Reach to Shadows, My Dear


Vanhametsä on alue Quinn metsässä, joka on täysin kuollutta. Tällä alueella ei kasva mitään. Maa on pelkkää tomuista, tamppautunutta multaa. Suuri, karu alue on täynnä pystyyn kuolleita, kivanlahoavia puita. Vain harva olento viihtyy tällä alueella. Väitetään, että metsä on kuollut magian vaikutuksesta. Musta magia olisi kuihduttanut tämän osan metsää, johtuen velhojen salaseurojen tapaamisista aikanaan.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2187

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Su Marras 05, 2017 2:51

Re: Reach to Shadows, My Dear

Aamuherätykseen ei kulunut kovin kauaa. Maurus sitä paitsi oli täysin tottunut odottamaan. Hän oli jo muutenkin sen verran iäkäs, ettei aika merkinnyt hänelle paljoa. Hän odotti sen verran mitä kukin yksilö tarvitsi toimittaakseen tarpeensa ja hän jatkoi eloaan. Kartanon keittiössä kilahti kello. Maurus kuunteli kuinka keittiön elämä alkoi nopeutumaan. Astiat kilahtelivat ja tekivät kartanosta elävämmän. Maurus toki suosi enemmän metsää ja luonnon ääni kuin talon sisäisiä ääniä. Kuitenkin sivistyksen kanssa vuorovaikutuksessa oleminen on hyvää vaihtelua, vaikka se olisikin hyvin äänekäs.
Pian nuorehko paljelija kiidätti aamiaistarjotinta käsissään kohti Rosalban huonetta. Tämä pysähtyi Mauruksen kohdalla, jolloin demoni avasi silmänsä ja katsoi palvelijaa silmiin, kun tämä toivotti huomenta. Mies nyökkäsi ja palvelija koputti ovea sen jälkeen. Ennen oven avaamista palvelija vielä vilkaisi Maurukseen, joka nyt tuijotti toista silmä tarkkana. Ohikulkijalle se saattoi vain näyttää tuijotukselta, mutta Maurus tarkkaili palvelijan jokaista elettä, lihaksien liikkeitä sekä jopa toisen hengitystä. Hän etsi merkkejä käyttäytymisestä. Hän tutki toista murto-osa sekunnissa, kun tämä livahti nopeasti huoneseen. Keskustelu huoneessa oli normaali, jokainen hengenveto ja sanojen väliss olevat taot kuulostivat normaaleilta. Maurus ei ainakaan tässä palvelijassa kokenut mitään epäiluttävää. Eikä tarjottimella olevat asiat tuoksahtaneet tai näyttäneet mitenkään epäilyttäviltä. Aamiainen oli siis turvallinen, eikä Maurus kokenut tarvetta keskeyttää toisen aamiaista.

Rosalba kuitenkin huomasi hänet ja toivotti hänelle huomenta. "Hyvää huomenta neiti Rosalba. Kuinka mahdoitte nukkua yönne?" Maurus kääntyi ja kysyi pienen kumarruksen kera. Hitaasti pitkähkö mies liikkui ovesta sisään ja katsoi palvelijaa, joka tunsi hänen katseensa niskassaan. "Mitä yöhön tulee, se oli hyvin rauhallinen", Maurus aloitti raportin ja katsoi palvelijaan merkittävästi. Tällöin tämä hätkähti hieman ja ymmärsi poistua huoneesta siksi aikaa, kun mies raportoisi neidille yön tapahtumat. Oven painautuessa kiinni Maurus käänsi katseensa Rosalbaan. "Yö oli todellakin hyvin rauhallinen", hän vielä painottu, mutta veti sitten takkinsa suojista esiin viinipullon. Mies piteli sitä käsissään kevyesti. "Joku leikkii meidän kustannuksellamme", hän aloitti hymyillen pienesti. "Löysimme tämän pullon yöllä kirjastosta ja oletimme, että se oli jäänyt teiltä kesken. Tietysti mietimme, miksi sitä ei oltu korjattu pois, kerta se lojui yksinään kirjastossa", Maurus selitti rauhallisesti ja ojensi sitten kätensä pyytäen eleellään Rosalban tyhjää vesilasia. Hän otti lasin ja hitaasti valuutti pullon tumman nesteen lasiin. Punainen veri oli voimakkaamman hajuinen, kun se oli lojunut siinä jo hetken. Se oli paksumpaa ja tummempaa. "Kuten näet ja varmaan haistat, se on verta", demoni vielä selvensi ja katsoi lasissa olevaa tummaa nestettä. "En tiedä mitä leikkiä täällä joku harrastaa, mutta hän selkeästi kokeilee rajojaan", Maurus totesi ja silloin miehen demoninen huvittuneisuus paistoi tämän kasvoilla. Se kuitenkin oli hyvin nopeasti poissa.
"Teidän ei kuitenkaan tarvitse huolestua tästä, karsimme hyvin pian häiritsijät talosta", Maurus ilmoitti. Hänellä oli suunitelma, mutta tänään hän seuraisi Rosalbaa koko päivän ja tutkisi jokaista palvelijaa. Oli myös hyvin mahdollista, että mahdollinen tekijä teki työtä kauempaa kuin talossa, mutta tällä oli talossa sanansaattaja sekä toimittaja, joka teki työt tämän puolesta.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 556

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Ti Marras 21, 2017 10:03

Re: Reach to Shadows, My Dear

Rosalba nojasi tuoliinsa ja katseli demonin tuloa huoneeseen. Hän näytti paljon paremmalta jo hyvin nukutun yön jälkeen. "Oikein makeasti, kiitos kysymästä", nainen totesi hymyillen. Maaseudulle tulo oli ollut paras päätös hetkeen. Hän siemaisi vettään kun palvelija kipitti ulos huoneesta ja sulki oven perässään. Kun Maurus alkoi painottaa yön olleen rauhallinen, varoituskellot alkoivat soimaan naisen päässä. "Minä haistan, mutta sanan ja sitä ei seuraa mitään hyvää", hän totesi ja oli oikeassa. Viinipullo oli harmittoman näköinen ja ensin hän luuli sen olevan myrkytetty. Hän ojensi tyhjän lasin ja katsoi kuinka rikas ja syvän punainen neste valui lasiin. Nesteestä ei voinut erehtyä. "Selkeästi... Lisäksi he haaskaavat hyvää viiniä", Rosalba totesi ja tuijotti lasia otsa hieman kurtussa.

Oli lähes karmivaa, että tapaus huvitti Maurusta. Tosin... Demonit tuskin olivat saaneet mainettaan paijaamalla kissanpentuja. "Uskon sen. Jos voin mitenkään auttaa, antakaa minun tietää. Asiasta tuskin kannattaa nostaa sen isompaa meteliä", Rosalba totesi ja joi loput vedestään. Hän alkoi syömään puuroaan, joka ei tosiaan vaikuttanut rikkaiden ruualta. Se oli kuitenkin lyömätön vatsan kannalta ja Rosalba piti sen mausta. "Aion aamiaisen jälkeen pukeutua ja suunnata käymään puutarhassa sekä talleilla", Rosalba kertoi ja sekoitti hieman hunajaa puuroonsa. Vaikka hän oli nukkunut hyvin, hän ei ollut syönytkään kunnolla. Hänen ei tälläkään hetkellä juuri tehnyt mieli ruokaa, veri kuvotti häntä, mutta jotain oli syötävä.

"Mistä eläimestä veri muuten oli? Osaatko sanoa?", Rosalba kysyi ja katsoi demonia silmiin. "Ah ja oliko huone mukava teille?" Rosalba kysyi ja haki katseellaan Mayaa. Hän ehkä maksoi kaksisolle ja olisi voinut majoittaa nuo vaikka talliin, mutta kohteliaisuus oli ilmaista. Lisäksi hän tunsi olonsa paremmaksi kun kaksikko oli lähellä.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2187

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ke Marras 22, 2017 11:42

Re: Reach to Shadows, My Dear

Rosalba katseli verta ja tämän kasvon lihasten pienet nytkähdykset, silmien liikeet ja muu tämän kasvoilla kertoivat demonille enemmän kuin mikään tulkitsija. Hän ei kuitenkaan keskittynyt naisen eleiden tai ilmeiden tuottamiseen, vaan siihen mitä tämä totesi asiasta. "Tietenkin", Maurus vastasti naisen pyyntöön tiedosta, jos tästä olisi apua. Ensisijaisesti Rosalba oli heidän asiakas ja Maurus keskittyi siihen. Hän ei niinkään pitänyt ensisijaisenä heidän kanssaan leikkiään. He ehtisivät kyllä Mayan kanssa leikkiä niin paljon kuin halusivat öisin. Kaikkien nukkuessa ja olessa tiedottomia demonien läsnäolosta. Rosalba ilmoitti, mitä aamiaisen jälkeen aikoisi tehdä, mihin Maurus vain nyökkäsi.
Aihe vaihtui nopeasti. "Se on lehmän verta", Maurus vastasi. Sitten aihe vaihtui uudestaan. Mies ei kuitenkaan miettinyt asiaa sen enempää. Olihan hänen kanssaan vaikean tuntuista puhua, kerta niin jäykältä hän vaikutti aina näissä sosiaalisissa tilanteissa. "Erittäin. Kiitämme sisareni kanssa vieraan varaisuudesta", Maurus vastasi hieman kumartaen kiitokseksi. "Sisareni on kiertelemässä taloa, hän saapunee seuraksemme hetken kuluttua", mies totesi ja kuunteli hiljaisena talon ääni. Vaikka heidän rotunsa oli kuuluisa äänettömyydestä, kyllä oman rodun omistaja osasi tuntea sekä kuulla toisen rodun edustajan askeleet.

"Saanko kysyä erästä asiaa neiti Rosalba?" Maurus tiedusteli. "Ovatko palveluksessanne olevat henkilöt uskovaisia?" hän aloitti rauhallisesti. Totta kai demoni vaistosi pyhät asiat ja hän tiesi tasan tarkkaan kellä ja missä oli risti, joka oli mahdollisesti siunattu. Joillakin risteillä ei ollut taas voimaa yhtään, sillä niitä ei oltu siunattu Jumalan nimeen. "On suuri riski, että teitä uhkaava mahdollinen henkilö voi käyttää näitä uskonnollisia esineitä meitä vastaan", mies selitti. Pitihän kaikki riskit ottaa huomioon. Maurus ei kuitenkaan sanonut sitä, kuinka pitkän ikä oli kaartuttanut jonkin tapaista sietokykyä niitä inhottavia asioita kohtaan. Tietysti pyhät asiat voittivat heidät aina, mutta pienet asiat, kuten ristit, siunaukset yms. Eivät satuttaneet demoneita paljoa. Tekivät olosta vain hieman epämukavan. Sitä ei voinut kuitenkaan koskaan tietää, jos joku näistä palvelijoista kantoi pientä pulloa pyhää vettä mukanaan.
Oveen koputettiin ja Maya avasi oven. Vihkeästo nainen astui sisään. "Hyvää huomenta neiti Rosalba", nainen toivotti. "Kai nukuitte yönne rauhassa?" tämä kysyi, koska olihan se kohteliaisuus kysyä.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 556

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Su Tammi 28, 2018 5:24

Re: Reach to Shadows, My Dear

Rosalba huokaisi helpotuksesta, kun kuuli lajin ja pyyhkäisi hiuksiaan. ”Hyvä, pelkäsin jonkun loukanneen hevosiani. Tosin, minulla ei ole tällä tilalla kuin hevosia ja muutama kana keittiön tarpeisiin sekä puutarhan lannoitukseen. Lähes kaikki liha ostetaan sekä maito on yleensä osana vuokran maksua muutamalta vuokralaiselta”, Rosalba kertoi ennen kuin kyseli kaksikon viihtymisestä. Tälle hän vain nyökkäsi tyytyväisenä. ”Hyvä, toivottavasti palvelijat ovat olleet yhteistyöhaluisia”, talon emäntä vain totesi lapatessaan ruokaa suuhunsa.

Kun Maurus kysyi palvelijoiden uskonnollisuudesta, Rosalba kohotti kulmiaan. Hän joutui miettimään asiaa hetken. ”Osa voi olla, mutta en usko kenenkään olevan todella kova uskossaan. En ole varsinaisesti nainen, jota hurskas ihminen haluaisi palvella. Olen oikeastaan kaikkea sitä, mistä raamattu ei pidä. En ole kieltänyt heiltä uskontoa ja sunnuntaisin suurin osa on vapaalla”, Rosalba totesi tuumattuaan asiaa. ”Palvelijoilla voi olla hallussaan uskonnollisia esineitä, mutta minulla ei ole täällä mitään siunattua tai edes rukoushuonetta”, Rosalba sanoi ja jatkoi syömistään. Hän oli melkoinen kapinoija nykyisessä ilmastossa. Hänhän oli jestas sentään palkannut demonin suojelemaan itseään!

Kun ovi avautui koputuksen jälkeen ja Maya asteli sisään, Rosalba hymyili kohteliaasti. ”Huomenta ja kiitos nukuin mainiosti. Toivottavasti olet tyytyväinen huoneeseen ja kuinka teitä on kohdeltu”, Rosalba vastasi ja kauhoi viimeiset puurot suuhunsa. Hän ei kuitenkaan koskenut enää muuhun ruokaan. Hän oli syönyt lähes maistamatta mitään. ”Palatakseni vielä pyhiin esineisiin, onko jotain, mikä on teille erityisen haitallista?” kurtisaani kysyi. Hän halusi tietää, jos jokin saisi hänen suojelijansa niin huonoon kuntoon, että hän saattaisi joutua itse pulaan.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2187

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ma Tammi 29, 2018 1:33

Re: Reach to Shadows, My Dear

Osa voi olla uskonnollisia, mutta ei kovassa uskossa. Se oli hyvä asia. Demonit eivät juurikaan välittäneet siitä, että talossa asuisi joku, joka haalisi kasan pyhiä asioita ympäröimään itseään. Toisaalta eivät demonit mitään pyhiä asioita aistineet kovinkaan paljoa, edes kovin vahvoja sellaisia ei talosta tuntunut löytyvän. Oli hyvä tietää, ettei heidän emäntänsä ollut kovin uskollinen uskonnolle. Kyllähän joskus nekin, jotka ovat hyvin uskonnollisia saattoivat langeta demonien käsiin ja ottaa heiltä apua, kerta Jumala ei sitä suonut.
"Olemme oikein tyytyväisiä huoneeseen ja meitä kohdellaan oikein hyvin, ihmisille tavanomaisella tavalla", Maya vastasi Rosalballe pieni virne huulillaan. Rosalba vielä palasi pyhiin asioihin, joka sai molemmat demonit kuuntelemaan tarkkaan emäntäänsä. "Kaikki pyhät asiat, kunhan ne on siunattu ja uskottu", Maurus totesi. Hän jatkoi kuitenkin vielä asiaansa. "Olemme kyllä hyvin sietokykyisiä pyhille asioille, kunhan emme koskea sitä tai lähesty sitä. Meille kuitenkin vaarallisimpia asioita ovat enkelit", Maurus selvensi ja katsoi Rosalbaa. Hänen kasvoilleen kuitenin levisi demoninen hymy. "En kuitenkaan usko, että täällä päin enkeleitä tulee olemaan", hän sanoi huvittuneena.

"Ei meillä ole mitään hätää, sillä aistimme kyllä, jos täällä olisi nmiin vahva pyhä asia, että se olisi vaaraksi meillä", demoni kertoi ja katseli, kuinka rosalba oli jättänyt muut ruokansa koskematta. Toki oli mahdollista, että ruoka oli yritetty myrkyttää jollakin, mutta Maya taisi pitää tarkkaa lukua siitä, mitä ruokaa tarjottimella oli ja mitä niiden pitäisi sisältää. Onneksi demoneilla oli hyvä hajuasti ja Maya varmasti pystyisi haistamaan jos ruoka tuoksahtaisi joltain muulta kuin sen pitäisi. "Käymmekö päivärytmiinne? Poistumme siksi aikaa, kunnes saatte vaatteet ylle", Maurus kysyi. Mies alkoi hitaasti kävellä kohti ovea ja otti Mayan mukaansa. He poistuivat paikalta pienen kumarruksen kera.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 556

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti To Heinä 19, 2018 12:00

Re: Reach to Shadows, My Dear

Mauruksen kertoessa, että enkelit olisivat vaarallisia kaksikolle, kurtisaani ei voinut olla virnistämättä. "En ole eläessäni edes tavannut enkeliä ja voin olla melko varma, etteivät he etsiytyisi kaltaiseni seuraan. Olet siis oikeassa, tuskin heitä on tänne eksynyt", hän vakuutti ja koetti olla liian hilpeä. Ajatus enkeleistä, puhtoisista vaippa versioista tai mahtavista taivaallisista sotilaista, oli aina ollut Rosalballe kaukainen. Hän eli niin syvällä synnissä, että olisi varmasti enemmän demoni kuin puhtoinen pulmunen. Ehkä hänenkin kannattaisi siksi pysyä kaukana taivaan sanansaattajista. Hän ei voinut olla kuitenkaan hymähtämättä ajatukselle enkelistä kurtisaanien keskellä, koettaen vakuuttaa heille herran sanaa.

Demonit alkoivat vetäytyä ja Rosalba nyökkäsi: "Eiköhän se ole parasta. Tulen pian". Hän vääntäytyi ylös tuolista oven sulkeuduttua ja vaelsi vaatekaapilleen. Oikeammin vaatekaappi oli huone. Hän sormeili hetken asuja miettien, mikä olisi tämän päivän mielialaan sopiva. Hän ei haaskaisi aikaansa mekkoihin. Hän aikoi tänään liikkua. Lopulta hyvin pehmeät ruskeat nahkahousut tuntuivat olevan tarkoitukseen täydelliset. Kurtisaani puki vielä ylleen sinisen paidan ja istuutui kampauspöydän ääreen harjaamaan ja letittämään hiuksensa pitkälle ranskalaiselle letille. Hän olisi voinut toki pyytää palvelijaa tekemään sen, mutta hän halusi tänään olla itsenäinen. Hän pesi kasvonsa huolella, suihkautti hajuvettä hennosti päälleen ja hypähti lempi saappaisiinsa. Hän oli valmis tulevaan päivään, jolloin hän ei ajattelisi pääkaupunkia tai mitään muutakaan. Hän työstäisi puutarhaansa, hevosiaan, söisi ja koettaisi nukkua.

Pyyhältäessään huoneesta ulos Rosalba etsi katseellaan Maurusta tai Mayaa. Suunta oli selkeä: ulos. Hänen sormensa janosivat koskemaan kasvien lehtiä ja kitkemään rikkaruohoja. Siksi hän ei mennyt ulos pääovista vaan kiersi taakse, pienelle sivuovelle, jonne piti kulkea keittiön läpi. Hän nyökkäili nopeasti palvelijoilleen matkallaan, muttei vaivautunut puhumaan. Pihalla hän käveli muutaman askeleen ja veti keuhkonsa täyteen raikasta ilmaa, jossa tuoksui keittiö puutarha ja hevosen lanta. "Tänään on hyvä päivä kitkeä", hän totesi enemmän ehkä itselleen, kuin vartijoilleen. Sen sanottuaan Rosalba käveli ohi palvelijoiden hoitaman alueen omalleen. Hän ei epäröinyt hetkeäkään vaan laskeutui polvilleen maahan ja antoi rikkaruohoille kyytiä, kuin olisi voinut niin kitkeä harmilliset henkilöt elämästään.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2187

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ti Elo 28, 2018 9:20

Re: Reach to Shadows, My Dear

Mitä ikinä Rosalba ajattelikaan, tuo ei ollut lähelläkään demoneita. Kaksijalkaiset olivat enkelien silmissä puhtoisimpia kuin demonit itse. Nämä olivat oikeutettujs oikeudenkäyntiin, mutta demoneille sitä ei herunnut. Asia toi mieleen menneen tapauksen, jonka Maurus piti aina mielessä. Hän ei aikonut koskaan unohtaa tai antaa anteeksi.
Ovi suljettiin perässä ja kaksikko nojautui seinää vasten. Maurus kuunteli, kuinka huoneen vaatekaappi avautui. Kuinka kädet siirsivät vaatteita ja hapuilivat vasten kangasta. Lopulta emännän sormet koskivat kangasta, joka kuulosti nahkalata ja sisarus psri saattoi avrata minkälainen päivä saattoi olla vastassa. Olivathan he palvelleet erilaisia ja monenlaisia isäntiä ja emäntiä. Ei ollut vaikeaa arvata, hevosia rakastavan emännän ajatuksen juoksua, vaikka Maurus ja Maya olivat tunteneet Rosalban vain hetken. Hajuveden voimakas, mutta muille hento tuoksahdus pääsi valloittamaan ilmaa. Maya irvisti ja sai vain katseen veljeltään.

Ovi avattiin ja Maya muuttui keihääksi, Maurus nyökkäsi neidolle ja lähti tämän rinnalla rauhallisesti kävelemään. Rosalba johdatti suuntaa pienelle sivuovelle, keittiön kautta. Maurus ei suonut palvelijoille katseita. Hän keskittyi vain nuuhkaisemaan ilmaa ja kiinnittämään keittiön hajuihin sen hetken, kun he porhalsivat sen ohitse. Ulos päästiin nopeasti ja demoni katseli sinistä taivasta ja siirsi katseensa naiseen, joka onnessaan veti ilmaa keuhkoihinsa. Kun Rosalba lähti omien puuhiensa luokse, kitkemään maata, Maurus haki itselleen läheltä, jostain puiden suojasta istumapaikan. Hän istui alas ja asetti keihään olalleen. Mies pienesti nyhti jotain ruohoa tai pikkuisia rikkaruohoja irti maasta ja aina välillä käytti niitä huulillaan, jolloin kasvit katosivat tuhkana ilmaan.

//Anteeksi odotus! Unohdin hetkeksi, että missä meidän töpö oli xD//
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Edellinen

Paluu Vanhametsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia