Reach to Shadows, My Dear


Vanhametsä on alue Quinn metsässä, joka on täysin kuollutta. Tällä alueella ei kasva mitään. Maa on pelkkää tomuista, tamppautunutta multaa. Suuri, karu alue on täynnä pystyyn kuolleita, kivanlahoavia puita. Vain harva olento viihtyy tällä alueella. Väitetään, että metsä on kuollut magian vaikutuksesta. Musta magia olisi kuihduttanut tämän osan metsää, johtuen velhojen salaseurojen tapaamisista aikanaan.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Su Marras 05, 2017 2:51

Re: Reach to Shadows, My Dear

Aamuherätykseen ei kulunut kovin kauaa. Maurus sitä paitsi oli täysin tottunut odottamaan. Hän oli jo muutenkin sen verran iäkäs, ettei aika merkinnyt hänelle paljoa. Hän odotti sen verran mitä kukin yksilö tarvitsi toimittaakseen tarpeensa ja hän jatkoi eloaan. Kartanon keittiössä kilahti kello. Maurus kuunteli kuinka keittiön elämä alkoi nopeutumaan. Astiat kilahtelivat ja tekivät kartanosta elävämmän. Maurus toki suosi enemmän metsää ja luonnon ääni kuin talon sisäisiä ääniä. Kuitenkin sivistyksen kanssa vuorovaikutuksessa oleminen on hyvää vaihtelua, vaikka se olisikin hyvin äänekäs.
Pian nuorehko paljelija kiidätti aamiaistarjotinta käsissään kohti Rosalban huonetta. Tämä pysähtyi Mauruksen kohdalla, jolloin demoni avasi silmänsä ja katsoi palvelijaa silmiin, kun tämä toivotti huomenta. Mies nyökkäsi ja palvelija koputti ovea sen jälkeen. Ennen oven avaamista palvelija vielä vilkaisi Maurukseen, joka nyt tuijotti toista silmä tarkkana. Ohikulkijalle se saattoi vain näyttää tuijotukselta, mutta Maurus tarkkaili palvelijan jokaista elettä, lihaksien liikkeitä sekä jopa toisen hengitystä. Hän etsi merkkejä käyttäytymisestä. Hän tutki toista murto-osa sekunnissa, kun tämä livahti nopeasti huoneseen. Keskustelu huoneessa oli normaali, jokainen hengenveto ja sanojen väliss olevat taot kuulostivat normaaleilta. Maurus ei ainakaan tässä palvelijassa kokenut mitään epäiluttävää. Eikä tarjottimella olevat asiat tuoksahtaneet tai näyttäneet mitenkään epäilyttäviltä. Aamiainen oli siis turvallinen, eikä Maurus kokenut tarvetta keskeyttää toisen aamiaista.

Rosalba kuitenkin huomasi hänet ja toivotti hänelle huomenta. "Hyvää huomenta neiti Rosalba. Kuinka mahdoitte nukkua yönne?" Maurus kääntyi ja kysyi pienen kumarruksen kera. Hitaasti pitkähkö mies liikkui ovesta sisään ja katsoi palvelijaa, joka tunsi hänen katseensa niskassaan. "Mitä yöhön tulee, se oli hyvin rauhallinen", Maurus aloitti raportin ja katsoi palvelijaan merkittävästi. Tällöin tämä hätkähti hieman ja ymmärsi poistua huoneesta siksi aikaa, kun mies raportoisi neidille yön tapahtumat. Oven painautuessa kiinni Maurus käänsi katseensa Rosalbaan. "Yö oli todellakin hyvin rauhallinen", hän vielä painottu, mutta veti sitten takkinsa suojista esiin viinipullon. Mies piteli sitä käsissään kevyesti. "Joku leikkii meidän kustannuksellamme", hän aloitti hymyillen pienesti. "Löysimme tämän pullon yöllä kirjastosta ja oletimme, että se oli jäänyt teiltä kesken. Tietysti mietimme, miksi sitä ei oltu korjattu pois, kerta se lojui yksinään kirjastossa", Maurus selitti rauhallisesti ja ojensi sitten kätensä pyytäen eleellään Rosalban tyhjää vesilasia. Hän otti lasin ja hitaasti valuutti pullon tumman nesteen lasiin. Punainen veri oli voimakkaamman hajuinen, kun se oli lojunut siinä jo hetken. Se oli paksumpaa ja tummempaa. "Kuten näet ja varmaan haistat, se on verta", demoni vielä selvensi ja katsoi lasissa olevaa tummaa nestettä. "En tiedä mitä leikkiä täällä joku harrastaa, mutta hän selkeästi kokeilee rajojaan", Maurus totesi ja silloin miehen demoninen huvittuneisuus paistoi tämän kasvoilla. Se kuitenkin oli hyvin nopeasti poissa.
"Teidän ei kuitenkaan tarvitse huolestua tästä, karsimme hyvin pian häiritsijät talosta", Maurus ilmoitti. Hänellä oli suunitelma, mutta tänään hän seuraisi Rosalbaa koko päivän ja tutkisi jokaista palvelijaa. Oli myös hyvin mahdollista, että mahdollinen tekijä teki työtä kauempaa kuin talossa, mutta tällä oli talossa sanansaattaja sekä toimittaja, joka teki työt tämän puolesta.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 540

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Ti Marras 21, 2017 10:03

Re: Reach to Shadows, My Dear

Rosalba nojasi tuoliinsa ja katseli demonin tuloa huoneeseen. Hän näytti paljon paremmalta jo hyvin nukutun yön jälkeen. "Oikein makeasti, kiitos kysymästä", nainen totesi hymyillen. Maaseudulle tulo oli ollut paras päätös hetkeen. Hän siemaisi vettään kun palvelija kipitti ulos huoneesta ja sulki oven perässään. Kun Maurus alkoi painottaa yön olleen rauhallinen, varoituskellot alkoivat soimaan naisen päässä. "Minä haistan, mutta sanan ja sitä ei seuraa mitään hyvää", hän totesi ja oli oikeassa. Viinipullo oli harmittoman näköinen ja ensin hän luuli sen olevan myrkytetty. Hän ojensi tyhjän lasin ja katsoi kuinka rikas ja syvän punainen neste valui lasiin. Nesteestä ei voinut erehtyä. "Selkeästi... Lisäksi he haaskaavat hyvää viiniä", Rosalba totesi ja tuijotti lasia otsa hieman kurtussa.

Oli lähes karmivaa, että tapaus huvitti Maurusta. Tosin... Demonit tuskin olivat saaneet mainettaan paijaamalla kissanpentuja. "Uskon sen. Jos voin mitenkään auttaa, antakaa minun tietää. Asiasta tuskin kannattaa nostaa sen isompaa meteliä", Rosalba totesi ja joi loput vedestään. Hän alkoi syömään puuroaan, joka ei tosiaan vaikuttanut rikkaiden ruualta. Se oli kuitenkin lyömätön vatsan kannalta ja Rosalba piti sen mausta. "Aion aamiaisen jälkeen pukeutua ja suunnata käymään puutarhassa sekä talleilla", Rosalba kertoi ja sekoitti hieman hunajaa puuroonsa. Vaikka hän oli nukkunut hyvin, hän ei ollut syönytkään kunnolla. Hänen ei tälläkään hetkellä juuri tehnyt mieli ruokaa, veri kuvotti häntä, mutta jotain oli syötävä.

"Mistä eläimestä veri muuten oli? Osaatko sanoa?", Rosalba kysyi ja katsoi demonia silmiin. "Ah ja oliko huone mukava teille?" Rosalba kysyi ja haki katseellaan Mayaa. Hän ehkä maksoi kaksisolle ja olisi voinut majoittaa nuo vaikka talliin, mutta kohteliaisuus oli ilmaista. Lisäksi hän tunsi olonsa paremmaksi kun kaksikko oli lähellä.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2083

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ke Marras 22, 2017 11:42

Re: Reach to Shadows, My Dear

Rosalba katseli verta ja tämän kasvon lihasten pienet nytkähdykset, silmien liikeet ja muu tämän kasvoilla kertoivat demonille enemmän kuin mikään tulkitsija. Hän ei kuitenkaan keskittynyt naisen eleiden tai ilmeiden tuottamiseen, vaan siihen mitä tämä totesi asiasta. "Tietenkin", Maurus vastasti naisen pyyntöön tiedosta, jos tästä olisi apua. Ensisijaisesti Rosalba oli heidän asiakas ja Maurus keskittyi siihen. Hän ei niinkään pitänyt ensisijaisenä heidän kanssaan leikkiään. He ehtisivät kyllä Mayan kanssa leikkiä niin paljon kuin halusivat öisin. Kaikkien nukkuessa ja olessa tiedottomia demonien läsnäolosta. Rosalba ilmoitti, mitä aamiaisen jälkeen aikoisi tehdä, mihin Maurus vain nyökkäsi.
Aihe vaihtui nopeasti. "Se on lehmän verta", Maurus vastasi. Sitten aihe vaihtui uudestaan. Mies ei kuitenkaan miettinyt asiaa sen enempää. Olihan hänen kanssaan vaikean tuntuista puhua, kerta niin jäykältä hän vaikutti aina näissä sosiaalisissa tilanteissa. "Erittäin. Kiitämme sisareni kanssa vieraan varaisuudesta", Maurus vastasi hieman kumartaen kiitokseksi. "Sisareni on kiertelemässä taloa, hän saapunee seuraksemme hetken kuluttua", mies totesi ja kuunteli hiljaisena talon ääni. Vaikka heidän rotunsa oli kuuluisa äänettömyydestä, kyllä oman rodun omistaja osasi tuntea sekä kuulla toisen rodun edustajan askeleet.

"Saanko kysyä erästä asiaa neiti Rosalba?" Maurus tiedusteli. "Ovatko palveluksessanne olevat henkilöt uskovaisia?" hän aloitti rauhallisesti. Totta kai demoni vaistosi pyhät asiat ja hän tiesi tasan tarkkaan kellä ja missä oli risti, joka oli mahdollisesti siunattu. Joillakin risteillä ei ollut taas voimaa yhtään, sillä niitä ei oltu siunattu Jumalan nimeen. "On suuri riski, että teitä uhkaava mahdollinen henkilö voi käyttää näitä uskonnollisia esineitä meitä vastaan", mies selitti. Pitihän kaikki riskit ottaa huomioon. Maurus ei kuitenkaan sanonut sitä, kuinka pitkän ikä oli kaartuttanut jonkin tapaista sietokykyä niitä inhottavia asioita kohtaan. Tietysti pyhät asiat voittivat heidät aina, mutta pienet asiat, kuten ristit, siunaukset yms. Eivät satuttaneet demoneita paljoa. Tekivät olosta vain hieman epämukavan. Sitä ei voinut kuitenkaan koskaan tietää, jos joku näistä palvelijoista kantoi pientä pulloa pyhää vettä mukanaan.
Oveen koputettiin ja Maya avasi oven. Vihkeästo nainen astui sisään. "Hyvää huomenta neiti Rosalba", nainen toivotti. "Kai nukuitte yönne rauhassa?" tämä kysyi, koska olihan se kohteliaisuus kysyä.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Edellinen

Paluu Vanhametsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö