Vesi, maa ja veri


Vanhametsä on alue Quinn metsässä, joka on täysin kuollutta. Tällä alueella ei kasva mitään. Maa on pelkkää tomuista, tamppautunutta multaa. Suuri, karu alue on täynnä pystyyn kuolleita, kivanlahoavia puita. Vain harva olento viihtyy tällä alueella. Väitetään, että metsä on kuollut magian vaikutuksesta. Musta magia olisi kuihduttanut tämän osan metsää, johtuen velhojen salaseurojen tapaamisista aikanaan.

Valvoja: Crimson

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1571

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti To Loka 01, 2009 9:00

Vesi, maa ja veri

//Morado ja Maryan. Jatkoa Ne jotka juonittelevat//

Yö oli nuori ja sen kauhu kasvoi maisema kertomuksella. Yön kylmyys kasvoi suuremaksi naisen iholla, kuin ihmisten kylässä. Täälä ei kuitenkaa ole satanut mitä vartti sitten kaupungilla. Naisen korville kantautui kuolleiden puiden istuvat varikset. Kova nälkyys verotti kovasti naista, koska hän oli jäänyt jälkeen toisista. Nälkyys taas tuli siitä, koska hänen tatuoitu tatuointi oli liikkunut ja saanut nälän yhden miehen veren imetty kuivaksi. Nyt hän oli yksi ja hengästynyt. Heitä kahta naista ei näkynyt näkyvillä. Hän huusi heidän nimeänsä, mutta ei vastausta ei kuulunut. Ensimmäistä kertaa Aynur pelotti, koska oli niin heikko ja voimaton. Vaikka kuu antoi pientä helpotusta näkemiseen, vaikka näki todella hyvin yöisin miten kuului lajille ominaisuuksiin. Väsyneenä hän, kuitenkin komastui kuivalle maalle. Se ei paljoakaan lannistanut naista, mutta se, että oliko muuta tahalleen jättäneet hänet yksin. Tietenkin he jättivät hänet, koska oli vampyyri. Nyt hän sylki suustaansa multaa mitä oli kaatuessaan ottanut suuhunsa. Oksennus tunteesta huolimatta hän tunsi itsensä hyvin yksinäiseksi viimeisen satoja vuosia sitten, kun hänet myytiin orjaksi.

//Ei nyt ihan mennyt miiten suunittelin, mutta möm möm//

Viesti Pe Loka 23, 2009 3:02

Mireran

Fauni juoksenteli pitkin pientä, lähes olematonta polkua pitkin. Hän väisteli puita ja oksia parhaansa mukaan, mutta onnistui silti keräämään muutaman iskun itseensä päiniskeytyvistä oksista. Mireran hypähti ketterästi kannon yli ja onnistui paiskaamaan päänsä hieman paksumpaan oksaan. Fauni pysähtyi hiljalleen ja jäi seisomaan paikalleen.

"Perrr..." Mireran sihisi hampaittensa välistä ja painoi kätensä päänpäälleen, juuri siihen kohtaan mihin oksa oli osunut. Hän huomasi siinä samalla pienen verta vuotavan naarmun ranteessaan, sekin tullut jostain oksasta. Hän hieroi rannettaan hameenhelmaansa ja katseli ympärilleen. Kuolleita puita joka paikassa. Kuolleita ja vanhoja. Mireran katsahti oikealle ja meinasi huutaa, kun huomasi yhden sammaloituneen oksan lepäävän harteillaan. Hän tökkäsi oksaa ja se putosi vaimeasti maahan, jota myöskin peitti kaikenlainen sammal. Mireran etsi katseellaan Aynuria ja Elinaa, mutta onnistui hahmottamaan metsien kätköistä vain Elinan, joka ei ollut kaukana. Mireran käveli nopeaan tahtiin hänen luokseen, hieroen samalla päätään.

"Hei, missä Aynur on?" Hän kysyi ja katsahti samassa ympärilleen ikään kuin toivovan Aynurin kuulleen tuon ja tulevan esiin jostakin puun takaa.

//Anteeksianteeksianteeksi kesto, lupaan olla nopeampi seuraavissa viesteissä//

Viesti La Loka 31, 2009 1:31

Elina

Nuori Cleannea juoksi henkensä edestä ja häne hengityksensä oli raskasta. Elinan silmissä sumeni oudosti ja hänen hiuksensa liusuivat häirtisevästi koko ajan silmiensä eteen. Vesi oli jälleen tauonnut ja puun oksat estivät niitten pääsyn metsään kunnolla. Elinan jalka tarttuipuun juureen kiinni ja tämä kaatui maahan makaamaan. Tuskaisesti ja tuskan kyyneleet kurkussa hän nousi ylös koseasta maasta yltäpäältä märkänä ja likaisena. Hän näki hahmon juoksevan edellään ja havaitsi sen olevan Aynur. Elina koitti juosta hahmoa kohti, mutta komapstellen ja heilahdellen hän kadotti hahmon näkyvistä. Hoiverellen hän tavoitti hahmon edessää njälleen, vaikka Elinan voimat olivat aivan hiipuneet jatkuneesta juoksusta hän koitti pinnistää voimiaan ja tavoitti hahmon. Elinan näkökenttä sumeni hän meni kyykky asentoon ja hengitti rauhallisesti. Hänen vierellään seisova Mireran sanoi jotain ja Elina säpsähti, koska oletti niin luuli niin vahvasti vierellään seisovan hahmon olevan Aynur. "Mitä ?" hän sanoi hiljaa ja nosti päänsä, jolloin häntä alkoi huimata. Hän tasoitti hengityksensä ja katseli ympärilleen. Aynuria ei tosian näkynyt missään, mutta jupuneet miehet jaksoivat vielä tarpoa perässä, tai ainakin osa heistä. Elina oli raivoissaan miehille jahän keräsi voimiaan iskua varten. Hiljalleen vesi kerääntyi hänen ympärilleen, hän tärisi ja Elina jännitti kätensä iskua varten. Mitään sanomatta hän lähetti vedestä koostuneen kovan jää maiset piikit kohti miehiä. Elinaa ei kiinnostanut mitä miehille kävi, mutta jos Aynurille olisi käynyt jotain hän olisi ikuisen koston tarpeessa. Elina alkoi katsella ympärilleen ja vilkuili myös Mirerania välillä.


// anteeksi tönkkö ja kestävyys, osotin viikonloppua, koska inspiraatio on silloin parhaimmillaan :D//

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1571

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ti Marras 03, 2009 3:12

Menneisyys asteli mieleen, kuin se olisi tapahtunut eilinen. Ilta muistutti todela kovasti sitä yötä milloin vampyyri puraisi häntä. Jokainen kuolleen puun oksa sai säpsähtämään Aynurin mikä teki yllätyksiä ja nopeita ääniä. Mistä tahansa uusi vampyyri voisi hyökätä hänen päälle ja puraista uudestaan. Se ei kuitenkaan vaikuta enään muuttuisiko hän vampyyriksi tai ei. Puraisun kohteeksi hän ei halunnut tulla enään. Siitä Aynur oli varma, koska hän voisi joutua palvelemaan uutta herraa. Aikanaan hänen täytyisi uudestaan karata.
Nyt kuun loisteessa hän oli yksin ja surullinen. Kukaan ei enään piittaisi tällaisesta vampyyristä. Kuka ylipäätäänsä huolehtisi tai ystävystyisi vampyyriin. Hän imi verta elätekseen, kuin söisi ruokaa ja joisi vettä eläkseen. Hiljainen ja olettoman tuntuisesti Aynurin poskella valui pieni surullinen kyynel. Kyynel valahteli posken pisti kuolleeseen maahan. Itkien hän käpertyi itsensä palloksi. Masennus kasvoi naisessa, kun hän oli eksynyt tänne kuolleeseen maahan mihin hän voisi myös kuola pois.

Viesti Pe Marras 06, 2009 5:06

Mireran

Tuuli suhisi ilkeään tapaan kuolleissa oksistoissa ja sai muutaman risun putoamaan maahan vähän väliä. Mireran säpsähti, kun yksi niistä putosi hänen viereensä ja hipaisi samalla hänen olkapäätään. Hän ei pitänyt tästä paikasta sitten yhtään.
Elina pysäytti takaa-ajajat jollakin niin kummallisella tavalla, että Mireran ei edes ymmärtänyt mitä tapahtui. Hän vain seisoi siinä ja kun Elina oli tehnyt tuon ihme temppunsa, hän aukoi vain suutaan tyhmännäköisesti.
"Tuo näytti... mielenkiintoiselta." Mireran sai sanottua viimein hämmästynyt ilme kasvoillaan. Hämmästys katosi äkkiä, kun jälleen muutama risu putosi tuulen seurauksena ja yksi niistä asui Mirerania päähän. Hän näytti hetken siltä kuin kiroaisi kohta jokaikisen puun mitä vaan metsistä löytyisi, mutta tuli toisiin ajatuksiin ja katsahti Elinaan päin.
"Aynur varmaan jäi jonnekin tuonne." Mireran sanoi ja osoitti sormellaan suuntaan, mistä he tulivat ja jatkoi, "Meidän pitäisi käydä etsimässä häntä." Fauni katsoi suuntaan, josta he tulivat ja näytti mietteliäältä. Toisaalta Aynur voisi olla kunnossa, mutta hehän eivät tiedä onko hän, joten viisainta olisi lähteä etsimään.

Paluu Vanhametsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö