Ajan tappoa

Vanhametsä on alue Quinn metsässä, joka on täysin kuollutta. Tällä alueella ei kasva mitään. Maa on pelkkää tomuista, tamppautunutta multaa. Suuri, karu alue on täynnä pystyyn kuolleita, kivanlahoavia puita. Vain harva olento viihtyy tällä alueella. Väitetään, että metsä on kuollut magian vaikutuksesta. Musta magia olisi kuihduttanut tämän osan metsää, johtuen velhojen salaseurojen tapaamisista aikanaan.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Lazu » 03 Elo 2008, 23:24

Fugu, Khiar

Fugu sai haavansa parannettua pari sekuntia sen jälkeen, kun Réhn oli rynnännyt käärmettä kohti. Kaulan auki viiltäminen oli hyvä idea, sehän täytyisi toistaa! Fugu syöksähti myöskin otuksen päätä kohti ja tähtäsi Réhnin tekemään haavaan. Nyt haava oli vieläkin syvempi ja verta pulppusi entistä enemmän. Fugu oli riemuissaan, mutta ilo katkesi lyhyeen, kun hän huomasi Réhnin. Aurinko oli saanut toisen hetkellisesti sokaistua ja käärme käytti tätä häikäilemättä hyväkseen ja löi hännällään. Fugukin tosin sai osansa hännän napakasta iskusta, mutta se nyt johtui ihan miehen omasta tyhmyydestä. Mitäs jäi paikalleen seisoskelemaan. Ilmat pihalla ja hetken ajan hieman tokkurainen olo, mutta kauemmas Fugu kuitenkin onnistui kömpimään. Käärmeellekin alkoi pikkuhiljaa riittää, olihan se jo ihan kuolemankielissä. Sen valitusta oli lähes säälittävää kuunnella. Vain lähes, Fugu ei oikein osannut tuntea sääliä otusta kohtaan, joka oli juuri yrittänyt syödä heidät. Kunhan ei vain yrittäisi enää, sillä Fugu ei ainakaan olisi enää millään jaksanut kohottaa viikatetta. Eikä Réhnkään näyttänyt enää olevan parhaassa mahdollisessa taistelukunnossa.
Kieltämättä Fugu hieman hämmentyi, kun seisomaan noustessaan huomasi Cocon kiehnäävän jaloissaan. Pienen vilkuilun jälkeen hän huomasi myös Khiarin, joka oli jäänyt kauemmas seisomaan. Nainen ei ollut tyhmä, hän kyllä kuuli vihollisen olevan lähellä, vaikkei sitä nähnytkää.


// Ei tässä mitään, itselläni on netti ollut enemmän tai vähemmän kuolleena tässä viimeaikoina :'D //
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Darayka » 06 Elo 2008, 11:20

Réhn

Réhn katsoi tyytyväisenä käärmeolion uikutusta, keräten voimiaan vielä viimeiseen iskuun. Kovin paljon enempää tuo olio ei varmaankaan enää tarvitsisi, yksi tai kaksi kunnon iskua saisi sen varmasti hengiltä. Fugu oli onnistunut iskussaan, ja käärmeparka vuosi verta ympäriinsä.
Myös Réhn huomasi kissan, joka oli jostain kumman syystä ilmestynyt Fugun jalkoihin. Hän seurasi miehen katsetta, ja näki sitten myös sen naisen seisomassa kauempana. Réhn hymähti itsekseen. Kai olento oli sitten jo paljon heikompi, kun kissakin kerran uskalsi heidän luokseen tulla.
"Nyt se kuolee", Réhn mutisi, enemmän itselleen kuin kellekään muulle, ja lähti sitten kävelemään uikuttavaa käärmettä kohti, miekka pystyyn nostettuna. Aseen paino alkoi jo tuntua liian raskaalta, mutta hän jaksaisi kyllä vielä tämän yhden iskun.
Réhn onnistui väistämään käärmeen jo hieman väsyneesti heiluvaa häntää, ja iski miekkansa kahvaa myöten olennon kaulaan, edellisen haavan viereen. Sitten hän peruutti nopeasti poispäin, ja katsoi olennon tuskaista vääntelehtimistä. Se ei jaksanut enää juurikaan tehdä mitään, ja kuolisi varmasti pian. Yksi isku päästäisi sen tuskistaan, mutta Réhnillä ei ollut enää intoa eikä voimia lähteä hyökkäämään. Ja otus saisi kyllä hänen puolestaan kitua koko lyhyen loppuelämänsä, ellei Fugu sitten vielä iskisi sitä, ja päästäisi sitä kärsimyksestään.
Réhn peruutti poispäin, ja nojasi selkäänsä yhtä kuollutta puuta vasten. Paksut oksat soivat hänelle varjon ja vaikka häntä hävetti myöntää, niin lepoa hän nyt eniten kaipasi.

//Sellaista se on :'D Minullakin on sitten muutto edessä maanantaina, että silloin saattaa taas tulla väliä vastauksiin//
Darayka
 

ViestiKirjoittaja Lazu » 06 Elo 2008, 19:03

Fugu, Khiar

Käärmeellä ei enää ollut oikeastaan voimia mihinkään. Paitsi valittamiseen. Kuolevan käärmeen valitusta oli raastavaa kuunnella. Fugu asteli käärmeen luo ja iski viikatteen käärmeen kaulaan niin lujaa kuin vain enää jaksoi.
Siihe loppui senki kärsimys.
Fugu kiskaisi miekan irti, pyyhki veret paitaansa, joka oli jo valmiiksi aivan verinen niin että eipä siitä kamalasti apua ollut, ja asetti viikatteen takaisin paikoilleen. Fugu ei välittänyt siitä, oliko käärme täysin kuollut, mutta ainakaan se ei enää valittanut. Fugu vilkaisi Réhniä ja hymähti hieman.
Haluutko, että mä parannan sun haavat?
Fugu nosti Cocon syliinsä ja rapsutteli sen korvaa. Kissa kehräsi kovaan ääneen ja nuoli verta miehen käsistä pois. Eläin vilkaisi Réhniä, naukaisi ja jatkoi sitten Fugun käden puhdistamista. Khiar oli löytänyt tiensä heidän luo ja kieltämättä säikähtänyt hieman isoa otusta. Mikä se oli, hän ei tiennyt, mutta se oli sen verran iso, että peitti koko aistimisalueen.
Valtava
Nainen mutisi ja pudisteli päätään. Äitijumalan huumorintaju oli hieman erikoinen, ei Hän muuten olisi mitään tuollaista luonut.

// Joo, eipä mitään : D //
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Darayka » 18 Elo 2008, 17:44

Réhn

Puolihaltija virnisti omahyväisesti kun Fugu lopetti käärmeen surkean elämän lopullisesti. Hah! Vihdoinkin se oli saatu päiviltä. Hän katsahti Fugua hieman epäileväinen ilme kasvoillaan, mutta virnisti sitten. Hymy ei kuitenkaan aivan yltänyt hänen epäilevästi välkkyviin silmiinsä.
"Senkun parannat", hän naurahti, ja astahti vähän lähemmäs kissaansa silittelevää velhoa. Hän huomasi myös Khiarin, joka oli nyt tullut heidän luokseen. Silmiään valon takia siristäen hän vilkaisi käärmeen veristä ruumista.
"Ja valtavan ruma", hän mumisi itsekseen. "Ja rasittava."
Réhn katseli ympärilleen. Aamuaurinko nousisi pian kokonaan, ja hän olisi mielummin sisätiloissa kun niin tapahtuisi.
"Teistä en tiedä, mutta minä varmaankin suunnistan nyt poispäin täältä", hän totesi, ja pyyhkäisi puhuessaan enimmät veret likaisesta miekastaan. Siitä ei tosin ollut paljon hyötyä, sillä hän oli itsekin täysin veren peitossa. Silmiään dramaattisesti pyöräyttäen, ja huonolle puhdistustulokselle tuhahtaen hän tunki aseensa takaisin huotraan.
Darayka
 

ViestiKirjoittaja Lazu » 23 Elo 2008, 20:34

Fugu, Khiar

Fugu siirsi kissansa paremmin toisen käden varaan ja painoi kätensä toisen miehen rintakehälle. Aluksi ei tietenkään tapahtunut mitään, mutta hetken päästä Réhn saattoi tuntea lievää kihelmöintiä haavoissa. Parantamisen tunne saattoi olla jopa epämiellyttävä, vaikkei sattunutkaan, sillä Fugu nopeutti haavojen umpeuttamista. Haavojen parantaminen ei kestänyt muutamaa sekuntia kauempaa, mutta kulutti silti mukavan paljon voimia. Tämän saattoi huomata pienenä tärinänä, kun Fugu veti kätensä pois toisen rintakehältä ja rapsutteli Cocoa.
Ja nälkäinen.
Fugu mumisi täydentäen Réhnin kuvailua käärmeestä. Khiar naurahti huvittuneena, mutta jätti käärmeestä keskustelun siihen, sillä Réhn tokaisi lähtevänsä.
Mihin suuntaan olette matkalla?
Papitar suuntasi kysymyksensä kummallekin miehelle. Fugu katseli hetken Cocoa, joka tuijotti miestä takaisin. Hetken Fugu näytti mietteliäältä, mutta sitten hänen ilmeensä kirkastui.
Mä ainakin jatkan lähimpään kaupunkiin, joka taitaa olla täältä katsottuna jossain pohjoisen suunnalla. Ehkä. Tai siis ainaskin sieltä on helpointa päästä minnekään.
Fugu laski kissansa maahan ja painoi kätensä yhteen. Nopeasti mies paransi pahimmat haavansa, mutta päätti jättää muut rauhaan, ettei tuupertuisi keskelle metsää. Ajatus ei ollut järin viehättävä. Tämän jälkeen mies suuntasi kysyvän katseensa Réhniin. Oliko toinen jatkamassa matkaa heidän kanssaan? Fugu tosin epäili sitä raskaasti, olihan päivä kuitenkin tulossa, eikä Réhn selvästikään nauttinut auringonotosta.

// Anteeksi kun nyt kestää, mutta pääsen koulupäivinä olen kotona vasta joskus neljä taikka puoli viiden maissa, enkä yksinkertaisesti kerkeä aina viikolla käydä vastaamassa : < //
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Darayka » 01 Syys 2008, 18:54

Réhn

Réhn hymyili tyytyväisenä oudolle tunteelle, joka aiheutui parantamisesta. Kipu kyllä hävisi, mutta se ei haitannut. Hän ei varmasti joutuisi olemaan toimetta liian pitkään.
Hän mietti hetken mitä vastaisi toisen kysymykseen. Itse asiassa hän ei edes tiennyt, minne aikoisi nyt mennä. Jonnekin, pois auringonvalosta. Ei sillä oikeastaan ollut väliä mihin.
"Jaa. Jonnekin. Pois täältä kuitenkin", hän tokaisi. Hän olisi tietysti voinut matkustaa kahden muun seurassa, mutta päätti kuitenkin toisin.
Puolivampyyri vilkaisi käärmeen raatoa, ja virnisti. Hän tunsi suurta nautintoa siitä, että oli päässyt lopettamaan tuon surkean olennon elämää.
Fugu ja Khiar. No nyt hän ainakin tunsi muutaman henkilön tältä saarelta. Ja Fugun voimat nähtyään hän oli melko tyytyväinen, ettei ollut ihmisten puolella. Vaikka toisaalta vahvan vihollisen kohtaaminen oli aina yhtä upeaa.
"Hyvästi sitten", hän sanoi, ja heilautti kättään laiskasti hyvästin merkiksi, kadoten sitten pimeään metsään.

//Anteeksi kökkö viesti, mutta nyt ei vain inspaa lainkaan. Lukio onkin vienyt odotettua enemmän aikaa, enkä ole minäkään vastailemaan kerenyt, joten ajattelin, että on ehkä parempi etten jumittele hahmoasi enää. Kiitän kuitenkin tosi mukavasta ja pitkästä pelistä : ) Pelaillaan joskus uudestaan//
Darayka
 

ViestiKirjoittaja Lazu » 12 Syys 2008, 16:06

Fugu, Khiar

Näkemiin.
Fugu painotti sanaa vahvasti, sillä hän ei ainakaan halunnut hyvästellä uutta ystäväänsä vielä. Hyvästi oli niin vahva, lopullinen, se sanottiin kun ei enää nähtäisi uudestaan. Khiar mutisi jotain hyvästien suuntaista, sillä ei nainen ollut varma, kuulisiko Réhn häntä enää.
Meidänkin täytynee jatkaa matkaa.
Fugu totesi hymähtäen ja lähti ohjastamaan papitarta metsästä pois, suuntaan jossa uskoi kylän olevan.

// Loppu, kiitos pelistä : ) Pelaillaan vaan joskus uudestaan //
Lazu
 

Edellinen

Paluu Vanhametsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron