Kirjoittaja Lazu » 01 Kesä 2008, 21:55
Fugu, Khiar
Oijoi, tämä metsä ei kyllä ollut laisinkaan mukava paikka, ei, ei. Kuolleiden puiden keskellä vaelteli sirorakenteinen mies, jolla oli haaleankeltaiset hiukset, jotka tosin peittyivät kätevästi lierihatun alle. Sama ruskea, kulahtanut hattu peitti kätevästi hieman suipot korvat. Muuten asustus oli yllättävän siisti, vaan silti rento: musta, napiton takki, valkoinen t-paita sekä mustat, löysähköt ja lahkeita kohti levenevät housut. Miekkonen olisi vaikuttanut oikein rauhanomaiselta, ellei hänen selässään olisi roikkunut suurensuuri viikate.
Ja voi, ainoastaan metsä ei ollut kuollut, vaan myös kaikki eläimet. Tai no, ei nyt ihan kaikki. Puiden oksilla istui synkkiä korppeja raakkumassa. Menkää pois, menkää pois! Ne raakkuivat. Fugu ei kuitenkaan välittänyt niistä, ei laisinkaan, hän ainoastaan nosti kirjavan kissansa syliin ja rapsutti sitä. Coco, naaraskissa, kehräsi tyytyväisen. Se viestitti, että sillä oli kaikki hyvin, ettei ollut mitään hätää.
Khaa, khaa, lisää puoli-ihmisiä! Pakoon! Lintujen raakkuminen sai Fugun hätkähtämään. Mies istuskeli pienellä kivellä ja katseli ympärilleen. Pian hän näkikin naisen tulevan häntä kohti. Naisella oli kummalliset, vihertävät hiukset, joiden seasta pilkistivät sarvet (semmoiset löytyivät myös huivin yläpuolelta), ja silmiä peitti huivi. Asunaan tuolla naisella oli ruskea kaapu.
Päiviä
Khiar aloitti epävarmalla äänellä. Kyllä tuo elävä oli, hän kuuli kissan kehräävän, mutta oliko sillä rauhanomaiset aikeet? Nainen oli kieltämättä hieman hermostunut, niin kuin aina tavatessaan uusia ihmisiä, mutta hymyili silti ystävällisesti.
Uh, joo, päivää vaan..
Mutta metsässä oli muitakin. Siis heidän kahden ja vähäisten eläinten lisäksi. Fugu tiesi sen, sillä linnut raakkuivat sitä kovaan ääneen.
// Hee, Darayka tänne :D //