Talo keskellä ei-mitään (Animedog91)


Vanhametsä on alue Quinn metsässä, joka on täysin kuollutta. Tällä alueella ei kasva mitään. Maa on pelkkää tomuista, tamppautunutta multaa. Suuri, karu alue on täynnä pystyyn kuolleita, kivanlahoavia puita. Vain harva olento viihtyy tällä alueella. Väitetään, että metsä on kuollut magian vaikutuksesta. Musta magia olisi kuihduttanut tämän osan metsää, johtuen velhojen salaseurojen tapaamisista aikanaan.

Valvoja: Crimson

Viesti Ti Marras 17, 2009 7:47

Hun-Tra

"Jäädään vain tähän.. Minuakin väsyttää.." Hun-Tra sanoi. "Ja kyllä ruokakin kelpaisi.." Hän sanoi hymyillen Ealle. Sitten Hun-Tra kaivoi kirjan repustansa. "Nyt minun kyllä tekee mieli lukea tätä.." Hän sanoi ja alkoi lukemaan itsekseen.
Kirjassa luki kaikkea mitä Hun-Tran isä, Thuzer oli tehnyt. Hänen isänsä oli myös ollut metsästäjä kun hän oli ihminen. Hän oli tavannut haltiavelhon metsästysretkellä. He ovat olleet näköjään hyviä ystäviä.Hun-Tra mietti. Hänen isänsä oli suostunut kokeisiin. Vasta kokeen jälkeen hän oli tavannut Elegan, Hun-Tran äidin. He olivat kummatkin samanlaisia joten he rakastuivat hetkessä. Velhoa ei ole sen koommin näkynyt. Loput kirjan teksteistä kertoivat vain kuinka he olivat eläneet ynnä muuta sellaista. Hun-Tra lopetti kirjan lukemisen. Vihdoinkin hän tietää kaiken rodustaan. Myöhemmin hän lukisi lisää, nyt hän oli liian väsynyt.
Sitten hän nukahti.

//Okei, aika sekavaa tekstiä.. D:
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ti Marras 17, 2009 7:58

Splinter

Tietysti Hun-Tra kaivoi kirjan esille. Splinter tiesi, että se kiinnosti nyt enemmän, kuin mikään muu, varsinkin kun Splinterillä ei ollut enää hengenhätää. Poika hymähti ymmärtäväisesti, ja paranteli asentoaan. Ea ehdotti, että voisi käydä metsällä ruokaa hakemassa... Kieltämättä poikaa hieman hiukoi, muttei kehdannut sanoa, että oli kasvissyöjä enimmäkseen. No, kai sitä kerran voisi tehdä poikkeuksen? Olihan Splinter pahimpaan nälkäänsä pariin kertaan syönyt punaista lihaa.
"Älä sitten nappaa lintuja...", hän hymähti, ja tajusi sitten ettei Ea varmaan tajunnut mitä Splinter tarkoitti.
"Ne ovat hiukan turhan lähellä sydäntäni.", hän sanoi perään, että saisi edes jotenkuten kerrottua asian laidan. Nyt ei jaksanut alkaa selittämään, että Splinterin toinen muoto oli kotka, ja että mistä oli sen oppinut.
"Kiitos vaivoistasi.", poika sanoi, hymyillen kiltisti. Ja kaikkihan tietää Splinterin hymyn: Yksi suloisimmista piirteistä hänessä.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Yan

Viesti Pe Marras 20, 2009 10:34

Ea oli tyytyväinen siihen, että kaksikko suostui jäämään siihen paikkaan ja, että hänen tarjouksensa hankkia ruokaa kelpasi kummallekin. Hetken ajan Ea joutui tuijottamaan Splinteriä kysyvästi, kun tämä pyysi ettei hän nappaisi lintuja ruoaksi, mutta lyhyen vastauksen jälkeen haltianeito nyökkäsi lyhyesti. "Sovitaan sitten näin", hän hymyili taas ja tunkeutui uteliaisuuden vuoksi täysin huomaamattomasti Splinterin ajatuksiin. Niitä pari sekunttia tutkittuaan Ea tajusi ettei poika syönyt punaista lihaa. Ihmiselle se oli tytön mielestä outoa, mutta oli ehkä vielä oudompaa, että itse haltiana hän söi punaista lihaa. Yleensä haltiat eivät koskeneet riista tai muihin eläimiin, koska luonto oli tärkeä osa heidän elämäänsä. Ealle lihansyönnistä oli kuitenkin tullut arkipäiväinen asia siitä lähtien, kun hänen opettajansa oli alkanut opettamaan lihan tärkeyden ravinnon kannalta. Tokihan vampyyrin oli helppoa puhua lihan tärkeydestä, mutta ei sen ymmärtäminen ollut ollut kauhean vaikeaa Eallekaan. Punainen liha meni ihan yhtä hyvin kuin kaikki muukin ruoka ja yksi syy tähän olikin, ettei vaeltajan elämässä sovinnut nirsoilla ruoasta.

Ea kiristi vyönsä lantiolleen, kiinnittäen maassa olevat tavaransa siihen ja kohensi nuoliviininsä asentoa. "Palaan ennen kuin kerkeätte sanomaan 'Haukansilmä'." Haltia pinkaisi uskomattoman nopeaan juoksuun, mikä muistutti vampyyrien kiihdytystä, kadoten samantien pensaiden väliin. Ea kiipesi ketterästi yhteen haapapuuhun ja jatkoi täysin äänetöntä hyppelyään puusta ja oksasta toiseen, seuraten pientä vienoa hajua, joka kertoi, että lähistöllä oleskeli peuroja. Ei mitään tietoa kuinka kova ruokahalu niillä kahella on, joten pakko varautua kunnolla, Ea ajatteli huvittuneena, pysähtyessään napakasti yhdelle oksalle, josta oli loistava tähtäyskulma pieneen peuralaumaan. haltia poimi yhden nuolen viinistään, viritti sen jouseen ja tähtäsi tarkasti yhden peuraparan kaulaan. Hän jännitti jousensa ja päästi irti - napakymppi. Muut lauman jäsenet pakenivat paikalta, mutta Ea antoi niiden mennä. Ei hän tarvinnut kuin yhden saaliin.

Haltia hyppäsi sulavasti alas oksalta peuran luo, joka Ean yllätykseksi eli vielä. "No voihan...", Ea marisi itsekseen, sillä ei olisi halunnut eläimen jäävän kitumaan. Oli vain yksi vaihtoehto. Tyttö loikkasi kaatuneen peuran yläpuolelle, tarttui sitä päästä ja taittoi eläimeltä niskat. Kuului kuvottava rusahdus ja peuran tukahtunut älähdys, kun henki kaikkosi olennon ruumiista. Raakaahan se oli, mutta nyt ei voinut oikein muuta. Ea tarttui peuraa etujaloista ja nosti osittain hartioilleen. Oli uskomatonta miten niin pienessä ja heiveröisessä haltianeidossa saattoi piileä niin kova voima, että yli 100kg painava peura nousi puoliksi tämän selkään. Mistä Ea oli saanut sen verran lihasta, tai miten yleensäkään asia oli mahdollinen, sen Ea piti omana tietonaan. Matkalla takaisin päin, Ea pysähtyi erään pensaan luokse. Hän oli melkein unohtanut, Splinterille varaamansa ruoan.

//Anteeksi myöhäinen vastaus//

Viesti Pe Marras 20, 2009 3:22

Hun-Tra

Hun-Tra oli sikeässä unessa. Hän näki unta vanhemmistaan ja menneisyydestään. Unessa kaikki tapahtui kuitenkin eri tavalla kuin oikeasti. Hän oli metsässä ja huomasi isänsä. Metsässä oli erityisen pimeää vaikka oli päivä. Kun hänen isänsä lähti kävelemään johonkin leiripaikalle, Hun-Tra lähti seuraamaan. Kun Hun-Tran isä yritti tervehtiä heitä ja kysyä mitä ihmiset tekivät täällä, ihmiset ampuivat hänet jousillansa ja silpoivat hänen ruumiinsa. Sitten ihmisjoukkio hyökkäsi Hun-Tran kimppuun.. Hun-Tra heräsi säikähtäen ja sähähti kovaan ääneen. Hän katsahti Splinteriä pelokkaalla ilmeellä. Tuokin on ihminen.. Ei, ei hän voi käydä kimppuuni... Hän on ystävä.. hän ajatteli. Hun-Tra ärähti ja nousi istumaan. "Kauhea painajainen, ei pitäisi lukea tuota kirjaa, ainakaan yötä vasten.." Hän murahti. "Mitähän se haltia ajattelee minusta kun saa tietää että olen puolueeton.." Hun-Tra kysäisi hiljaa Splinteriltä.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Pe Marras 20, 2009 3:43

Splinter

Ea lähti, uskomattomalla nopeudella.
"Pysyisinköhän hänen perässä edes kotkamuodossa?...", poika pohti ääneen, mutta huomasi sitten, että Hun-Tra oli nukahtanut. Nukkukoon... Splinter yritti itsekkin parannella asentoaan, saadakseen levättyä...

---

Splinter oli itsekkin uinahtanut viimein, istualteen kiveä vasten. Tosin hänen unensa oli melkeinpä hereillä oloa, hänen aistit kävivät ylikierroksilla, vaikka hän yritti rauhoittua. Yksikin väärä ääni, ja poika oli heti kärppänä katsomassa ympärilleen. Joten ei ihme, että Splinter nosti heti päätään, kuullesaan Hun-Tran sihahduksen. Tuon pelokas ilme...
"Mitä nyt? Kuulitko jotain?", poika oli heti nousemassa varmuuden vuoksi, tarkkailen metsää. Sehän voisi olla Ea, mutta mistä sitä tiesi. Ihmisistä oli tullut röykeitä, ja niitä hiippaili ties missä. Huolimatta huonosta kunnostaan, Splinter olisi valmis auttamaan Hun-Traa, hän ei aikoisi jäädä kenenkään taakaksi enää. Mutta poika rentoutui, kun Hun-Tra mutisi painajaisesta, ja istahti takaisin alas.
"Huh, minä jo ehdin säikähtää...", poika hymähti, ja painoi eheän kätensä ranteen otsaansa vasten, nojaten taaksepäin. Kylmän hiki oli ehtinyt nousta jo otsalle, niin pienoisesta kivusta kuin huolesta johtuen.
"En tiedä. Mitäköhän Ea ajattelee, kun sanon että olen haltioiden puolella? Meistä kahdesta minä olen se omituisempi kaveri, ei pahalla. Puoluettomuutesi vielä ymmärtää, mutta ei minun kantaani niinkään helposti.", poika naurahti Hun-Tran kysymykseen, sulkien sitten silmänsä saadakseen hieman unta. Lepo oli tehnyt hyvää, vaikka jaloissa sekä päässä heitti. Niin sitä unta olisi varmaan tarvittu?
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Yan

Viesti Su Marras 22, 2009 1:27

Yhä peuran toisesta etujalasta kiinni pitäen, Ea kumartuo pensaan puoleen, jonka kohdalle oli pysähtynyt. Hän oli parisen päivää sitten ostanut eräästä haltiakylästä haltialeipää sun muuta pahimpaan nälkään varautuen, sillä muuten liharuokiin tottunut haltia ei olisi niihin koskenut. Melkein koko elämänsä ajan raakaa tai kypsennettyä lihaa syötyään, haltialeipä ei enää kuulostanut mitenkään parhaalta vaihtoehdolta, sillä lihaan tottuneet makuaistit eivät sopeutuneet toiseen makuun. Ea poimi pensaasta pari ruokayrttiä matkaansa ja jatkoi sitten ripeää kävelyä. Peura hidasti matkaa huomattavasti, mutta ei kuitenkaan niin paljoa etteikö hän olisi helposti voinut osallistua ihmisten pikakävelykisoihin.

Hiljainen pulina kantautui jo Ean korviin, tämän lähestyessä paikkaa, jossa Splinter ja Hun-Tra odottivat. Ei ollut voinut mennä hirveän kauan aikaa, sillä tyttö oli kuitenkin yrittänyt pitää kiirettä, ja päästessään paikanpäälle Ea erotti selvästi Splinterin viimeisen lauseen. Haltia lysäytti kuolleen peuran maahan ja katsahti Splinteriä kädet lanteilla, ovela hymy huulillaan. "Ja mikähän sitten mahtaa olla Splinter-herran kanta?" Tyttö oli niin tottunut kummallisiin tyyppeihin, että hän todellakin odotti jotain spekuloivan jännittävää tai dramaattista vastausta.

Viesti Su Marras 22, 2009 9:18

Hun-Tra

Hun-Tra säpsähti hieman kun kuuli peuran lysähtävän maahan. Hän katseli peuraa nälkäisenä. Hun-Tra tiesi miksi Splinter oli haltioiden puolella. Mutta Hun-Tra oli enimmäkseen omissa ajatuksissaan. Hän ajatteli painajaista, menneisyyttä ja tulevaa. Löydänköhän minä koskaan ketään samanlaista kuin minä.. hän mietti hiljaa ääneen. Sitten hän painoi päänsä alas ja sulki silmänsä, kuunnellen tarkkaavaisesti mitä nämä kaksi puhuivat. Hun-Tra ei halunnut paljastaa että hän itki. Toivottavasti he eivät ala hössöttämään minulle jos he huomaavat.. En pysty vain pitämään tunteitani kurissa... hän mietti itsekseen ja jatkoi kuuntelua.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Su Marras 22, 2009 9:31

Splinter

Ääni kuului vierestä, ja Splinter loikkasi ilmaan säikähdyksissään, pienoisen "ÄÄK" huudon saattelemana. Jokin automaattinen reaktio, huolimatta siitä, että oli huonossa kunnossa. Huonon kunnon takia hän itseasiassa ei loikannut niin korkealle, mitä olisi normaalisti pystynyt tekemään... Mutta teki silti hullunkurisen pyörähdyksen ilmassa.
"Ei_saa_säikytellä!", poika sanoi järkyttyneenä, kun tajusi että Eahan se... hän huokaisi syvään, ja istahti taas maahan, näyttäen niin väsyneeltä kuin olla voi. Sitä hän kyllä oli. Hun-Tran asento sai pojan huomion, mutta miten hän saisi Ean niskastaan ilman pitkiä selittelyjä? Poika puri hieman huultaa, ja päätti sitten kaivaa kaula-aukostaan jotain. Hopeisen laatan, joka todisti hänen asuvan haltioiden linnassa.
"Tiedätkö mikä tämä on? Jos tiedät, niin se selittää ja paljon.", hän sanoi samalla, kun nakkasi korunsa Ealle. Haltiahan tuokin oli, joten...

"Hun-Tra, mikä on?", poika kysyi sitten, nostaen hieman ahteriaan että pääsisi kaverinsa viereen.
"Hei, me ollaan kavereita, neh? Kyllä sinä voit kertoa.", Splinter taputti varovaisesti Hun-Tran olkapäätä, kun ei voinut selkään koskea... Mikä tuolle oli tullut? Se painajainenko?
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Yan

Viesti Ti Marras 24, 2009 6:54

Tyttö hymyili Splinterille toinen kulma koholla, viekas ilme kasvoillaan. Ea huvittui hieman kun poika säikähti niin pahasti, ja purskahti lyhyeeseen heleään nauruun. "Juu juu, olen pahoillani." Eakin kiinnitti huomiota Hun-Tran olemukseen, mutta haltiana hänen oli helppo lukea huomaamattomasti ja pikaisesti liskomiehen ajatukset, mutta pysyi niistä vaiti. Hänen kävi hieman sääliksi tuota miestä. Ei varmasti ollut todellakaan helppoa elää niin yksinäisenä. Ea käännähti takaisin Splinterin suuntaan ja otti näppärästi tuon heittämän hopeisen korun äkkiä kiinni ja katsoi sitä, kuunnellen vain puolella korvalla mitä Splinter sanoi. Poika on siis haltioiden puolella..., Ea tuumi hiljaa mielessään. Ei ollut ensimmäinen kerta kun haltia törmäsi ihmiseen, joka olikin heidän puolellaan, mutta silti se yllätti tytön osittain. Ea viskaisi korun takaisin Splinterille ja vastasi tyynesti: "En osannut odottaa ihan tälläistä, mutta ilahduin silti. Mutta en kuitenkaan yllättynyt aivan täysin. Haltia joka veljeilee vampyyrien kanssa on aivan yhtä päätön juttu kuin tuo sinunkin. "

Haltia istahti kuolleen peuran viereen ja kaivoi vyössään kiinni olevasta (ilmeisimmin pohjattomasta) pussistaan isoihin lehtiin käärityn paketin, joka sisälsi haltialeipää. Hän laski sen maahan, sillä tällä hetkellä hän ei halunnut häiritä kaksikon keskustelua. Vaikka Ea tiesikin mikä oli vikana, hän ei kokenut asiakseen puuttua siihen. Hänhän oli täysin ventovieras noille, eikä nuo siksi varmaan pitäisi siitä jos hän liittyisi keskusteluun. saadakseen edes jotakin tekemistä, Ea vilkaisi Hun-Tran puoleen. "Kypsennänkö ruoan ensin, vai syötkö lihan mieluummin raakana?"

Viesti Ti Marras 24, 2009 7:30

Hun-Tra

"Kypsennä vain. Voin vaikuttaa alkukantaiselta pedolta mutten ole sitä." Hun-Tra mutisi hieman äreisenä. Kait tuo luuli, että Hun-Tra söisi kaiken raakana niinkuin jotkin eläimet. Ei Hun-Tra ollut omasta mielestään eläin, vaan jokin muu. Sitten hän sanoi Splinterille. "Ajattele itsesi rotusi ainoaksi henkilöksi. Ei lapsia, ei puolisoa, ei tulevaisuutta.. Niin, sellainen olo minulla on. Se tuntuu todella epäreilulta. Ja jos.. ei vaan, kun kuolen niin liskoihmisten tarina loppuu siihen. Se on syy, miksi valitsin puolueettomuuden. Haluan elää elämäni oikein loppuun, en sotien taikka elääkseni pelossa. Ja joka päivä toivon.. Toivon että löydän puolisoni.. Vaikka se on hyvin epätodennäköistä."

Yhtäkkiä Hun-Tra tunsi jonkun oudon tunteen olkapäällään. Hän katsahti olkapäätään ja huomasi että siinä istuskeli pieni lisko. Se oli kait saalistamassa, tai muuten vain tullut siihen. Hun-Tra nosti tämän kädelleen ja silitti sitä hymyillen. "Hehheh.. Sinun kait kannattaa jatkaa matkaa." Hän sanoi liskolle ja pisti tämän takaisin maahan. Mutta lisko kiipesi takaisin Hun-Tran kädelle. "Sinähän omituinen olet." Hun-Tra sanoi tuolle hymähtäen. Lisko käpertyi nukkumaan Hun-Tran kädelle ja hän laski sen varovaisesti maahan ja silitti sitä. "Ensimäinen kerta kun jokin matelija tulee näin lähelle.. Kait se johtuu tästä yhdennäköisyydestä." Hun-Tra nauroi hiljaa. Mutta yksinäisyyden tunne kalvasi hänen sisintään. Hän tahtoi löytää puolisonsa, maksoi mitä maksoi, jos häntä edes on..


//Edit: Editoin yhden sanan erilaiseksi koska muuten teksti olisi vaikuttanut oudolta, tarinaan se ei vaikuta.
Viimeksi muokannut Akselmo päivämäärä Ti Marras 24, 2009 8:32, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ti Marras 24, 2009 7:47

Splinter

Splinter kuunteli tarkaavaisesti, mitä Hun-Tra sanoi, ja nyökkäsi sitten ymmärtäväisesti.
"Meillä kahdella olikin enemmän yhteistä kuin luulisi... Minäkin kaipaan jotain, mitä en ehkä saa. Muistatko, kun sanoin että menetin perheeni? Minulla oli kaksi veljeä, joista toinen saattaa olla vielä elossa... Mutta tuo on takuuvarmasti ihmisten puolella. Jos joudun sotaan, ja häntä vastaan...", pojan puhe katkesi kesken, änen kertoessa tarpeeksi hyvin, että hän ymmärsi Hun-Tran tunteita hyvin. hän oli ihminen, jossa oli muutakin. Hän oli orpo, joka asui haltioiden luona, ja siellä tuskin yksikään nainen katsoi hyvällä alimittaista velhonalkua, joka kuului toiseen rotuun. Ei niin, että Splinteriä haittaisi... Mutta ajatus veljestä, ja siitä mahdollisuudesta, että joutuisi tappelemaan tuota vastaan... Kurkkua puristi.
"Toisaalta, mikään ei ole mahdotonta! Velho joka tekee kokeita yhdelle, tekee niitä myös toiselle! Ammattitauti.", Splinter yritti piristää ystäväänsä, kun tuo silitteli liskoa, ja mainitsi yhdennäköisyyden. "Jos se on tyttö?", hän yritti vielä saada hymyn irtoamaan Hun-Tran kasvoilta. Toivoton yritys, mutta yritys sekin?

Ja vasta nyt Splinter tajusi, että Ea oli jättänyt leipää siihen... Kai tuo muuten tajusi, mikä koru se oli? Se oli merkki siitä, että Splinter asui haltialinnassa, mikä oli oikeastikkin outoa, ihmiseltä... Splinter ajatteli ensin käyvänsä noukkimassa leivän, muttei halunut jättää Hun-Traa siihen, vaikka matkaa olisi ollut vain pari metriä...
'Vauhtia senkin laiska apina, sinunhan on nälkä!'
Splinter huokaisi, ja kävi noukkimassa leipäpalan itselleen.
"Kiitos..."

[[öh, tämä nyt pomppii hieman tämä miun teksti >.<]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Yan

Viesti Ti Marras 24, 2009 10:22

Ean ei missään vaiheessa ollut tarkoitus loukata kysymyksellään Hun-Traa, mutta sen hän pienimuotoisesti omasta mielestään oli mennyt tekemään. "En minä pidä sinua alkukantaisena petona. Olen vain... no jos nyt näin sanotaan, että itse esimerkiksi syön yleensä oman lihani raakana", Haltia sanoi lievää häpeää tuntien. Ei kuulostanut mitenkään ihastuttavalta, että sievä haltiatyttö kiskoi raakaa lihaa kurkusta alas tuosta noin vain. Jälleen kerran Ea kaivoi vyöllään olevaa pussia ja otti sieltä esiin pienikokoisen padan. Hän nousi ylös maasta ja kipaisi parissa sekunnissa hakemaan polttopuita ja sytytti sitten maahan nuotion, heittäen kasattujen puiden päälle punaista jauhetta. Liekit tanssivat iloisesti nuotiossa, samalla kun haltia taas kaivoi pohjattomasta pussistaan esille vesileilin, kolmijalkaisen valurautaritilän ja aiemmin pensaasta keräämänsä yrtit. Ea kuunteli toisella korvalla noiden kahden keskustelua. Samalla hänen rintaansa pisti. Hänen ei tarvinnut pelätä, että olisi lajinsa ainoa edustaja, mutta silti häntä puristi sydämestä, kun hän ajatteli ettei tuskin itsekään koskaan löytäisi itselleen sielunkumppania.

Haltia laittoi valurautaristikon nuotion ylle ja nappasi pienen mustan padan, sijoittaen sen ristikolle. Ea kaatoi vesileilistä vettä pataan ja odotti, että vesi alkaisi kiehua. Tyttö vilkaisi kaksikkoa ja huomasi, että Splinter oli napannut leivän, jonka Ea oli hänelle varannutkin. "Ole hyvä", haltia vastasi ja hymyili hieman. Hän kohensi risti-istunta-asentoaan vielä hieman ja kääntyi sitten kokonaan kaksikon puoleen. "En tiedä teistä mitään. Mistä te tulette?", tyttö kysyi pirteänä, aloittaen keskustelun.

Viesti Ti Marras 24, 2009 10:39

Hun-Tra

Hun-Tra kuunteli Splinterin kertomusta. Olisi melko kauheaa joutua taistelemaan veljeänsä vastaan. "Toivottavasti veljesi tuntee sinut kun näkee sinut ja tajuaa että sotiminen on järjetöntä." Hun-Tra sanoi Splinterille, yrittäen lohduttaa tätä. "Ja kyllä, tämä lisko on tyttö. En.. ööh.. katsonut sitä.. vaan.. öh.. aistin sen.. Tajuat kai mitä tarkoitan?" sitten Hun-Traa alkoi naurattamaan ja nolostuttamaan kovasti.
"Oh.. Anteeksi, hermoni ovat vain kireällä.." Hun-Tra sanoi hymyillen Ealle kun hän puhui Hun-Tralle. Toivottavasti Ea ei itse loukkaantunut. Hun-Tra ajatteli. Tuo haltianainen vaikutti mukavalta, mutta tuntui jotenkin oudolta kuulla että tämä söi raakaa lihaa.
Ean kysyessä mistä Hun-Tra tuli, hän sanoi: "Minä olen vaeltelija joten minulla ei ole varsinaista kotia. Mutta minun lapsuudenkotini on kyllä täällä metsässä, varmaan parin kilometrin päässä. Sieltä löysin isäni päiväkirjankin." Hun-Tra sanoi ja taputti kirjaa. "Joten voisin kait sanoa että tulen täältä metsästä?" Hän sanoi hieman hymähtäen.
Hun-Tralla oli paljon parempi olo. Hän oli päästänyt itkemisellään monen päivän tuskat ulos ja oli paljon pirteämpi nyt. Splinterin sanat: "Toisaalta, mikään ei ole mahdotonta! Velho joka tekee kokeita yhdelle, tekee niitä myös toiselle! Ammattitauti." pyörivät hänen päässään. Hän toivoi todella että asia olisi näin.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ke Marras 25, 2009 4:46

Splinter

Oli hyvä juttu, että nuo kaksi näyttivät tulevan toimeen, vaikka äsken näyttikin vähän siltä, kuin nuo suivaantuisivat toisilleen. Splinter kuunteli toisella korvalla, kun Ea pisti tulen ja kattilan porisemaan... Ja paljasti jotain, mitä Splinter ei koskaan haltialta voinut odotaa: Tuo söi lihaa raakana. Nooh, hänellä tuskin oli varaa sanoa mitään, kun oli kasvissyöjä... Vieläpä sellainen, jonka pitäisi kuulua metsästäjä rotuun. Hienoa.
"Eeh, mistäkö tulen...", Splinter rapsutti niskaansa, miettien miten kertoisi mistä tulisi.
"Vaikea sanoa, kun en tiedä mistä olen kotoisin alkuperältäni. Sanoisin, että tulen suolta, siellä minä kasvoin, vaikka kasvattaja ei ollutkaan kaikkein paras...", viimeisen kohdalla hän hiljensi ääntään, mutisten hädintuskin kuultavasti. Ei hän vieläkään ollut unohtanut miten hänen vanha opettajansa oli häntä kohdellut... Rieputtanut ympäriinsä kuin tiskirättiä, koskaan harkitsematta, oliko pojasta koskaan ollut mihinkään muuhun,
"Entä itse? Mainitsit jotain vampyyrista?", poika tajusi kysyä, kiinnosti Eakin yhtälailla kuin he tuota. Tai kiinnostiko lainkaan... "Näköjään sait kaverin. Nyt et jää yksin, vaikka en olisikaan tässä koko ajan.", hän vielä jatkoi Hun-Tralle, ennenkuin haukkasi leipää, vilkaisten liskoa joka nukkui... Söiköhän se mitään? Saisi se palan leipää, jos maistuisi, kyllä Splinter sen verran voisi lahjoittaa omastaan.

[[Not my finest hour -_-]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Yan

Viesti Ke Marras 25, 2009 5:07

Kun vesi oli alkanut kiehumaan, haltia kaivoi veitsen taskustaan ja leikkasi neljä viiltoa peuran kylkeen, irrottaen sitten ison palan lihaa siitä. Veri valui kuolleen peruan ruumiista, mutta Ea ei siitä välittänyt, ja toivoi ettei tuo kaksikkokaan ollut niin herkkänä, että oksentaisivat tai muuta vastaavaa nähdessään miten ihmeellisin ottein haltia käsitteli ruokaa. Hän irrotti veitsellä lihanpalasta kokonaan nahan ja pilkkoi sen sopiviksi palasiksi, jotka olisi helppo syödä. Samalla hän kuunteli mitä nuo kummatkin vastasivat hänen kysymykseensä, ja nyökäytti välillä päätään. Kun sitten Splinter kysyi saman kysymyksen häneltä, Ea lisäsi lihanpalat kiehuvaan veteen, heitti joitakin yrttejä perään ja suoristi sitten selkänsä katsoen noihin. "Niin mainitsin. Yritän selittää tämän lyhyesti." Ea ei viitsinyt sepittää koko tarinaa, joka oli kyllä toisaalta mielenkiintoinen, mutta silti liian pitkä. "Vanhempani kuolivat kun olin pieni. Jouduin omilleni vasta hyvin pienenä lapsena, mutta pärjäsin silti. Myöhemmin kuitenkin tapasin erään vampyyrinaisen, joka teki minusta hänen oppipoikansa. Hän koulutti minut ja opetti minulle erinäisiä asioita. Hän oli hyväsydäminen, tosin aika hemmetin tiukka." Kylmät väreet värisyttivät taas Ean koko ruumista kun hän muisteli mitä kaikkea oli kokenut koulutuksessaan. "Kuitenkin, juuri ennen kuin lähdin, hän siirsi pienen osan verestään minuun. Toisinsanoen olen periaatteessa enää vain osittain haltia ja osittain vampyyri, mutta en pidä siitä. Kutsun mieluummin itseäni kokonaan haltiaksi." Enempää Ea ei sanonut, vaan kääntyi takaisin padan puoleen, josta alkoi jo leijailla ilmaan häkellyttävän herkullinen tuoksu. "Hiukan lisää...", tyttö mutisi melkein ääneti itsekseen ja sirotteli pataan lisää jotakin yrttiä ja jäi sitten istumaan siihen hiljaisena. Nyt hän oli kertonut tuollekkin kaksikolle omasta kohtalostaan, eikä ollut vaikea päätellä, että nuo varmaan arvasivat nyt, mistä tämän oudot käytöstavat tai kyvyt johtuivat. Ei enää haltia, vaan puoliksi vampyyri..., Ea ajatteli hiljaa mielessään.
EdellinenSeuraava

Paluu Vanhametsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö