//Morado ja Maryan. Jatkoa Ne jotka juonittelevat//
Yö oli nuori ja sen kauhu kasvoi maisema kertomuksella. Yön kylmyys kasvoi suuremaksi naisen iholla, kuin ihmisten kylässä. Täälä ei kuitenkaa ole satanut mitä vartti sitten kaupungilla. Naisen korville kantautui kuolleiden puiden istuvat varikset. Kova nälkyys verotti kovasti naista, koska hän oli jäänyt jälkeen toisista. Nälkyys taas tuli siitä, koska hänen tatuoitu tatuointi oli liikkunut ja saanut nälän yhden miehen veren imetty kuivaksi. Nyt hän oli yksi ja hengästynyt. Heitä kahta naista ei näkynyt näkyvillä. Hän huusi heidän nimeänsä, mutta ei vastausta ei kuulunut. Ensimmäistä kertaa Aynur pelotti, koska oli niin heikko ja voimaton. Vaikka kuu antoi pientä helpotusta näkemiseen, vaikka näki todella hyvin yöisin miten kuului lajille ominaisuuksiin. Väsyneenä hän, kuitenkin komastui kuivalle maalle. Se ei paljoakaan lannistanut naista, mutta se, että oliko muuta tahalleen jättäneet hänet yksin. Tietenkin he jättivät hänet, koska oli vampyyri. Nyt hän sylki suustaansa multaa mitä oli kaatuessaan ottanut suuhunsa. Oksennus tunteesta huolimatta hän tunsi itsensä hyvin yksinäiseksi viimeisen satoja vuosia sitten, kun hänet myytiin orjaksi.
//Ei nyt ihan mennyt miiten suunittelin, mutta möm möm//