Kirjoittaja Yan » 20 Marras 2009, 10:34
Ea oli tyytyväinen siihen, että kaksikko suostui jäämään siihen paikkaan ja, että hänen tarjouksensa hankkia ruokaa kelpasi kummallekin. Hetken ajan Ea joutui tuijottamaan Splinteriä kysyvästi, kun tämä pyysi ettei hän nappaisi lintuja ruoaksi, mutta lyhyen vastauksen jälkeen haltianeito nyökkäsi lyhyesti. "Sovitaan sitten näin", hän hymyili taas ja tunkeutui uteliaisuuden vuoksi täysin huomaamattomasti Splinterin ajatuksiin. Niitä pari sekunttia tutkittuaan Ea tajusi ettei poika syönyt punaista lihaa. Ihmiselle se oli tytön mielestä outoa, mutta oli ehkä vielä oudompaa, että itse haltiana hän söi punaista lihaa. Yleensä haltiat eivät koskeneet riista tai muihin eläimiin, koska luonto oli tärkeä osa heidän elämäänsä. Ealle lihansyönnistä oli kuitenkin tullut arkipäiväinen asia siitä lähtien, kun hänen opettajansa oli alkanut opettamaan lihan tärkeyden ravinnon kannalta. Tokihan vampyyrin oli helppoa puhua lihan tärkeydestä, mutta ei sen ymmärtäminen ollut ollut kauhean vaikeaa Eallekaan. Punainen liha meni ihan yhtä hyvin kuin kaikki muukin ruoka ja yksi syy tähän olikin, ettei vaeltajan elämässä sovinnut nirsoilla ruoasta.
Ea kiristi vyönsä lantiolleen, kiinnittäen maassa olevat tavaransa siihen ja kohensi nuoliviininsä asentoa. "Palaan ennen kuin kerkeätte sanomaan 'Haukansilmä'." Haltia pinkaisi uskomattoman nopeaan juoksuun, mikä muistutti vampyyrien kiihdytystä, kadoten samantien pensaiden väliin. Ea kiipesi ketterästi yhteen haapapuuhun ja jatkoi täysin äänetöntä hyppelyään puusta ja oksasta toiseen, seuraten pientä vienoa hajua, joka kertoi, että lähistöllä oleskeli peuroja. Ei mitään tietoa kuinka kova ruokahalu niillä kahella on, joten pakko varautua kunnolla, Ea ajatteli huvittuneena, pysähtyessään napakasti yhdelle oksalle, josta oli loistava tähtäyskulma pieneen peuralaumaan. haltia poimi yhden nuolen viinistään, viritti sen jouseen ja tähtäsi tarkasti yhden peuraparan kaulaan. Hän jännitti jousensa ja päästi irti - napakymppi. Muut lauman jäsenet pakenivat paikalta, mutta Ea antoi niiden mennä. Ei hän tarvinnut kuin yhden saaliin.
Haltia hyppäsi sulavasti alas oksalta peuran luo, joka Ean yllätykseksi eli vielä. "No voihan...", Ea marisi itsekseen, sillä ei olisi halunnut eläimen jäävän kitumaan. Oli vain yksi vaihtoehto. Tyttö loikkasi kaatuneen peuran yläpuolelle, tarttui sitä päästä ja taittoi eläimeltä niskat. Kuului kuvottava rusahdus ja peuran tukahtunut älähdys, kun henki kaikkosi olennon ruumiista. Raakaahan se oli, mutta nyt ei voinut oikein muuta. Ea tarttui peuraa etujaloista ja nosti osittain hartioilleen. Oli uskomatonta miten niin pienessä ja heiveröisessä haltianeidossa saattoi piileä niin kova voima, että yli 100kg painava peura nousi puoliksi tämän selkään. Mistä Ea oli saanut sen verran lihasta, tai miten yleensäkään asia oli mahdollinen, sen Ea piti omana tietonaan. Matkalla takaisin päin, Ea pysähtyi erään pensaan luokse. Hän oli melkein unohtanut, Splinterille varaamansa ruoan.
//Anteeksi myöhäinen vastaus//