Hengähdys menneeseen elämään // Morado, Raakel. //

Vanhametsä on alue Quinn metsässä, joka on täysin kuollutta. Tällä alueella ei kasva mitään. Maa on pelkkää tomuista, tamppautunutta multaa. Suuri, karu alue on täynnä pystyyn kuolleita, kivanlahoavia puita. Vain harva olento viihtyy tällä alueella. Väitetään, että metsä on kuollut magian vaikutuksesta. Musta magia olisi kuihduttanut tämän osan metsää, johtuen velhojen salaseurojen tapaamisista aikanaan.

Valvoja: Crimson

Hengähdys menneeseen elämään // Morado, Raakel. //

ViestiKirjoittaja Maryan` » 14 Kesä 2009, 10:24

Täältä jatkoa..

Elina oli ratsastanut tuon rinnalla jo kauan tämän päivän loppuun ja aurinko oli jo alkanut laskea uinumaan kukkuloiden taakse, eli tällä hetkellä kartanolla oli varmasti todella kaunis auringonlasku. Elina oli vähällä nukahtaa Yanan tasaiseen kävely tahtiin, mutta havahtui kun oksat raksahtelivat Yanan kavioiden alla. " Taidamme olla perillä" Elina sanoi ja haukotteli avaten hitaasti väsyneet siömänsä. Tämä kauhistui näkemästään, kaikkialla oli kuolleita puita ei yhtään niin kaunista kun Elina oli kuvitellut näkevänsä. Näiden oli tarkoitus mennä tuoreen kevään tuoksyiseen metsään, mutta nyt nämä olivat petoeläinten tulilinjalla ja niiden reviirillä. " Joko lähdemme pois tai jäämme keräämään tänne voimia? " Elina kysyi tuolta huokaisten. Elina katseli silmillään jotain mihin voisi rakentaa pienoisen "patjan", jos nämä jäisivät. Yana oli jotenkin levoton ja Elina tiesi, että joku petoeläin tarkkaili näitä juuri nyt. Elina kävi kaikkien metsässä olevien olentojen mieliä läpi, mutta metsässä oli juuri siinä kohtaa niin paljon lintuja ja muita ettei saanut yhteyttä mihinkään suden tapaiseen petoeläimeen.

" Helyana swa decfc fereq", Elina kumartui Yanan korvaan ja sanoi nämä sanat. Tämä arvasi, että Raakel miettisi varmasti mitä tämän sanoi ja käänsi kielen heti perään " Se tarkoittaa: Rauhoitu se ei ole täällä. Se rauhoittaa kummasti Yanaa, jos haluat että teen saman pienen loitsun sinun hevosellesi sano vain.".

// Tönkkö alotus sry -______- //
Maryan`
 

ViestiKirjoittaja Morado » 22 Kesä 2009, 00:55

Raakel

Ratsastus oli pitkä ja uuvuttava. Raakel oli torkahdellut ja välillä ollut ihan syvässäkin unessa kunnes heräsi jostakin unesta mistä hänellä ei ollut yhtään muistikuvaa. Raakel piti silmiään kiinni ja oli jo melkein nukahtamassa, kun Elina kertoi heidän olevan perilllä. Nainen havahtui nopeasti ja siirsi kädellään hiuksia pois toisen silmänsä edestä, jotta näkisi hieman selvemmin. Metsä oli hyvin karu ja kärsineen näköinen. Oli ylipäätään ihme jos joku eläin tai kasvi pystyisi elämään siellä. Paikka oli suorastaan kammottava ja olisi varmasti vielä kammottavampi jos olisi täysin pimeää, mutta onneksi aurinko sinnitteli vielä ja antoi (hyvin) vähän valoa. Elina kysyi, että jäisivätkö he sinne vai jatkaisivatko matkaa. Kummassakin oli vaaransa. Jos he jäisivät tänne, olisi jonkun pedon hyvin helppo saada syötävää, kun taas he saisivat levättyä. Jos he lähtisivät, he varmasti nukahtaisivat ja silloin ei kävisi hyvin.
"Olisi varmaan parempi jäädä lepäämään." Raakel sanoi mietittyään hetken. Hänen kätensä oli liukunut huomaamattomasti naisen vyötäröllä olevan miekan kahvaan ja samalla hän oli valmis ottamaan sen esille jos mikä tahansa olento tulisi esille.

Elina sanoi taas jotain omalla kielellään ja nuo sanat saivat Yanan rauhoittumaan selvästi vaikka olikin varmasti pelottavaa olla hevosena -siis ruokana- keskellä petoja. Raakel tiesi sen tarkoittavan jotain eläimiä rauhoittavaa, mutta oli silti turhautunut, koska ei tiennyt mitä se sanatarkasti tarkoitti. Elina taisi arvata Raakelin pähkäilyt ja päätti selventää. Nainen nyökkäsi ja vastasi tuohon:
"Tämäkin varmasti rauhoittuisi siitä." Raakel hieroi kädellään hevosensa kaulaa ja jatkoi "Pitäisi varmaan katsella hieman ympäristöä, ja että missä olisi paras paikka levähtää. Selvästikkään täältä ei löydy minkäänlaista heinää, jota voisi syöttää hevosille, mutta satulalaukuistani löytyy muutama omena vieläkin." Raakel laskeutui maahan satulalta ja siirtyi taluttamaan hevostaan eteenpäin. Hän huomasi suuren puun, jonka juurella oli kuoppa, joka ei ollut syvä, mutta oli kuitenkin sopivan syvä piilotteluun.
"Tämä voisi olla sopiva kolo. Mukava se ei ehkä ole, mutta kelpaa tähän hätään." Raakel sanoi ja talutti hevostaan kuopan vierelle. Hän taputti maata ja valkoinen hevonen kävi makuulle tyytyväisesti hörähtäen. Paikka siis kelpasi sille. Raakel kyykistyi kaivamaan satulalaukusta omenat ulos, antoi toisen niistä hevoselleen ja heitti sitten toisen Elinalle. Nainen vierähti kuoppaan ja nousi seisomaan. Kuopan reunat ylettyivät polviin asti. Raakel nosti kaikki kivet ja kepit pois kuopasta ja laittoi ne sen reunalle.
"Aika täydellinen" Hän sanoi naurahtaen sen perään.
Morado
 

ViestiKirjoittaja Maryan` » 10 Elo 2009, 15:52

Elina

Elina katsoi kun Raakel touhasi kuopan kimpussa ja itse katseli ympärille, jännittyneesti ja piti hevosten ohjaimista kiinni. " Minusta tuntuu, että pian alkaa tapahtua jotain.. " hän sanoi ja katseli edelleen ympärilleen. Elinan päätä särki kun tällä oli Cleanneaoiden tarkat aistit ja jokainen niistä aisti jotakin. Hän koitti olla huomioimatta niin paljoa aistiensa sanomaa, vaan rupesi keräämään jotain joka pehmentäisi näiden oloa kupassa. " Onhan se aika, no viihtyisä " Elina sanoi ja hymyili huvittuneesti Raakelille vastaukseksi. Aistit alkoivat taas jyskätä pään sisällä, joten hän alkoi etsiä mieliä metsistä. Minuutin etsinnän jälkeen hänen mielensä ei tavoittanut muita kuin susien ja muiden petoeläinten mieliä. " Pitää olla varuillaan hevosten puolesta, sillä monia petoeläimiä liikkuu täällä tarkoituksenaan saada edes jotain syödäkseen. " Elina viimeisteli kuoppaa parhaansa mukaan ja Yanakin oli jo tottunut ohi meneviin nälkäisiin, mutta pelokkaisiin petoeläimiin. " Koitan kuoppaa nyt. " hän sanoi ja meni hiljalleen varovaisesti kuoppaan ettei sen reunat alkaisi sortuilla ja pehmikkeisiinmenisi hiekkaa, risuja ja muita moskia. Viimein hän pääsi kuoppaan ja sanoi vinolal hymyllä: " No eihän tämä mikään täydellinen luksus huone ole, mutta ihan tarpeeksi hyvä, tosin joudumme nukkumaan todella tiivisti, sillä kuoppa on ahdas ja yöllä voi olla kylmä". Elina katsoi Raakelia kuopasta.

// Anteeksi tönkkö teksti x) //
Maryan`
 

ViestiKirjoittaja Morado » 11 Syys 2009, 21:40

Raakel

Metsästä kuului vähän väliä joidenkin lintujen outoa, hiljaista kujerrusta, joka kulki metsässä ihmeen hyvin. Luulisi, että puut peittäisivät kaikki kaukaa tulevat äänet, mutta toisin oli. Saattoi jopa kuulla jos jossakin rasahti oksa tai lintu hypähti oksalta lentoon. Kylmät väreet kulkivat pitkin Raakelia, joka oli noussut kuopasta hevosensa vierelle ja katsoi nyt metsän siimeksiin. Hän tunsi itsensä turvattomaksi, mutta yritti lohduttautua kuvittelemalla ettei mikään peto eksyisi näin myöhään metsään, mutta totta kai se oli juuri päinvastoin. Kaikista verenhimoisimmat olennot liikkuivat juuri öisin, saalistamassa pahaa aavistamattomia välipalojaan. Raakel hieroi niskaansa ja kääntyi kohti Elinaa, joka oli juuri sanonut, että pitäisi olla varuillaan petojen takia. Raakel tyytyi nyökkäämään ja hieroi niskaansa yhä. Jossakin hänen takanaan rasahti oksa ja nainen oli yhdessä silmänräpäyksessä napannut miekkansa kahvasta kiinni ja kääntynyt kohti rasahdusta. Hetken aikaa hän tutki ympäristöä ja sitten kun arveli sen olleen vain kuvitelmaa, kääntyi takaisin Elinaa kohti, mutta piti miekkaansa yhä kädessään.
"Luksusta se ei ole, mutta minua ei hirveästi houkuttelisi nukkua saalistajien ulottuvilla, joten tuo on hienointa tällä hetkellä." Raakel vastasi Elinalle ja silitteli vapaalla kädellään hevosensa kaulaa.
"Pystyt siis tuntemaan eläinten sekä ihmisten läsnäolon? Minkälaista se on, kun ei koskaan tunne olevansa yksin?" Raakel kysyi näin ohimennen ja oli ihan hyväkin saada ajatukset muualle.
Morado
 

ViestiKirjoittaja Maryan` » 20 Syys 2009, 12:12

Elina


Hän viimeisteli kuoppaa, jossa nämä yöpyisivät. Elina havaitsi, että Raakel oli ottanut miekkansa esille, mutta ei reagoinut siihen mitenkään. kuultuaan Raakelin kysymyksen hän rupsei toden teolla miettimään miltä se tuntui. viiden sekunnin hiljaisuuden jälkeen hän avasi suunsa ja vastasi Raakelille: " No välillä tuntuu kuin kaikki kaatuisi päälle, mutta toisaaltasiitä on hyötyä ja tietää, että on aina joku jonka tavoittaa. nyt kuitenkin aistin vain pelästyneitä lintuja ja arvaamattomia petoja jossain päin metsää, mutta en voi aistia petoja kovin hyvin, en tiedä miksi. ". Elina mietti hetken mitä oli sanonut ja rupesi miettimään miksi hän ei voinut aistia petoja, yleensä hän ei pystynyt aistimaan ihmisiä tai joitakin muita kaltasiaan, mutta kaikkia eläimiä pitäisi pystyä. Olisiko joku niin suuri voimainen jossain tuolla katselemassa heitä juuri nyt? Elina havahtui taas ajatuksistaan ja katsoi Raakelia silmiin, vaikka niitä ei nähnytkään otsatukan alta. Hetken ajan hän meinasi kysyä miksi ei näyttänyt silmiään, mutta ei lopuksi kehdannut ja käänsi päänäs muualle. Karmiva ulvonta kantautui pitkin metsää kiertäen sieltä kaikkien kuulijoiden korvat, mutta Elina koitti aistia missä peto oli. Hän joutui todella keskittymään saadakseen petoon yhteyden ja lopulta saikin heikon, mutta toimivan. " Ne lähtevät pois pelkäävät meitä, ehkä meissä on magian ja voimakkaan luonteen aura. " Elina sanoi ja nauroi pienesti ja epätoivoisesti, jos pedot uskaltuisivatkin tutkimaan heitä. Elina odotti pienen hetken muistellen mitä oli miettinyt veilä heidän tarvitsevan. Hän ei kuitenkaan muistanut ja tyytyi kuoppaan. " No mitäs me nyt teemme ? uskallammeko sytyttää tulen metsään, tuskin se leviää metsäpalona, mutta en tiedä. " Elin sanoi ja katsoi ympärilleen kuivia puiden oksia maassa. Hän kuunteli tarkasti jso Raakel sanoisi jotain ja meni samalla Yanan luokse ja nousi sen selkään huvikseen ja letitti sen pikimustaa ja ruskean sävyistä harjaa.


// anteeksi hieman outoa teksitä ja välillä sanat vääntyivät oudosti ja suuri ongelma tässä tekstissä oli se etten osannut kirjoittaa sanaa 'uskaltuisivatkin' 8)) //
Maryan`
 

ViestiKirjoittaja Morado » 23 Loka 2009, 15:28

Raakel

//Näin ensimmäiseksi syvimmät anteeksipyytöni kestosta, menen häpeämään nurkkaan//

Raakel kuunteli Elinan selitystä siitä miltä tuntui aistia kaikki elolliset olennot. Lopuksi hän tyytyi hymähtämään mietteliäästi ja hieromaan kaulaansa toisella kädellään. Elina oli hyvin mielenkiintoinen ja Raakel haluaisi kuulla paljon enemmänkin hänen kansastaan ja tavoistaan, mutta ei halunnut käydä röyhkeästi kyselemään. Raakel mietti hetken aikaa mitä sanoisi, mutta aukaisi suunsa lopulta:
"Ehkä jos tässä metsässä onkin jotain suurempaa mitä päällepäin näkyy. Olen kuullut tarinoita, mutta lähinnä hulluja semmoisia enkä muutenkaan niitä haluaisi tässä pimeydessä kertoa." Raakel lopetti kaulansa hieromisen ja siirtyi piirtelemään kuvioita maahan tikulla, jonka hän nappasi käsiinsä vierestään olevasta oksasta.

Maahan ehti muodostua yksi yhtenäinen viiva, joka mutkitteli paljon ja lopuksi loppui kesken, kun metsien kätköistä kuului selkäpiitä karmiva ulvonta. Raakel nosti katseensa maasta ja hiustensa takaa tutki puiden lähistöjä, ikään kuin olevan varma siitä, että puun sisästä hyökkäisi susi. Hän pudisti päätään mielikuvitukselleen ja nousi sitten seisomaan. Hän huomasi Elinan keskittyneen toden teolla paikantamaan ulvojan, joten Raakel pysyi hetken aikaa hiljaa ettei häiritsisi hänen keskittymistään. Hetken kuluttua Elina selvensikin tilannetta.
"Niiden kuuluukin pelätä jos uskaltautuvat yhtään lähemmäs." Raakel sanoi itsevarmasti ja rauhoitteli hevostaan, joka oli säikähtänyt ulvontaa. Raakel katseli sivusilmällä, kun Elina kiipesi Yanan selkään ja letitti sen harjaa. Yana olikin säilynyt yllättävän rauhallisena ulvonnan jälkeen, mutta sehän olikin alunperin villi, joten se oli varmasti jo tottunut petojen huutoihin.
"En usko, että tuli leviäisi minnekään. Kunhan sen ympärille laittaa kasan kiviä niin eiköhän se pysy hallinnassa." Raakel vastasi Elinalle, joka ehdotti nuotion sytytystä. Siinä samassa hän keräsi muutaman kiven käsiinsä ja alkoi muodostamaan niistä tasaista ympyrää.
Morado
 

ViestiKirjoittaja Maryan` » 03 Helmi 2010, 18:50

tämä peli on seisoskellut jo pitkän aikaa, minun takiani, joten taidan vetää hahmoni pois pelistä, sillä vaikka saisin nyt vastauksen se venyisi taas kun joutuisin vastamaan inspiraationi on aivan nollassa, mutta kiitos peli seurastasi silti :wink:
Maryan`
 


Paluu Vanhametsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron