kädestä. Vaikkei puukko olisikaan osunut ja satuttanut toista. Voisi viherpää silti yrittää repiä käden irti omistajastaan. Se vain tuotti entistä enemmän tuskaa, johon viherpäällä oli melkein pakkomielle.

//Ei se ollu sekavaa. Hyvä se musta oli
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Tammi 06, 2015 2:40

Re: Päänne, olkaa hyvä

Ghost olisi tähän väliin voinnut ärähtää ääneen silkasta kiukusta kuin pieni lellitty kakara konsanaan tajutessaan että tuo ihmissyöjän kummajainen, jälleen kerran, paransi itsensä ja oli kuin mitään ei olisi käynnyt. Tämä heppu tosiaan alkoi olemaan rasittavan ärsyttävä. Eikä mennyt kauaakaan kun sanojensa jälkeen tuo piru hyökkäsi puukkonsa kanssa jälleen kerran. Demoni sihahti kiroten, ollen vain aikeissa survaista jälleen kerran toisen jaloistaan tuon rintaan lähettääkseen ihmissyöjän maata kiertävälle radalle, mutta viherpää osottautui ovelammaksi. Kun Ghost oli käyttämässä toista jalkaansa potkaistakseen kietoutui ketju demonin käsien ympärille, saaden Ghostin horjuttamaan omaa tasapainoaan, ei kaatumaan mutta hakemaan tasapainoaan takaisin pysyäkseen pystyssä ja jo seuraavaksi ihmissyöjä oli hänen kimpussa. Puukko otti ja upposi demoni lihaan luuta myöten viiltaen miehen sähähtäen kivusta hampaiden välistä yrittäen repiä itsensä irti puukon otteesta, jonka johdosta haavasta tuli jopa syvempi ja entistä pahempi. Haava oli siisti leikkaus josta sydämmen lyönnin tahtiin roiskui verta ulos, demonin olemattomat lihakset näkyivät ja koko käsi oli vain pudonnut velttona roikkumaan alas ollen enään kiinni vain pienessä luun palassa ja muutamassa liha suikaleessa. Ghost ei saannut kättään enää vastaamaan päänsä käskyihin, se vain roikkui tunnottomana ketjussa kiinni toisen käden vierellä. Ja se kipu mitä Ghost tunsi sai demonin puremaan hammasta yhteen ja hikoilemaan kylmää hikeä, mutta itkemään demoni ei käynnyt, saatika sitten huutamaan sen sijaan Ghost tuijotti ihmissyöjää kulmiensa alta mitään sanomattomalla ilmeellä, josta kyllä näki demonin kivut. Ihmissyöjä taas nauroi..

Viherpää ei antanut demonin sen enempää levätä kun tuo sitten hyökkäsi paljain käsin hänen kimppuunsa aikeinaan selvästikkin repiä hänen riippuva kätensä irti, no eihän hän enään sillä mitään tekisikään. Ghost nosti jalkansa suoraan eteensä painaen sen ihmissyöjän rintaan vasten tekemättä minkäänlaista vahinkoa, kunhan vain piti jalkaansa siinä, esti viherpäätä hyökkäämästä. Ghostin kasvoille levisi virne ja tuo alkoi tilanteen epätoivoisuuteen nähden nauramaan yllättävän iloisena. Tässähän tuli vanhoja muistoja mieleen! Kun hän oli ollut tyrmässä ja pyöveli oli kiduttanut häntä kuoleman kielille tekojensa takia. Tämä oli pientä nähden siihen! Päivien piinaan odottaessaan omaa teloitusta! Ghost lipasi huuliaan ja liikautti toimivaa kättään ja tarrasi verta vuotavasta olastaan kiinni hymyillen ja saman virneen kanssa riuhtasi käden irti veren tirskahtaessa ympäriinsä ja ojensi sitten ainoan toimivan kätensä oksan ulkopuolelle, jossa irti revitty käsi myös oli.
"Nouda.." Ghost virnisti ja antoi revityn kätensä pudota maahan, jossa se vielä refleksin omaisesti liikkui vielä sätkien kuin kala kuivalla maalla. Ghostpainoi toisella kädellä verta tirskuvaa haavaansa tuntien itsensä hieman heikoksi, mutta sitä se verenhukka teki.

//Mä sit lisäsin tonne K-15 merkinnän ku alkaa menee jo sen verta rajuksi :-D Ja hittasin hieman, mutta en usko että haittaa kerta hahmoasi ei vahingoitettu ^^` //
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ti Tammi 06, 2015 3:21

Re: Päänne, olkaa hyvä (K-15)

Ah. Käden luun murtuminen kuului kuin tuutulaulu miehen korviin. Punainen veri heijastui violetin, tikatun silmän, mustalle verkkokalvolle. Demonin tuska oli lähes käsin kosketeltavaa. Kutkuttava voiton riemu käden irti saamisesta oli ylitse juotavaa. Chloros katsoi kuin hullu olkaa, joka nyt oli puoliksi avoin. Käsivarsi riippui omistajassaan velttona ja toimettomana. Näin hauskaa hänellä ei pitkään aikaan ollutkaan. Kaiken sen lisäksi hän pääsi katsomaan hyvin läheltä jonkun toisen tuskaa, kuin ihmisen.
Demonin nostaessa jalkansa viherpään eteen, mies pysähtyi. Hän tarkkaili. Koska jalka ei selkeästikään liikkunut, ei toisella ollut aikomustakaan potkaista häntä. Koki varmaan turhaksi. Tosin, demoni itse, meni ja repi oman kätensä. Heilutti sitä hetken aikaa ja sanoi sanottavansa, ennen kuin tipautti kätensä kohti maata. Chloros vähät välitti kädestä. Hän oli saanut lopulta sen mitä oli halunnut. Se ei kuitenkaan riittänyt hänelle. Hän halusi kiduttaa tätä olentoa. Nähdä lisää tämän halveksuvaa katsetta. Ei tämän tylsää naurua, jota demoni tällä hetkellä harrasti.

Alhaalle ilmestyi kaksikko. Punapää ja sinipää. Toinen tarttui sätkivään käteen ja toinen hyppäsi oksia pitkin veljensä luo. Chloros oli keskittynyt vain demoniin, mutta äkisti hänen veljensä, Livius tarttui häntä olasta. "Eiköhän se olisi tässä. Olet saanut hupisi." veli totesi vähän marttyyriseen tyyliin. Ihmissyöjät näyttivät käyvän nopeaa telepaattista keskustelua, joka kyllä kävi sekunneissa. Lopulta Chloros vain hymähti ja veti kettinkiään aluksi, löysäsi ja veti uudestaan, kunnes se päästi yksikätisen demonin irti. "Pääsit vähällä... Seuraavan kerran kun näen sinut. Olet ruokalistallani ensimmäinen." hän totesi ja hyppäsi edeltä alas, missä punapäinen odotteli veljiään.
Livius kääntyi demoniin päin. "Suokaa anteeksi, mutta kätenne päätynee välipalaksi." hän totesi ja hyppäsi alas Chloroksen perässä. Demonista veljet vähät välittivät. Chloros katsoi kuitenkin vielä tätä, ennen kuin sulki tikatun silmänsä, joka oli vuotanut verta mukavasti. Hän otti demonin käden ja mursi sen luut. Murjottu lihahan maistuu paremmalta, niinhän demonikin itse oli sanonut. Toiseen päivään siis jäisi tuon demonin syöminen. Tämä käsi vain olisi ensimmäinen maistiainen.
Jos viherpää olisi saanut päättää, hän olisi viimeistellyt demonin, mutta he olivat liikkeessä, eikä saaliit odottaneet saalistajiaan, joten piti jatkaa matkaa. Sen takia myös ihmissyöjä oli jättänyt lopulta mokoman olennon rauhaan. Saihan päähänsä, ettei ihmissyöjän lähelle kannattanut tulla aiheuttamaan harmia. Pysyisi tästä lähin poissa.

//Juu, eikä haitannu. Se nyt oli tollanen pieni hittaus, jota en yleensä ite luettele hittaikseksi. Noh, kunhan ei satuttanu mun rakasta ihmissyöjää. xD
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Seuraava

Paluu Vanhametsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö