Kirjoittaja Darayka » 24 Heinä 2008, 10:51
Réhn
Réhn katsoi tyytyväisenä käärmeen kärsimystä, kun Fugu lävisti tämän vatsan. Todella hyvä idea. Käärme olisi varmasti pian kaadettu, toivon mukaan ainakin, tai tässä ei kävisi kovin hyvin. Haavoja oli paljon sekä hänellä, että Fugulla.
"Ei hajuakaan", Réhn sanoi, ja virnisti Fugulle. Hänen miekkaansahan tuo ällötys ei veisi! Hän ottaisi sen takaisin, vaikka se pitäisi sitten kaivaa ulos olennon likaisista suomuista.
"Elättelin toivoa, että se jo kuolisi, mutta ei hyvältä näytä", puolivampyyri jatkoi, eikä tilanteeseen sopimaton virnistys lähtenyt kasvoilta. Kaikesta huolimatta tämä oli omalla tavallaan hauskaa.
"Täytynee kai tyytyä tähän jonkin aikaa", hän tokaisi vielä, ja heilautti kädessään olevaa puukkoa. Se ei ollut pitkä, mutta terävä silti. Jos hän vain pääsisi tarpeeksi lähelle, niin hän voisi hyvin huitoa olentoa silläkin.
Käärme lähti jälleen rynnistämään heitä päin. Se ontui aavistuksen verran, ja vuosi verta ympäriinsä, mutta muuten sen valtava tappamisen halu ja raivo eivät olleet laantuneet. Réhn hyppäsi sivuun olennon hyökkäyksen edestä, ja syöksyi samantien uudestaan tämän kaulan alle. Hän teki nopean viillon, ja juoksi sitten nopeasti pois olennon alta. Sitten hän juoksi olennon vatsan alle, ja näki siellä Fugun tekevän haavan. Se oli syvä, ja vuosi varmasti litroittain verta. Réhn virnisti, ja iski puukkonsa siitä samasta haavasta sisään, tunkien kätensä niin syvälle olion sisäelimiin kuin vain pystyi. Hänen kätensä upposi olkapäätä myöten eliön vatsaan, ja hän veti sen sitten samantien ulos. Käsi oli aivan olennon veressä. Viiltäen käärmeelle vielä ohimennen uuden haavan, hän juoksi pois tämän alta. Hän sai kuitenkin tämän takajalasta iskun niskaansa, ja lennähti sen voimasta maahan. Hän nousi nopeasti ylös, ja onnistui juoksemaan kauemmas ennen uutta iskua. Réhn kokeili niskaansa purrulla kädellään. Sinne oli tullut pieni haava, lähinnä naarmu, mutta enemmän vahinkoa oli saanut aikaan itse tärähdys. Hänen näkökenttänsä tuntui hieman sumuiselta, ja huomenna, adrenaliinin vaikutuksen haihduttua, hänellä olisi varmasti aikamoinen päänsärky.
Aivan kuin olennossa ei muuten olisi ollut tarpeeksi, niin Réhn huomasi vielä yhden tämän eduksi käyvän asian: aurinko pilkisti taivaanrannasta aavistuksen verran puiden läpi. Muutama heikko säde ei vielä haitannut, mutta aamu koittaisi pian, ja kunnon auringon paisteessa taisteleminen ei tulisi olemaan kovin mukavaa.