Ajan tappoa

Vanhametsä on alue Quinn metsässä, joka on täysin kuollutta. Tällä alueella ei kasva mitään. Maa on pelkkää tomuista, tamppautunutta multaa. Suuri, karu alue on täynnä pystyyn kuolleita, kivanlahoavia puita. Vain harva olento viihtyy tällä alueella. Väitetään, että metsä on kuollut magian vaikutuksesta. Musta magia olisi kuihduttanut tämän osan metsää, johtuen velhojen salaseurojen tapaamisista aikanaan.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Lazu » 24 Kesä 2008, 21:55

Fugu, Khiar

Nainen siirtyi syrjemmälle, sillä ei oikein uskonut olevansa avuksi. Sokean tähtäyskyky ei ollut erityisen hyvä. Fugu otti paremman asennon, sekä hyvän otteen viikatteesta. Réhnin antaessa merkin, mies heilautti viikatetta seinää kohti niin lujaa kuin vain ikinä pystyi. Kuului epäilyttävä ääni kahden teräaseen osuessa kiviseinään, mutta tarkistaessaan kiireesti viikatteensa terän, Fugu onnekseen sai huomata, ettei se ollut rikki. Seinään tosin oli tullut halkeamia, se oli oikeastaan jo lähes hajalla.
Ha! Sehä meni hyvi. Seinä tais olla ihmisen rakentama, oli sen verra huonoo tekoo.
Fugu kopautti seinää vielä pari kertaa lujaa viikatteen varrella ja huomasi ilokseen, että seinä ei tosiaan kestäisi enää kauaa.
Jaa, saa si nähä sortuuko koko luola mukana.
Vielä yksi oikein voimakas napautus ja seinästä irtosi mukavia paloja. Loput saikin sitten kiskottua käsin irti, kunnes aukosta mahtui muukin kuin kissa.
Viimeinkin he olivat ulkona! Fugu asetti viikatteen selkäänsä ja hymyili tyytyväisenä.
Nahaha, sepäs oli pitkä luola! Meinaan, ihmiset on tuolla kaukana. Eihä niit ees näy!
Khiarkinkin kasvoille hiipi pieni hymynpoikanen, hänen kuullessaan Fugun iloisen äänensävyn. Mieshän puhui kuin he olisivat juuri olleet pienellä huviretkellä luolassa.
Yh, Coco, sut pitää kuule pestä. Muutamat hämähäkit ovat kovin tykästyneitä turkkiisi.
Fugu jutusteli taas kissalleen, jonka oli juuri nostanut syliinsä. Eläin puski tyytyväisesti kehräten miehen leukaa, eikä välittänyt tippaakaan kahdesta muusta paikallaolijasta.

// Lähden huomenna sitten taas rantapirtille töihin, eli vastauksia ei taaskaan ole pariin päivään luvassa //
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Darayka » 25 Kesä 2008, 19:47

Réhn

Réhn katsoi tyytyväisenä halkeillutta seinämää. Hänen miekkansa ei onneksi ollut mennyt rikki, ja myös toisen viikate näytti ehjältä. Réhn epäili, että Fugu oli oikeassa: vain ihmisten rakentama seinä sortuisi noin helposti, jättämättä minkäänlaisia jälkiä aseisiin.
"Toivottavasti ei sorru", Réhn tokaisi samalla äänensävyllä, kuin olisi puhunut säästä. Hän ei uskonut niin käyvän, sillä tuskin ihmistyönä tehty seinämä olisi niin suurena tukena luolalle ollut.
Réhn auttoi Fugua tuhoamaan loput seinämästä, ja vihdoin ja viimein siihen tosiaan tuli tarpeeksi suuri aukko. Réhn asteli tyytyväisenä ulos hämärään metsään, ja asetti miekkansa huotraan selkäänsä. Ihmisten äänet kaikkonivat, eikä koirista kuulunut enää ääntäkään. Olivat kai kyllästyneet jo etsimään.
Muutkin vaikuttivat tyytyväisiltä siihen, että tuosta mokomasta loukosta oli viimein päästy ulos. Réhn pudisteli loput ötökät vaatteistaan, ja suoristautui sitten jälleen.
"Vähän turhankin pitkä luola, jos minulta kysytään", Réhn naurahti päätään pudistaen.
"No, nyt on päästy ihmisistä", hän sanoi, ja katseli siihen suuntaan, josta ihmisten äänet hiljaisina vielä kuuluivat. Mitähän sitä sitten seuraavaksi keksisi? Hän voisi vielä pysytellä näiden kahden seurassa, ei siitä tähän asti ainakaan ollut vielä ollut harmia. Eikä ainakaan käynyt aika pitkäksi. Toisaalta, hän voisi myös lähteä ja jättää uudet tuttavuutensa. Kumpikaan vaihtoehto ei vaikuttanut paremmalta tai huonommalta kuin toinen.
"Mihinköhän päin sitä nyt sitten tästä..." hän mietti ääneen, ja katseli ympärilleen. Kaikkialla oli samanlaista: mustia, kuolleita puita, ja hämärän sumuista ilmaa. Erittäin houkuttelevaa. Réhn vilkaisi myös taivasta, siinä pelossa että aurinko näyttäisi kasvonsa, mutta sitä ei näkynyt ainakaan vielä. Tosin se saattoi johtua siitäkin, että korkealle ulottuvat puut peittivät taivaan lähes kokonaan tummilla latvoillaan.
Darayka
 

ViestiKirjoittaja Lazu » 02 Heinä 2008, 18:03

Khiar, Fugu

Fugu rupatteli hiljaa kissansa kanssa, eikä kiinnittänyt nyt juurikaan huomiota kahteen muuhun. Réhnin sanoessa jotain luolan pituudesta, mies vain mutisi olevansa kutakuinkin samaa mieltä.
Todellakin, ei huvittaisi joutua uudestaan.
Khiar totesi huomattuaan, että hänen olisi osallistuttava keskusteluun. Äitijumalalle kiitos, että he olivat kaikki selvinneet hengissä ulos!
Sattuisiko kumpikaan edes tietämään, missä olemme? Tai tarkempaa vuorokaudenaikaa? Veikkaisin itse, että olisi varhainen aamuyö, mutten ole aivan varma
Nainen kallisti hieman päätään. Hänen sisäinen kellonsa oli kyllä loistavasti ajassa, mutta mieluummin hän luotti näkevien mielipiteeseen. Olihan se varmempaa, kuin melkeinpä arvailla aikaa. Tosin heidän sijainnistaan hänellä ei ollut hajuakaan, kaikki kun oli hänelle niin samanlaista. Metsässä he taisivat yhä olla, pitkiä mustia läikkiä näkyi kaikkialla.
Entä jos vaa lähettäs jatkaa matkaa? Ei muute, mut paikallaa seisoskelu ei hyödytä mitää ja kenties löydetää jotai kiinnostavaaki, jos jatketaa matkaa.
Fugu puuttui keskusteluun samalla kun laski kissansa maahan. Coco lähti välittömästi kipittämään poispäin, mutta Fugu ei tehnyt elettäkään seuratakseen tai estääkseen sitä. Nähtävästi hän tiesi loistavasti lemmikkinsä aikeet.
Tääl ei sitä paitsi oo juuri mitää elävää. Pari kotkaa majailee tos lähistöl ja neki suunnittelee vaa Cocon syömistä. Tai no, alkupalaks ne ajatteli syödä yhen myyrän tuolta
Kylläpä kotkien keskustelua olikin kiinnostava seurata! Fiksuja lintuja, todellakin. No, fiksuja ja fiksuja, kyllä ne muut linnut päihittivät helposti. Ainakaan kotkat eivät rupatelleet pelkästä ruuasta, toisin kuin ötökät.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Darayka » 07 Heinä 2008, 11:09

Réhn

Réhn kohautti olkiaan Khiarin kysymyksen kuultuaan. Hänen mielestään koko metsä näytti ja tuntui aivan samalta. Ja se ei taas välttämätä ollut huonokaan asia, olihan täällä ainakin pimeää. Ainakin vielä jonkin aikaa.
"Paikasta minulla ei kyllä ole harmainta aavistustakaan, mutta veikkaisin että nyt on tosiaan aamuyö. Aurinkoa ei ainakaan näy vielä", Réhn totesi passiivisella äänensävyllä, katsellen laiskasti ympärilleen. Hänen hiuksensa roikkuivat kuolleen näköisesti hänen kasvoillaan. Tympääntyneesti tuhahtaen Réhn veti niissä löysästi kiinni olleen nahkalenkin pois, ja sitoi kalpeanväriset hiuksensa tiukemmin pois silmiltään.
Réhn katseli, miten Fugun kissa kipitti poispäin. Häntä ei olisi häirinnyt, vaikka kotkat olisivatkin syöneet sen. Olihan siitä ollut apua, kai jollain tapaa, mutta oli outoa nähdä miten joku saattoi luottaa eläimeen noin paljon.
"Sopii minulle. Seuraammeko kattia vai lähdemmekö johonkin toiseen suuntaan?" Réhn kysyi, ja heitti kätensä niskansa taakse. Hän käveli muutaman askeleen eteenpäin, hieman eri suuntaan kuin Coco oli lähtenyt, ja kääntyi sitten katsomaan muita, kulmat kysyvästi kohollaan.
"Minulle on aivan sama, kun en oikein tuon kissan suuntavaistoon luota kuitenkaan, mutta tässä on nyt kai kuitenkin kaksi yhtä vastaan", hän totesi, toinen suupieli huvittuneesti koholla. Käytännössä häntä vastaan oli kaiken järjen mukaan vain yksi henkilö, sillä tuo sarvipää ei ollut koko matkan aikana näyttänyt minkäänlaisia merkkejä siitä, että tietäisi edes mitä taistelu tarkoittaa. Ja vaikka hän itse päättäisikin lähteä eri suuntaan, niin tuskin se noita kahta sävähdyttäisi. Mutta tosiaan, he voisivat löytää jotain... mielenkiintoista, ja siinä oli tarpeeksi motiivia jatkaa matkaa näiden kahden muukalaisen kanssa.

//Anteeksi kun kesti :l //
Darayka
 

ViestiKirjoittaja Lazu » 07 Heinä 2008, 22:30

Fugu, Khiar

Äh, Cocoo ei kannata just nyt seurata. Hän ei kummiskaa johdattais mihkään hyödylliseen paikkaan. Hän meni etsimään ruokaa.
Fugu totesi olkiaan kohauttaen ja lähti astelemaan suuntaan, johonka Réhnin oli ollut aikeissa mennä. Khiar liikahti hieman hermostuneena, mutta lähti kuitenkin seuraamaan Fugua. Eihän hän täältä yksin pois osaisi, vaikka tahtoisikin lähteä.
Musta tuntuu, että Tuolta vois löytyä jotain kivaa!
Fugu katseli hetken ympärilleen, kunnes päätti jatkaa vasemmalle. Maasto alkoi hitaasti nousta, mikä ainakin Fugun mielestä oli kiva merkki. Khiar vaikutti entistä epävarmemmalta, he olivat nyt suunnistamassa tuon miehen aavistusten mukaan. Äitijumala heitä armahtakoon!
Päästää korkeemmalle. Samalla ehkä nähää taivas, jote voidaan kattoo paljo yötä on jäljel.
Fugu vilkaisi puhuessaan, ketkä vielä seurasivat häntä. Häntä ja Khiaria aurinki ei mitenkään haittaisi, mutta Réhn tuskin olisi siitä tulipallosta järin mielissään.

// eipä mitään //
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Darayka » 12 Heinä 2008, 20:10

Réhn

Réhn virnisti, ja lähti sitten myös Fugun perään. Häntä huvitti tämän tyyli valita suunta ihan vain 'musta tuntuu' perusteella, mutta tarkemmin ajatellen, Réhn olisi varmaan tehnyt niin itsekin. Khiarkin seurasi, joskin hieman epäluuloisen näköisenä. Ehkäpä nainen ei luottanut Fugun suuntavaistoon ja mutu-tunteeseen.
He jatkoivat vasemmalle, ja nousivat ylöspäin. Puut harvenivat aavistuksen maaston kohotessa, ja taivas pilkisteli jo latvojen välistä. Réhn yritti kuunnella, mutta metsä oli yhä hiljainen, ja aivan yhtä kuolleen oloinen kuin aiemminkin. Ihan kuin tässä mokomassa paikassa ei asuisi edes lintuja.
Viimein he pääsivät pienen nyppylän päälle. Se ei ollut kovin korkea, mutta sen päältä aukesi kuitenkin paremmat näkymät kuin alhaalta. Se puoli, jota he olivat kiivenneet, oli loiva, mutta hieman edessäpäin oli muutamia kohtia, josta oli kohtalaisen jyrkän näköistä pudotusta alaspäin.
Réhn vilkuili taivaanrantaa. Taivas oli vaaleanharmaa, mutta idässä päin näkyi jo valoa. Aurinko nousisi ehkä noin tunnin päästä kokonaan. Se huono puoli kesässä oli, että aurinko nousi aina niin pirun aikaisin.
"Auringon nousuun ei ole enää kovin kauan", Réhn sanoi tympäntyneesti tuhahtaen. "Minä kyllä kestän päivänvaloa jonkin aikaa, joten ei meillä mikään kiire ole. Ja tämä metsä on mielenkiintoinen", hän jatkoi, hymyillen vinosti viimeisen lauseen kohdalla.
Réhn jätti Fugun ja Khiarin hetkeksi, kävellen pienen jyrkänteen luokse. Hän veti kätensä selkänsä taakse, ja kurkisti uteliaana reunan yli. Pudotus ei ollut suuri, ehkä reilut viitisen metriä, mutta pohjalle oli vuosien mittaan pudonnut kalliosta lohjenneita kiviä. Muutaman metrin päässä alhaalla pulppusi lähde, josta lähti pieni, kivinen puro valumaan loivantuvaa rinnettä alaspäin.. Réhn virnisti.
"Tänne se maan alainen lähde olisi saattanut tuoda", hän sanoi. Réhniä ihmetytti hieman, että edes virtaavan veden lähettyvillä ei näkynyt elämää. Ei lintuja, nisäkkäitä, ei edes ötököitä. Hän tuhahti.
"Jo on kuollut paikka", hän mumisi itsekseen, ja potkaisi irtonaisen kiven alas jyrkänteeltä.
Darayka
 

ViestiKirjoittaja Lazu » 13 Heinä 2008, 11:56

Fugu, Khiar

Puut harvenivat pikkuhiljaa, mistä Khiar oli iloinen. Asioiden erottaminen kävi nyt paljon helpommaksi. Fugu käveli reippaaseen tahtiin kahden muun edellä ja pysähtyi huipulla odottamaan näitä. Mies vilkuili hieman huolestuneena taivaanrantaa, mutta hänen ilmeensä kirkastui kun Réhn tokaisi kestävänsä jonkinaikaa päivänvalossakin.
Hyvä homma. Tää metsä on tosiaan aika metka paikka.
Fugu katseli toisen perään, kun tämä meni kurkkimaan reunan yli. Hetken päästä Fugu lähti astelemaan toisen luo ja kurkisti uteliaisuudesta reunan yli. Pudotus ei ollut pitkä, mutta silti alas hyppääminen ei houkutellut. Kivet voisivat saada aika pahaa jälkeä aikaiseksi.
Ehkä, jos oltas selvitty tänne saakka. Meinaan, jos se lähde ois menny koko tän matkan veden alla, ni meikä ainaski ois hukkunu.
Fugu kuulosti huvittuneelta ja käänsi katseensa Réhniin. Khiar saapui kahden miehen taakse ja kallisti hieman päätään.
Mikäköhän on ajanut kaiken elävän pois täältä?
Kyllä hänkin oli huomannut, ettei täällä ollut juuri mitään elävää. Ei hän kuitenkaan tyhmä ollut.
Ehkä joku söi ne. Ja myrkytti sitten maan.
Fugu vastasi Khiarille vakavan kuuloisena. Nainen näytti hieman huvittuneelta kuullessaan miehen vastauksen. Fugu ei tosin toisen huvittuneisuutta huomannut, sillä hän katseli mietteliäänä alhaalla olevaa lähdettä.
Mä en kuule juuri mitään. Ne kotkatkin lähti jo. Yleensä metsät o täynnä ääniä.
Miehen ilme oli jotain epävarmuuden ja helpotuksen sekoitusta. Oli kyllä ihanaa, kun oli kerrankin hiljaista, eikä tarvinnut kuunnella jokaisen eläimen lörpötyksiä, mutta samalla hiljaisuus oli epäilyttävä. Tällainen hiljaisuus ei ollut luonnollista.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Darayka » 13 Heinä 2008, 22:19

Réhn

Réhn virnisti, ja katsoi Fugua.
"Niinhän siinä olisi voinut käydä", hän naurahti, ja oli ensimmäistä kertaa matkan aikana tyytyväinen, että oli valinnut sen ötököitä täynnä olevan tien tuon vesiloukon sijaan.
Réhn hymyili Fugun erittäin vakavasti esitetylle vastaukselle. Olisihan tuossa ollutkin ihan mukavasti hommaa: ensin tapetaan metsällinen eläimiä, ja sitten myrkytetään maa. Ja tämä metsä oli vieläpä melkoisen iso.
"Minä en kyllä tiedä mitä täällä on käynyt", hän tokaisi. Ehkä joku iso taikaolento, joka ei pitänyt muista elävistä. Ehkä se oli ihminen, outoine päähänpistoineen. Ei sillä ollut väliä.
"Tosin, jos minulta kysytään, niin siinä olisi kyllä tekemistä loppuyöksi. Katsotaan löytyykö täältä mitään, mikä olisi voinut ajaa kaiken pois."
Vaikka Réhn ei sitä myöntänyt, ei edes itselleen, niin hän välitti yhä jollain tapaa pienesti luonnosta. Olihan hän sentään osittain haltija. Ja haltijoiden veressä oli vahvana kiintymys luontoon ja eläimiin. Eikä mikään tietenkään voittanut kunnon toimintaa. Mistäs sitä koskaan tiesi, mitä tämän metsän siimeksistä löytyisi.
"Ja jos ei löydy, niin ei voi mitään. Ei sitä kuitenkaan tähänkään voida jäädä."
Darayka
 

ViestiKirjoittaja Lazu » 13 Heinä 2008, 22:34

Fugu, Khiar

Joo, katotaan vaan. Ehkä alhaalta löytyy jotain! Siltä musta ainakin tuntuu. Mennään!
Fugu vilkaisi muita, virnisti ja lähti etsimään mahdollisimman turvallisa laskeutumiskohtaa. Löydettyään kohdan, jossa ei ollut paljolti kiviä odottamassa hän hyppäsi alas. Alhaalla oli hieman kiviä, vähemmän tosin kuin muutamissa muissa paikoissa, mutta pudotus ei silti tuntunut mukavalta ja jätti muutamia pieniä haavojakin. Mitään ei kuitenkaan tuntunut olevan poikki, joten Fugu katsoi iloisesti hymyillen ylös.
Joo, siitä selviää hengissä. Tulkaa!
Khiar astui epävarmana taaksepäin. Häntä ei erityisen pudottautuminen kiinnostanut.
Hyppäsikö se juuri täältä alas?
Nainen kysyi epävarmana ja asteli lähemmäs reunaa. Hän ei tiennyt, kuinka pitkä pudotus oli, mutta yli kolme metriä sen täytyi olla, sillä hän ei kyennyt aistimaan Fugua enää. Nainen käänsi kasvonsa Réhniä kohden ja kallisti päätään hieman kysyvästi. Hän oli hyvin epävarma ja se näkyi. Hän ei tiennyt laisinkaan miten suhtautua Réhniin.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Darayka » 13 Heinä 2008, 22:45

Réhn

Réhn lähti virnistäen Fugun perään, ja katsoi huvittuneesti miten tämä hyppäsi alas. Päästyään itse paikalle hän katsoi alas. Pohjalla ei ollut kiviä, ei ainakaan isoja, ja pudotus ei ollut iso. Ja jos siitö kerran selviäisi hengissä, niin mikä ettei?
Hän oli juuri hyppäämässä, kun hän älysi Khiarin rinnallan.
"Taisi se hypätä, joo", Réhn naurahti. Hän katsoi alas, ja mittaili sitten Khiaria katseellaan. No, okei, ehkä hyppääminen alas kalliolta tuntemattomaan saattoi vaikuttaa hieman epäilyttävältä jos oli sokea.
"Öö, tarvitsetko apua tai jotain?" hän kysyi, hieman epävarmana siitä, miten tälläisessa tilanteessa tulisi toimia. Hän ei yleensä auttanut ketään.
"Voisin varmaan... hmm, kantaa sinut alas, jos haluat?" hän ehdotti, ja vilkaisi vielä alas Fugua.

//kantaa= nappaa syliin ja hyppää alas ^^//
Darayka
 

ViestiKirjoittaja Lazu » 13 Heinä 2008, 22:57

Fugu, Khiar

Khiar kallisti päätään vielä hieman enemmän, ollen nyt vielä hieman enemmän epävarma. Hetken päästä nainen kuitenkin käänsi päänsä suoraan ja hymyili hieman.
No, jos siitä vain ei ole liikaa vaivaa.
Nainen mutisi hiljaa, kokien tilanteen itselleen hyvin vaikea. Vaivaa siitä kyllä oli, sokea oli aina suuri taakka. Ja kuinka moni kehtasi suoraan sanoa, että sokeasta oli vain vaivaa?
Hoi, mitä te teette? Nappaa kärmesnainen syliin ja tuu!
Fugu katseli jo kärsimättömänä ylös. Mies vaihtoi painoa jalalta toiselle ja laski hetkeksi katseensa. Ylös tähyili alkoi jo sattua niskaan.
Ei se pudotus satu juurikaa. Jos jotai käy ni meikä parantaa.
Fugu mutisi nyt lähinnä itsekseen ja lähti hitaasti astelemaan eteenpäin. Olisi tietysti parempi odotella noita kahta hieman kauempana, kuin jäädä suoraan alle odottamaan. Kaksi ihmistä suoraan niskaan ei tuntuisi mukavalta.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Darayka » 14 Heinä 2008, 21:17

Réhn

Réhn vilkaisi olkansa yli Fugua, ja kohotti kulmiaan.
"Ai kärmesnainen? No miten vaan..."
Sitten hän kääntyi Khiaria päin ja virnisti. Nainen ei näyttänyt painavalta, joten kantaminen ei olisi ongelma. Pudotukseen se toisi kyllä lisää painoa hänen jaloilleen, mutta mitäpä sitä pienistä.
"Sitten mennään!" hän huudahti, ja koppasi Khiarin syliinsä. Sen jälkeen vielä viimeinen vilkaisu alas - Fugu oli ystävällisesti siirtynyt sivuun- ja Réhn hyppäsi alas.
Pudotus oli niin lyhyt, että ennenkuin Réhn edes huomasikaan, niin hän oli jo alhaalla. Laskeutumisen aiheuttama tärähdys tuntui koko kehossa, mutta ei niin pahasti, että se olisi hänen menoaan häirinnyt. Réhn laski Khiarin alas.
"Noniin, alhaalla ollaan", hän ilmoitti, ja lähti sitten kävelemään Fugun perään. Lähde solisi hiljaa muutaman metrin päässä, mutta sen lisäksi metsä oli lähes täysin hiljainen. Réhn heitti kätensä niskansa taakse, ja taivutti päätään taaksepäin. Puiden mustat oksat roikkuivat uhkaavan näköisinä heidän yllään.
"Toivottavasti löytyy jotain jännää", Réhn sanoi virnistäen. Ihan sama mitä se oli, kunhan ei tarvitsisi tylsistyä.
Darayka
 

ViestiKirjoittaja Lazu » 14 Heinä 2008, 21:37

Fugu, Khiar

Khiar kyllä kieltämättä hämmentyi hieman, kun Réhn äkkiä huudahti, että menossa ollaan ja otti hänet syliinsä. Pudotus ei ollut pitkä, onneksi. Khiar kiitti Réhniä hieman hymyillen ja lähti toisen perässä kävelemään Fugun luo.
Kyl me ny jotain löydetään.
Fugu mutisi ja virnisti. Mies oli äkisti vaihtanut suuntaa ja kykki nyt lähteen rannalla. Hän oli hetkeksi irrottanut katseensa vedestä voidakseen katsoa Réhniä kun vastasi tänne, mutta nyt mies tuijotteli taas synkkään veteen. Irrottamatta katsettaan vedestä miekkonen hapuili käteensä kepin ja tökki sillä vettä. Fugu näytti lähinnä tylsistyneeltä pikkulapselta siinä kykkiessään ja piirrellessään veteen ympyröitä. Hetken päästä mies heitti tikun keskemmälle lähdettä ja katseli sen kellumista hetken.
Ei se enää lähteessä ole. Hyvä että Coco lähti metsästään, täällä sen ei ois hyvä olla.
Fugu mutisi viimeisen lauseen oikeastaan itselleen ja nousi seisomaan.
Ja meidänkö sitten muka on hyvä olla täällä?
Khiar ei pitänyt laisinkaan miehen mutinoiden sävystä. Tuo mieshän tuntui välittävän enemmän kissansa hengestä kuin omastaan.
Hmm, ehkei meijänkää nii hyvä ole täällä olla, mutta ainaski on tekemistä.
Fugu virnisteli ja katseli ympärilleen. Miehen ilme muuttui hieman huolestuneeksi.
Tiiättekö, se on täällä jossain. Emmä tiedä onko se se, joka tappo tän metsän, mutta meijät se kyllä vois ihan hyvi tappaa. Se on iso, tosi iso. Ja fiksu, se ei puhu mitään. Mutta sen aura tuntuu.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Darayka » 14 Heinä 2008, 22:03

Réhn

Réhn mietti hetken, ja aikoi jo kysyä, että 'mikä ei ole enää lähteessä?', mutta päätti sitten pysyä vaiti. Hän käveli hitaasti ympäriinsä lähteen vierellä, kiertäen Fugua ja Khiaria, ja katsellen ympärilleen silmät sirillään. Hän kuunteli puolella korvalla Fugun ja Khiarin sanailua, muttei kiinnittänyt siihen paljon huomiota. Vasta Fugun kommentti lähellä piilevästä jostain sai hänen huomionsa.
"Jep, iso ja vaarallinen", Réhn tokaisi, katsellen yhä koko ajan ympärilleen. Sitten hän pysähtyi, ja tuijotti pitkään eteensä.
"Hmm... saattaa olla, että olen väärässä, mutta veikkaisin että se lymyilee jossain tuolla päin", hän sanoi, ja osoitti eteenpäin. Puut tihenivät siinä suunnaassa hieman entisestään, ja pimeys näytti vain tihenevän. Réhn ei ollut mestari havaitsemaan eri olentojen läheisyyttä, mutta tämän olennon aura leijaili ilmassa kuin paksu savuverho. Oli vaikea erottaa mistä se tuli, mutta Réhn oli melko varma, että hänen osoittamassaan suunnassa se oli vahvempi kuin muualla.
"Mitä mieltä olet? Mennäänkö katsomaan mitä sieltä löytyy?"
Réhn kysyi, osoittaen sanansa lähinnä Fugulle. Hän ei uskonut, että Khiar olisi mitenkään innoissaan tästä hirviönmetsästysreissusta.
Darayka
 

ViestiKirjoittaja Lazu » 14 Heinä 2008, 22:14

Fugu, Khiar
Fugu tiiraili suuntaan, jossa Réhn epäili sen jonkin olevan. Siellä se tosiaan voisi olla. Pimeys tuntui vain tihenevän tuossa suunnassa. Miten jännittävää!
Joo, ehottomasti mennään.
Fugu vilkaisi Réhniä ja Khiaria. Naista tämä tuskin miellyttäisi, mutta No, ei voinut mitään. Odotelkoot sivussa. Fugu lähti varmoin askelin eteenpäin, tutkien samalla tarkkaan ympäristöä. Luulisi, että tämä jokin iso mitä he olisivat etsimässä, ei jäisi helposti huomaamatta.
Hmh, mä taisin löytää sen hei. Se ei oo järin ilonen siitä
Nyt, kun Fugu oli aivan sen olennon vieressä, hän huomasi sen. Aluksi hän luuli sen olevan vain ylisuuri käärme, mutta parempi tarkastelu paljastikin, että olennolla oli neljä teräväkyntistä jalkaa. Korkeutta tällä lisko-olennolla ei ollut kuin hieman vajaat kolme metriä, mutta pituutta löytyi arviolta lähemmäs kymmenen metriä. Tämä jaloilla varustettu ylisuuri käärme sähisi vihaisena ja mulkoili kahta epämiellyttävää vierasta keltaisilla silmillään. Äkisti se syöksyi liikkeelle. Aluksi olento yritti napata Fugun suuhunsa, mutta mies kerkesi hypätä sivuun. Nopeasti olento vaihtoi suuntaa ja syöksyi nyt Réhniä päin.
Hitto, sehä o nopee! Ja vihanen. Ja taitaa se olla vähän nälkänenkin, en ole ihan varma. Käärmeiden kieli on aika vaikea.
Lazu
 

EdellinenSeuraava

Paluu Vanhametsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron