Allies of the night

Vanhametsä on alue Quinn metsässä, joka on täysin kuollutta. Tällä alueella ei kasva mitään. Maa on pelkkää tomuista, tamppautunutta multaa. Suuri, karu alue on täynnä pystyyn kuolleita, kivanlahoavia puita. Vain harva olento viihtyy tällä alueella. Väitetään, että metsä on kuollut magian vaikutuksesta. Musta magia olisi kuihduttanut tämän osan metsää, johtuen velhojen salaseurojen tapaamisista aikanaan.

Valvoja: Crimson

Re: Allies of the night

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Syys 2017, 11:24

Henry nyökkäsi varmasti, nopeasti, Mauruksen varmistellen kysymyksellään, oliko siniverinen valmis kannettavaksi. Ei se olisi ensimmäinen kerta, tuskin viimeinenkään, eikä se varsinaisesti Henryn ylpeyden päälle ottanut. Sattuneista syistä hän saattoi toisinaan tarvita apua, oli se sitten vain tukemista tai kantamaista. Niin kauan kuin kantaja ei häntä nostellut ilman lupia ja kohdellut kuin avutonta lasta, olisi kaikki hyvin.
Uupunut katse kääntyi nuotion liekeistä Mayaan, Henryn syöden vielä muutaman palan paistettua lihaa, samalla kun kuunteli mitä tummahipiällä oli asianaan. Naisen kertoma sai siniverisen nostamaan kulmiaan pienesti, katseenkin muuttuvan kysyväksi Mayan mainitessa näiden ohjeiden olevan turvallisuussyistä tärkeitä.
"Eiköhän tuo onnistu", Henry hymähti lopulta pienesti, vilkaisten pitkähihaista vaatetustaan. Ainoa paljas pinta olivat kasvot ja kämmenet, jotka kylmästä kalpeammaksi olivat muuttuneet. Ei hän sen enempää lähtenyt kyseenalaistamaan ohjeita tässä, hän voisi kysellä asiasta myöhemmin, kun jaksaisi paremmin kuunnellakin. Nyt olo oli vain niin turta ja yllättäen väsynyt, hyvä jos Henry jaksoi keskittyä kaksikon kuuntelemiseen. Sen hän kuitenkin ymmärsi, että jos hän koskisi Maurukseen, saattaisi hän muistinsa menettää ja juuri nyt se ei kuulostanut kovin hauskalta sattumalta.

"Tuskin se sen epämukavampaa voi olla, kuin itse kävellen", Henry naurahti uupuneesti Mauruksen pahoitteluille, samalla kun sijoiltaan nousi ja valmistautui matkan jatkamiseen. Ehkä se kannetuksi tuleminen oli sittenkin hyvä idea, sillä jo pelkkä omilla tolpilla pysyminen tuntui yllättäen hankalalta. Eihän sitä äsken kävellessä ollut huomannut, mutta nyt kun oli hetkeksi asettunut aloilleen, alkoi kroppa ilmoittaa oireista ja energianpuutoksesta.
Varovaisesti Henry nousi Mauruksen selkään, varmistaen ettei vahingossakaan koskisi paljaalla iholla toista. Ainakin näin aluksi se vaikutti olevan helppo homma, mutta jotta voisi varmistaa, ettei niin tulisi tapahtumaan lainkaan, Henryn tulisi pysyä hereillä ja jotenkuten skarppina — ja se oli sitten täysin uusi haaste.
"Pyrin olemaan koskettelematta sinua, älä huoli", demonin selästä nuori kruunattu naurahti hymisten, lähinnä varmaan naureskellen itsekseen jollekin, ennemmin kuin omille sanoilleen.
Matka jatkui, tällä kertaa huomattavasti nopeammin. Eihän Henry varsinaisesti hahmottanut kuinka nopeasti he etenivät ja minne, siniverisen keskittyen lähinnä varmistamaan, ettei Mauruksen ihoon koskenut. Yllättävän hyvin hän siinä onnistui, demonin liikkuen muutenkin niin kovin tasaisesti.

Viimein he pysähtyivät, metsänreunalle, Henryn kiinnittäen lopulta huomionsa ympäristöön samalla kun Maya hänet alas auttoi.
"Kyllä muistan", Kuului vastaus naiselle, "Maya ja Maurus. Joskin joko osa matkasta meni minulta ohi tai unohdin sen täysin, en arvannut että näin nopeasti saapuisimme metsänreunalle", Henry jatkoi pienesti naurahtaen, "Mutta ehkä se on kuumeen syytä...".
"Jäämmekö kylään... Vai jatkammeko kaupunkiin?", kuului uupunut kysymys, Henryn tihrustaen kauempana näkyvää kylää. Äkkiseltään hän ei osannut sanoa mikä kylä se oli saatikka tiesikö hän edes sitä, mutta varmaa oli, ettei tuo ihmisten kaupunki ollut.


// LISÄÄ TULOSSA ASD //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Allies of the night

ViestiKirjoittaja Mori » 20 Syys 2017, 18:20

Pieni naurahdus pääsi ilmaan Mauruksen suusta, kun Henry vastasi, että kyllä tämä muisti. Molempien nimet, mutta totesi, että matkan taittaminen oli ollut vähän hämärän peitossa, mikä oli täysin ymmärrettävää, kerta kuningas poti kuumetta. "Olemme demoneita, meiltä löytyy muutama keino taittaa matkat", Maurus vastasi toisen toteamukseen metsän reunalle tulemisesta. "Niin ja kuumeenne tarvitsee kovasti lepoa", Maya vastasi kuninkaan pohdintaan. Henry kysyikin jäivätkö he tähän kylään joka reunan takaa häämötti vai jatkaisivatko he kaupunkiin. "Emme missään nimessä jatka tästä eteenpäin. Terveyttenne on ensisijalla", naisen käskevä ääni heitti faktoja pöytään. Maya risti kätensä kaikkien Henryn vausteiden kanssa ja katsoi kuningasta tuimasti. "Tilasi ei kestä enempää rasitusta edes silloin, kun olet Mauruksen selässä, on parempi että asetut nyt makaamaan ja nautit levosta", hän sanoi ja katsoi veljeään sen jälkeen silmiin. Maurus antoi Henryn hetken tutustua maahan jalkojensa alla, sitten hän aloitti infoamisen tulevasta. "Kylä on puolueeton, uskon myös, ettei sinua tunnisteta. Olet sen verran haavoittunut ja ruhjuinen", Maurus sanoi mahdollisimman kohteliaasti. Asia oli kuitenkin totta, olihan Henry kokenut kovia.
Demoni katsoi kuningasta. "Jaksatko kävellä kylään asti?", hän kysyi varmuuden vuoksi, jos toisen jalat eivät enää kantaneet kuumeen viedessä voimia. Oli vastaus mikä tahansa demonit alkoivat liikkua kera Henryn. Hitaasti ja rauhassa kohti kylää. Toki kylä oli puolueeton, mutta katsoisivatko he kahta hyvin omituisen väristä ja pituista demonia sen sisällä? Kylään astuessaan katseet kääntyilivät, moni väisti ja piti etäisyyttä. Se ei haitannut ollenkaan, se oli lähes täydellistä Maurukselle, joka varoi, ettei kukaan törmäisi häneen tai hän johonkuhun. Hitaasti he saapuivat majatalolle ja astuivat sisään. Sisarusten oli kuitenkin pakko hieman kumartaa ovella, mutta onneksi katto ei ollut kovin matalalle rakennettu, ei heidän siitä syystä tarvinnut kumartua.

"Hyvää ilt-", oli majatalon isännän ääni sanomassa, kun se pysähtyi kuin seinään. Katse nousi hitaasti ylös ja alas, analysoiden nopeasti kaiken tarvittavan, mitä edessään näki. Kaksi pitkää ja hoikkaa, yön puhuvaa henkilöä, joiden välissä kulki ihminen, hyvin surkean näköinen. Maya ei aikaillut vaan kävi hetkessä astumaan kohti tiskiä. Hän asetti sirot kätensä tiskille ja hymyili isännälle. "Yö kolmelle", nainen ilmoitti ja heitti kolikoita pöytään, joita hätääntyen majatalon isäntä alkoi keräämään ja nyökyttelemään. Mies ojensi naiselle avaimen, jonka jälkeen lähti takahuoneeseen miettimään pientä olemustaan. Maya kääntyi hymyillen kaksikkoon ja lähti johdattamaan heitä kohti yöpymishuonetta. Maurus tuki Henryä parhaansa mukaan. Pituuteen nähden, se näytti siltä kuin isä olisi raahannut pientä kolmevuotiasta lastaan mukanaan kerta tämä ei ehtinyt ottaa yhtä paljon askelia isänsä tahdissa.
Ovi avautui naristen ja huoneesta löytyi yksi suuri peti, mutta se ei haitannut ainakaan sisaruksia. Peti oli ainoastaan Henryä varten. Kaksikko ei aikaillut eikä paljoa puhunut kuninkaalle tässä aikajaksolle. Ovi suljettiin ja Maya kävi kiinni kuninkaaseen kuin vanhapuuma nuoreen urhoon. Ensimmäisenä lähti Henryn yläkroppaa peittävä, likainen paita ja muut asiat sen yltä tai alta. Huoneesta löytyi valmiina kannullinen lämmintä vettä, vati ja pyyhe. Niillä naispuolinen demoni kävi kuningasta hellästi pesemään. Pyyhki lian ja hien. Haavojen päälle revittiin uudet, puhtaat siteet. Siteiden repimis uhreiksi joutui huoneessa olevan kaapin sisältö. Lakanoita ja sellaista. "Korvaamme kyllä tuottamamme vahingot, joten älä hätäänny", Maurus kertoi Henrylle, jos tämä vielä olisi tolkuillaan.

Kun operaatio kuninkaan pesu ja siteiden vaihto oli tehty, peitteli Maya rauhallisesti miehen suureen sänkyyn. Kokeili vielä otsaa ja kasvoja sekä niskaa. "Sinun on nukuttava nyt niin paljon kun jaksat. Huudat vain jos haluat jotain, olemme tässä", nainen ilmoitti topakkana pedin vierellä. Maurus oli istunut toiselle puolelle sängyn reunaa katselle kuinka sisar hoiti homman.

//Uhhuehuehuehuehue HIENOA POIKANI, OLEN AINA OLLUT YLPEÄ SINUSTA KUN TEET NÄIN, otin vähän vapautta siitä mitä kaikkea kivaa puumaMaya tekee, eikun... Mut siis toivottavasti en vetänyt mitenkään yksitoikkoiseksi, saat jatkaa rakas vaikka seuraavaan aamun ku se mies varmaa NUKKUU!!!//
Mori
 

Re: Allies of the night

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Loka 2017, 15:47

Henry hymähti pienesti Mauruksen huomautukseen siitä, että demoneina heillä oli muutamakin keino taittaa matkoja. Siihen aiheeseen ei kuitenkaan takerruttu, kun Maya päätti ilmoittaa heidän jäävän läheiseen kylään yöpymään, sillä naisen mielestä kuningas ei tässä kunnossa enää matkaisi yhtään pidemmälle.
"Taidat jälleen olla oikeassa", Henry vastasi pienesti hymyillen Mayalle, väittämättä yhtään vastaan tuolle. Ei Henrystä ollut matkaamaan tässä kunnossa pahemmin, vaikka Maurus hänet olisikin kantanut, ennemmin tai myöhemmin Henry olisi tajuntansa menettänyt silkasta uupumuksesta. Lisäksi häntä palelsi, vaikka Maurus olikin uskomattoman lämmin. Silti tuntui, ettei mikään lämmönlähde maailmassa saisi tätä luihin ja ytimiin yltävää vilua pois.
"Enköhän", Kuului vastaus Maurukselle, tuon kysellessä kykenisikö Henry kylään kävelemään, siinä samalla kun siniverinen totutteli jälleen omilla jaloillaan seisomaan. Hetken siinä kestikin, että tasapainon sai takaisin, mutta kyllä sekin löytyi lopulta. Ja sen myötä kolmikko lähti hitaan varmasti taittamaan lyhyttä matkaa kylään.

Ihan omin avuin Henry jaksoikin paikalle, sen koommin kiinnittämättä huomiota siihen mitä ympärillä tapahtui. Kolmikko sai osakseen tietenkin kysyviä ja uteliaita katseita, lähinnä kiitos Mauruksen ja Mayan. Eihän kukaan kiinnittänyt huomiota nuoreen, kovia kokeneeseen mieheen kahden tummahipiäisen hujopin rinnalla. Se tietenkin auttoi omalta osaltaan siihen, ettei kukaan Henryä tunnistanut. Mutta harva muutenkin tunnisti siniverisiä kasvoilta, hyvä jos kaupungissakaan jokainen tiesi miltä hovin jalokivet näyttivät. Joten sinällään ei olisi ollut ihme, jos kukaan tästä kylästä ei olisi häntä tunnistanut.
Majatalolle päästyä hoiti Maya puhumisen ja sen suuremmitta ongelmitta sai heille varattua huoneen yöksi. Henry keskittyi lähinnä hereillä pysymiseen ja itsensä kasassa pitämiseen, mutta päätti siinä jo omissa aatoksissaan, että tulisi korvaamaan majatalon maksunkin kaksikolle. Hän oli jo henkensä velkaa demoneille, silti Henrystä tuntui, ettei hän koskaan voisi korvata kaksikolle täysin sitä vaivaa, jonka nuo näkivät hänen tähden. Vain hyvää hyvyyttään — tai niin Henry halusi uskoa, mutta mistä sitä tiesi jos demoneilla olikin ketunhäntä kainalossa.

Huoneelle päästyä Maya päätti jatkaa omatoimisuutta ja sen pahemmin viivyttelemättä kävi riisumaan vaatetusta siniverisen yltä. Totta kai Henry aluksi katsahti kysyvästi naisen puoleen, kunnes ymmärsi mitä tuo oli tekemässä. Ei Henry jaksanut kuin hymähtää pienesti, puoliumpinaisella katseella seuraillen Mayan touhuja.
"Majatalon isäntä olisi varmasti vihaisen väkijoukon kera perässämme, jos emme niitä korvaisi", Kylmästä rohisevalla äänellä Henry naurahti Mayalle, joka vakuutteli että he kyllä korvaisivat aiheuttamansa vahingot. Niin oli hyvä, Henry ainakin oli valmis korvaamaan kaiken vaivan ja vahingon, mitä heidän vierailustaan aiheutuisi majatalolle. Eihän hänellä juuri nyt ollut valuuttaa saatikka arvoesineitä mukanaan, mutta jälkikäteen hän kyllä kykenisi korvaamaan kaiken. Sikäli mikäli majatalon isäntä vain uskoisi, että kahden demonin mukana liikkuva nuorimies olisi itse ihmisten tämänhetkinen hallitsija...

Ja voi kuinka se vuode tuntuikin taivaalliselta kaiken tämänpäiväisen jälkeen. Puhumattakaan siitä Mayan suomasta huolenpidosta, Henry kun itse olisi ollut valmis vain romahtamaan vuoteelle ennen minkäänlaista peseytymistä tai siteiden vaihtoa. Siniverinen kävi huokaisemaan syvään samalla kun alas asettui naisen saattelemana, Mayan vielä kehottaen kuningasta huutamaan jos jotain tarvitsi.
"enköhän... pärjää jo tälläkin..", väsyneesti siniverinen vastasi, silmänsä jo painaen kiinni. Eikä siinä kauaa todellakaan mennyt, kun hän jo tajuntansa menetti, vaipuen silkasta uupumuksesta ja kuumeesta uneen.

Kauan hän nukkuikin, ihan aamuun asti. Uni tosin ei vaikuttanut olevan kaikkein rauhallisinta, kuumeen ja painajaisten vaivaten nuorta miestä koko sen pitkän ajan. Vähän väliä Henry kääntyili vuoteessa ja kävi puoliunessa, toisinaan mumisten jopa itsekseen jotain. Välistä siniverinen selvästi näki painajaista, liikehtien levottomasti kera kiihtyneen pulssin ja hengityksen. Mutta, vaikka painajaiset olivat kuumeen saattelemina kahta kauheampia, ei Henry herännyt kertaakaan. Uupumus oli niin suuri, ettei sellaista ehättänyt tapahtua, muuta kuin vasta näin aamulla.
Aurinko oli jo kohonnut valaisemaan aamupäivää, kun Henry viimein hereille havahtui. Hänellä ei ollut minkäänlaista muistikuvaa viime yöstä, mutta pikkuhiljaa kaikki alkoi palautua mieleen. Kyllä hän Mauruksen ja Mayan muisti, mutta se miten he olivat tähän majatalon huoneeseen päätyneet, oli sitten hieman hämärän peitossa.
Hitaasti siniverinen alkoi hereillä kurjaan oloonsa. Kuumeisen yön jälkeen olo oli harvinaisen tukala ja nyt kun oli viimein päässyt levolle, alkoivat ne haavat ja ruhjeet kunnolla muistutella olemassaolostaan. Joka paikkaa kolotti ja Henry olisi enemmän kuin mielellään kolauttanut itseltään tajun kankaalle uudestaan, jottei tähän tunteeseen olisi tarvinnut herätä.
Mutta eihän se tietenkään käynyt. Sen sijaan kuningas kävi hitaasti nousemaan istualteen sängylle, kasvojaan hieroen väsyneenä.
"En edes muista milloin olo olisi tuntunut näin hirveältä...", Henry mutisi, lähinnä itsekseen, mutta silti sen verran kuuluvasti että sen saattoi tulkita jo keskustelun aloitukseksi.


// :DDDD NOH! MORI NYT ne puumaMayat. Mäkin tahdon puumaMayan hoitamaan muo <3 JA EI HAITTAA eipä tos mitään muuta ois voinu pelata ku et "henry oli tööt" joten GOODY ETTÄ VEIT ETEENPÄIN//
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Allies of the night

ViestiKirjoittaja Mori » 22 Loka 2017, 21:57

Henryn päästyä vihdoin ansatun levon syliin siirtyi naispuolinen demoni siirtyi kauemmaksi vuoteesta. Samalla Maurus nousi ylös ja siirtyi huoneen ikkunan läheisyyteen, kun sisar asettui istumaan oven viereen. Katseet kohtasivat, tuntui siltä kuin kaksikko olisi keskustellut toistensa kanssa. Katseet erkanivat ja toiset sulkeutuivat. Maya sulki silmänsä ja istui rauhallisesti ristiasennossa, kun Maurus varmisti ikkunan lukituksen. Mies katsoi kuningasta ja siirsi vain katseensa ulos. Hän kuuli talon elämän kuin se olisi ollut suoraan hänen korviensa juurissa. Mies ei yleensä oleskellut kaupungeissa juuri sen melun vuoksi, mutta kai sitä nyt täytyi kestää kuninkaan vuoksi. Ei sitä koskaan tiennyt, jos Henryä olisikin lähdetty jäljittämään epäonnisen hyökkäämisen jälkeen.
Aika kului siinä kuunnellessa pikkuisen hiljenevää taloa, kun yö laskeutui ja pyyhki äänet sekä toi vain tuhinan ja kuorsaamisen äänet. Maurus sulki silmänsä jossain vaiheessa yötä, kun Mayan silmät taas avautuivat kuin tietäen, milloin veljen silmät menivät kiinni. Pian alkoi kuulua taas ääniä, kun talo alkoi herätä. Eniten niitä ääniä kuitenkin kuului läheisestä vuoteesta, jossa levoton nukkuja käänteli itseään minkä ehti.

Vimein aamun kirkkat säteet tavoittivat lasin, jonka läpi ne paistoivat häikäisevinä suoraan Mauruksen naamaan. Demoni avasi silmänsä, mutta hyvin siristellen. Valo oli liian kirkas hänen tehokkaisiin silmiinsä. Miehen oli pakko kääntää katseensa pois. Samalla hän katsoi sängyn suuntaan, jossa kuului ääniä. Olivatko ne sitten voihkaisuja surkeasta olosta tai painajaisen tuottamia liikkeitä, ei demoni tiennyt. Kun Henry alkoi nousemaan ylös, nousi Maurus myös seisomaan paikaltaan. Maya istui oven vierellä ryhdikkäänä ja katsoi kuningasta hymyillen. Mitä miehen suusta tuli ensimmäisenä oli huvittavaa. "Ainakin tiedät olevasi elossa", Maurus vastasi Henryn kurjan olon valitukseen. "Nukuit melko levottomasti, mutta kenties sinulle maistuu paremmin ruoka nyt?" Maya kysyi nousten ylös viehkeästi. Hän avasi oven ja huikkasi hakevansa alhaalta aamiaista miehelle. Maurus jäi täten kahdestaan Henryn kanssa. "Onko olosi kovinkin kamala? Jaksatko jatkaa tänään matkaa?" hän kysyi toiselta. Ei olisi hyväksi, jos mies ei kokisi oloaan tarpeeksi vahvaksi jatkaakseen matkaa. Varsinkin, kun toinen oli juuri valittanut kipuaan.
Maurus ei myöskään ollut mikään lääkäri, mutta hän oli aina valmis kantamaan kuninkaan perille, jos siihen olisi tarvetta. Pian kuului oven avaus ja Maya piteli yhdellä kädellään tarjotinta ison hymyn kera. "Ethän sinä liiku minnekään ennen kunnon aamiaista ja terveytesi tarkastusta", nainen sanoi topakasti ja laski tarjottimen kuninkaan syliin. Varovasti tosin, sillä eihän sitä koskaan tiennyt, jos miehellä olisi haavoja jaloissaan ja tarjotin painaisi niitä.

Sisarukset siirtyi hieman sivumalle kunnioittaen miehen ruokahetkeä. He eivät juuri syöneet mitään fyysistä. Tälläkin hetkellä huoneessa ei ollut mitään vihreää ja näky suutelemassa maan ruohoa tuntui jotenkin pöyristyttävältä. Joten demonit päättivät tyytyä vain katselemaan toisen ruokailua ja aterioimaan vasta kylän ulkopuolella. "Ah kävin myös hakemassa sinulle siistimmän vaatekerran", Maya ilmoitti äkkiä ja vetäisi paitansa sisältä vaatepaketin, joka oli sidottu. Nainen avasi sen ja laski ne sitten sängyn reunalle. Mauruskin katsoi vaatteita tuummaillen niiden kokoa Henrylle. Kai ne olivat juuri sopivat tai sitten hieman isompaa kokoa.

//:'DDD Totta kai saat oman puumaMayas :---------D No hienoa hienoa, etten vetäny varpaille :D//
Mori
 

Re: Allies of the night

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Joulu 2017, 20:13

"No se on kyllä totta", surkuhupaisasti Henry naurahti Maurukselle, tuon mainitessa kurjan olon vain tarkoittavan, että hän oli elossa. Kaksikko näytti olevan hereillä jo, tosin Henry uskalsi veikata, että demonit olivat valvoneet koko yönsä. Eipä siitä ehtinyt kuitenkaan kysellä, kun Maya mainitsi siniverisen nukkuneen levottomasti ja ehdotteli ruokailua heti ensitöiksi. Pieni hymy kohosi Henryn huulille hänen nyökäten viehkeäliikkeiselle demonille, joka sen sileän tien poistui hakemaan ruokaa majatalon kyökinpuolelta. Ruoka kyllä kelpaisi, vatsaa kaiversi nyt kun siihen keskittyi kaiken muun kivun ja säryn ohesta. Ehkä se syöminen myös piristäisi, saisi energiaa ja heräisi kunnolla tähän päivään. Ja jahka hän saisi syötyä, he voisivat miettiä miten edetä tässä tilanteessa seuraavaksi.
"Uskon kyllä jaksavani... Jahka tästä nyt kunnolla herään", Henry vastasi Maurukselle hymähtäen, tuon tiedustella hänen jaksamistaan, "Oloni saattaisi olla huonompikin, ellei siskosi olisi jo haavojeni perään katsonut", hän lisäsi hymähtäen.

Ei aikaakaan kun Maya palasi huoneeseen kera ruokatarjottimen, ilmoittaen heti ensitöikseen ettei siniverinen liikkuisi mihinkään, ennen kuin hän olisi syönyt ja terveydentila tarkastettu. Henry naurahti pienesti, samalla kun otti vastaan naisen tuoman tarjottimen.
"Jos niin sanot, tähän asti sinun neuvojesi seuraaminen on osoittautunut harvinaisen kannattavaksi, joten enhän minä tuohon vastaan aio mitään sanoa", Kuningas hymisi, samalla kun mukisematta lähti aamiaista syömään ainakin jonkin verran. Sattuihan se niellä, ilmeisesti yön kylmyys oli kurkun vetänyt karheaksi ja kipeäksi, mutta Henry söi sen mitä jaksoi mahdollisimman nopeasti, kuitenkaan hotkimatta. Olihan hän siniverinen, käytöstavat olivat kuitenkin lapsuudesta asti iskostuneet hänen päähänsä - ainakin jotenkuten...
Siinä syödessä Maya myös ilmoitti hakeneensa siistimmät vaatteet siniveriselle, Henryn vilkaisten naisen puoleen, tuon vetäessä esiin vaatepaketin jonka laski sängyn reunalle.
"No sitä sinun ei olisi tarvinnut tehdä... Kiitos kuitenkin", Henry nyökkäsi kiitoksensa, "Olivathan vaatteeni tosin jo kovia kokeneet, joten näin lienee parempi", eipähän hän herättäisi huomiota sen takia, että likaisissa rääsyissä kulkisi.

Ruuan syötyään siirtyi Henry istumaan sängyn laidalle, kivuistaan irvistellen, mutta mistään valittamatta.
"Josko katsomme haavat ja vaihdan vaatteet, jonka jälkeen harkitsemme matkan jatkamista? Sikäli mikäli pystytte päiväsaikaan liikkumaan?", Henry tiedosteli. Kaksikko kykeni selvästi yöllä liikkumaan todella hyvin, joten sen perusteella siniverinen arveli demonikaksikon olevan jokseenkin yöeläjiä. Mutta varsinaista päivänvaloa nuo eivät vaikuttaneet karttavan, vaikka sitä päivänvaloa ei huoneeseen pahemmin paistanutkaan vielä.



// Näin netis et jonkun jouranlistin nimi oli Maya ja se triggas mut viimein kirjottaan tän vastauksen loppuun JOTEN SORI TAAS ET KESTÄÄ JA HÄVETTÄÄÄ mutta onneksi on Maya //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Allies of the night

ViestiKirjoittaja Mori » 01 Tammi 2018, 15:11

Kuningas oli yllättynyt kaksikon tarjoamista vaatteista, mutta kiitti niistä. "Älä turhaan kiitä", Maya sanoi vieno hymy kasvoillaan. Henryn syötyä Maurus tarttui vuorostaan tarjottimeen ja lähti kuljettamaan sitä pois. Samaan aikaan Maya ja kuningas jäivät keskenään huoneeseen. Henry ehdottikin haavojen katsomista ja vaatteiden vaihtoa, jonka jälkeen matkan jatkamista voisi harkita. Tietysti kuninkaalla oli omat ennakkoluulonsa yökulkijoiden liikkumiseen päivällä. Maya oli jo tullut siinä vaiheessa miehen luokse ja vain naurahtanut. "Toki pystymme liikkumaan päivällä. Ei se mikään ongelma ole", hän totesi. "Yö vain on meille suoja. Nostappas kätesi ylös", nainen komensi topakasti ja veti kuninkaan päältä paidan, samaan aikaan kun Maurus tuli takaisin huoneeseen. "Tarvitsetko apua?" mies tiedusteli sisareltaan, joka määräsi veljensä hakemaan puhtaita siteitä tälle. Maurus toi Mayalle siteet, kun tämä purki vanhoja. Nainen puhdisti haavat tarkasti ja sitoi puhtaat siteet ympärille. "Kas noin!" Maya sanoi hymyillen ja katsoi sitten Maurusta. Tämä piteli vaate kertaja valmiina Henrylle. Hän auttoi kuningasta pukeutumaan puhtaisiin vaatteisiin. "Eikö sinunkin mielestäsi hänen ylhäisyytensä tarvitse hieman kampausta ja parran siistimistä", Maya avasi suunsa nojautuen Maurukseen, joka katsoi Henryä tarkkaan. Katseella, joka tuntui porautuvan sieluun asti.
Tietysti Maya tapansa mukaan kiusasi hieman. "Kyllähän kuninkaan pitää näyttää siistiltä kun saapuu palatsiinsa takaisin", Maurus totesi. Hän pyörähti ympäri ja avasi yhden pöydänlipastoista, josta löyty puinen kampa. Maurus katsoi Henryä. "Jos sallitte", hän sanoi kohteliaasti ja hitaan viehkeästi demoni tuntui lipuvan kuninkaan taakse. Sänky narahti herkästi miehen painosta ja ensimmäinen kamman veto koski kuninkaan tuuheita, ruskeita hiuksia. Maurus lopetti mentyään koko pään läpi takkutakulta ja tehtyään jakauksen miehelle. Maya katsoi edestä touhua ja nyökytteli veljelleen. "Hienoa työtä!" tämä sanoi.

Loppujen lopuksi parta vain kammatiin läpi ja kolmikko oli valmis jatkamaan. Maya muuttui keihääksi veljensä olalle ja tämä ojensi kätensä Henrylle. "Lähtekäämme", Maurus kehotti pieni hymyhuulillaan. Majatalosta ulospäästyään, kirkas aurinko tunki läpi pilvien. Se sai demonin piirteet tarkasti näkyviin, mutta Maurus ei ajatellut jäädä kylään katseltavaksi. Hän lähti johdattamaan Henryn tahtiin heitä ulos kylästä. Kylän ulkopuolella Maurus tuntui hetkeksi pysähtyvän ja kuuntelevan ympäristöään. Mies veti henkeä ja henkäisi rentoutuneesti. Luonnon äänet olivat hänelle rakkaimpia, normaalin kuuloisi ja kaukaisia. Ei liikaa hälinää. "Haluatko jatkaa jalan vai kannanko?" Maurus kysyi tyystin pokkana, sillä ei sitä koskaan tiennyt, jos kuningas ei jaksaisikaan kävellä vielä.

//:'DDD Maya putkahtelee kohta sun roskakoristakin vielä. EIKÄ HAITTAA; TAKE YOUR TIME!! Onneksi meillä on Maya //
Mori
 

Re: Allies of the night

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Tammi 2018, 13:37

"Se on hyvä kuulla", Henry naurahti pienesti, Mayan kertoessa kaksikon kyllä kykenevän liikkumaan päivänvalossakin. Se oli hienoa, heidän ei tarvitsisi täten odotella suotta pimeää ja kolmikko pääsisi varmasti tämän vuorokauden aikana takaisin linnalle, jossa varmasti oli jo asteen tai toisen kaaos kohoamassa kuninkaan katoamisen myötä. Heidän oli pitänyt saapua jo eilen saattueen kanssa takaisin kaupunkiin, joten sinällään päivän viivästys ei ollut vielä paniikkia nostattava asia, mutta jos joku saattueesta oli ehättänyt eilen pakoon vihollisilta ja palaamaan kaupunkiin, olisi tuo jo kertonut hoville mitä oli tapahtunut ja ilmoittanut kuninkaan katoamisesta. Mutta, se olkoon sen ajan soppa, kun perille päästiin. Nyt oli täysin turha arvailla ja pohtia sitä, millainen kaaos kotona odotti.
Sen sijaan että olisi murehtinut hovista, teki Henry työtä käskettyä ja seurasi Mayan ohjeistusta, kun nainen hänen haavansa jälleen kuntoon katsoi. Sattuihan se vähän, mutta ei siniverinen valittanut. Jahka haavat oli pudistettu ja sidottu uudelleen, ehdotteli Maya Henryn pehkon setvimistä. Siniverinen vain virnisti naiselle, nyökytellen myös Mauruksen kommenttiin siitä, että piti näyttää siistiltä kun kotiin palasi.
"Hyvä idea – ties vaikka eivät tunnistaisi minua, jos rähjäisenä ja rääsyisenä paikalle palaisin", Kuningas naurahti, antaen sitten nyökäten luvan Maurukselle katsoa hänen hiuksensa ojennukseen. Eipä sekään ensimmäinen kerta ollut, kun joku puolipitkää pehkoa setvi, mutta aina se tuntui omalla tavallaan hassulta.

Jahka siniverinen oli siistitty edustuskuntoon, oli aika jatkaa matkaa. Henry lähti varovaisesti liikkeelle, seuraten Maurusta aina majatalosta ulos ja kylän kaduille. Kaksikko keräsi jälleen katseita, kun tummahipiäinen hujoppi ja konkkaava, selvästi ylisuurissa vaatteissa matkaava nuorimies lähtivät poistumaan paikalta. Kukaan ei onneksi heidän menoonsa päättänyt puuttua, siniverisen ja demonien päästessä poistumaan paikalta ilman suurempia ongelmia.
Käveleminen tuotti kuitenkin Henrylle ongelmia. Vaikka olikin saanut levätä ja juuri nyt ei ainakaan kuumetta potenut, muistuttivat ne haavat kuitenkin olemassaolostaan. Joka paikkaa kolotti ja kroppa oli kirjavana mustelmista. Eipä Henry tuttuun tapaansa valittanut, mutta näki tuon kasvoista selvästi, ettei nuorimies nauttinut olostaan.

Katse kohosi Maurukseen demonin tiedustellessa, haluaisiko siniverinen kävellä vai tulla jälleen kannetuksi. Henry naurahti virnistäen, ihan kuin toinen olisi hänen ajatuksensa lukenut.
"Jos siitä ei ole sinulle vaivaa", Kuningas hymähti niskaansa vaivautuneesti hieraisten, "en usko että minusta on kävelemään pitkälle, ei ainakaan tässä kunnossa – sitä paitsi etenemisvauhtinikaan ei ole mikään maailman nopein".



// PUTKAHTAISPA <333 Pitäisin sen kanssa sitten bileet //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Allies of the night

ViestiKirjoittaja Mori » 22 Tammi 2018, 15:16

Kuningas saattoi sietää kipua, mutta sen salminen ei ainakaan tuntunut Mauruksesta salaamiselta. Eikä hän edes uskonut Henryn piilottelevan kipua katseilta. Se oli niin näkyvää, että demonin ehdotus tuntui melkeimpä luovan helpotusta miehen kasvoilta. Veikeä virne ilmestyi nuoren miehen kasvoille, joka sai demonin vastaaman omallaan, pienellä huulien kohotuksella. "Ei tietenkään", demoni vastasi ja laski hopeisen keihään vasten lähintä puunrunkoa. Hän laskeutui hitaasti selätysten kuningasta ja tarjosi kätensä avuksi. "Se onko etenemis vauhtisi nopea tai ei, ei haittaa minua. Jokainen etenee omaan tahtiinsa, mutta uskon kyllä, että kantamiseni helpottaa sinun oloasi sekä mahdollisesti palauttaa sinut nopeammin paikkaan jonne kuulut", Maurus vetosi Henryn kuntoon, johon tä olikin jo itse vedonnut. Tietysti demonit tiesivät, että kuninkaan katoaminen saisi linnan sisäiset piirit kokemaan huolta ja mahdollisesti repimään muutamat hiussuortuvat päästä. Mitä nopeammin kuningas olisi perillä, sitä parempi.
Henryn astuttua Muruksen selkään ja hän avusti parhaansa mukaan miestä selkäänsä kipuamisessa. "Ethän koska mihinkään muuhun kuin kankaaseen" Maurus muistutti. Hitaasti hän nousi ylös, korjasi Henryn asentoa selässään. Hän tarttui hopeiseen keihääseensä ja katsoi sitä hetken. Ehkä vähän moittien, mutta piti sitä kädessään silti.

Sitten alkoikin juokseminen. Tasainen, miellyttävä, mutta silti hyvin nopea. "Ilmoita toki, jos menen liian kova", Maurus pyysi vauhtinsa lomasta. Demonin kulkeminen tuntui siltä kuin kasvillisuus miehen edessä olisi väistänyt tätä, vaikka Maurus väisti nämä. Matka saattoi olla pitkä,mutta nyt kun demonilla eit ollut esteitä tai hidastajia, hän sattoi käyttää nopeimpia reittejä. Maurus aina välillä varmisti, että Henry pysyi kyydissä. Lopulta demoni pysähtyi, hän oli juossut juuri tauotta noin tunnin. Mies kuulosti hieman hengästyneeltä.
Maurus laskeutui maan tasolle ja päästi kuninkaan jaloittelemaan. "Olemme perillä" demoni päätti ilmoittaa lopulta hetken hiljaisuuden jälkeen. Hän johdatti hitaasti Henryn ulos metsästä, jonka edessä kohosi ihmisten linna.

//Aattelin et vien tätä eteenpäin, sit voidaan siirtyä ihaniin demoniin liittyviin ennakkoluuloihin, risteihin ja kuninkaan palaamiseen +Mayan ärtymykseen. Maya mielellään bilettäis sun kanssa varmasti//
Mori
 

Re: Allies of the night

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Tammi 2018, 00:23

Mauruksen mukaan siniverisen kantamisesta ei olisi mitään haittaa, taaskaan. Hyvähän se vain oli, Henry ei millään olisi halunnut olla taakka sen enempää, mitä jo oli. Totta kai se kaiversi hieman sisintä, demonien auttaessa häntä niin vilpittömästi, mutta sen sijaan että olisi voivotellut kuinka ei ollut ansainnut tällaista ja ei kaksikon olisi tarvinnut hänen vuokseen vaivautua, otti Henry sen avun vastaan mukisematta, kiitollisena.
Maurus kyykistyi, Henryn käyden jälleen nousemaan pidempänsä selkään varovaisesti.
"Muistan kyllä – ja yritän olla koskematta ihoosi", Henry naurahti pienesti tummahipiälle, tuon varoitellessa jälleen siniveristä olemaan koskematta muuhun kuin kankaaseen. Eihän hän sitä olisi muistanut eiliseltä – moni asia eiliseltä oli hämäränpeitossa – mutta pieni valkoinen valhe sinne tänne tuskin ketään haittasi. Hyvä kuitenkin, että Maurus siitä koskettelusta muistutteli...

Matka jatkui, Mauruksen lähtien juoksemaan tasaisesti, mutta yllättävän nopeasti. Tosin, ei se kai yllättävää ollut, kun kyseessä oli demoni. Sentään matka eteni nyt huomattavasti nopeammin ja kivuttomammin, Henryn itsensä keskittyessä vain pitämään kiinni ja pysymään kyydissä. Kyllähän hän koitti hieman maastoakin katsella, josko olisi tunnistanut jo paikkoja, mutta mikään ei näyttänyt turhan tutulta heidän edetessä.
Kunnes lopulta saavuttiin metsän reunalle, Henryn laskeutuen demonin selästä ja Mauruksen lopulta ilmoittaessa heidän olevan perillä. Tuttu kaupunki muureineen näkyi edempänä, Henryn jopa huokaisten pienesti helpotuksesta sen nähdessään.
"Sehän kävi nopeasti... ja vaivattomasti", Siniverinen naurahti pienesti, katsoen kuitenkin osin pahoittelevasti hengästyneenoloista demonia.

"Sitten pitäisi vielä kaupungin läpi linnalle", Henry jatkoi, jalkojaan testaillen ja selkäänsä venytellen, pienesti siinä irvistäen kun kivut vihlaisivat moisen toimenpiteen johdosta.
"Tuota... En tiedä kuinka pitkälle ajattelitte tulla... Mutta jos tulisitte kanssani linnalle asti, se olisi huojentavaa", Henry aloitti, vilkaisten Maurukseen, "En tietenkään aio vaatia teitä seuraani, jos kaupunkiini ette halua astua jalallakaan. Mutta mikäli tulisitte kanssani linnalle, voisin palkita teidät samantien, tavalla tai toisella. Ja tietenkin lupaan katsoa, ettei kukaan edes yritä satuttaa teitä", Henry vakuutteli, ollen oikeasti valmis vaikka mestauttamaan ne henkilöt, jotka vastoin hänen käskyjään koittaisivat demonikaksikkoa satuttaa.


// ETEENPÄIN ON HYVÄ sori mä jätin lyhyeks, mut ajattelin et Henry ny kysyy ennen ku vaan olettaa et ne tulee: Also, haluatko et mä seuraavassa viestissä siirtäisin pelin vaikka sinne linnalle, vai pelataanko tää tässä loppuun? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Allies of the night

ViestiKirjoittaja Mori » 29 Tammi 2018, 13:14

Pieni huvittunut naurahdus karkasi demonin huulilta, tämän vielä tasatessa hengitystään. "Älä suotta ole pahoillasi, pieni liikunta ei ketään haittaa", Maurus totesi huomatessaan Henryn pahoittelevan katseen. Häntä ei todellakaan haitannut pieni juokseminen, joka sai hänet hengästymään. Varsinaisesti hän saisi juosta pitempään ja ehkä kovempaa, että hän hengästyisi kunnolla. Henry totesi pian, että vielä pitäisi päästä kaupungin läpi kohti linnaa. Demoni tuijotti kaupungin muureja ja sen sisällä kohoavia linnan torneja. Hänen silmänsä olivat hetken keskittyneet. Sitten ne laskeutuivat takaisin kohti kuninkaan omia. Hän tiesi, että kaupungissa oli uskovaisia, jokaisessa kylässä sekä kaupungissa oli. Ihmiskaupungit olivat kuitenkin hyvin kuuluisia uskonnollisuudestaan ja sen harjoittamisesta. Hän oli ottanut ennenkin riskejä ja jos he pysyisivät tarpeeksi kauakana se ei tulisi vaikuttamaan hänen tilaansa. Kuningas tiedustelikin, että olivatko sisarukset tulossa tästä pitemmälle. Tietysti kuningas vakuutteli, että ettei antaisi minkään käydä heitä vastaan. Ihmiset olivat sellaista lajia, jotka olivat vakaasti sitä mieltä, että mikään yliluonnollinen ei tulisi astua tähän kaupunkiin.
Demoni oli kuitenkin yhdeksänsataa vuotias ja hän oli sietokykyinen sellaiselle käyttäytymiselle sekä pyhille asioille. "Jos niin haluatte, niin tulemme viemään teidät perille asti", Maurus totesi rauhallisesti ja ojensi hanskalla päällystetyn kätensä miehelle. Hän avusti rampaa laskeutumaan hieman ja kävelemään rauhallisesti kohti ihmisten muurien portteja. Toisessa kädessään hän piteli hopeista keihästä, jonka silmämuna liikkui katsellen ympäristöä. Maya ei juurikaan aikonut muuttaa muotoaan siltä varalta jos Maurus tarvitsisi häntä suojellakseen itseään. Toki nainen voisi vaihtaa muotoaan ja pakottaa Mauruksen miekakseen ja hoitaa työn.

Hitaasti parivaljakko käveli kohti portteja. Tietysti pitkähkö, erikoisen näköinen mies herätti hetkessä vartijoiden huomion. Tietysti kuka tahansa asettui taisteluun valmistautuneena. Demoni avusti kuningasta kävelemään. Olisi parasta jos tämä kävelisi omin jaloin kansassa silmissä. Miltä sekin näyttäisi kansalaisten silmissä, kun kuningas olisi demonin reppuselässä. Maurus katsoi lähestyviä vartijoita, jotka tulivat jo heitä vastaan hälytyskellot soiden päässä. Demoni laski katseensa vartioihin ja pysähtyi siihen sijoilleen. Olisi parasta, jos Henry selittäisi tilanteen. Keihäs hänen kädessään väreili, ja sitä Maurus puristi vasemmassa kädessään tiukasti. Hiljentäen sen vaikerruksen. Demoni ei kasvattanut sarviaan eikä tehnyt juurikaan mitään muutakaan. Hän seisoi paikoillaan odotaen sitä, että sai luvan astua ihmisten kaupunkiin.

//TUOKO LYHYT, PFFFT ÄLÄ VALEHTELE. Siirrä vaan linnaan suoraan, niin ehkä siellä demonit saa naamaansa muitakin ihania ylemistöjä sekä Henry paremmissa vaatteissa ;'''DDD//
Mori
 


Edellinen

Paluu Vanhametsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron