Tyyntä ennen myrskyä || Juketsu

Vanhametsä on alue Quinn metsässä, joka on täysin kuollutta. Tällä alueella ei kasva mitään. Maa on pelkkää tomuista, tamppautunutta multaa. Suuri, karu alue on täynnä pystyyn kuolleita, kivanlahoavia puita. Vain harva olento viihtyy tällä alueella. Väitetään, että metsä on kuollut magian vaikutuksesta. Musta magia olisi kuihduttanut tämän osan metsää, johtuen velhojen salaseurojen tapaamisista aikanaan.

Valvoja: Crimson

Tyyntä ennen myrskyä || Juketsu

ViestiKirjoittaja suskari » 11 Loka 2009, 18:50

Ankoku

Iltapäivä ja auringonlaskuun olisi vielä monta tuntia, ilma ei kuitenkaan ollut mikään maailman lämmin kuten kesällä oli ollut. Nyt oli jo syksy ja ilmat olivat muuttuneet koleiksi ja viime yönä oli jopa ollut jonkin verran pakkasta jo ilmassa. Jopa niinkin paljon, että maa oli pinnalta jäätynyt hieman. Kannibaaleille pikku pakkaset eivät kuitenkaan olleet mitään ongelmia tuottavia, kuten olisi voinutkin luulla moni typerämpi. Heillä oli ollut oikein lämpimät olot sisällä piilo paikassa jossa oli vietetty viimeaikoina erikoisenkin hiljaista aikaa. Ankoku, klaanin johtaja kun ei ole antanut yhdellekkään elävälle sielulle minkään asteista lupaa tehdä minkäänlaista liikettä tai hyökkäystä haltioita tai ihmisiäkään vastaan, etenkään ihmisiä. Haltioita kohtaan oli tehty muutama ruuan toivossa, mutta muuten oli oli ollut turhankin hiljaista. Moni jengiläinen oli ihmetellyt Ankokun vaiti oloa, mutta syy oli selvä, hän oli jäänyt tuossa taannoin kiinni ihmisten kynsiin melkein kahdeksi viikoksi ja se oli ollut kova isku lohikäärmeelle. Eikä hän edelleenkään ollut täydellisen kunnossa.. vaikkei sitä ulospäin näyttänytkään pahemmin enää, muutama viikko takaperin hän oli klinkannut ja pahasti. Mutta nyt Yakuta kykeni jo kävelemään ja liikkumaan ihan kohtuu hyvin ilman suurempia ongelmia. Suurin kolauksen oli kuitenkin saanut varmaan lohikäärmeen ylpeys kuin keho..
Ankoku oli vain sen takia yli-varovainen, ettei heidän tukikohtaa löydettäisi.. sehän tästä puuttuisikin. Heitä oli vielä liian vähän puolustamaan itseään isolta hyökkäykseltä, vaikka heillä olisikin etulyönti asema maanalla. Heitä oli vain niin pirun vähän! Mikä tämän saaren pimeyden olentoja oikein vaivasi? Eivätkö nuo halunneetkaan eroon ihmisten ja haltoiden vallan alta? Olivatko nuo todellakin noin tyytväisiä vain lymyämään nurkassa kuin kapiset piskit? Jos noin oli, tästä tulisi erittäin vaikea tehtävä.. Pitäisi kysyä asiaa Adalta tai sitten Skeithiltä, jos tuo vaikka tietäisi jotakin kivaa. Toisinaan tuo oli kadonnut jonnekkin joksikin aikaa näyttämättä naamaansa. Vasten tapojaan Ankoku kuitenkin oli antanut demonin elää hiljalleen missä haluaa, eikä lähteä metsästämään tuota käsiinsä. Kyllä se vanha piru ilmestyisi kun aika tulisi, petturiksi tuosta ei ole. He kaksi, Skeith ja hän olivat liian samanlaisia ajatusmaailmastaan, joten Skeith tuskin pettämässä olisi.
Silti demonin hiljais elo häiritsi lohikäärmettä..

Ankoku istui nojatuolissaan tapittaen hiljaa takassa leimuavaa tulta ainaolla kultaisella silmällään, joka suorastaan näytti hohtavan pimeydessä..

//Että aloitus tapahtuu kannibaalien päämajassa Ankokun yksitys huoneessa//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Juketsu » 12 Loka 2009, 20:46

Syksy.. Riivattua aikaa, jolloin luonto alkoi vetäytymään suojaan pakkaselta, joka tappaisi sen armotta. Syksy oli siis vain varoitus luonnolle, jotta tämä kerkeäisi toimia. Demoni ei pitänyt kylmästä, vaikka se ei vaikuttanut hänen kehoonsa paljoa, mutta tietenkin kylmä kannisti liikkeitä, jos ei pysynyt liikkeessä, jolloin lihakset pysyisivät lämpiminä. Henki höyrysi ilmassa, ja jalkapohjia nipisteli huurteinen maa. Kovaksi pakastuneet oksan palaset räsähtivät demonin jalkojen alla. Siitä on taas jokunen aika.. Demoni mietti hiljaa mielensä pohjissa kävellen kohti päämääräänsä, kannibaalejen tukikohtaa. Skeith oli kerännyt tietoa, ja lähes pettämätön muisti auttoi muistamaan tärkeät yksityiskohdat, myöskin siis tarkan sijainnin kannibaalejen oviaukon suulle.
Suurin osa puista oli pudottanut lehtensä, joten kävellessä huurteiset lehdet päästivät kahinaa, ei kovin suurta. Kukaan tuskin jäljittäisi Skeithiä, hyvä että hänen olemassa olostaan edes tiedettiin. Monet henkilöllisyydet takasivat identiteetin suojan täydellisesti. Pian demoni olisi perillä, toivottavasti myös kannibaalien jäsenet muistaisivat demonin, koska muuten voisi olla ongelmia päästä sisälle. Syttyisi varmasti suuremman luokan hälytys, koska Skeith osasi suoraan sisälle, ja jos toiset eivät muka tosiaankaan muistaisi tätä, olisivat he varmasti hädissään siitä, että piilopaikka oli paljastunut.
Demoni pysähtyi aukiolle, jossa viimeksi oli ollut Ankokun kanssa. Hmm.. Tässä sen pitäisi olla. Skeith mietti ja katsoi ympärilleen. Ei näkynyt ketään, mutta maan alta huokuvan lämmön melkein tunsi. Eläimellinen vaisto osasi kertoa hyvän paikan aina suojaksi, ja kuumat lähteet, vulcaaninen toiminta, oli se suoja. Skeith kyykistyi aukiolle ja asetti kätensä maahan. Oven pitäisi auveta? Pian kuuluikin rysähdys, kohmeinen maa siirtyi, avaten rappuset alas maan uumeniin. Pieni hymyn virne kävi demonin suupielessä, kaikki toimi niinkuin pitikin, ainakin tähän asti.
Demonin päästyä alas, ovi sulkeutui perässä ja pimeys kutsui demonin luolaan peremmälle. Muutama soihtu valaisi vähän käytäviä. Soihtuista demonille ei hirveänä ollut väliä, koska hän olisi nähnyt muutenkin. Oli enään päästävä Ankokun luokse. Muutama käytävä haarautui eri suuntiin. Yksi vei lähteille, toinen oleskelutiloihin, ja kolmas Ankokun luokse, jos nyt oikein meni. Skeith asteli käytävään, jonka pää loppui oveen, Ankokun luokse. Matka oli mennyt hyvin, koska sitä hieman pelättyä hälytystä ei tullut. Skeith avasi oven, jonka takaa avautui tämä haluttu huone.
"Tervehdys, Ankoku", Skeith sanoi astuessaan sisään. "Siitä on pitkä aika, mutta tuon mukanani vähän tietoakin", demoni lisäsi loppuun ja löi oven takanaan kiinni. Uteliaat korvat eivät olisi kivoja, ainakaan ennen kuin jos suunnitelmia otettaisiin käyttöön. Suunnitelmia tuhota leiri tai leirejä, riippuen vielä toisien porukoiden suunnitelmien pitävyydestä. Skeith tiesi paljon, ja sen tiedon avulla hän sai ajettua omaa, ja tietenkin kannibaalien, etua. Demoni ei aikaa haaskannut nimittäin pelkkään lomailuun, koskaan. Aina oli hyvä olla monta askelta vastustajaansa edellä.
Juketsu
 

ViestiKirjoittaja suskari » 12 Loka 2009, 21:19

Ankoku

Hälytystä ei tullut, koska tuon oviaukko josta Skeith oli tullut, oli ainoa reitti josta pääsi vain kannibaalit sisälle. Muut eivät päässeet elleivät räjäyttäneet luolaston kattoa ja se pistäisi hälytykset soimaan siltä seisomalta. Ja sitten hyökkääjästä riippuen he taistelesivat tai pakenesivat. Olisi hullua hyökätä kokonaisen armejan kimppuun muutaman kymmenen miehen voimin.

Ankoku istui yksinäisyydessään kun kuuli ja vaistosi jonkun tulevan hänen luokseen ja valutti laiskasti katseensa ovelle muutamaa sekunttia ennenkuin se avattiin. Ankoku kohautti toista kulmaansa varsin tutun pärstän astellessa sisään, hymähtäen pienesti demonin tervehdykselle, sekä kuunnellen tuon sanat hiljaa.
"Tosiaan pitkä aika." Lohikäärme hymähti pienesti demonin hiljetessä ja avaten vihdoinkin oman suunsa. "..Mutta saisit opetella koputtamaan ensin, ennenkuin tupshdat trombina sisään, ei ettenkö pahalla katsoisi... mutta oman turvallisuutesi takia." Ankoku huomautti rauhallisella äänensävyllä demonille, vaikka tuo yhteistyöläinen olikin.. hän ei silti pitänyt, että tuo tunkeutui hänen yksitykseen asuntoonsa kuin omistaisi paikan. Ja hän voisi tehdä täällä jotakin todella vaarallista esim. harjoitella joitakin loitsuja..
"Mutta istu ystäväni ihmeessä ja kerro enmmän.." Ankoku pyysi Skeithiä.. ei tuon seistä tarvinnut hänen edessään sentään, vaikka hän jonkin asteinen johtaja hahmo oli tuollekkin, tavallaan. Eikä hän ollut turhan tiukkapipomainen alaistensa suhteen, sille liika kuri voisi saada pimeydenolennot herkästi kapinoimaan häntä vastaan. Muttei siintä enempää. Oli Skeith sitten istunut tai Ankoku avasi suunsa.. Oli hänelläkin jotakin raporttia tuolle.
"Sinä varmaan tiedätkin minkälaisen pikku takaiskun olen joutunut kokemaan?" Ankoku kysyi vilkaisten Skeithin päälle ainoalla silmällään mikä leikki takkatulen liekkien kanssa kilpaa omalla kullan keltaisella värillään.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Juketsu » 14 Loka 2009, 14:37

//Onko ankoku yks silmänen nyt? o.o//

Skeith naurahti hieman. Olihan hän vain tullut sisään tosiaan tuosta vain. "Noh seuraavalla kerralla", Demoni sanoi ja istuuntui toisen tarjouksesta penkille. Toinen arveli, että demoni olisi kuullut mitä Ankokulle oli tapahtunut. Todellisuudessa ei Skeith ollut kuullut paljoa, lähinnä vain kokonaisuudessaan vähän. "Hmm. En kyllä oikeastaan, mutta.. Onko toinen silmäsi sokeutunut? Mihin kahakkaan jouduit poissaollessani?", Skeith kysyi toiselta. Kun demoni oli saapunut huoneeseen, oli hän huomannut muutosta lohikäärmeessä, mutta että kunnon takaiskun saanut.. Lie oliko toinen yllätetty vai jäänyt todella alakynteen miesmäärissä tai jotain vastaavaa, mutta ei hän näyttänyt kovin hyväkuntoiselta siihen verrattuna, minä hän oli viimeksi Ankokun nähnyt.
Demoni kummiskin tahtoi edetä omassa asiassaan, vaikka halusi kuulla tarkemmin, mitä toiselle oli tapahtunut. "Olen kuullut, että pieni ryhmä ihmisiä, muutama erillinen ryhmä tarkemmin, olisi lähdössä tiedustelemaan ja kartoittamaan alueita tarkemmin sotilaallisiin tarkoituksiin. Myöskin yhen huhun mukaan, he yrittäisivat tarkentaa missä mahdollisesti haltijoiden kylä olisi...", Skeith kertoi. Viimeinen todellakin oli huhu, mutta ihmisten partioita oli liikkeellä. Tarkkaa tietoa ei ollut, miksi he juuri nyt tahtoivat päästä kartoittamaan alueita, mutta sotilaana soluttautuneena Skeith oli saanut aika tarkan tiedon, että näin oli. Miten sitten Skeith oli päässyt näinkin sisään? Hän oli valinnut lähes syrjityn henkilön, joka hyvä että pärjäsi armeijassaan. Hänen persoonallisuutta nyt ei tarvinnut paljoa opetella, piti vain tunnistaa ne jonkinlaiset ystävät ja tietää, missä tämä asui. Kaikki perusteellinen, lopuksi hieman vain vuosien varrella opittua esittämistä. Huonompi homma syrjitylle tyypille, mutta aivan kuin tältä demonilta jokin ihmisen reppana saisi sympatiaa.
Demonillahan oli tavallaan nyt oma talo, jos vain jaksaisi, ja muistaisi, naamioitua tuoksi yhdeksi henkilöksi. Toisaalta, jos demoni olisi pitkäänki poissa tuosta paikasta, alettaisiin epäilemään jotain.
Skeith katsoi hetken kattoa nojaten mahdollisimman taakse tuolillaan. "Niin.. ´Huonolla tuurilla, he eksyvät aika lähelle tätä Kannibaalien aluetta, joten eikö olisi hyödyn ja huvin vuoksi järkevintä poistaa haitta? Tietääkseni he eivät kulje raskaasti varustettuina, muutama kartoittajista tuskin osaa taistella, ja kokoonpano rykmentillä kokona ei ole varmaankaan edes kahtakymmentä", Demoni selitti. Ainut vain, että Skeith ei tiennyt tarkkaan, mitä reittiä he kulkisivat, mutta aika suurella varmuudella he voisivat eksyä turhan lähelle tätä paikkaa. Aikaakin olisi valmistautua vielä kaksi päivää, joten mahoton kiire ei olisi. Kerkeäisi vaikka asettaa ansoja, joilla pyyhkäistä taistelukyvyttömäksi suurimman osan ryhmästä, vaikka heitä olisi paljon enemmän. Skeith jäi odottamaan Anokun päätöstä, mutta uskoi tämän haluavan myös tuhota nuo ihmiset. Vähemmän ihmisiä oli vain parempi juttu, myöskin kyseessä oli piilopaikan varjelu. Puolustushan pitäisi käydä vähän matkan päässä piilopaikasta, että jos jotkut heistä muka pääsisivät karkuun, he eivät osaisi kertoa kovinkaan tarkkaa sijaintia paikasta. Kaikki kannatti aina suunnitella etukäteen.
Juketsu
 

ViestiKirjoittaja suskari » 15 Loka 2009, 17:37

//Eh, Ankoku on ollut aina silmäpuoli..//

Lohikäärme ei sanonut mitään demonin myöntymykselle, kunhan hymähti pienesti itsekseen. Hyvä Skeith, hyvä poika... tottelihan tuo sentään jotakin, eikä alkanut kyseenalaistamaan häntä millään tavalla. Ei etteikö hän olisi epäillyt Skeithiä mitenkään tai millään tavalla. Tavallaan. Hän vain oli varovainen uusien suhteen ja piti noita silmällä parhaansa mukaan, eikä tästä demonista tehtäisi mitään poikkeusta, vaikka lupaavalta vaikuttaakin. Ihmis mieli on vain niin kiero..
Ankoku kohautti toista kulmaansa tuon kysyessä oliko hänen silmänsä sokeutunut jossakin välissä.. Ei suinkaan se oli tapahtunut jo kauan aikaa sitten, ilmeisesti tuo ei sitten ensi kerralla huomannut sitä. Mikä oli aikamoinen ihme. Mutta kaikki erehtyivät joskus jotenkin, hänkin.. niin ikävää kuin se oli myöntääkin.
Ankoku ei kuitenkaan ehtinyt mitään tuon kysymyksiin vastaamaan, kun tuo ehti omia tiedotuksia jatkamaan. Ankoku kuunteli ne ihan haukkana ja korvat höröllä. Vai oli heidänkin piilopaikka uhattuna tässä sivussa? Se taisi olla aino syy miksi Ankoku kiinnostui tästä seikkailusta vähän, hyvin vähän.
Skeithin lopettasessa raporttinsa Ankoku istui vain hetken aikaa hiljaa tuolissaan tulta tapittaen omissa mietteissään. Kunnes naurahti.
"Miksemme saman tien pyydä herroja kylään?" Ankoku kysyi kuin tärähtäneenä.. Ei hän tyhmä ollut, mutta hänellä oli omat taka-ajatuksensa asian suhteen, todella kierot sellaiset nimittäin.
"En haluaisi vuodattaa verta liikaa Skeith... joten herrat saavat tulla tänne leijonan luolaan suoraan syliimme verensä vuodattamaan." Enempää Ankoku ei asiasta kertonut demonille vaan hiljeni. Hänen kuitenkin pitää keskustella tästä luotto miehensä kanssa vielä kahdestaan ja suunnitella kunnolla koko isku hänen kanssaan.

"Ja ei, silmäni in ollut jo pidempään puhki. Ja pikku takaiskuni oli vain sellainen, että menin jäämään kiinni ihmisille ylivoiman edessä ja minua saatetaan etsiä. Pyydän sinuakin olemaan varovainen." Ankoku osoitti viimeiset sananasa Skeithille ihan tosissaan. Iso sota olisi varmasti tulossa pian, sen melkein haistoi ilmassa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Juketsu » 16 Loka 2009, 14:05

//Öh.. Unohin tauon aikana >.> Sori. Pitäs muistin virkistykseksi siis lukea uudestaan sun hahmokuvaus//

Toinen näytti kuuntelevan tarkkana demonin sanat. Olihan se tärkeää, koska piilopaikan paljastuminen tietäisi hankaluuksia. Yllätyshyökkäys piilopaikkaan olisi kohtalokas ja uuden piilopaikan löytäminen ehkä jopa tuskallista. Mutta sitten koitti hetken hiljaisuus. Skeith katsoi suoraan Ankokua, odottaen vastausta. Tässä hiljaisuuden hetkellä demoni muisti, ettei ollut saanut ketään värvättyä. Toisaalta ei hän ollut edes löytänyt mitään lähellekkään sopivaa, ja tarkemmin hän ei ollut itseasiassa edes etsimällä etsinyt. Mutta tämän tiedon hankinta varmasti oli tärkeä, ainakin tällä hetkellä.
Mutta pian Kannibaalien johtaja avasikin suunsa, ja kertoi erikoisen asian. Päästää nyt viholliset luolaan? "Hmm.. Tarkoittanet, että johdamme heidät ansaan, eli tarkoituksella paljastamme piilon? Mutta entä jos joku pääsee karkuun? Luultavasti myös jokatapauksessa tänne tulisi lisää väkeä, mutta jos ketään ei jää henkiin, on meillä vieläkin etulyöntiasema", Demoni sanoi toiselle kysyen ensin asiasta tarkemmin. Houkuttelu luolaan oli aika erikoinen idea, mutta sillon kannibaaleilla oli täysi kenttäetu. Pimeä ja tuntematon luola oli ihmisille itsemurha, mutta mikäs siinä, jos niin typeriä todella olisivat, ja varmasti taitaisivat olla. Kunnian himoissaan he juoksisivat tappamaan kannibaaleja, että saisivat mainetta, mutta kukaan ei pääsisikään luolasta poissa. Iso sotku siitäkin tulisi, mutta ehkä todella oli parempi toteuttaa se niin? Lopullisen päätöksenhän Ankoku teki, ja pystyisi vaihtamaan sen milloin tahansa, mutta kunhan nyt mahdollisimman ajoissa antaisi lopullisen päätöksensä.
Anoku alkoikin tämän jälkeen selittämään näitä haavereitaan. "Miten sinä nyt alakynteen jäit?" Demoni kysyi toisen varoituksen jälkeen. Hän tiesi, että paljastuminen olisi demonille kohtalokasta, mutta olihan tämäkin aina vähän lipsunut välillä. Voi niitäkin sotkuja.. Mutta nyt kun asiat olivat kiristyneet, liekkö se sota viimeinkin tulossa, muuttumaan pystyviä henkilöitä varmasti jahdattaisiin kunnolla, jos sellaisesta olisi tietoa. Lie menisivätkö he vainoharhaisuudessaan tappamaan jopa oikeitakin henkilöitä. Ihmiset tekivät kaikkea typerää peloissaan, joten ehkä demoni pystyisi kääntämään tämänkin vain edukseen. Hankalaa se olisi, mutta jos tähän pystyisi, olisi Skeith selvästi niskanpäällä jälleen. Ei Skeith mitään radikaalia aikonut, tahtoi vain tietää mitä kussakin leirissä oltiin tekemässä, ja juuri senkin takia, että voisi varoittaa Ankokua uhista.
Juketsu
 

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Loka 2009, 16:59

Ankoku

Olisikohan tässä sitten pitänyt käydä nauramaan? Ei, lohikäärme ei käynnyt tekemään sitä Skeithin edessä, ties vaikka suuttuisi hänelle. Sen sijaan lohikäärme vain hymähti pienoisesti, viekkaan näköisesti.
"Ei, ei ystäväni.. ei luolaan, vaan suoraan pää sisään tulo aukosta- siintä josta sinä hetki sitten tulit. Enkä usko, että kukaan pääsee karkuun jos jalat vedetään alta." Ankoku ei jälleenkään alkanut sen kummoisemmin yksityiskohtia selittämään demonille, mutta ei ollakseen ilkeä uudelle kumppanillensa. Hän ei vain edelleenkään luottanut tuohon täysin, joten jääkööt yksityiskohdat pimentoon tuon osalta, toistaiseksi.
"Onko heillä friikkejä mukana? Miten he ovat asestautuneet?" Ankoku kyseli sitten vuorostaan Skeithiltä. Ensinmäinen kysymys saattoi kuulostaa mitättömältä, mutta jos mukana olisi yksikään friikki tai mikätahansa poikkeava otus.. hyökkäystä pitäisi miettiä tarkoin ja hyvin tarkkaan. Ihmisillä poikkeavilla otuksilla kun oli luonnostaankin paremmat aistit kuin ihmisellä, hänelläkin.
Sitten asia siirtyikin häneen kohdistuneeseen hyökkäykseen.. Yakuta valutti katseensa demoniin ja tuijotti tuota hetken aikaa kun olisi halunnut tappaa tuon siihen paikkaan. Ei vaisinkaan, hän ei vain pitänyt kysymyksestä. Hän ei ollut niitä jotka ihan innoissaan kertoivat tapaturmistaan ja vahingoistaan.
"Olin yksin.. ja minut ohjattiin suoraan ansaan, johon sitten jäinkin." Sen enempää lohikäärmeestä irti tulisikaan saamaan tämän asian kanssa. Hän ei edelleenkään ollut innokas kertomaan tuosta pikku seikasta... tai no, vähän isommasta.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Juketsu » 16 Loka 2009, 23:44

Oikeastaan näin Skeith oli käsittänyt, mutta luolastossa taistelu siis käytännössä kävisi. Ahdas taistelu voisi olla kyllä myöskin molemmin puolin hankala, mutta se nähtäisiin myöhemmin. Kymys seurasi sanoja jälleen. Friikkejä mukana? "Ai jotain ihmistä mahtavempaa? Ei ainakaan tietääkseni, mutta mahdollisuus voi olla. Friikeistä ei hirveänä puhuttu leireissä, paitsi että niitä haukuttiin ja pidettiin paljonkin vähempiarvoisena sotilaiden joukossa. Pelkkänä sotakoneena pitivät, mutta tosiaan, en ole varma. Sinun täytynee ottaa se varmuudelta huomioon", Skeith sanoi. Kait sotilaat oikeasti pelkäsivät menettävänsä arvon näiden "friikkejen" rinnalla, koska ihminen oli heikko yliluonnoliseen otukseen verrattuna, vaikka kuinka treenaisi. Ihmisen voimat olivat rajalliset, siksi ne eivät tulisi selviytymään ikuisuuksiin asti, ja sama päti haltijoihin. Mutta pelkkä odottaminen oli tuskallista, siksi Skeith niin tahtoi saada nuo otukset jo nyt maailman kartalta poissa.
Skeithin kysymys herätti vihaa ilmeisesti toisesta. Ilmeisesti kunnia oli kärsinyt pahiten toisen ansaan jäämisestä, ei siis niinkään keho. Kunnia oli hyväksi, mutta liian suuri kunnia tuhoaisi henkilön, ehkä jopa hyvinkin nopeasti, mutta tuskin Ankoku niin pitkälle ajautuisi. Skeith tarvitsi lohikäärmettä, joten hän ei sinänsä antaisi edes toisen tuhota itseään, jos muka sellainen mahdollisuus oli olemassa. Ei siis Skeith varsinaisia johtopäätöksiä vielä vedellyt, koska ei tuntenut toista niinkään hyvin. Skeith kyllä olisi myös tahtonut kysyä, miksi tämä yksin oli ollut, mutta parempi oli jättää kysymyttä. Lie olisiko tullut turpakäräjät siitäkin kysymyksestä. Sitä ei demoni tahtonut, ei missään määrin. Suhteiden ylläpito oli hengen tärkeää tai ainakin siitä voisi tulla hengen tärkeää.
Skeith naksautti niskojaan ja kysyi: "Jos juttelet luottomiehillesi hyökkäyssuunnitelmasta, tahtoisin olla mukana kuuntelemassa, jos suinkin käy. Olisin tietenkin mukana taistelussa ihmisjoukkoja vastaan, kun kuulun teihin, Kannibaaleihin". Skeith tunsi siis sinänsä velvollisuudekseen auttaa, tietenkin. Eikä kyllä demoni pahakseenkaan pistäisi, jos ei pääsisi mukaan, olihan kaksikko tuntenut vasta vähän aikaa toisensa, mutta kait sitä voisi pitää palkintona tiedon annosta.
Skeith nojasi tuolinsa selkänojaan ja odotti vastausta. Siitäkin oli oikeastaan pitkä aika, kun Skeith oli sekaantunut isompaan taisteluun. Sinänsä vanha kunnon mies vastaan mies taistelu oli paljon helpompi hoitaa, ja ehkä jopa jossain määrin nautinnollista. Jonkinlainen soturinsielukin siis demonillakin oli.
Juketsu
 

ViestiKirjoittaja suskari » 18 Loka 2009, 15:15

Ankoku

Totta kai hän pitäisi huolta siintä, että hän tai oikeastaan Varjo ottaisi selvää olisiko tuossa pikku poppoossa ketään jolla olisi ihmisiä mahtavempia voimia. Ketään ei kuitenkaan säästettäisi, sillä hän ei pettureita nyt halunnut tänne pyörimään.. tai friikkiä joka olisi ihmisten kanssa pyörinnyt ja kehdannut kumartaa kuolevaisen edessä. Sellaisista kuraveristä ei ollut muuta kuin haittaa ja varmoja pettäjiä, turha sellaisia olisi käännyttää minnekkään suuntaan.
Ja tällä kertaa Skeith olisi voinut säästää suutaan ihan hyvin, sillä hän tiesi todella hyvin etteivät ihmiset arvostaneet friikkejä yhtään, vaikka he olivatkin noita monta kertaa vahvempia. Harmi vain, että pimeyden olentojen määrä oli niin säälittävän vähäinen. Se oli niin sääli..
"Totta kai Skeith otan.. Tapan ne kuraveret raaja raajalta." Ankoku virnisti pienesti sanoihinsa. Hän ei nähnyt mitään syytä jättää sellaista friikkiä henkiin joka kumarsi kuolevaista kuin kapinen piski.

Kunnia saanut ison kolauksen kyllä vain, mutta kyllä hän tässä nousisi ja hän oli sentään siintä tyytyväinen, ettei hän kumartanut sitä vanhaa haahkaa. Kuka sellaista kykeni edes kunnoittamaan? ...Vain typerys.
Ankoku kohautti hieman toista kulmaansa kun demoni kysyi saisiko jäädä kuuntelemaan hänen ja Robertin välistä keskustelua. Lohikäärme ei ollut kovinkaan mieleissään asiasta, sillä normaalisti hän vuodatti nuo tiedot vasta sitten kun päätös oli tehty. Mutta Skeith taas..
"Saat jäädä.. minun puolestani, mutta Robert haluaa varmasti vielä laittaa omat sanansa pöytään." Ankoku selitti Skeithille.. Robert oli täällä hänen jälkeensä korkeammassa asemassa, joten jos tuo sanoi että demonin olisi poistuttava niin silloin niin on tapahduttava.. vaikka hän kykenesikin kumoamaan johtaja päätöksen oli Robert kuitenkin hänelle tärkeä ja ystävä siinä sivussa. Skeithillä taas.. ei olisi mitään sanavaltaa Roberttia vastaan ja niskurointia hänkään ei supeasti katsoisi mikäli Skeith halusi pitää puhtaat välit häneen.
"Oliko sinulla muuta tähän liittyen?"
suskari
 

ViestiKirjoittaja suskari » 13 Marras 2009, 20:00

//Ankoku poistuu liiallisen jumittamisen takia..//
suskari
 


Paluu Vanhametsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron