Reach to Shadows, My Dear


Vanhametsä on alue Quinn metsässä, joka on täysin kuollutta. Tällä alueella ei kasva mitään. Maa on pelkkää tomuista, tamppautunutta multaa. Suuri, karu alue on täynnä pystyyn kuolleita, kivanlahoavia puita. Vain harva olento viihtyy tällä alueella. Väitetään, että metsä on kuollut magian vaikutuksesta. Musta magia olisi kuihduttanut tämän osan metsää, johtuen velhojen salaseurojen tapaamisista aikanaan.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti To Huhti 27, 2017 7:28

Reach to Shadows, My Dear

Maurus & Maya (NPC)

Oli auringoslaskun aika. Vielä kultaiseksi maalattu taivas valaisi taivaan ja kultasi metsän sopukas valolla. Se oli kirkas ja matalalla. Se häikäisisi kenet tahansa valollaan, mutta aina se ei ylettänyt kaikkialle. Sinne mihin aurinko ei ylettynyt säteillään istui hahmo, odottamassa jota kuta. Hahmo oli laiha ja pitkä, kaukaa katsottuna häntä saattaisi luulla rivatuksi tai liatuksihengeksi, joka odotti tappajaansa. Tosin tämä ei odottanut tappajaansa, eikä ollut myöskään henki. Maurus istui suuren kiven päällä, hänen vierellään oli hylätty mökki, sen toinen puoli oli sortunut ja aiheuttaja löytyi suuresta, lahonneesta puusta. Se makasi sortuneella puolella ja oli mennyt kahtia, tapaturma oli varmaan tapahtunut vuosi sitten, sillä lahosta ei ollut jäljellä enää hirvesti. Mitä Maurus sitten odotti? Ihmettäkö, ei sentään. Hän odotti pientä keikkaa eräältä ihmiseltä, joka oli kuullut hänestä piireissä kuin piireissä. Olihan demonista kuultu, kerta hän oli astunut jalallaan johonkin kylään tai kaupunkii isännän tai emännän kanssa. Hän oli aina mielenkiintoinen näky ja aiheutti aina pientä sekasortoista hälyä kenen tahansa mielessä.
Miten demoniin oltiin sitten saatu yhteyttä, joku lähettiläs oli etsinyt hänet käsiinsä ja siinä oli mennyt hetki. Kiitos sen, että demonit liikkuivat öisin ja olivat melkein tunnistamattomissa. Olihan siinä mennyt viikko, kun lähettiläs oli viimein tuonut sanan perille ja tapaamisesta oli sovittu. Sen jälkeen lähettiläs oli lähtenyt takaisin ja Maurus oli saapunut sovittuun tapaamisaikaan sekä päivään paikalle. Nyt hän odotteli uutta, hetkellistä työnantajaansa. Kuulema tämä olisi nainen, ylimystöä. Moni hänen palvelemansa oli ylimystöä ja toki jotkut olivat sitten hieman pimeimmiltä puolilta.

Hopeinen keihäs nojasi hänen hartiaansa vasten, siinä oleva silmämuna liikkui aina välillä. Se katseli ympäriinsä tarkkana ja ilmoitti pienellä värinällä aina mahdollisista tulijoista tai ympäristössä liikkuvista asioista. Toisaalta Maurus kyllä kuuli ne itsekin. Hänellä oli sentään hyvä kuulo rotua miettien. Hänellä oli myös hyvä näkö, mutta nyt oli auringolasku, mikä ei mahdollistanut aistien parhaimmillaan olevuutta. Mies oli sulkenut silmänsä ja kuunteli vain tuulten tuomia ääniä ja odotteli vierastaan.

//Tset tset Cardea :D
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 540

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti To Huhti 27, 2017 7:44

Re: Reach to Shadows, My Dear

Rosalba istui satulassa ja tunsi olonsa todella epämukavaksi. Hän oli joutunut jokin aika sitten myrkytyksen kohteeksi ja pian tämän jälkeen oli alkanut tapahtumaan pieniä, mutta hyvin vaarallisia, läheltäpiti tilanteita. Nainen oli vainoharhainen. Hän oli napannut mukaansa tapaamiseen talonsa vartijoista kaksi hyväksi tietämäänsä taistelijaa. Hän itse oli livauttanut veitsen hihaansa, jonka kykenisi heittämään kuolettavalla tarkkuudella. Nainen tiesi kuitenkin olevansa heikko. Hän ei ollut taistelija, aikalailla päinvastoin. Hän pakenisi vaarasta mieluummin.

Lähes kultainen hevonen asteli vakaasti eteenpäin ja kantoi omistajansa raunioiden luokse. Rosalban yllä oli hupullinen, syvän sininen takki sekä mustat nahkaiset ratsastus housut sekä saappaat. Hiukset olivat hupun sisällä monimutkaisilla leteillä, mutta yön mustina. Naisen kasvot olivat kauniit, mutta niistä alkoi vihdoin näkymään väsymys. Vartijat tulivat hieman vähemmän kauniilla ja ylväillä hevosilla, mutta ne olikin koulutettu enemmän taisteluun. Rosalban hevonen kiitäisi ratsastaja mukanaan turvaan. 



Rosalba pysäytti hevosensa ja katsoi ympärilleen. Hän huomasi… jonkun istuvan varjoissa. Aurinko värjäsi puoliverisen hevosen ja ratsastajan kauniisti, mutta sillä ei ollut väliä. Oikeastaan valo häiritsi Rosalbaa, sillä se voisi piilottaa mahdollisen väjytyksen. Hän tiesi lisäksi toisesta vähän muuta kuin sen, että tuo oli hyvä. Millään muulla ei ollut naiselle väliä. Hän ei ollut nokkaansa nyrpistävä rotujen suhteen. ”Oletteko te Maurus?” Hän kysyi suoraan. Hän näki paremmin kuin keskiverto ihminen pimeässä, mutta se ei ollut juuri eduksi kun aurinko paistoi pahasti silmiin. 


//Can I have a cookie now :3 //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti To Huhti 27, 2017 11:10

Re: Reach to Shadows, My Dear

Ei mennyt pitkään kun kutsuttu vieras saapui. Hevosia oli kolmisen kappaletta, tietysti toinen oli tullut varustautuneena paikalle, sillä eihän tämä tiennyt ketä oli vastassa j millä mielellä. Maurus oli auringon säteiltä piilossa ja näin selkä säteisiin. Säteet tosin iskivät suoraan vastaan tulijaan, joka joutui siristelmään silmänsä pihalle, että erottaisi varjoista ketään. Naisen ääni helahti ilmoille kuin teroitettu nuoli ja kysyi hänen nimeään. "Olen", hän vastasi rauhallisesti ja nousi hitaasti seisomaan suurelta kiveltä. Se sai hevoset hermostumaan, ne tiesivät demonin läsnä olosta ja olivat hieman levottomia, mutta mies ei tehnyt liikettäkään kolmikkoon päin. Hän nojasi hieman matalaksi käyneeseen kiveen. "Oletan, että olette Rosalba, mahdollinen emäntäni, jos saamme aikaan sopimuksen", hän sanoi rauhallisesti. Mies ei ollut mitenkään uhkaava eikä tehnyt muutenkaan mitään uhkaavaa. "On parempi, että jätätte hevosenne siihen ja tulette itse tänne. Muuten pillastutan hevosenne tiehen", mies kehotti. Hänen ilmeensä ei ollut mitenkään hymyilevä, vaan jäykkä ja muutenkin sellainen mitä henkivartijoilla yleensä oli. Tunteita ei näytetä, mutta Maurus tykkäsi kuitenkin hymyillä, jos sille oli aihetta.
Laskeutui kolmikko tai ei, mies ei liikkunut paikaltaan, sillä aurinko saisi hänet vain hassun näköiseski ja muutenkin häntä olisi vaikeaa katsoa, kun aurinko loi varjon, jonka turvaan mies kuitenkin piiloutuisi. "Minkälaisesta työstä on siis kyse?" Maurus aloitti päästi irti keihäästään. Hän asetti sen rauhallisesti vierelleen nojailemaan, näin ilmoittaen elekielellään, ettei tahtonut tehdä mitään pahaa toisille. Ei hänellä ollut mitään halua käydä kenenkään kimppuun, kerta ei hän lihaa tarvinnut syödäkseen, vaikka sitä kykeni helposti tekemään.

"Olen siis Maurus tai yösuutelijaksi minua välillä kutsutaan. Olen palvellut monia elinvuosieni aikana ja pidän eniten yöstä, sillä olen sopeutunut siihen", hän kertoi kuin kirjasta ja ojensi sitten mahdolliselle työnantajalleen lempeän, ehkä vähän vaisun hymy. Jäykkähän mies nyt näin alkuun oli ja hän oli muutenkin demoni.

// Juu tästä saat *ojentaa keksin*
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 540

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti To Huhti 27, 2017 11:38

Re: Reach to Shadows, My Dear

Kun vartija kandidaatti nousi seisomaan, Rosalban hevonen otti askeleen taaemmaksi, mutta pysyi paikallaan. Vartijoiden hevoset, jotka eivät olleet naisen kouluttamia, perääntyivät. Asia ei piristänyt naista laisinkaan, mutta hetken pohdittuaan hän laskeutui satulasta sulavasti. Hän ojensi hevosen suitset toiselle vartioista ja käveli miehen luokse riisuen nahka käsineensä. Kun hän asteli lähemmäs, hän näki toisen ilmeen. Mies oli niin demonimainen kuin olla ja voi. Rosalba ei olisi halunnut törmätä tuohon tietämättään ja nytkin tunsi pientä alkukantaista pelkoa. Roswellin kanssa hän ei ollut tuntenut sitä laisinkaan. Jokin neuvonantajassa oli niin erilaista. Siitä huolimatta, Rosalba ojensi pitkäsormisen kätensä: ”Rosalba Gilde”, hän esitteli itsensä näyttämättä laisinkaan omia tunteitaan. 



Hetken nainen pohti sanojaan, kunnes totesi: ”Joku haluaa minut hengiltä. Olen viimeisen kuukauden aikana joutunut epäilemään jokaista talouteni jäsentä, sillä ensimmäinen lähes onnisunut yritys suoritettiin oman taloni viinillä. Sitä seuranneet onnettomuudet ovat olleet myös kyseenalaisia. Tarvitsen täysin talouteni ulkopuolisen henkilön. Aion lähteä kaupungista niin pian kuin löydän henkivartijan, joka kykenee valvomaan selustaani”. Rosalba hieraisi kevyesti silmiään ja naurahti: ”erityisesti yöllä. En ole voinut nukkua kunnolla… Enkä voi suorittaa työtäni ollessani näin huonossa vireessä”. 

Hetken aikaa, Rosalban väsymys paistoi, mutta tuo ravisteli itsensä irti ja sanoi: ”Kykenen maksamaan ja jos joku koettaa lahjoa sinut, lupaan maksaa paremmin. En aio määrätä tai ohjeistaa teitä. Teidän työnne on suojella minua ja jos saatte selville, kuka tämän takana on palkitsen siitä. Minulla on paljon vihamiehiä, jotenka se olisi saavutus”, kurtisaani kertoi ja katsoi demonia silmiin. ”Minulle sanottiin, että olette yksi parhaista. Että ette käännä takkianne. Sitä minä tarvitsen”, nainen myönsi rehellisesti. Hän tosin ei nukkuisi vielä moneen yöhön. Hän epäilisi omaa vartijaansa, mutta ehkä vartija saisi muut pysymään loitolla.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Pe Huhti 28, 2017 9:52

Re: Reach to Shadows, My Dear

Pelko värisytti maahan astuneen naisen selkäpiitaa, sen näki tämän kehosta, mutta se oli niin pientä, ettei haarjantumattomat henkilöt sitä voisi tunnistaa. Tietenkin kuka tahansa, joka heidän seuraansa astui, tunsi pelkoa. He olivat demoneja ja myös sellaista tyyppiä, että aiheuttivat hermostusta ympärillään. Naisen kuitenkin onnistui ojentamaan kätensä kohti häntä ja esitteli itsenkä koko nimellään. Maurus nyökkäsi ja toisin kuin Rosalba hän tarrasi naisen käteen kiinni oikealla kädellään, jossa oli mustanahkainen hanska. Hanskankin läpi kuka tahansa saattoi tuntea sen huokuvan lämmön demonista. Kättely itsessään oli nopea, Maurus oli ystävällisesti puristanut toisen kättä, mutta ei sillä tavalla että se ihmistä sattuisi.
Turhaan nainen ei aikaansa hukannut, joka kyllä oli ymmärrettävää jos tämä etsi itselleen henkivartijaa joltain. Rosalba selitti tilanteensa myrkyttämisestä aina pieniin välitilanteisiin, jotka olivat nyt ajaneet hänet tällaiseen tilanteeseen. Neiti myös ilmoitti, että kaupungissa tämä ei aikoinut olla ja se oli ehkä yksi hyvä puoli Maurus ei oikein välittänyt pitää korvatulppia ja muutenkin kaupungit olivat jotenkin todella ahtaita demonille, joka oli tottunut avaaraan tilaan. Hän suoritti siis yötoimintaa, mikä oli myöskin hyvä asia, vaikka hän kyllä näki, että toinen ei välttämättä ihan heti hyvillä mielin nukkuisi hänen seurassaan. Sitten alettiinkin jo neuvotella palkkiosta. Rosalba esitti pyyntösä vedoten siihen, että jos hänet lahjottiin tämä kykenisi maksamaan aina enemmän. Varmasti, mutta sellainen ei ollut tarpeen miehelle. Ei tullut myöskään ohjeita tai määräyksiä, joten miehellä oli kaikki vapaus tehdä asioita. "Tietenkin, mutta suuri raha määrä ei ole tarpeellista. En yleensä käännä takkiani työnantajalleni", hän sanoi rauhallisesti. "Kuusi kultakolikkoa on sopiva summa", hän totesi. Maurus ei oikeastaan koskaan pyytänyt hirveästi rahaa, sillä sellaista oli kertynyt elämän aikana niin paljon, että melkeimpä olisi varaa jakaa sitä. Sitä paitsi hän sai aina hieman lisää kun ei mies oikein käyttänyt rahaa muuhun kuin varustukseen.

"Saanen ilmoittaa, etten työskentele yksin ja haluan teidän tietävän siitä, ettette pelästy", hän ilmoitti ja tarttui keihääseensä. Hopeinen keihäs sädehti pienesti jo hyvin matalalle laskeutuneen auringon valossa. Hetken se oli keihäs, kun äkisti sen varsi hajosi ja pian kuin spiraalin lailla paikalle kasaantui hoikahko, pitkä sekä kiusoittelevasti hymyilevä nainen. "Hyvää iltaa, arvon uusi emäntämme. Minä olen Maya", nainen sanoi ja viehkeästi kumarsi pienemmälleen. Maya nojasi Maurukseen hymyillen, kun Maurus aloitti pienen selityksensä. "Hän on sisareni ja myöskin aseeni. On parempi että tiedät", hän totesi rauhalliseen tapaansa ja antoi pienen hymyn taas huulilleen.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 540

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Pe Huhti 28, 2017 8:39

Re: Reach to Shadows, My Dear

Demonin ote oli yllättävän lämmin, jopa hanskan läpi. Rosalban kasvoilta olisi kuitenkin ollut mahdotonta kalastaa sitä, kuinka hän yllättyi tälläisestä pienestä faktasta. Hän kertoi tilanteensa, koska henkivartijat olivat aikalailla viimeisten joukossa, joille kannatti valehdella. Hän hymyili pienesti, kun mies vakuutti, ettei takin kääntö olisi ensimmäisenä mielessä. Rosalba luotti siihen sanaan yhtä paljon, kuin aina ennenkin. Tottakai työn haluava sanoisi niin. Kun Maurus sanoi hintansa, Rosalba nyökkäsi: ”En matkustanut kullan kanssa, ymmärrettävistä syistä”. Hänellä oli hieman hopeaa ja kuparia mukanaan, mutta kultaa hän ei raahannut mukanaan kun saapui metsään. Kun Maurus astuisi palvelukseen, tuo saisi summan välittömästi.

Yllättäen demoni kertoi, ettei työskennellyt yksin. Rosalban vartijat pälyilivät ympärilleen nopeasti ja Rosalba siristi pienesti silmiään. ”Mh?” Hän sanoi, sillä se oli paras tapa kehoittaa toista jatkamaan. Se oli neutraali ilmaisu, vaikka kurtisaani tunsi tarvetta nousta varpailleen. Kun Mauruksen keihäs alkoi muuttua, Rosalba tuijotti sitä, häntä, hetken. Hän olisi voinut vannoa hourailleensa, mutta keihäs oli muuttunut ihmismäiseksi olennoksi. Rosalba katsoi tuota kasvoihin ja nyökkäsi pienesti. Kun tuo kuuli selityksen Rosalba katseli demoneita hetken aikaa. ”Aha… Kykenen näkemään saman kaltaisuuksia. Mukava tutustua Maya”, Rosalba sanoi kohteliaasti ja jatkoi: ”tarvitsetteko te jotain suoriutuaksenne tehtävästänne paremmin? Lisäksi oletan, että haluatte molemmat kuusi kultaa, mikä sopii”. Rosalba tunsi päänsäryn silmiensä takana ja olisi halunnut hieroa hieman ohimoitaan. Hän oli siis juuri saanut yhden vartijan sijaan kaksi, joista toinen muuttui aseeksi. 


Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Su Huhti 30, 2017 2:37

Re: Reach to Shadows, My Dear

No tietenkään kukaan ei matkustanut kullan kanssa ja Maurusta se vähät yllätti. Vielä enempää häntä kiinnosti oikeastaa koko kulta. Sitä kun oli, mutta henkivartijan työssä piti sopia lähtö hinta. Sinällään Maurus oli halpa henkivartija ylimystölle kerta ei hän tavallaan pyytänyt paljoa eikä hän halunnut enempää. Pieni asia riitti, jos työnantaja kykeni van ehkä antamaan hieman kasveja ruuaksi. Mauruksella ei koskaan ole ollut hirvesti mitään minkä takia hän tähän työhön olisi hakenut kuin se, että hänen veljensä kuoli heidän tietämättömyyttään.
Rosalban ilme oli demonien mielestä katsomisen arvoinen, kun Maya oli astunut kuvioihin. Pitkä nainen hymyili suloisesti itseään paljon nuoremmalleen, vaikkei heidän ulkonäöllinen ikä eronsa ollutkaan hirveän suuri. Olisi voinut luulla, että naiset olivat samaa ikäluokkaa. "Kuin myös neiti Gilde", Maya tokaisi toisen hieman tönkköön kommentiin. Nainen jatkoi siitä sitten hetken tokenemisen jälkeen asiaansa. Kysyi tarvitsivatko he juurikaan mitään tehtävän suorittamiseen paremmin. "Emme", sisarukset sanoivat yhteen ääneen. He olivat vanhoja ja tiesivät monia erilaisi temppua, tietysti moni sellaisia keksi uudestaan, mutta Maurus oli jo niin harjaantunut, ettei hän apu välineitä tarvinnut. "Mutta toisaalta, jos millään pystyt. Olisimme kiitollisia siitä, että jos pystyt tuomaan kaksi kertaa päivässä kukkia tai mitä vain kasveja", Maurus totesi jotenkin todella hassun kuuloisesti. Tietenkään sellaista asiaa kuin sielun syöminen ei koskaan oltu mainittu huhuissa. Sanat demoni, henkivartija ja painajainen liikkuivat kyllä, mutta harva tiesi, että he söivät sieluja.

Rosalba oletti melkeimpä heti, että kaksikko vaatisi kultarahojaan tuplana, kun Mayakin oli tullut mukaan kuvioihin. "Ei, emme halua enempää kuin kuusi. Emme tarvitse enempää emmekä vähempää. Emmekä suostu ottamaan lisää", Maurus sanoi ehtonsa rahoihin. Sopi tai ei toiselle, Mauruksella ei ollut aikomustakaan ottaa enempää rahaa kuin olisi tarvetta. Maya katseli sillä aikaa neidin hämmentynyttä ilmettä tai no enemmäkin hyvin pohtivaa. Kerta tämä hieroi ohimoitaan kuin toisella olisi ollut pään särky. Siitä hän saikin idean, joka sai naisen hymyilemään ilkikurisesti. "Hämmennyitkö? Me toimimme yhdessä ja en minä ole ainoa joka muuttuu", Maya kuiskasi toisen korvaan kumartuneena, jonka jälken nappasi Mauruksen kädestä. Vetäessään isoveljensä itseään kohti, kävi Maurus vain silmien pyöräytyksen myötä muuttumaan. Hänen kätensä näytti siltä kuin se olisi leikattu ensin ja sitten irroitettu spiraalina. Käsi alkoi hetkessä muodostaa kahvaa, jonka jälkeen Maurus muuttui mustaksi, pitkäksi miekaksi. Sen kahvan ja terän liitoskohdassa liikkui silmämuna. Maya heilautti miekkaa lempeästi halki maan ja näytti sitä ylepänä uudelle emännälleen. "Niin, en minä ollut ainoa, joka tässä muuttaa muotoaan, että voit toki miettiä pääsi puhki", hän hihitteli, jonka jälkeen Maurus ilmestyi takaisin ja melkeinpä pakotti sisarensa keihääksi, jotta tämä tukkisi suunsa. "Suokaa anteeksi sisareni sanat, hän tuppaa yleensä hieman kiusoittelemaan itseään pienempiä", hän totesi asiallisesti.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 540

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Su Huhti 30, 2017 3:03

Re: Reach to Shadows, My Dear

Sisarukset puhuivat yhtä aikaa ja Rosalba tunsi olonsa hyvin, hyvin, hämmentyneeksi. Se johtui puhtaasti väsymyksestä. Jos hän olisi ollut normaali itsensä, ei asia olisi painanut yhtään sen kauempaa. Tosin pian Maurus lisäsi, että kukat tai kasvit olisivat tervettulleita. Rosalba huiskautti kättään ja nyökäytti päätään: ”järjestyy”. Hän ei edes viitsinyt kysyä miksi. Hän epäili, että niin oli kaikkien mielestä parempi. Tosin hänelle tehtiin selväksi, että kuuteen liittyi molemmat sisarukset. Kurtisaani nyökkäsi pienesti ja hymyili. Noh, ei häntä haitannut varsinaisesti maksaa hieman vähemmän.

Pikkkusisko, ainakin Rosalba niin oletti, näytti nauttivan hänen tunnetiloistaan. Tämä päätti paljastaa myös veljensä toisen muodon. Kurtisaani vain katsoi ja totesi: ”ehkä on viisaampaa, että pidätte muutokset vähissä palvelijoideni lähellä. Erityisesti kartanon kokin. Hän on vieläkin nikotellut minun palveluksissani olosta”. Rosalba katsoi myös sivusilmällä vartioitaan, jotka eivät osanneet päättää, mitä mieltä olivat. Maurus sillä välin muuttui takasin ja jotenkin sai sisarensa myös takaisin keihääksi. 



”Lähdemme heti aamulla kohti kartanoa. Kykenettekö astumaan palvelukseen heti?” Rosalba kysyi ja katsoi demonia suoraan silmiin. ”Hoidan samalla maksunne. Kaupunki taloudesta mukaani lähtevät ainoastaan nämä herrat sekä yksi piika”, Rosalba kertoi ja kääntyi hieman välttääkseen suoran auringon silmiinsä. Hän ei odottanut pimeässä ratsastamista takaisin kaupunkiin. He joutuisivat hevosten vuoksi olemaan varovaisia. Rosalba ei säästelisi vihaansa, jos hänen rakastamilleen olennoille kävisi mitään.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Su Huhti 30, 2017 7:57

Re: Reach to Shadows, My Dear

Rosalba totesi, että muotojen pitäminen omana tietonaan olisi ehkä parasta. Maurus nyökkäsi siihen ja vain puristi pienesti keihästä kädessään. Vartijat naisen takana näyttivät yhtä hämmentyneeltä tilanteesta ja eivät osanneet päättää mitä mieltä olivat. Rosalba kuitenkin jatkoi ja sanoi, että lähtö olisi aamulla heti hänen kartanoltaan Olivatko sisarukset kykeneviä astumaan palvelukseen juuri nyt? Maurus nyökkäsi myöntävästi. "Olemme aina valmiit milloin vain", hän totesi rauhallisesti. "Olemme kuitenkin sivummalla ja liitymme seuraanne kartanonne ulkopuolella, jotta emme pelästytä työväkeänne", hän totesi ja ehdotti. Rosalba totesi siihen samaan aikaan, että maksu suoritettaisiin samaan aikaan, kun seurue lähtisi liikeelle, johon Maurus nyökkäsi uudestaan.
Nainen myös osoitti toista vartijoista ja totesi, että mukaan lähtisi piika sekä tämä mies. Maurus nyökkäsi. Hän katseli vartijan läpi rauhallisesti päästä varpaisiin. Miehen katseen melkein pystyi tuntemaan iholta, se oli tarkka eikä se jättänyt yhtäkään yksityiskohtaa väliin. Pitihän Mauruksen katso toisen erilaiset reaktiot kehossa läpi, jos mieheen pystyisi luottamaan. Hetken tuijoteltuaan miestä Maurus siirsi katseensa Rosalbaan hymyillen. Nainen näin ollen oli sopinut sopimuksen demonin kanssa. Hitaasti Maurus asettui toisen polvensa varaan ja kumarsi naiselle. Hän ei kuitenkaan sanonut sanaakaan. Hän nousi hitaasti kunnioittaen naista nyt näin emäntänään ja asteli pois varjoista.

Ensimmäisenä valoon osuivat valkeasta tumman harmaaseen taittuvaan hiuspehkoon, jonka jälkeen miehen koko tummuus näkyi, vaikka aurinko paistoikin hänen takaansa. Se teki hänestä vain hieman suuremman näköisen. Kädessä pideltävä hopeinen keihäs säihkyi auringon valossa. Maurus katsoi pienempiään ja vaikka nämä istuivatkin hevosten selässä ja olivat melkein samalla tasolla hänen kanssaan, saattoi tuntea, että demoni oli edelleen hyvin pitkä ja painajaismainen. Sillä iltahämärä antaisi pian hänelle erilaiset etunsa ja vaikka hänen uusi emäntä vihaisi kulkea pimeässä, pitäisi siihen sopeutunut demoni kaiken vaaran kaukana. "Jos aurinko askee ja tunnet itsesi uhatuksi, kerro minulle. Pidän kaiken loitolla", hän totesi Rosalballe rauhallisesti ja katsoi tätä syvälle silmiin.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 540

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Ke Touko 24, 2017 9:15

Re: Reach to Shadows, My Dear

Kun Maurus totesi hänen, anteeksi heidän, olevan valmiit palvelukseen heti Rosalba tunsi helpostusta. Hän oli itse niin väsynyt, että ei uskonut enää jaksavansa kauaa. Mies kuitenkin ymmärsi, mikä oli todennäköisesti parasta kaikille. Demonin palkkaaminen näinä aikoina ei aina ollut viisain teko henkilön elämässä ja erityisesti ihmisten kaupungissa oli järkevämpää pitää matalaa profiilia. 



Kertoessaan toisen vartijan mukaan tulosta, tuo joutui melkoisen tutkinnan alaiseksi. Tämä kuitenkin läpäisi ne ja Maurus asettui polvensa varaan hetkeksi. Universaalia kieltä toisen palvelemiselle, jotenka Rosalba kumarsi pienesti osoittaen kunnioitusta miehen sitoumukselle. 

Varjoista asteleva demoni oli pelottava ja varmasti monelle materiaalia painajaisiin. Juuri tehnyt sopimus teki tästä kuitenkin naisen mielestä ison plussan. Rosalba ei valehdellut itselleen siinä ja hän oli tyytyväinen. Ehkä tämä saisi kenet tahansa miettimään asiaa kahdesti. Rosalba käveli hevosensa luokse ja nousi sen selkään. Ei heillä ollut enää syytä patsastella aukealla. Eläin liikahteli hieman hänen allaan, mutta pysyi silti aloillaan. Se ei pitänyt demonista, mutta tottuisi nopeasti.

Kun Maurus lupasi suojelevansa häntä kaikelta, Rosalba hymyili pienesti. ”Enempää en voisi pyytää”, hän totesi ja heilautti kättään vartijoille. Nämä käänsivät hevoset ja lähtivät rauhassa etenemään kohti metsän reunaa. Kun aurinko ei paistanut suoraan silmiin, saattoi heidän reittinsä nähdä yhä heikosti. Rosalba antoi hevosensa päättää parhaan reitin ja lepuutti vain käsiään satulan kaarella. Häntä väsytti uskomattoman paljon ja silmät uhkasivat painua kiinni. Mauruksen palkkaaminen kun oli tuonut pientä helpotusta, vaikkei hän demoniinkaan luottanut vielä liiaksi. Aika näyttäisi oliko tuo yhä sanansa arvoinen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti To Touko 25, 2017 5:52

Re: Reach to Shadows, My Dear

Jos demoneilta kysyttäisiin. Mitkään eläimet eivät tottuneet heihin, edes pitkällä aikavälillä. Toisaalta oli niitä poikkeuksia, kun jotkut eläimet tottuivat ja jopa tykästyivät heihin. Suurin osa sellaisesti kuitenkin oli itse petoeläimiä. Rosalba ja muut astelivat rauhallisesti jo hieman hämärtyneessä illassa ja Maurus asteli naisen sekä tämän hevosen vierellä. Emäntä antoi hevosenj viedä, joka no oli mitä oli. Maurus toki luotti eläinten aisteihin, mutta hevosilla oli tapana hermostua tai pillastua helposti, jos jotain äkkisnäistä ja uutta tapahtui. Se saataisi aiheuttaa vaaratilanteita, jotenka mies vain kiinnitti tarkempaa huomiotaan naiseen sekä tämän ratsuun.
Tosin tämän kehon kielistä sekä väsyneistä silmistä huomasi, ettei nainen oikein ollut nukkunut hyvin. Maurus ei tietenkään tiennyt mikä oli naisen määränpää. olihan tämä sanonut, että kartano ja sitä luokkaa, mutta mies jäi mielellään kaupungin ulkopuolelle odottamaan. Hän kuitenkin kulki henkivartijan lailla naisen mukana, vaikkei itse kaupungeista välittänyt. Asioita oli keksitty hillitsemän hänen aistejaan.

Matkaa jo tehtyään jonkun verran, Maurus laski oikean, nahkaisella hanskalla varustetun käden emäntänsä ratsun alaselkään. Hevonen säpsähti kosketusta, mutta ei pillastanut. Se katsahti hetkessä taakseen, jossa näkyi vain vaaleahkot hiukset ja vihreät kiiluvat silmät. "Saanen kysyä, kuinka kauan meillä on matkaa, jos matkaa on vielä pitkään. Suosittelen, että nouset jonkun seuralaisesi kyytiin", demoni sanoi. Hän kehoitti toista kohteliaasti. Tavoitteena ei ollut, että hän olisi mollannut toista ja sanonut heikoksi. Hän ei vain halunnut naisen nukahtavan paikalleen ja tippuvan satulasta.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 540

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Ti Kesä 27, 2017 11:00

Re: Reach to Shadows, My Dear

Jos Rosalba olisi tiennyt Mauruksen ajatukset hänen hevosistaan, hän olisi kolauttanut demonia nenälle. Hän luotti hevosiin enemmän kuin ihmisiin ja erityisesti omaan ratsuunsa. Hän hätkähti hieman, kun tunsi käden olallaan ja piteli silmän räpäyksessä tikaria kädessään. Hän kuitenkin tajusi lähes yhtänopeasti, kuka oli häneen koskenut. ”Ah… Ei kauaa. Pärjään kyllä”, Rosalba vastasi lyhyesti ja suoristautui. Hän potki itseään nuokkumisesta ja pyrki pysymään tietoisena lopun matkaa. Kun soturi koetti kohteliaasti tarjota kyytiä Rosalban kylmä katse, sai lauseen katkeamaan kesken.



Matka ei todellakaan ollut pitkä enää porteille, mutta siitä menisi kuitenkin tovi naisen kaupunki talolle. Hän antoi demonin päättää seuraisiko tuo porteista sisään vai ei. Vartija varmuudeksi kuitenkin kertoi aikataulusta ja kuvaili vaunut, jotka olisivat mukana. Rosalba ei välittänyt enää, vaan halusi päästä rauhaan. Hän sulkeutui kuoreensa ja vasta talon portilla liikahti ja nousi hevosen selästä ja käveli avatusta ovesta aina makuuhuoneeseensa saakka nukahtaen kun pää osui tyynyyn vain herätäkseen muutaman tunnin päästä vielä vainoharhaisesti varmistamaan huoneen turvallisuuden itse.

Aamun sarastaessa palvelijat olivat jo valmistelleet vaunut ja Rosalba asteli alas siistiytyneenä. Hän oli peittänyt varjot silmiensä alta ja harjannut hiuksensa kiiltäviksi. Hän ei kuitenkaan pitänyt yhtä upeista ja paljastavista mekoistaan. Hän oli pukenut päälleen vain tiukat nahkahousut, tumman sinisen paidan, jossa oli kauniit kirjailut sekä kevyen viitan. Hän aikoi matkustaa vauhdilla ja pysähtymättä.



//Siirsin hieman aikaa, ettei tarvitse ameeba Rosalban kanssa tahkoa päätä seinään//
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Pe Kesä 30, 2017 4:00

Re: Reach to Shadows, My Dear

Oli selvää, että heidän emäntänsä, jolle he tulisivat ehkä työskentelemään hetken jos toisenkin oli hyvin vainoharhainen, eikä juurikaan luottanut kehenkään. Demoneille asenne ei niinkään ollut ongelma, vaikka se toki hankaloitti asioiden käsittelemistä.
Pieni ryhmä kerääntyi hetkeksi kaupungin porteille ja Rosalba antoi luvan päättää, jäisikö kaksikko odottamaan kaupungin ulkopuolelle vai tulisiko sisälle. Toki kaksikko olisi ehkä jäänyt mielellään kaupungin ulkopuolelle, mutta nainen oli emäntä. Häntä tulisi suojella oli estona mikä tahansa, joten Maurus kuljetti sisarensa sisään kaupungin porteista, samalla kun pimeys laskeutui alas kaupunkiin ja söi demonin kätköihinsä. Rosalban päästyä kotiinsa, Maurus aloitti pienen partionsa ja tutkimus retkeilynsä. Kaupunki oli öisin kyllä hiljaisempi ja rauhallisempi, mutta silti se toi hyvin paljon ääniä miehen korviin. Hän kuitenkin keskittyi tutkimaan mahdollisia henkilöitä, jotka olisivat uhka ja ne jotka tulisivat naisen mukanan siihen toiseen taloon.

Aamulla Maurus seisoi keihäänsä kanssa vaunujen vieressä odottamassa. Hän oli luikkinut yöllä kartanon sisään ja demonin lailla kulkenut hiljaa tarkastellen emäntänsä kotia. Ajatukset kuitenkin palautettiin takaisin tehtävään, kun Rosalba laskeutui portaita alas siistiytyneenä ja valmiina matkaan. Maurus tervehti naista kohteliaasti. "Hyvää huomenta", hän toivotti ja avasi Rosalballe vaunun ovet. Toki jos nainen tahtoi ratsastaa itse, eikä luottanut siihen, että vaunussa olisi turvallista, ei mies pannut vastaan. Olihan naisen sana hänen lakinsa.
Kun matkaan lähdettiin demoni varmisti, että ympäristö oli turvallinen. Hän myös piti silmällä kaikkea mikä liikkui sekä tietysti kuulolla erilaisia ääniä. Aina voisi olla väijytys vastassa tai ansa, jos suojelua pyydettiin.

//Jess :D//
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 540

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti La Heinä 01, 2017 10:59

Re: Reach to Shadows, My Dear

Maurus ei ollut jostain syystä niin pelottavan näköinen auringossa. Rosalba nyökkäsi tälle pienesti astuessaan ulos talosta. Hän asteli demonin luokse ja vastasi: ”huomenta”, kiivetessään vaunujen sisälle. Hän aikoi kulkea niissä kunnes voisi ratsastaa. Hän ei halunnut kuitenkaan juuri nyt kohdata kiireisiä katuja ja katseita. Hän oli nukkunut kevyttä unta jo viikkoja ja hän tunsi kasvavaa ärtymystä muihin olentoihin. Hän halusi olla rauhassa.

Vaunut kulkivat ilman sen suurempaa ongelmaa kaupungin läpi. Rosalba nykäisi verhot kiinni kun kuuli oman nimensä huutoa ja käpertyi vaunujensa penkille. Huuto jatkui ja vaunut pysähtyivät. Rosalba työnsi päänsä ulos ärtyneenä. ”Mikä tämän tarkoitus on?” Hän kysyi kuskilta ja tuo vastasi: ”Joku tukki käytävän tynnyreillä emäntä, he siivoavat sitä”. Rosalba tuhahti ja koetti löytää nimensä huutajan. Kukaan ei vaikuttanut tutulta ja sitten tyhjästä kivi osui liian lähelle hänen päätään. Rosalba nykäisi nopeasti päänsä piiloon verhon taakse ja perääntyi toiseen reunaan. ”Maurus! Näetkö mitään?” Hän kysyi, tietämättä edes kuuliko demoni häntä. Hän todella toivoi kiven heittäjän olevan vain kiukkuinen kadun kulkija.

//Sori lyhyt :D //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti La Heinä 01, 2017 11:44

Re: Reach to Shadows, My Dear

Vainoharhaisuutta Maurus oli kohdannut pitkän elämänsä aikana monia kertoja. Hän tunnisti sen helposti, sillä muiden olentojen lukeminen ei ollut kovin vaikeaa näin vanhalle konkarille. Hänen tarvitsi vain vilkaista ja hän tiesi.
Vaunujen liikkuessa, liikkui myös demoni. Emäntänsä vierellä, joka oli päättänyt eristäytyä vaunuihinsa muulta ulkomaailmalta. Kun ne lähtivät kulkemaan pitkin katuja, ihmiset säikähtivät tai huutelivat Rosalban nimeä, mutta Maurus keräsi katseita. Hänen olemuksensa keskellä ihmiskaupunkia oli harvinaisuus. Jotkut huusivat, nimittelivät orjaksi tai muuta herjauksia. Toisinaan kuului pientä kiljuntaa. Lopulta lyhyen matkan pysäytti yllättäen tielle tullut tynnyriaitaus. Niitä oltiin aletu siirtämään pikaisesti ja Rosalba jo työnsi päänsä kärttyisästi kysellen mistä oli kyse.

Sitten ei kauaakaan kun ilman halki lensi pieni kivi. Nainen vetäisi itsensä oitis sisään ja kysyi näkikö Mauris ketään lähettyvillä, joka olisi voinut häntä heittää. Maurus tiiraili hetken ympärilleen, kunnes vain heilautti hopeista keihästään. Mies pamautti sisartaan keihäs muodossa kova äänisesti maassa, joka sai ihmis parven lopettamaan huutonsa. Tuli hiljaista ja pitkä demoni avasi suunsa. "En suosittele kenenkään aloittavan minkäänlaista ilkivaltaa tai siitä tulee seurauksia", hän sanoi rauhallisesti ja vei hopeisen keihään vasten hartiaansa. Kaikki olivat paikoillaan, paitsi eräs ihminen. Tuo näytti mieheltä, hieman rysyiseltä, mutta pakenevalta. Maurus nosti keihään ja heitti sen ilmaan. Kuului kirkaisuja ja huutoja, kun ihmiset luulivat demonin seivästävän jonkun, mutta keihäs muuttui ja Maya laskeutui pakenevan henkilön päälle.
"Kas, minne sitä ollaan menossa?" Nainen kysyi vieno hymy kasvoillaan ja nousi ylös, vetäen mirhenkin ylös kädessään kuin mikä tahansa säkin. "Mitäs sanot, jos jättäisit hänet rauhaan?" Demoni kysyi ja mies nyökkäsi hätääntybeenä ja pyysi anteeksi matran lailla. Maya kuitenkin heilautti miestä ja tämän taskusta tipahti pieni rahapussi, jonka demoni noukki ylös. "Minä otan tämän", hän sanoi ja laski miehen sen jälkeen alas. Sitten nainen lähti vain raivaamaan tietä kaikkien niiden pelosta kankeiksi käyneiden ihmsiten joukosta.

Kun Maya oli palannut keihääksi Mauruksen rinnalle, oli tynnyriaitauskin saatu avattua ja vaunut pääsivät vihdoin liikkumaan.

//Ei se mitään :)//
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Seuraava

Paluu Vanhametsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö