Rauhaton yö, part 2


Vanhametsä on alue Quinn metsässä, joka on täysin kuollutta. Tällä alueella ei kasva mitään. Maa on pelkkää tomuista, tamppautunutta multaa. Suuri, karu alue on täynnä pystyyn kuolleita, kivanlahoavia puita. Vain harva olento viihtyy tällä alueella. Väitetään, että metsä on kuollut magian vaikutuksesta. Musta magia olisi kuihduttanut tämän osan metsää, johtuen velhojen salaseurojen tapaamisista aikanaan.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13555

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 09, 2007 7:32

Rauhaton yö, part 2

Black

Black oli juossut kuin tuuli, yhtä kyytiä vankityrmältä, halki pihamaan missä vartijat olivat heidät huomanneet, muurille ja hypännyt sieltä alas, läpi kylän väistellen ohikulkijoita, halki metsän kohti vanhaa metsää. Siellä hän tiesi heidän olevan varmassa turvassa, mikäli Haltijoita ei laskettaisi.
Kuu paistoi aavemaisesti kuolleiden puiden lomasta, luoden aavemaista valoaan metsään. Lopulta Black hiljensi vauhtiaan ja pysähtyi katsomaan ympärilleen.
Lähellä oli iso kuollut puu, jonka runko oli ontto.
"Tuo näyttää sopivalta paikalta" Black sanoi hiljaa ja käveli kohti puun runkoa.
Hän hengitti... tai no tässä tapauksessa läähätti raskaasti, pitkän juoksumatkan jälkeen. Black liu'utti Ophelian pois selästään puunrungon vieressä ja muuttui itse samalla ihmiseksi.
"Sinä kannat ensi kerralla.." Black sanoi vitsillä istuessaan kaatuneen puunrungon päälle. Hän kasasi pienistä risusita kasan, kopautti sauvaansa pari kertaa maahan, sytyttäen risut tuleen.
"Etsi lähistöltä oksia, mikäli haluat pitää tulta yllä" Balck sanoi tuijottaen tulta.
Samalla hän kuunteli ympäristöä, petojen ja vihollisten varalta.
"ole varuillasi.. metsä on täynnä petoja ja Haltijoita" Black lisäsi.

//ja jatkuu ^^ //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1753

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 09, 2007 7:57

Ophelia

Blackin juostua läpi linnoituksen, kylän ja metsän he vihdoinkin pysähtyivät vanhaan metsään missä oli livästi aavemainen tunnelma.
Ophelialle oli ehtinyt tulla vilu johtuen kovasta tuulesta Blackin juostessa.
Black kantoi viimeiset metrit Opheliaa puulle jonka runko oli ontto.
"Haha!" Ophelia naurahti väsyneesti jälleen omana iloisena itsenään. Tosin tilanne ei ollut kehuttava, he olivat paenneet vankilasta välttyäkseen hirttotuomiolta ja nyt he olivat metsässä jota Ophelia ei tuntenut.
Ophelia istahti maahan ja seurasi kuinka Black keräsi risuja yhteen kasaan sytytettyään ne lopulta tuleen.
Ophelialla oli edelleen päällään vaaleansininen juhlamekkonsa, joka tosin oli vähän likainen johtuen siitä mitä selleillä tapahtui.
Silloin Ophelia nousi pystyyn mennäkseen keräämään kuolleita oksia kuten Black oli ehdottanutkin, hän oli melkein jo ulkona puun rungosta kunnes kuuli Blackin mainitsevan pedot ja haltiat.
"URGH!" Ophelia pysähtyi kuin seinään silmät katsellen ulos yöhön.
Hän pelkäsi haltioita enemmän kuin itse petoja.
Ophelia ravisteli päätänsä kerätäkseen itsensä ja meni ulos.

Hän pysyi puunrungon lähettyvillä ja keräili oksia jotka lojuivat maassa. Saatuaan kerättyä niin paljon oksia kuin hänen syliinsä mahtui hän luuli kuulevansa jotain takaansa. Ophelia jäykistyi paikoilleen aivain kuten kuolleet puut hänen ympärillään.
'Älä anna sen olla haltija! Älä anna sen olla haltija! Älä anna sen olla haltija!' Ophelia rukoili mielessään samalla kun uskaltautui kääntämään päätänsä äänen suuntaan.
Ophelian suureksi järkytykseksi tämä otus jonka hän oli kuullut paljastui suuri silmäiseksi ja ruskeaksi ORAVAKSI?!.
Ophelia säikähti Oravaa ja lensi pyrstölleensä kivuliaasti.
"Sinä säikäytit minut!" Ophelia huudahti ja heitti yhden oksan tähdäten Oravan viereen pelästyttääkseen tämän.
Noustuaan ylös Ophelia keräsi tiputtamansa oksat maasta ja suuntasi takaisin leirintäpaikalle.

Päästyään sisälle Ophelia asetti oksat maahan ja meni itse maahan istumaan, heittäen pari oksaa roihuavaan ja mukavasti lämmittävään tuleen.
"Oletko yhä vihainen?" Ophelia kysyi samalla kun tuijotti tuleen.

//^^'//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13555

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 09, 2007 8:12

Black

Black nauroi itsekseen istuessaan tulen ääressä kun Ophelia raivosi oravalle jossain lähellä. Viimein Ophelia palasi ja heitti pari oksaa tuleen.
"Vai vihainen? Ehei..." Black sanoi katsoen myös tuleen.
"nyt täytyy vain toivoa ettei kukaan huomaa tulta.." Black totesi katsellen metsään.
Metsässä liikkui varjoja, suurin osa oli vain utelijaiden susien, mutta osa kävikin jo aika lähellä.
Black vilkaisi Opheliaa jolla oli vain tämän mekko päällä.
"sinulla taitaa olla kylmä?" Black kysyi tietäväisesti, samalla kun nousi seisomaan.
Hän irroitti päältään ulko viittansa ja asetti sen Ophelian harteille.
"sinä voit pitää sitä, minulle ei tule niin helposti kylmä" Black sanoi katsoessaan Opheliaan ja käveli sitten takaisin puunringolle istumaan.
Liekit valaisivat suuren puunrungon sisustan ja lämmittivät mukavasti.
Black ojensi sormensa kohti tulta ja siitä nousi yksi ohut liekki joka seuraili Hänen sormeaan.
Hän pyöritteli sormeaan muodostaen kuvioita liekillä ja lopulta nosti sormeaan nopeasti ylöspäin. Liekki irtaantui tulesta ja muuttui pienen linnun muotoiseksi ja sammui.
Black toivoi tämän liekki leikittelyn heiman keventävän tunnelmaa.

Mutta metsästä heitä tarkkailtiin.. ei sudet eikä ketut vaan joku muu, joku vieras.

//ettehen päin! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1753

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 09, 2007 8:34

Ophelia

Tosiaan, tuli saattoi hyvinki paljastaa heidän olinpaikkansa epätoivotuille vieraille, kuten vaikka haltijoille joita Ophelia eniten kammoksui.
Vaikka tuli huokusikin lempeää lämpöä,
Ophelia silti tärisi yön kylmyydestä, sillä hänellä oli vain ohut hihaton mekko päällänsä muttei kehdannut valittaa.
Black kuitenkin taisi huomata tämän ja tarjosi tälle ulkoviittaansa.
Ophelia vastasi pienellä väsyneellä hymyllä kiitokseksi ja seurasi Blackin istuutuvan taas paikalleen.
Ophelia tuijotti tuleen joka sai hänet rauhoittumaan.

Ophelia havahtui ja nosti päätänsä nähdäkseen mitä Black teki. Black näytti ohjaavan tulta pelkällä sormenpäällään!
Ophelia seurasi tulta ja Blackin sormea silmät ja suu pyöreinä.
Pian Black nosti sormensa ylöspäin lentävän linnun muotoinen liekki seuraten sitä, lopulta sammuen.
"Waaaaaai!!~" Ophelia hihkaisi silmät loistaen Blackin pienelle taikatempulle ja alkoi kikattamaan.

Hän oli väsynyt, mutta hän ei ollut yksin eikä hänen ollut kylmä, joten kaikki oli näin katsotuksi hyvin. Huomisena he palaisivat takaisin linnaan selvittämään kuninkaan kanssa asiat, niin Ophelia ainakin toivoi, hänellä oli jo ikävä Lilya.
"Kuulitko jotain?" Ophelia kysyi, nimittäin hän ainakin luuli kuulleensa jotain ulkoota.

//Ja pallo on taas Akumalla! >D//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13555

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 09, 2007 8:50

Black&Aran

Black kuunteli tarkkaan Ophelian huomautettua äänistä.
"ei.. en ainakaan nyt" Black sanoi hiljaa hymyillen.
"Taidat kuulla omiasi, kun olet noin väsynyt" Black lisäsi hymyillen, mutta samassa hänen ilmeensä vakavoitui, käsi suoristui ja kämmen painui nyrkkiin vähän ennen Ophelian päätä.
Black käänsi katseensa ja huomasi pitelevänsä kiinni nuolesta, joka oli viiltänyt hänen nyrkkiinsä haavan, joka vuosi verta nyt.
"taisit sittenkin olla oikeassa.. Haltija" Black sanoi ja nosti Ophelian seisomaan siirtäen tämän pois "oviaukon" edestä.
"älä vain tule ulos" Black sanoi Ophelialle hiljaa, otti sauvana ja astui ulos puunrungon sisältä.
"näyttäydy" Black sanoi ääneen ja katseli ympärilleen.

Aran, oli palaamassa metsältä näin myöhään, hän oli jäänyt metsäaukealle nauttimaan kuun valosta, eikä ollut huomannut ajankulua. Kun hän oli kävelemässä vanhan metsän läpi, hän oli nähnyt tytön suden selässä menevän puunrungon sisään.
Hän oli jäänyt kyttäämään pusikkoon kaksikkoa ja nähnyt suden muuttuvan ihmiseksi. Aran ei ollut nähnyt heitä ennen metsässä, mutta tunnisti ainakin Ophelian, hänkin oli kuullut prinsessan neuvonantajasta.
Koska perivihollisen neuvonantaja oli heidän alueellaan, Aran päätti toteuttaa uhkauksensa; Joko vangiksi tai tapetaan.
Aran ei olisi halunnut yrittääkkään tappaa pientä tyttöä, mutta koska tällä oli mies seuralaisena, Aran ei lähtenyt kokeilemaan voimiaan tämän kanssa vapaa-ehtoisesti, mutta nyt oli pakko.
Aran astui esiin kun mustiin pukeutunut mies kehotti.
"keitä olette ja mitä te täällä teette?" Aran kysyi varuillaan.

Blackin suureksi ihmeeksi haltija oli itse kuningas Aran.
"Meidän asiat eivät teille kuulu, enkä usko että sinunkaan asiat meille. jos jatkat vain matkaasi, niin mitään ei tapahdu" Black sanoi maltillisesti rauhallisella äänellä.
Hän olisi saattanut alkaa tappelemaan Aranin kanssa, ellei Ophelian henki siinä samalla olisi vaarassa.
"Entä jos en?" Aran sanoi syöksyen nopeasti kohti Blackia, lyöden tätä rintakehään erittäin nopeasti.
Aranin hyökkäys aiheutti paineaallon jonka johdosta Black lensi suoraan takaisin puunrungon sisään ja läpi "takaseinän".
"Tyttö, näyttäydy!" Aran käskytti samalla kun perääntyi hieman kauemmas.

// JA PALLO LENTÄÄ IVYLLE //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1753

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 09, 2007 9:17

Ophelia

Ophelia oli kai sitten kuullut omiaan, suljettuaan silmänsä sekunnin murto-osaksi Blackin käsi lähestyi salaman nopeana kohti Ophelian päätä puristaen sen nyrkkiin tämän korvan juuressa.
Ophelialla kesti hetken tajuta mitä oli tapahtunut, hän pakotti päätänsä kääntymään nähdäkseen mitä oli tekeillä.
'NUOLI?!' Ophelia kauhistui nähdessään nuolenterän suoraan silmien edessä.
Black näytti vuotavan verta, velho joka oli monta kertaa uhannut tappaa tämän pelasti tämän hengen, eikä sekään ollut ensimmäinen kerta.
"Bla-Black, Si-sinä-hän vuo-dat?!" Ophelia änkytti.
"Haltija?!?" Ophelia toisti ja yritti katso ovi auokosta, mutta Black ehti nostamaan hänet ja siirtämään hänet sivummalle.
Ophelia kuuli Blackin käskyn ja seurasi vierestä kun Black katosi oviaukosta ulos.
Hän ei nähnyt mitä ulkon tapahtui mutta saattoi helposti kuulla.

Pian hän kuuli miehen äänen näin Blackin äänen lisäksi. Mies halusi teitää miksi hän ja Black olivat metsässä, mutta Black kehotti toista poistumaan paikalta.
Ophelia tosiaan toivoi että mies, joka nyt oli mahdollisesti haltija jatkaisi omia menojaan.

Pikemminkuin Ophelia ehti ajattelemaan hän näki Blackin lentävän nopeasti hänen ohitseen läpi vastakkaisen seinämän. Ophelia oli kauhuissaan ja pystyi tuskin liikkumaan.
Mies jota Ophelia ei nähnyt käski häntä näyttäytymään.
'Ei! ei ei ei ei EI! Ophelia itki mielessään.
Black oli käskenyt pysymään sisällä, Ophelia yritti kurkoittaa päätään nähdäkseen Blackin, muttei uskaltautunut tarpeeksi pitkälle.

Ophelia nousi vaivalloisesti ylös ja yritti kävellä suuaukolle toivoen ettei hänen jalkansa pettäisi. Tuli oli sammunut samassa mitä Black oli lentänyt sisään ja seinänläpi.
Hän otti oven reunasta kiinni jolloin Aranin oli mahdollista nähdä hänestä vain sormet.
Lopulta hän sai hinattua itsensä näkyviin, kuitenkaan poistumatta puunrungon sisäpuolelta.
Ophelian ilme oli edelleen järkyttynyt, nyt varsinkin kun näki kyseisen miehen olevan haltija.
Ophelia yritti sanoa jotain mutta ei saanut sanoja suustaan, siinä hän nyt, rungon suuaukolla Aranin nähtävissä.

//Ja Ivy lataa kanuunan ja PAMAUTTAA pallon jällen Akumalle!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13555

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 09, 2007 9:41

Black&Aran

"Perhana..." Black kirosi itsekseen puskassa johon oli lentänyt. siellä hän oli selällään raajat ojossa. Hän kuuli Aranin käskevän Ophelian esille, mutta ei saanut huudettua Ophelialle "ei".

Aran katsoi hyvittuneena kun Ophelia vähitellen tuli esiin ovenrakoon.
"Vihdoinkin tapaan itse suuren papitaren, Ophelian... vaikka loppujen lopuksi et olekkaan niin suuri." Aran sanoi viitaten Ophelian pituuteen ja ikään.
"Luulin että olisit ollut... vähän vanhempi" Aran sanoi pistäen jousen selkäänäs ja otti miekat tilalle.
"Noh.. nyt meillä on kaksi vaihtoehtoa. Joko tapan sinut ja tuntemattoman seuralaisesi taikka sitten tulette suosiolla minun mukaani, vangeiksi" Aran sanoi.

"Elä unta nää suippokorva!" Black huusi puskassa noustessaan ylös, hän siisti asuaan oksista ja lehdistä, astuessaan Ophelian viereen.
"minähän en suosiolla luovuta" Black sanoi vilkaisten Opheliaan. Tällä kertaa tarkoituksena oli viitata keskusteluun tyrmässä, heikoista ihmisistä.

"hmm... sinusta on vain harmia.. ehkä kolkaan sinut ja sitten otan teidät vangiksi taikka sitten vain tapan sinut" Aran sanoi ja alkoi pyöritellä miekkoja ympäri.

"vai miekkoja.. ha, kyllä minullakin on" Black sanoi, otti sauvan molepiin käsiinsä, veti päitä erilleen ja miekka muuttui kahdeksi miekaksi.
Aran katsoi ihmeissään Blackin temppua.

"vaikuttavaa..." Aran sanoi ja hyökkäsi.
Black tönäisi Ophelian takaisin sisään ja otti vastaan Aranin hyökkäyksen.
Mutta koska haltija oli, Aran oli huomattavasti nopeampi mitä Black.
Iskettyään miekkansa Blackin miekkoja vasten, Aran upotti polvensa syvälle Blackin vatsaan ja perääntyi sen jälkeen yhtä nopeasti kuin oli hyökännytkin.
Black lysähti maahan pidellen vatsastaan.
"Kirottua.. Ophelia pakene" Black sanoi noustessaan ylös.
Ennen kuin Black pääsi kunnolla ylös, Aran oli jo hänen kurkussaan kiini. Aran otti toisella kädellä Blackin kaulasta kiinni, työntäen tämän puun runkoa vasten ja siirsi toisen miekkansa Blackin kaulalle.

//Akuma väistää pommin ja heittää Melonin ivylle! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1753

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 09, 2007 10:11

Ophelia

Nähtyään Aranin Ophelia oli vain jähmettynyt paikoilleen. Suippokorvat kielivät että hän oli haltija. Vai suuren? Ophelia tunsi itsensä nyt pikemmikin maanmatoseksi.
Silloin Aran laittoi jousen pois ja vetäisi miekkansa esiin.
"Me--" Ophelia yritti saada jotain sanotuksi köheällä äänellään, mutta Black näytti taas olevan pelissä.

Ophelia käänsi päätänsä nopeasti juuri nousseeseen Blackin suuntaan. Hänen silmänsä alkoivat loistamaan ilosta huomatessaan velhon olevan kunnossa.
Velho käveli hänen vierelleen ja katsoi alas häneen vannoen ettei luovuttaisi helpolla.
Aran taas puolestaan tuskin oli mieltynyt näähdessään taas Blackin, ainakin Ophelia ajatteli niin.

Ophelia kuten tavallisesti seurasi vierestä kuinka Blackin sauvasta muuttukin erottuaan kahdeksi miekaksi. Ophelia toivoi että voisi olla jotenkin hyödyksi taisteluissa, mutta ainoat asiat jotka hän osasi oli parantaa ja luoda ns suojakenttiä.
Sinä hetkenä Black työnsi hänet takaisin sisään ja otti Aranin hyökkäyksen vastaan.

Ophelia seurasi epätoivoista taistelua puunrungon sisältä. Hän rukoili kädet ristissä ettei Blackille kävisi pahasti.
Silloin Aran teki ilkeästi upottaessaan polvensa Blackin vatsaan.
Blackin noustessa ylös tämä käski Ophelian paeta.
'Pake..ne?' Ophelia ajatteli kuin yritti muistaa mitä kyseinen sana tarkoitti. Vaikka hän nyt olisi lähtenyt juoksemaan pakoon Aranilta hän tuskin olisi päässyt tarpeeksi pitkälle turvaan.

Aran piteli nyt Blackista kiinni vasten puunrunkoa uhaten tätä miekallansa.
"LOPETA!" Ophelia karjui samalla kun yritti vetää haltijaa hihasta pois Blackin kimpusta.
"Jos annat Blackin olla niin tulen itse suosiolla mukaanne!!" Ophelia sanoi ajattelematta yrittäen yhä riehtoa haltijaa pois Blackin kimpusta. Hän ei tiennyt mitä tulisi käymään, mutta paeta hän ei aikonut jos Black jäisi jälkeen.

//Ivy halkaisee melonin kahtia ilmassa suurella veitsell ja heittä samalla veitsen Akumalle.//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13555

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 09, 2007 10:29

Black&Aran

Aran oli hetken jo aikeissa viiltää Blackin kurkun auki, mutta lopetti kun pieni tyttö tarttui häntä käteen. Aran tönäisi Ophelian kauemmas ja humautti Blackin vasten puun runkoa niin että Blackin ilmat lähtivät pihalle ja Black oli hetken aikaa poissa pelistä.

Sitten Aran siirsi katseensa takaisin Opheliaan.
"Vai tulet suosiolla?" Aran sanoi pistäen miekkansa tuppeen, hän ei uskonut tarvitsevansa niitä Opheliaa vastaan.
"hmmm, et taida pahemmin taisteluista välittää, olenko oikeassa?" Aran aloitti.
"aika outoa, sillä olen saanut sellaisen käsityksen että te suorastaan rakastatte meidän tappamista.." Aran jatkoi lähestyessään Opheliaa.

Black kuunteli maassa maatessaan Aranin puheita. Hän ei nähnyt mitään, sillä piti silmiään kiinni kivusta, Mutta siitä huolimatta Black kääntyi vatsalleen ja lähti punnertamaan ylöspäin.

Aran ei huomannut kun Black lähti nousemaan, mutta tiesi sen. Hän aisti sen. Black otti miekkansa valmiiksi ja oli juuri hyökkäämässä Aranin kimppuun, kun äkkiä Aran vetäisi Ophelian eteensä ja siirsi miekkansa Ophelian kurkulle.
"Yksikin liike ja tyttö on vainaa... heitä miekkasi maahan" Aran sanoi matalalla uhkaavalla äänellä.
Black katsoi Opheliaa silmiin, mietti hetken ja heitti miekkansa maahan.
"sinä käänny ympäri" Aran sanoi Blackille joka totteli "no niin, papitar, sido kumppanisi kädet hänen selkänsä taakse" Aran sanoi siirtäen miekkansa pään Ophelian selkään ja ojensi tälle köyden.

// Akuma tekee matriksit ja väistää viestä ja ottaa kivärin esiin ja ampuu! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1753

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 09, 2007 10:50

Ophelia

Ophelian roikuttua haltiassa kiinni tarpeeksi kauan tämä tönäisi hänet kauemmaksi hänestä ja Blackista. Haltijan humautettua Blackin päin puuta saaden tältä ilmat pihalle ja lopulta irrotettuaan otteensa tästä, haltija vilkaisi jälleen Opheliaan.

"Niin..." Ophelia melkein kuiskasi seuraten haltijan jokaista pienintäkin liikettä.
Ophelia ei vastannut Aranin kysymyksiin, ei se etteikö hän välittänyt, pikemminkin se ettei hän pystynyt. Hän näki että parempi mahdollisuus jäädä henkiin oli vain antautua siinä kohtaa.
Haltija lähestyi häntä koko ajan ja Ophelian sydän hakkasi vain yhä lujempaa ja lujempaa.

Seuraava asia minkä Ophelia ehti tajuta oli haltijan pitelevän hänestä kiinni miekan terä kurkulla. Sitten hän vasta huomasi Blackin pääseen jaloilleen ja katsoi tätä nytten silmiin.
Blackin tiputettua miakkansa maaha, Aran ojensi Ophelialle köyttä ja käski sitomaan Blackin kädet, miekan terä vasten selkärankaa.

"Olisin halunnut vielä jutella kanssani asioita läpi" Ophelia kuiskasi Blackille tämän takaa samalla kun yritti sitoa tämän käsiä.
Saatuan työnsä valmiiksi, Ophelia kääntyi Aranin puoleen kasvot vihan täyttämänä ja odotti mitä seuraavaksi tapahtuisi.

//Mutta ohoh! Ivy onki luodin kestävä! Luodin lähetvät lentämään takaisin mistä olivat tulleetkin.//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13555

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 09, 2007 11:04

Black&Aran

Black käänsi päätään hieman kuullessaan Ophelian puheen, mutta ei sanonut mitään.
Kun Ophelia kääntyi araniin päin, Aran tarkisti nopeasti että Ophelia oli sitonut köydet tarpeeksi tiukkaan ja hyvin ja varmuuden vuoksi, Aran kiristi niitä hieman.
Sitten hän tönäisi Blackin takaisi rungon sisään ja talutti Ophelian sinne käsivarresta kiinni pitäen ja istutti tämän maahan. Hän ei nähnyt tarpeelliseksi sitoa Ophelian käsiä, noin pieni tyttö ei mahtaisi hänelle mitään.

Black kaatui selälleen maahan kun Aran tuuppasi hänet runkoon. Hän nousi istumaan ja peruutti seinää päin, katsoen vihaisesti Arania joka oli ollut hiljaa jo hetken aikaa.
Aran työnsi kaatuneen rungon oviaukon eteen ja istui siihen vartioon.
"Aamulla teidät on helpompi kuljettaa, kun haltijat tekevät aamu tarkastusta näillämain, he huomaavat meidät ja sitten viemme teidät vangeiksi.." Aran selitti samalla kun pisti tulen taas roihuamaan.

"Tai sitten meidät löydetään ennen aamua ja ihmiset vangitsevat sinut, kuningas Aran" Black tokaisi hieman ivallisella äänellä.
Aran vain mulkaisi häntä ja jatkoi.
"joten, voimme mököttää puunrungossa kuin lapset taikka sitten jutella.. taikka sitten tapan teidät jos käytte liikaa hermoille" Aran sanoi katsahtaen kohti Blackia, mutta siirsi sitten katseensa Opheliaan ja jäi odottamaan että tämä sanoisi jotain.

// OMG! Akuma hankkii panssarit ja luodit pysähtyvät siihen, sitten akuma alkaa viritellä ydinpommia //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1753

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 09, 2007 11:24

Ophelia

Vaikka Ophelia kaikella taidollaan oli yrittänytkin sitoa köyden hyvin, Aran päätti kiristää niitä vielä.
Työnnettyään Blackin ja talutettuaan Ophelian takaisin sisälle puun runkoon tämä siirsi puun sisällä olevan toisen kannon suuaukon eteen ja istahti sitten siihen.
Heidät siis tultaisiin noutamaan aamulla.
Aran sytytettyä tulen uudelleen Ophelia alkoi lämmittelemään häpeämättömästi käsiään siinä.

Ophelia kuunteli vain sivukorvalla Aranin ja Blackin ivallista väittelyä kunnes Aran puhui taas heidän tappamisestaan.
'Tappaa ja tappaa.... päivän vakio sana...' Ophelia ajatteli kunnes huomasi Aranin katsovan Blackia ja Blackin katsovan häntä itseään.
"Älä minua katso!" Ophelia sanoi, ei hänellä ollut mitään asiaa. Tosin mököttäminenkään ei ollut hänen mieleensä, kiitos hänen lapsellisen mielensä hän ei osannut murehtia vangiksi joutumista ainakaan ennen aamua.

Sitten hän muisti ettei ollut rukoillut muuta kuin viimeksi aamulla. Hän käänsi selkänsä päin tulta ja alkoi piirtämään maahan sormellaan niin ettei Arana taikka Black nähneet mitä. Hän oli piirtänyt itselleen pienen alttarin niin hyvin kun osasi, hän taputti käsiään kaksi kertaa ja alkoi rukoilemaan. Hän tiesi ainakin että Black tiesi mitä hän teki.

//Mutta Ivy varastaakin ruuvimeisselin! Miten Akumalle nyt käy?!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13555

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 09, 2007 11:36

Black&Aran

Black kuuli kuinka Ophelia tapautti käsiään yhteen ja alkoi katsella tulta. Häntä ei pahemmin rukoilu kiinnostanut.
Aran taas vilkuili Opheliaa kiinnostuneena.
"mitä sinä teet?" Aran kysyi Ophelialta, mutta ei saanut vastausta.
"Hän ei vastaa ennen kuin on valmis..." Black sanoi Ophelian puolesta: "hän rukoilee".

Aranin silmät siirtyivät takaisin Opheliaan ja hän katseli tarkkaan, mitä hän oli piirtänyt maahan. Aran nojautui Opheliaan päin, mutta vetäytyi pois kuullessaan Blackin äänen.
"Jos menet liian lähelle tyttöä, minä murskaan kallosi vaikka se veisi henkeni" Black lateli uhkauksen matalalla äänellä.
"Empä usko... näytät muuten tutulta.. taidan olla kuullut sinusta.. sinähän olet" Aran aloitti miettien mutta taas Black keskeytti hänet.
"Kuninkaan velho.." Black lisäsi.
"ai.. olin kyllä sanomassa hovinarri, mutta miten vain" Aran sanoi ivallisesti, vaikka hän oikeasti olikin sanomassa velho. Silloin Blackilla naksahti, hän hyppäsi pystyyn ja koitti potkaista Arania.
Aran otti kiinni Blackin jalasta ja kaatoi tämän maahan, vatsalleen ja istui Blackin alaselän päälle.
"Taitaa olla paras että pysyt siinä" Aran sanoi katsoen Blackin takaraivon tatuointeja.
"mikäs.. si-siinä jos haluat tukehduttaa minut" Black sai vaivoin sanottua ja haukkoi henkeään, sillä jos Aran painaisi yhtään enempää yläselän kohdalta, Balck ei saisi henkeä.
"kivoja tatuointeja..." Aran lisäsi katsellessaan yhä tatuointeja.

// voi ei! joku varasti ruuvimeisselin?! mitä nyt!? sehän on LUSSE! lusse pelastaa Aksun pulasta, tuomalla uuden työkalu pakin! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1753

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 09, 2007 11:54

Ophelia

Ophelia oli liian keskittynyt rukouluunsa ettei kuullut mitä hänen ympäristössään oikein tapahtui. Saatuan rukouksen loppun tämä taputti taas kätensa kaksi kerta yhteen, tasoitti maan mihin oli piirtänyt alttarinsa ja kääntyi taas tulelle päin.

"Anna niiden olla." Ophelia sanoi Aranille joka nyt istui Blackin alaselän päällä katsellen Blackin takaraivossa olevia tatuointeja.
Tämä oli ilmeisesti päässyt tapahtumaan sillävälin kun Ophelia oli rukoillut
Ophelia istui vanhaan tuttuun tapaan polvi-istunnassa kädet leväten hänen polviensa päällä.
"Aran, niinhän?" Ophelia kysyi varmistaakseen haltijan nimen
"Uskotko sinä jumalaan?" Ophelia kysyi yllättäen ja jäi odottelemaan jomman kumman reaktiota tulen varjoastaessa hänen tyyneitä kasvojaan.

//...CHERRY PERKELE TÄNNE! *Cherry kääntää kylkeä vetäessään sikeitä*//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13555

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Joulu 10, 2007 12:03

Black&Aran

Aran katsahti Opheliaa joka kielsi hätä koskemasta Blackin tatuointeihin.
"vai jumalaan.." Aran aloitti, mutta jälleen kerran Black keskeytti häent.
"jos kuningas suo, olisi erittäin mieluisaa jos nousisit pois päältäni.." Black sanoi ähkien.
Viimein Aran nousi Blackin päältä ja istui takaisin puun rungolle.
Black kääntyi selälleen haukkoen henkeä ja katsellen ylöspäin.
"kuules papitar, En usko sinun jumalaasi vaan omaani. Äiti maa, luonnon henkiin" Aran selitti katsoen Opheliaan.
Black yskäisi ja Aranin katse siirtyi hetkeksi häneen, mutta sitten takaisin Opheliaan.
"mitäs se sinulle kuuluu?" Aran kysyi utelijaana.

Sillä välin kun Aran "ahdisteli" Opheliaa, Black kirosi itsekseen kädessään olevaa haavaa, johon oli mennyt hiekkaa.
Sitä kirveli, mutta Black pysyi hiljaa ollen tyytyväinen siihen että sai edes henkeä.

// muawahaaa. Akuman koko haaremi seisoo nyt akuman takana ja odottaa hyökkäys käskyä! tulipa lyhyt pätkä.. //
Seuraava

Paluu Vanhametsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö