Allies of the night


Vanhametsä on alue Quinn metsässä, joka on täysin kuollutta. Tällä alueella ei kasva mitään. Maa on pelkkää tomuista, tamppautunutta multaa. Suuri, karu alue on täynnä pystyyn kuolleita, kivanlahoavia puita. Vain harva olento viihtyy tällä alueella. Väitetään, että metsä on kuollut magian vaikutuksesta. Musta magia olisi kuihduttanut tämän osan metsää, johtuen velhojen salaseurojen tapaamisista aikanaan.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13549

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Syys 20, 2017 11:24

Re: Allies of the night

Henry nyökkäsi varmasti, nopeasti, Mauruksen varmistellen kysymyksellään, oliko siniverinen valmis kannettavaksi. Ei se olisi ensimmäinen kerta, tuskin viimeinenkään, eikä se varsinaisesti Henryn ylpeyden päälle ottanut. Sattuneista syistä hän saattoi toisinaan tarvita apua, oli se sitten vain tukemista tai kantamaista. Niin kauan kuin kantaja ei häntä nostellut ilman lupia ja kohdellut kuin avutonta lasta, olisi kaikki hyvin.
Uupunut katse kääntyi nuotion liekeistä Mayaan, Henryn syöden vielä muutaman palan paistettua lihaa, samalla kun kuunteli mitä tummahipiällä oli asianaan. Naisen kertoma sai siniverisen nostamaan kulmiaan pienesti, katseenkin muuttuvan kysyväksi Mayan mainitessa näiden ohjeiden olevan turvallisuussyistä tärkeitä.
"Eiköhän tuo onnistu", Henry hymähti lopulta pienesti, vilkaisten pitkähihaista vaatetustaan. Ainoa paljas pinta olivat kasvot ja kämmenet, jotka kylmästä kalpeammaksi olivat muuttuneet. Ei hän sen enempää lähtenyt kyseenalaistamaan ohjeita tässä, hän voisi kysellä asiasta myöhemmin, kun jaksaisi paremmin kuunnellakin. Nyt olo oli vain niin turta ja yllättäen väsynyt, hyvä jos Henry jaksoi keskittyä kaksikon kuuntelemiseen. Sen hän kuitenkin ymmärsi, että jos hän koskisi Maurukseen, saattaisi hän muistinsa menettää ja juuri nyt se ei kuulostanut kovin hauskalta sattumalta.

"Tuskin se sen epämukavampaa voi olla, kuin itse kävellen", Henry naurahti uupuneesti Mauruksen pahoitteluille, samalla kun sijoiltaan nousi ja valmistautui matkan jatkamiseen. Ehkä se kannetuksi tuleminen oli sittenkin hyvä idea, sillä jo pelkkä omilla tolpilla pysyminen tuntui yllättäen hankalalta. Eihän sitä äsken kävellessä ollut huomannut, mutta nyt kun oli hetkeksi asettunut aloilleen, alkoi kroppa ilmoittaa oireista ja energianpuutoksesta.
Varovaisesti Henry nousi Mauruksen selkään, varmistaen ettei vahingossakaan koskisi paljaalla iholla toista. Ainakin näin aluksi se vaikutti olevan helppo homma, mutta jotta voisi varmistaa, ettei niin tulisi tapahtumaan lainkaan, Henryn tulisi pysyä hereillä ja jotenkuten skarppina — ja se oli sitten täysin uusi haaste.
"Pyrin olemaan koskettelematta sinua, älä huoli", demonin selästä nuori kruunattu naurahti hymisten, lähinnä varmaan naureskellen itsekseen jollekin, ennemmin kuin omille sanoilleen.
Matka jatkui, tällä kertaa huomattavasti nopeammin. Eihän Henry varsinaisesti hahmottanut kuinka nopeasti he etenivät ja minne, siniverisen keskittyen lähinnä varmistamaan, ettei Mauruksen ihoon koskenut. Yllättävän hyvin hän siinä onnistui, demonin liikkuen muutenkin niin kovin tasaisesti.

Viimein he pysähtyivät, metsänreunalle, Henryn kiinnittäen lopulta huomionsa ympäristöön samalla kun Maya hänet alas auttoi.
"Kyllä muistan", Kuului vastaus naiselle, "Maya ja Maurus. Joskin joko osa matkasta meni minulta ohi tai unohdin sen täysin, en arvannut että näin nopeasti saapuisimme metsänreunalle", Henry jatkoi pienesti naurahtaen, "Mutta ehkä se on kuumeen syytä...".
"Jäämmekö kylään... Vai jatkammeko kaupunkiin?", kuului uupunut kysymys, Henryn tihrustaen kauempana näkyvää kylää. Äkkiseltään hän ei osannut sanoa mikä kylä se oli saatikka tiesikö hän edes sitä, mutta varmaa oli, ettei tuo ihmisten kaupunki ollut.


// LISÄÄ TULOSSA ASD //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ke Syys 20, 2017 6:20

Re: Allies of the night

Pieni naurahdus pääsi ilmaan Mauruksen suusta, kun Henry vastasi, että kyllä tämä muisti. Molempien nimet, mutta totesi, että matkan taittaminen oli ollut vähän hämärän peitossa, mikä oli täysin ymmärrettävää, kerta kuningas poti kuumetta. "Olemme demoneita, meiltä löytyy muutama keino taittaa matkat", Maurus vastasi toisen toteamukseen metsän reunalle tulemisesta. "Niin ja kuumeenne tarvitsee kovasti lepoa", Maya vastasi kuninkaan pohdintaan. Henry kysyikin jäivätkö he tähän kylään joka reunan takaa häämötti vai jatkaisivatko he kaupunkiin. "Emme missään nimessä jatka tästä eteenpäin. Terveyttenne on ensisijalla", naisen käskevä ääni heitti faktoja pöytään. Maya risti kätensä kaikkien Henryn vausteiden kanssa ja katsoi kuningasta tuimasti. "Tilasi ei kestä enempää rasitusta edes silloin, kun olet Mauruksen selässä, on parempi että asetut nyt makaamaan ja nautit levosta", hän sanoi ja katsoi veljeään sen jälkeen silmiin. Maurus antoi Henryn hetken tutustua maahan jalkojensa alla, sitten hän aloitti infoamisen tulevasta. "Kylä on puolueeton, uskon myös, ettei sinua tunnisteta. Olet sen verran haavoittunut ja ruhjuinen", Maurus sanoi mahdollisimman kohteliaasti. Asia oli kuitenkin totta, olihan Henry kokenut kovia.
Demoni katsoi kuningasta. "Jaksatko kävellä kylään asti?", hän kysyi varmuuden vuoksi, jos toisen jalat eivät enää kantaneet kuumeen viedessä voimia. Oli vastaus mikä tahansa demonit alkoivat liikkua kera Henryn. Hitaasti ja rauhassa kohti kylää. Toki kylä oli puolueeton, mutta katsoisivatko he kahta hyvin omituisen väristä ja pituista demonia sen sisällä? Kylään astuessaan katseet kääntyilivät, moni väisti ja piti etäisyyttä. Se ei haitannut ollenkaan, se oli lähes täydellistä Maurukselle, joka varoi, ettei kukaan törmäisi häneen tai hän johonkuhun. Hitaasti he saapuivat majatalolle ja astuivat sisään. Sisarusten oli kuitenkin pakko hieman kumartaa ovella, mutta onneksi katto ei ollut kovin matalalle rakennettu, ei heidän siitä syystä tarvinnut kumartua.

"Hyvää ilt-", oli majatalon isännän ääni sanomassa, kun se pysähtyi kuin seinään. Katse nousi hitaasti ylös ja alas, analysoiden nopeasti kaiken tarvittavan, mitä edessään näki. Kaksi pitkää ja hoikkaa, yön puhuvaa henkilöä, joiden välissä kulki ihminen, hyvin surkean näköinen. Maya ei aikaillut vaan kävi hetkessä astumaan kohti tiskiä. Hän asetti sirot kätensä tiskille ja hymyili isännälle. "Yö kolmelle", nainen ilmoitti ja heitti kolikoita pöytään, joita hätääntyen majatalon isäntä alkoi keräämään ja nyökyttelemään. Mies ojensi naiselle avaimen, jonka jälkeen lähti takahuoneeseen miettimään pientä olemustaan. Maya kääntyi hymyillen kaksikkoon ja lähti johdattamaan heitä kohti yöpymishuonetta. Maurus tuki Henryä parhaansa mukaan. Pituuteen nähden, se näytti siltä kuin isä olisi raahannut pientä kolmevuotiasta lastaan mukanaan kerta tämä ei ehtinyt ottaa yhtä paljon askelia isänsä tahdissa.
Ovi avautui naristen ja huoneesta löytyi yksi suuri peti, mutta se ei haitannut ainakaan sisaruksia. Peti oli ainoastaan Henryä varten. Kaksikko ei aikaillut eikä paljoa puhunut kuninkaalle tässä aikajaksolle. Ovi suljettiin ja Maya kävi kiinni kuninkaaseen kuin vanhapuuma nuoreen urhoon. Ensimmäisenä lähti Henryn yläkroppaa peittävä, likainen paita ja muut asiat sen yltä tai alta. Huoneesta löytyi valmiina kannullinen lämmintä vettä, vati ja pyyhe. Niillä naispuolinen demoni kävi kuningasta hellästi pesemään. Pyyhki lian ja hien. Haavojen päälle revittiin uudet, puhtaat siteet. Siteiden repimis uhreiksi joutui huoneessa olevan kaapin sisältö. Lakanoita ja sellaista. "Korvaamme kyllä tuottamamme vahingot, joten älä hätäänny", Maurus kertoi Henrylle, jos tämä vielä olisi tolkuillaan.

Kun operaatio kuninkaan pesu ja siteiden vaihto oli tehty, peitteli Maya rauhallisesti miehen suureen sänkyyn. Kokeili vielä otsaa ja kasvoja sekä niskaa. "Sinun on nukuttava nyt niin paljon kun jaksat. Huudat vain jos haluat jotain, olemme tässä", nainen ilmoitti topakkana pedin vierellä. Maurus oli istunut toiselle puolelle sängyn reunaa katselle kuinka sisar hoiti homman.

//Uhhuehuehuehuehue HIENOA POIKANI, OLEN AINA OLLUT YLPEÄ SINUSTA KUN TEET NÄIN, otin vähän vapautta siitä mitä kaikkea kivaa puumaMaya tekee, eikun... Mut siis toivottavasti en vetänyt mitenkään yksitoikkoiseksi, saat jatkaa rakas vaikka seuraavaan aamun ku se mies varmaa NUKKUU!!!//
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Monarkki

Viestit: 13549

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Loka 22, 2017 3:47

Re: Allies of the night

Henry hymähti pienesti Mauruksen huomautukseen siitä, että demoneina heillä oli muutamakin keino taittaa matkoja. Siihen aiheeseen ei kuitenkaan takerruttu, kun Maya päätti ilmoittaa heidän jäävän läheiseen kylään yöpymään, sillä naisen mielestä kuningas ei tässä kunnossa enää matkaisi yhtään pidemmälle.
"Taidat jälleen olla oikeassa", Henry vastasi pienesti hymyillen Mayalle, väittämättä yhtään vastaan tuolle. Ei Henrystä ollut matkaamaan tässä kunnossa pahemmin, vaikka Maurus hänet olisikin kantanut, ennemmin tai myöhemmin Henry olisi tajuntansa menettänyt silkasta uupumuksesta. Lisäksi häntä palelsi, vaikka Maurus olikin uskomattoman lämmin. Silti tuntui, ettei mikään lämmönlähde maailmassa saisi tätä luihin ja ytimiin yltävää vilua pois.
"Enköhän", Kuului vastaus Maurukselle, tuon kysellessä kykenisikö Henry kylään kävelemään, siinä samalla kun siniverinen totutteli jälleen omilla jaloillaan seisomaan. Hetken siinä kestikin, että tasapainon sai takaisin, mutta kyllä sekin löytyi lopulta. Ja sen myötä kolmikko lähti hitaan varmasti taittamaan lyhyttä matkaa kylään.

Ihan omin avuin Henry jaksoikin paikalle, sen koommin kiinnittämättä huomiota siihen mitä ympärillä tapahtui. Kolmikko sai osakseen tietenkin kysyviä ja uteliaita katseita, lähinnä kiitos Mauruksen ja Mayan. Eihän kukaan kiinnittänyt huomiota nuoreen, kovia kokeneeseen mieheen kahden tummahipiäisen hujopin rinnalla. Se tietenkin auttoi omalta osaltaan siihen, ettei kukaan Henryä tunnistanut. Mutta harva muutenkin tunnisti siniverisiä kasvoilta, hyvä jos kaupungissakaan jokainen tiesi miltä hovin jalokivet näyttivät. Joten sinällään ei olisi ollut ihme, jos kukaan tästä kylästä ei olisi häntä tunnistanut.
Majatalolle päästyä hoiti Maya puhumisen ja sen suuremmitta ongelmitta sai heille varattua huoneen yöksi. Henry keskittyi lähinnä hereillä pysymiseen ja itsensä kasassa pitämiseen, mutta päätti siinä jo omissa aatoksissaan, että tulisi korvaamaan majatalon maksunkin kaksikolle. Hän oli jo henkensä velkaa demoneille, silti Henrystä tuntui, ettei hän koskaan voisi korvata kaksikolle täysin sitä vaivaa, jonka nuo näkivät hänen tähden. Vain hyvää hyvyyttään — tai niin Henry halusi uskoa, mutta mistä sitä tiesi jos demoneilla olikin ketunhäntä kainalossa.

Huoneelle päästyä Maya päätti jatkaa omatoimisuutta ja sen pahemmin viivyttelemättä kävi riisumaan vaatetusta siniverisen yltä. Totta kai Henry aluksi katsahti kysyvästi naisen puoleen, kunnes ymmärsi mitä tuo oli tekemässä. Ei Henry jaksanut kuin hymähtää pienesti, puoliumpinaisella katseella seuraillen Mayan touhuja.
"Majatalon isäntä olisi varmasti vihaisen väkijoukon kera perässämme, jos emme niitä korvaisi", Kylmästä rohisevalla äänellä Henry naurahti Mayalle, joka vakuutteli että he kyllä korvaisivat aiheuttamansa vahingot. Niin oli hyvä, Henry ainakin oli valmis korvaamaan kaiken vaivan ja vahingon, mitä heidän vierailustaan aiheutuisi majatalolle. Eihän hänellä juuri nyt ollut valuuttaa saatikka arvoesineitä mukanaan, mutta jälkikäteen hän kyllä kykenisi korvaamaan kaiken. Sikäli mikäli majatalon isäntä vain uskoisi, että kahden demonin mukana liikkuva nuorimies olisi itse ihmisten tämänhetkinen hallitsija...

Ja voi kuinka se vuode tuntuikin taivaalliselta kaiken tämänpäiväisen jälkeen. Puhumattakaan siitä Mayan suomasta huolenpidosta, Henry kun itse olisi ollut valmis vain romahtamaan vuoteelle ennen minkäänlaista peseytymistä tai siteiden vaihtoa. Siniverinen kävi huokaisemaan syvään samalla kun alas asettui naisen saattelemana, Mayan vielä kehottaen kuningasta huutamaan jos jotain tarvitsi.
"enköhän... pärjää jo tälläkin..", väsyneesti siniverinen vastasi, silmänsä jo painaen kiinni. Eikä siinä kauaa todellakaan mennyt, kun hän jo tajuntansa menetti, vaipuen silkasta uupumuksesta ja kuumeesta uneen.

Kauan hän nukkuikin, ihan aamuun asti. Uni tosin ei vaikuttanut olevan kaikkein rauhallisinta, kuumeen ja painajaisten vaivaten nuorta miestä koko sen pitkän ajan. Vähän väliä Henry kääntyili vuoteessa ja kävi puoliunessa, toisinaan mumisten jopa itsekseen jotain. Välistä siniverinen selvästi näki painajaista, liikehtien levottomasti kera kiihtyneen pulssin ja hengityksen. Mutta, vaikka painajaiset olivat kuumeen saattelemina kahta kauheampia, ei Henry herännyt kertaakaan. Uupumus oli niin suuri, ettei sellaista ehättänyt tapahtua, muuta kuin vasta näin aamulla.
Aurinko oli jo kohonnut valaisemaan aamupäivää, kun Henry viimein hereille havahtui. Hänellä ei ollut minkäänlaista muistikuvaa viime yöstä, mutta pikkuhiljaa kaikki alkoi palautua mieleen. Kyllä hän Mauruksen ja Mayan muisti, mutta se miten he olivat tähän majatalon huoneeseen päätyneet, oli sitten hieman hämärän peitossa.
Hitaasti siniverinen alkoi hereillä kurjaan oloonsa. Kuumeisen yön jälkeen olo oli harvinaisen tukala ja nyt kun oli viimein päässyt levolle, alkoivat ne haavat ja ruhjeet kunnolla muistutella olemassaolostaan. Joka paikkaa kolotti ja Henry olisi enemmän kuin mielellään kolauttanut itseltään tajun kankaalle uudestaan, jottei tähän tunteeseen olisi tarvinnut herätä.
Mutta eihän se tietenkään käynyt. Sen sijaan kuningas kävi hitaasti nousemaan istualteen sängylle, kasvojaan hieroen väsyneenä.
"En edes muista milloin olo olisi tuntunut näin hirveältä...", Henry mutisi, lähinnä itsekseen, mutta silti sen verran kuuluvasti että sen saattoi tulkita jo keskustelun aloitukseksi.


// :DDDD NOH! MORI NYT ne puumaMayat. Mäkin tahdon puumaMayan hoitamaan muo <3 JA EI HAITTAA eipä tos mitään muuta ois voinu pelata ku et "henry oli tööt" joten GOODY ETTÄ VEIT ETEENPÄIN//
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Su Loka 22, 2017 9:57

Re: Allies of the night

Henryn päästyä vihdoin ansatun levon syliin siirtyi naispuolinen demoni siirtyi kauemmaksi vuoteesta. Samalla Maurus nousi ylös ja siirtyi huoneen ikkunan läheisyyteen, kun sisar asettui istumaan oven viereen. Katseet kohtasivat, tuntui siltä kuin kaksikko olisi keskustellut toistensa kanssa. Katseet erkanivat ja toiset sulkeutuivat. Maya sulki silmänsä ja istui rauhallisesti ristiasennossa, kun Maurus varmisti ikkunan lukituksen. Mies katsoi kuningasta ja siirsi vain katseensa ulos. Hän kuuli talon elämän kuin se olisi ollut suoraan hänen korviensa juurissa. Mies ei yleensä oleskellut kaupungeissa juuri sen melun vuoksi, mutta kai sitä nyt täytyi kestää kuninkaan vuoksi. Ei sitä koskaan tiennyt, jos Henryä olisikin lähdetty jäljittämään epäonnisen hyökkäämisen jälkeen.
Aika kului siinä kuunnellessa pikkuisen hiljenevää taloa, kun yö laskeutui ja pyyhki äänet sekä toi vain tuhinan ja kuorsaamisen äänet. Maurus sulki silmänsä jossain vaiheessa yötä, kun Mayan silmät taas avautuivat kuin tietäen, milloin veljen silmät menivät kiinni. Pian alkoi kuulua taas ääniä, kun talo alkoi herätä. Eniten niitä ääniä kuitenkin kuului läheisestä vuoteesta, jossa levoton nukkuja käänteli itseään minkä ehti.

Vimein aamun kirkkat säteet tavoittivat lasin, jonka läpi ne paistoivat häikäisevinä suoraan Mauruksen naamaan. Demoni avasi silmänsä, mutta hyvin siristellen. Valo oli liian kirkas hänen tehokkaisiin silmiinsä. Miehen oli pakko kääntää katseensa pois. Samalla hän katsoi sängyn suuntaan, jossa kuului ääniä. Olivatko ne sitten voihkaisuja surkeasta olosta tai painajaisen tuottamia liikkeitä, ei demoni tiennyt. Kun Henry alkoi nousemaan ylös, nousi Maurus myös seisomaan paikaltaan. Maya istui oven vierellä ryhdikkäänä ja katsoi kuningasta hymyillen. Mitä miehen suusta tuli ensimmäisenä oli huvittavaa. "Ainakin tiedät olevasi elossa", Maurus vastasi Henryn kurjan olon valitukseen. "Nukuit melko levottomasti, mutta kenties sinulle maistuu paremmin ruoka nyt?" Maya kysyi nousten ylös viehkeästi. Hän avasi oven ja huikkasi hakevansa alhaalta aamiaista miehelle. Maurus jäi täten kahdestaan Henryn kanssa. "Onko olosi kovinkin kamala? Jaksatko jatkaa tänään matkaa?" hän kysyi toiselta. Ei olisi hyväksi, jos mies ei kokisi oloaan tarpeeksi vahvaksi jatkaakseen matkaa. Varsinkin, kun toinen oli juuri valittanut kipuaan.
Maurus ei myöskään ollut mikään lääkäri, mutta hän oli aina valmis kantamaan kuninkaan perille, jos siihen olisi tarvetta. Pian kuului oven avaus ja Maya piteli yhdellä kädellään tarjotinta ison hymyn kera. "Ethän sinä liiku minnekään ennen kunnon aamiaista ja terveytesi tarkastusta", nainen sanoi topakasti ja laski tarjottimen kuninkaan syliin. Varovasti tosin, sillä eihän sitä koskaan tiennyt, jos miehellä olisi haavoja jaloissaan ja tarjotin painaisi niitä.

Sisarukset siirtyi hieman sivumalle kunnioittaen miehen ruokahetkeä. He eivät juuri syöneet mitään fyysistä. Tälläkin hetkellä huoneessa ei ollut mitään vihreää ja näky suutelemassa maan ruohoa tuntui jotenkin pöyristyttävältä. Joten demonit päättivät tyytyä vain katselemaan toisen ruokailua ja aterioimaan vasta kylän ulkopuolella. "Ah kävin myös hakemassa sinulle siistimmän vaatekerran", Maya ilmoitti äkkiä ja vetäisi paitansa sisältä vaatepaketin, joka oli sidottu. Nainen avasi sen ja laski ne sitten sängyn reunalle. Mauruskin katsoi vaatteita tuummaillen niiden kokoa Henrylle. Kai ne olivat juuri sopivat tai sitten hieman isompaa kokoa.

//:'DDD Totta kai saat oman puumaMayas :---------D No hienoa hienoa, etten vetäny varpaille :D//
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Edellinen

Paluu Vanhametsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö