Reach to Shadows, My Dear


Vanhametsä on alue Quinn metsässä, joka on täysin kuollutta. Tällä alueella ei kasva mitään. Maa on pelkkää tomuista, tamppautunutta multaa. Suuri, karu alue on täynnä pystyyn kuolleita, kivanlahoavia puita. Vain harva olento viihtyy tällä alueella. Väitetään, että metsä on kuollut magian vaikutuksesta. Musta magia olisi kuihduttanut tämän osan metsää, johtuen velhojen salaseurojen tapaamisista aikanaan.

Valvoja: Crimson

Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 540

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Ke Heinä 05, 2017 9:10

Re: Reach to Shadows, My Dear

Rosalba oli tarkoituksella tilannut tunnuksettomat vaunut, mutta vainoharhaisuus oli paljon kovempi ääni hänen päässään kuin järki. Järjellä olisi voinut ajatella, kuinka joku näki demonin ja siinä se. Maurus ei ollut mitenkään… ihmismäinen ja täten vastaanotto kaupunkilaisilta oli ymmärrettävä. Rosalba oli kuitenkin päässään vakuuttunut, että joku vainosi häntä.

Kun Maurus puhui Rosalba raotti verhoja sen verran, että näki mitä tapahtui. Hänen piti myöntää, että ainakin hänen vartijansa teki vaikutuksen. Lisäksi Rosalba arvosti rauhallisuutta, mitä hänellä ei tuntunut sillä hetkellä olevan. Kurtisaani ei kuitenkaan nähnyt miestä ja hätkähti vain hieman kun keihäs yllättäen lensi ilman halki. Kurtisaani vetäisi yllättyneenä happea keuhkoihinsa, mutta pikkusisko, Maya, laskeutuikin heittelijän päälle. Rosalba ei kuullut mitä tyttö sanoi, mutta hän uskoi vakaasti miehen ilmeestä, että tuo ei uskonut melkein silmiään. Tyypillistä ihmiseltä, joka tuskin liikkui koskaan kaupungin ulkopuolella. Miehen huulet liikkuivat ja Rosalba tulkitsi tuon toistavan anteeksi pyyntöjä. 



Kun Maya oli palannut, Rosalba näki rahapussin tuon kädessä ja hymähti. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään vaan antoi verhon laskeutua vaunujen lähtiessä liikkeelle. Hän oli suunnitellut ratsastavansa, mutta vaikka vaunut pääsivät metsään, hän jäi sisälle. Se kertoi jo häntä pidempään palvelleille, kuinka väsynyt kurtisaani oli. Yleensä häntä ei olisi saanut eroon hevosista. Nyt hän kuitenkin avatutti vain verhot ja katseli ulos. Hän yleensä nautti matkasta kartanolle, muttei tänään. Oli huolestuttavaa tuntea itsensä niin… hennoksi. Rosalba halusi pärjätä itsenäisesti, ilman kenenkään apuja. Hän luotti ihmisiin ja haltioihin yhtä vähän, hänhän palkkasi mieluummin demonin vahtimaan selkäänsä!


Keskipäivällä vaunut pysähtyivät sopivalle aukealle ja Rosalba nousi vaunuista. Hän verytteli pitkiä jalkojaan ja katseli hieman ympärilleen, ennen kuin otti vastaan lasin viiniä palvelijalta. Hän siemaisi sitä varoen ja kääntyi sitten Mauruksen puoleen. ”Meillä on kylliksi teille molemmille, jos olette nälkäisiä ja meidän ruokamme kelpaa”, Rosalba totesi ja hymyili automaattisesti vain suullaan. Silmät liikkuivat koko ajan ja naisen asento näytti jäykältä. Hän jopa hätkähti, kun palvelija kosketti naisen käsivartta antaakseen tuolle kulhon hedelmiä. Rosalba viittelöi hieman ärtyneesti tytön laskemaan sen vaunuihin. Hän ei ollut nälkäinen, hän olisi halunut juoda koko viinipullon yksin, mutta tiesi syövänsä lopulta ne matkan aikana.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ti Heinä 11, 2017 2:21

Re: Reach to Shadows, My Dear

Maurua tai Maya eivät kummatkaan oikein välittäneet rahasta, mutta nuorempi sisarus oli päättänyt ottaa rahat, mielenkiinnosta lähinnä. Raha pussi ojennettiin isoveljelle ja nainen muovautui spiraalien myötä keihääksi. Rosalban laskettua verhon alas vaunuissa, mies liikautti vihreitä silmiään. Ne etsivät pelokkaiden ihmisten joukosta jotain ja pien kun vaunut liikehtivät eteenpäin pitkä demoni pysähtyi hetkeksi. Tämä ojensi rahapussin pelokkaiden lasten käsiin. Demoni vinkkasi silmäänsä ja jatkoi matkaa Vaunujen vierellä.
Vaunujen renkaiden osuessa metsäpolulle, emäntä avasi verhonsa ja katsoi ympärilleen. Ei näyttänyt siltä, että nainen olisi tarpeeksi virkeä noustakseen ylös ratsaille, joten tämä jäi vaunuihin. Maurus kulki Rosalban ikkunan takana, mutta vaunujen vierellä. Hän piti kyllä silmällä ympäristöä ja oli hyin ajan tasalla missä päin metsää he menivät. Hetken matkustamisen jälkeen vaunut pysähtyivät aukealle, jossa Rosalba ja muut ihmiset ottivat leponsa. Rosalban kääntyessä mieheen, tämä katsoi kysyvänä naisen puoleen. "Olette hyvin ajattelevainen, mutta on parasta, että ette tuhlaa ruokaanne meihin", Maurus sanoi lempeästi ja päästi irti keihäästään. Maya muutti muotoaan ja hymyili naiselle takaisin, joka vain hymyili suullaan, mutta ei silmillään. "Ei ole tarvetta kertoa mikä on ravintomme, sillä sitä on riittävästi saatavilla mistä vain", Maurus jatkoi ja katsoi viiniä juovaa emäntäänsä. "Joten toivon suuresti, että lepäätte tarpeeksi ja saatte ravintonne, niin ettette uuvu", hän totesi kohteliaasti ja perääntyi pienen kumarruksen myötä.

Maya oli mennyt edeltä jo. Eivät demonit olleet kovin kaukana, vain muutama harppaus takaisin ja he olisivat Rosalban turvana. He istutuivat alas ja näyttivät keräilevät pientä kukka kimppua. Maya tosin keräsi enemmän niitä kukkia ja Maurus vain nyhti joitain kasveja käsiinsä. Pian kaksikko sitten vei kukkia elegantisti huulilleen ja antoivat niille suudelmia. Hetkessä, jos kauas näki, kasvin koko olemus muuttui. Se kuihtui murtosekunneissa ja varisi kuin tuhkana pois, lentäen tuulen mukana. Jokainen kukka ja jokainen kasvi kohtasi saman kohtalon. Kaksikko nousi ruokailunsa jälkeen ja palasi emäntänsä rinnalle. Maya taas keihäänä. Maurus ei istunut alas, vaan seisoi Rosalban turvana ja vartijana.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 540

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti La Heinä 15, 2017 9:56

Re: Reach to Shadows, My Dear

Rosalban päätä särki kun hän katsoi, miten keihäs muuttui jälleen Mayaksi. ”Sehän on… Kätevää” kurtisaani sanoi parivaljakon ruuasta ja ei halunnut edes ajatella asiaa sen enempää. Nainen siemaisi viiniään ja totesi: "oloni helpottaa kun pääsen kauemmas kaupungista”, hän vain totesi eikä luvannut syövänsä tai muutakaan mahdotonta. Hän nyökkäsi vain kumarrukselle ja istuutui sitten tuolille, joka hänelle oli laitettu ruokailun ajaksi. Hän nakersi leipää ja koetti keskittyä muiden puheisiin. Hän ei vilkuillut demonien perään myöskään, sillä toisinaan tietämättömyys oli siunaus.

Kun Maurus palasi Rosalba oli syönyt leipänsä ja juonut lasillisen viiniä. Hän istui tuolissa tylsistyneen näköisenä. ”Hae laskukirjani”, hän komensi yhtä vartijaa, joka kävi noutamassa numeroita täynnä olevan kirjan ja kynän. Rosalba avasi opuksen ja selasi keskeneräiselle sivulle. Numerot olivat helppoja, sillä ne eivät juonineet tai puukottaneet selkään. Niimpä Rosalba ratkoi yhtälöitä kunnes leiri oli purettu ja hänen oli aika palata vaunuun. 

”Pysyttekö perässä, jos menemme hieman vauhdikkaammin vai haluatteko istua vaunuissa?” Rosalba tiedusteli Maurukselta ja vilkaisi myös keihästä puhuessaan. Maurus joutuisi ehkä istumaan epämukavasti, mutta kyllä tuo mahtuisi. Rosalba halusi heidän kuitenkin liikkuvan ripeämmin ja päästä perille kartanolleen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Su Heinä 16, 2017 9:49

Re: Reach to Shadows, My Dear

Maurus seisoi Rosalban vierellä, kun tämä komensi vartiaansa hakemaan laskukirjansa. Nainen näytti uppoutuvan hetkeksi noihin lukemattomiin sivuihin, kunnes leiri oli purettu. Tosin demoni, joka ei saanut käskyjä emännältään ei liikahtanut auttaakseen ketään. Hän seisoi tyynesti tarkkailen ympäristöä. Kun neidin oli aika nousta vaunuihin, tuo kysyi sinne noustessaan demoneilta, kykenivätkö pysymään perässä hieman vauhdikkaamassa tahdissa. Sitä ei voinut nähdä kuinka Mauruksen kasvoille piirtyi huvittunut hymy. "Tuon kysymyksen pitäisi olla minun", hän totesi ja rykäisi sitten huvittuneena kurkkuaan. "Kiitos huomaavaisuutenne, mutta en usko, että kummankaan meistä on tarvetta asettua vaunuunne kanssanne", Maurus totesi ja mies kohteliaasti avusti naisen omaan vaunuunsa sulkien oven tämän perässä.
"Neiti Gilde, ymmärrettehän, että olette palkanneet alaisuuteenne demoneja", Maurus sanoi ja käänsi sitten kohteliaan nyökkäyksen jälkeen päänsä. Matka jatkui ja niin myös vaunujen vauhti kiihtyi. Miehelle itselleen ei ollut vaikeuksia mitenkään nostaa omaa nopeuttaa, hän jopa piti nopeammasta vauhdista. Mies pysytteli rauhallisesti vaunujen vierellä, kunnes jokin sai hänen olemuksensa muuttumaan. "SEIS!" Maurus huusi. Se säikäytti vaunujen ajan vetämään valjaista ja hevosen pysähtymään, mutta epäonnekas palvelia neito ratsasti edemmäs ja eikä tajunnut mitä oli tulossa. Kuului vain kiljaisu, kun hevonen ja sen ratsastaja nousivat yläilmoihin. Suuri verkko ympäröi ratsua ja ratsastajaa. Hevonen tietenkin pillastui ja yritti heti pyristellä irti, mutta se oli turhaa kun kiikkui kolmemetriä ylä ilmassa.

Maurus katsoi hetken palveliaa, joka oli kiljaissut ja nyt yritti pysyä hevosesta kaukana, ettei tuo liiskannut häntä alleen. Demoni kuunteli ympäristöä ja vilkaisi vartijan puoleen, tuo laskeutui nopesti ratsultaan ja veti miekkansa esiin. Kysymys oli mikä oli edessä, mutta demoni tiesi, ettei se ollut edessä. "Se on ympärillä, ne ovat ryöväreitä", hän totesi kuuluvasti, että Rosalbakin kuulisi. Sitten demoni vain heitti hopeisen keihäänsä kohti verkkosäkkiä, jossa eläin ja ihminen olivat vankina. Terä katkaisi köyden, joka piti verkkoa kasassa ja näin hevonen kuin palvelia tipahtivat kohti maata. Maya kuitenkin otti kopin nopeasti palvelijasta ja laski tämän turvallisesti maahan. "Mene suojelemaan emäntää", hän käski ja palasi nopeasti Mauruksen luokse muuttuen aseeksi.
Hiljaisesta metsästä lensi ensimmäinen nuoli, jonka Maurus otti käteensä kuin sulan, joka leijaili alas taivaalta. Kun metsäryöväreitä alkoi ilmestyä ihmisennäköpiiriin, alkoi Mauruksen päässä tapahtua. Se oli hyvä tapa ilmoittaa, ettei hänen kanssaan ryttyillä ja vihollisilla olisi vielä tilaisuus perääntyä. Hänen päästään kasvoi hitaasti mustat, massiiviset sarvet ja niin demoni avasi suunsa. Paljastaen terävät hampaansa. "Uskallatteko uhmata minua ihmiset?", Maurus puhui demonisella kielellään ja katsoi sitten vartijaan, joka oli hieman pelästynyt hänen olemuksensa muuttumista. Silti Maurus antoi vain merkin siihen, että he hyökkäisivät ja pelästyttäisivät loput pakoon, sai vartijan tiukentamaan otettaan miekastaan ja nyökkäämään hänelle myöntävästi.

Tappelu oli nopeasti ohi, kun Maurus oli hoitanut puolet tajuttomuuden aalloille ja loput olivat kadonneet. Vartijakin oli ehtinyt lyödä miekkansa muutaman kanssa yhteen, kunnes nuo olivat pelkurimaisesti karanneet paikalta. Mies veti sarvensa piiloon ja hymähti tyytyväisesti itsekseen. Hän oli toki satuttanut, mutta ei ollut tappanut ketään.

//Buhaahahaha, tein tuota vähän lisä dramaa väliin :---D//
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 540

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Ti Loka 31, 2017 12:19

Re: Reach to Shadows, My Dear

Maurus oli kohteliaisuuden perikuva ja varmisteli vielä, muistiko Rosalba kenties kenet oli palkannut. Tottakia hän muisti! Hän myös muisti, että oli viisaampaa olla kunnioittava ja kohtelias, jos olisi voinut muuttua suojeltavasta lounaaksi. Hän ei uskonut miehen kääntyvän, mutta mistä sitä tiesi? Rosalba tyytyi vain nojaamaan vaununsa tyynyihin ja antoi sisarusten tehdä työnsä. Hän koetti sulkea silmänsäkin hetkeksi. Uni ei olisi laisinkaan pahaksi.

Rosalba onnistui torkahtamaan vaunujen heiluessa rauhoittavasti ja metsän suhteellisen turvallisessa hiljaisuudessa. Palvelijoiden pitämä meteli oli vähäistä kaupunkiin verrattuna. Vasta kova huudahdus, sai kurtisaanin hereille. Hän säpsähti pystyyn ja käänteli päätään hämmentyneenä. Hän pyyhkäisi suupieltään ja jäi odottamaan. Hänen ei kannattaisi työntää päätään ulos, jos jotain oli meneillään. Sen sijaan hän viittoili palvelijansa pois ovelta ja odottamaan. Molemmat naisista tosin olivat valmiina sinkoamaan ulos heti, jos ovi aukenisi. Lisäksi Rosalba piteli kädessään veistä, jota hän myös osasi käyttää. Palvelijakin oli aseistautunut, muttei lainkaan niin varma taidoistaan.

Hevosen pelästynyt kiljunta oli hirvittävää kuultavaa ja Rosalban sydäntä puristi. Jokainen palvelijoiden hevosista oli hänen ja hän rakasti hevosiaan. Hän ei välittänyt ratsastajasta läheskään niin paljon. Hän kykeni vaunuissaan vain kuuntelemaan eläimen hätää ja se kuristi naisen kurkkua. Hän pakotti itsensä kuitenkin myös huomioimaan muita ääniä. Ryöväreitä Mauruksen mukaan ja tottakai... Aina joku idiootti kuvitteli voivansa rikastua helposti. Hän kuuli kuinka metsästä juoksi ihmisiä esiin, karjuen kuin villipedot. Rosalba odotti ensimäistä iskua, taistelun ääniä, sen sijaan hän sai kuulla paljon pelottavampaa. Mauruksen ääni sai naisen niskavillat pystyyn ja kavahtamaan hieman.

Ei mennyt kauaakaan kun tappelun äänet alkoivat kuulua, mutta ne olivat yhtä nopeasti ohi. Hetken hiljaisuuden jälkeen Rosalba avasi oven ja asui esiin. Hän katsoi maassa makaavia rosvoja ja nyrpisti nenäänsä. Hän vilkaisi tyttöä, joka oli joutunut hevosen kanssa verkkoon ja viittasi kärryssä olleen palvelijan katsomaan tytön kunnon. "Hän istuu lopun matkasta kärryssä, mutta varmista ettei mitään ole murtunut", Rosalba totesi ja vilkaisi muita ihmisiä. Kukaan muu ei ollut tainnut saada edes naarmua.

Rosalba ei voisi tehdä tytölle mitään, mutta hevosensa hän tiesi. Hän huomasi eläimen pyrkivän pystyyn, mutta se ei yksinkertaisesti pystynyt. Sen silmät pyörivät päässä ja siinä hetkessä Rosalba tiesi, että hänen pitäisi tehdä vaikeita päätöksiä. Eläin ei pystyisi jatkamaan matkaansa. Hevosta ei voisi laittaa kärryyn tai kantaa. Se oli yksinkertaisesti liian iso. Tamma ei ollut ehkä Rosalban hienoimpia kasvatteja, mutta hän välitti siitä silti. Hän välitti siitä enemmän kuin yhdestäkään palvelijasta. Se ei ikinä pettäisi häntä ja nyt hänen pitäisi olla pettämättä sitä. Rosalba tunsi itkun puristavan kurkkuaan, mutta hän ei antanut itsenä näyttää sitä. "Maurus, pystytkö lopettamaan hänet nopeasti?" Rosalba kysyi ääni vain kevyesti värähtäen. Jos demoni ei kykenisi siihen, hän tekisi sen itse. Hän tiesi valtimon viiltämisen olevan pitkempi tie, mutta hän ei antaisi muiden palvelijoiden tehdä sitä. Hän halusi eläimen pääsevän tuskistaan vain nopesti.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ti Loka 31, 2017 5:56

Re: Reach to Shadows, My Dear

Taistelu oli ohi, mutta siitäkin oli seurannut seurauksia. Maurus käänsi päänsä neitiin, mutta huomasi tuon katsovan hevosta. Hevosta, joka pyrki ylös, mutta ei kyennyt siihen. Oliko alas lasku ollut liian raju hevoselle? Ehkä, mutta selkeasti Rosalba teki suuria päätöksi kääntyen lopulta demoniin. Tämä kysyi kysymyksen ja mies vei arvokkaasti kätensä rinnalleen. "Nopeammin, mitä terä tekisi", hän sanoi rauhallisesti. Hän kuitenkin katsoi naista, joka kärsi. "Halutko jättää viimeiset hyvästit ennen eroa?" hän kysyi varmistaakseen, ettei Rosalba katunut päätöstään tai sitä, että päätti päättää elämän.
Kun nainen oli tehnyt päätöksensä ja vielä tehnyt sen kirjaimellisesti. Siirtyi Maurus hitaasti hevosen vierelle. Hopeinen keihäs laskettiin maahan ja mies laski kätensä eläimen keholle. Hän tunsi kuinka sen hengitys oli nopeaa sekä kuinka sydän hakkasi hengityksen alla. Demoni ei tarttunut keihääseensä. Kuten hän oli sanonut, hänellä oli nopeampi tapa päättää elämä kuin verinen terä. Maurus nosti hevosen päätä ja toi sen lähelle kasvojaan. Hengitys tuntui vasten demonin ihoa, kun hevonen tuntui tuijottavan kohti kuolemaansa. Rauhallista sekä kivutonta armahdustaan. Hitaasti demoni ojentui kohti hevosta ja laski tuon otsalle hellän suudelman.

Se saattoi näyttää ihmisistä hyvin oudolta, että demoni meni ja pussaili hevosia otsalle. Lisäksi se saattoi vain tuntua sillä hetkellä rituaaliselta hyvästiltä, ennen kuin mies vetäisisi keihäänsä ja iskisi hevosen kuoliaaksi. Kenties demoni sittenkin käyttäisi raakaa voimaansa ja rikkoisi hevosen nikamat kaulan alueelta näin tappaen sen. Sitä ihmiset ehkä saattoivat olettaa, mutta pian tuon suudelman jälkeen Maurus laski levollisen näköisen, kuolleen hevosen pään takaisin maahan. Mies silitti pari kertaa liikkumatonta kylkeä ja tarttui sen jälkeen keihääseensä. Hän nousi ylös ja katsoi Rosalbaa. "Tehtävä on nyt suoritettu neiti Rosalba", hän ilmoitti. "Jatkammeko matkaa?" hän kysyi katsellen hieman ympärilleen.
Henkivartijana Mauruksen työkuvaan kuului tehtävän suorittaminen ilman suurempia häiriöntekijöitä, joten häntä ei kovin paljoa surettanut se, kuinka hevonen oli juuri heittänyt henkensä ja päätynyt hänen ravinnokseen. Sitähän mies ei kuitenkaan sanonut kenellekään ihmisistä. Parempi olla pelästyttämättä toisia. Maurukselle oli täysin normaalia nähdä kuolema edessään. Kuolema toisin sanoen voisi olla hänen ystävänsä, joka kulki hänen rinnallaan. Onneksi demoni kuitenkin suosi kasvillisuutta ja näiden sieluja. Olisi muuten viattomat meneettäneet henkensä niin monesti.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 540

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Ke Marras 01, 2017 1:54

Re: Reach to Shadows, My Dear

Maurus lupasi kykenevänsä lopettaa eläimen nopeammin kuin terä. Kurtisaani nyökkäsi ja käänsi hitaasti katseen hevoseensa. Hän käveli eläimen luokse ja eläin tuntui vaistoavan hänet. Se rauhottui hieman ja ei enää pyrkinyt jaloilleen yhtä raivokkaasti. "Sinä palvelit hyvin. Pian sinuun ei satu", nainen sanoi hyvin hiljaa ja antoi hevoselle vielä rakastavan paijauksen ennen kuin antoi Maurukselle merkin tehdä tehtävänsä. Hän asteli hieman kauemmas, sillä epäili vahvasti tavan olevan muuta kuin perinteinen isku. Mauruksen antama suudelma sai kylmät väreet kulkemaan pitkin Rosalban selkää. Nainen tiesi silloin, miten hänen hevosensa menetti henkensä. Suudelma, jotain niin hellää ja harvoin kuolettavaa.

Rosalba katsoi eläintä ja huokaisi. Päätös oli ollut raskas, vaikka hän oli tehnyt sen nopeasti. Hän nyökkäsi pienesti. "Kiitos ja jatketaan. Haluan perille mahdollisimman pian", Rosalba totesi ja lähti kohti vaunuja. Hän olisi halunnut olla yksin, mutta nyt ei ollut sen aika. Sen sijaan hän istuutui alas ja antoi kuljettajalle merkin liikkua.

Metsä vaihtui hiljalleen viljeltyihin peltoihin ja illan sarastaessa tie päättyi kauniin, vaikkakin suhteellisen pienen, kartanon pihaan. Rosalba asteli alas vaunuista ja katseli ympärilleen. Talon palvelijat olivat portailla vastassa ja toivottivat hänet tervetulleeksi. Rosalba antoi lyhyesti ohjeet ja kertoi, ettei ollut vastaanottavalla päällä. Hän pyysi kylpyjä matkustajille sekä itselleen. Hän aikoi viettää pitkän aikaa kuumassa vedessä. Lopulta hän kiipesi portaat aulaan ja riisui viittansa. Hän kääntyi Maurusta kohti, jota oli viittoillut seuraamaan. "Haluat varmaan tutustu kartanoon ja tiloihin. Kun olen täällä päiväni ovat melko rutinoituneita. Aamuisin nukun pidempään, jonka jälkeen syön, voimistelen ja vietän useamman tunnin talleilla. Lisäksi minulla on puutarha palsta, jota hoidan. Illallinen syödään seitsämältä, jonka jälkeen vetäydyn kirjastoon. En aio tällä vierailullani hoitaa tilallisen tehtäviä, ellei se ole välttämätöntä", Rosalba sanoi ja käveli kirjastoonsa. Hän istuutui alas ja kaatoi itselleen hieman viiniä. "Kaupungista tulleet palvelijani ohjeistavat täällä olevia, että sinun ja sisaresi tulee saada esittää mitä tahansa kysymyksiä tai antaa käskyjä. Teiltä ei saa kieltää pääsyä mihinkään. Lisäksi voitte pyytää mitä tarvitsette. Haluatteko itsellenne huoneen omani vierestä?" Rosalba tiedusteli ja siemaisi viiniään upoten tuoliinsa ja katsellen demonia odottavasti.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ke Marras 01, 2017 9:21

Re: Reach to Shadows, My Dear

Rosalba nyökkäsi ja totesi, että matkaa jatkettaisiin. Niin matka jatkui. Hevosen keho jäisi täten metsän eläinten ja olentojen ravinnoksi. Metsä vaihtui pian viljeltyihin peltoihin ja taivas sitä mukaan alkoi punertua sekä tummua matkalaisten yllä. Tie päättyi lopulta vieden heidät soman kartanon pihaan. Pihalla vaunut pysähtyivät ja Rosalba asteli alas. Selkeästi nainen osasi ohjata ja kertoa asioita, sillä ohjeistus oli lyhyt sekä ytimekäs. Maurus jäi taas sivummalle, mutta astui hitaasti sisään neidin perässä. Tämä jäi vielä keskustelemaan palvelijoiden kanssa jotain ja Maurus jäi sivummalle. Maya, hopeinen keihäs oli hänen käsissään edelleen. Oli parempi, ettei Maya nyt ihan vielä muuttuisi, kerta palvelijat saattaisivat säikkyä. Lisäksi oli mukavaa hieman säikytellä palvelijoita yhdessä yllättävällä vieraalla. Joskin Rosalba näytti siltä, että saattaisi asian mukaisesti kertoa henkivartijansa varustuksesta.
Lopulta neiti alkoi viittomaan häntä luokseen ja mies tulikin. Rauhallisesti hän astui naisen vierelle. Rosalba aloitti heti. Neiti kertoi rutiineistaan ja totesi, että oli parempi tutkia jokainen kartanon kolkka. Lisäksi tämä luetteli antamansa käskys palvelijoille ja siihen Maurus vain nyökkäsi. Hän seurasi neitiä rauhallisesti ja kuunteli tätä korvat tarkoina, vaikka siihen olisi vähempikin riittänyt. Kaksikko löysi tiensä kirjastoon. Jossa Rosalba istui alas ja kaatoi itselleen viiniä. Oli hassua kuinka se viini vain oli ollut siinä odottamassa. Ehkä neiti oli pyytänyt sitä jo etukäteen. Silloin hopeinen keihäs hänen käsissään liikahti ja Maya astui sulavasti kirjastoon. "Tietysti, mitä lähempänä sen parempi", Maya sanoi iloisesti veljensä puoleasta Rosalban kysymykseen. "Voimme myös tietysti nukkua teidän huoneessanne", Maya kiusasi hieman. "Asemuodoissamme tietysti", hän lisäsi selityksen ennen kuin mitään ihmeellisiä mulkaisuja nainen saisi osakseen.

Maurus vetäisi Mayan puoleensa ja huokaisi hieman. "Huone lähellänne riittää, kiitos", Maurus vastasi lopulta katsoen sisareensa moittivasti. Sen jälkeen Maurus odotti hetken ja katseli ympärilleen. Hänen ei tarvinnut kävellä juuri laisinkaan huoneessa nähdäkseen sen pienimmätkin yksityiskohdat. "Tahdotteko kierrättää meidät talossanne vai käymmekö omatoimisesti tutustumassa?" Maurus kysyi Rosalbalta suoraan, sillä hän tietysti oli valmis antamaan rauhaa toisen levottomalle sielulle, mutta samalla myös turvaa, jos tämä sitä tarvitsi. "Tämän huoneen olen tarkastanut ja ottanut sen yksityiskohdat muistiin", hän ilmoitti lempeällä äänellä, vaikka se tuntui demoneille olevan hassu ele.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 540

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Ke Marras 01, 2017 11:44

Re: Reach to Shadows, My Dear

Aina kun Rosalba saapui kartanoon, häntä odotti viini. Kurtisaanin elämä jätti jälkesä ja alkoholi oli yksi tapa toisinaan laimentaa sen mukana tuomaa tuskaa. Rosalballe viini ja siideri toivat sen helpotuksen, viimeistä hän tosin nautti harvoin. Hän ei yleensä ollut myöskään vahvassa humalassa kuin yksin. Nytkin hän piti mielessä, että sisarukset olisivat hänen lähellään jatkuvasti.

Veisi hetken, ennen kuin Rosalba tottuisi Mayan ilmestymiseen. Hän katsoi tyttöä ja kohotti vain kulmaansa. "Mh... Tottakai. Ehkä turvaudumme siihen vasta kun ei ole muita keinoja", kurtisaani totesi ja ravisti hieman päätään hymyillen. Hän piti tytöstä. Harva uskalsi todella puhua hänelle tuolla tavoin. "Uskoisin huoneen olevan mukavampi kaikin puolin teille kahdelle. Voitte sitten riidellä muiden kuulumattomissa. Ymmärrän sen olevan sisarusten tapa", Rosalba sanoi ja iski silmäänsä Mayalle viimeisten sanojensa kohdalla.

Maurus ei vaatinut kauaa aikaa huoneiden tarkastamiselle. Rosalba mietti hetken ja sanoi: "Minä kierrätän teitä. Kylpyni ei tule olemaan vielä hetkeen valmis ja minun pitäisi muutenkin tarkastaa huoneet. Ties mitä palvelijat ovat saaneet päähänsä kun olen poissa suurimman osan ajasta". Rosalba nousi ja kaatoi lasiinsa lisää viiniä, ennen kuin lähti kulkemaan eteenpäin. Hän käveli kirjaston ovista takaisin aulaan ja sieltä isompaan viihdytyssaliin. "Tämä on vieraiden varalta. Jos he vaativat erillisiä tiloja enkä tarjoa illallista. Tänne harvemmin tulee kuitenkaan aatelisia. En ota asiakkaitani vastaan täällä. Jos kukaan heistä pyrkisi tänne, he eivät pääse portteja pidemälle", Kurtisaani totesi ja viittasi ikkunasta isoille porteille. "Täältä pääsemme ruokasaliin", hän totesi ja käveli saliin ja osoitti yhtä ovea: "tuo tulee eteishallista". Hän katseli ympärilleen. Seinillä ei ollut sukukuvia vaan maalauksia eläimistä ja hänen lempi hevosistaan. "En syö täällä juuri koskaan", nainen totesi ja sipaisi pitkän pöydän pintaa. Yksin sen ääressä syöminen olisi vain liian masentavaa. Sen sijaan hän käveli paneelin luo ja painoi tietystä kohtaa. "Tämä vie keittiöön", hän totesi ja käveli piilotetusta ovesta lyhyen käytävän läpi keittiöön, jossa oli muutamia palvelijoita. He nyökkäsivät kohteliaasti, mutta jatkoivat illallisen valmistamista.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti To Marras 02, 2017 4:00

Re: Reach to Shadows, My Dear

Maya katsoi Rosalbaa ja vain hymähti toisen pieneen vinkkaamiseen sasur riidoista. Jos emäntä oli valmis aloittamaan naisen kanssa pienen piikittelysodan, hän oli hyvinkin valmis ottamaan sen vastaan. Ei hän pelännyt itseään korkeammissa asemissa olevia, hänhän oli demoni ja aivan liian vanha ihmisten kirjoissa. Ehkä jo tuhkaakin, kerta sen väirinenkin oli. Maya ei kuitenkaan ruvennut sotaa tekemään, mutta ottaisi merkille mahdolliset tilaisuudet.
Maurus katsoi kuinka Rosalba kaatoi lisää viiniä lasiinsa ja ilmoitti kierrättävänsä heidät kartanossa. Kylvyn valmiiksi laittamiseen meni kuitenkin hetki. Sitten kierros alkoikin. Sisarukset lähtivät kulkemaan naisen perässä. Seuraava huone oli aulan katta viihdytyssali, jonka Rosalba selosti olevan vieraiden varalta. Käyttötarkoituksia saattoi olla monia, mutta Maurus ei niihin kiinnittänyt huomiota. Hän käänteli päätään ja hieman kehoaan, nähdäkseen huoneen kokonaan. Vain silmistä saattoi huomata, kuinka miehen näkö tarkensi jokaiseen kohteeseen sekä kuinka silmät liikkuivat nopeasti, ottaen jokaisen yksityiskohdan muistiin. Isot ikkunat antoivat hyvän näkyvyyden ulos isolle portille, jonka mies otti huomioon. Sitten matka jatkui ruokasaliin, josta Rosalba viitasi oveen, joka tuli eteishallista. Sisarukset katselivat ympärilleen kaikessa hiljaisuudessa, kuunnellen kuinka emäntä selosti heille paikkoja. Askeleet astuivat lopulta keittiöön, jossa oli muutamia palvelijoita. Nämä tervehtivät vieraita nyökkäyksellä ja yrittivät mahdollisuuksien mukaan jatkaa työskentelyään. Sisarukset katselivat keittiön läpi, he myös saivat nopeita vilkaisuja puoleensa, mikä sai Mayan vain hymyilemään hieman demonisesti vastaan.

Keittiön jälkeen Maurus pysähtyi oven eteen, joka vei keittiöön. Hän katsoi ympärilleen, mutta ei sillä tavalla kuin oli tehnyt muissa huoneissa. "Kylpynne taitaa olla valmis", hän ilmoitti kuin olisi itse tehnyt sen. Asia oli kuitenkin niin, että demoni oli kuunnellut aina yhtä tarkkaan ympäristöään niin kuin aina ja kuuli helposti kartanon jokaisen äänen, puheet sekä muut äänet. Hän tiesi tarkalleen milloin vesi kaadettiin ammeeseen ja hän kuuli myös palvelijoiden reippaat askeleet, jotka kertoivat siitä, että emäntää etsittiin. "Voimme jatkaa sisareni kanssa kartanon läpikäyntiä sen aikaa, kun nautitte kylvystänne", mies sanoi ja kumarsi hieman.
Pian oviaukosta ilmestyikin palvelija, joka pyysi neiti Rosalbaa siirtymään valmiiseen kylpyyn. Maurus ja Maya taas seisoivat siinä hetken, naisdemoni vielä hieman vilkuti neidille hyvästiksi. Kun Rosalba oli mennyt Maurus muutti muotoaan ja Maya otti kauniin miekan käsiinsä. Nainen kääntyi ja avasi keittiön oven uudestaan. Palvelijat sisällä nostivat katseensa ja hieman pelästyivät sitä, kuinka Maya piteli miekkaa käsissään. Nainen ei sanonut mitään vaan kiersi kuin varjo keittiön ympäri, vihreät silmät loimuten hän astui erään palvelijan eteen. Nuori naispuolinen palvelija tuntui tärisevän katsellessaan itseään paljon erilaisempaa henkilöä. Maya ojentui nuoren palvelijan puoleen ja nuuhkaisi tätä, mutta työnsi tämän nopeasti pois edestään ja tarttui erääseen lasiseen purkkiin. "Käytitkö tätä ruuan valmistamiseen?" Maya kääntyi kysyen palvelijalta ja tämä nyökkäsi pienesti. "Älä käytä sitä, tästä saa vatsan puruja", nainen ilmoitti ja katsoi palvelijan valmistamaa ruokaa. Hän nuuhkaisi seosta, joka varmaankin oli tulossa kastikkeeksi ruualle. Maya tarttui pataan ja vain yksinkertaisesti ojensi sen palvelijalle. "Kaada se pois", hän määräsi ja tyttö nyökytteli päätään ja lähti kiikuttamaan kastiketta ulos kaataakseen sen. Sitten Maya katsoi muita palvelijoita ja työnsi purkin vaatteitensa uumeniin. "Jatkakaa", hän ilmoitti hymyillen ja poistui keittiöstä.

Pieni pelottelu ei ollut pahitteeksi. Maurus ilmestyi pian naisen viereen. "Mitä se on?" Maurus kysyi sisareltaan. "Harmitonta myrkkyä, josta saa korkeintaan pahanolon", tämä vastasi. Kaksikko lähti sitten kiertämään talon. He kyllä varmistivat, että tyttö oli heittänyt kastikkeen pois. Kierroksen jälkeen he saapuivat Rosalban huoneen luo pienen tiedustelun jälkeen. Maurus kävi koputtamaan oveen. "Me täällä, oletteko kenties vielä kylvyssä?" hän tiedusteli vielä, jos neiti ei olisikaan valmis, eivät he välttämättä puskisi sisään.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 540

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti To Marras 02, 2017 8:32

Re: Reach to Shadows, My Dear

Oli kevyesti häiritsevää huomata kuinka nopeasti Maurus luki tiloja. Aivan kuin miehen olisi vain tarvinnut avata ovi, katsoa kerran ja siinä se. Rosalba seisoi paikallaan kuin tämä olisi yksi tiistai muiden joukossa. Hän kuitenkin kohotti kulmaansa kylvystään. "Mh?" Hän totesi ja nyökkäsi vain sisaruksien menolle itsekseen. Eivät nuo tarvitsisi lapsenvahtia. Hän voisi hyvin lojua ammeessaan. Oppaan tehtävät eivät ikinä olleet Rosalban heiniä. Hän oli yleensä päänähtävyys muutenkin. "Tutkikaa rauhassa", Rosalba kehotti palvelijan tullessa noutamaan häntä. Hän seurasi naista makuuhuoneeseensa ja takan edessä odottavaan lämpimään ammeeseen. Hän riisuutui ja solahti kylpyyn värähtäen veden kuumuutta. Hän entoi palvelijattarensa pestä hiukset tomusta, jota tuntui aina olevan tiellä, ja jäi nauttimaan sen jälkeen olostaan.

Koputus ovelta sai Rosalban aukaisemaan silmänsä. Hän viittasi palvelijan avaamaan oven. "Emäntä on vielä kylvyssä, mutta voitte tulla sisään", tuo totesi ja vetäytyi odottamaan naisen muita ohjeita. Rosalba käänsi päänsä katsomaan vartijoitaan. Hän näytti nuoremmalta ilman meikin taikoja, mutta silmissä oli yhä terävyyttä ja ylpeyttä enemmän kuin koko palvelijakunnalla yhteensä. "Teillä ei mennyt kauaa. Löytyikö mitään mielenkiintoista? Antoivathan palvelijat teidän mennä vapaasti?" Hän kysyi päätään kallistaen. Alastomuus ei ollut Rosalballe ongelma. Hänen vartalonsa tosin oli piilossa ammeessa, joka loi mukavan näkösuojan. Hän ei kuitenkaan halunnut vartijoita, jotka epäilisivät juosta huoneeseen vain, jos hän olisi säädytön. Lisäksi Rosalba oli ylpeä kehostaan. Olihan se maksanut kaikken sen, mitä hän nykyään omisti ja hän omisti paljon enemmän kuin lapsena osasi unelmoida.

Rosalba kohottautui hieman ammeessa, sillä lämmin vesi oli saanut hänet hieman rentoutumaan. Univaje, viini ja yrttientuoksu olivat alkaneet painaa, mutta hän halusi keskittyä raporttiin. Ehkä tänä yönä hän saisi jopa nukuttua, tietäen, että demonit olisivat vahdissa. Siinä oli lause, jota tuskin monikaan ajatteli elämänsä aikana turvallisena.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Pe Marras 03, 2017 12:04

Re: Reach to Shadows, My Dear

Oven takaa kuului palvelijan ääni, joka ilmoitti emännän olevan vielä kylvyssä. Maurus oli jo kääntymässä ovelta, kerta kohteliaisiin tapoihin kuului jättää neidit nauttimaan kylvystään. Ehkä he olivat olleet liian nopeita kartanon läpikäynnissä. Palvelija kuitenkin sanoi, että he voivat tulla sisään. Maya ainakin tarttui oven kahvaan ja samalla veljensä käsivarteen. Kaksikko astui sisään nähdäkseen Rosalban alastomana kylvyssään. Toki Maurus oli nähnyt erilaista alastomuutta, mutta hän koki aina hyväksi tavaksi vain viedä katseensa jonnekin muualle kuin katselemaan toisen kehoa. Sen sijaan Maya katseli oikein mielellään, melkein liiankin intensiivisesti. Hänhän oli lääkäri toiselta ammatiltaan ja ihmiskeho oli niitä harvoja lajeja, joihin hän pääsi käsiksi.
Lopulta, kun Rosalba hieman kohotti itseään ylös ammeesta ja odotti raporttia Maya veti vaatteitensa alta lasipullon. Hän asetti sen Rosalban näkyville läheiselle pöydälle. Nainen levitti kasvoilleen hymyn. "Keittiöstä löytyi tämä. Se sisältää mietoa myrkkyä, joka saa olon huonoksi ja heikoksi", hän selitti. "En kuitenkaan usko, että kukaan keittiön palvelijoista on tuonut sitä mukanaan", hän mainitsi, sillä Maurus oli ainakin pistänyt merkille sen, ettei se tyttö tai kukaan muukaan käyttäytynyt salailevasti. Maurus katsahti lopulta neitiin. "Pidämme kyllä huolen, ettei mitään epämääräistä tapahtu", mies sanoi rauhoittelevaan sävyyn. "Kukaan ei estellyt meitä menemästä mihinkään. Palvelijanne ovat siis levittäneet hyvin kaikkien tietoon keitä olemme", hän lisäsi vastaten näin Rosalban esittämään toiseen kysymykseen.

Kaksikko katseli hetken toisiaan, kunnes Maya käänsi päänsä emäntään. "Halutko, että jätän tämän tähän vai pidänkö sen itselläni? Ettei vahinkoja satu", demoni ehdotti. Rosalballa oli kuitenkin määräämis oikeus. Tämä saisi tehdä litkulle mitä ikinä keksikään. Maya voisi myös tuhota sen neidin puolesta tai sitten pitää sen hyvänään, pieniä kepposia varten. Tietenkään kepposiin ei liittynyt kukaan palkkaaja, mutta sivullinen ei välttämättä säästyisi naisen pieniltä kepposilta. "Jätemme teidät nauttimaan kylvystänne vielä kun vesi on lämmintä", Maurus ilmoitti kohteliaasti ja kumarsi hieman. Hän lähti johdattamaan tietä, kun sisar seurasi perässä. "Kutsukaa milloin tahansa ja olemme rinnallanne. Teidän ei tarvitse kuin lausua nimemme", Maurus sanoi mystisesti, mutta totta se oli. Ei heille kovin useasti tarvinnut huutaa, kun sitä kuuli muutenkin jo melkein koko talon läpi toiseen päähän yhtä kirkkaasti kuin olisi ollut aivan korvan juurella.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 540

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Pe Marras 03, 2017 11:59

Re: Reach to Shadows, My Dear

Sisarusten reaktio oli kuin yö ja päivä. Maurus oli herrasmies ja vältti tuijottamasta kun taas Maya oli avoimen utelias. Se lähes huvitti kurtisaania, mutta hän oli kiinnostanut mitä näillä olisi kerrottavana. Kun Maya veti esiin lasipullon täynnä yrttejä Rosalban kulma kohosi pienesti. Hän kurotti astian käteensä ja käänteli sitä kuunnellen samalla tytön selvennystä. Hän avasi korkin ja haistoi yrttejä. Maya oli tavallaan oikeassa yrtissä, mutta Rosalba tiesi kyllä mistä purkki oli peräisin.

Kurtisaani nyökytti päätään tyytyväisenä esteettömyydelle. "Hyvä", hän sanoi ja laski purkin takaisin pöydälle. Kun Maya ehdotti ottavansa purkin Rosalba ravisti päätään. "Se on alunperinkin minun varastostani. Olen hyvin kiinnostunut siitä, kuka on päättänyt ottaa sieltä mitään. Se on palvelijoille kielletty alue", kurtisaani totesi ja laskeutui takaisin kylpyynsä. "Minä kutsun, jos tarvitsen teitä. Tulkaa myös luokseni jos tarve vaatii", Rosalba totesi ja sulki silmänsä osoittaen, että keskustelu oli ohi.

Kun kaksikko oli lähtenyt Rosalba oli kylvyssä vielä hetken, mutta ei kyennyt rentoutumaan. Hänen henkilökohtaisessa varastossaan oli tehokkaita yrttejä. Hän itse kasvatti myös muutamia. Kuivattuaan ja kiedottuaan yhden kylpytakeistaan hän asteli kaapin luokse. Hän avasi sen ja alkoi käydä purkkeja läpi. Myrkyt olivat yrttien ja kaunistautumiseen tarkoitettujen purkkien joukossa. Rosalba tiesi jokaisen purkin ja alkoi käymään niitä läpi huolella. Lopulta, käytyään kaikki purkit läpi, hän ei huomannut minkään muun olevan poissa tai koskettu. Hän sulki kaapin ja asteli vuoteelleen. Oli kuitenkin epämiellyttävää ajatella, että joku oli käynyt hänen yksityisiä tavaroitaan läpi. Hän selvittäisi kyllä tekijän ja tuo saisi etsiä uutta työpaikkaa. Tehtyään päätöksen, hän riisuutui ja kääriytyi peittoihinsa. Jostain syystä maalla, kaukana kaupungista hänen olonsa oli turvallisempi ja hän kykeni nukahtamaan ongelmitta.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Pe Marras 03, 2017 9:15

Re: Reach to Shadows, My Dear

Maya näytti hetken pettyneeltä, ettei saanutkaan pitää lasipulloa itsellään. Hän halusi mieluusti käyttänyt sitä, mutta kerta neiti Rosalban sana oli sana. Päätti demoni kuunnella tätä. Maurukselle se olisi suurimmaksi osaksi vain synnyttänyt pään särkyä, jos sisar olisi alkanut sanasotaan toisen kanssa. Kävi kuitenkin ilmi, että mistä pullo oli tullut, oli Rosalban oma kielletty varasto. Elekieli kertoi enemmän kuin mikään muu ja niin sisaruspari poistui huoneesta. Kaksikko suuntasi viereiseen huoneeseen, jossa he eivät vielä käyneet. Kaksi katsetta katseli ympäriinsä huonetta ja pian iloinen hymy kävi Mayan kasvoilla. "Yksityinen huone", tämä hihkaisi ja hyppäsi toiseen huoneen vuoteista. Onneksi ihmiset sentäät osasivat varautua jollakin tavalla pituuteen pitämällä sänkyjen pituuksia sentään lähellä kahtametriä. "Milloinkohan viimeksi olen nukkunut pehmeällä sängyllä", sisar tuumi ja hautasi jo kasvonsa tyynyyn. Maurus sen sijaan seisoi lähellä ovea, silmät kiinni.
"Mauruuus~", Maya inisi. "Elä siihen jää, vaan tule tänne", hän käski ja veli vain kohotti katseensa tähän. "Emme tulleet leikkimään, tiedät kyllä", Maurus vastasi sisarelleen. Tämä huokaisi. Mies sen sijaan kuunteli kartanon ääniä. Yö laskeutui kartanon ylle, jolloin kartanon väki kävi yöpuulle. Tosin kaksi demonia olivat liikeellä tyhjillä käytävillä.

Askeleita ei kuitenkaan kuulunut ja jos olisi, niitä olisi kuulunut vain yksi jalkaparin verran. Hopeinen keihäs pidettiin olalla kevyesti, kun Maurus kävi tarkastamassa kartanon huoneita. Hän katsoi oliko niissä mikään muuttunut. Hän saapui kirjastoon, jossa puolityhjä viinipullo seisoi. Selkeästikään palvelijat eivät osanneet siivota jälkiään. Mies kuitenkin ojentui nuuhkaisemaan viinipulloa. Silmät hieman kaventuivat ja mies otti viinipullon käteensä. Hän lähti jatkamaan tarkastus kierrostaan viinipullokäsissään. Hän ei ollut myöskään varma oliko Rosalba juonut pullon tyhjäksi ja miksi se olisi jätetty kirjastoon vain pahenemaan. Lopulta palatessaa huoneeseen Maya muutti muotoaan keihäästä. Nainen otti viini pullon ja tarttui huoneessa olevaan lasiin, johon kaatoi nestettä. Se oli kauniin punaista, mutta tuoksui aivan muulle kuin viinille. "Joku leikkii kansamme", Maurus totesi katsoen punaista nestettä lasissa. "Hmmm, tuoksuu lehmän verelle", Maya totesi ja dippasi sormensa sisään maistaen verta kielellään. Nainen nyökytteli, jonka jälkeen vain hyppäsi sänkyyn. Nainen kikatti. "Ihmiset eivät ymmärrä, että demonien kanssa ei saisi leikkiä".
Yön jälkeen valkeni aamu, jolloin Maurus seisoi käytävällä. kahden oven keskellä. Hän odotti aamun avausta, herätystä, jonka jälkeen hän tekisi raporttinsa ja seuraisi Rosalbaa päivän aikana.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 540

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Pe Marras 03, 2017 11:22

Re: Reach to Shadows, My Dear

Rosalba nukkui häiriöittä läpi yön ja aamullakin normaalia pidempään. Hän alkoi heräilemään vasta kymmenen aikoihin ja olo tuntui lähes uudesti syntyneeltä. Hän venytteli nautinnollisesti ja otti aikansa silmien avaamisessa. Kartanossa oltiin oltu jo hereillä hyvän aikaa. Hän nousi ja kietoutui jälleen aamutakkiinsa. Hän avasi verhonsa ja katseli ulos tyytyväisenä. Rosalba nykäisi narua, joka soitti keittiössä kelloa. Se toisi hänelle huoneeseen aamiaisen. Sillä aikaa hän alkoi selvittämään pitkiä hiuksiaan.

Palvelija kipitti ylös portaita ja pysähtyi demonin kohdalla. "Huomenta", tuo sanoi kohteliaasti ja koputti nopeasti emännän oveen. Lupa annettiin ja palvelija vilkaisi vartijaa ennen kuin livahti sisään tarjottimen kanssa. Tarjottimella oli hedelmiä, kuumaa vettä sitruunalla, kahvia sekä puuroa. Aamiainen oli terveellisyyden mallikuva ja ylellinen, sillä monellakaan tuskin oli varaa hedelmiin. "Huomenta, emäntä. Toivottavasti nukuitte hyvin", palvelija sanoi laskiessaan tarjottimen ikkunoiden edessä olevalle pöydälle. "Kiitos, nukuin mainiosti", Rosalba nousi kampauspöydältään ja käveli istuutumaan aamiais pöytään. Hän huomasi silmäkulmassaan käytävällä olevan Mauruksen.

Istuuduttuaan Rosalba sanoi: "Huomenta Maurus, kuinka yö sujui?" Hän tiedusteli ja viittoili miehen liittymään seuraansa. Hän nojautui tuolin selkänojaan ja piteli käsissäään kuumaa vettä. Hän joi sen aina ensimmäisenä aamulla, ennen mitään muuta.
EdellinenSeuraava

Paluu Vanhametsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö